YO-juhlista ja elämäni ekasta leikkauksesta selvitty hengissä!

Nyt on yks elämäni hienoimpia etappeja saavutettu! Lauantain YO-juhlat meni oikein mahtavasti. Peloista huolimatta en kompuroinut portaissa lavalta poistuessa tai pudottanu todistuksia ympäri lavaa. Tuntu jotenki tosi kummalta vihdoin 12 vuoden jälkeen oikeesti laittaa se lakki päähän ja tajuta se, että on itekki viimein se ylioppinut.

Juhlat kotona meni kanssa ihan mukavasti. Tosin suurin osa vieraista tuli melkeimpä samalla ovenavauksella ja siinä oliki äidillä ja tarjoilijalla vähän tekemistä, kun piti kaikki ruuat kiireellä saada pöytään. Koska oon ehkä maailmankaikkeuden nirsoin ihminen, niin söin koko päivän vaan kanapiirakkaa ja tota tajuttoman hyvää kakkua, mutta eipä mulla pahemmin nälkä ollutkaan. Harmi vaan, että sekin vähä mitä kakuista jäi jäljelle, niin meni vähän pilalle kun toisen jääkaapin johto oli lähteny seinästä irti :D

 

Sain oikein mukavia lahjoja kyllä. Kuvissa näkyvä kello on äidiltä, jonka tosin sain jo vähän etukäteen. Tietenki mun piti itelle ostaa lahja kans, ja kotiutinkin Kalevalan ihanan Vanamon sormuksen, joka on jo nyt melkein saavuttanut lempikorun tittelin! Lisäks tuli pullot shampanjaa ja kuoharia, tajutoman siisti Lousi Vuittonin lompakko mun nimikirjaimilla (Siis luoja menin ihan sanattomaks kun näin mitä sain, varsinkin kun tiesin, että ite en olis ikinä niin kallista lompakkoa ostaa. Eihän sitä edes uskalla missään käyttää :D), valokuva-albumi ja rahaa tulevaa vuotta ja kaikkia au pair -maksuja varten :)

Yritin olla muka taiteellinen, kun otin tän alemman kuvan, hah. Kirjotukset meni seuraavanlaisesti:

• Äidinkieli: M
• Ruotsi: C
• Englanti: M
• Yhteiskuntaoppi: C
• Historia: C

Edelleen oon pikkasen harmissani tosta yhteiskuntaopista ja äidinkielestä, koska tiedän, että olisin pystyny parempaanki, mut mun motivaatio katos kummasti molempien kohalla :D Noh, tärkeintä on, että läpi meni kaikki pakolliset ja nyt on lakki saatu.

Illalla oli kans ihan kiva nähä kavereita ja istuskella puistossa tavaten lisää kavereita :D Harmi vaan, että mulla oli koko illan aivan jäätävä migreeni, joten siinä vaiheessa, kun osa kavereista jäi pustoon ja osa lähti baareilemaan, niin ite otin bussin himaan jo kahentoista jälkeen. Oikeestaan silti ihan kiva, et päätin lähteä kotiin, koska aamulla päätä särki edelleen varmaan pahiten pitkään aikaan. Oli kuitenkin kivaa, eikä mua nyt niin hirveesti haitannu, että ilta jäi vähän lyhyeks :)

Eilen oli sitten se paljon "pelätty" polven tähystys. Kaheltatoista päivällä oli ilmottautuminen päiväkirurgiaan ja noin kahen aikaan pääsin leikkaussaliin. Olin jo henkisesti varautunu siihen, että mut vaan puudutetaan ja joudun kattomaan sitä leikkausta siitä vierestä. Noh, oli kyllä suuri helpotus, kun hoitaja heti alkuun sano, että nukutuksella hoidetaan. Mua ei oo ikinä ennen nukutettu, joten oli kyllä jännä kokemus. Siinä mun rintakehään, kylkeen ja otsaan laitettiin jotain antureita tms. jotka mittas vaikka mitä ja samalla laitettiin tippa käteen. Ensin tujut kipulääkkeet, jotka lääkärin sanojen mukaan humahti heti päähän ja siihen perään nukutuslääke. Oli hauskaa yrittää taistella sitä unta vastaan, mut eipä sitäkään jaksanu ku ehkä 10 sekuntii ja seuraavaks heräsinki jo kolmen aikaan heräämöstä. 

Näytän aika kuolemalta, kun oon vielä ihan lääkehuuruissa.
Asiaa ei paranna noi komeet aurinkolasirajat naamassa<3

Tästä se hauskin vaihe vasta alko. Hoitaja tuli sanoo että: "Luin tota sun leikkauskeromusta, eikä sieltä polvesta mitään irtopalaa edes löytyny." Ei ollu hirveen hauskaa, kun pari sekkaa kävin läpi, että mitä se oikeen just sano, jonka jälkeen tajusin, että koko leikkaus oli ihan turha. 1.3. otetuissa magneettikuvissa näkyvä rustonpala oli sitte päättäny kadota/kulua ihan kokonaan. Siinä sitte miettii, että miks ihmeessä uusia MRI-kuvia ei otettu, mutta kaikki oletti, että ne kivut mun polvessa johtu just nimenomaan siitä irtopalasta. No, tiedä sitte mistä neki kivut on johtunu. Tän tiedon jälkeen, tultiin myös siihen tulokseen, että jään sairaalaan yöks, koska toinen leikkaushaavoista oli älyttömän kipeenä ja seuraavan kerran olisin särkylääkkeitä saanu ottaa vasta 6 tunnin kuluttua. No, koska päätin jäädä tonne yöks, ni mulle iskettiin sitte aika tujut lääkkeet ja kipu hellittiki hetkeks ja mut siirrettiin osastolle.

Jalkapöydässä ei oikeesti ollu mitään vikaa, mulla oli
vaan niin kuuma varpaista, et piti niitäki jäähdytellä :D

Tää oli mun ihan eka yö sairaalassa (sitte mun syntymän) ja en yhtään ihmettele, miks ihmiset valittaa sairaalassa olosta. Huoneessa oli kuuma, ruoka oli pahaa, tyyny oli epämukava ja tippa kädessä oli tiellä kokoajan. Lisäks huoneessa oli mun lisäks kaks vanhempaa naista ja voi luoja, että en muista milloin viimeks olisin nukkunut niin huonosti. Illalla kun yritin saada unen päästä kiinni, niin toinen naisista teki jotain ihme ääntä ihan ku se olis imeskelly jotain karkkia. Sitte ku vihdoin saan nukahdettua, niin parin tunnin päästä herään siihen, että toinen naisista kuorsaa kovempaa ku traktori. Seuraavaks kello 4:40 (mitä nää kellonajat on?!) lääkäri tulee tuomaan aamulääkkeet, jonka jälkeen en enää saakkaan nukuttua, koska toinen naisista tärisi niin kovaa kylmästä, ettei sitä ähinää ja meteliä voinu olla kuulematta :D Seuraavan kerran herään klo 7 siihen, että taas toinen nainen päättää avaa sälekaihtimet auki, niin että aurinko paistaa suoraan mun silmään. Seuraavana oliki ehkä maailman hirveintä puuroa aamupalaks. En tiedä kumpi oli hirveempi, se maku vai ulkonäkö.

Ällöttää edes nähä toi "puuro"... :D

"Hauskaa" kuitenkin oli niin kauan, kunnes mun puhelimesta loppu akku, eikä telkkaristakaan tullut mitään. Onneks pääsin aamulla jo vähän ennen kymmentä kotiin syömään kunnon ruokaa ja nukkumaan vähän noita univelkoja pois. Mut yks juttu on mitä jäin kaipaamaan, nimittäin noi vaaleenpunaset yökkärit! Ne on ehkä maailman mukavimmat ikinä. Ois pitäny piilottaa ainaki ne pöksyt laukkuun, kun lähdin :D Ehkä ens kerralla sitte! Nyt koitan selviytyä tän polven kanssa ja toivon kovasti, että tää paranis pian. Harmittaa, et ollaan torstaina lähössä mökille, enkä tän polven takia voi edes mennä saunaan tai uimaan.

Au pairiuteen liittyviä uusia juttuja ei toistaseks oo tapahtunu. En oo ollu viikkoon perheen kanssa yhteydessä, koska on vaan ollut kiire koko ajan. Pitäis myös vihdoin lähettää se sposti sille entiselle aupparille, mutta ehkäpä mä hoidan sen tässä joku päivä kans. Oon hirveellä vauhdilla täyttäny mun iPadin erilaisilla to do, to pack, to buy jne. listoilla, jotta lähdön lähestyttyä olis edes vähän helpompi organisoida kaikkia juttuja. Enää 41 päivää!