New York, I love you

Hengissä ollaan! Lennoista selvittiin ja nyt ollaan oltu Manhattanilla pari päivää. Tosin mun lento Lontoosta Nykiin oli kyllä ehkä yks maailman inhottavimmista, koska mun vieressä istu nainen, joka hais tosi voimakkaalle hajustelle ja se aiheutti mulle migreenin. Samainen nainen myös istu penkillään niin leveesti kuin pysty niin, että mä sit siinä koitin omalla penkilläni istua mahollisimman kapeesti että mahtuis siinä olemaan ilman, että nojaan toisella puolella olevaan poitsuun :D Mutta kuten sanoin niin siitä selvittiin ja tänne YMCA:lle saavuttiin joskus kymmenen aikaan illalla.

Mini-piknik Central Parkissa

Aika kämänen lounas, onneks noi ruuat on parantunu joka kerta...

Tiistaina heräsin pirteenä jo ennen kuutta (jet lag...) ja päätin lähtee käppäilee pitkin Central Parkkia kun se kerta tossa ihan vieressä on. Oli kyllä ihan uskomaton fiilis vaan kävellä kaikessa rauhassa ja yrittää sisäistää sitä, että oikeesti on täällä. Central Parkista suuntasinki ensimmäiseen vastaantulevaan Starbucksiin aamukahville ja jutskailemaan kavereiden kaa whatsappissa (en tienny viel silloin, et meil on täällä YMCA:lla kans wifi, tosin aika laginen semmonen). Sen jälkeen pitiki metsästää meijän aamupalapaikkaa, ja koska sen ettimiseen meni hetki jos toinenkin, niin oltiinki vähän myöhässä meijän tunnilta. Nää oppitunnit tääl on ollu ihan tajuttoman tylsiä ja pitkiä, mut onneks on ollu ihan kivasti ylimääräsiä taukoja. Tiesittehän, ettei vauvalle saa antaa kokonaista hodaria, koska se voi tukehtua?? lol

Illalla oli city tour ja mentiin semmosella avonaisella bussilla ympäri Manhattania ja Brooklyniä. Oli ihan huippua päästä näkemään kaikkia must see -paikkoja aina Times Squaresta The New York Public Libraryyn. Ei kyllä päästy ite kävelemmään ja kunnolla kattelemaan paikkoja, mutta eipä se hirveesti haittaa, kun tuun tulevan vuoden aikana varmasti käymään täällä viikoittain. Tosin olis ollu mahollisuus jäädä Times Squarella sitte pois ja kävellä ite hotlalle sitte ku haluaa, mutta koska mun kaverit ei halunnu lähteä, nii en viittiny yksin jäädä sinne. Kävästiin illalla vielä metsästämään mulle ruokaa = Stabucksin kahvi ja bagel.

Näkymät meijän hostellin ikkunasta.

Tänään heräsin taas ihan liian aikasin ja suuntasin aamukahville minnekkäs muualle kuin Starbucksiin. On kyllä niin huippua, että voi vaan pari sataa metriä kävellä ja mennä aamukahville Hotel Empiren Starbucksiin, perus aamu ja silleen. Tänään oppitunnit on ollu entistä tylsempiä, koska tän päivän opettajat on ollu itekki niin tylsiä, mutta en valita, koska toinen niistä sano yli 2h etukäteen, että joo nyt loppuu tältä päivältä. Ja no noista tunneista selvii ihan kivasti, kun voi samalla whatsappailla ja facebookkailla kavereiden kanssa. Tunnollinen opiskelija. No ainaki opin, ettei vauvaa saa nostaa ylös ottamalla sen naamasta kiinni... siis mitä hittoa ihan oikeesti?! Maltan tuskin odottaa Shaken Baby Syndrome -aihetta. Don't shake a baby ja sitä rataa.

The New York Public Library

Nyt täällä istuskelen meijän pikkusessa huoneessa (mun huonekaverina on muuten ranskalainen tyttö ja koska en edes tiedä sen nimeä ni kutsun sitä Nirppanokaksi... koska se vähän vaikuttaa semmoselta :D) kirjottelemassa tätä ennen kuin suunnataan Helmin kanssa vallottamaan Times Square ja sen monet kaupat. Lompakko huutaa hoosiannaa jo etukäteen!

All in all: oon totaalisen rakastunut New Yorkkiin. Oon aina haaveillu täällä käymisestä ja ehkäpä jopa asumisesta ja nyt voin sanoa, että tää paikka on ku mulle luotu. Jotenki tuntu heti alusta asti ihan kodilta. Rakastan kävellä täällä pitkin katuja katellen pilvenpiirtäjiä ja ohi kulkevia keltasia takseja. Central Park on tosi kaunis ja tykkään kävellä sielläkin tosi paljon. Ihmiset on tajuttoman mukavia (okei pätee kyllä melkeimpä koko amerikkaan mutta...), kaikki tulee juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Ekana aamuna mun ohi meni mies, joka selkeesti oli in a hurry, mutta silti se käänty kattomaan ja toivottamaan hyvää huomenta. Ei tollasta ikinä tapahdu Suomessa ja jos tapahtuu niin ihmiset luulee hulluks. En voi kyllä sanoin kuvailla tätä tunnetta, joka mulla on. Tekis mieli välillä alkaa itkemään onnesta. En voi vaan kuvitella, että oon vihdoin saavuttanut taas yhen pitkäaikasen unelman. I love it.

Mun uus paras kaveri! IHAN SAIRAAN HYVÄÄ!

Joo kirjotin tän teksin jo eilen alkuillasta (joten älkää hämmentykö, nyt on jo torstai täällä :D), mutta koska tää netti on maailman huonoin ja lisäks ite sähelsin kuvien kanssa, niin sain tän laitettua vasta nyt iltapäivällä. Ens postauksessa sitte lisää Times Squaresta ja muusta.