The crazy train is ready to roll

Kai sitä vois näin viikon jälkeen päivitellä viime perjataista (ja sunnuntaista). Varotan, tää postaus tuskin sisältää yhtään mitään liittyen au pairiuteen, joten jos ei kiinnosta niin voi skipata tän täysin :D

Viime perjantaina oli siis iki-ihana Adam Lambertin We Are Glamily -kiertueen Suomen keikka, enkä oikeen vieläkään tiedä miten päin pitäisi olla. Oon ollut kyseisen herran fani jo pitkään ja oli enemmän kuin superia päästä taas hänen keikalle! Viime vuonna kun sain tietää koko keikasta niin hetken kyllä sai purkaa ärsytystä, koska samana päivänä tosiaan oli viimeset ylppärit (joka siis oli korotus, enkä saanut edes korotettua sitä arvosanaa joten hukkaan meni), mikä tarkotti sitä, etten päässyt kavereitteni kanssa jonottamaan keikalle vaan jouduin istumapaikoille. Nyt kaikki varmaan pyöräyttää silmiään, mutta musta se on niin väärin mennä kattomaan idoliaan ja joutua olemaan sielä katsomossa, koska 1. se on kuitenkin paljon kauempana kuin mitä permannolla olis ollu 2. siellä ei kuitenkaan ole sitä samallaista fiilistä kuin permannolla.

Anyhow, saatin kuitenkin lähes parhaimmat istumapaikat ja keikka oli ihan tajuton ja vieläkin on fiilikset ihan siinä päivässä. Voisin haluta sen päivän takas heti, kiitos. Olin ihan tietosesti jättänyt katsomatta kiertueen aikaisempia keikkavideoita, koska päätin, etten tällä kertaa halua tietää kaikkea etukäteen. Viime kiertueella tosiaan katoin 90% keikkavideoista ja liiottelematta voin sanoa, että osasin kaikki koreografiat, välispiikit ja muut ulkoa!

Tää Hartwallin keikka oli tajuttomasti parempi kuin edellinen Ruoholahden kämäsellä Kaapelitehtaalla, niin sen epäkäytännöllisen tilan, yleisömäärän kuin itse keikankin osalta. Tolloin sai kyllä taas ihmetellä miten kenelläkään voi olla noin uskomaton lauluääni. Harvalla oikeesti on noin vahvaa ja kantavaa ääntä. Jotenki pistää täysin sanattomaks.

Tähän väliin yks älyttömän koskettava puhe. Videolta ei ehkä sitä huomaa, mutta lähes kaikki nosti kätensä pystyyn ton aikana. Kaveri sai tajuttoman itkukohtauksen ja itelläki nous tunteet pintaan ton takia.

Tuntuu jotenkin tosi oudolta tänne edes yrittää hehkuttaa tota keikkaa tai tätä fiilistä, kun ei tiedä kuinka moni siellä ruudun toisella puolella edes ymmärtää mua! Noh, eiköhän kaikilla kuitenki ole edes yks lempparilaulaja tai -bändi, joten ehkäpä te voitte vähän samaistua muhun :D

Thank you Helsinki! Minä rakastan sinua, moi moi!

Oli niin sulosta kuulla myös kun kyseinen herra puhu yleisölle suomea. Voi sitä kiljumisen määrää, kun kaikki oli niin innoissaan siitä, mukaan lukien minä! Nyt on kuitenkin tosi haikeet fiilikset kun kaikki on ohi, enkä oikeen tiedä mitä pitäis seuraavaks tehä :D Toivon niiiiin tajuttoman paljon, että vaikka seuraavaks alkaa uuden levyn teko, niin joitain yksittäisiä keikkoja tulisi Jenkeissä olemaan, jotta ei taas tarttis odottaa paria vuotta seuraavaan keikkaan!

Tää kuva hämää niin paljon, ei me oikeesti ihan näin kaukana oltu mitä kuva antaa ymmärtää :P

Sunnuntaina kun kävästiin kaverin kanssa uudestaan Helsingissä shoppailemassa, niin tulipa ihan huvikseen pyörähdettyä Hotel Kämpillä ja kukas muukaan sieltä samaan aikaan tuli vastaan kuin itse Adam. Voin sanoa, etten muista koska viimeks olisin mennyt niin sanattomaks. Olin vielä koko viikonlopun aikana päättänyt, että jos nyt sattuisin siihen keskustassa törmäämään, niin kiitän perjantain keikasta. Noh eipä mennyt se ihan nappiin, suusta pääsi vaan säälittävä "hi!" Autoon päästessään vilkutin vielä tuulilasin läpi Adamille ja hypin melkein onnesta, kun herra vilkutti takasin nimenomaan mulle! :)

Viikonlopun jälkeen en oo tehny kotona muuta kuin kuunnellu Adamin biisejä, hehkuttanu keikkaa ja Adamia twitterissä sekä kattonu keikkavideoita. Oon myös yrittäny välillä ajatella jotain muuta, joten oon myös kattonut Netflixistä Gossip Girlin nelostuottarii. Ehkä tästä pikkuhiljaa pääsee johonkin järkevään päivärytmiin. Viimeistään tiistaina, jolloin pitäis alottaa työt. En sit tiedä mitä siitäkin tulee, koska herätys on joka arkiaamu klo 6:00. Pitäis varmaan nyt ajoissa muuttaa tätä unirytmiä muutamalla tunnilla taaksepäin, varsinkin, kun kelloja vielä siirretään tunnilla eteenpäin parin päivän päästä.

Oon niin ylpee, että sain pidettyä tän tekstin näinkin asiallisena! Voisin palailla taas asiaan, kun olis jotain uutta kerrottavaa ton au pair -jutskan suunnilta. Laitoin eilen EAP:lle sähköpostii, mut ei ehtinyt tulla sieltä vastausta ennen näitä typeriä pääsisäispyhiä. Tiistaita odotellessa!

Ps. Pahottelen näiden kuvien laatua! Mukana oli iPhone ja pari vuotta vanha canonin luuserikamera, joten jälki onkin sen mukaista. Palkkapäivää odotellessa, nimittäin päätin, että vihdoin olis aika satsata ihan kunnon kameraan. Niin tota tulevaa vuotta, kuin tulevia keikkoja varten! :)