Give me the time of my life

Noooup, en oo kuollu vaan edelleen elossa ollaan! Mun blogi-insipis on ollu kateissa ihan täysin vaikka olis ollu vaikka mitä kerrottavaa. Life happens eikä oikeestaan vaan oo ollu aikaa. Lähinnä kaikki päivät menee vaan töissä ja salilla. Ja niinä harvoina päivinä, kun on pakko pitää vapaapäivä töistä niin yritän tehdä jotain muuta kuin istua himassa koneen ääressä koko päivää :D Mutta elämä rullailee ihan mukavasti eteenpäin ja pakko sanoa, että miten mä rakastankaan asua omassa kodissa, omassa rauhassa! Ihan parasta! Myös mun työpaikka on edelleen ihan maailman paras, samoin myös työkaverit :)

Tammikuussa käväsin Lontoossa ja meijän reissu oli oikein onnistunu. Nähtiin aikalailla kaikki must see -paikat ja turistijutut. Mm London Eye, Buckinhamin palatsi, Big Ben, Camden Town, Hyde Park, Piccadilly Circus jne jne. Reissun päätarkotusta unohtamatta, nimittäin vikana iltana suunnattiin O2 areenalle kattomaan Queenia ja Adam Lambertia. En siitä aio sen enempää hehkuttaa kuin että oli ihan tajuton show ja oli koko rahan arvonen reissu ja keikka. Jos työt olis antanu periks, niin olisin menny vielä toisenkin kerran kattomaan :)

Seuraavana tiedossa on synttäriristeily Tukholmaan äidin kanssa tänä viikonloppuna ja odotan sitä paaaaljon! Tiedossa on hierontaa, kylpyläsysteemejä ja paljon ruokaa buffetissa :D Kyllä meikän kelpaa sinne mennä rentoutumaan. Varsinkin, kun tää kuukaus on menty läpi vaan parilla vapaapäivällä. Muutaman viikon päästä myös suunnataan kavereiden kanssa Pietariin pikavisiitille, siitä ehkäpä tarkemmin sitten kun on sen aika :)

Viime kuukausina oon taas miettiny paljon tulevaisuutta ja mitä siltä haluan. En oo vieläkään keksinyt mitään vedenpitävää suunnitelmaa. Tiedän vaan, että haluan edelleen Helsingin oikeustieteelliseen opiskelemaan ja että en halua viettää loppuelämääni Suomessa. Mieluusti mitä pikimiten pääsis edes väliaikasesti täältä pois, niin parempi :D Se, että miten nää sitten tuun yhdistämään ja toteuttamaan, nii onki sitte eri juttu. Nyt jatkan elämän suurten kysymysten pohtimista ja meen kokeilemaan kokkitaitojan kookoskanan ja kesäkurpitsapastan kanssa!

All in all, elämä kuitenkin on oikein mahtavasti enkä malta odottaa kaikkia mahtavia juttuja ja reissuja, joita on suunnitteilla! :) Loppuun kasa kuvia Lontoosta ja koska blogger aina tykkää sekottaa ton kuvien järjestyksen, niin kuvat ihan sekalaisessa järjestyksessä:

Ps. onko normaalia ikävöidä joka päivä mun rakasta New Yorkia?

For the price of a smile, I got a ticket to ride, so I keep living, 'cause it feels right

Apua miten aika edelleen menee niin täysillä! Mun piti jo 1,5 viikkoo sitte tulla kirjottaa teille Enriquen keikasta, mut se unohtu kaiken kiireen keskellä. 10. päivä Enrique Iglesiaksella oli siis vihdoin taas täällä Suomessa keikka ja voi pojat miten paljon mä sitä odotin. Viime kerrasta kuitenki oli yli kolme vuotta. Olin niin unohtanu miten tajuttoman mahtava se onkaan livenä. Nyt vaan tekis mieli itkeä, koska haluun jo uudestaan nähä sen :D Toi päivä ei muuten sisältäny mitään ihmeellisyyksiä. Ei ollu töitä, joten oli koko päivä aikaa valmistautuu. Menin porukoille yksin juomaan kahvia ja vähän lepäilee sohvalle, koska mulla oli silloin flunssa aluillaan. Iltapäivästä menin sitte Helsinkiin metsästämään uuteen puhelimeen kuoria, ostaa vähän ruokaa ja suuntasin sitte Hartwallille :)

Keikasta itessään ei oo mitään sen kummempaa kerrottavaa muutaku et tuntu ku se ois vaan jatkunu ja jatkunu. Meillä oli ihan tajuttoman hyvät paikat siellä istumakatsomossa ja siitä näki koko shown oikein mahtavasti! Ainut mikä jäi harmittamaan ni oli Do You Know -biisin puuttuminen. Se on se biisi jonka ihan ekana Enriquelta kuulin, joten olisin nii kovasti halunnu sen taas kuulla. Kuitenki seki lukeutuu mun lemppareimpiin biiseihin! Vaikka kipeenä olinki, ni tuli laulettua se vähä ääni, joka mulla oli, ni pois ja fiilisteltyä täysillä koko keikka! Ihanaa oli ja en malta odottaa seuraavaa keikkaa ylipäätänsä, joka muuten on alle kuukauden päästä Lontoossa, kun mennään kahen kaverin kanssa kattomaan Adam Lambert + Queen! EXCITED

Tässä siis ihan pikapostaus tähän väliin ennen kuin palaan vähän pidemmillä kuulumisilla. On tosiaan ollu ihan tajutonta hulinaa viimeviikot, koska JOULU! Ihanaa, rakastan joulua ja vaikka onki ollu tekemistä ihan tosi paljon niin silti on ollut ihan mahtava fiilis koko ajan. Elämä vaan on niin huippua ja tää joulun odotus on tehny siitä entistä parempaa! :)

One day, maybe we'll meet again

Vegas, Vegas, Vegas...

20.9. lauantai oli ehdottomasti yks reissun parhaimpia päiviä. Ei oltu kerrottu oikeestaan kenellekkään, että oltiin ostettu meet&greet myös meijän vikalle keikalle Vegasiin. Edes mun äiti ei tiennyt siitä. Oltiin vaan päätetty, että nyt mennään eikä kerrota muille :D Valmistauduttiin hotellilla parisen tuntia kunnes siinä neljän jälkeen vissiin lähettiin kävelemään The Cosmopoltan -hotellille, jonka uima-allasalueella siis keikka järjestettiin. Vippijonossa nähtiin paljon tuttuja ja joidenki kanssa vaihdeltiin kuulumisiaki. Nähtiin myös tuttu tyttö, joka siis nähtiin edellisenä iltana sielä hämysessä tatskapaikassa. Tällä kertaa jouduttiinki jonottelemaan vähän pidempään ja meidät pistettiin esim metallinpaljastimien läpi :D

Noh, kunhan oltiin kaikki check init saatu tehtyä, saatiin meijän fanikamat ja meijät ohjattiin jonnekki luksushuoneeseen vaan odottelemaan Marsseja. Mentiin sen poolialueen läpi semmoseen lasiseinäiseen huoneeseen. Katottiin vaan toisiamme, että ei oo kyllä ennen tullu näin makeessa paikassa tavattua Marsseja. Jonkun ajan kulutua sisään tuli Jared ja Tomo, mutta Shannonia ei näkyny missään. Kaikki vähän kuikuili ympäri huonetta ja koitti bongata sitä, mutta turhaan. Jared sano sen olleen taas kipeenä ja asia oli sillä hoidettu. Ei oo ensimmäinen kerta, kun se olis kipeenä ja joutu jättämään sen takia meetin välistä.

Oli ihan siis maailman hauskin question+answer ikinä. No kidding. En muista milloin viimeks olis tullu naurettua niin paljon mitä tona aikana. Jared heitti läppää Magic Mike kakkosesta ja otti pitkähihasen pois, jolloin joku heitti läpällä sille dollarin tippinä. Siitä jatku läpän heitto oikein kunnolla. Siellä oli myös päällä yks telkkari, josta tuli amerikkalaista fudista ja sitäki kateltiin siinä porukalla. Joku pitkähiuksinen mies ku tuli ruutuun niin Jared kyseli heti "is that me???" :D

En muista mikä vitsi jossain kohtaa oli meneillä, mutta Tomo hajos sille ja ne jotka ei tiedä niin Tomon nauru on maailman hauskin ikinä. Sille ei vaan voi olla nauramatta. No sen jälkeen mä hajosin tietenki sen naurulle ja loppujen lopuks nauroin yksin sielä huoneessa ja Tomo katto, että onkohan mulla kaikki ihan kunnossa :D Jossain vaiheessa aihe siirty siihen, kuinka kuuma ja kuivaa Vegasissa on ja Jared kyseli, että onhan kaikilla vettä jne. Ja taas Jared selitti, että ei jaksais nousta ylös kun on niin kuuma ja laiskottaa :D

L'orealin uudet kasvot... tai siis hiukset :D

Tää keskusteluosuus jatku ihan tajuttoman pitkään. Puhuttiin musiikista, musiikkityyleistä, minkälaista fanikamaa pitäis tulla myyntiin jne. Jared imitoi yhtä kaveria, koska se oli ottanu edellisellä keikalla hyvin... noh, oikein hyvän kuvan Jaredista paidattomana (mulla itelläni kanssa melkein samallainen :D) ja siitä lähti hyvää keskustelua liikkelle kanssa. Jaredilta tuli ohjeet: "Next time.... VIDEO!" Siis tästä on revitty huumoria niin paljon. Tälleen randomisti selitettynä ei kuulosta yhtään hauskalta, mutta voi jestas jos olisitte nähny tilanteen.

Jossain kohti Jared hyppäs suoraan siihen meidän eteen/viereen aidalle
seisomaan. Ei voi väittää, että olis kovin huonot näkymät ollu.

Siis mä oikeesti nauroin niin paljon tona aikana ja totesin useempaankin otteeseen, että paras miitti ikinä vaikka Shannon ei siellä ollutkaan. Tapahtu niin paljon kaikkea hauskaa ettei tosikaan. Tosi pitkältä tuntuvan ajan kuluttua oli sitte aika nimmarointiin. Pyysin nimmarit keikkalippuun, koska mulla ei ollu muutakaan enkä taas halunnut siihen samallaiseen posteriin niitä nimmareita. Siinä taas kiiteltiin puolin jos toisin kunnes kipitettiin jonon jatkoks kuvien ottoa varten. Tai no oikeestaan oltiin ihan jonon alkupäässä, koska haluttiin päästä nopeesti sitten eturiviin. Koko kierros meni nopeesti ja pian oli aika toteuttaa mun plääni. Päätin siis, etten haluu taas vaan ihan normikuvaa, joten lainasin kaverilta sen lätsää ja pokalla menin Tomon ja Jaredin väliin ja sanoin, että nyt vähä gänstameininkiä. Harmi vaan, että toi yks urpo ei selkeesti pysyny kärryillä. Kaveriki joutu omassa kuvassaan erikseen "huutaa" Jaredille uusiks että "crazy" kun tää juntti ei tajunnu heti :D

Kuvien jälkeen kipitettiin pienten sähellysten jälkeen sitte eturiviin, jossa oltiin ja pysyttiin loppuilta. Lämppärinä oli joku random dj ja meillä oli bileet aina ku tuli joku hyvä biisi. Pian alko sataa VEGASISSA ja oltiin jo et voi nyt jumalauta ei voi alkaa sataa nyt kun lavakin on semmonen, ettei siinä oo kattoa. No sade lakkas ja Marssit tuli lavalle. Oli taas niin uskomaton fiilis olla siinä eturivissä. Tällä kertaa oli vähän erilainen tunnelma ja Jaredkin huomioi meitä enemmän (verrattuna edelliseen keikkaan, jolloin se aikalailla ignoras meidät neljä koko ajan :D). City Of Angelsin aikana taas itkettiin muutamat kyyneleet ja Minnalla oli taas syy fanityttöillä sen biisin lopussa. Mä jossain kohtaa lopussa päätin kokeilla onnea ja vilkutin Shannonille sinne rumpujen taakse, jolloin se katto mua ja vilkutti takas. Katoin kaveria toisella puolella ja jouduin vielä varmistaa siltä, että vilkuttiko se oikeesti mulle :D

Akustisen setin aikana alko taas sataa ja se sade ei sitte enää loppunukaan. (Niin siis mikä kuiva ilmasto Vegasissa???) Kuultiin kuitenki ihan mahtavia biisejä. Jossain kohtaa Jared kyseli, että mitä halutaan kuulla niin meitsi huus vanhan tutun Echelonin vaikka tiesin, ettei se sitä edelleenkään soita. Se soitti kuitenkin yhen toisen ihanan biisin ja olin että "omg jes tää biisi" ja sattumalta Jared katto mun reaktion siinä just ja silmiin kattoessa vielä hymyili mulle :) Anyways, keikka jouduttiin lopettaa aikaseen, kun Marssien crew juoksi päättöminä ympäriinsä koska sade ja joku järkkäri tms oli sanonu, että 5 min aikaa lopettaa keikka, koska se sade oli turvallisuusriski. Harmi kyllä, että oli niin kiire, koska meijät kaikki Jared tuli valitsemaan lavalle, mutta kiireen takia ei ehditty menee sinne. Nautittiin kuitenkin vikasta biisistä täysillä, oli parasta!

Jutteli se myös itelleen sen jälkeen, kun oli huomannu
koko show'n näkyvän isolla screenillä koko stripille.

Biisi loppu ja Shannon tuli heittämään rumpukapuloita. Se tuli meijän eteen ja katto meitä "sillä silmällä" että se kapula oli meille. No se heitti sen vähän yli eikä saatu sitä. Oltiin jo ihan että no se meni sitte siinä, mutta eipä mennykkään. Shannon tuli lähemmäs ja anto kapulan järkkärille ja sano tälle, että antaa kapulan meille. Saatiin se ja meijän mission was complete. Kaikki me neljä oltiin saatu rumpukapulat. Keikan jälkeen joku vielä tuli kaverille, että "hei paljolla myyt ton kapulan, oon aina halunnu semmosen" ja sanottiin vaan, että ei oo myynnissä nyt kun vihdoin saatiin kaikille omat.

Koska oli vika keikka, niin pistettiin vähän elämä risaseks ja mentiin ostaa meille miljoonannet levyt. Maksettiin 40 dollaria per levy ja päästiin vielä vikan kerran sanomaan pojille heipat ja antaa ne levyt nimmaroitavaks. Oli ihan mahtava lopetus tälle keikkakiertueelle vaikka lopulta sato kaatamalla. Ei kuitenkaan haitannut niin paljoa, että pari biisiä jäi kuulematta sen sateen takia. Oltiin vaan niin onnellisia. Ja väsyneitä :D Harmitti toki, ettei Shannon ollut meetissä paikalla, mutta aina ei voi saada kaikkea. Meillä oli ihan parasta silti :) Kaveri kun viikko sit kysy, että mikä oli paras Mars-juttu keikalla niin "Vegasin miitti" tuli multa ku apteekin hyllyltä. Sain tosi huonosti kuvia tältä keikalta, kun valot oli ihan karmeet. Yritin oikeesti ottaa myös Shannonista ja Tomostakin kuvia, mutta niistä tuli ihan surkeita.

Näin reilun kolmen viikon jälkeen pakko sanoa, että kyllä vähän on hassu fiilis, kun ei tiedä milloin on seuraava reissu ja keikka. Mutta en osaa ainakaan surra asiaa, koska meijän reissu oli vaan niin supermahtava, että vieläkin on semmonen lapsi karkkikaupassa -fiilis jos edes muistelee sitä. Toki on ikävä takasin, mutta toistaseks tästä kyllä selvitään :)

Don't cry because it's over, smile because it happened.

And no I'm not your soldier, I'm not taking any orders

Kello on puol 7 lauantaina enkä oo nukkunut sekuntiakaan. Jet lag vai jet lag... siis kiroon nyt itteni päästä varpaisiin, koska en mennyt eilen enkä tänään nukkumaan silloin keskiyön aikoihin kun vielä väsytti. Miks ihmeessä piti taistella sitä unta vastaan, kun kerta olis iisisti voinu välttää jet lagin? Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa vai miten se menikään :D Noh, tässä koitan sitten käyttää tänkin ajan hyödyks, koska en enää haluu mennä nukkumaan tai tää mun unirytmin kunnostus on entistä enemmän tuhoontuomittu. En tehnyt eilen mitään maata mullistavaa. Heräsin 11:20, pesin koneellisen pyykkiä, päivitin tätä blogia, tein sähkösopimuksen ja laitoin korvausvaatimuksia lentoyhtiölle. Käytiin laittaa jääkaappi ja pakastin päälle mun kämppään ja vietiin pari kassillista tavaraa ja ruokaa sinne. Lopun ajasta oon ollut vaan koneella käyden reissukuvia läpi ja googletellen halpoja lentoja mihin tahansa pois täältä tylsästä Suomesta. Hyvin chilli perjantai oli siis mulla!

Jouduttiin laittaa "Hello, my name is..." -tarrat :DDD

Jotta päästäis reissupostauksissa eteenpäin niin kerrompas seuraavaks meijän reissusta San Diegoon. Tai no oikeestihan me mentiin Chula Vistaan, mutta melkein San Diegoa se oli! Tää päivä oli kanssa keikkapäivä, joten nyt on hyvä aika lopettaa lukeminen jos ei kiinnosta. Tän jälkeen lupaan, että tulee keikaton postaus! Meillä oli siinä kuudelta herätys, koska kasilta oli tarkotus startata auto pihasta. No, meijät oli piirittäny pari vuokraisännän autoa joten lähtö vähän viivästy, kun ei meinannu kukaan herätä meijän koputuksiin tulla siirtämään auto pois tieltä :D Tän lisäks jäätiin vielä ruuhkaan jumiin, mutta loppujen lopuks päästiin meijän hotellille ihan ajallaan ja päästiin jopa checkaamaan ittemme sisään etuaikaan. Dropattiin kamat huoneeseen ja käytiin Wendy'siltä äkkiä hakemaan safkaa.

Vaille 12 oltiin takas hotellilla ja siinä samalla laitettiin ittejämme valmiiks iltaa varten. Ite juoksin vuorotellen peilin eteen kihartamaan hiuksia ja toiseen huoneeseen haukkaamaan hampparia :D Selvittiin kaikki ilman sen kummempia kriisejä ja ennen kolmea lähettiin ajelemaan about 10 kilsan päähän keikkapaikalle. Ja siis voi luoja mikä kuumuus oli. Siis koko meijän reissun ajan tuolla oli joku lämpöaalto meneillä ja välillä oikeesti olis tehny mieli vaan repiä vaatteet pois päältä ja juosta pakastimeen. Meillä meinas taas tulla ongelmia lippujen kanssa, mutta onneks kaikki sai liput ja päästiin jonottamaan meet&greet-jonoon kuumaan paahteeseen. Seki kyllä meni tosi nopiaa ja pian päästiinkin jo meijän vippi"huoneeseen" odottelemaan.

Ajan kuluks meille jaettiin jääkylmää vettä ja oli trivia, jossa oikein vastaamalla voitti ilmasta kamaa fanikamapisteeltä. Jossain kohtaa kuulu helikopterin ääni ja heitettiin läppää, et sieltä se Jared tulee vihdoin ja samalla tuuleteltiin ittejämme paperin paloilla, koska no se kuumuus. Vihdoin kauan odotetut kaverukset saapu ja arvatkaa mitä? Sehän oli Jared joka oikeesti lensi sillä helkkarin helikopterilla, koska oli myöhässä aikataulusta :D Jätkä heitti vaan kuinka oli naureskellu sille ruuhkalle, mikä alhaalla näky! Mulla on joku ihme blackout siitä, mitä ite tapaamisessa tapahtu tai siis että mistä puhuttiin siellä :O Ainaki puhuttiin yllättäen siitä tajuttomasta kuumuudesta ja heitettiin läppää, että ei hypittäis keikalla vaan liikutettais etusormia musan tahtiin, kuulostaapa tyhmältä mutta oli hauska juttu :D

Meijän takana oli myös joku venäläinen, joka kysy kysymyksen ja ai kamala kun melkein aloin nauraa, koska siitä ei saanu mitään selvää :D Yritin lukea Jaredin naamaa, että saako sekään mitään selvää mutta tokan vaiko kolmannen kerran jälkeen se tajus ja oli kyllä taas niin maailmaa mullistava "kysymys". En kyllä vieläkään tiedä mitä se sano. Oli kyllä mielenkiintonen q+a vaihteeks, lähinnä koitettiin pysyä kasassa kun yks niistä tuijotti meitä koko ajan ja ite ainaki epäonnistuin joka kerta tuijotuskisassa takasin :D Lopulta oli nimmarien ja kuvien aika ja diva aka Jared sano heti alkuun, ettei suostu istua auringossa, joten siinä siirreltiin pöytiä ja tuoleja niin, että herralle kelpas istua :D

Nimmarikohta meni multa ihan täysin ohi, kun ne kaikki huuteli vuoron perään "moi, hi, thank you, kiitos, moi moi", koska ties meidän olevan suomesta (niin kuin moni muukin :D) ja jossain kohtaa ne kaikki oli mun nimenki sanonu, mutta enpä mä tajunnu koko juttua :D Mutta kuulema ainaki Shannon sano mun nimen ihan oikein, mikä on kyllä ihme, koska vuos sitten kesällä Tomolle se tuotti hankaluuksia ja se jäi huuteleen "huh?!" perään kun ei osannut :D Kuvassa menin sitten Shannonin halattavaks ja olin hetken ihan varma, että happi loppuu! Se halaa niiiiiin lujasti ja melkein nousin siinä ilmaan. Yhessä kohtaa luulin, että kuva otettiin jo, mutta ei ku tää tiukens entisestään otetta. Siinä on kyllä yks maailman paras halikaveri!

Kuvien jälkeen mentiin ulkopuolelle jonoon ja odotettiin, että loputki on valmiina. Sen jälkeen päästiin yhessä Linkin Parkin early entry -fanien kanssa jonoissa permannolle ja siinä oli kyllä jännät paikat mutta päästiin ku päästiin eturiviin ihan parhaille paikoille. Oli erittäin iisiä siinä kun kukaan ei missään kohtaa töniny tai ollu tiellä ja oli paljon tilaa. Terkkuja vaan niille hulluille venäläisille ja virolaisille Tallinnan keikalla. AFI soitti ekana ja oli ihan jees, ikinä ennen en oo koko bändistä kuullu (kahella edellisellä keikalla ei edes ehitty niitä kuuntelee) enkä yhtään biisiä tienny, mutta hyvin ne veti.

Puol 8 aikaan alotti Marssit ja huhhuh sitä kuumuutta kun piti alkaa hyppiä! Oli ihan mahtava meno ja maailman parasta siinä eturivissä. Kuultiin jopa yks mun lemppareimmista biiseistä uudelta levyltä eikä ne edes sitä soita, ellei oo oikeesti ihan tosi hyvä yleisö. Jared ei muistanu edes sanoja, mutta siellä me huudettiin täysillä senki puolesta :D Jossain kohtaa otettiin tuttuun tapaan yleisökuva ja voi jestas en ehkä halua nähä sitä. Kaveri huus siinä Shannonin nimeä ja tää käänty ja heitti meille rumpukapulan, joka sitte tipahti catwalkin ja aidan väliin. Kolme miestä roikku ku kinkut orrella, kun koitettiin sitä saada eikä järkkäri millään meinannu tajuta antaa sitä. Siinä sen välikohtauksen aikana ne kuvat napattiin ja varmasti tuli oikein edustava kuva siis. Mä siinä koko ajan vähän väliä rukoilin kädet ristissä koiranpentuilme naamalla siltä järkkäriltä sitä perhanan kapulaa kunnes se tosi "vaivihkaa" sen mulle anto ja mä jankkasin thank youta koko loppu keikan.

Huhhuh mikä meno. Marssit lopetti siinä puol 9 aikaan ja vissiin ysiltä alotti Linkin Park ja voi jeesus se niiden show. En oo mikään ykkösfani ja vaikka en osannut edes puoliakaan biisien sanoista niin oli koko ajan ihan mahtavaa. Meitä kuvattiin ihan helkkaristi ja näyttiin varmaan sata ja yks kertaa niillä jumalattomilla screeneillä keikan aikana. Meitä varmaan kuvattiin enemmän ku muita Linkin Parkin faneja yhteensä :D Oli kyllä ihan kiva kuulla jotain biisejä, joita on teininä kuunnellu. Vaikka ei Linkin Park erityisemmin kiinnostais niin ei voi olla siitä show'sta pitämättä. Se energia ja hyvä fiilis on vaan niin huippua! Ja pakko sanoa, että kyllä vaan eturivi on paras rivi. Ihan eri kattoo siitä parin metrin kuin parin kymmenen metrin päästä :D

Keikan lopussa Linkin Parkin laulaja/kitaristi tuli suoraan mun ja toisen kaverin eteen ja heitti pyyhkeen meille ja kappas kun saatiin molemmat siitä samaa aikaa kiinni. No Mike sitte sieltä sano, että meijän pitää leikkaa se kahtia ja niinhän me tehtiin :DD Ikinä ei oo koskaan ollut niin tajuton jano ja kuuma keikan jälkeen kuin mitä tolloin oli. Mentiin heti ostaa juomista ja kylmän kokiksen jälkeen olo oli kuin olis ollu taivaassa. En muuten valittais siitä kuumuudesta, mutta toi tais olla yks kuumimmista päivistä koko kesänä tuolla ja kaikilla oikeesti valu hiki pitkin niskaa jalkoja koko päivän ajan :D (Helmille tiedoks, että miljoonasti pahempi kuumuus ku mitä training schoolin aikana Manhattanilla!) Keikan jälkeen päästiin suht nopsaa ajaa takas hotellille ja nukkumaan. Tälläkin kerralla mulla oli ongelmia saada unen päästä kiinni ja lopulta taisin nukahtaa siinä kolmen aikoihin. Sentään herätys oli tällä kertaa vasta ysiltä.

Semmonen huippupäivä oli meillä pari viikkoa sitten. Tuli hitokseen pitkä raamattu, mutta onpa ainaki itelle sitte luettavaa joskus vuosien jälkeen, kun haluu muistella tota päivää :) Seuraavana siis vuorossa ihan keikatonta ja Marssitonta postausta sisältäen biitsiä, the O.C.:tä ja Universal Studiosia! Pysykääs siis kuulolla :)

Update: nukahdin siinä kasin jälkeen ja heräsin äsken kolmelta. Voi nyt perkele :D onneks työt alkaa vasta tiistaina klo 10.

I found myself in the fire burned hills, in the land of a billion lights

Elossa ollaan ja voin sanoa, että kiinnostus Suomea kohtaan on -666. Lähinnä siks, että täällä ei voi liikkua shortseissa ja topissa enkä voi kävellä aamulla Hollywood Boulevardin Starbucksiin tilaamaan sitä kaikista isointa vanilla iced coffeeta. Voin valehtelematta sanoa, että tää reissu oli ehdoton ykkönen! Mulla on jo nyt niin ikävä takas! Elämä siellä ehti olee jo niin normaalia, että ihan jo unohti olevansa vaan lomalla. Aika tuntu menevän jotenki tosi hitaasti, tuntu että oltais oltu siellä enemmänki 2kk ku vaan reilu 2 viikkoa! Anyways, nyt pistän tässä postausta parissa osassa, jottei ihan liian pitkiä tekstejä tulis :)

Noi mun lasit on niin karmeet et oli pakko ostaa :D

Viimeks kirjottelin siinä pari viikkoa sitten sunnuntaina ja seuraavaks olis vuorossa maanantai. Aamupäivällä suunnattiin kriisishoppailuille, koska ainakaan mulla ei ollu mitään kivoja vaatteita tiistain keikalle :D tehtiin tuhoja oikein kunnolla ja rahaa meni enemmän kuin liikaa. Mentiin lunchille dineriin ja söin maailman parasta guacamolehampparia! Vaatteet löyty ja turhat vaatekriisit selätettiin. Iltapäivällä mentiin takas meijän asunnolle Hollywoodin hoodseille ja valmistauduttiin illan keikkaa varten. Oli ihan chilliä voida kävellä pitkin Hollywood Boulevardia keikkalle. Keikkapaikka oli ihan huikee, sieltä näki Hollywood-kyltin ja kaikki!

Ennen keikkaa hengailtiin siellä venuella ja odoteltiin keikan alkua ja kappas, Marssien kitaristi ja pari muuta tsippaili siitä meijän ohi pariinkin otteeseen! Meillä oli paikat jostain ihan perimmäisestä nurkasta, mutta päästiin sitte vähän sniikkaa lähemmäs ja oltiin myös Marssien aikana heittämässä isoja ilmapalloja yleisöön. Siis ihan maailman mahtavinta oli olla tuolla keikalla. Ihan sama vaikka ei eturivissä oltukaan. Tota on mainostettu ja hehkutettu niiiiin paljon ja muistan miten mua harmitti viime vuonna, kun en voinu mennä. Siis se tunne, kun kuunteli lempibändiä niiden kotikaupungissa Losissa soittamassa biisiä City of Angels. Toi oli ehkä ihan maailmankaikkeuden parhainta koskaan ikinä!

Loppujen lopuks päädyttiin vielä vikan biisin ajaks lavalle ja siinä vaiheessa olin sitä mieltä, ettei meijän reissu voi paremmaks mennä. Jos vaan ihmiset tietäis sen merkityksen meille, kun päästiin edes niitä näkemään Hollywood Bowlissa. Sen lisäks kun päästiin lavalle kattomaan sitä showta niin voi huhhuh. Kaikista mahtavinta tässä oli, että koko keikka näytettiin netissä livenä ja meijän tutut Suomesta ja ties mistä oli tunnistanu meidät siellä lavalla?!? Ei luoja. Siinä vaiheessa oltiin varmoja, että ehkä karma voi joskus olla ihan kiva kaveri. En tiedä kuinka monta kertaa ollaan tän jälkeen toistettu kuinka ei päähän uppoo, että oltiin Hollywood Bowlissa lavalla.

Kaikista parasta oli kyllä huomata herra Jared Leton ilme, kun se näki meijät siellä pomppimassa :D Ollaan naurettu niin monet kerrat jo pelkälle ajatukselle siitä, mitä sen päässä siinä vaiheessa on liikkunu. Yhessä kohassa se nimittäin katseella kiers porukkaa läpi siinä lavalla ja voi jestas se sen ilme meijän kohalla. Varmasti miettiny että mitähän helvettiä noi täälläkin tekee :D Ei jeesus oikeesti mikä meno ja mikä fiilis ton jälkeen oli! Kaks kaveria sai vielä rumpukapulat ja itellä oli keikan jälkeen suu täynnä konfetteja :D Tän jälkeen oltiin ihan over the moon eikä Linkin Parkkiin keskittyminen oikein onnistunu vaikka ne helkkarin hyviä onki!

Minä ja toinen kaveri kuunneltiin muutama biisi kunnes luovutettiin ja juostiin kaupan kautta meijän asunnolle. Oli pakko saada wifi ja hehkuttaa kaikkea, mitä ehti tapahtua :D Huhhu, oli kyllä semmonen päivä ettei mitään rajaa ja en muista milloin viimeks oltais hehkutettu jotain asiaa niin paljon :D Siinä oli sitten vähän työn ja tuskan takana pakottautua nukkumaan ja loppujen lopuks taisin nukahtaa siinä kahen aikaa. Meillä oli aikanen herätys tiistaina, joten ei hirveesti naurattanu toi nukkumaanmenoaika :D