7 weeks left!

Aika menee ihan tajuttoman nopeesti. Just kavereille puhuin miten outoa on pian jättää taakse kaikki tuttu ja turvallinen ja oikeesti lähteä vuodeks pois. Varmaan siinä vaiheessa alkaa tajuumaan, kun pitäis omaa huonetta tyhjentää ja pakata kaikki ylimääränen laatikoihin ja kellariin. Muistan viel niin hyvin, kun joskus talvella valittelin kuinka mun lähtöön on ikuisuus ja tässä sitä nyt ollaan, alle kaks kuukautta. Ihan hullua ja ihan sairaan siistiä!

Viikonloppuna hoidin viisumihakemuksen ja varasin haastatteluajan, joka on neljän viikon päästä. Olin varautunu johonkin ihan tajuttoman vaikeeseen ja sekavaan hakemukseen, mutta toi oli tosi helppo. Naurettavaahan se on kun pitää vastailla niinhin ihan typeriin kysymyksiin. Jotain et "Lähden Yhdysvaltoihin  osallistuakseni prostituutioon." tms. Noh, mutta on seki hoidettu ja maksettu. Tänään sain vihdoin jätettyä poliisiasemalle mun autokoulun II-vaiheen todistuksen ja pitkäaikanen kortti kotiutuukin sit joskus ens kuussa, jonka jälkeen pääsen hakemaan sitä kansainvälistä ajokorttia. Vaikka mä oonki suorittamassa sit New Jerseyn ajokortin, niin onhan se hyvä olla alkuun toi kansainvälinen kortti :)

Pientä paniikkia tässä vaiheessa aiheuttaa mun polvi. Sain mulle ens maanantaiks leikkausajan ja pakko sanoo, et jännittää pikkasen. Ja eniten just se, että koskaan ei voi tietää meneekö kaikki ihan putkeen vai ei. Mulla on siinä 1,5 viikkoa aikaa kunnes lähden äidin kanssa laivalle, joten olis kiva pystyä kävellä ilman kipuja jo siinä vaiheessa. Sen jälkeen on muutenkin koko loppu kuukaus yhtä sun toista menoa, joten peukut ja varpaat pystyyn, että mun polvi paranee nopeesti eikä mitään ongelmia tuu jälkeenpäin! Mut se ite leikkaus ei kyl niin paljon jännitä. Se on siis vaan tähystys ja sen pitäis kestää joku puol tuntii ja sitte ku puudutus on ohi ni himaan vaan. Et luulis sitä hengissä ainaki selviävän :D

Eilen puhuin myös mun hostperheen kanssa ja oon ihan supertyytyväinen et valitsin ton perheen ja et ne valitsi mut. Viime viikolla muutaman kerran mietin, että tuliko toi päätös liian hätäsesti tehtyä, kun en edes lasten kanssa ollu puhunu, mut nyt voin sanoo, et enpä olis paremmin voinu valita. Yhteys pätki vähän, joten en meinannu saada selvää poikien kysymyksistä, mutta siitäkin selvittiin. Kaikki pojat vaikutti ihan mahtavilta ja sulosilta, enkä malta odottaa et pian pääsen ne näkemään. Alle 50 päivää enää (49). Oli myös hassua kun pari pojista ensin alotti kysymyksen suomeksi, mut kesken kaiken vaihtoki enkkuun. Mut tuli kyl aika luonnostaan se vastaus, välil sitä sano jotain suomeks ja välil enkuks. Voin vaan kuvitella minkälaista Finglishii tuun ton vuoden jälkeen puhumaan. Oli myös ihanaa kuulla kuinka ne vanhemmatki monta kertaa sano, kuinka innoissaan ne on mun tulosta ja odottaa kovasti sitä! Voi sit hyvillä mielin mennä sinne, kun tietää, että sielä jo odotellaan mua :)

Huh, seuraava etappi onki sitte lauantain yo-juhlat. Sitä päivää onki odoteltu jo ihan ensimmäisestä lukiopäivästä lähtien, haha! Oon tässä ehtiny jo uuden mekonki löytää, kun äitin kaa kävästiin tänään parissa kaupassa pyörähtämässä. Ei siinä mitään, tykkään tosta uudesta paljon enemmän ja siihen sopii noi mun uudet kengätki paremmin. Vaikka tosin tyhmää, et tuli turhaan ostettua se eka, eikä sitä voi edes palauttaa :D No minkäs teet, ei kai siitä ylimääräsestä mekosta haittaakaan ole!

Mitäs mitäs, eipä mulla muuta nyt tällä kertaa oo. Lähen varmaan metsästämään mulle uutta ja isompaa lentolaukkua ja sitte illemmalla vois laitella ton perheen entiselle aupparille vähän spostia ja kysellä muutamia kysymyksiä :) Muuten kyllä tää koko aupparihomma on ihan mallillaan, eiköhän näistä vikoista viikoista selvitä ja pian sitä ollaanki jo Jenkkien puolella!