Haastattelu part 1

Nyt on selviydytty ensimmäisestä haastattelusta, joka siis oli toi Cultural Caren haastis. Seikkailin EF:n toimistolle puol kuudeks, jolloin alkoi infotilaisuus. Infossa kerrottiin tosi paljon niitä perusjuttuja, joita on tullu sata ja yks kertaa luettua jo ihan CC:n sivuilta, esitteistä ja vaikka mistä. Oli myös tosi kiva kuulla entisen au pairin tarinoita sen vuodesta infon aikana (infon pitäjä siis oli tää entinen au pair).

Infotilaisuuden jälkeen olikin se itse haastattelu. Aluks kysyttiin perusjuttuja ajokortista lääkityksiin, minkä jälkeen tuli sitte vähän "haastavempia" kysymyksiä. Esim. "Jos nyt heräisit ja olisit au pairina isäntäperheessä, millainen päivä sinulla olisi?" Onneks oon lukenu enemmän ku laki salii erilaisia au pair -blogeja ja otin sitten niistä semmosen mixatun perusarkirutiinin, jonka selitin siihen. Siinä ehin jo ajatella, että eiks tässä ookkaan kysymyksiä englanniksi, kunnes sieltä pamahti kysymys "how would you calm a crying child?" Siinä vaiheessa tuli totaalinen blackout, että miten sitä englantia puhuttiinkaan ja pari sanaa unohtu. Jostain syystä oli vaan niin vaikee enkuks yrittää vääntää jotain järkevää vastausta siihen. Seuraavien kysymysten myötä puhuminen enkuks oli kuitenkin paljon helpompaa ja sen jälkeen selittelinkin siinä jos jonkinmoisia tarinoita (tositarinoita ne silti oli) "loistokkaalla" englannillani.

Siinä meni tovi (oikeesti vaan ehkä 3 minuuttia), kunnes haastattelija sanoki mulle, että ihan turhaa mulle on tehdä mitään kielioppikysymyksiä tai ylipäätänsä muitakaan kysymyksiä englanniksi, koska mun kielitaito kuulema on tosi hyvä ja että selkeesti huomaa mun olleen kielimatkalla. What? Voin vannoo vaikka minkä kautta, että toi oli varmasti eka kerta kun kukaan ikinä on sanonu et mun enkku on hyvä, hah.

Anyways, haastattelu oli tosi helppo ja oon ilonen, etten stressannut sitä yhtään, koska se olis ollut ihan turhaa. Mulle ei sanottu mitään, että pääsinkö ns. läpi vai en, mutta eipä siinä näyttänyt olevan mitään ongelmaa niin varmasti kaikki meni ihan nappiin. Elikkä, jos asiat ei sitten mee toivotulla tavalla Eur Au Pairin kanssa, niin on ainakin plan B kunnossa. Ja pakko sanoo, että kun siinä infossa kuunteli niin tuli semmonen olo, että ihan sama mitä oon päättäny, lähen tällä järjestöllä kunhan pääsen jo etenemään tässä hommassa mahdollisimman nopeesti. Mut tosiasiassa toi oli vaan semmosta "au pair -kuumetta". Tai siis... tuli vaan fiilis, etten millään malta odottaa et pääsisin kunnolla alottaa hakemuksen teon ja kaikki muut tarvittavat jutut.

Noh, ehkä tää tästä. Nimittäin, sovin eilen EAP:n haastattelijan kanssa, että ens viikon keskiviikkona olisi sitten niiden haastattelu. Siihen mennessä kai pitää kuluttaa aikaa ylppäreihin lukemalla ja koulunkäynnillä. En voi uskoo, että kouluki alkaa jo ens tiistaina. Toisaalta aika menee sit nopeesti (luulis ainaki) ja pian onki jo talvi ja seuraavaks sit on ylppärit ohi, jonka jälkeen voi sanoo iloiset hyvästit mun karmeelle lukiolle. Siitä ei pitäis enää olla kauaa ku pääsis lähtee sitten taas karkuun Suomea. Toivotaan, että kaikki tulee menemään hyvin ja tosiaan olisin matkalla kohti Jenkejä kesälomalla. Eipä tässä sitten ollut muuta.

Miksi Eur Au Pair?

Multa kysyttiin, josko haluasin perustella ja tarkentaa, että miks mä valitsin nimenomaan Eur Au Pairin enkä Cultural Carea. Sen takia ajattelinkin tehä siitä erillisen postauksen, koska en vaan osaa kommentoida lyhyesti ja ytimekkäästi tommoseen kysymykseen ilman, että kommentista tulee raamatun pituista.

Suurin syy EAP:n valintaan oli se hinta. Molemmissa järjestöissä se ohjelmamaksu on sunnilleen saman verran, noin 500e, mutta EAP:lla siihen kuulu myös kaiken kattava vakuutus, toisin kuin CC:lla, jossa kunnon vakuutus maksaisi vielä reilut 400e. EAP:lla mun tietämyksen mukaan se isäntäperhe maksaa sun vakuutuksen ja jostain syystä toi vähän kertoo siitä kuinka sitoutuneita ne perheetkin tossa ohjelmassa on. Siinä kun rupee laskee yhteen noita kuluja, niin kyllä toi 500e + noin 200e muut kulut (viisumi, lääkärintodistus jne.) kuulostaa paljon paremmalta kuin noin 1000e +  200e. Ja koska kysessä on Jenkit, niin itellä ei tulis mieleenkään lähteä sinne ilman kunnon vakuutusta.

Sitten se hakemus. Aluksi ajattelin, että kyllä toi Cultural Care on paljon parempi, koska se vaikuttaa niin paljon ns. kehittyneemmältä. Siinä esim toi hakemus tehdään sähköisesti netissä, kun taas Eur Au Pairilla saat kasan liitteitä, täytät paperit, tulostat ne ja lähetät postitse heidän toimistoon. Sen jälkeen, kun olin saanut myös EAP:n hakemuksen, niin selailin kummatkin vielä tarkasti läpi ja tulin siihen tulokseen, että EAP vie voiton. Jostain syystä se hakemusosio oli jotenkin helpompi ja ne kysymykset vaikutti semmosilta, joihin mun olis helpompi vastata. Ei sillä, että haluaisin päästä helpolla ja hutasemalla hakemuksen, vaan koska CC:n kysymyksiä lukiessani oikeesti mietin monessa kohtaa, että miten mä tohonkin nyt vastaan. EAP:lla hakemus ei ehkä oo ihan niin laaja, mutta siihen kuuluu mm. kahden sivun kirje tulevalle perheelle, kahden A4:n kartonki kuvilla jne. Jotenkin toi vaikutti siltä, että tulevat isäntäperhe-ehdokkaat saisi enemmän henkilökohtaisemman kuvan susta ja näin ollen tietäisi jo alusta asti minkälainen ihminen olet, eikä sitten paikanpäällä perheessä tuu niin paljon oneglmia. Ehkä. Tämmönen on ainakin mun näkemys tosta hakemuksesta.

Lisäks, EAP:lla se training school on ihan Manhattanilla YMCA hotellilssa (vai olikohan hostelli) toisin kuin CC:lla se on Long Islandilla noin puolen tunnin bussimatkan päässä Manhattanista. Täähän nyt ei ole mikään kaikista tärkein asia, onhan se 5 päivää niin pieni osuus koko vuodesta, mutta se oli nyt tommonen pieni ja kiva extra.

Oikeestaan oon ollut jo kauan enemmän EAP:n kannalla, mutta jostain syystä en ollut vaan sannut päätöstä tehtyä, koska olin lukenut kauhujuttuja kuinka siellä työntekijöitä ei kiinnosta pätkän vertaa, jos sitten paikan päällä olisi jotain ongelmia. Mutta, eiköhän noita kauhujuttuja löydy kaikista järjestöistä. Kaiken lisäksi itellä ja monilla kavereilla on EF:stä (siis ihan kielimatkan kautta, EF ja CC:han on samaa järjestöä) niin paljon huonoja kokemuksa, että oon tässä ollut vähän epäilevin mielin sen takia myös CC:ta kohtaan.

Siinä siis vähän tarkennettuna, että miks just EAP. Toivottavasti tästä oli kysyjälle, miksei muillekkin, apua valinnan teossa. Jos oikeesti ei osaa päättää kumman järjestön kautta menee, niin suosittelen ottamaan yhteyttä molempiin järjestöihin ja pyytää heitä lähettämään kaikki tommoset tärkeet jutut hakemukseen liittyen. Siinä kun niitä lueskelee, niin aika pian huomaa kumpi on enemmän sua varten ja kumpaa hakemusta sun on ns. luontevampi täyttää. Ite vielä päätin, etten aiokkaan perua sitä mun CC:n infotilaisuutta ja haastattelua, vaan menen sen nyt käymään varmuuden vuoksi. Jos sattuukin käymään niin, etten pääse EAP:n haastattelua läpi (oon jostain saanut semmosen kuvan, että se voi olla vähän tiukempi, en kyllä tiedä mistä) eikä suosituksia hyväksytä sielä, niin oon ainakin heti valmis suoraan siirtymään CC:n puolelle.

Decisions...

Näin alkuun pakko sanoo, että vaikka tää kirjottelu tänne tuntuu oudoimmalta ikinä, kun ei tiedä kuka siellä ruudun takana näitä kirjotuksia lueskelee, niin silti palan halusta kirjottaa tänne kaikkea (myöskin sitä turhaa löpinää, jota tässä vaiheessa onkin enemmän kuin itse sitä asiaa). Ehkäpä sen takia oonkin taas tänne kirjottamassa vaikka sanoinkin, että seuraavaa postausta tulisi vasta ensi viikolla.

Sitten itse asiaan. Aamulla tuli Eur Au Pairilta sähköpostissa jumalaton kasa liitteitä, joissa sitte oli ties mitä kaikkia härpäkkeitä sitä hakupakettia varten. Pitkän pohdinnan jälkeen tulin kyllä siihen tulokseen, että sanon hyvästi Cultural Carelle ja haen au pairiksi EAP:n kautta. Jostain syystä ne kaikki hakujutut siinä vaikuttaa mulle sopivammalta ja helpommalta. Eniten mua siinä pelotti (ja pelottaa edelleen) ne suositukset... mistä ne luulee, että yhtäkkiä saan repästyä itelleni kolme suosittelijaa, jotka ei ole sukulaisia. Tällä hetkellä mulla on 99% varmuudella yksi, great. Onneks tässä on vielä jonkun verran aikaa hoitaa toi asia kuntoon.

Seuraavana olis tässä lähipäivinä edessä CC:n haastattelijalle soitto, että en ole tulossa sinne infotilaisuuteen enkä haastatteluun. Kiva sitte soitella sinne ja sanoo et "joo valitsinki ton toisen järjestön ni en oo tulossa, moikka". Sitten pitää vaan odotella sitä EAP:n haastattelijan soittoo niin sais sen haastattelun sen kanssa sovittua ja pääsis eteenee taas vähän tässä projektissa. Ja muutenkin olis hyvä, että pääsis siellä haastattelussa jo näin aikasessa vaiheessa käymään, jos vaikka sattuis niin ettei ne jostain syystä voi hyväksyä mua siihen ohjelmaan. Ainakin se olisi sitten ajoissa tiedossa ja voisin turvautua suunnitelmaan B, joka siis on CC. Mutta pakko kyllä tässä vaiheessa sanoa, että tuntuu ihan hyvältä saada toi valinta pois päiväjärjestyksestä. Olin ihan varma, että ton päätöksen tekoon menisi vielä ainakin se viikko tai pari. Edistystä. Tähän onkin hyvä lopettaa tää lyhyt (tosin ei se vissiin enää lyhyt ole) tilannekatsaus. Adios.

The beginning

Noniin, jos sitä nyt aloittais tän blogin kirjottamisen kun olisi vihdoinkin jotain "virallista" kerrottavaa mun tulevan au pair -vuoden osalta. Tosiaan, tässä on tullu muutama vuosi haaveiltua tosta au pair -vuodesta Jenkeissä ja päätinkin viimein ottaa ensimmäisen askeleen eteenpäin tässä projektissa. Ens kesänä olisi siis tarkotus lähteä hipsimään kohti Jenkkilää (peukut siis pystyyn etten reputa esim. äikän ylppäreitä). Toissapäivänä laitoin sekä Eur Au Pairille että Cultural Carelle esitetilaukset menemään ja eilen sitten tulikin jo CC:lta soitto, jonka aikana multa kyseltiin kuinka tosissani olen ja milloin olisin lähdössä jne. Siinä sitten hetki juteltiin ja kappas, sovin samalla itelleni ajan ensiviikon infotilaisuuteen ja haastatteluun. Jotenkin kaikki alkaa tuntua todellisemmalta kun on ottanut ensimmäisen konkreettisen askeleen asian suhteen ja oikeasti tehnyt jotain sen eteen (ei sillä etteikö mulla olisi noita esitteitä jo valmiiksi soma pino kaapissa). CC:lta tuli myös samalla rytäkällä 4 sähköpostia, joissa olikin kaikkea mahollista infotilaisuudesta online-hakemukseen.

Tota Cultural Caren hakemusta tulikin täyteltyä hyvät tovit eilen illalla ja ei muuten naurattanu enää siinä vaiheessa kun oli käynyt kaikki kysymykset nopeesti läpi, niitä kysymyksiä nimittäin on jumalaton määrä. Onneks oon tässä ajoissa liikkeellä, eikä yhtään tulis yllärinä jos vielä joulunakin täyttäisin sitä hakemusta (saamaton ja hidas kun olen). Samalla kun siinä täyttelin sitä hakemusta, niin laitoin EAP:lle myös hakulomakkeen menemään, jonka jälkeen sovitaan haastatteluaika. Kyseessä ei siis ole samanlainen hakemus kuin tuo CC:n superpitkä ja harmaita hiuksia aiheuttava hakemus, jota täällä on tullu väkerreltyä, vaan enemmänkin ilmoittautuminen ohjelmaan.

Noin tunti sitte tulikin EAP:lta sähköpostia, jossa sitte sanottiin ettei järjestöön olevinaan kannata hakea ku vasta noin puoli vuotta aiemmin. Siinä vaiheessa tuli ääneen pienet perkeleet sanottua. Laitoin kuitenki sinne takasin viestiä ja selittelin, että olis parempi mulle jos voisin aloittaa tän kaiken aikasemmin (olenhan saamaton kaiken suhteen ja hakemuksessa voi kepeesti mennä se muutama kuukaus) niin olisi enemmän aikaa, varsinkin ku samalla pitäis taistella ylppäreiden kanssa. Hetki sitten tuliki sähköpostia, missä sitte oli tiedot mun haastettelijasta ja kerrottiin, että se ottaa muhun jossain kohtaa yhteyttä haastettelun tiimoilta.

Kuten ehkä huomata saattaa, niin en ookkaan vielä varmaksi päättänyt, että kumman järjestön kautta haluan mennä. Siksi siis koitan sähläillä tässä molempien kautta samaan aikaan. Kummastakin järjestöstä olen kuullut niin hyvää kuin huonoakin palautetta, joten oonkin tällä hetkellä aivan auki kumpi tässä pitäisi valita. Jotenkin on sekalainen olo tän kaiken suhteen kun edessä olis molempien järjestön haastattelut sun muut. Pitäis kyllä piakkoin päättää kumpi on sitten se oikea, että pääsis kunnolla hoitamaan tätä asiaa eteenpäin.

Jos jollain on kokemuksia jommasta kummasta järjestöstä (niin hyviä kuin huonojakin) niin otan mielelläni vastaan. Oon tässä nää muutamat vuodet lueskellu ties minkä näköisiä au pair -blogeja, joiden avulla oon kuumeisesti koittanu päättää kumpi järjestö olisi mulle parempi, valitettavasti ilman tulosta. Muuten tää oli tältä osaa tässä ja päivittelen sitten, että miten tässä koko hommassa on oikein edistytty, kunhan sen aika tässä koittaa. Viimeistään ens viikolla tulee jotain päivitystä kunhan selviän sen CC:n haastattelusta läpi.

edit// oishan se myös hyvä jos sais esim kommentit toimimaan... tai ainakaan itellä kun kirjaudun ulos, ni ei tuu mitään linkkiä mistä tähän edes voisi kommentoida. Ai mikä tekniikan ihmenero? Eli voisin ehkä koittaa tapella sit sen kanssa seuraavat tunnit...

edit2// tunnen oloni internetin supersankariksi! 6 tuntia tuli renklattua Googlen hakua ja etittyä vastauksia tohon kommentointiongelmaan ja nyt vihdoin löysin siihen ratkasun, wohooo!