Dreams and expectations

Kuten joskus muinoin lupailinki, ni tässä teille mun ajatuksia ja toiveita tulevalta au pair vuodelta! Joissain kohdissa haluun painottaa sanaa unelma. Ymmärrän, että kaikki au pairit ei saa sitä ns. täydellistä perhettä, jotka asuu Hollywoodin kukkuloilla luksusasunnossa, mutta ainahan sitä saa haaveilla! 

Perhettä oon miettiny oikeestaan aika paljon, sillä ne on kuitenki ne ihmiset, joiden kanssa pitäis tulla toimeen koko vuos ja parastahan olis jos tulis vielä tosi hyvin toimeen. Mun toiveena on, että perheessä olisi molemmat vanhemmat, korkeintaan 3 lasta ja joku ihana hauva, jota saisin kans hoitaa! Molemmat vanhemmat siks, että se nyt vaan on au pairillekin helpompaa kun on itsensä lisäksi ne kaksi vanhempaa huolehtimassa lapsista. Oon vähän kuullu, että on raskaampaa ja enemmän työtä jos on perheessä on yksinhuoltaja. Lapsista sen verran että toive olis se 2 lasta, mut sekin riippuu, että kuinka vanhoja lapset on. Onhan se täysin erilaista hoitaa kolmea uhmaikäistä lasta, kuin kolmea 10-12-vuotiasa, jotka jo osaa melkein itse huolehtia omista tekemisistään. Mitään erityistä ikää mulla ei ole, oikeestaan kaikki on mulle okei. Ja no toi koira nyt on semmonen plussa, rakastan koiria ja musta olis superihanaa, kun pääsis taas pitkästä aikaa leikkimään ja ulkoilemaan koiran kanssa (niin, olinko siis menossa hoitamaan lapsia vai koiria? :D), kun meijän koiruli lähti taivaaseen jo reilu viisi vuotta sitten. Tietenkään mitkään näistä "vaatimuksista" ei oo kiveen hakattuja, kyllä sen sitte perheen hakemusta luettaessa ja skypetellessä huomaa, jos perhe on oikea!

Vaikka välillä viihdynkin mökillä tai isomummun kotona lomalla pienen pienellä paikkakunnalla, olen silti pohjimmiltani kaupunkityttö. Vaikka perhe on se suurin vaikuttaja, niin kyllä se sijainti vaikuttaa myös mulla paljon. Vaikka perhe olisi kuinka täydellinen kiltteine lapsineen ja koirineen, ei se silti tarkoita sitä, että viihtyisin jossain maissipelloilla keskellä ei mitään. Sama toki pätee toisinpäinkin. Suurin unelma mulla on Manhattan. Kellä nyt ei olisi? Oon pienestä asti unelmoinut ihan vain edes NYC:ssä käymistä ja no... sielä asuminen ylittäisi kyllä mun kohdalla täysin kaikki unelmat. Onneks tää unelma ei kuitenkaan oo aivan mahdoton. Mun au pair -haastattelija nimittäin sano, että heillä löytyy oikeestaan tosi monia perheitä jotka asuu siinä Nykin suburban-aluella korkeintaan tunnin ajomatkan päässä Manhattanista. Olisin täysin fine jo tostakin. Joka tapauksessa, ei pidä liikaa elätellä toiveita, koska ei ookkaan kiva pettyä kun löytyykin upea perhe jostain Virginiasta. Jos laajempaa aluetta miettii, niin toiveena olis itärannikko. Esimerkiksi melkein kaikkien ehdoton unelmakohde California on ainakin mun osalta jo nähty, kun siellä on tullu käytyä jo pariin otteeseen. Olisi siis oikein muksaa päästä näkemään vähän tota täysin mulle tuntematonta itärannikkoa. En kuitenkaan järjestölle mitään toiveita laittanut, koska edelleen se mulle sopiva perhe voikin löytyä ihan muualta kuin idästä. Vaikka toiveita tuon maailman keskipisteenä toimivan kaupungin osalta onkin, niin oon kuitenkin avoin kaikille osavaltioille/kaupungeille!

Yleisesti ottaen mun odotukset tulevan vuoden osalta on tosi korkeat. Toivon tosi paljon uusia ja upeita kokemuksia, joita voi muistella vielä vuosikymmentenkin päästä. Toivon, että saan mun hostperheestä mulle kolmannen perheen oman perheen ja Californian hostvanhempien lisäksi. Toivon, että saan uusia kavereita ympärimaailmaa ja että vielä vuosienkin päästä olisin heidän kanssa yheyksissä. Ja viimesenä toivon, että pääsen matkustelee tosi paljon ympäri Jenkkejä. Mun tavotteena olis, että sekä vuoden aikana että sen jälkeen matkustuskuukauden aikana pääsis ainaki käymään Floridassa, Nykissä (training schoolin lisäksi), Hawaijilla ja siellä Californiassa moikkaamassa hostmamaa ja -isää! Kanadan puolella olis myös tosi siistii päästä käymään. 

Tästä tekstistä ei nyt tullu ihan semmosta laajaa ja monipuolista ku olisin toivonut, mutta eipä voi mitään! Jotenki on vielä niin oudot fiilikset tosta tulevasta vuodesta, etten edes osaa mun ajatuksia tän paremmin pukea sanoiksi. Niin jännää, että saatan 4kk päästä olla jo matkalla kohti Amerikan maita! Hui, aika menee niin tajuttoman nopeesti, että sitä ei edes ehdi huomaamaan. Vastahan mä alotin lukion ja vain haaveilin tästä aupparihommasta ja tässä sitä nyt ollaan! Toisaalta ei haittaa yhtään, että aika menee nopeesti, ainaki kesä ja au pair -vuosi tulee nopeemmin. Onneks tässä on yhtä sun toista menoa ja tekemistä ihan kesäkuun loppuun saakka suunniteltu, niin ei käy ainakaan aika pitkäks odotellessa. 

Nyt saan joudun mennä takas koulukirjojen pariin opiskelemaan niihin tajutonta stressiä aiheuttaviin ylppäreihin! 13 päivän kuluttua oon onnellisena tehnyt kaikki kokeet ja oon matkalla Hartwallille todennäkösesti yhelle parhaimmista keikoista ikinä! JES! Tahdonvoimalla vaan pitää jaksaa lukea. Sen jälkeen ei ookkaan mulla koulua kahteen vuoteen. Paitsi no sen verran että saan ne 6 opintopistettä siellä Jenkeissä kasaan. Eipä tässä muuta, hyvää viikonloppua kaikille ja paljon tsemppiä teille, joilla on ylppärit myös edessä!