Weekend number 11

Noniin josko sit sitä viime viikonloppua! Tosin eipä sunnuntaita lukuunottamatta tapahtunu mitään maailmaa mullistavaa. Perjantaina oli taas semmosta ajamista koko iltapäivä, että eipä siinä oikeen muuta ehitty tekemään. Alkuillasta kaveri tekstas ja sano, että voi tulla hakee mut niille yöks jo silloin. Ihana helpotuksen aalto meni mun läpi, kun tajusin, että saan taukoa tästä talosta ja näistä ihmisistä pariks päiväks. Siinä sitte, kun hostit tuli kotiin jo suhkot aikasin kuuden jälkeen, niin mä lähin pakkaamaan mun kamoja ja puol 8 kaveri odotteliki jo mua ulkona. Eipä me illalla tehty mitään erityistä, katottiin Big Bang Theoryy ja Wreck-It Ralph :D Telkkarista tuli vielä TED, mutta nukahdettiin molemmat kesken kaiken jo joskus yheltätoista.

Voitte heittää arvauksia kumpi noista on se lisäaineita
täynnä olevan jenkkien nallekarkki. Molemmat siis on
Harbon, toinen tehty Saksassa ja toinen Jenkeissä.

Lauantaina herätys oli puol 9 ja puol 10 lähettiin jonnekki pienelle mall-alueelle, koska kaverilla oli kampaaja. Mä siinä kiertelin kauppoja läpi, mutta päädyin sitte vaan ostaa mulle Haribon nallekarkkeja Targetista ja Bath & Body Workista käsirasvan ja viis käsidesii (ne oli tarjouksessa 5/$5 :D). Kahentoista jälkeen oltiin takas kaverin kotona ja skypettelin siinä eka siskon kanssa ja sitte äidin kanssa. Amen sille, joka keksi skypen! Siis musta on maailman parasta, kun voi skypetellä perheelle ja kavereille lähes aina, kun siltä tuntuu! Varsinki näiden viime viikkojen aikana on ollu tosi ihana, kun on voinut äidin kanssa monta kertaa viikossa puhua. No mutta... lauantaina kirjaimellisesti makoiltiin sängyllä koko päivä. Katottiin taas liikaa Big Bang Theoryy ja lisää lasten leffoja kuten Monsters Inc., Brave ja Despicaple Me :D Lounaakski syötiin vaan karkkia ja muffinsseja, hups. Jossain kohtaa selviteltiin meille parasta reittiä Camdeniin sinne keikkapaikalle. Suunniteltiin myös kuinka mä pidän puhelimessa hätänumeron valmiina, että jos joku Camdenin gangsreri hyökkää meijän auton kimppuun tai jotain, kun illalla keikan jälkeen ajetaan takas kotiin. Päivä meni tosi hitaasti, mut oli tosi kiva pitää vaan ihan rentoilupäivä taas vaihteeks. Varsinki ku ties, että seuraavana päivänä ei hirveesti tuu oltuu rauhassa tai paikoillaan.

Sunnuntaina taisin herää joskus ysiltä ja siinä alko pieni kriisi olee. Mä panikoin kaikesta, esim siitä, miten laitan mun hiukset ja sit hukkailin mun tavaroita koko ajan johonkin. Vaihtelin mun tavaroiden paikkoja mun laukuissa koko ajan ni siks :D Joutu kyl pari kertaa pysähtyy ja laskee kymmeneen. Jotenki toi päivä tuli ihan äkkiä. Muistan ku 12. heinäkuuta varmistu, että pääsen tonne keikalle ja silloin oli niiiin pitkä aika. Nyt kaiken kiireen ja härdellin keskellä en ees osannu odottaa ja intoilla siitä niin paljoo. Viime maanantaina vaan tajusin, et ei luoja tällä viikolla jo! Kaveri vaan rauhassa dataili ja skypetteli kotiin samalla ku ite juoksen pää kolmantena jalkana ympäri huonetta yrittäen laittaa itteeni valmiiks. Samalla siinä kateltiin myös Sherlock Holmesii ja yritin muka keskittyy tosi kovasti siihen, jotten kriiseilis illasta niin paljon :D Nyt kaikki, jotka ei oo keikoilla käyny tai joilla ei oo mitään erityistä lempibändiä tai -artistia, niin varmaan jo hajos nauruun. Rakastan keikkoja yli kaiken, mutta mä saan niistä aina hirveen kriisin aikaseks. Pitää olla hyvä laukku mihin mahtuu kaikki tarpeellinen, hyvät kengät ja pitää suunnitella mitä laittaa päälle ja miten on hiukset. Jos tää ois ollu pelkkä keikka ni kaikki olis ollu 100 kertaa helpompaa, mutta koska mulla oli sitä ennen tapaaminen, jossa otettiin kuvat kanssa ni oli vähän kriisiä, ettei näytä ihan räjähtäneeltä.

Kahentoista jälkeen lähettiin ajelee meille, koska piti jättää mun jättilaukku ja muut roinat himaan ja samalla ottaa mukaan pari juttua. Siitä sitte lähettiin ajelee Camdeniin. Onneks lähettiin ajoissa, koska sillä moottoritiellä oli jotain tietöitä, jonka takia parit kaistat yhdisty. No ihmiset täällä on ihan onnettomia silloin, kuin tiet yhdistyy ja siitä voi hyvin syntyä vaikka kuinka pitkät ruuhkajonot. Kaiken lisäks vastaantulevalla kaistalla oli tapahtunu hirvee kolari, joten puolet ihmisistä hidasti vauhtia, jotta näkis mitä on tapahtunu. Siel oli tosiaan auto katollaan ja ihan rutussa, poliisit ja ambulanssitki paikalla. Kävi sääliks niitä, jotka oli sillä tiellä pohjoseen päin. Liikenne seiso ainaki 10 mailin verran. Nojoo, oli kuitenki kivaa. Kuunneltiin täysillä kyseisen bändin musaa koko matka ja mulla tuli vaan kylmii väreitä koko ajan. Suurin osa biiseistä muistuttaa mua aina jostain aiemmasta tapahtumasta/keikasta ja vaikka mistä niin tuli paljon ihania muistoja ja sit tietenki alko jännittää tuleva ilta. No, selvittiin paikalle about 1,5h ennen kuin pääsin sisään. Sitä ennen latailin puhelinta autossa, laitoin mun pinnin hiuksissa uusiks varmaan 4329 kertaa ja metsästin will call pick up -paikkaa, jotta saan mun keikkalipun haettua. Sen jälkeen se oli sitte semmosta menoa että :D Teen ite keikasta ihan oman postauksen, koska täst tulis ihan hirveen pitkä muuten! Odottelen muutenki vielä yhtä kuvaa sieltä tapaamisesta, enkä edes oo ehtiny käydä läpi mitkä kuvat haluun tänne laittaa :D

Sellasta. Tällä hetkellä vaihteeks istuskelen mun sängyllä enkä oo tehny mitään erityistä. Odottelen vaan, että kaveri tulee skypeen. Edellisinäkään päivinä ei oo oikeen mitään erityistä tapahtunu. Mulla on su-ma yöltä vieläki univelat päällä, mutta aina ku oon päivisin koittanu nukkuuu ni ei siit oo tullu mitään. Maanantaina tosiaan soittelin sille Texas-perheelle, mutta ei puhuttu kuin ihan hetki, koska niinku arvelinki, ni se tartteis aupparia mahollisimman pian ja mä pääsen vasta ikuisuuden päästä täältä. No ei se mitään... Eilen mun aluekoordinaattori laitto emailia ja kerto lähettäneensä mun profiilin yhelle perheelle, joka asuu Virginiassa. Siihen kuuluu yksinhuoltajaäiti, 6v kaksospojat ja 8v poika. Saattaa olla, että toi äiti sitte pirauttelee mulle tässä joku päivä. Tai sit ei. Katellaan ja palaillaan!