Muistinko olla itseni herra? Muistinko tehdä niin kuin tahdon? Muistinko kiittää, arvoa antaa? Muistinko ottaa omaa aikaa?

En oikeen tiiä pitäiskö mun nyt sanoo heipat tälle blogille vai ei. Joka päivä on semmonen fiilis, et hei tänään päivitän blogia ja varmaan huomaatteki, ettei niin oo käyny :D Toisaalta ku ei mulla oo tästä normiarjesta mitään kummallisempaa sanottavaa, mutta toisaalta sitä taas haluis kertoa sitä ja tätä tosta ja tuosta. Mulla on ollu paljon ajatuksia ja hetkiä ku oon miettiny haluavani kirjottaa siitä blogissa, mutta joko siitä tekstistä on tullu ihan vaan paskaa tai sitte en oo saanu mitenkään purettua ajatuksia sanoiks tänne blogin puolelle. Toistaseks kuitenki jatkan tän kanssa samaa rataa, eli postailen jos siltä tuntuu. Kuitenki kivoja reissuja tässä edessä tiedossa joista haluun tänne päiväkirjanomasesti kertoa. Jos teitä siellä ei kiinnosta, niin sitte ainaki itelleni :D Mä jotenki kadehdin niitä ihmisiä jotka saa sitä tekstiä joka päivä tulemaan, varsinki jos niissä kirjotuksissa on edes jotain järkeä!

Kesän eka jätski!

Sunnuntaipuistoilut yksien merkeissä

Mä oon tässä pitkään mietiskelly omaa elämää tässä ja etenki sitä tulevaisuutta. Mulla ei siis ole opiskelupaikkaa ja tiedän, etten ainakaan tänä vuonna tuu pääsemään valitsemaani kouluun (Helsingin oikeustietellinen), koska en oo vaan pystynyt siihen hulluun 6-8h lukemista päivässä -rytmiin. Varsinkaan jos viikosta oon "pahimmillaan" kuutena päivänä töissä. Aluks olin, että hei jes kyllä tää tästä, mutta sitte se karu totuus iski :D Ekojen viikkojen aikana oikeen supermotivoitunu varsinki sen jälkeen, kun oli maksanu yli 200 euroa kolmesta pienestä kirjasta. Että joo, ens vuonna uus yritys ja silloin pakko vähentää töitä näiden parin kuukauden aikana, kun pitäis opiskella.

Äiti vaati saada kuvan musta lakki päässä :D

Istuttiin kaverin kaverin vaatekaapissa vappuna :D

Musta on nyt tosi hassua vaan elää ilman mitään sen erikoisempaa tavotetta tulevaisuudessa. Tai siis joo, haluun päästä kouluun, opiskella ja töihin. Sit jos vois elää onnellisesti ja terveenä happily ever after prinssi Uljaan kanssa, ni se olis ihan kiva kanssa. Mutta meinaan lähinnä, että kun pitkään elin tätä au pair -vuoden tavoittelemista "varten" ja nyt ei oo enää mitään tommosta, jota tavotella. Se tuntuu jotenki hassulta. Ei oo suunnitelmia, miten tuun toimimaan ja miten järjestelen taas elämää, jotta yks iso unelma toteutus. Jotenki oon vaan semmonen ihminen, jolle ei riitä vaan olla ja odottaa sitä opiskelupaikkaa. Mulla on koko ajan tarve päästä tekee ja näkee jotain uutta. Koska oishan se ihan waste of time vaan hengailla täällä vuos (pahimmillaan useempiki) ja vaan odottaa, kunnes pääsee ottaa sen seuraavan askeleen.

Selfie täyty saada brunssipöydän kanssa :D

Oon viimeisten kuukausien aikana myös miettiny noita opiskeluja. Onko asianajajan työ (mitä todennäköisemmin) Suomessa just sitä mitä haluun tehä koko loppu elämäni. Tällä hetkellä oon edelleen sitä mieltä, että oikikseen on mun suunta, mutta koko ajan mietin josko sieltä tulee joku vieläki siistimpi idea. Kaikki mun sukulaiset ja kaverit tietää, että haluun tulla asianajajaks ja se ois shokki niille ja varsinki mulle (näin monen vuoden jälkeen) huomata, ettei se ookaan sitä mitä haluun. Mutta se syy, miks mulla on jotenki ns. epäilevät fiilikset, johtuu siitä, etten halua jäädä Suomeen asumaan ja luomaan uraa. Jos taas opiskelen Suomessa ensin vähintään 5 vuotta valmistumiseen saakka, olis vähintäänkin ärsyttävää joutua taistelemaan lisäks sen vuoks, että voin työskennellä ulkomaillakin. Nää oikeussysteemit kun ei oo samanlaisia joka puolella maailmaa. Eurooppaan suhteen toisaalta ois asteen helpompaa (riippuen taas erikoistuuko talous-, rikos-, perheoikeuteen jne) koska EU:n ansiosta on kuitenki tietyllä aloilla asetettu samanlaisia säännöksiä.

Mä oon miettiny myös ulkomailla opiskelua monta kertaa kunnes joka kerta oon muistanu muutaman kriteerin ainaki niissä kouluissa, joita oon harkinnu: suosituskirje edelliseltä opettajalta ja kasin/M:n keskiarvoja todistuksissa. Mä en voi sanoa loistaneeni lukiossa, koska tiesin, että meni niin tai näin, joudun joka tapauksessa lukea kuin hullu päästäkseni sisään haluamaani kouluun. Mulla siis ei oo ollu mitään pienintäkään ajatusta muusta vaihtoedosta kuin Helsingin oikiksesta. Olin vaan harmaata massaa koulussa, enkä erottunu mitenkään tiedoillani ja taidoillani koulusta. Tuskin hirveen moni opettaja mua ees muistais :D Paitsi ehkä hissan ja yhteiskuntaopin opet. Keskiarvo todistuksessa on karkeesti sitä seiskaa koska ei mua koskaan kiinnostanu panostaa kuin vain niihin aineisiin, jotka kiinnosti eli hissa, yh ja kielet. Ylppärit taas meni MMCCC. Että noh, katellaan mitä käy.

Stockholm calling!

Anyways, viime kuukaudet on tullu mietittyä yhtä jos toista niin kouluun, tulevaisuuteen ja töihin liittyen. Alan kuitenki olee siinä pisteessä, että mulla on pieni suunnitelma tulevaisuuden varalle näin niinku muutenki kuin vaan koulun osalta. Oon oikeestaan tosi innoissani ja tulee mieleen ne ajat, kun au pair -vuosi oli edessä ja sitä odotti vaan uusia seikkailuja. Sellanen pieni into kytee jossain sisällä ja fiilis kaiken suhteen on paljon positiivisempaa. Mulla on ollut oikein kivaa nyt täällä Suomessa ja elämä lähteny mukavasti rullailee, mutta pakko myöntää, että kyllä fiilis paranee oikeen kunnolla, kun on jotain mitä odottaa ja saavutella. Aikaa kyllä tulee menemään ainaki vuos, mutta eiks se mee niin, että odotus palkitaan? :)

Nyt voikin sit alkaa keskittymään tähän vähän lähempään tulevaisuuteen! Ens viikon keskiviikkona on siis pääsykokeet ja odotan sitä päivää niin innolla, koska sit ku koe on ohi, niin pääsen vihdoin alkaa lukee taas Harry Pottereita!!! Mulla on ollu kauhee himo päästä lukee niitä ja nyt vihdoin ihan pian! Tän jälkeen onki enää viikko Roomaan. En voi uskoa, koska vastahan oli vielä viime vuoden loppu, jolloin koko reissun suunnitelu alko! Ihanaa, että tulee olee 7 päivää lomaa töistä ja pääsee vaan nauttimaan Italian auringosta, hyvästä ruuasta ja maailman parhaasta seurasta. Ainii ja pääsenhän mä näkemään jotain uuttaki, kun mennään sinne kaverin tädille Toscanaan!

Myös Tallinnan reissu lähenee, onhan se heinäkuun puolessa välissä. Hotelli ja matkat on (taas) varattu ja tällä kertaa jos kaikki menis suunnitelmien mukaan ni ois ihan kiva! Syyskuun Jenkki-reissu on saanu vähän updatea tässä viikkojen aikana. Me siis suunnataan 16 päiväks Hollywoodiin, jossa meillä on asunto vuokrattuna ihan Walk of Famen hoodeilta. Tänä aikana mennään yheks yöks San Diegoon ja yheks yöks LAS VEGASIIN. Oon niiiiin innoissani, koska en ajatellu, että pääsisin sinne takas näin pian! Me vähän pyöriteltiin ideaa, josko lähettäis 20.9. käymään, kun meillä on se viikonloppu vapaa kaikelta ohjelmalta. No kun tää meidän rakas lempparibändi sitte täräytti, että Las Vegasissa ois keikka 20.9. ni se reissu oli sitte lukkoonlyöty. Bookattiin meille sviitti tolle yölle ja en tiiä miten päin tässä pitäis olla, kun oon niin innoissani!

Rakastan niin paljon näitä Tukholman pikkukatuja!!

Nyt, kun aikalailla kaikki pakollinen lentolipuista, asuntoon ja hotelleihin on hoidettu niin voi alkaa keskittyä siihen kultakaivoksen louhintaan eli toisinsanoen työntekoon, jotta ois rahaa jota käyttää reissussa! Oon niin yllättyny kyllä, miten halvalla ollaan tähän mennessä päästy. Mä olin 2010 kielimatkalla "Losissa" (eli toisin sanoen Losin san SanFranin välissä, lähempänä jälkimmäistä) ja maksoin ite kielimatkasta about 3500e ja siihen päälle $800 reissuista Losiin ja SanFraniin joissa oltiin yhteensä 5 yötä käyden limusiiniajeluilla, Disneylandissa, Universalstudiosilla jne. Tän lisäks tietenki käyttörahat jota meni oikein mukavasti kuukauden aikana shoppaillessa ja froyota syöden. Mä en oo tähän mennessä tolta tulevalta reissulta noihin pakollisiin matkakustannuksiin joutunu käyttää edes 1000 euroa ja halvemmallakin ois päässy. Vielä pitää kyllä maksaa 80e matkalaukuista ja 140e auton vuokrasta, mutta silti. Kyllä on positiivisesti tullu yllätyttyä näistä menoista. Ja vaikka lisättäis kaikki keikkaliput, LA Go Cardit (jolla pääsee vaikka ja minne), shoppailu ja eläminen, niin tuskin siltikään päästään hirveen lähelle edes tota 3500e.

Toi hame oli ehkä mun ykkösostos Jenkeissä<3

Semmosta siis. Hirvee hinku ois päästä Lontooseen käymään vielä kesällä, kun lentojakin on suht halvalla, mutta pitänee jättää se reissu sitte ankeen talven piristykseks loppuvuodelle ja nyt säästää kaikki ylimääränen sinne Jenkkeihin. Voi että, mä vaan niin paljon rakastan matkustelua ja ois vaan ihanaa voida elää kiertäen maapalloa. Harmi etten oo löytäny sitä kuuluisaa rahapuuta vielä mistään.

Kuvat siis viime viikoilta milloin mistäkin! On ollu kyllä oikein letkeetä elämää vaikka töissä ja salilla on tullu käytyä ja pääsykoekirjoja luettua (tosin aivan liian vähän parin viime viikon aikana). Jatketaan siis samaan malliin nauttien elämästä! :)

Jos tämä ois iltani viimeinen osaisinko olla onnellinen?