Time to be alive

Seuraavaks piiiiitkä pitkä postaus meidän reissusta ja Rock The Beachista. En oikeen tiedä mistä pitäis alottaa, mutta viimeset 2 viikkoa on ollut varmaan elämäni parhaimmat ikinä. Oon viettäny paljon aikaa hyvien kavereiden kanssa kierrellen lempibändin keikoilla, voiko parempaa olla? Nyt on jotenki tosi haikeeta kun kaikki on ohi, enkä oikeen tiedä milloin mä seuraavan kerran pääsen Marssien keikalle. Houkuttais aivan sairaasti ostaa liput lokakuun keikalle Hollywood Bowliin, mutta saas nyt nähä mitä mä teen. Haikeeta ja vaikeeta. Voisin pistää tänne vaan kunnon kuvaryöpyn meijän reissusta ja Rock The Beachista, kuvat puhukoon puolestaan!
Bloggerilla on jotain mua vastaan ja nää kuvat ei nyt oo missään järkevässä järjestyksessä.

Kuunneltiin Rammsteinii. Jos olisin voinu, niin olisin juossu karkuun.

Oltiin valmiita meet&greettiin!

Mun terveellisin ruoka koko reissun aikana...

Kavereilla ehkä parhaat asut ikinä!

Jonotusta tässä vaiheessa takana tunti jos toinenkin...
Oikeesti varmaan yli 15h :D

LOVE LUST FAITH + DREAMS

Casual day with Shannon Leto

VIP or what?!

Mitäs ne nelikymppiset keinukarusellissa ennen keikkaa :D

Mun kamera kuoli ja tää oli yks niistä harvoista kuvista, jotka sain
Kööpenhaminan keikalta.

Oli vaivan ja partojen arvosta, kun kaverit sit pääs lavalle :)

Kaikki mahtavuus huipentu Helsingissä, kun päästiin kavereiden kanssa
viimesen biisin aikana lavalle. MAHTAVUUTTA!

Meijän reissu oli ihan tajuton. Keskiviikkona (2 viikkoa sitten) aamulla nähtiin lentokentällä ja otettiin suunnaks Tukholma. Mentiin siinä keskipäivällä Gröna Lundiin odottelemaan keikkaa ja siellä auringonpaisteessa tulikin helposti istuttua 7h. Keikka oli ihan huippu. Olin vaan niin onnellinen kun 1,5 vuoden jälkeen pääs Marssit taas näkemään. Keikan jälkeen jokainen tuli vielä moikkaamaan ja käymään parissa laitteessa, jolloin pääs vaihtamaan muutaman sanasen ja mun päivän kohokohta tais olla hali Shannonin kanssa :)

Torstaina suunnattiin meidän uuden tuttavuuden kanssa lentokentälle, josta E lähti Suomeen ja me muut Kööpenhaminaan. Ei tehty sinä päivänä oikeen mitään erikoista, kierreltiin Köpiksessä ja illalla ennen keskiyötä leiriydyttiin Tivolin eteen. Tässä vaiheessa varmaan puolet teistä leimaa meidät vähintään hulluiks, mutta oli ihan joka minuutin arvosta toi jonotus. Oltiin nimittäin ihan ensimmäisiä. Perjantaina alko illalla keikka ja oltiin siellä sitten edustamassa Suomea keskellä eturiviä. Köpiksen keikka löi Tukholman 100-0 ja en oikeen tiedä miten sitä fiilistä siellä vois kuvailla. Oli maailman parhainta ikinä. 

Lauantaina oli day off ja päätettiin kierrellä enemmän Köpiksen keskustassa ja ehkä jossain muuallakin. Heitettiin aamulla läppää kuinka hauskaa olis, jos joku Marsseista kävelis vastaan ja huomais meidän paidat, koska kaikilla oli tasan samat paidat päällä. Illalla joskus viiden aikaan kateltiin, että mihis sitä lähtis käppäilemään ja koska tunnetulle merenneitopatsaalle oli liian pitkä matka, päätettiin mennä kävelemään vaan jonnekkin. Tietä ylittäessä (se oli semmonen kaksosanen) koko porukka jääty täysin, sillä ketkäs muutkaan siellä punasissa valoissa seiso pyörien selässä kuin meidän rakkaat Jared, Shannon ja Tomo. Oli siis ihan tajuton tuuri, että satuttiin just siihen samaan aikaan. Shannon oli meijät (paitojen takia) bongannut jo kaukaa, ja jäänyt oikein odottamaan koska tajutaan ketkä meidän edessä oli. Ehittiin vaihtaa pikaset kuulumiset ennen kun poitsut (okei ne on niin vanhoi et vois olla vaikka meijän isiä :D) jatko matkaa ja ohimennen Tomo huus ja kehu meidän paitoja.

Tasailtiin hengityksiä muutama tunti ja illalla suunnattiin syömään (maailman kalleinta ruokaa HRC:hen) ennen kuin reissun viimeisin koitos alkoi. Päätettiin nimittäin olla fiksuja ja nukkua yö lentokentällä, jotta säästettäis muutama roponen. En tiedä kumpi oli kauheempaa, nukkua Tivolin edessä vilkkaalla kadulla vai lentokentällä, jossa porukka tuli ottaa meistä kuvia :D Selvittiin siitä silti, ja oltiin enemmän kuin valmiita hyvästelemään superkallis Kööpenhamina. En oikeesti voi uskoa, että mulla meni ruokaan tolla reissulla rahaa ainaki 200 euroa, eikä edes syöty paljoa. Suomessa tolla rahalla olis syöny ainaki kuukauden.

Ennen Rock The Beachia oli muutama välipäivä, jolloin muun muassa kävin siellä viisumihaastiksessa, kirjottelin kirjeitä Tomolle, Jaredille ja Shannonille, tein mun keikkapaitaa ja kriiseilin tulevista päivistä. Rock The Beach alko keskiviikkona, jolloin kävin sitten kattomassa All Time Low'n, Billy Talentin ja Green Dayn. ATL oli ihan loistava, kuten myös GD. Ja noh, olihan se BT kans ihan jees, ei vaan yhtään mun tyylistä musaa.

Torstaina oli välipäivä festareista ja päätettiin promoilla muiden Echelonien (aka Marssien fanien) kanssa. Mukana oli ilmapalloja, julisteita ja tarroja. Jossain kohdassa erottiin kavereiden kanssa tosta isosta porukasta ja suunnattiin kauppaan. Sieltä ulos tullessa huomattiin iso ilmapallomeri ja sen keskellä Shannon, jonka kanssa saatiin iso yhteiskuva ja juteltiin vähän, ennen kuin toinen suuntas kahville tms.

Perjantaina jännitys alko tiivistyä. Nähtiin kavereiden kanssa keskustassa iltapäivällä ja eipä mennyt kauaakaan kun serkku soittaa ja sanoo näkevänsä Shannonin, anto puhelimen sille ja mikäs siinä, juttelin puhelimessa mun lempibändin rumpalin kanssa, ihan perus?! Tän jälkeen bongattiin se ite vielä Stokkan edessä ja vaihettiin kuulumisia ja otettiin yhteiskuvat :) Pian sen jälkeen oliki aika suunnata Hietsuun hakemaan meijän m&g-kamat ja -rannekkeet. Siinä sitten odoteltiin pari tuntia ennen itse tapaamista. En nyt jaksa tähän kertoa tarkemmin, mutta oli aivan ihana tunti ja oli joka sentin arvonen. Saatiin kysyä kysymyksiä, otettiin valokuvat ja he nimmaroi meille semmoset "pahviläpyskät" :D Oli kyllä yks elämäni parhaimmista tunneista ja oon niin ilonen että muutaman vuoden odotus vihdoin palkittiin!

M&G:n jälkeen oli reilu tunti aikaa keikan alkuun ja kun keikka vihdoin alko, niin koko Hietsu räjähti. En voi käsittää miten tajuttoman mahtavia Marssit on lavalla (ja no missä vaan). Keikka oli taas vaihteeksi ihan huikee ja fiilis tosi mahtava. Oli ihanaa nähdä lempibändi vihdoin omassa kotimaassa. He muuten lupas tulla takas alkuvuodesta, arvatkaa ketä melkein vähän itkettää, ettei ole täällä silloin. Keikan tosiaan kruunas, kun päästiin Up In The Airin aikana lavalle ja pompittiin siellä sitten ihan viimestä päivää. En käsitä miten parasta meillä on noilla kaikilla kolmella keikalla ollu! :)

Lauantaina oli vielä yks festaripäivä ja tarkotus oli mulla mennä katsastamaan Paramore, johon kyllä petyin tosi paljon. Odotin niiltä tosi paljon, harmi, ettei ole livenä niin hyvä kuin luulin. Pari kaveria halus jäädä kuuntelemaan Rammsteiniä ja mun korvat itki verta koko puoltoisttuntisen ajan :D No, voinpahan sanoa, että oon nähnyt nekin livenä... en tiedä miten siistiä se nyt sit oikeesti on.

Siinäpä se kokonaisuudessaan. 90% varmaan lopetti lukemisen jo aikoja sitten, joten onnittelut jos jaksoit lukea tänne asti! Koska oon ihan rättipoikkipuhki, niin en jaksa taaskaan käydä tätä tekstiä läpi, eli pahoittelut jos on tullut taas jotain kirjoitus-/asiavirheitä. Tällä hetkellä odottelen kärsimättömänä meidän M&G-kuvia ja oon melkein varma, että mun kuvasta tuli niin karmee, ettei ne edes kehtaa sitä lähettää :D Anyways, palaillaan viimeistään muutaman päivän kuluessa, kun pääsen kertomaan mun tän hetkisistä aupparimenoista! Kiirettä pitää, koska enää on vaan 2 viikkoa jäljellä ja pitäis ehtiä tehdä vaikka ja mitä.

Ps. Jos et vielä oo kuunnellut, niin äkkiä kuuntelemaan LOVE LUST FAITH + DREAMS -albumia :)