Dreams are made for being lived and achieved.

Noniin aplodeja kiitos, et sain vihdoin taas aikaseks kirjottaa tänne yhtään mitään :D:D Viime viikot on ollu kyllä niin peruskauraa, etten jaksa alkaa selostaa niistä sen kummemmin vaan annan näiden mestarillisten, palkintoja voittaneiden kuvien puhua puolestaan... eiku. Joo on taas jutut täällä vähissä, mutta mitäs pienistä :D Tälleen lyhyesti sanottuna mun elämä on ollu vaan lähinnä töitä, töitä, opiskelua, salia ja lisää opiskelua. Sanoinko jo opiskelua? Siis mä päätin sittenki, että panostan nyt tänä keväänä ihan aikuisten oikeesti noihin oikiksen pääsykokeisiin ja en tiiä pitäiskö itkee vai nauraa. Kirjat makso 230 euroo ja synttärilahjarahat meni ku tuhka tuuleen siinä. Vastalahjaks sain 500 sivua tekstiä kolmen kirjan muodossa. Sentään kaikista pisin kirja on oikeesti mielenkiintonen ja välillä en ees malta laittaa kirjaa ollenkaan pois, mut esim lyhin 150 sivun kirja on ihan täyttä kuraa ja tekis mieli vetää koko kirja vessasta alas :D

Pientä piristystä arkeen on kuitenki ollu mm. kahen reissun varmistuminen. Eli kuten aiemmin sanoin, niin juhannuksena suunnataan kaverin kanssa Roomaan, mutta koska pelkkä Rooma ei riitä niin mennään myös kaverin tädin luokse Toscanaan. Sanomattaki selvää, että ootan tota reissua ku kuuta nousevaa. Viime juhannuksena olin kans reissussa ja keikalla, hyvä jatkaa perinnettä nimittäin silloin perjantaina on taas kerran keikka. Lähetään keskiviikkona aikasin aamulla ja lauantaina meitä tullaan hakee sinne Toscanaan, jossa ainaki mä oon tiistaihin asti. Kaveri vissiin jatkaa siitä reissua sitte Britteihin, kun meikä palaa tylsään Suomeen.

Yritin taas luovuttaa verta.... jouduin luovutuskieltoon,
koska mun hemoglobiini oli huolestuttavan alhainen.

Tän lisäks on ollu kunnon plotting and planning kolmen muun kaverin kanssa syksyä varten. Kun olin Jenkeissä niin jutskailin kaverin kanssa paljon, että olis kiva mennä Losiin yhessä. Suomeen palatessani ei meijän suunnitelmat hirveesti hyytyny vaan edelleen mietittiin josko sitä mentäis syksyllä käymään, kun oltais molemmat saatu säästettyä vähän rahaa. Ilmotin jo äidillekki mun ehkä-suunnitelmista. No pian tuli semmoset announcementit, että nää suunnitelmat ei enää ollu mitään ehkä-laatua vaan MUST GO. Jenkkeihin julkistettiin kyllä semmonen huippukiertue johon surprise surprise kuuluu mun rakas Thirty Seconds To Mars sekä Linkin Park. En oo jälkimmäisen fani, mutta tykkään niiden musasta paljon ja olin mä silloin niiden Kaisaniemen keikalla kuuntelemassa (aidan toisella puolella :D). Olin salilla ku toi ilmotus tuli ja heitin vaan et "näyttää siltä, et meitsi niin lähtee syksyllä Losiin".

No tässä sitä ollaan, meijän neljän porukka ottaa 8. syyskuuta suunnan Tukholman kautta Los Angelesiin ja viettää Californian auringon alla reilut kaks viikkoa. Meil on jo ihan supereita suunnitelmia, hotellit on varattu kuten myös auto. Kaks yötä vietetään ihan San Diegon lähellä rannalla ja oli meillä jotain puhetta jos mentäis Vegasissaki käymään, mutta saa nähä mitä tuleman pitää. Suunnitelmissa on mennä kolmelle keikalle ja tekis mieli hyppii katossa, koska mua viime syksynä harmitti niin paljon, kun en voinu mennä tonne Hollywoodin keikalle. Olis ollu järjetöntä lentää kahen päivän takia 7 tuntia per suunta. Nyt siis pakko tehä unelmista totta :) Ja musta on vaan maailman parhainta päästä takas Losiin. Viime kerrasta on kuitenki pian 4 vuotta (jos ei lasketa sitä, että 2 vuotta sitte ajettiin vaan läpi :D). Oon vaan niin innoissani, koska kun meillä on auto käytössä niin päästään näkee näääääääääin paljon enemmän ja voidaan mennä sinne minne ite halutaan.

Moni varmaan miettii, että mikä hullu oon, kun juoksen jonku bändin perässä ympäri maailmaa :D Varmaan on ulkopuolisen silmissä ihan tajutonta ja makes no sense, mutta musta se on oikeestaan erittäin fiksua. Ekan kerran ku näin ton bändin livenä, olin Tallinnassa. Sen keikan jälkeen selasin tour date -listan läpi ja pistin heti kaverille viestii, et läheppä mun kanssa Riikaan kattomaan niitä taas. No mehän mentiin, olin silloin 17 ja matkustin ekaa kertaa yksin ulkomaille ilman huoltajaa (jos siis kielimatkaa ei lasketa mukaan). Ja no tuskin ikinä olisin muuten mennyt/olisin tullu menemään Riikaan, koska kaupunki itessään ei kiinnostanu mua. Pakko myöntää, että oli se silti tosi nätti paikka ja oli ihan kiva nähdä myös sitä kaupunkia. Tän jälkeen oli viime kesän reissu Tukholmaan ja Kööpenhaminaan ja pitää kyllä myöntää, että musta reissussa on kivempaa, kun sille on joku "tarkotus". Tukholmassa oon ollut sata ja yks kertaa, mut nyt oli paljon siistipää, kun tehtiin reissussa muuta kuin vaan oltiin. Köpiksessä en ollu koskaan ollu ja siinähän sitä muutaman päivän aikana ehti nähä myös ite kaupunkia. Se on niinku kaks kärpästä yhellä iskulla.

Roomassa oon myös ollu aiemmin, mutta oon myös päättäny aikaa sitte, että tuun menemään sinne tai vähintäänki jonnekkin muualle päin Italiaa vielä uudestaan. Mikä siis ois sen parempaa, kuin mennä ja nähdä toi ihana kaupunki uudestaan parhaan kaverin kanssa ja päästä samalla lempibändin keikalle? Ei mikään. Ollaan puhuttu kavereiden kanssa täst aiheest aika paljon ja ollaan kaikki mietitty, että nykyään olis outoa lähtee reissuun ilman, että sillä olis mitään tähdellistä syytä. Samasta syystä on myös kivaa mennä sinne Toscanaan, jossa sit vaan ollaan eikä tehä mitään. Jotenki sitä myös tarvii ihan vaan lomaa siitä normilomailusta keikkojen kanssa :D En tiedä miten tyhjentävä tää mun pikainen selostus aiheesta oli, mut toisaalta mua ei oikeesti vois vähempää kiinnostaa mitä muut ajattelee siitä, mihin meen ja minkä takia :D Tai et jos jonku mielestä on ihan naurettavaa, koska eipä se multa oo pois. Ite mä tässä toteutan unelmia ja koen upeita hetkiä, joita en tuu ikinä unohtamaan :)

Tää oli nyt ihan pikainen postaus, koska opiskelu kutsuu (sitä ennen kyllä pakko kattoa yks jakso Revengeä!) Heissan.