It's great to be back... and this time for good.

Joo eli täältä mä taas kirjottelen aikavyöhykkeeltä GMT+2. Tarkalleen ottaen Espoosta. Joku jo tuolta (ehkä Instagramin syövereistä) tän tiedon olikin jo bongannu. Ja kuten otsikkokin sanoo, niin tällä kertaa tulin kotiin pysyvästi. Syitä en jaksa tähän sen enempää listata, koska noh... en yksinkertasesti koe tarvetta selittää tilannetta täällä koko maailmalle, kun tää blogi kuitenki on julkinen. Mitään kuolemanvakavaa ei ole tapahtunut ja ennen ku joku edes kysyy, niin ei, en tullut takas kotiin ikävän takia vaikka siitä pari postausta taaksepäin itkinkin. Sen verran voin sanoa, että tiedän tehneeni oikeen päätöksen tulla tänne enkä kadu sitä sekuntiakaan :)

Blogin tulevaisuudesta en osaa sanoa mitään. Mutta Helmille mä vähän lupailin ainaki jonki verran kirjotella :P Jotenki blogin kirjottaminen ei oo mulle se kaikista luonnollisin juttu, joten tuntuis hassulta jatkaa näitä löpinöitä mun normaalista elämästä kotona. Aupparin arjesta oli jotenki helpompi kirjottaa, koska tiesi, että kuitenki moni ihminen on kiinnostunu lukemaan millasta se perusarki on. Mutta saa nähä mitä tässä tapahtuu. Ehkä mun pitää kaikkia teitä auppareina olevia kiusata kivoilla irtarihyllykuvilla ja kertoa kuinka on kiva olla kotona jouluna :D

Nyt, koska mulla on taas mukava jetlag eikä väsytä vaikka kello on miljoona, ni vois kertoo teille mun ehkä maailman hirveimmästä kotimatkasta ikinä:

Mulla oli lennot Charlotte-Chicago-Kööpenhamina-Helsinki. Ekan lennon oli tarkotus lähteä klo 7pm ja mä olin kentällä jo 11:30am, koska toinen vaihtoehto olis ollu ottaa taksi ja maksaa siitä miljoonia. Tyydyin siis ilmaseen kyytiin ja odottelemaan kentällä katellen koneelta leffoja. Klo 6pm meen lähtöportille, kun huomaan, että ruudussa lukee: Delayed 7:30pm. Äkkiä jonottamaan tiskille, koska mulla olis muutenki ollu tiukka vaihto Chicagossa edessä ja jos olisin sen lennon missannu, olisin missannu myös sitä seuraavanki. 20min jonotuksen jälkeen pääsin tiskille ja mulle bookattiin uudet lennot.

Charlotte-Frankfurt-Helsinki. Jes ihanaa yks lento vähemmän ja Suomessakin pitäisi olla perillä tuntia alkuperästä aikasemmin. Tän lennon oli tarkotus lähteä 8:20pm, joten mulla oli hyvin aikaa mennä koko lentokentän toiseen päähän US Airwaysin tiskille hakeemaan uusi boarding pass. Kaikki hyvin. Päästiin koneeseen, lähes kaikki jo valmiina istumassa kunnes kapteeni kuuluttaa, että on joku ongelma ja se pitää korjata: noin 30 min viivästys. 10 minuutin päästä kapteeni kuuluttaa ja pyytää kaikki poistumaan korjauksen ajaks. Tässä vaiheessa kello oli 8:40pm. Porttien ulkopuolella oli sitte lauma odottamassa pääsyä takasin koneeseen. Taulussa lukee ensin Departs: 9:00pm... Departs: 9:30pm ja viimesenä Departs: 9:55pm jolloin samalla tulee kuulutus että: "We are waiting for the engineer to give the final signature." Siis siinä kohtaa kuulu helpottuneita huokauksia joka suunnasta ja ihmiset alko keräilee kamojaan taas kasaan kunnes: Departs: 10:30pm... 10:50pm. Tässä vaiheessa olin valmis jo melkein uimaan kotiin. Oikeesti.

Oli jotain tekemistä ku bongailin Jared Letoja...

Juoksin kiireellä taas tiskille kysymään, että milloin oikeen ollaan perillä Frankfurtissa. Jatkolento lähtis 1:50pm. Saavuttais 12:45pm, ok. Mut back upattiin kuitenki seuraavalle lennolle Helsinkiin, joka lähtis 7:25pm, jos missaisin ton alkuperäsen lennon. Samaan aikaan boarding alko vihdoin uudestaan ja jos oikein muistan niin noustiin ilmaan siinä 11:30pm. Eli olin viettäny kentällä alkuperäsen 7 tunnin sijaan melkein 12. Arvatkaa vaan olinko muuten koko koneen ihan perimmäisessä nurkassa hitto ikkunapaikalla. Mä vihaan olla missä tahansa muualla ku käytävän vieressä. Tän polven takia nykyään vielä entistä enemmän. Nukuin tosi huonosti ja ruoka oli pahaa. Siis tätä ennen mulla on tullu tasan kerran elämässä vastaan lentokoneruoka, joka oli niin pahaa, etten voinu syödä.

Siellä taas... ompas huono kuva.

Laskeuduttiin Frankfurttiin kello 1:05pm. No koska mä olin sielä peränurkassa, niin mähän pääsin viimesenä ulos koneesta kello 1:25pm. Edessä olevat matelijat tuntu oikeen tahalleen hidastelevan. Kas ku ei ruvennu ryömii mun edessä. Juoksin liian pitkiä käytäviä pitkin Lufthansan tiskille hakemaan mun lentolippua vaan saadakseni tietää, että missasin mun jatkolennon VIIDELLÄ MINUUTILLA. "Mee passintarkastuksista ulos, eti US Airwaysin tiski ja pyydä niiltä lentotiedot, vaihda terminaalia ja eti Finnairin tiski, josta saat sun lentolipun." Ai häh? Meni muuten hetki jos toinenki ettiä sitä hiton US Airwayssin tiskiä sieltä kissojen ja koirien seasta. Siis jumaliste ku niitä tiskejä oli miljoona. Onneks vastaan tuli joku työntekijä, jolta kysyin neuvoa. Olin just tullu koko aulan toiseen päähän ja tää heppu sanoo, että joo mee toiseen päähän ni siellä on se sun tiskis. Hiphei.

Tässä vaiheessa oli kulunu about 24h siitä, kun saavuin Charloten kentälle.

Loppujen lopuks sain vaihdettua terminaalia ja lipunkin sain ite tulostettua (koska Finskin tiskit ei ollu vielä auki). Valittelin nälkääni ja päädyin mäkkiin syömään... way to go. Aika tuntu menevän tajuttoman hitaasti ja valittelin äidille väsymystä. Uhkasin myös sille uida kotiin, jos tolla lennolla olis jotain ongelmia. Ohimennen heitin vitsin, että varmaan laukutkin on jossain Hinkuintiassa näiden lentojen vaihtojen sun muiden kanssa. Olispa vaan olluki vitsi. Siis ihan oikeesti. Kaiken tän jälkeen mun matkalaukku katos. Tietokannassa ei oo tietoakaan mun laukusta saatika siitä, millä lennolla se on menny tai että missä päin maailmaa se saattais olla. Fun. Menee yleensä kuulema noin 24h, että laukku saadaan perille. "Paitsi koska sun laukusta ei oo harmainta aavistusta missä se tällä hetkellä on nii voi mennä pidempääänkin." No jes. Tälleen tässä vaiheessa, kun tota alko miettii, niin mullahan oli siinä matkalaukussa aikalailla mun elämä. Mä olin vielä onnistunu pakkaaman kaikista väärimmän spacebagin mun käsimatkatavaroihin: shortseja ja t-paitoja. Myös mun talvitakki ja esim kaikki alusvaatteet on mun matkalaukussa. Tervemenoa vaan. Aamulla varmaan mun piilaritki on kuihtunu silmiin kiinni. En voi ottaa niitä pois, koska mun piilarineste on... no varmaan tiedätte missä.

Kolme maailman parasta ihmistä ja se yksi kuollut rotta... siis miten mä voin
näyttää tolta?! Okei, nukuin yhteensä ehkä 4h koko kotimatkan aikana.

Ei se mitään. Pääsin kuitenki Suomeen hengissä ja vielä ihan ajallaan (laskeuduttiin tasan 10:55pm niinku piti) vaikkaki ihan jumalattoman väsyneenä ja jalkasärkysenä. Maailman parasta oli kuitenki, kun käveli ovista ulos ja ensimmäisenä näkyy kolme parasta kaveria, jotka oli tullu mua vastaan. Seuraavaks huomasin äidin ja mamman (isäpuolen äidin) ja juoksin heti halaamaan kaikkia. Mammalta sain ruusukimpun ja kissalelun :D:D Siis siinä lentokentän Alepan hyllyllä se oli kuulema oikeen kutsunu mun nimeä, kun mä tunnetusti oon se kissaihminen. Äiti paino jotain nappulaa ja sen kissan häntäki alko heiluu, mihin äiti tokas että: "kato, tää kissakin on innoissaan, kun tulit kotiin" :D Ei siinä vielä kaikki, tän jälkeen kaveri sanoo, että niillä on mulle jotain ja se vetää jostain taskun kätköistään keikkalipun kenenkäs muunkaan kuin Thirty Seconds To Marssin keikalle Tallinnaan. Siis mitä?! Olin niin hämmentyny, onnellinen ja vaikka mitä, että aloin vaan itkeä. Perään yks vielä tokas, että nyt mun on pakko mennä niiden mukaan sinne keikalle!

Tässä kohtaa kuuluis olla taas pari riemunkiljahdusta, mutta koska kello
on kohta neljä yöllä, niin pysyn suosiolla hiljaa.

Sellasta siis. Nyt kun kello tosiaan on noin paljon, niin vois ehkä koittaa mennä nukkumaan. Mun pikkusisko on kuulema ikävän takia vallottanu meijän basementin, jossa viime visiitillä nukuin, niin mä vallotin nyt sen sängyn. Maltan tuskin odottaa herätä sen reaktioon, kun se tossa parin tunnin päästä herää ja tulee tänne huoneeseen :D Myös pikkuveli saa aamulla yllättyä ennen kouluunlähtöä!

Aamuöitä Suomeen ja iltoja Jenkkeihin!