Progression

Viimesimmän postauksen jälkeen on tapahtunu paljon... ainaki jos ottaa huomioon, etten ton polven takia voi liikkua kotoota minnekään. Oon nimittäin oikeen todenteolla ahminu noita hissan ja yhteiskuntaopin kirjoja, kuus kirjaa luettuna ja kuus jäljellä. Kiire tulee, mut minkäs sille voi kun alotan kaiken aina liian myöhään. Jossain välissä pitäis myös kertailla vähän ihan tän suomen kielioppia ennen esseekoetta ja ehkäpä niitä enkun sanojaki vois vähän käydä läpi! 

Mut kaikista tärkein juttu on, että vihdoin ja viimein sain alotettua sen dear host family -kirjeen kirjottamisen! Tekstii on sen pari sivua, kappaleet on vähän hajanaisia, joitain juttuja pitää lisätä ja vielä muutamia lausemuotoja tms. tarvii korjailla, mutta eiköhän se tästä. Ja tietenkin jos tapahtuu jotain hyvää, niin pitää tapahtua myös huonoa. Revin melkein hiuksiani päästä eilen kun selailin iPhotoo ja tajusin miten vähän mulla oikeesti on yhtään mitään kuvia musta itestäni. Saatika kuvia musta ja mun perheestä/sukulaisista/tms. Siinä vaiheessa ku olin selannu kaikki albumit läpi ja huomasin et multa löytyy enemmän kuvia kirkoista Roomassa (leirikoulu hissanopen kanssa!) ku itestäni ni alko oikeesti itkettää. No lopulta löyty muutama kuva, jotka kelpuutin, loput pitää sit ottaa tässä ihan lähipäivinä. Pakotan mun siskon ja äidin kuvaan mun kanssa. 

Tän lisäks mun pitää vielä tulostaa uus versio transcript of gradesista, sillä nyt kun sain abitodistuksen, ni sain korotettua joitain arvosanoja, jotka haluun muuttaa. Perjantaina pääsen myös vihdoin hakemaan mun uuden passin ni sit on seki kunnossa. On se ollu siel poliisiasemalla valmiina jo viime viikosta lähtien, mutta minkäs teet kun ei voi ajaa autoa, kulkea bussilla eikä porukat ole kotona kuskaamassa silloin kun poliisiasema on auki. Noh, tuskin mä kuolen tästä pikkuviivästyksestä, onhan heinäkuuhun vielä nelisen kuukautta ja perheet yleensä alkaa hakee uusia au paireja 1-3kk ennen toivottua alottamisaikaa.

Että nää postaukset on tylsyyden huippuja. Varsinkaan kun ei oo oikeen mitään kuvia mitä lisäillä. Koittakaa kestää, kunhan pääsen täältä neljän seinän sisältä ulos niin vihdoin saan otettua muitaki ku vaan instagramiin lisättäviä ruokakuvia :D Noh, ehkä tää tästä! Ainiin, onhan mulla se postaus siitä, mitä toivon tulevalta vuodelta, ni tulossa vielä!

Semmosta tällä kertaa...

Penkkarit ja abiristeily oli ja meni. Nyt pitäis keskittyä ylppäreihin entistä kovemmin, koska viime viikon takia oon aika pahasti jäljessä mun lukusuunnitelmasta. Tulee kiire kun tän viikon aikana pitäis tehä hakupaketti loppuun, mutta vähän joudun epäillä, että onnistuuko.

Ja kun musta on kyse, niin onnistuin telomaan itteni oikein kauniisti. Abiristeilyn aikana nimittäin jatkoin mun viikon kestänyttä kaatumisputkea, mut tällä kertaa ei ollu ihan pieni kaatuminen. Polvi meni niin huonoks, että kuljin seuraavan aamupäivän laivalla pyörätuolissa, ja satamaan kun päästiin niin sieltä ajettiin suoraan sairaalaan, jossa vietin mukavat 5 tuntia (ja maanantaina vielä uusiks 2h). Mun polvesta on otettu kahet röntgenit, joista nyt ei mitään näy. Lääkärit eikä kirurgi osaa vielä sanoa mikä siinä on, ja tällä hetkellä odottelenkin soittoa, jossa mulle kerrottais tän viikon aika magneettikuvauksiin ja ens viikon aika ortopedille. Josko sitten sais jotain selvyyttä, että mikä tuolla polvessa oikeesti on hajonnu. Sen verran kuitenkin on sielläkin joku mennyt rikki, että polvesta on punkteerattu lähemmäs 2 desiä verta ja silti polvi on pienen jalkapallon kokonen.

Kepeillä, polvituella ja vahvoilla kipulääkkeillä mennään.

Pahinta koko tässä jutussa on se, että jos tossa polvessa on esim ristisiteet tai muut mukavat hajonnu, ni voi olla, että joudun siirtää Jenkkeihin lähtöä taas kuukaudella tai parilla. Haluun nimittäin, että mun polvi on täysin kunnossa ja kuntoutettu ennen kuin lähen yhtään minnekkään. Vakuutushan siellä tuskin korvaa tämmösiä juttuja, koska tää on tapahtunut ennen matkaa. Nyt ahkerana kuntoutan polvea ja vahvistan tota mun reisilihasta suoristamalla mun jalkaa (voi mikä hurja treeni) ja toivon vaan, että sais mun polven liikeradan mahollisimman pian kuntoon. Suoraks jalka menee just ja just, tänään taas vähän nihkeemmin kun eilen, ja koukkuun menee semmosen 90° ennen kun alkaa sattua liikaa.

Ehkäpä tää tästä. Eilen kävin poliisiasemalla hoitamassa mun passiasioita ja viimeistään ens maanantaina saan hakea uutukaisen passini. Melkein hymy korvissa vois mennä, kun kerrankin passissa/ajokortissa/tms. en näytä aivan idiootilta. Mutta mikä tärkeintä, ei tuu ainakaan enää ongelmia lentokentillä siitä, etteikö mua muka tunnista passin kuvasta. Ai niin, kuinka moni teistä ei ylläty jos sanon, etten ole vieläkään (saamaton mikä saamaton) edes aloittanut sitä hostien kirjettä? Päätin kyllä viimeistään tällä viikolla aloittaa, kunhan olen eka saanut vähän hissaa ja yhteiskuntaoppia luettua. Onneks ton kirjeen tekemisessä ei oikeesti mene kauaa, jos vaan kunnolla keskittyy sen tekemiseen. Tosin minä perfektionistinä varmaan tarkistan ja muokkaan sitä monet, monet kerrat ennen kuin olen täysin tyytyväinen siihenkään.

Tää oli tämmönen pieni infopläjäys mun tän hetken tilanteesta ja muistutus siitä et kyllä mä vielä täällä olen :D Mutta, palaillaan kunhan uutta kerrottavaa taas löytyy!

I will be back soon

Pikapäivitys: kiirettä ja stressiä mm. ylppäreiden takia on mun kohdalla havaittavissa enkä siks välttämättä ihan ahkerasti tänne päivittele mitään. Ens viikko tulee olemaan kans aika kiireistä, mutta lupaan koittaa palata ihan viimeistään sitä seuraavalla viikolla (hiihtolomalla??). Myös edellisessä postauksessa lupaamani teksti au pair -vuoden toiveista ja odotuksista on kyllä tekeillä ja lupaan senkin julkasta heti kun kerkeän. Joten älkää huoliko, oon vielä elossa vaikkei uusia postauksia tuukkaan :)

random ps. kävin kattomassa Hannu ja Kerttu: noitajahti -leffan ja suosittelen sitä kovasti kaikille jos yhtään on kiinnostusta sitä mennä kattomaan!