Rock In Roma

Noniin turvallisesti perillä Suomessa vaikkakaan ei kaikki mennyt ihan niin kuin olisin toivonut. Siitä kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa, joka odottaa vielä kuvien lisäystä. Katotaan josko jo tänään illemmalla tai viimeistään huomenna pistän tänne kanssa. Mutta nyt sitten päästään siihen päivään, jonka takia koko reissulle ihan alunperin lähdettiin: Rock In Roma ja Thirty Seconds To Mars! Tota päivää tuli odoteltua semmoset puolisen vuotta ja oli kyllä kaiken odotuksen arvosta! Tuli koettua paljon niin siistejä juttuja, että oon edelleenkin ihan kuin joku pikkulapsi karkkiakupassa. Nyt tulee sit pitkä postaus, jos ei kiinnosta superintoilu (jota kyllä yritän parhaani mukaan rajoittaa) niin nyt on hyvä aika lopettaa lukeminen.

Perjantaina meillä oli herätys kaheksalta, jolloin oli noin 2,5h aikaa valmistautua päivään. Pakkailtiin kamoja kasaan, kriiseiltiin vaatteista ja laitettiin ittemme valmiiks. Mulle esim hiukset aiheutti vaihteeks suurta kriisiä, koska tää reuhka ei vaan pysy millään mitenkään järkevästi. Oltiin odotettua nopeempia, joten mentiin kympiltä viereiseen kahvilaan "aamupalalle" eli syötiin croissantit ja jotku leivokset. Onneks olin ostanu edellisenä päivänä kaupasta banaania ja myslipatukoita, niin sain vähän "paremmat" ruuat sille päivälle. Puol yhentoista aikoihin käppäiltiin reilu 20 minuuttia Terminille, selvitettiin milloin tulee juna keikkapaikalle ja käytiin ostaa jätskit.

Juna oli yllättäen vähän myöhässä, mutta oli supermahtava fiilis, koska se oli ihan täynnä muita keikallemenijöitä ja ainaki meijän koko vaunu raiku siitä musiikista ja kaikkien laulusta! Meni iho ihan kananlihalle, koska sitä alko pikkuhiljaa tajuumaan, että kohta taas on maailman paras keikka. Taidettiin joskus puol 12 jälkeen olla perillä ja siitä lähti iso lauma kävelemään sinne keikkapaikalle. Check in olis pitäny alkaa 12:30 mutta noh... se tais alkaa vissiin kolmelta. Me siinä auringossa siis istuttiin ja seistiin ikuisuus vaikka olis voinu ihan hyvin mennä sivuun istumaan varjoon, koska loppujen lopuks sillä jonolla ei ollu enää mitää väliä. Noh, ainakin tuli saatua aurinkoa.

Porteista sisään kun vihdoin ja viimein päästiin, niin oltiin semmosella isolla alueella missä oli baareja, vessat ja kaikkea mitä vaikka perus festareilla olis. Rock In Roma tosin on semmonen kesän kestävä festari ja siellä on aina yks esiintyjä päivässä. Meillä oli kaverin kanssa liput soundcheckiin ja backstage tourille (jälkimmäisestä kaverilla ei tosin ollu mitään tietoa ennen perjantaita, koska se oli yllärilahja multa ja kolmelta muulta kaverilta sille) ja odoteltiin siellä soundcheckin alkua. Hengailtiin muutaman muun jo tutuks tulleen suomalaisen kanssa ja yritettiin järsiä muka niin hyvää pizzaa, jota sielä tarjottiin. Se oli ehtiny jo menee kylmäks, joten juusto oli kovaa ja pizza pahaa.

Kunhan aikamme oltiin odotettu, niin vihdoin päästiin liikkumaan lavalle päin ja näky oli varmaan lähes sama kuin 500 vauhkoontunutta lehmää pellolla, kun kaikki rynni sinne :D Matkalla sinne lavalle tai sen eteen vieressä oli just meet&greet loppu, jolloin Jared tulee meidän ohi läpinäkyvien verhojen takana ja tunki päänsä verhossa olevasta rei'ästä ulos sanoen "ciao!" ja oli kyllä jotenki niin unexpected ja random. Me jäätiin suosiolla lavan luona vähän taaemmas, eikä edes yritetty tunkea sinne ihmismassan sekaan.

Soundcheck oli kyllä ihan mahtava ja se rento fiilis niillä siellä lavalla oli just jees! Vaikka vanhempaa Letoa jäätiin vähän kaipailemaan (koska noh... herra ei pääse hetkeen poistumaan edes Jenkeistä) niin oli silti oikein bueno puoltuntinen. Kuultiin paljon huippuja unreleased biisejä ja kiljuttiin kaverin kaa koko ajan, että "OMG TÄÄ BIISI!" :D Tosin edelleen se biisi, jota oon monta vuotta odottanu kuulevani livenä, ni ei tullu. Mutta joo, kuultiin semmosia biisejä, joita ei hirveen moni livenä ookaan kuullu vaikka onki jo vanhoja ja moni ne silti tietää. Plus yks ihan uus unreleased. Voisko uus levy esim tulla jo heti ja se biisi vois olla siinä?!?!

Soundcheckin aikana Jared ja Tomo veteli jotain oopperahoilotuksia, Tomo makoili chillisti maassa ja Jared villitsi meitä hienoilla muuveillaan ja nostaen paitaansa pariinki kertaan :D En edes muista mitä kaikkee tapahtu, mutta mahtavaa oli. Ainii ja voi jeesus, sieltä screeneiltä näytettiin FUDISPELIÄ sen sijaan, että olis esim kuvattu sitä lavaa ja bändiä... :D

Tän jälkeen kaverin kanssa mentiin sivuun ja odoteltiin, että meijät tultais hakemaan backstage tourille. Tapasin vihdoin yhen saksalaisen, jonka kans oon jutskaillu jo puolisen vuotta! Ihanaa päästä näkemään ihan face to face ihmisiä, jotka on tiennyt pitkään ja jutellu esim twitterissä tai vaikka tälleen blogien kautta jne (Helmin ja mun ensitapaamista muistellen!). Tästä meijät vietiin takas sinne paikkaan, jossa aiemmin odoteltiin ja syötiin pizzaa. Juteltiin yhen AIW-tyypin kanssa Suomesta. Se vaan kerto kuinka sillä asuu sisko Lahdessa jos muistan oikein ja siinä se sano vaikka mitä suomeks. Tylsyyksissämme jossain välissä heitettiin huonoa läppää siitä, miks Tomolla kesti valmistautua touria varten, mutta siitä ei sen enempää :D

Jossain kohtaa sit mentiin rakennukseen, jossa niillä oli dressing rooms ja Tomo odotteliki meitä siellä. Kierrettiin bändin ja crewin ruokapaikan kautta bäkkärille missä oli paljon erilaisia huoneita/koppeja, joissa hoidettiin vaikka mitä productionista koko keikan organisointiin jne. Oli tosi mielenkiintosta kuulla miten noi hommat toimii ja kuinka esim lähes päivittäin ollaan niiiiin lähellä, että koko homma kaatuu. Siitä jatkettiin matkaa sitten ihan lavalle ja voi jestas mikä huuto ja kiljuminen tuli, kun porukka näki Tomon. Yllättäen. Oli kyllä hassuu olla siellä lavalla ja kattoa niitä ihmisiä yleissössä, kun ne odotteli keikkaa.

Tomo kerto kaikkea mahollista miten ne systeemit siellä lavalla toimii ja kuinka esim niillä on ihan custom made -miksaustsydeemit siellä. Vaikutti niin monimutkaselta se systeemi, mutta noh mitä muutakaan sitä odottaa jos oikeesti haluu keikan vetää livenä ilman mitään playbackejä. Paitsi no nyt, kun se eräs on poissa niin rummut on pakko soittaa nauhalta. Mutta joo, oli niin siistiä kuulla tommosia juttuja joita ei muuten kyllä millään tietäis. Raukka Tomo joutu kyykistellä meijän takana siellä aina, koska joka kerta kun se nous ylös niin yleisö alko huutaa. Voi jeesus mun korvissa vieläki kuuluu se huuto. Ihan sairaan mahtavaa oli oikeesti kokee tolleen itekki se energia, joka yleisöstä lähtee. Vaikkaki keikalla huuto ja meno on kahta kovempi.

Näit tsydeemeitä ei oo olemassa ku vaan kolme ja kaikki marsseilla.

Lavalta mentiin takas sinne bäkkärille, jossa saatiin vielä kysellä kysymyksiä ja otettiin kuvia. En voi hehkuttaa tarpeeks tota bäkkärikierrosta. Se vaan oli niiiin worth the money eikä edes ollut kallis (halvempi kuin jotku perus keikkaliput mitä oon saman bändin keikalle ostanu). Tomo on ihan paras vetää ton kierroksen ja oli vaan makeeta kuulla kaikkee liittyen keikan järkkäämiseen ja kaikkeen. Semmosta tietoa, mitä ei jossain perus tapaamisessa ehkä tulis kyseltyä. Kuvien jälkeen kello oli jo puol 9, ja koska Tomolla oli tunti aikaa valmistautua keikkaan, niin jatkettiin maailman parhaan AIW-tyypin Renin kanssa vielä keikkabusseille ilman Tomoa.

En oo kännissä vaikka tässä(kin) kuvassa näytän siltä :DDDD

Bussit oli jotenki paljon isompia mitä olin kuvitellu, mutta silti jotenki myös pieniä. Niillä oli siellä kaikki telkkarit, pleikkarit, sängyt ja kaikki mahollinen. Mielenkiintosta oli nähä miten crew kulkee noilla keikoilla mukana ja bussit oli kyl ihan mukavan olosia. Raukoilla varmaan vaan välillä vähän ahasta, kun yhessä bussissa on kerralla noin 12-16 ihmistä. Mutta toisaalta, kun on kaks kerrosta ja sohvia ja telkkareita niin kaipa siellä sit hyvin elää sovussa.

Ei oo photobombaus ihan mulla hallussa vielä :D

Bussien jälkeen meidät vietiin vessojen kautta lavan luokse ja siinä oliki enää hetki kunnes keikka alko. Meitä pyydettiin heittää (taas) palloja keikan aikana, ja tottakai kaikki suostu. Olihan se taas siistii mennä niitä jättimäisiä palloja hakee ja sieltä mennä lavan ja yleisön väliin seuraa meininkiä ennen kuin ne pallot heitettiin. Ainut huono oli, ettei sen takia voinu mennä kauheen lähelle lavaa keikan aikana koska sivusta piti ajoissa olla valmiina menee hakee pallot. Myös missasin yhen mun lemppareimmista biiseistä, mutta ehkä selviin.

Keikka oli ihan mahtava ja vaikka mitään sen kummempia erikoisbiisejä ei soitettu niin oli ihan mahtava fiilis. En jotenkaa muista oikein mitään tosta keikasta ja kaikki on vaan ihan sumeeta ja mietin koko ajan, että tapahtuks se oikeesti :D Jossain kohtaa Reni tuli antaa meille rannekkeet, joilla päästiin sitte vikan biisin aikana lavalle. Taas siis kokoontui vauhkoontunut lehmälauma, kun ihmiset ei meinannu pysyy housuissaan siellä lavan takana odotellessa :D Meitä oli sinne lavalle menossa ihan jumalaton määrä, joten ei ollu mitään tsäänssejä olla siellä sitte missään edessä, kuten normaalisti oon ollu. Tyydyttiin siis olemaan siellä vähän taaempana Tomon vieressä sen soittoa seuraten.

Siistiä kyllä oli lopettaa taas mahtava ilta siellä lavalla katellen taas tuhansia ihmisiä yleisössä. On se fiilis lavalla vaan niin uskomaton. Ei sitä voi millään oikeen selittää. Kaikki ihan fiiliksellä hyppii ja koko lava tärisee ja musa jytää täysillä! PARASTA. Harmi vaan, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Up In The Air soi taas vaihteeks mun päässä ja tsiiiisus en malta odottaa ens kuuta, jolloin suuntana Tallinna, jonne meijän porukalla on soundcheck ja meet&greetit hommattuna!

Keikan jälkeen metsästettiin meijän bussi"pysäkki" ja oltiin onnekkaita, koska päästiin/mahduttiin aikasempaan bussiin vaikka liput oli vasta jälkimmäiseen. Terminissä oltiin joskus vaille yks ja käveltiin sitte se kakskytminuuttinen takas hotellille. Onneks reitti oli tuttu niin ei edes pelottanu kulkea pimeellä myöhään perjantai-iltana. Hotellilla kaveri nukahti melkein samantien, mutta ite jäin siinä vielä laittaa kamoja kasaan, jotta sain sitte nukuttua vähän pidempään lauantaina. Päivitin twitteriä ja laitoin kuvia keikalta ja ihmiset vaan intoili ihan hulluna niistä kuvista :D Kerrankin olin saanu hyviä kuvia, joten oli kiva, että ihmiset tykkäs. Suuri kiitos kuuluu kyllä ihan parhaalle kameralle ja sen superzoomille! Tai no siis ne hyvät kuvat tuli päivällä, kun oli valosaa ja oltiin suht lähellä. Ite keikan aikana kuvat oli ihan kuraa :D Pääsin nukkumaan ehkä siinä kolmen aikaan, joten yöunet jäi mulla vähän vähiin.

Pakollinen lavaselfie!

Sellanen juhannus meillä!