Long time no see, my friends

Heissan!
Vieläkö kukaan enää lukee tätä? Vai onko meikä ihan unohtunut muiden bloggaajien alle? Niin tai näin, mä jostain syystä tässä pari päivää sitten sain fiiliksen tulla kirjottelemaan tänne piiiiitkästä aikaa. Luulen sen johtuvan mun unesta jokunen yö sitten. Siinä olin palannut mun vanhan hostperheen luokse New Jerseyyn vahtimaan sitä viiden hengen lapsikatrasta :D Se sai mut miettimään kyllä sitä, miten paljon elämä on tässä parin vuoden aikana muuttunu. Mulla muuten tuli  tossa yks päivä Facebookissa ilmotus, että kaks vuotta sitten olin kattomassa Nykissä Mamma Mia! -musikaalia! Huhhuh, aika vaan lentää ihan siivillä.

Tosta musikaalista tulikin hyvä aasinsilta maailman parhaaseen asiaan ikinä! Tossa pari kuukautta sitten bongasin Facebookissa ilmotuksen lentodiileistä ja sielä komeili Finnairin suorat lennot Nykiin ihan naurettavan halvalla hinnalla. Voitte vaan arvata mitä tapahtu. Oon niin superinnoissani menossa viettämään synttäreitä mun unelmien kaupunkiin poikaystävän kanssa. Meillä on hieno hotelli bookattuna ihan Times Squaren vierestä 44th streetillä. Ei tuu ikävä niitä ihania hetkiä YMCA:lla pari vuotta sitten ku oli Training School siellä :D Mutta niin, päiviä meillä tulee sielä olemaan 9, joten nyt vaan täysillä säästämään ja töitä tekemään. Enää reilut 100 päivää lähtöön!

Huh, katoin muuten äsken, että oon kirjottanu tänne viimeks helmikuussa??? Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua niiiiiin tosi paljon kaikkea. Oon matkustanu tänä vuonna ennätyspaljon ties missä. Tammikuussa oli Lontoo, helmikuussa risteily Tukholmaan ja maaliskuussa kävästiin keikalla Pietarissa. Tän jälkeen tehtiin kaks visiittiä Puolan Gdanskiin, joista eka oli aika ghettomainen reissu, mutta toinen jo paljon parempi hyvine säineen ja mahtavalla keikalla. Oli muuten mun viimeinen Marssien keikka piiiitkään aikaan. Toi olikin vissiin mun 13. vaiko 14. Marssien keikka!

                      

Kesällä käytiin uudestaan risteilyllä sekä Tukholmassa että Tallinnassa. Tein myös täysin expemporee reissun Espanjaan, missä oltiin isommalla porukalla viettämässä rentoilulomaa poikaystävän perheen kämpillä keskellä ei mitään. Oli ihan mahtavaa, hyvää ruokaa, bileitä, auringonottoa, rantareissuja ja pitkään nukkumista! Ihan huippua oli, vaikka mun osalta reissu jäi vähän lyhyemmäks, maanantaista lauantaihin. Mutta tällä hetkellä ens kesälle on suunnitteilla uutta reissua. Pitää vaan toivoa, että saatais lomat samoihin aikoihin niin ehtis siellä viettää ainaki 2 viikkoa. Tavotteena kuitenki olis viettää koko kesäloma siellä.

                            

Pari kk sitte tuli vuosi täyteen mun nykyisessä duunipaikassa! Vaikka porukka on vaihtunu ja välillä on suorastaan raivostuttanut muutamat seikat töissä, nii silti tykkään olla tuolla ihan sikana. Tykkään kun osaan tehä monipuolisesti kaikkia hommia niin työpäivät on aina vähän erilaisia. Mut vaikka viihdynki tuolla tosi hyvin niin toivon, että vielä joku päivä pääsisin sinne kouluun. Josko ens keväänä sitten kolmas kerta toden sanoo. Poikaystävä lupas ainaki tsempata paljon ja jos ei muu auta niin järeemmillä aseilla pakottaa mut lukemaan :D

                             

Ainii, syys-lokakuun taitteessa tehtiin toinen ihan extemporee reissu, josta ties vaan meijän perheet ennen reissun alkua. Saatiin hyvä diili ja lähdettiin Chicagoon minilomalle. Meinas monta kertaa jäädä seki reissu tekemättä, kun ei millään meinannu saada töistä vapaaks. Onneks sain taisteltua mulle ne päivät lomaks ja päästiin lähtemään. Oli ihan mahtavaa vaikka säät ei just niinä päivinä ihan meitä hellinytkään. Chicagossa oon kyllä aiemminki käyny pikavisiitillä, kun on ollu 10h välilasku siellä, mut nyt sit ehti nähä paljon enemmän. Mentiin syömään maailman parasta sushia, otettiin hop on hop off -tyylinen bussi ja nähtiin paaaaaaljon sitä kaupunkia. Shoppailtiin ja syötiin paljon hyvää ruokaa. Tykkäsin kyllä kaupungista tosi paljon, muistutti paljon Nykiä pilvenpiirtäjineen päivineen. Tosi siisti ja kaunis kaupunki. En kyllä koe mitään välttämätöntä tarvetta takas mennä, mutta jos tulis taas samallainen tilaisuus niin miks ei. Suosittelen silti kaupunkia kaikille, on se näkemisen arvonen vaikka itselle riitti, että kerran pääs kunnolla näkemään menoa sielläkin päin.

                                

Muuten elämä rullailee oikein mahtavasti. Paljon on kyllä tapahtunu. Tässäki kuussa mentiin vielä pariin otteeseen risteilylle taas Tukholmaan. Kumpikin reissu oli oikein mahtava ja hauskaa oli. Tällä hetkellä istun porukoiden olohuoneessa viettämässä mun kesälomaa :D Mä onnistuin olee sen virallisen kesäloman elokuussa kipeenä, joten lomaa siirrettiin muutamalla kuukaudella eteenpäin. Kuskasin perheen pari tuntia sitten lentokentälle, josta ne suuntas Lappiin viikonlopun viettoon ja me sitten poikaystävän kanssa tultiin vahtimaan niiden villiä ja ihanaa labradorinnoutajaa! Tää vaan ei tee yhtään hyvää mun koirakuumeelle. Oon paljon selaillu nettiä ja sieltä vertaillu mikä rotu olis itelle paras. Myös nimiehdotuksia ollaan pyöritelty päässä jo jonkin aikaa. Koiran hankinta tosin ei vielä oo ihan ajankohtanen, koska haluun varmistaa pystyväni tarjota koiralle hyvän elämän. Haluun varmistaa, että varaa on tarjota koiralle laadukasta ruokaa ja virikkeitä. Haluan myös olla varma, että koiralle on aina riittävästi aikaa. Ja asiaahan pitää kuitenkin miettiä ja sumplia muutenkin paljon, koska kyseessä on kuitenkin jonkun elämästä, tulevasta perheenjäsenestä, jolle haluan tarjota vain ja ainoastaan parasta.

                             

Mun ajatus seilaa täysin laidasta laitaan ja tuli tässä samalla mieleen, että huh kun ens kuussa on jo joulu! Mulla on jo parit lahjat hoidettuna. Äsken hyödynsin myös Black Friday -aleja ja ostin taas yhden lahjan oikein hyvään hintaan. Odotan niin innolla joulua. Varsinkin nyt, kun kaikkialla on jo koristeita ja valoja ja ties mitä esillä. Mekin saatiin meidän kotia vähän koristeltua. Tarkotuksena olis kuitenkin ton toisen puoliskon pyynnöstä hankkia vielä pieni joulukuusi, jonka alle saa lahjat laittaa odottamaan. Tietäis vaan mihin sen kuusenki laittaa, kun tila meidän kotona on vähän kortilla :D Oon innoisani, kun pääsen ekaa kertaa ikinä osallistumaan kahteen eri joulunviettoon. Toivon vaan niin paljon, ettei jouluaattona oo töitä.

                              

AINIIN! Unohdin ihan täysin myös sen, että ens vuodelle Nykin lisäks on muitakin mahtavia suunnitelmia. Huhtikuussa nimittäin taas keikkaa pukkaa kun Adam Lambert saapuu taas suomeen. Viime kerrasta onki kohta jo 3 vuotta. Tän lisäks ilmotettiin just, että Queen + Adam Lambert -combo (jonka näin jo tammikuussa Lontoossa) on saapumassa myös suomeen ens kesänä. Joten jännän äärellä taas mennään, kun pitää toivoa saavansa liput myös sinne. Menee kyllä taas niin nappiin nää keikat, kun toinen lemppari on tauolla niin toinen keikkailee ja toisinpäin.

                      

Semmonen katsaus tänhetkiseen elämään. Nyt täytyy suunnata ulos vesisateeseen pissattaa toi tuholaiskoira ennenkuin vaihinko käy sisällä! Palaillaan taas joskus.

                            

Give me the time of my life

Noooup, en oo kuollu vaan edelleen elossa ollaan! Mun blogi-insipis on ollu kateissa ihan täysin vaikka olis ollu vaikka mitä kerrottavaa. Life happens eikä oikeestaan vaan oo ollu aikaa. Lähinnä kaikki päivät menee vaan töissä ja salilla. Ja niinä harvoina päivinä, kun on pakko pitää vapaapäivä töistä niin yritän tehdä jotain muuta kuin istua himassa koneen ääressä koko päivää :D Mutta elämä rullailee ihan mukavasti eteenpäin ja pakko sanoa, että miten mä rakastankaan asua omassa kodissa, omassa rauhassa! Ihan parasta! Myös mun työpaikka on edelleen ihan maailman paras, samoin myös työkaverit :)

Tammikuussa käväsin Lontoossa ja meijän reissu oli oikein onnistunu. Nähtiin aikalailla kaikki must see -paikat ja turistijutut. Mm London Eye, Buckinhamin palatsi, Big Ben, Camden Town, Hyde Park, Piccadilly Circus jne jne. Reissun päätarkotusta unohtamatta, nimittäin vikana iltana suunnattiin O2 areenalle kattomaan Queenia ja Adam Lambertia. En siitä aio sen enempää hehkuttaa kuin että oli ihan tajuton show ja oli koko rahan arvonen reissu ja keikka. Jos työt olis antanu periks, niin olisin menny vielä toisenkin kerran kattomaan :)

Seuraavana tiedossa on synttäriristeily Tukholmaan äidin kanssa tänä viikonloppuna ja odotan sitä paaaaljon! Tiedossa on hierontaa, kylpyläsysteemejä ja paljon ruokaa buffetissa :D Kyllä meikän kelpaa sinne mennä rentoutumaan. Varsinkin, kun tää kuukaus on menty läpi vaan parilla vapaapäivällä. Muutaman viikon päästä myös suunnataan kavereiden kanssa Pietariin pikavisiitille, siitä ehkäpä tarkemmin sitten kun on sen aika :)

Viime kuukausina oon taas miettiny paljon tulevaisuutta ja mitä siltä haluan. En oo vieläkään keksinyt mitään vedenpitävää suunnitelmaa. Tiedän vaan, että haluan edelleen Helsingin oikeustieteelliseen opiskelemaan ja että en halua viettää loppuelämääni Suomessa. Mieluusti mitä pikimiten pääsis edes väliaikasesti täältä pois, niin parempi :D Se, että miten nää sitten tuun yhdistämään ja toteuttamaan, nii onki sitte eri juttu. Nyt jatkan elämän suurten kysymysten pohtimista ja meen kokeilemaan kokkitaitojan kookoskanan ja kesäkurpitsapastan kanssa!

All in all, elämä kuitenkin on oikein mahtavasti enkä malta odottaa kaikkia mahtavia juttuja ja reissuja, joita on suunnitteilla! :) Loppuun kasa kuvia Lontoosta ja koska blogger aina tykkää sekottaa ton kuvien järjestyksen, niin kuvat ihan sekalaisessa järjestyksessä:

Ps. onko normaalia ikävöidä joka päivä mun rakasta New Yorkia?

For the price of a smile, I got a ticket to ride, so I keep living, 'cause it feels right

Apua miten aika edelleen menee niin täysillä! Mun piti jo 1,5 viikkoo sitte tulla kirjottaa teille Enriquen keikasta, mut se unohtu kaiken kiireen keskellä. 10. päivä Enrique Iglesiaksella oli siis vihdoin taas täällä Suomessa keikka ja voi pojat miten paljon mä sitä odotin. Viime kerrasta kuitenki oli yli kolme vuotta. Olin niin unohtanu miten tajuttoman mahtava se onkaan livenä. Nyt vaan tekis mieli itkeä, koska haluun jo uudestaan nähä sen :D Toi päivä ei muuten sisältäny mitään ihmeellisyyksiä. Ei ollu töitä, joten oli koko päivä aikaa valmistautuu. Menin porukoille yksin juomaan kahvia ja vähän lepäilee sohvalle, koska mulla oli silloin flunssa aluillaan. Iltapäivästä menin sitte Helsinkiin metsästämään uuteen puhelimeen kuoria, ostaa vähän ruokaa ja suuntasin sitte Hartwallille :)

Keikasta itessään ei oo mitään sen kummempaa kerrottavaa muutaku et tuntu ku se ois vaan jatkunu ja jatkunu. Meillä oli ihan tajuttoman hyvät paikat siellä istumakatsomossa ja siitä näki koko shown oikein mahtavasti! Ainut mikä jäi harmittamaan ni oli Do You Know -biisin puuttuminen. Se on se biisi jonka ihan ekana Enriquelta kuulin, joten olisin nii kovasti halunnu sen taas kuulla. Kuitenki seki lukeutuu mun lemppareimpiin biiseihin! Vaikka kipeenä olinki, ni tuli laulettua se vähä ääni, joka mulla oli, ni pois ja fiilisteltyä täysillä koko keikka! Ihanaa oli ja en malta odottaa seuraavaa keikkaa ylipäätänsä, joka muuten on alle kuukauden päästä Lontoossa, kun mennään kahen kaverin kanssa kattomaan Adam Lambert + Queen! EXCITED

Tässä siis ihan pikapostaus tähän väliin ennen kuin palaan vähän pidemmillä kuulumisilla. On tosiaan ollu ihan tajutonta hulinaa viimeviikot, koska JOULU! Ihanaa, rakastan joulua ja vaikka onki ollu tekemistä ihan tosi paljon niin silti on ollut ihan mahtava fiilis koko ajan. Elämä vaan on niin huippua ja tää joulun odotus on tehny siitä entistä parempaa! :)

It's the Most Wonderful Time of the Year

Näin alkuun pahoittelut tästä totaalikuolemasta täällä blogin puolella :D Siis aika on vaan kiitäny ihan ohi ja vähän järkytyin, kun huomasin viimesimmästä postauksesta olleen yli kuukauden. Hups. Mä jotenki en vaan saa aikaseks kirjottaa tänne mistään turhasta lätinästä vaikka asiaa olis millä mitalla. Oispa ihanaa jos ajatukset sais suoraan ajatuksen voimalla tänne blogiin fiksuks tekstiks! Kuitenkin, tässä on tapahtunu vaikka mitä. Tässä välissä piti kaivaa vanha kalenteri esiin ja kattoa sieltä, että mitä onkaan tapahtunut, koska tällä mun muistilla ei pitkälle päästä :D

Eniten aikaa viel tottakai työt. Mä aina hehkutan innolla mun vapaapäiviä tai sit oon todennu, että: "en voi uskoa, että mulla on ens viikolla vaan noin vähän tunteja". JOKA kerta mulle on soitettu tai töissä kysytty, pääsenkö silloi ja tällöin töihin. Tiedättekö, kun pienet lapset osaa jo heti sanoa joka asiaan EI. Mä en osaa. Mä en oo kertaakaan kieltäytyny, kun mulle on tarjottu lisää töitä vaikka oikeesti oisin kaivannu sitä vapaapäivää. Aina vaan saan suustani "no kyllä mä voin tulla" :D Esim viime viikko. Mulla piti olla vaan 21h töitä eli kolme vuoroa. Tiistaille mulle tarjottiin aamuvuoroa, suostuin menemään. Perjantaina tulin töihin ja pomo kysy haluunko tulla sunnuntaina klo 10-19. Joo tuplapalkka ja 9h töitä, totta kai :D

Muuten on tullu tehtyä sitä sun tätä. Oon yrittänyt käydä taas salilla ahkerasti. Välillä menee niin, että meen neljä päivää peräkkäin ihan reippaana ja sit yhtäkkii en ookkaan viikkoon käyny. Yritys silti koko ajan kova, että sais sen rutiinin taas. Käytiin silloin joskus mm. pienellä retkellä Tallinnan superalkossa parin kaverin kanssa. Muuhun sillä reissulla ei oikeestaan ollu edes aikaa :D Sit on tullu juhlittua ekaa kunnon palkkapäivää tossa duunissa ja mentiin äidin kanssa shoppailemaan. Ainii ja Mockinjay Part 1 tuli pari viikkoa sit enskariin ja tottakai mulla oli liput sinne. Tykkäsin ihan tosi paljon siitä ja meninki itseasiassa viime viikolla kallisarvoisena vapaapäivänä kattomaan sen uudestaan.

Myös vuoden ekat joulutortut on tehty. Piti tehä kans pipareita, mut ajateltiin ettei jakseta tehä kun ei kaupasta edes saanu m&msei koristeluun. Loppujen lopuks kadutti, koska kummallekkin tuli kauhee himo pipareihin (mulla lähinnä siihen taikinaan :D:D) ja sit jouduttiin jatkaa meijän Potterin katselua ilman niitä. Voisin kyllä ihan oikeesti koittaa tehä jonku muka tosi hienon piparitalon joku päivä. Jos jaksan ja ehdin. Pitäis myös ostaa kaulin, koska en omista semmosta :D

Toissa viikolla tehtiin kaverin kanssa extemporee reissu Tukholmaan laivalla. Onnistuttiin tietenki lähteä sinne samaa aikaa kuin yks teekkarikoulu ja siellä me sitte oltiin haalari-ihmisten joukossa. Oli vähän nihkeetä sinänsä, koska koko ajan jossain oli joku haalaripelle ja itelle tuli vaa fiilis, et oisit kuokkimassa jonkun toisen bileissä :D Aina jostain tuli sit joku kysymään, että mistä me ollaan ja et eiks meillä oo haalareita. No eipä oo haalareita, kun ei oo kouluakaan :D

Risteilyltä lähdin kotiin puolikuntosena itkemään sitä tosiasiaa, että parin tunnin päästä on taas töitä. Yöunet jäi vähän vähälle niinä kahtena yönä ja muutenki sitä oltiin vähän heikossa hapessa. Siinä oli edessä vielä viikonloppu täynnä töitä. Selvisin kuitenkin ja sitten ekana adventtisunnuntaina oliki perinteiset pikkujoulupuurot isäpuolen sukulaisten kanssa. Mä tosin menin yksinäni edustamaan meijän perhettä, koska porukat oli vaihteeks ite laivalla. Tuli taas todettua, että vaikka vihaan jouluruokia yli kaiken niin riisipuuro on vaan jotain maailman parasta. Samoin joulutortut ja suklaa. Mut muuten ei mee mikään muu joulusin. Mua oikeesti oksettaa aina töissä joutua koskemaan niihin joululaatikoihin, kun sieltä aina valuu jotain nestettä ja sit pahimmassa tapauksessa sä ite haiset koko työpäivän sitte porkkanalaatikolta. Ei hyvä. Mä ehdotin jo äidille, että mitä jos menisin sinne viettämään joulua vasta sit, kun ne on syöny jouluruuan niin, että voin ite kaikessa rauhassa syödä kotona vaikka pizzaa :D Ei kuulema ollu kiva ehdotus.

Itsenäisyyspäivänä oli sitte meijän duunin pikkujoulut. Se oli syy, miks toi 9h sunnuntain työpäivä ei kuitenkaan kuulostanu niin hauskalta. Meillä oli kuitenki ihan mahtavat pikkujoulut ja muiden kovasta yrityksistä huolimatta selvisin ite kuitenki suht järkevässä kunnossa kotiin :D Meillä tuolla kuulema on tapana uudet aina juottaa ihan ympärikänniin ja sit seuraavina päivinä kertoa mitä kaikkea onkaan tullu tehtyä :D Hauskaa oli tuli tutustuttua muutamiin työkaverihin paljon paremmin ja varmasti vastedes tulee olee entistä kivempaa töissä. Eilinen työpäivä tosin ei ollu kovin kiva. Nukuin neljä tuntia tein kuolemaa koko päivän töissä. Oli kuitenki lohduttavaa, etten ollut yksin. Yks työkaveri myöhästy, koska ei ite voinu ajaa töihin. Toinen joutu ottaa taksin töihin samasta syystä :D Oli ihan hullu ruuhka ja kiitin koko päivän jotain ylempiä voimia siitä, etten mä joutunu olee koko päivää kassalla.

Meillä kerran jopa paisto aurinko!

Jaa täällä mä tällä hetkellä odottelen, että remppamiehet tulis tekemään viimesen tarkastuksen tohon uuteen ikkunaan. Äsken soi ovikello ja luulin niiden tulleen. Siellä oli kaks jehovan todistajaa :D Pääsin kuitenkin tilanteesta tosi nopeesti, kun sanoin että tarvii ihan just lähteä töihin. Ei oo muuten ikinä ennen mulle tullu Jehovan todistajat. Tai onhan meille porukoilla tullu joskus, mutta yleensä en oo menny avaamaan. En jaksais alkaa kuunnella turhaa lässytystä jumalasta ja Jeesuksesta, koska mua itseäni ei henkilökohtaisesti kiinnosta. Mulle on ihan sama mihin kukakin uskoo ja kuinka tosissani, mutta mä ite lähinnä uskon vaan kohtaloon ja kaikkien tuntemaan karmaan. En kuitenkaan ikinä kehtaa töksäyttää suoraan, että ei kiinnosta, koska en haluu olla epäkohtelias.

Semmosta siis täällä :D Ylihuomenna on Enriquen keikka ja oon NÄIN innoissani! Parin viikon päästä on joulu ja oon siitä vielä enemmän innoissani. Mulla vaan pää lyö tyhjää lahjojen suhteen. Mutta kuitenki, on ollu ihanaa viime viikkojen aikana kuunnella Spotifyst vaan joulusoittolistoja samalla, kun valmistautuu töihin tms. Mulla on jopa jonkun verran koristeitaki täällä, joten oikein kiva joulufiilis on meneillä :) Huh, aika kyllä menee niin nopsaa. Ens kuussa on Lontoon reissu ja sen jälkeen saa nähä mitä tulee vastaan. Tällä hetkellä kuitenki elämä on ihanaa eikä oo mitään turhia huolia minkään suhteen!

Palaillaan taas asiaan. Toivottavasti pikkasen nopeemmin kuin tällä kertaa!

Ps. Tulin siihen tulokseen, että Santa Baby on maailmankaikkeuden kamalin joululaulu :D

Thanks for the memories

Vika päivä Losissa oli vähintäänkin haikee. Oli niin surullista, kun taaperrettiin yhdessä viimeselle aamupalalle meijän rakkaaseen Starbucksiin Holtsulla aka Hollywood Boulevardilla. Vedettiin oikein läskiksi ja otettiin kaikki tämä legendaarinen jääkahvi, frappuccinot, suolaiset ja makeat syötävät. Siis tätä nimenomaista Starbaa on vaan niin ikävä :D

Aamupalan jälkeen taidettiin astua ekan kerran koko reissun aikana semmoseen turistikauppaan. Jokainen osti mitä osti törkeen kalliilla. Ihan hyvä saavutus sinänsä, että vasta vikana päivänä päädyttiin menee tommoseen :D Itelle tarttu mukaan magneetti mun jääkaappia koristamaan. Mulla on meijän edelliseltä keikkareissulta Kööpenhaminasta kanssa semmonen tossa jääkaapin ovessa. En oikeestaan tykkää jääkaappimagneeteista ja ne on lähinnä vaan rumia varsinkin, jos niitä on paljon, mutta  poikkeus sääntöön vai miten se menee.

Kun oltiin aikamme kierrelty niin hyväksyttiin se tosiasia, että pakko se on alkaa lähteä. Mentiin meijän kämpille ja siellä meijän hostit oli toivottamassa hyvää matkaa ja sanomassa moikat. Oli myös erittäin creepyä, kun yks niistä kommentoi meijän Vegasin reissua, koska me ei oltu missään vaiheessa heille sanottu, että ollaan menossa Vegasiin :D Siinä kesken matkan lentokentälle yhtäkkii asian tajusin ja kysyin kaverilta, että olitko sä muuten siitä maininnu. Ei ollu. Eikä kukaan muukaan meistä. Meijän hostit oli kuitenki tuolla ihan mahtavia vaikka ei hirveen usein niihin törmätty. Mutta ne tuli aina kyselee, että tarvitaanko uusia pyyhkeitä ja jos joku niiden autoista oli tiellä, niin aina ne oli valmiita heti siirtämään pois tieltä, jotta päästään liikkeelle. Me siis vuokrattiin toi asunto Airbnb:n kautta ja oli ihan parasta. 16 yötä tais maksaa joku reilu 1000e eli yhdeltä henkilöltä yli 2 viikon yöpyminen ihan keskellä Hollywoodia oli todella halpa. Mietin kyllä, että ens kerralla tommosella pidemmällä reissulla vois ihan hyvin vuokrata tota kautta asunto tai huone :)

Meijän auto oli niiiiiin täynnä. Toi oli vielä alkuperäistä vuokra-autoa isompi. Ja alkuperäseen autoon olis mukamas pitäny mahtua neljä matkalaukkua ja käsimatkatavarat. Meijän takakonttiin meni kaks matkalaukkua ja käsimatkatavarat. Sit takapenkille loput kaks ja syliin ja jalkoihin loput. Onneks ei tarvinnu tolleen matkustaa kuin se kaks kertaa lentokentän ja Hollywoodin välillä. Oli nimittäin hiukkasen ahdasta, kun ei edes jalat meinannu mahtua kyytiin.

Lentokentällä oltiin muutama tunti ylimäärästä liian aikasin, mutta oikeestaan se oli vaan ihan hyvä. Meillä oli aikaa taistella laukkujen kanssa, koska kaikilla oli enemmän ja vähemmän ylipainoa niin käsimatkatavaroissa kuin matkalaukuissa. Saatiin kuitenki kaikki järjestettyä niin, ettei kukaan maksanut ylimäärästä. Jouduttiin laittaa ihan törkeesti vaatetta päälle ja heittää myös joitain tavaroita roskiin, mutta selvittiin silti. Lento Losista Tukholmaan oli niin iisi. Kateltiin videoita ja kuvia reissusta, kunnes vaan alettiin nukkua. Meillä oli siis yölento, joten helppoa oli ku heinänteko. En oo ikinä voinu koneessa kunnolla istuen nukkua, joten yllätys oli omaltaki osalta toi helppous. Perillä oltiin Losin aikaa joskus aikasin aamulla ja ite olin sitä mieltä, että lentokentältä olis pitäny saada jotain aamupalan tapaista. Mutta Tukholmassa oliki kello jo viis illalla, joten ei se oikein onnistunu :D

Suomeen päästiin perille joskus 23 jälkeen, kenenkään matkalaukut ei kadonnut ja hengissä selvittiin. Kuolemilta kyllä näytettiin ja silmäpussit roikku kaikilla välintään yhtä alhaalla kuin meijän tyylikkäät Targetin lökäpöksyt. Otettiin vielä uus Huippumalli haussa -ryhmäkuva Helsinki-Vantaan vessan peilin kautta ja oltiin kaikki sitä mieltä, että ollaan oltu meijän lentojen tyylikkäimmät matkustajat. Iso huomio tolle kaverin vyölaukulle ja Six Flagsin juomapullolle! Suomalaiset juntit selkeesti palas kotiin.

Meillä oli ihan maailman paras reissu ja hoettiin sitä aika moneenkin otteeseen. Paras seura, parhaat muistot ja kokemukset. Ikävä takas lämpöseen ja lomalle on kova, mutta onneks elämä täällä Suomessakin menee ihan mahtavasti! Enkä onneks ite oo vajonnut mihinkään post vacation depressioniin! Lähinnä toi reissu anto vaan enemmän energiaa jaksaa eteenpäin täysillä :)