Toscanan auringon alla

Tässä taas junassa matkalla takas Roomaan ja sieltä kylmään Suomeen. En halua. Ha paitsi, että tää postaus tulee ulos vasta kun oon jo Suomessa, mutta whatever. Nyt on siis tiistai. Pahoittelut jo näin alkuun jos tulee kirjotusvirheitä, koska tällä iPadillä kirjoittelu ei edelleenkään puolentoista vuoden jälkeen oo oikein avautunu mulle. Liian hankalaa. Siks tää härveli asuuki suurimman osan ajasta mun sängyn alla :D mutta nyt siis asiaan.

Lauantaina oli herätys siinä seiskan aikaan. Pikaset valmiiksi laittautumiset, pakkaamisey ja muut ennen kuin mentiin äkkiä aamupalalle hotellin viereiseen kahvilaan. Kunnon kahvi teki enemmän luon kuin hyvää parin päivän jälkeen jos on tottunut juomaan sen 3-5 kuppia aamussa. T. Minna, joka ei reilu vuos sitte tykännyt yhtään normaalista kahvista :D Aamupalan jälkeen käytiin hakee laukut huoneesta ja otettiin metro Terminiin. Juna lähti kympin aikoihin ja Grosseton asemalla oltiin puol yks. Näkymät oli ihanaa vaihtelua siihen turistirysä-Roomaan. Nättejä taloja, kukkuloita ja paljon kukkia, puita jne. Kaverin vanhemmat tuli hakemaan meitä asemalta ja suunnattiin siitä sitte hakemaan kaverin veli niiden tädiltä ja lähettiin syömään. Ahh sitä ihanaa kunnon italialaista pastaa! Maistoin ekaa kertaa gnoccheja ja oli oikein herkkua!

Tän jälkeen suunnitelmissa oli vain hengailua kaverin tädillä siellä maaseudulla kunnes siesta oli ohi ja siinä loppuiltapäivästä lähettiin kauppaan grilliruokaostoksille. Ja koska Italiassa ollaan nii pitihän sitä mennä jätskille ja voi herraisä ei sitä voi olla rakastamatta! Lyö lyö mun Westfieldin lemppari froyon miljoona nolla! Ja vielä ku se on niin halpaa että! Jätskiltä ajettiin takas "kotiin" ja some-addiktit pääs vauhtiin. Kaverin äiti ja täti lähti käymään ensiavussa kipeen korvan takia ja me jäätiin sit grillaillee hyviä vihanneksia ja kanaa samalla ku heitettiin mukavasta läppää Marsseista ja muusta turhasta. Ilta meni sit aikalailla siinä, päästiin suht aikaisin nukkumaankin, koska wifi meni kiinni, kun kaverin täti menin nukkumaan :D

Kyläjuntti ilmoittautuu. Suojauduin hyttysiltä!

Aamulla heräilin jossain ysiltä ja menin vaan pihalle paahteeseen istumaan biksut päällä odotellen, että kaveri heräis ja voidaan syödä aamupalaa. Kahentoista jälkeen oli kimpsut ja kampsut pakattuna ja suunta oli kohti biitsiä! Siellä syötiin lunchii ja varattiin aurinkotuolit rannasta, jonne tosin mentiin vasta vaille kolme, koska lääkärireissun takia lähtö ja myös ruokailu myöhästy. Oli kuitenki ihanaa päästä heittää talviturkki tuolla lämpösessä meressä ja nauttia ihanista näkymistä. Muistelin vaan, että edellisen kerran, ku olin rannalla niin se oli New Jerseyssä ja mulla oli vielä ihan samat vaatteetki päällä :D

Juostiin aurinkotuolien, jätskibaarin (kinder ja limone -jätskit on niiiiiin parhautta) ja rannan välillä siihen seiskaan asti, jolloin mentiin vielä drinkeille ja nautittiin siihen hintaan kuuluvasta tarjoilusta. Kyllä meille ilmanen ruoka kelpas :D pistin vaan snapchattii kavereille menee kaikista herkuista ja maisemista. Tästä mentiin sitte kiertämään sitä rantakaupunkia ja tekemään pientä shoppailua. Kiivettiin jonnekki korkealle linnotukselle kattomaan maisemia ja ottamaan esim miljoonat kuvat ja selfiet :D

Jätskibaarin kautta autoon ja siitä takas "kotiin". (Tuleepas ikävä lämpöä ja rantaa nyt ku huristellaan tällä junalla rannan vieressä). Oltiin perillä siinä kympin jälkeen ja koska yöks ei oltu luvattu ukkosta, nii kaverin iskä sai ylipuhuttua tädin jättää wifin päälle "likat voi sitte päivitellä angstigramia" :D valotettiin sitte meijän huone kaverin ja sen veljen kanssa ja datailtiin muutama tunti. Oli oikein mahtava päivä ja mä vaan en ikinä lakkaa rakastamasta tätä lämpöä ja aurinkoa!

Maanantaina oli shoppailupäivä. Mutta koska maanantai on myös outo päivä täällä, niin kaupat oli aamupäivän kiinni joten shoppailut oli sitte illalla. Se passas meille kyllä oikein hyvin, koska siinä pari tuntia maattiin auringossa kuunnellen musaa ja jutellen meijän edeltävistä ja tulevista marssien keikoista sekä tulevaisuudesta ja muusta turhasta mitä nyt mieleen tuli. Rusketusoperaatio oli success, mitä nyt otsassa vaaleampi raita, kun pyyhin siihen nenästä ylimääräiset aurinkorasvat :D muuten en laittanu aurinkorasvaa ollenkaan, joten oikein tehokas parituntinen auringon alla.

Jossain kohti tuli vähän pilviä ja alko ripottelee vettä, joten siirryttiin sisälle. Syötiin pastaa ja päiviteltiin somee. Neljän jälkeen vihdoin suunnattiin Grossetoon shoppailemaan ja mukaan lähti paljon kaikkea! Ei tarvii enää voivotella, kun en löytäny Roomasta muuta kuin shortsit! Löyty maxihame, neljä kynsilakkaa, hattu, laukku ja toppi kuudellakympillä! Lisäks ostin kaverilta farkkuliivin kunnon alennuksella, koska se ite osti Roomasta uuden eikä olis ollu tarvetta kahelle!

Shoppailujen päätteeks mentiin pizzalle ja sain vihdoin sitä kauan kaivattua HYVÄÄ italialaista pizzaa ja mun to do -lista (tai itseasiassa to eat :D) Italiaan oli complete! Vielä oli tarkoitus kävästä vikalla jätskillä, mutta maanantain takia kymmenen aikaan ei enää ollu muut kuin pikkubaarit auki, joten jäätiin ilman jätskejä. Puol yhdentoista aikaan oltiin takas ja vielä kaikki yhdessä olkkarissa jutskailtiin ja plärättiin puhelinta kunnes noi vanhemmat meni nukkumaan js wifi sulkeutu. Ite hipsin siitä samalla suoraan nukkumaan (lukemaan potteria kunnes nukahdin) ja kaveri tuli joskus perässä. Ainii ja naapurin jättiläissammakko pääs poseeraamaan mun kameralle. Raukka varmaan sokaistu siitä salamasta :(

Tänään tiistaina herätys oli ysin aikaan ja koitin vähän paikkailla ennen aamupalaa. Päivittelin kavereille kuinka en haluu tulla kotiin ja pakkasin kamat loppuun. On ollu niin ihana reissu, että en millään haluis lähtee takas Suomeen jäätymään. Täällä kun pilviselläki säällä ollu +30 astetta niin voitte vaan arvata kymmenen kertaan haluanko Suomeen raesateeseen. Yhentoista jälkeen ajeltiin Grosseton asemalle, istuttiin kahvilassa ja koitin nauttia vielä viimesen kerran auringosta ja lämmöstä. Puol yheltä tuli juna ja sanoin heipat kaverille ja sen vanhemmille. Ihan just oonki jo Terminissä perillä ja sieltä sitten junalla tai bussilla kentälle tekemään viimeset tuliaisshoppailut.

On ollu ihan mahtava reissu ja oon niin iloinen, että pääsin vielä tonne kaverin tädille näkemään vähän erilaista Italiaa maatiloineen sekä viini- ja oliivipuineen! Ihanan rauhallista ja rentouttavaa! Joskus kyllä pakko päästä takas vaikka en mikään landeilija ookkaan :) Vaikka Suomi ja kylmyys ei houkuta ni en malta kuitenkaan odottaa, että pääsee taas syömään normaalisti ja että aamupalaks saa RUISLEIPÄÄ. Muutenkaan ku patonki, croissantit, pasta, pizza ja jätski harvemmin eksyy mun lautaselle kotona :D Huomenna sitte paluu arkeen ja salille, jee ja buu!

Minna kiittää ja kuittaa tältä erää!

Nyt ollaan jo Suomessa ja on keskiviikko. Ei selkeesti mun reissut koskaan ikinä voi mennä ilman ongelmia. Saavuin Terminiin siinä jälkeen kaks ja siitä lähin ettimään lippuautomaatin vaan todetaksen, että kaikki kakkosluokan paikat lentokenttäjunissa on varattuina. Suuntasin siis Terracafeeseen koska en tosiaan halunnu maksaa 14e siitä junasta. Jonottelin hetken mulle lippua bussiin ja maksoin siitä vaan 6e. Tunnin päästä bussi lähtiki ja noh, kello kun oli siinä neljän molemmin puolin niin voitte vaan kuvitella sen ruuhkan. Eipä siinä mitään, mutta yhessä kohtaa keskellä tietä oli joku auto ajanu toisen kylkeen ja parin sadan metrin päässä oli auto ihan tulessa keskellä tietä. Että oli pikkasen sitä ruuhkaa siis.

Selvisin kentälle kuitenki hyvissä ajoin ja menin checkkaamaan laukut ja itteni, jonka jälkeen mulla oli vielä yli 2h ennen koneen lähtöä. Tein viime hetken tuliaisshoppailuja, joka kyllä aiheutti harmaita hiuksia. Juoksin koko terminaalia ympäri kuin päätön kana, koska en meinannu mistään löytää mitään mun pikkuveljelle. Onneks pelastava enkeli eli Ferrarin kauppa löyty ja sain huokasta helpotuksesta. Ei voi tuliaiset pikkuveljelle mennä hirveen pahasti vikaan jos niissä komeilee Ferrarin merkki :D Löysin onneks itelleni vielä vikat jädet ja olin valmis sanoo heipat Italialle tältä erää.

Koneeseen kun pääsin niin oli kyllä iloinen yllätys, koska se oli melkein puol tyhjä (vaiko puol täys??) joten mulla oli oma penkkirivi käytössä. Siinä oli ihan mukava makoilla, kuunnella musiikkia ja päivitellä somee. Laskeuduttiin Helsinki-Vantaalle parikyt minsaa etuajassa, mutta noh... sekin aika meni hukkaan, koska mun laukkua ei koskaan tullu hihnalta. Miten on mahdollista, että mun laukku katoo suoralla lennolla, kun olin checkannu sen sisään yli 2h ennen lentoa. Siellä ei ollu mitään kiellettyä sisällä eikä edes painanu liikaa?! Mikäs siinä, ei siellä ois ollukaan ku vaan kesävaatteita. Odottelen silti, että sais esim uudet piilarit silmiin. Sen ainoon kerran, kun laitan sekä lasit että piilarit matkalaukkuun ni se sitte päättää kadota.

Haettiin äidin kanssa kentän picnicistä meille patongit ja voi että kun maistu astetta tummempi leipä niin hyvältä! Oltiin kotona puol 1 aikaan ja kerroin äidille reissusta ja keikasta ja vaikka mistä. Yritin sille raukalle selittää myös kuinka JARED LETO esim oli tykänny mun kuvasta perjantailta niin paljon, että oli pistäny twitteriin ::::) no tuskin se tajus mitään, varmaan vieläkään tiedä mikä on twitter. Näytin sille vähän kuvia ja paineltiin nukkumaan. Nukuin kyllä niiiin huonosti. Nukahdin jossain kolmelta ja viideltä muka heräsin ihan pirteenä. Sen jälkeen, kun uusiks nukahdin niin en meinannu enää millään sit jaksaa nousta vaikka olin vähän väliä hereillä.

Nyt täällä latailen kuvia koneelle ja joka paikkaan samalla kun syön aamupalaks RUISLEIPÄÄ ja juon jo kolmatta kuppia kahvia! Voi rakkaus. Peukut pystyyn, että matkalaukku selviäis tänään kotiin!

26.6. Enkä oo vieläkään saanu mun matkalaukkua ja ei muuten naurata enää...

Rock In Roma

Noniin turvallisesti perillä Suomessa vaikkakaan ei kaikki mennyt ihan niin kuin olisin toivonut. Siitä kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa, joka odottaa vielä kuvien lisäystä. Katotaan josko jo tänään illemmalla tai viimeistään huomenna pistän tänne kanssa. Mutta nyt sitten päästään siihen päivään, jonka takia koko reissulle ihan alunperin lähdettiin: Rock In Roma ja Thirty Seconds To Mars! Tota päivää tuli odoteltua semmoset puolisen vuotta ja oli kyllä kaiken odotuksen arvosta! Tuli koettua paljon niin siistejä juttuja, että oon edelleenkin ihan kuin joku pikkulapsi karkkiakupassa. Nyt tulee sit pitkä postaus, jos ei kiinnosta superintoilu (jota kyllä yritän parhaani mukaan rajoittaa) niin nyt on hyvä aika lopettaa lukeminen.

Perjantaina meillä oli herätys kaheksalta, jolloin oli noin 2,5h aikaa valmistautua päivään. Pakkailtiin kamoja kasaan, kriiseiltiin vaatteista ja laitettiin ittemme valmiiks. Mulle esim hiukset aiheutti vaihteeks suurta kriisiä, koska tää reuhka ei vaan pysy millään mitenkään järkevästi. Oltiin odotettua nopeempia, joten mentiin kympiltä viereiseen kahvilaan "aamupalalle" eli syötiin croissantit ja jotku leivokset. Onneks olin ostanu edellisenä päivänä kaupasta banaania ja myslipatukoita, niin sain vähän "paremmat" ruuat sille päivälle. Puol yhentoista aikoihin käppäiltiin reilu 20 minuuttia Terminille, selvitettiin milloin tulee juna keikkapaikalle ja käytiin ostaa jätskit.

Juna oli yllättäen vähän myöhässä, mutta oli supermahtava fiilis, koska se oli ihan täynnä muita keikallemenijöitä ja ainaki meijän koko vaunu raiku siitä musiikista ja kaikkien laulusta! Meni iho ihan kananlihalle, koska sitä alko pikkuhiljaa tajuumaan, että kohta taas on maailman paras keikka. Taidettiin joskus puol 12 jälkeen olla perillä ja siitä lähti iso lauma kävelemään sinne keikkapaikalle. Check in olis pitäny alkaa 12:30 mutta noh... se tais alkaa vissiin kolmelta. Me siinä auringossa siis istuttiin ja seistiin ikuisuus vaikka olis voinu ihan hyvin mennä sivuun istumaan varjoon, koska loppujen lopuks sillä jonolla ei ollu enää mitää väliä. Noh, ainakin tuli saatua aurinkoa.

Porteista sisään kun vihdoin ja viimein päästiin, niin oltiin semmosella isolla alueella missä oli baareja, vessat ja kaikkea mitä vaikka perus festareilla olis. Rock In Roma tosin on semmonen kesän kestävä festari ja siellä on aina yks esiintyjä päivässä. Meillä oli kaverin kanssa liput soundcheckiin ja backstage tourille (jälkimmäisestä kaverilla ei tosin ollu mitään tietoa ennen perjantaita, koska se oli yllärilahja multa ja kolmelta muulta kaverilta sille) ja odoteltiin siellä soundcheckin alkua. Hengailtiin muutaman muun jo tutuks tulleen suomalaisen kanssa ja yritettiin järsiä muka niin hyvää pizzaa, jota sielä tarjottiin. Se oli ehtiny jo menee kylmäks, joten juusto oli kovaa ja pizza pahaa.

Kunhan aikamme oltiin odotettu, niin vihdoin päästiin liikkumaan lavalle päin ja näky oli varmaan lähes sama kuin 500 vauhkoontunutta lehmää pellolla, kun kaikki rynni sinne :D Matkalla sinne lavalle tai sen eteen vieressä oli just meet&greet loppu, jolloin Jared tulee meidän ohi läpinäkyvien verhojen takana ja tunki päänsä verhossa olevasta rei'ästä ulos sanoen "ciao!" ja oli kyllä jotenki niin unexpected ja random. Me jäätiin suosiolla lavan luona vähän taaemmas, eikä edes yritetty tunkea sinne ihmismassan sekaan.

Soundcheck oli kyllä ihan mahtava ja se rento fiilis niillä siellä lavalla oli just jees! Vaikka vanhempaa Letoa jäätiin vähän kaipailemaan (koska noh... herra ei pääse hetkeen poistumaan edes Jenkeistä) niin oli silti oikein bueno puoltuntinen. Kuultiin paljon huippuja unreleased biisejä ja kiljuttiin kaverin kaa koko ajan, että "OMG TÄÄ BIISI!" :D Tosin edelleen se biisi, jota oon monta vuotta odottanu kuulevani livenä, ni ei tullu. Mutta joo, kuultiin semmosia biisejä, joita ei hirveen moni livenä ookaan kuullu vaikka onki jo vanhoja ja moni ne silti tietää. Plus yks ihan uus unreleased. Voisko uus levy esim tulla jo heti ja se biisi vois olla siinä?!?!

Soundcheckin aikana Jared ja Tomo veteli jotain oopperahoilotuksia, Tomo makoili chillisti maassa ja Jared villitsi meitä hienoilla muuveillaan ja nostaen paitaansa pariinki kertaan :D En edes muista mitä kaikkee tapahtu, mutta mahtavaa oli. Ainii ja voi jeesus, sieltä screeneiltä näytettiin FUDISPELIÄ sen sijaan, että olis esim kuvattu sitä lavaa ja bändiä... :D

Tän jälkeen kaverin kanssa mentiin sivuun ja odoteltiin, että meijät tultais hakemaan backstage tourille. Tapasin vihdoin yhen saksalaisen, jonka kans oon jutskaillu jo puolisen vuotta! Ihanaa päästä näkemään ihan face to face ihmisiä, jotka on tiennyt pitkään ja jutellu esim twitterissä tai vaikka tälleen blogien kautta jne (Helmin ja mun ensitapaamista muistellen!). Tästä meijät vietiin takas sinne paikkaan, jossa aiemmin odoteltiin ja syötiin pizzaa. Juteltiin yhen AIW-tyypin kanssa Suomesta. Se vaan kerto kuinka sillä asuu sisko Lahdessa jos muistan oikein ja siinä se sano vaikka mitä suomeks. Tylsyyksissämme jossain välissä heitettiin huonoa läppää siitä, miks Tomolla kesti valmistautua touria varten, mutta siitä ei sen enempää :D

Jossain kohtaa sit mentiin rakennukseen, jossa niillä oli dressing rooms ja Tomo odotteliki meitä siellä. Kierrettiin bändin ja crewin ruokapaikan kautta bäkkärille missä oli paljon erilaisia huoneita/koppeja, joissa hoidettiin vaikka mitä productionista koko keikan organisointiin jne. Oli tosi mielenkiintosta kuulla miten noi hommat toimii ja kuinka esim lähes päivittäin ollaan niiiiin lähellä, että koko homma kaatuu. Siitä jatkettiin matkaa sitten ihan lavalle ja voi jestas mikä huuto ja kiljuminen tuli, kun porukka näki Tomon. Yllättäen. Oli kyllä hassuu olla siellä lavalla ja kattoa niitä ihmisiä yleissössä, kun ne odotteli keikkaa.

Tomo kerto kaikkea mahollista miten ne systeemit siellä lavalla toimii ja kuinka esim niillä on ihan custom made -miksaustsydeemit siellä. Vaikutti niin monimutkaselta se systeemi, mutta noh mitä muutakaan sitä odottaa jos oikeesti haluu keikan vetää livenä ilman mitään playbackejä. Paitsi no nyt, kun se eräs on poissa niin rummut on pakko soittaa nauhalta. Mutta joo, oli niin siistiä kuulla tommosia juttuja joita ei muuten kyllä millään tietäis. Raukka Tomo joutu kyykistellä meijän takana siellä aina, koska joka kerta kun se nous ylös niin yleisö alko huutaa. Voi jeesus mun korvissa vieläki kuuluu se huuto. Ihan sairaan mahtavaa oli oikeesti kokee tolleen itekki se energia, joka yleisöstä lähtee. Vaikkaki keikalla huuto ja meno on kahta kovempi.

Näit tsydeemeitä ei oo olemassa ku vaan kolme ja kaikki marsseilla.

Lavalta mentiin takas sinne bäkkärille, jossa saatiin vielä kysellä kysymyksiä ja otettiin kuvia. En voi hehkuttaa tarpeeks tota bäkkärikierrosta. Se vaan oli niiiin worth the money eikä edes ollut kallis (halvempi kuin jotku perus keikkaliput mitä oon saman bändin keikalle ostanu). Tomo on ihan paras vetää ton kierroksen ja oli vaan makeeta kuulla kaikkee liittyen keikan järkkäämiseen ja kaikkeen. Semmosta tietoa, mitä ei jossain perus tapaamisessa ehkä tulis kyseltyä. Kuvien jälkeen kello oli jo puol 9, ja koska Tomolla oli tunti aikaa valmistautua keikkaan, niin jatkettiin maailman parhaan AIW-tyypin Renin kanssa vielä keikkabusseille ilman Tomoa.

En oo kännissä vaikka tässä(kin) kuvassa näytän siltä :DDDD

Bussit oli jotenki paljon isompia mitä olin kuvitellu, mutta silti jotenki myös pieniä. Niillä oli siellä kaikki telkkarit, pleikkarit, sängyt ja kaikki mahollinen. Mielenkiintosta oli nähä miten crew kulkee noilla keikoilla mukana ja bussit oli kyl ihan mukavan olosia. Raukoilla varmaan vaan välillä vähän ahasta, kun yhessä bussissa on kerralla noin 12-16 ihmistä. Mutta toisaalta, kun on kaks kerrosta ja sohvia ja telkkareita niin kaipa siellä sit hyvin elää sovussa.

Ei oo photobombaus ihan mulla hallussa vielä :D

Bussien jälkeen meidät vietiin vessojen kautta lavan luokse ja siinä oliki enää hetki kunnes keikka alko. Meitä pyydettiin heittää (taas) palloja keikan aikana, ja tottakai kaikki suostu. Olihan se taas siistii mennä niitä jättimäisiä palloja hakee ja sieltä mennä lavan ja yleisön väliin seuraa meininkiä ennen kuin ne pallot heitettiin. Ainut huono oli, ettei sen takia voinu mennä kauheen lähelle lavaa keikan aikana koska sivusta piti ajoissa olla valmiina menee hakee pallot. Myös missasin yhen mun lemppareimmista biiseistä, mutta ehkä selviin.

Keikka oli ihan mahtava ja vaikka mitään sen kummempia erikoisbiisejä ei soitettu niin oli ihan mahtava fiilis. En jotenkaa muista oikein mitään tosta keikasta ja kaikki on vaan ihan sumeeta ja mietin koko ajan, että tapahtuks se oikeesti :D Jossain kohtaa Reni tuli antaa meille rannekkeet, joilla päästiin sitte vikan biisin aikana lavalle. Taas siis kokoontui vauhkoontunut lehmälauma, kun ihmiset ei meinannu pysyy housuissaan siellä lavan takana odotellessa :D Meitä oli sinne lavalle menossa ihan jumalaton määrä, joten ei ollu mitään tsäänssejä olla siellä sitte missään edessä, kuten normaalisti oon ollu. Tyydyttiin siis olemaan siellä vähän taaempana Tomon vieressä sen soittoa seuraten.

Siistiä kyllä oli lopettaa taas mahtava ilta siellä lavalla katellen taas tuhansia ihmisiä yleisössä. On se fiilis lavalla vaan niin uskomaton. Ei sitä voi millään oikeen selittää. Kaikki ihan fiiliksellä hyppii ja koko lava tärisee ja musa jytää täysillä! PARASTA. Harmi vaan, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Up In The Air soi taas vaihteeks mun päässä ja tsiiiisus en malta odottaa ens kuuta, jolloin suuntana Tallinna, jonne meijän porukalla on soundcheck ja meet&greetit hommattuna!

Keikan jälkeen metsästettiin meijän bussi"pysäkki" ja oltiin onnekkaita, koska päästiin/mahduttiin aikasempaan bussiin vaikka liput oli vasta jälkimmäiseen. Terminissä oltiin joskus vaille yks ja käveltiin sitte se kakskytminuuttinen takas hotellille. Onneks reitti oli tuttu niin ei edes pelottanu kulkea pimeellä myöhään perjantai-iltana. Hotellilla kaveri nukahti melkein samantien, mutta ite jäin siinä vielä laittaa kamoja kasaan, jotta sain sitte nukuttua vähän pidempään lauantaina. Päivitin twitteriä ja laitoin kuvia keikalta ja ihmiset vaan intoili ihan hulluna niistä kuvista :D Kerrankin olin saanu hyviä kuvia, joten oli kiva, että ihmiset tykkäs. Suuri kiitos kuuluu kyllä ihan parhaalle kameralle ja sen superzoomille! Tai no siis ne hyvät kuvat tuli päivällä, kun oli valosaa ja oltiin suht lähellä. Ite keikan aikana kuvat oli ihan kuraa :D Pääsin nukkumaan ehkä siinä kolmen aikaan, joten yöunet jäi mulla vähän vähiin.

Pakollinen lavaselfie!

Sellanen juhannus meillä!