JA NYT HUUDETAAN: IHANAA LEIJONAT IHANAA!

Joo ei, miten en oo saanu aikaseks kirjottaa tänne mitään viimeseen kuukauteen?? Aina oon ajatellu, et hei tänään kirjotan ja sit oon joka kerta unohtanu. En edes muista mihin viime postauksessa "jäätiin", mutta paljon kaikkea kivaa on näiden viime viikkojen aikana tapahtunut. Mutta ehkä mun elämää mullistavin juttu oli, että sain vihdoin töitä ja aika hyvin on tullu kulutettua vapaa-ajasta sen parissa. On se kriisi kyllä yhtäkkiä tulla kotiin, eikä ookkaan sitä jokaviikkoista palkkaa, joka kilahtaa tilille (tai mun tapauksessa iskettiin shekki käteen), joten on oikein jees olla töissä! Mitäs muuta... Yks viikonloppu oli kiva yökylä pienellä porukalla Lappeenrannassa ja oli ihan superhauskaa. Seuraavana päivän ei kyllä ollukkaan sitte nii hauskaa olla skarppina ja ajaa liukkaalla säällä kaverin autolla, joka oli takavetonen ja siks sain muutaman kerran sydärin ja olin ihan varma, että päädytään pellolle. Hengissä selvittiin ja yökyläiltiin vähän vielä lisää.

Mun serkun tytön ristiäiset oli myös tammikuun lopulla ja voi ku se pikkunen on vaan niin sulonen. Sitä kyllä on maailma ihan erilailla tällä hetkellä ku mitä puol vuotta sitte kuvittelin. Silloin en voinu edes toivoa pääseväni noihin ristiäisiin. Tän kuun puolella on ollu leffailta kaverilla, tosin mähän olin sitte ihan väsyny ja olin siinä unen rajamailla vähän liikaaki :D No ehkä hyvä niin, koska aamulla oli herätys töihin. Pari viikkoa sitte lähin ihan expemporee kattomaan kahen kaverin kanssa Sunrise Avenueta Circukseen ja vaikka en mikään fani olekaan, ni oli ihan mahtava ilta oli ja keikka oli huippu!

Viikko sitte olin viettämässä kavereiden synttäreitä ja oli niin hassua nähän niin paljon tuttuja joita ei ollu nähny puoleen vuoteen, joitaki en ollu nähny sitte ala-asteen! Mutta oli kuitenki tosi kivaa ja lens kyllä vaikka minkälaista juttua parin kaverin kanssa :D Tiistaina käytiin myös kavereiden kanssa kattomassa American Hustle! Siis ei hitto miten hyvä tuuri oli, että kaveri sattu vaan kattoa finnkinon ohjelmistoa ja siellä näky toi ennakkonäytöksenä. Parasta, koska nyt ehti nähä sen ennen Oscareita. Leffana oli aika perus, mutta näyttelijät ihan tajuhyviä!

Kävästiin myös pikkusiskon kanssa torstaina Helsingissä ja mentiin vihdoin kattomaan Frozen. Ei luoja miten paljon voi yhelle lastenleffalle nauraa?? Sven ja Olaf oli niin mun lemppareita, meistä tulis kyllä semmonen kolmikko jos ne olis oikeita :D Meni taas ihan hermot vaan, koska sitä original-versioo ei ollu 2D:nä ja sit piti tapella niiden 3D-lasien kanssa, ku ne ei meinannu millään pysyy päässä. Ainii ja käytiin me leffaa ennen myös syömässä Hard Rock Cafeessa. Tuli muistoja mieleen, koska edellisen kerran, kun istuin HRC:ssä nin se oli Manhattanilla ja mun parhaimman aupparikaverin Celinan kanssa!  Mulla on niiiiiin ikävä Celinaa, mutta ihana kuinka voi whatsappailla toisilleen edelleen :)

Mutta sit ei ihan viimesenä, muttei myöskään vähäisempänä on tullu katottua noita olympia-lätkäpelejä! Kaks ensimmäistä missasin, koska työt ja se oli kyllä paha paikka. Venäjän peli oli ihan superjännä ja onneks voitettiin! Eilen oli kyllä semmonen tappio Ruotsia vastaan, että ois tehny mieli itkeä ja liittyä niihin, jotka osti lohdutuskaljat häviön takia. Ei ollu hauska fiilis mennä siitä suoraan töihin. Siis lätkään pätee aina sanonta: "tärkeintä ei oo voitto vaan, että Ruotsi häviää." Tehtiin muuten 2010 kielimatkalla Suomi-esitelmä ja toiki heitettiin ilmoille silloin :D Tän päivän pelin kattominenkaan ei sit ihan menny toivotulla tavalla sekään. Peli alko viideltä ja pääsin töistä 15 yli kuus. No siitä juoksin hirveellä kiireellä bussipysäkille ja bussilla salille. Salille menin siks, että pääsin sinne nopeemmin kuin kotiin ja tarkotus oli mennä sinne joka tapauksessa. Siellä sitte vikaa erää kattomaan. Aika moni unohti treenaamisen ihan kokonaan ja kokoontu siihen telkkarin eteen. Ei sitä iloa vaan voita mikään kun Leijonat tuo mitaleita kotiin! IHANAA LEIJONAT IHANAA! En malta odottaa seuraavii kisoja. Onneks huomenna vielä finaalipeli ja sit toivotaan niiiiin lujaa et Ruotsi hävii Kanadalle sata-nolla.

Nyt alkaa itellä olee kyllä pienet jännät paikat täällä! 8 päivää Oscareihin enkä malta odottaa, että päästään parhaiden kavereiden kanssa järkkäämään valvojaiset! 13 päivän päästä tulee on Emma Gaala tossa ihan melkein mun naapurissa ja siisteintä tässähän on, että meikän rakas lempibändihän se on siellä kanssa ja Jared Leto presents (jaa suomennos tolle olis?) parhaimman kotimaisen artistin(?). Siitä sitte Helsinkiin hotelli Presidenttiin viikonlopuks ja tasan kahden viikon päästä ois se kauan odotettu keikka Hartwallilla. Hypin melkein ympäri seiniä jo, ku en jaksa odottaa! Tosta vaan tulee niin parasta. Ja parhaus ei lopu heti kesken, koska sitte on meikän synttärit ja sen jälkeen meijän neljän porukka ottaa suunnaks Tallinnan ja jatkaa keikkailua parhaassa seurassa!

Että semmosta täällä! Ens viikko on täynnä töitä, mutta mikäs siinä, kun ainakin aika menee sitte nopeempaa ja pian on jo vihdoin maaliskuu. Ja myös kesän menoihin on raha aina tervetullut! Voi että miten odotan kesääki jo! Kyllä sekin pian tulee :) Pari päivää sitte päivittelin kyllä miten elämä on niin kivaa nyt. On ihan huippuja suunnitelmia, parhaimmat kaverit, töitä ja muutenki henkisesti ja fyysisesti tosi hyvä fiilis koko ajan. En tiiä, mikä tähän hätään ois parempaa (ellei lasketa jotain Floridan aurinkorantoja tai ihanaa rakasta Manhattania). Nyt vois kattoa uusimman Putouksen ja mennä nukkumaan, jottei ihan tää unirytmi pääse taas yhessä illassa karkaamaan käsistä. Eli se olis adios!
Ps. ja ei, en yrittäny saada edes noita kuvia mihinkään järkevään järjestykseen.

This is a fight for our love, lust, hate, desire...

Tähän alkuun pakko sanoa, että ei luoja kuinka mulla on ikävä Manhattania. Muistan niin kirkkaasti sen hetken, kun mun training schoolin ekana aamuna ennen kello 6am kävelin Central Parkissa hirveessä kuumuudessa samalla, kun kuulokkeista kuuluu I am home. Se tunne oli jotain, mitä en ollu ikinä ennen tuntenu, jotain minkä pystyin tuntemaan vain kävellessäni New York Cityn katuja. En edes muista kuinka pieni olin, kun ekan kerran ajattelin ton kaupungin olevan mun unelmien kaupunki, jonne on pakko päästä. Muistan kuinka kateellinen olin, kun sain tietää, että mun isäpuoli ja velipuoli menee 10 päiväks New Yorkkiin velipuolen lätkäturnaukseen. Musta oli niin epäreilua, että mä en päässyt myös käymään siellä. Mä kuitenkin olin luvannut itelleni, että jonain päivänä mä pääsen sinne myös. Ei tosiaankaan silloin käynyt edes pienessä mielessäkään, että jonain päivänä mulla olis mahdollisuus asua ihan melkein naapurissa. Jo se ajatus, että mulla tulis olemaan training school NYCissä oli ihan tajuton, mutta eihän siinä vielä kaikki. Mä pääsin käymään siellä joka viikko sinä aikana, kun asuin New Jerseyssä. Reilu neljän kuukauden aikana mulla tais olla vain 2 viikkoa, jolloin en olisi käynyt Manhattanilla ollenkaan. Muina viikkoina kävin siellä aina vähintään kerran.

Vaikka asuin noiden kuukausien aikana New Jerseyssä, on mun pakko sanoa, että NYC oli mulle se oikea koti. Se oli se paikka, jossa mulla oli maailman paras olla ja jossa mä olin onnellisimmillani. Kyllä, myönnän, että mulla on ikävä mun hostperhettä New Jerseyssä. Joka päivä kuulen, näen tai muuten vain ajattelen asioita, jotka muistuttaa mua ajasta siellä. Välillä ne on huonoja ja välillä kivoja muistoja, jotka mieleen tulee. Selailen silloin tällöin myös mun New Jersey -kansiota iPhotosta ja muistan, miten ihanaa mulla siellä oli. Välillä mietin hetken, että mikä idiootti olin, kun lähdin sieltä pois. Mutta kyllä järki puuttuu yleensä aika nopeesti peliin ja muistan aina syyt miksi päätin lähteä. Oon usein jo ehtiny kuulla kysymyksen Kaduttaako, että lähdit? johon aina oon sanonu, että joo. Harmittaa, etten pääse enää mun unelmien kaupunkiin silloin kuin siltä tuntuu. Harmittaa, etten voi heittää sitä maailman urpointa finglishiä enää ilman, että joku kattoo mua kieroon. Musta oli oikeesti hauskaa, puhua sillä sekotuksella ja se tuli ihan automaattisesti. Myös se harmittaa, että tulin kokonaan kotiin. Mulla oli kaks vaihtoehtoa ja valitsin sen, jonka tiesin olevan parempi. En silti voi väittää, ettenkö joka päivä miettis sitä. Harmittaa, etten oppinut englantia niin paljoin kuin olisin halunnut. Harmittaa, etten päässyt käymään Floridassa tai moikkaamassa mun toista Jenkkiperhettä Californiassa.

Mä jollain lailla uskon kohtaloon. Uskon myös, että jokainen voi vaikuttaa omaansa teoillaan ja valinnoillaan. Mä en tiedä millasta mun elämä tällä hetkellä olis, jos olisin jättänyt rematchin tekemättä. En myöskään tiedä olisinko mä nyt Suomessa jos olisin valinnut uudeksi perheeksi sen, joka asui upstate New Yorkissa, tai sen perheen, joka asui toisella puolella North Carolinaa. En toisaalta edes välttämättä haluaiskaan. Tiedän vaan, että oon tehnyt mun valinnat mun sydämen mukaan. Valitsin sen vaihtoehdon, joka tuntui parhaimmalta ja jonka sillä hetkellä tiesin tekeväni mut onnellisemmaksi. Vaikka välillä mietin noita vaihtehtoja ja valintoja, en silti ole kertaakaan tosissani kyseenalaistanut mun valintaa tulla takas kotiin. Tiesin tehneeni oikein ja vain sillä on väliä. Kohtalo puuttui peliin ja päätti, että mun vuosi au pairina jäi lyhyeen. Olen silti ihan tajuttoman onnellinen, että sain elää sitä niin kutsuttua amerikkalaista unelmaa, opin ja näin paljon uutta sekä tapasin ihania ihmisiä.

Onneks kuitenkin tässäkin tapauksessa on kääntöpuolensa. Kun jotain jäi tästä kokemuksesta uupumaan, niin se tulee korvautumaan tulevaisuudessa. Mä ehkä missasin paljon upeita mahdollisuuksia ja asioita, kun tulin takas Suomeen. Mutta toisaalta, niinhän mä olisin missanut samalla lailla asioita täällä jäädessäni North Carolinaan. Jostain on kuitenkin pakko lupua saadakseen jotain vastalahjaksi.

En enää edes muista, mikä pointti tällä postauksella oli tarkotus alunperin olla, mutta tässä on tulos. Mä oon edelleen tosi huono avaamaan mun syvempiä ajatuksia sanoiks, varsinkaan nettiin, jossa kaikki voi niitä lukea. Siinä oli kuitenki vähän mun mietteitä, jotka mun au pairiuteen liittyen on suurimpina mun mielessä. Tähän onki hyvä lopettaa, koska kello on taas vaihteeks yli 12 ja mun yritykset päästä kerranki ennen keskiyötä nukkumaan on ihan säälittäviä. Sanoin äidille, että tulee vaikka repimään mut huomenna aikasin aamulla ylös sängystä, että ehdin ennen huomisen (tai siis tän päivän) menoja sen kanssa salille. Voi olla, että sen pitää heittää mut lumihankeen tosta ovesta, että saa mut hereille. Eli sitä suuremmalla syyllä olis mun syytä mennä nyt nukkumaan.

Viikonloppuja!!

Long time no see

Että semmonen pieni 2,5 viikon tauko :D No minkäs sille voi, kun ei oo ollu oikeesti mitään sen kiinnostavampaa kerrottavaa. Nytki koitan riipasta kokoon edes jonkimoisen räpellyksen tänne, ettei tää blogi ihan muumoidu. Uuden vuoden jälkeen ei oo ollu mitään sen kummempia meneillä. Oon melkein asunu salilla (tai ainaki toivonu asuvani), koska mikään ei oo parempaa ku salilla käyminen sen jälkeen, kun on ollu tommonen säälittävä puolen vuoden tauko :D Oon nähny kavereita milloin missäki, laittanu työhakemuksia menemään ja kironnut, kuinka hiton vaikeeta on herätä ennen kymmentä. Voi että kun on mulla rankka elämä täällä. Siis miten mä joskus pystyin herätä KUUDELTA aamulla ilman ongelmia?! No mutta mikäs siinä niin kauan, kun ei oo mitään velvotteita herätä sen aiemmin.

Oon edelleen niiiin happy tosta! 

Mua oikeesti melkein naurattaa miten vähän oon ottanu mitään kuvia vielä tän vuoden puolella. Ellei jotain selfieitä lasketa, joita oon jossain eteisen penkillä tylsyyksissä otettu :D Mutta sentään pari kuvaa sai tänne laitettua, joten way to go Minna.

On ollu kyllä ihan kiva alkuvuosi. Viime su-ma yönä tuli Golden Globesit ja niitä sitte piti valvoa ja kattoa. Tottahan toki mun hehkuttaman Dallas Buyers Clubin leading ja supporting actorit vei pystit kotiin. Myös Jennifer Lawrencee meitsi hehkutti oikeen kunnolla. Eilen julkastiin vielä Oscar-ehdokkaat ja täällä ollaan kavereiden kesken ihan on the top of the world, koska tolle samaiselle leffalle tuli kuus ehdokkuutta. En siis oo ihan turhaan sitä hehkutellu hei! En muutenkaan malta odottaa Oscareita maaliskuussa, koska Ellen DeGeneres juontaa sen ja muutenki oon aina rakastanu kattoo sitä gaalaa! Ja mikä sen parempaa, että kaks lempparinäyttelijää (Jared Leto ja Jennifer Lawrence) on siellä ehdolla ja muutamia tosi hyviä leffoja. Mutta jos jotain pahaa saa rakkaasta Suomesta sanoa, niin voi jestas vihaan, että kaikkia Oscar-ehdokasleffoja (en tiedä miten toi pitäis oikeesti kirjottaa) ei pääse näkemään ennen tota gaalaa. Kiroon itteni aina välillä maanrakoon ton takia, koska tulin kotiin enkä ehtiny nähä kaikkia :D Ja musta tuntuu, että joku Finnkino on ihan tahalleen laittanu American Hustlen ensi-illan 7.3. kun Oscarit on 2.3.

Okei se siitä film indrustrysta ja muusta. Palataan aiheeseen viimeistään maaliskuun alussa :D Ei ku ei iha viel riitä leffat! Eilen käytiin kattoo The Wolf of Wall Street kavereiden kanssa ja kyllä sai muutamaan sataan kertaan putoilla oikein huolella sille leffalle. Nyt varmaan aiheutan sydärin ainaki muutamalle ihmiselle ruudun toisella puolella, mutta sanonpa vaan, että oli muuten ihan ensimmäinen Leonardo DiCaprion leffa, jonka näin... Ei, en oo oikeesti ikinä nähny Titaniccii, enkä myöskään oo ikinä kokenu jotain pakottavaa tarvetta kattoa se. Mutta jottei ihan kadota aiheesta, niin piti vielä sanoo, et kantsii mennä kattoo toi The Wolf of Wall Street. Näissä tunneilmissa ja hyräilyissä eteenpäin:

Tänään olis tarkotus piakkoin suunnata salille ja sieltä mennä koittaa onnea ja kokeilla luovuttaa verta kaverin kanssa! Viime keväänä oli sama missio, mutta se meni ihan puihin liian alhasen hemoglobiinin takia. Ja se taas johtu siitä, että ton polven takii olin menettäny aika paljon verta, joten siks mun normaalisti korkee hemoglobiini oli ihan liian alhanen. Tästähän mut määrättiin otattamaan verenkuvat, mutta enhän mä semmosia menny ottaa :D Mutta pitää katella miten onnistuu, jos ei onnistu ni pyydän uusiks ne verenkuvauspaperitsydeemit ni voi senki hoitaa. Mullahan ei tosiaan oo niitä edellisiä enää tallella. Kaveri tarvii kuitenki henkistä tukea, koska muutenhan se ei varmasti menis lähelle koko veripalvelua. Viimeks esim mun piti seistä sen ja sen siskon veripussin välissä niin, ettei se näkis sitä pussia :D

Mitäs vielä. Huomenna on serkun lapsen ristiäiset, vaatekriiseilen täällä ihan liikaa. Haluisin laittaa mun Jenkeistä ostaman puolimaxihameen päälle, mutta en suostu käyttämään ihonvärisiä sukkahousuja, koska vihaan niitä ja tuolla on liian kylmä ilman niitä. Kiitti vaan kaikki siellä Jenkkien päässä, veitte meijän lumettoman ja lämpimän sään. Nyt täällä on lunta, liukasta ja -15 astetta pakkasta ja siellä (ainakaan NJ:ssä ei oo enää lumesta tietoakaan ja plusasteitaki on ainaki 10). Ehkä räväytän ja meen mun pinkissä liian isossa jumpinissa ja uggeissa sinne kirkkoon, kuulostais ainaki lämpimältä jos ei muuta. Katotaan, mihin päädyn :D Sit aiheesta takas kukkaruukkuun, ens viikolla Dallas Buyers Club (joo tiiän, lupasin just, et palaan aiheeseen maaliskuussa) on ennakkonäytöksessa, kun on superpäivä, niin sinne suunnataan taas kavereiden kanssa. Hauskaa miten mä oon yhtä innoissani tosta leffasta ku kaveritkin, vaikka näin sen jo world premieressä silloin marraskuussa :D

"Ei hele ei mul oo ees kuvii blogiin, äkkii nyt tämmönen."

Tajusin just äsken, että on 50 päivää kunnes mun lempparibändi tulee Suomeen (49 kunnes American Hustle näytetään täällä) ja meitsi pääsee vihdoin taas melkein puolen vuoden jälkeen näkee ja tapaa ne! Sama tapahtuu vielä uusiks siitä 12 päivän päästä Tallinnassa. Siinä välissä on vielä synttäritki. Miljoona ja yks syytä odottaa maaliskuuta kuin hullu. Voispa vaan ton tylsän helmikuun skipata. Myös ens kesälle on tiedossa huippuja suunnitelmia, jotka sisältää mm. auringonottoa jossain ihan muualla kuin Suomessa, hyvää musiikkia ja uusien kaupunkien vallotusta! Tää vuos vaikuttaa kyllä ihan kivalta näin alkuun :)

Nyt siis salikamat niskaan ja treenaamaan! Hyviä viikonlopun alkuja kaikille!

Thank you 2013!

Tammikuu

Tammikuussa ei tapahtunut mitään maailmaa mullistavaa. Vietettiin parhaan kaverin synttäreitä ja kävin kahden kaverin kanssa Tukholmassa. Muuten koko kuukaus oli lähinnä vaan ylppäreihin lukua ja viimeisten lukiokurssien suorittamista.

Helmikuu

Koulu loppu ja ylppärit alko. Tän lisäks oli meijän huippu abigaala, penkkarit ja näitä seuraavana päivänä abiristeily, joka oli myös mahtava vaikka ilta jäikin kesken, kun polvilumpio lähti pois sijoiltaan ja koko polvi meni ihan romuks. Muuten koko helmikuu oli omistettu ylppäripänttäykselle ja alkuperäisten suunnitelmien lisäksi sairaalassa erilaisissa kuvauksissa ja ortopedin luona käymiselle.

Maaliskuu

No nyt alko jotain tapahtua, nimittäin ne loput ylppärit. Maaliskuussa mua vielä odotti äikän esseekoe, historia, enkun kirjallinen osio ja yhteiskuntaoppi. Vietin myös mun synttäreitä hissan ylppärietä kirjotellessa. 22.3. oli se päivä, jota odotin eniten. Silloin oli mun vika yo-koe ja illalla Adam Lambertin huippukeikka, jota olin odottanu edellisvuodesta lähtien. Mun yhteiskuntaopin uusinta kyllä meni ihan penkin alle, koska en oikeen pystyny keskittyä siihen. Odotin vaan iltaa ja laskin tunteja kunnes olisin Hartwall Areenalla :D Siinä vaiheessa, kun tiesin, etten pysty enää odottamaan parempaan ja palautin kokeen valvojalle nii oli kyllä tää tyttö maailman onnellisin. Siitä päivästä alko mun kauan odotettu loma, jonka alkamista sain juhlistaa maailman parhaimpien kavereiden kanssa. Tän lisäks pari päivää myöhemmin nähtiin samainen Adam Lambert Helsingissä kaverin kanssa!

Huhtikuu

Jotta se kauan odotettu loma ei olis ollu liian pitkä, niin olin koko huhtikuun töissä. Tän lisäks kuun lopulla muhun otti ensimmäinen hostperhe-ehdokas yhteyttä ja skypetettiinkin kerran. Olin niin helpottunu, kun vihdoin ja viimein tuli yhteydenotto. Valittelin moneen kertaan, koska mitään ei kuulunut. Sit sillä ainoolla kerralla, kun sähköpostiäänen kuullessa olin jo varautunu siihen, että meijän opo se siellä vaan spämmäsi wilmaa, niin sit siellä olikin se "au pair interview" -otsikolla varustettu sähköposti. Hypin kuuhun ja takasin ja itkin ilosta. Tästä perheestä ei kuitenkaan tullut mun final matchiä.

Toukokuu

Mun silmissä toukokuu on aina omistettu jääkiekon MM-kisoille. Niin oli myös tänäkin vuonna. Mä oon iso lätkäfani ja mulla menee aina hermo, jos joku valittaa kyseisestä urheilulajista :D Toteutettiin kaverilla perinteinen USA-Suomi -kisakatsomo kaikilla herkuilla ja raivottiin kilpaa, jos jenkkiläiset lauko niitä maaleja Suomen verkkoon. Tänä vuonna en päässyt kattomaan Suomen peliä ihan livenä, mutta lohdutukseksi pääsin kuitenkin kattomaan Saksa-Slovakia. Avattiin myös terdekausi Suomen välierävoiton kunniaksi. Valitettavasti Suomi ei tänäkään vuonna tuonut mukaansa MM-kultaa tai edes sitä pronssia kotipeleistä.

Jossain välissä myös sain sähköpostia uudelta perhe-ehdokkaalta. Tohon perheeseen mä sitten loppujen lopuksi päädyin ja olin niin helpottunut, kun sekin oli pois päiväjärjestyksestä ja mun lähtö heinäkuussa varmistu.

Kesäkuu

Yo-juhlat. Tarviiko sitä enempää sanoa? Oltiin mun serkun kanssa suvun toiset, jotka ikinä valmistu ylioppilaaksi ja pakko myöntää, että olin ihan tajuttoman ylpee siitä valkolakista! Vuosien työn tulos oli nyt siinä ja sitä sopi juhlia. Pari päivää myöhemmin ei ollutkaan enää niin kivaa. Kävin polven tähystysleikkauksessa, joka ei sitte mennykään niin kuin piti ja sen seurauksena otan edelleen vahvoja särkylääkkeitä polven takia. Lisäksi yks parhaista kavereista tuli vihdoin vaihtovuoden jälkeen takas Suomeen, mökkikausi avattiin ja käytiin äidin kanssa Tukholmassa.

Koko kesäkuun paras osuus oli kuitenkin kuun kahtena viimesenä viikkona. 19.6. suuntasin taas Tukholmaan, tällä kertaa kavereiden kanssa. Vietettiin paras päivä Gröna Lundissa katellen meijän lempparibändiä ekaa kertaa yli 1,5 vuoteen. Seuraavana päivänä lennettiin Kööpenhaminaan ja sitä seuraavana ohjelma oli sama kuin Tukholmassakin, joskin ehkä vielä miljoonasti parempana. Oltiinhan me suomalaisina jonotettu yön yli ja vallattu eturivi :D Jotta tää viikko tuli entistä paremmaksi, niin seuraavana päivänä myös törmättiin kyseiseen bändiin kadulla. 23.6. sunnuntaina lennettiin takas kotiin.

Hirveen pitkään ei ehtinyt levähtää, koska keskiviikkona alkoi Rock The Beach. Keskiviikko meni rentoillessa, sillä ite en ollut jonottamassa vaan pysyttelin hyvän etäisyyden päässä sieltä eturivin tungoksesta Green Dayn aikana. Torstai oli välipäivä ja perjantaina taas räjähti. Puhuin mun lempparibändin rumpalin kanssa puhelimessa sekä tavattiin se kavereiden kanssa keskustassa. Illalla koitti ehkä kaikista eniten odotetuin hetki, kun päästiin yhessä tapaaman kyseinen bändi ennen heidän keikkaa Rock The Beachin päälavalla. Ilta oli ihan mahtava ja kruunautu siihen, että loppujen lopuksi nautittiin keikan viimesestä biisistä ihan lavalla asti! Voin vaikka vannoa, että tona iltana olin maailman onnellisin tyttö. Vietettiin paras päivä parhaiden kavereiden ja musiikin parissa.

Heinäkuu

Viimeset mökkeilyt ja kavereiden näkemiset. Taidettiin jossain kohtaa yhen kaverin kanssa törmätä esim Macklemoreen keskustassa :D Saatettiin yks kaveri lentokentälle, koska se suuntas Ausseihin au pairiksi. Oli jo siinä vaiheessa itellä vähän jännät paikat, koska tiesi olevansa ite samassa pisteessä 5 päivän kuluttua. Vietettiin huiput läksiäiset maailman parhaiden ihmisten kanssa. Viimein sitte 15. päivä koitti se oma lähtö toiselle puolelle maailmaa. Itkettiin perheen ja kavereiden kanssa monet kyyneleet, kunnes rohkeena sitten Helmin kanssa suunnattiin kohti tuntematonta.

Kuun ehdottomasti upeimpia kokemuksia oli, kun maanantai-iltana saavuttiin Manhattanille ja näin ensimmäistä kertaa mun unelmien kaupungin ihan omin silmin mooonien vuosien odotuksen jälkeen. Olisin varmaan ruvennut itkemään, jos kyydissä ei olis ollu muita. Kuitenki päästeltiin Helmin kanssa pieniä riemunkiljahduksia ja varmasti jo senkin takia kanssamatkustajat piti meitä vähintäänkin hulluina. Koko au pair workshop oli ihan mahtava ja siitä kuuluu kaunis kiitos parhaalle seuralle ja kaupungille. Olin valehtelematta ihan taivaissa sen koko viikon vaikka välillä olisin voinu kirota sen +40-asteisen helteen sinne maailman syvimpään helvettiin, jonne se olisi kuulunut.

30. viikon viikonloppuna kävin yksin kiertelemässä Manhattanilla ihan yksin ekaa kertaa ja hyppelin pilvissä varmasti koko päivän. Oli edelleen ihan uskomatonta olla New York Cityssä. Myös tapasin Celinan ensimmäistä kertaa ton kouluviikon jälkeen ja siinä vaiheessa ei olis tullu mieleenkään, että siitä tulis mun yks parhaimmista kavereista Jenkeissä!

Elokuu

Tää oli taas yks niistä kuukausista, jolloin ei perjaatteessa tapahtunut mitään kummosempaa. Perus au pairin arkea ja Manhattanin vallotusta. Toisaalta, kaipa sitä sitte tapahtu kaikkee ihmeellistä, koska kuka muka tolleen normaalisti vois vaan hypätä bussin kyytiin kohti sitä pilvenpiirtäjien paratiisia? Ja nii, otinhan mä mun ekan tatskan Manhattanilla ja rakastan sitä vieläki hirmusesti!

Syyskuu

Syyskuu ei olis voinu paremmin alkaa (saatika loppua). Eka viikonloppu oli Labor Day Weekend ja mulla oli maailman parhaimmat kaks päivää ihanien Suomityttöjen Helmin ja Mian kanssa Manhattanilla. Naurettiin ihan maailman typerimmille jutuille (terkkui vaan sinne Virginiaan, kattelin just lokkitane-videoo), käveltiin niin paljon, että jalat oli ihan rakoilla ja nautittiin vaan ihanasta NYCistä ja seurasta! Tää viikonloppu meni heti ehdottomasti top3:een siellä Jenkeissä ollessa ja on siellä edelleen.

Tapasin myös ekaa kertaa Lenan, mun toisen parhaan au pair -kaverin ja sovittiinkin siltä istumalta, että mennään yhessä kuun lopussa häämöttävälle keikalle. Näin Lenaa ja myös Celinaa tosi paljon syyskuussa ja se oliki yks parhaimmista kuukausista siellä ollessa.

29.9. oli mun jo heinäkuusta asti odottama keikka. Olin viikonlopun Lenalla yötä ja sunnuntaina lähdettiin ajamaan vajaan parin tunnin päähän Camdeniin. Kaikki meni mahtavasti ja siitä päivästä tuli ehdottomasti yks parhaimmista koko aikana Jenkeissä. Keikka oli ihan supermahtava ja pääsinkin tapaamaan bändiä tokaa kertaa.

Lokakuu

Jos jonku kuukauden olisin voinut jättää välistä, niin se olisi ollut lokakuu. Mulla oli tosi rankkaa rematchin takia ja moneen kertaan olin valmis luovuttamaan. Musta oli niin väärin joutua odottamaan uuteen perheeseen pääsyä lähes seittemän viikkoa ja viikko viikolta oli vaan raskaampaa, kunnes lähtö oli jo ihan nurkilla. Lähinnä vaan se, kun ite perjaatteessa jumitti siinä samassa pisteessä. Ei voinut tehä suunnitelmia marraskuuta pidemmälle ja muutenki koko tulevaisuus riippu täysin rematchista.

Onneks tohon kuukauteen mahtu paljon kivoja päiviä Manhattanilla ja kavereiden kanssa. Kävin koulussa kolmena sunnuntaina Manhattanilla ja koin myös vihdoin sen oikean Halloweenin!

Marraskuu

1. marraskuuta suuntasin Manahttanille kattomaan yhen mahtavan leffan, Dallas Buyers Club, world premieree (kaikki Suomessa asuvat tekee Finnkinon ensi-iltaan tammikuun lopulla täsmäiskun, eiks joo?) Samana iltana myös eksyin ja pelkäsin ehkä eniten moneen kuukauteen. Kävin myös Broadwaylla kattomassa Mamma Mia! -musikaalin ja sainkin yliviivattua yhden pitkään to do -listalla olleen asian. Edelleen oon sitä mieltä, että toi musikaali kannattaa mennä kattomaan. Ihan huippu ja hei kuka nyt ei haluis nähdä ylipäätänsä mitään musikaalia Broadwaylla?

Kuun alussa mulle löyty vihdoin uus perhe ja hetken olin maailman onnellisin tyttö. Seuraavana päivänä suuntasin kaheks päiväks Bostoniin ja tykästyin siihen ihan hirmusesti. Ostin myös edestakakslennot JFK:lta Helsinkiin ja pidin tän tiedon visusti salassa lähes kaikilta. Ton seurauksena viimeinen viikko New Jerseyn perheessä meni ihan supernopeesti ja hypin pilvilinnoissa lähes koko ajan. Menin vikalle sleepoverille Celinalle, käytiin yhessä IHOPissa ja katsastamassa LOVE-sign whatever. Sanoin heipat ja kovan "taistelun" johdosta pystyin olee itkemättä.

21.11. oli mun vika työpäivä tossa perheessä. Samana päivänä myös seikkailin lähes 2 tuntia JFK:lle ja sieltä Frankfurtin kautta Helsinkin. Siitä seuraava päivä saatto olla koko kuun paras. Yllätin parhaimmat kaverit ja sisarukset tulemalla kotiin. Vieläki katon videoita ja kuvia noista hetkistä, koska ne saa mut aina hymyilemään. Viikko 48 oli varmaan koko mun vuoden kiireisin viikko, sillä joka päivä oli täynnä ohjelmaa, enkä siltikään ehtinyt nähdä kaikkia ihmisiä, joita olisin halunnut.

Joulukuu

3.12. oli aika taas sanoa hyvästit perheelle ja kavereille. MAAILMAN HIRVEINTÄ IKINÄ. Selvisin kuitenki kunnialla perille Charlotteen, jossa mun oli tarkotus suorittaa mun au pair -vuosi loppuun. Olin tosi innoissani, mutta valitettavasti kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Seuraavalla viikolla olinkin jo taas kotimatkalla. Suomeen laskeuduin 10. päivä klo 22:55. Tajusin taas kuinka ihanat ystävät mulla täällä on.

Vietin ihanan joulun perheen, sukulaisten ja kavereiden kanssa. Tein myös ennätysnopeen lähdön kotoota jouluruokaa karkuun ja olinkin pian viettämässä vähän erilaista joulupäivää Keravan yössä. Tapaninpäivänä oli nää meijän tacobileet ja olipas kivaa kattoa leffaa ja syödä ruokaa hyvässä seurassa. Hyvästelin samalla kaverin, joka lähti takas kotiin Britteihin.

Enää on jäljellä vuoden viimenen päivä, jonka jälkeen on aika toivottaa 2014 tervetulleeksi. Tää vuos on ollut ihan tajuttoman upee, hirvee, ihana, stressaava ja yks parhaimmista. 2013 on ollu tosi opettavainen ja täysin edellisistä poikkeeva. Voisin myös sanoa, että tänä vuonna oon kokenu niin paljon upeita asioita, tavannu ihania ihmisiä tai vaihtoehtosesti lähentynyt joidenki kavereiden kanssa entisestään. En tiedä voinko sanoa tän vuoden olleen maailman paras, vaikka sitä lähes 365 päivää sitten julistin kellon lyödessä 12 yöllä. Mutta jos ei muuten, niin ainakin tää vuos on ehdottomasti ollu yks unohtumattomimmista tähän mennessä! Nyt voi ilolla muistella vuoden 2013 ihania hetkiä ja valmistautua uuteen vuoteen ja uuteen erilaiseen tarinaan!

IHANAA UUTTA VUOTTA 2014!

(Mun kaikki ladatut kuvat katos johonki ni nyt kaverin koneella äkkii tallentelin instagramista ja vaikka mistä kuvia tänne, mutta en kaikkia löytäny. Näillä kuitenki mennään)

Merry Christmas!

Ihanaa joulua kaikille! 

Näin suomalaisittain oon vähän myöhässä mun joulutoivotuksen kanssa, mutta ei anneta sen häiritä. Kyllä mä bloggerissa eilen hetken pyörin, mutta en jaksanu sen enempää edes ajatella tänne päivittämistä :D Eilinen meni kyllä jotenki niin nopeesti ja taas niin hitaasti. Mun unirytmiä ei enää voi edes kutsua minkäännäköseks rytmiks. Siis se heittelee ihan miten sattuu, mutta pääasiassa mun kroppa selkeesti yrittää vielä elää siinä mun east coast timezonessa. Eli siis jouluaattoa edeltävänä iltana aamuyönä mua alko vihdoin väsyttää siinä puol 4 aikaan. Heräsin ekan kerran siinä seiskan aikaan janoon. Oli heti joulunen fiilis, koska isäpuoli oli keittiössä sörkkimässä kinkkua ja koko alakerta tuoksu kinkulta. Whatsappailin hetken kaverin kanssa kunnes jossain kohtaa olin vaan nukahtanu siihen mun sängylle ihan väärinpäin :D

Loppujen lopuks heräsin vähän vaille 12 ja sain melkein sydärin, koska tajusin et missasin Lumiukon. Oon aina joka joulu kattonu sen ja nyt missasin sen :( Oma vika ku en laittanu herätystä. Lohduttauduin kuitenki ajatuksella, et ehin kattoa yhen Potterin (tosin en ehtiny sitäkään kattoa) ennen ruokaa. Kävin "aamu"saunassa siinä yhen aikaa ja söin suklaata ja joulupuuroa vatsan täyteen niin, ettei tarvii ruokapöydässä sitte kuunnella kurnivaa vatsaa :D Vähän ennen kolmea velipuoli tuli ja pian sen jälkeen syötiin sitte se jouluruoka ja oltiin ennätysnopeita. Ruuan jälkeen ajattelin, et nyt vois olla uus yritys sille Potterille, mut jäin lukemaan muiden joulupostauksia ja toivottelin kavereille hyvät joulut. Seuraavassa hetkessä huomasin, että meijän basmentin ulko-oven takaa kuulu koputus ja isäpuoli ja sen isä alko lappaa joululahjoja sinne alakertaan piiloon. Fafa joutu sit viel lähtee uusintakäynnille mammalaan, koska kaikki lahjat ei mahtunu kerralla autoon :D

Pian sitte tuli mamma ja isäpuolen sisko perheineen kanssa tänne ja oli aika odottaa joulupukkia. Pukki oli taas tuttuun tapaan isäpuolen veli, joka sit aina tulee milloin minkäki syyn takia vähän joulupukin käynnin jälkeen myöhässä joulunviettoon. Ei hele ku niitä paketteja sitte roudattiin tuolta alakerrasta ja meijän koko ruokahuone oli niitä täynnä. Siinä sitte kaikki innoissaan tyhjenteli niitä joulusäkkejä ja huus kilpaa kenelle mikäki paketti kuului. Lahjojen jaon jälkeen sitte laulettiin tai ainaki yriteltiin laulaa joulupukille ja oli kyllä niin karmee yritys, että meinas pukki viedä lahjat mukanaan. Kukaan ei muistanu sanoja jolloin kaikki laulo ihan mitä sattuu ja puolet ei kehdannu laulaa :D No kunhan pukki pääs sit jatkaa matkaa ni helvetti oli irti. Siis voi jestas sitä lahjapaperien ja -narujen määrää täällä ympäri olkkaria ja ruokahuonetta.

Siinä sitte juostiin pää kolmantena jalkana kertomassa kaikille mitä tuli paketeista. Pikkuveli sai uuden kosketusnäyttöpuhelimen ja sehän repi koko paketin ihan riekaleiks eikä enää hetkeen kiinnostanu mitkään muut lahjat. Yks muksu sai baby born -krääsää varmaa enemmän kuin kaikki muut sai lahjoja yhteensä ja ja... Itelle tuli kyllä tosi kivat lahjat, tosin äitihän se suurimmalta osalta osti ne ihan paketeissa olevat lahjat. Sain muunmuassa tän talven muumimukin ja -kulhon, ruokailuvälineitä, Lexingtonin kivat patalaput, pari Iittalan kivituikkua ja lahjakortin Stokkalle :)

Porukka lähti siitä sitte pikkuhiljaa koteihinsa ja saatiin tänneki rauha :D Söin lempparisuklaita melkei koko paketin samalla, kun kaikki täs sohvalla taisteli Candy Crushin tasoja läpi. Ysiltä ajattelin, että nyt olis hyvä aika VIHDOIN kattoo se Potteri, jota oon jo muutenki pari päivää yrittäny kattoo. Sain levyn jopa koneeseen asti, mutta enhän mä vielä edes yheltä yöllä ollu saanu alotettua sen kattomista. Yritys on kuitenki ollu kova! Juttelin sitte parin au pair -kaverin kaa siinä yöllä whatsappissa ja kattelin videoita youtubesta siihen pisteeseen, että nukahdin jo kahelta. Oli kiva ja perus rentoilujoulu. Ei tullu tehtyä mitään maata mullistavaa, mutta siks oliki tosi jees.

Nyt vietellään tätä yhtä tylsää välipäivää himassa. Joo olishan tää ihan kiva, mutta koska en oo muutenkaa täällä Suomessa ollessa tehny mitään sen erikoisempaa, kun ei oo töitä tai koulua, ni alkaa pää levii tääl neljän seinän sisällä. Varsinki kun eilen ja tänää on tehny niin paljon mieli mennä vaan ulos. Onneks kuitenki huomenna meiän tacobileet parhaiden kavereiden kanssa ni pääsee vähän ulos kotoota :)

Toivottavasti muillaki on ollu ihana joulu! Palaillaan taas.