Thank you 2013!

Tammikuu

Tammikuussa ei tapahtunut mitään maailmaa mullistavaa. Vietettiin parhaan kaverin synttäreitä ja kävin kahden kaverin kanssa Tukholmassa. Muuten koko kuukaus oli lähinnä vaan ylppäreihin lukua ja viimeisten lukiokurssien suorittamista.

Helmikuu

Koulu loppu ja ylppärit alko. Tän lisäks oli meijän huippu abigaala, penkkarit ja näitä seuraavana päivänä abiristeily, joka oli myös mahtava vaikka ilta jäikin kesken, kun polvilumpio lähti pois sijoiltaan ja koko polvi meni ihan romuks. Muuten koko helmikuu oli omistettu ylppäripänttäykselle ja alkuperäisten suunnitelmien lisäksi sairaalassa erilaisissa kuvauksissa ja ortopedin luona käymiselle.

Maaliskuu

No nyt alko jotain tapahtua, nimittäin ne loput ylppärit. Maaliskuussa mua vielä odotti äikän esseekoe, historia, enkun kirjallinen osio ja yhteiskuntaoppi. Vietin myös mun synttäreitä hissan ylppärietä kirjotellessa. 22.3. oli se päivä, jota odotin eniten. Silloin oli mun vika yo-koe ja illalla Adam Lambertin huippukeikka, jota olin odottanu edellisvuodesta lähtien. Mun yhteiskuntaopin uusinta kyllä meni ihan penkin alle, koska en oikeen pystyny keskittyä siihen. Odotin vaan iltaa ja laskin tunteja kunnes olisin Hartwall Areenalla :D Siinä vaiheessa, kun tiesin, etten pysty enää odottamaan parempaan ja palautin kokeen valvojalle nii oli kyllä tää tyttö maailman onnellisin. Siitä päivästä alko mun kauan odotettu loma, jonka alkamista sain juhlistaa maailman parhaimpien kavereiden kanssa. Tän lisäks pari päivää myöhemmin nähtiin samainen Adam Lambert Helsingissä kaverin kanssa!

Huhtikuu

Jotta se kauan odotettu loma ei olis ollu liian pitkä, niin olin koko huhtikuun töissä. Tän lisäks kuun lopulla muhun otti ensimmäinen hostperhe-ehdokas yhteyttä ja skypetettiinkin kerran. Olin niin helpottunu, kun vihdoin ja viimein tuli yhteydenotto. Valittelin moneen kertaan, koska mitään ei kuulunut. Sit sillä ainoolla kerralla, kun sähköpostiäänen kuullessa olin jo varautunu siihen, että meijän opo se siellä vaan spämmäsi wilmaa, niin sit siellä olikin se "au pair interview" -otsikolla varustettu sähköposti. Hypin kuuhun ja takasin ja itkin ilosta. Tästä perheestä ei kuitenkaan tullut mun final matchiä.

Toukokuu

Mun silmissä toukokuu on aina omistettu jääkiekon MM-kisoille. Niin oli myös tänäkin vuonna. Mä oon iso lätkäfani ja mulla menee aina hermo, jos joku valittaa kyseisestä urheilulajista :D Toteutettiin kaverilla perinteinen USA-Suomi -kisakatsomo kaikilla herkuilla ja raivottiin kilpaa, jos jenkkiläiset lauko niitä maaleja Suomen verkkoon. Tänä vuonna en päässyt kattomaan Suomen peliä ihan livenä, mutta lohdutukseksi pääsin kuitenkin kattomaan Saksa-Slovakia. Avattiin myös terdekausi Suomen välierävoiton kunniaksi. Valitettavasti Suomi ei tänäkään vuonna tuonut mukaansa MM-kultaa tai edes sitä pronssia kotipeleistä.

Jossain välissä myös sain sähköpostia uudelta perhe-ehdokkaalta. Tohon perheeseen mä sitten loppujen lopuksi päädyin ja olin niin helpottunut, kun sekin oli pois päiväjärjestyksestä ja mun lähtö heinäkuussa varmistu.

Kesäkuu

Yo-juhlat. Tarviiko sitä enempää sanoa? Oltiin mun serkun kanssa suvun toiset, jotka ikinä valmistu ylioppilaaksi ja pakko myöntää, että olin ihan tajuttoman ylpee siitä valkolakista! Vuosien työn tulos oli nyt siinä ja sitä sopi juhlia. Pari päivää myöhemmin ei ollutkaan enää niin kivaa. Kävin polven tähystysleikkauksessa, joka ei sitte mennykään niin kuin piti ja sen seurauksena otan edelleen vahvoja särkylääkkeitä polven takia. Lisäksi yks parhaista kavereista tuli vihdoin vaihtovuoden jälkeen takas Suomeen, mökkikausi avattiin ja käytiin äidin kanssa Tukholmassa.

Koko kesäkuun paras osuus oli kuitenkin kuun kahtena viimesenä viikkona. 19.6. suuntasin taas Tukholmaan, tällä kertaa kavereiden kanssa. Vietettiin paras päivä Gröna Lundissa katellen meijän lempparibändiä ekaa kertaa yli 1,5 vuoteen. Seuraavana päivänä lennettiin Kööpenhaminaan ja sitä seuraavana ohjelma oli sama kuin Tukholmassakin, joskin ehkä vielä miljoonasti parempana. Oltiinhan me suomalaisina jonotettu yön yli ja vallattu eturivi :D Jotta tää viikko tuli entistä paremmaksi, niin seuraavana päivänä myös törmättiin kyseiseen bändiin kadulla. 23.6. sunnuntaina lennettiin takas kotiin.

Hirveen pitkään ei ehtinyt levähtää, koska keskiviikkona alkoi Rock The Beach. Keskiviikko meni rentoillessa, sillä ite en ollut jonottamassa vaan pysyttelin hyvän etäisyyden päässä sieltä eturivin tungoksesta Green Dayn aikana. Torstai oli välipäivä ja perjantaina taas räjähti. Puhuin mun lempparibändin rumpalin kanssa puhelimessa sekä tavattiin se kavereiden kanssa keskustassa. Illalla koitti ehkä kaikista eniten odotetuin hetki, kun päästiin yhessä tapaaman kyseinen bändi ennen heidän keikkaa Rock The Beachin päälavalla. Ilta oli ihan mahtava ja kruunautu siihen, että loppujen lopuksi nautittiin keikan viimesestä biisistä ihan lavalla asti! Voin vaikka vannoa, että tona iltana olin maailman onnellisin tyttö. Vietettiin paras päivä parhaiden kavereiden ja musiikin parissa.

Heinäkuu

Viimeset mökkeilyt ja kavereiden näkemiset. Taidettiin jossain kohtaa yhen kaverin kanssa törmätä esim Macklemoreen keskustassa :D Saatettiin yks kaveri lentokentälle, koska se suuntas Ausseihin au pairiksi. Oli jo siinä vaiheessa itellä vähän jännät paikat, koska tiesi olevansa ite samassa pisteessä 5 päivän kuluttua. Vietettiin huiput läksiäiset maailman parhaiden ihmisten kanssa. Viimein sitte 15. päivä koitti se oma lähtö toiselle puolelle maailmaa. Itkettiin perheen ja kavereiden kanssa monet kyyneleet, kunnes rohkeena sitten Helmin kanssa suunnattiin kohti tuntematonta.

Kuun ehdottomasti upeimpia kokemuksia oli, kun maanantai-iltana saavuttiin Manhattanille ja näin ensimmäistä kertaa mun unelmien kaupungin ihan omin silmin mooonien vuosien odotuksen jälkeen. Olisin varmaan ruvennut itkemään, jos kyydissä ei olis ollu muita. Kuitenki päästeltiin Helmin kanssa pieniä riemunkiljahduksia ja varmasti jo senkin takia kanssamatkustajat piti meitä vähintäänkin hulluina. Koko au pair workshop oli ihan mahtava ja siitä kuuluu kaunis kiitos parhaalle seuralle ja kaupungille. Olin valehtelematta ihan taivaissa sen koko viikon vaikka välillä olisin voinu kirota sen +40-asteisen helteen sinne maailman syvimpään helvettiin, jonne se olisi kuulunut.

30. viikon viikonloppuna kävin yksin kiertelemässä Manhattanilla ihan yksin ekaa kertaa ja hyppelin pilvissä varmasti koko päivän. Oli edelleen ihan uskomatonta olla New York Cityssä. Myös tapasin Celinan ensimmäistä kertaa ton kouluviikon jälkeen ja siinä vaiheessa ei olis tullu mieleenkään, että siitä tulis mun yks parhaimmista kavereista Jenkeissä!

Elokuu

Tää oli taas yks niistä kuukausista, jolloin ei perjaatteessa tapahtunut mitään kummosempaa. Perus au pairin arkea ja Manhattanin vallotusta. Toisaalta, kaipa sitä sitte tapahtu kaikkee ihmeellistä, koska kuka muka tolleen normaalisti vois vaan hypätä bussin kyytiin kohti sitä pilvenpiirtäjien paratiisia? Ja nii, otinhan mä mun ekan tatskan Manhattanilla ja rakastan sitä vieläki hirmusesti!

Syyskuu

Syyskuu ei olis voinu paremmin alkaa (saatika loppua). Eka viikonloppu oli Labor Day Weekend ja mulla oli maailman parhaimmat kaks päivää ihanien Suomityttöjen Helmin ja Mian kanssa Manhattanilla. Naurettiin ihan maailman typerimmille jutuille (terkkui vaan sinne Virginiaan, kattelin just lokkitane-videoo), käveltiin niin paljon, että jalat oli ihan rakoilla ja nautittiin vaan ihanasta NYCistä ja seurasta! Tää viikonloppu meni heti ehdottomasti top3:een siellä Jenkeissä ollessa ja on siellä edelleen.

Tapasin myös ekaa kertaa Lenan, mun toisen parhaan au pair -kaverin ja sovittiinkin siltä istumalta, että mennään yhessä kuun lopussa häämöttävälle keikalle. Näin Lenaa ja myös Celinaa tosi paljon syyskuussa ja se oliki yks parhaimmista kuukausista siellä ollessa.

29.9. oli mun jo heinäkuusta asti odottama keikka. Olin viikonlopun Lenalla yötä ja sunnuntaina lähdettiin ajamaan vajaan parin tunnin päähän Camdeniin. Kaikki meni mahtavasti ja siitä päivästä tuli ehdottomasti yks parhaimmista koko aikana Jenkeissä. Keikka oli ihan supermahtava ja pääsinkin tapaamaan bändiä tokaa kertaa.

Lokakuu

Jos jonku kuukauden olisin voinut jättää välistä, niin se olisi ollut lokakuu. Mulla oli tosi rankkaa rematchin takia ja moneen kertaan olin valmis luovuttamaan. Musta oli niin väärin joutua odottamaan uuteen perheeseen pääsyä lähes seittemän viikkoa ja viikko viikolta oli vaan raskaampaa, kunnes lähtö oli jo ihan nurkilla. Lähinnä vaan se, kun ite perjaatteessa jumitti siinä samassa pisteessä. Ei voinut tehä suunnitelmia marraskuuta pidemmälle ja muutenki koko tulevaisuus riippu täysin rematchista.

Onneks tohon kuukauteen mahtu paljon kivoja päiviä Manhattanilla ja kavereiden kanssa. Kävin koulussa kolmena sunnuntaina Manhattanilla ja koin myös vihdoin sen oikean Halloweenin!

Marraskuu

1. marraskuuta suuntasin Manahttanille kattomaan yhen mahtavan leffan, Dallas Buyers Club, world premieree (kaikki Suomessa asuvat tekee Finnkinon ensi-iltaan tammikuun lopulla täsmäiskun, eiks joo?) Samana iltana myös eksyin ja pelkäsin ehkä eniten moneen kuukauteen. Kävin myös Broadwaylla kattomassa Mamma Mia! -musikaalin ja sainkin yliviivattua yhden pitkään to do -listalla olleen asian. Edelleen oon sitä mieltä, että toi musikaali kannattaa mennä kattomaan. Ihan huippu ja hei kuka nyt ei haluis nähdä ylipäätänsä mitään musikaalia Broadwaylla?

Kuun alussa mulle löyty vihdoin uus perhe ja hetken olin maailman onnellisin tyttö. Seuraavana päivänä suuntasin kaheks päiväks Bostoniin ja tykästyin siihen ihan hirmusesti. Ostin myös edestakakslennot JFK:lta Helsinkiin ja pidin tän tiedon visusti salassa lähes kaikilta. Ton seurauksena viimeinen viikko New Jerseyn perheessä meni ihan supernopeesti ja hypin pilvilinnoissa lähes koko ajan. Menin vikalle sleepoverille Celinalle, käytiin yhessä IHOPissa ja katsastamassa LOVE-sign whatever. Sanoin heipat ja kovan "taistelun" johdosta pystyin olee itkemättä.

21.11. oli mun vika työpäivä tossa perheessä. Samana päivänä myös seikkailin lähes 2 tuntia JFK:lle ja sieltä Frankfurtin kautta Helsinkin. Siitä seuraava päivä saatto olla koko kuun paras. Yllätin parhaimmat kaverit ja sisarukset tulemalla kotiin. Vieläki katon videoita ja kuvia noista hetkistä, koska ne saa mut aina hymyilemään. Viikko 48 oli varmaan koko mun vuoden kiireisin viikko, sillä joka päivä oli täynnä ohjelmaa, enkä siltikään ehtinyt nähdä kaikkia ihmisiä, joita olisin halunnut.

Joulukuu

3.12. oli aika taas sanoa hyvästit perheelle ja kavereille. MAAILMAN HIRVEINTÄ IKINÄ. Selvisin kuitenki kunnialla perille Charlotteen, jossa mun oli tarkotus suorittaa mun au pair -vuosi loppuun. Olin tosi innoissani, mutta valitettavasti kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Seuraavalla viikolla olinkin jo taas kotimatkalla. Suomeen laskeuduin 10. päivä klo 22:55. Tajusin taas kuinka ihanat ystävät mulla täällä on.

Vietin ihanan joulun perheen, sukulaisten ja kavereiden kanssa. Tein myös ennätysnopeen lähdön kotoota jouluruokaa karkuun ja olinkin pian viettämässä vähän erilaista joulupäivää Keravan yössä. Tapaninpäivänä oli nää meijän tacobileet ja olipas kivaa kattoa leffaa ja syödä ruokaa hyvässä seurassa. Hyvästelin samalla kaverin, joka lähti takas kotiin Britteihin.

Enää on jäljellä vuoden viimenen päivä, jonka jälkeen on aika toivottaa 2014 tervetulleeksi. Tää vuos on ollut ihan tajuttoman upee, hirvee, ihana, stressaava ja yks parhaimmista. 2013 on ollu tosi opettavainen ja täysin edellisistä poikkeeva. Voisin myös sanoa, että tänä vuonna oon kokenu niin paljon upeita asioita, tavannu ihania ihmisiä tai vaihtoehtosesti lähentynyt joidenki kavereiden kanssa entisestään. En tiedä voinko sanoa tän vuoden olleen maailman paras, vaikka sitä lähes 365 päivää sitten julistin kellon lyödessä 12 yöllä. Mutta jos ei muuten, niin ainakin tää vuos on ehdottomasti ollu yks unohtumattomimmista tähän mennessä! Nyt voi ilolla muistella vuoden 2013 ihania hetkiä ja valmistautua uuteen vuoteen ja uuteen erilaiseen tarinaan!

IHANAA UUTTA VUOTTA 2014!

(Mun kaikki ladatut kuvat katos johonki ni nyt kaverin koneella äkkii tallentelin instagramista ja vaikka mistä kuvia tänne, mutta en kaikkia löytäny. Näillä kuitenki mennään)