maanantai 30. syyskuuta 2013

The unexpected

Jospa vihdoin ois aika kertoo täällä vähän siitä, että mitä kaiken tän mun perus aupaireilun lisäks on meneillä. Elikkä, muutamien keskustelujen ja vaikka minkä jälkeen tultiin mun hostperheen kanssa siihen tulokseen, että meitsi menee rematchiin. Jep, luitte oikein. Siis mun pahin painajainen ikinä oli se, että joutuisin mun vuoden aikana rematchiin, koska osasin vaan kuvitella miten stressaavaa koko tilanne on. Ja väärässä olin, tää on ollu vielä stressaavampaa kuin osasin ikinä kuvitellakaan. Lähinnä se päätös lähteä rematchiin oli tosi vaikea. Mun fiilikset siinä vaiheessa, kun tajusin, että joku on huonosti, oli tosi inhottaiva ja itketti tosi paljon. Mun mielipide rematchista vaihteli päivittäin ja siks oli tosi stressaavaa, kun ei tienny mitä oikeesti halus. Loppujen lopuks tilanne oli se, että halusin rematchin, mutta en uskaltanu ottaa riskiä jos uutta perhettä ei löytyis, koska Eur AuPair on niin pieni järjestö. No mietin sitä jonkun aikaan, juttelin mun counselorien ja aluekoordinaattorin kanssa puhelimessa muutamaan kertaan ja viime viikon keskiviikkona ilmotin mun hostvanhemmille, että haluan vaihtaa perhettä.

Meillä ei perheen kanssa sinänsä ollu mitään ongelmaa, kaikki suju ja sujuu edelleenki hyvin. Mun perhe tykkää musta ja ei tietenkään olis halunnu, että vaihdan perhettä, mutta sattuneista syistä joudun sen tekemään. En vaan oo tälle perheelle se oikea auppari. En jaksa tänne sen enempää asiaa selostaa, koska tää koko homma on niin sekava mulle itelleniki. Jos nyt jotain kuitenkin kiinnostaa superpaljon, niin voin laittaa spostilla tarkempaa tietoa koko tilanteesta. Mun viimeset kolme, neljä viikkoa on ollu ihan hullunmyllyä mun pään sisällä ja oon ihan ihmeissäni, että oon vielä järjissäni :D Tai no siitä voi olla montaa mieltä, että oonko ikinä edes ollu järjissäni....

Anyways, tilanne on nyt se, että joudun olee tässä perheessä vielä 22. marraskuuta asti, joka on kyllä ihan tuhottoman pitkä aika. Mutta no can do. Mun hostperhe ei ehi saada uutta au pairia niin nopeesti, että se ehtis nyt lokakuussa tulemaan, koska lähtö on jo 2 viikon päästä. Seuraava lähtö on sitte marraskuussa niin, että auppari tulee perheeseen tolloin 22.11. No mulla on sentään enemmän aikaa löytää uus perhe, mutta se myös rajottaa siinä mielessä, että jos joku perhe tartteis au pairia just heti nyt, niin mä en vois mennä sinne, koska oon jumissa täällä vielä vajaa 8 viikkoa. Fun. No mutta parempi ku ei mitään. Mietin tässä pitkään, että milloin mä aiheesta tuun tänne kirjottamaan ja päätin, että sitten kun jotain konkreettista tän asian suhteen tapahtuu ja tässä se tulee:

Tänään mulle tuli puhelu Virginiasta, ja sen alueen aluekoordinaattori soitti ja kerto mulle perheestä, joka asuu Houstonissa Teksasissa. Tiedän, että tässä vaiheessa ei sais ajatella näin, mut mun eka ajatus oli "oh god, minä Teksasissa?!" :D Mutta ei anneta sen häiritä, tein lisätutkimuksia ja se on tosiaan melkein siellä meren rannassa ja koska se on niin etelässä niin on ainaki lämmin hei! Tiedän perheestä vaan sen verran, että siinä on yksinhuoltaja äiti, joka on lääkäri ja 5-vuotias poika. Ne tarvii uuden au pairin, koska nykyinen joutuu lähtee perhesyistä takas kotiin. Juttelen tän äidin kanssa tänään illalla, minkä jälkeen voin tulla teille infoomaan lisää. Ois kyllä tosi hauska jos päätyisin tonne, koska toi on niin vastakohta tälle mun nykyiselle perheelle :D


Sellasta täällä. Kerron viikonlopusta ja eilisestä keikasta sitte erikseen toisessa postauksessa, kunhan jaksan sen kirjottaa! Eilinen oli kyllä ihan huippu, kaikki tuli ja meni jotenki niin nopeesti, etten edes oo varma tapahtuko toi kaikki oikeesti :D Hitsi mun piti ehtiä ottaa pienet päikkärit ennen kuin mun taksikuskin velvoitteet taas alkaa (nukuin viime yönä 4h), mutta nyt on liian myöhästä. No nukkua ehtii haudassaki. Jossain kohtaa pitäis ehtiä muka tehä mun pre-assignment mun Bostonin kurssia varten ja se tosiaan alkaa sunnuntaina. Saa nähä miten onnistuu, koska mun lemppari suomityttö täällä Jenkeissä aka Helmi poistuu viimein lepakkoineen sieltä vintiltä (eli Virginiasta) tänne mun luokse ke-la ajaksi ja suunnitelmissa on kaikkea mahtavaa tekemistä, mm outletteja, IKEAa, Manhattania ja vajaatakin vajaampia juttuja ja muka-hauskoja suomijunttiläppiä!

Superia maanantaita kaikille!

8 kommenttia:

  1. Harmi, kun jouduit rematchiin :/ Mut tsemppiä sulle, yritä jaksaa siellä ja toivon todella, että saat jonku huippuperheen!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mutta ei auta itkut markkinoilla! Nyt vaan pitää toivoa tosiaan, että huippuperhe tulis vastaan ja loppuvuodesta tulis mahtava :) Kiitos!

      Poista
  2. Hei tsemppiä sikana tuohon texasperheeseen! Kuulostaa kivalle näin nopsasti luettuna :) HITTO TAHON NUO MEIÄN SUUNNITELMAT TOTEUTETUKSI. KYRPIIIIII..............

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Saa kyl nähä miten käy koska se tosiaan tarvii aikalail asap uuden aupparin niinku arvelinki. Mut se sano pitävänsä mun mielessä jos käyki niin, että vois odottaa marraskuuhun :)
      USKON D: Mikäs on nyt tilanne sen suhteen?

      Poista
  3. Ouhnouh rematch.. ;S Mut joo, toivottavasti saat ihanan uuden perheen, toi texas ja äiti-poika -yhdistelmä kuulostaa kyllä aika hyvältä! Superisti tsemppiä, pidä meijät ajan tasalla täällä! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep... paska homma mutta tiedän että se oli paras ratkasu. Tulin kuitenki tänne nauttii mun vuodesta, joten haluun myös että viihdyn ja mulla on hyvä olla perheessäki :)
      Jep nii kuulostaa, saa nähä tuleeko mitään! Ja juu pidän teijät ajan tasalla!!

      Poista
  4. Voi että, tsemppiä tosi paljon! Mullakin alkaa perheenvaihto olla ajankohtainen juttu. Kun ei tunnu hyvältä niin ei vain tunnu! Mulla on tietty helpompa siinä mielessä että kotiinlähtöä ei tarvitse miettiä vaan perhe tarjotaan joka tapauksessa, mutta ei tää helppo päätös ollut. Toivottavasti mätsää ton Texas-perheen kanssa ja jos ei niin jonkun muun kanssa sitten! Kyllä sulle perhe ihan varmasti löytyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tsemppiä sullekki! On kyllä niin raivostuttava koko rematch mutta loppujen lopuks pakko se on tehä jos mikään muu ei auta. No hyvä sulle, ettei kotiin ainakaan tarvii lähteä :) Mulla mun aluekoordinaattori on ihan varma, että mullekki löytyy perhe jostain :) Se on tosi positiivinen tän kaiken suhteen, mikä on kyl tosi kiva ku muuten tää tuntuis paljon vaikeemmalta :O
      Joop toivotaan parasta :)

      Poista