Semmosta tällä kertaa...

Penkkarit ja abiristeily oli ja meni. Nyt pitäis keskittyä ylppäreihin entistä kovemmin, koska viime viikon takia oon aika pahasti jäljessä mun lukusuunnitelmasta. Tulee kiire kun tän viikon aikana pitäis tehä hakupaketti loppuun, mutta vähän joudun epäillä, että onnistuuko.

Ja kun musta on kyse, niin onnistuin telomaan itteni oikein kauniisti. Abiristeilyn aikana nimittäin jatkoin mun viikon kestänyttä kaatumisputkea, mut tällä kertaa ei ollu ihan pieni kaatuminen. Polvi meni niin huonoks, että kuljin seuraavan aamupäivän laivalla pyörätuolissa, ja satamaan kun päästiin niin sieltä ajettiin suoraan sairaalaan, jossa vietin mukavat 5 tuntia (ja maanantaina vielä uusiks 2h). Mun polvesta on otettu kahet röntgenit, joista nyt ei mitään näy. Lääkärit eikä kirurgi osaa vielä sanoa mikä siinä on, ja tällä hetkellä odottelenkin soittoa, jossa mulle kerrottais tän viikon aika magneettikuvauksiin ja ens viikon aika ortopedille. Josko sitten sais jotain selvyyttä, että mikä tuolla polvessa oikeesti on hajonnu. Sen verran kuitenkin on sielläkin joku mennyt rikki, että polvesta on punkteerattu lähemmäs 2 desiä verta ja silti polvi on pienen jalkapallon kokonen.

Kepeillä, polvituella ja vahvoilla kipulääkkeillä mennään.

Pahinta koko tässä jutussa on se, että jos tossa polvessa on esim ristisiteet tai muut mukavat hajonnu, ni voi olla, että joudun siirtää Jenkkeihin lähtöä taas kuukaudella tai parilla. Haluun nimittäin, että mun polvi on täysin kunnossa ja kuntoutettu ennen kuin lähen yhtään minnekkään. Vakuutushan siellä tuskin korvaa tämmösiä juttuja, koska tää on tapahtunut ennen matkaa. Nyt ahkerana kuntoutan polvea ja vahvistan tota mun reisilihasta suoristamalla mun jalkaa (voi mikä hurja treeni) ja toivon vaan, että sais mun polven liikeradan mahollisimman pian kuntoon. Suoraks jalka menee just ja just, tänään taas vähän nihkeemmin kun eilen, ja koukkuun menee semmosen 90° ennen kun alkaa sattua liikaa.

Ehkäpä tää tästä. Eilen kävin poliisiasemalla hoitamassa mun passiasioita ja viimeistään ens maanantaina saan hakea uutukaisen passini. Melkein hymy korvissa vois mennä, kun kerrankin passissa/ajokortissa/tms. en näytä aivan idiootilta. Mutta mikä tärkeintä, ei tuu ainakaan enää ongelmia lentokentillä siitä, etteikö mua muka tunnista passin kuvasta. Ai niin, kuinka moni teistä ei ylläty jos sanon, etten ole vieläkään (saamaton mikä saamaton) edes aloittanut sitä hostien kirjettä? Päätin kyllä viimeistään tällä viikolla aloittaa, kunhan olen eka saanut vähän hissaa ja yhteiskuntaoppia luettua. Onneks ton kirjeen tekemisessä ei oikeesti mene kauaa, jos vaan kunnolla keskittyy sen tekemiseen. Tosin minä perfektionistinä varmaan tarkistan ja muokkaan sitä monet, monet kerrat ennen kuin olen täysin tyytyväinen siihenkään.

Tää oli tämmönen pieni infopläjäys mun tän hetken tilanteesta ja muistutus siitä et kyllä mä vielä täällä olen :D Mutta, palaillaan kunhan uutta kerrottavaa taas löytyy!