Homesickness

Tää on kyllä taas yks niistä päivistä, kun kaikki on niin huonosti, että haluis vaan kotiin. Mua ärsyttää, itkettää, surettaa ja ahdistaa kaikki eikä tällä hetkellä mikään muu paikka tuntuisi yhtä hyvältä kuin oma koti sekä perheen ja kavereiden seura. Pidättelin koko aamun itkua siihen asti, että vihdoin olin yksin autossa ajamassa takas tänne himaan. Mietin vaan miten ihanaa olis päästä kotiin äidin luokse tai päästä halamaan kaikkia ihania kavereita monen kuukauden (no eiks yli kolme oo jo aika monta hei?) jälkeen. Kaipaan kotia ja Suomea ja kaikkia ihmisiä siellä, myös niitä naama-norsun-sanonko-millä-kassatätejä ja ärsyttäviä bussikuskeja. Tuttuun tapaan Edvinin koululle menessä kaikki vastaan tulevat into piukeena kyseli kuulumisia ja kaikki oli niin pirteitä ja ilosia, että melkein sateenkaaria ja ykssarvisia lens niiden suusta ulos. Mä varmaan sain the rudest person in the world -tittelin, koska vastasin kaikkiin "hi, how are you?" -kysymyksiin vaan "good" ja jatkoin matkaa. Tähän koti-ikävään liittyy kyllä yks iso tekijä, joka selvis aamulla, mutta silti. Vihaan näitä päiviä, kun surffailen jossain finskin sivuilla vaan haaveillen miten paljon maksais vaan lähteä takas kotiin, koska tiedän, etten oikeesti halua kotiin, mutta sen hetken fiilis taas ei halua mitään yhtä paljon kuin kotiin menoa.

weheartit

Tällä hetkellä näyttää myös siltä, että oon kotiin tulossa kolmen viikon päästä, mikä taas tuntuu ihan maailman mahtavimmalta ja samaan aikaan hirveimmältä asialta ikinä. Fiilikset on niin ristiriitaset. Miks muka haluisin mennä takas Suomeen jossa on talvi ja kaikki paikat on täynnä niitä nirppanokkia ja elämä on paskaa -ihmisiä, jotka kattoo sua ku hullua jos satut vaikka kehumaan niiden kivaa laukkua tai kenkiä. Suomeen, jossa kaikki on niin kallista, että jo limupullon ostosta menee vararikkoon ja josta ei pääse bussilla tunnissa Manhattanille? Oon jo tottunu siihen, että oikeesti asun Amerikassa, käytän englantia päivittäin ja mietin aina itkeäkö vaiko nauraa, kun mietin miten tyhmiä ja laiskoja nää ihmiset täällä on. Olis ihan superoutoa muka palata takas kotiin, vielä ihan kesken kaiken. Kuten sanoin niin on ristiriitaista tää. Samaan aikaan valitan kuinka haluan kotiin, mutta kun oikeesti tiedän, että on hyvinki mahollista, että palaan kotiin jo pian, niin itkettää jo pelkkä ajatus. Eli tänään oon itkeny siitä, että sekä haluan että joudun kotiin. Makes absolutely no sense. No, oon aina ollu vähän hankala tapaus...

weheartit

Mä en oikeesti tällä hetkellä tiedä miten päin mun pitäis olla ja mitä ajatella. Tuntuu ihan järjettömältä tietää, että tää voi oikeesti olla mun yks viimesimmistä viikoista Jenkeissä pitkään aikaan. Mun pää on ihan sekasin ja asiaa ei auta se, että täällä ollessa jotenki oon koko ajan paljon herkempi. Asiat itkettää helpommin ja ärsytys nousee ihan iisisti nollasta tuhanteen kahessa sekunnissa. Myös ne ihanat ja onnelliset fiilikset tulee täällä sataviiskyt kertaa nopeemmin ja vahvempina kuin kotona. Tosin kaikki noi myös katoo ku pieru saharaan (no olipas nyt hyvä esimerkki), kun jotain huonoa/hyvää/hauskaa/ärsyttävää tapahtuu. Vaikka sitä ei uskois, niin on se rankkaa kun mielialat vaihtuu koko ajan ihan lennossa. Siihen päälle tää rematch-stressi ni on kyllä mun hermot ja mielenterveys kovalla koetuksella. Ja miettikää nyt sitä, ootte just päässy vauhtiin oman unelman toteutuksessa, kun yhtäkkiä sulle selvii, että: "Ehei, eipäs päästä nyt helpolla vaan aiheutetaan vähän stressiä ja pieni pelko siitä, että oikeesti kaikki voi jäädä ïhan kesken". Fun. Siihen vielä kaiken kukkuraksi oma tyhmä pää sekoittamaan näitä fiiliksiä sillä, että muka haluisin mennä oikeesti kotiin ja muka viis veisaisin jos kotiin joutuisin lähteä. Alkaa kuule yo-kirjotusten paineet näyttää säälittävän pieniltä tähän verrattuna. Mutta onneks mulla on joku kannustin tässä mukana. Kun nää viimeset viikot on ohi, niin voin ylpeenä ainaki sanoa, että selvisin selvänä (haha, ihan niinku molemmissa merkityksissä) enkä tullu hulluks. Kävi miten kävi.

weheartit

Onneks täällä ollessa on oppinu arvostamaan Suomea (ja varsinki Fazerin suklaata), niin on sentään jotain mitä odottaa, jos kotiin päin käy mun tie. Mulla on jo kaikki back up planit ja kaikki sitä varten aika hyvin kasassa jos mä kotiin palaan. Osa niistä on niin supermahtavia, että ei mua melkein edes haittais mennä kotiin. Tosin tiedän kyllä, että hyvin pian seki ihanuus ja innostus katoo ja alkaa harmittaa olla takas kotona. Mutta that's life. Ehkä tästä selvitään, jos ei muuten niin näiden voimalla:

Hypin melkein kattoon asti, kun avasin ton paketin<3

Winter jacket hunting

Oon nyt istunu tässä koneen ääressä bloggeri auki jo jonki aikaa, mutta en vaan oo keksiny mitään järkevää alotusta tälle postaukselle :D Tosin jäimpä myös miettimään, että onko edellisissäkään postauksissa ollu yhtään sen mielenkiintosempia alotuksia. Aina saman kaavan mukaan turhaa lätinää mun päivien menoista. Melkein jo meinasin kirjottaa, ettei mitään erityistä taaskaan tapahtunu, mutta muistin sit mun jacket huntin, joka alko jo viime viikolla kun kävin meijän lähimallilla sitä metsästämässä, mutta ainut mihin kulutin rahaa, ni oli Cheesecake Factoryn kanapasta ja juustokakku :D Mutta niin... maanantaina juoksin kauppoja läpi päivällä tarkotuksena löytää mulle jotain lämpimiä talvivaatteita. Alko epätoivo iskee, kun en muka löytäny mistään yhtään mitään joten suuntasin kotiin. Söin lunchiksi vissiin aamulta ylijäänyttä puuroa ja ananasta. Pesin mun pyykkejä, tein mulle snacksin iltaa varten ja päätin vielä käydä parissa kaupassa ennen kuin haen pojat koulusta. Tein sitte vihdoin pari löytöä: ihana paksu ja iso kaulahuivi ja supermukava villapusero! Ajelin tuli persuksen alla taas hirveellä vauhdilla Edvinin koululle ja sieltä Empun koululle. Ihastelin matkalla maisemia, koska perjantaina mun hostmom kerto, että yhen mäen yli kun ajaa (oon ajanu siitä joka päivä, enkä oo huomannu ite) niin näkyy Manhattanin skyline! Ihan hullua, en edes ajatellu, että se näkyis tänne asti.

Järkytyin kun se nainen lappas PUOLUKKAHILLOA tohon. Kyselin sitte
instagramissaki, että syökö joku muka lihapullia puolukkahillon kanssa.
Selvis, että Helmipä syö :D

Lämmitin pojille sunnuntain leftovereita ruuaksi ennen kuin lähettiin pikkusen kanssa lätkään. Treenien aikana istuskelin ja jäädyin tapani mukaan siellä kahviossa lueskellen kirjaa ja syöden mun snakcsiä. En tajuu niitä lätkäisiä jotka ihan reippaasti kävelee sinne hallille (siis ei sinne lämpimään kahvioon, vaan sinne ice rinkin puolelle) shortseissa ja t-paidassa?! Lätkän jälkeen ajeltiin kotiin, yritin mukamas saada Edvinin ajoissa nukkumaan, mutta se lotras kylppärissä ikuisuuden. Kun se sieltä vihdoin tuli, niin pyykkikori oli täynnä märkiä vaatteita, suihkuverho oli solmussa ja lattiat oli täynnä vettä ja kaikkien muiden pyyhkeet oli levitetty ympäri lattoita kanssa. No tässä vaiheessa hostmom onneks tuli takas kotiin hakemasta Eliasta, joten mä suuntasin suihkuun ja siitä omaan huoneeseen jatkamaan taas Potterin lukemista.

Melkein jäin IKEAn sohvalle istumaan, koska HP1!

Eilen oli taas ihan superpitkä ja väsyttävä päivä. Aamulla toi pikku-ukko vääns kyllä semmoset raivarit vaikka mistä, ettei kyllä enää naurattanu. Mitään ei voinu tehä mitä pyysin, vastaukseks sain aina hirveitä raivohuutoja ja melkein myöhästyttiin Einon bussista, koska pikkunen ei millään suostunu lähteä. Uhkasin sitte jättää sen kotiin, johon se vastas et "I don't care" mutta kyllä sit tuli vipinää kinttuihin, kun sammuttelin kaikki valot kiinni ja avasin ulko-oven. Autossa raivo jatku vielä siihen asti, että olin dropannu Einon bussipysäkille ja Empun sen kaverille. Loppujen lopuks se nukku ihan tyytyväisenä auton takapenkillä siihen asti, että puol 9 oltiin sen koululla. Odoteltiin koulun käytävällä hetki, kunnes siinä 15 vaille pääsin lähtee kaupan kautta kotiin. Söin nopeesti aamupalan ja lähin takas tienpäälle suuntana outletit. Taas oli hullu fiilis kun Newarkin kohalla tajusin, että hei tuolla toi skyline taas on. Vieläki tulee kylmiä väreitä, kun tajuu miten lähellä omaa unelmien kaupunkia sitä onkaan tullu viimeset 3 kuukautta asuttua!

Joulu tulee<3

Tosiaan outleteilla jatku takin metsästys... tuloksetta. Löysin kyllä mulle h&m:stä pipon, mutta siihen se jäiki. Suuntasin siitä sitte lohtulihapullille IKEAan. Olipa hyvää ja tuli melkein koti-ikävä. Tai ainaki viimeistään siinä vaiheessa, kun kiertelin molemmat kerrokset läpi. Olis ollu paljon juttuja mitä haluisin ostaa, mutta koska reilu 3 viikon päästä pitäis mun kaikki kamat saada mahtumaan mun matkalaukkuihin, niin ei voinu ostaa mitään ylimäärästä. Mukaan tarttu vaan semmonen teippirulla millä saa niitä karvoja ja pölyjä pois vaatteista. Tän jälkeen vietin varmaan puol tuntia siinä pikkusessa Swedish Food Marketissa. Maistelin suklaita ja ekaa kertaa glögiä, joka oikeesti oli hyvää!! Melkein ostin pullon sitä, mutta makso 4 dollaria, eikä se edes ollu tiivistettä, ni en viittiny. En kuitenkaan oo niin iso glögin kaveri. Mut oli hienoa opettaa sitä naista tiskin takana sanomaan glögi oikein... tai ainaki paremmin kuin mitä se aiemmin sano. Ois tehny kyllä mieli ostaa sieltä vaikka mitä, mutta kaikki oli niitä pakastekamoja, jotka ei ois säilyny paria tuntia auringossa paahtavan kuumaks tulleessa autossa. Ens kerralla sitte kylmäkassin ja sadan kylmäkallen kanssa matkaan. Kävin kuitenki syömässä sen perus pehmiksen, joka täällä tosiaan on jotain fat free frozen yoghurttia. 

Matkalla hakemaan poikia poikkesin taas kaupassa ostamassa hiivaa ja sain melkein sydärin, kun näin hinnan. MITEN VOI PALA HIIVAA MAKSAA 3 DOLLARIA?! No, eipä menny mun lompakosta, joten whatever. Hain pojat ja kotiin päästyä aloin tekemään pizzataikinaa. Meil oli tarkotus viime viikolla olla pizzaperjantai, mutta ei onnistunu koska meil oli se halloween scary tour. No pojat oli ihan intona tekemässä niiden pizzapalojaan ja oli kyllä ehkä mielenkiintosin pizza ikinä. Salamia, jauhelihaa, kanaa, kinkkua, mozzarellaa, cheddaria, paprikaa, sipulia, ananasta ja mitä vielä? :D No ainaki kaikki tykkäs ja sano, että oli parasta pizzaa ikinä. Paitsi, että Eero ei tainnu sanoo mitään... se raapi juustoa pois, koska oli ite laittanu sitä liikaa :D Oli kyllä ihan maukasta ja mulla jäiki pieni pala yli, koska mun ja Eeron paloista tuli sit vähän isommat enkä tosiaankaa jaksanu syödä sitä kokonaan :D Mun piti myös tehä korvapuusteja, mutta meilläpä ei ollu tarpeeks jauhoja siihen. Ehkä teen huomenna tai perjantaina!

Ilta meni kyllä tosi nopeesti läksyjen, pizzan ja viulunsoiton kanssa. Olin itseasiassa jo seittemän jälkeen lukemassa Empulle ja Edvinille Heinähattua ja Vilttitossua iltasaduks. Tän jälkeen ne hetken vielä piirteli ja teki mitä teki kunnes oli aika vihdoin YRITTÄÄ mennä nukkumaan. Edvin oli niin hyperaktiivinen, ettei se meinannu pysyä millään omassa sängyssä vaan hyppi ja kiipeili siinä sängyssä koko ajan. Puol 9 vihdoin molemmat oli nukkumassa ja mä pääsin suihkuun ja ottaa mun polvee varten särkylääkkeet. Huomas kyllä, että oli koko päivän tullu käveltyä ja seistyä, kun särki niin jumalattoman paljon siihen. Mun hostien olis pitäny olla kotona siinä yheksän jälkeen, mutta jostain syystä ne tuliki puol 11 aikaan ja mä olin jo ehtiny nukahtaa ennen sitä joskus 20 yli, syytän sitä 1600mg särkylääkemäärää. Onneks kuitenki noi vanhemmat pojat osaa hyvin olla "yksinki", joten no big deal, kun pienet pojat oli jo nukkumassa.

En tajuu miks täyttelen mun karkkilaatikkoa, kun sit on
aina niin hankala vastustaa kiusausta viikolla :D

Tästä päivästä voin nyt kyllä sanoa, että toistaseks ei oikeesti oo tapahtunu mitään erityistä. Aamu meni ihan ok. Eero vaan meinas jäädä pois kyydistä, koska se ei millään meinannu tulla, kun oltiin lähössä. En ymmärrä miten on niin vaikee lähteä silloin ku sanotaan?! Mä huusin oikeesti varmaan 10 kertaa. Eino ehti just bussille. Edvininki koululla oltiin siinä 20 vaille ja pian siitä pääsinki tulee takas kotiin. Oon vaan dataillu, pessy poikien pyykkiä ja syöny hostmomin tekemää ruisleipää! Skypettelin pari kertaa hetken mun siskon kanssa ja nyt odottelen, josko äiti soittelis tänne päin myös. Illalla taas tiedossa lätkää, mutta eipä muuta sen erikoisempaa. Perus päivä. Ja ihanaa huomenna halloween! Mun hostmom koittaa tulla jo neljäks kotiin, että ehtii Edvinin kanssa trick or treatille, joten mä oon jo silloin off. Paitsi et tarkotus olis tosiaan mennä mukaan kanssa joten... Mutta eipä se mitään.

Pakko sanoo, et alkaa pieni paniikki ja turhautuminen tulee tän rematchin takia. Sen in the middle of nowhere -perheen jälkeen ei oo kuulunu muista perheistä. Tässä on tosiaan reilu 3 viikkoa enää jäljellä, joten paniikki ei oo kaukana. Noh, pitää vaan think positive, ehkäpä sieltä kohta joku superperhe soittelee! Kuitenki suunnitelmat viikonlopuille ja muutenki on ollu semmosia, että jos nyt sit perhettä ei löydy, ni oon ainaki tehny mahollisimman paljon kaikkea täällä ollessa, varsinki Manhattanilla. Varmuuden vuoks oon myös listannu asioita, joita mun pitää ostaa, jos kotiin joudun lähteä. Toivotaan kuitenkin, ettei tota listaa tarvii alkaa käydä läpi ennen ku vasta ens kesänä!

Harlem

Näin alkuun pienet pahottelut ettei musta oo nyt viikkoon mitään kuulunu! En tiiä, ei oo ollu oikeen mitään intoa kirjotella, koska mitään erityisempää ei oikeesti oo tapahtunu. Muutenki on ollu ärsyttävääkin ärsyttävä viikko koska toi pienin poika on ollu niin kärttynen koko ajan, et pari kertaa on tehny mieli heittää se pihalle tai ainaki teipata sen suu kiinni aina ku se rupee karjuu ja valittaa. Yhtenä aamuna seki pilas mun koko päivän ihan totaalisesti ja juoksin kyyneleet silmissä sitte äkkiä koululta autoon ja olin vaan niin onnellinen, että mun vapaa-aika alko. Mutta joo... viikolla on aina vähän säälittäviä tarinoita tänne kerrottavaks, koska en oikeesti tee mitään erityistä. Päivisin kiertelen tossa Route 22:n varrella olevilla kaupoilla ja/tai hengailen himassa skypetellen tai katellen leffoja. Mua ei itseasiassa edes haittaa päivällä vaan tehä jotain tommosii perusjuttuja yksin, se on oikeestaan ihan kivaa. Ei sillä, että hirveesti kavereita ehtisin nähäkään silloin, koska moni asuu joko liian kaukana tai sitten niillä on pikkusia hostlapsia jotka ei oo päivisin koulussa. Tällä viikolla en viikonloppua lukuunottamatta nähnyt ketään kaveria, koska suunnitelmat meni nyt ihan solmuun. Lena tuli kipeeks tiistaina ja torstaina taas olin jumissa töissä sinne melkeen kymmeneen asti illalla.

Perjantaina mentiin halloween scary tourille jonnekki metikköön, jossa oli ihan jumalattoman kylmä! Siinä vaiheessa päätin, että mielummin tyhjennän mun säästötiliä vähän kuin jäädyn pystyyn. Ei kyllä siellä hirveesti naurattanu. Nojoo. Oltiin hostäidin ja kolmen nuorimman pojan kanssa siellä ja oli kuitenki ihan kivaa. Joku reilu maili me sielä metsäpolulla käveltiin. Jossain kohtaa mulla meni hermot mun takana olevan lapsen vinkumiseen. "How many miles have we walked? I bet many! When is this gonna end?! I can't wait till I get candies! I want this to end!" Vahingon ilo, paras ilo, kun se poika huomas, että ne karkit oli jo sieltä refreshment-alueelta loppunu, koska oltiin melkein viimesiä sillä kierroksella :D Huhhuh... Mutta joo, siellä oli jotain peikkoja ja noitia matkanvarrella. Sillan alla peikko huuteli jotain, ettei sen sillalle saa tulla ja jossain kohtaa tulee joku viikinki heilumaan siihen eteen ja vaikka mitä. Joo no ei ollu mitenkään pelottava (paitsi ku penkillä istuva mies oliki oikee ja nous pystyyn ja mä melkein kaaduin säikähdyksestä). Enemmän kuitenki pelkäsin sitä, että kompastuisin siellä metikössä ja kaatuisin vieressä olevaan puroon :D

Oli joo kivaa, mutta oli vielä kivempaa päästä autoon, jossa odotti penkinlämmitin ja superkuuma lämmitys :D Meni ainaki tunti ennen kuin pystyin edes kunnolla kirjottaa viestiä mun puhelimella, koska mun peukalo oli niin jäässä, ettei se suostunu liikkua kunnolla! Illalla kuuntelin taas pikkumiehen kiljumista yläkerrassa, söin lämmintä keittoa ja juttelin vanhimman pojan ja hostäidin kanssa täällä asuvista oudoista ihmisistä! Tän jälkeen oli ihana päästä omaan sänkyyn peiton alle nukkumaan. Ja voi jestas kun mun huoneessa oikeesti on niin kylmä. Joku ongelma tossa lämmityksessä, koska mun vessa tossa vieressä kuitenki on tosi lämmin, mutta ei vaan tää mun huone. Aina saan hytistä ja kalista parikyt minuuttia ennen kuin tulee lämmin. Taidan alkaa pitää öisin kaksia villasukkia ja villapaitaa!

Lauantaina, eli siis eilen heräilin kaheksan jälkeen ihan ilman herätystä. Laitoin itteeni rauhassa valmiiks, söin aamupalaks karkkia ja 11 jälkeen suuntasin taas pankin kautta bussipysäkille. Matkaeväänä mulla oli edellisenä päivänä ostettu Oreo cheesecake ja hyi mikä ällötysolo tuli sitä syödessä. Ei kyllä sitä pysty syömään kokonaan. Mutta kyllä oli pettymys suuri, koska ei se maistunu niin hyvältä ku muistin! No joka tapauksessa... Manhattanille päästyä suuntasin suoraan Starbucksiin hakemaan mulle bagelin, oli pakko saada jotain suolasta sen ällömakeuden jälkeen. Luin samalla vähän Harry Potteria kunnes suuntasin Penn Stationille Celinaa vastaan. Sieltä otettiin metro 81st streetille, koska tarkotuksena oli mennä katsastamaan American Museum of Natural History.

Meitsi kun ties, että niiden sisäänpääsyjen hinnat on vaan suosituksia, joten päätin vähän säästellä rahaa ja maksaa 21 dollarin sijasta 15! :D Tosiaan oli kyllä tosi mielenkiintonen ja kiva museo. Siellä oli vaikka mitä elukoita kaloista ja meduusoista aina dinosauruksien luihin ja apinoihin asti. Myös löyty eri kansoja Aasiasta, Afrikasta, Amerikasta jne. Just kiva, koska viime vuonna kävin hissa kutosen lukiossa, ja siellä käytiin kanssa jotain noista eri kansoista ja alkuasukkaista läpi, mitä tuolla museossakin oli. Bongailtiin sieltä tosiaan meijän kavereita (apinoita) ja sitte niitä jokaisen kuskin lemppareita eli peuroja! Siis en tiiä muistinko täällä sanoa, mutta pari kertaa on ollu läheltä piti -tilanteita, kun noi hiton elukat on hyppiny ihan suoraan auton eteen. Niinä kertoina on saanu kiittää vaan onnea, että on ajanu hitaampaa mitä rajotukset sanoo, koska ainakaan toisella kerralla en muuten olis ehtiny pysähtyä ajoissa! Täällä Westfieldissäki noi peurat vaan tsippailee pitkin katuja täällä ihan lähellä ja kerran puistossaki ne tuli parin metrin päähän musta syömään!

Löydettiin kavereita!

Me ja meijän DEERest friend! 

Museon jälkeen suunnattiin Times Squarelle ja siellä Hard Rock Cafeeseen. Se oli kyllä niin täynnä ihmisä, mutta ihme ja kyllä jouduttiin odottaa vaan 15 minuuttia. No se aika oli just passeli mulle päättää mitä haluun syödä (ja loppujen lopuks päädyin siihen tuttuun ja turvalliseen hamppariin). Oli hyvää ruokaa, musiikkia ja seuraa :) Tän jälkeen oli tarkotus metsästää joku rooftop bar, josta pääsis kattelee Manhattanii korkeemmalta, mutta päädyttiin kiertää pari kauppaa ja turisteilemaan. Mulla on varmaa miljoona kuvaa musta Times Squarella :D No ei se väärin oo hei. Tästä piti sitte suunnata kyllä kotia päin, koska seuraavana päivänä oli tiedossa aikanen herätys kouluun ja illalla piti ehtiä tehä mun final assignment loppuun. Eli kotiin pääsin siinä yheksän jälkeen ja vaikka suunnittelin meneväni heti tekemään mun New England Cookbookin loppuun (tai siis alottaa sitä) niin suunnitelmat muuttu, kun näin keittiössä vastapaistettuja ja ite tehtyjä ruisleipiä! Siis ei juma miten hyvää oli, enkä edes oo koskaan aiemmin syöny ite tehtyä ruisleipää. Taisin syödä niitä kolme :D

Kymmeneltä oli pakko kipittää omaan huoneeseen tekee se cookbook. Kirjotin reseptit ja niiden historiat loppuun, tulostelin papereita, leikkelin kirjan kannet, tuskastelin koska en löytäny liimaa ja melkein itkin koska teippi loppu kesken :D Vastoinkäymisten jälkeen sain jonku kirjan näkösen valmiiks ja hyppäsin nukkumaan. Nukuin huimat 6h ja herätyskellon soidessa kirosin kuinka aina jätän kaiken viime tippaan. No viime kerralla menin kouluun neljän tunnin yöunilla, joten 6h oli ihan kiva saavutus kuitenki. Bussissa vuorotellen lueskelin Potteria ja nukuin. Jossain kohtaa koitin piirtää jotain tosi hienoja kuvia sinne kirjaan, mutta no... mun piirustustaidot nyt on aina ollu ruosteessa, että eipä ollu hienoja nähnykkään.

Tänää koulupäivä meni niiiiin hitaasti. Lueskelin rästiin jääneitä blogipostauksia, joita en oo tällä viikolla ehtiny lukea. Jossain kohtaa tuli viesti, että mun nettipaketista tms on 90% menny ja uus laskutuskausi alkaa vasta 6.11. Ei naurata. Sen jälkeen pelailin loppu koulupäivän sanajahtia ja subway surfersia, koska en uskaltanu käyttää nettiä. Mulla on sille vielä ens viikolla käyttöä! Oli ihanaa, kun päästiin koulusta vielä etuajassa puol 4. Missasin neljän bussin parilla minuutilla joten kierelin kaupoilla siinä Times Squarella. Löysin itelleni kaks pipoa, joten ehkä tää tästä. Kunhan vielä ne kengät, kaulahuivi, takki ja hanskat löytyis niin aamen! No huomenna voisin matkalla kotiin pysähtyä TJ-Maxxisssa ja Marshallissa, josko löytyis jotain noista.

Ens viikon suunnitelmat on aikalailla vielä auki. Torstaina on halloween, joten meen sitte kiertelemään ehkä hostien ja pikkusen kanssa trick or treatilla ja sitte illalla jotain suunnitelmia ehkä Lenan kanssa. Viikonloppu on kokonaan vapaa, kun tosiaan mun koulu vihdoin loppu (jäljellä vaan reissu Bostoniin 2 viikon päästä). Suunnittelin, että vois repästä jonku kaverin mun mukaan kattomaan musikaalia. Pitäähän seki kokea ennen kuin lähen täältä pois, koska ikinä ei tiedä mihin mä ens kuun 22. päivä päädyn! Nyt alan kattomaan leffaa seurana purkki jätskiä ja villasukat. Lupaan ens viikolla postailla edes vähän useemmin. Eli pakko varmaan tehä jotain erityistä viikolla, niin ois teillekin kerrottavaa!

Huomenia Suomeen ja hyvää iltaa/yötä tänne Jenkkeihin! Ainii ja on muute hassua, että aikaero Suomeen on ens viikon yhen tunnin vähemmän kuin normaalisti!! Ainii2, otsikko nyt tulee siitä, että tosiaan mun koulurakennus on Harlemissa. Ja myös se New Politicsin Harlem on ihan jees biisi ja tulee kivat muistot siitä keikkapäivästä kyllä, kun ton biisin kuulee!

“You have to let go of who you were to become who you will be.” ― Candace Bushnell, Sex and the City

Hellurei! Mulla on kyllä ollu supermahtava viikonloppu! Lauantaina heräsin kuuden jälkeen ja whatsappailin hetken kavereiden kanssa kunnes tajusin, että kellohan on niin vähän ja jatkoin unia. Uudestaan heräsin siinä kasilta, eikä enää sitte nukuttanu. En tajuu mikä mua vaivaa, kun kerranki olis ollu mahollisuus nukkua pitkään?! No eipä ainakaan tullu kiire laittaa itteeni valmiiks. Yhentoista jälkeen kävin kaupan kautta ostamassa mulle vähän sitä vihreen Jaffan korviketta mulle matkaevääks sirkusaakkosten seuraks ja samalla kävin pankissa vaihtamassa mun palkkashekin käteiseks. Hyvin kiinnostavaa hei. Mut pakko sanoo, et on muuten tyhmä toi systeemi. Jos meen automaatille tai sinne tiskille siirtää sen shekin suoraan mun tilille ni se raha tulee vasta 2 pankkipäivän kuluttua sinne. Jos taas meen hakee sen tiskiltä käteisenä ja sen jälkeen kävelen automaatille ja siirrän sen rahan tilille, niin sitte ne kyllä on heti siellä näkyvillä ja käytettävissä. On se elämä hankalaa :D

Nojoo, tuttuun tapaan mun bussi oli vähän myöhässä ja vaihteeks mun kanssa pysäkillä olleet mummot jo alko hätääntyä niinku aina jos bussi on myöhässä. Olin Manhattanilla siinä yhen jälkeen ja tapasin taas tän yhen suomalaisen aupparin Times Squarella. Siis voi että miten mä vihaan Times Squarea niin paljon sen hirveen turistirysän takia. Samaan aikaan kyllä tykkään siitä paikasta jotenki tosi tosi paljon, mutta hermot kyllä menee siellä kävellessä tai enemmänki madellessa. Jos siellä TS:n läpi haluu välttämättä päästä, niin aikaa pitää varata vähintään 3 kertaa normaalia enemmän. Eikä oo muuten muut turistit ainoita, jotka tekee liikkumisesta siellä niin vaikeeta, vaan myös ne kaikki kaupustelijat, jotka yrittää tyrkätä sulle jos minkä näkösiä esitteitä erilaisista kiertoajeluista, komediashow'sta, pääsylipuista ja vaikka mistä. No tosiaan, kunhan löysin Annin, niin lähettiin suoraan 5th avenuelle ja sitä pitkin käveltiin jonnekki 25th streetille asti. Matkalla käveltiin jonku Madison Avenuen tms ruokatapahtuman ohi ja olipa hauska nähä, kun siellä oli pystytetty monta Marimekon aurinkovarjoa, joiden alla sitte ihmiset ruokaili! No pyörittiin siinä hetki, nähtiin jotain mitä ei oltais haluttu nähdä ja viimein löydettiin meijän ettimä Eataly eli semmonen italialainen kauppahalli. No kuten arvata saattaa, lauantaina iltapäivällä ihmisiä oli siellä enemmän kuin liikaa, ja lähettiin aika pian sieltä pois vaikka aluks oli tarkotus mennä siellä syömään.

Tästä jatkettiin sitte Greenwich Villageen ja siellä 66 Perry Streetille tsekkaamaan Sex and the Cityn Carrien talon portaat! Ja voi että miten rakastan sitä katua! Ja no ylipäätänsä koko Greenwich Villagea. Se on jotenkin niin ihana ja nätti alue. Kadut oli tosi rauhallisia ja kodikkaita. Ei yhtään tuntunu siltä, että oltais oltu Manhattanilla. Jos mä Manhattanilla joskus rikkaana asuisin, niin haluisin kyllä tuolla asua. No joo, kunhan pakolliset turistikuvat oli napattu niin käveltiin vielä pari korttelia pidemmälle Christopher Streetille, jossa suuntana oli Sockerbit! Siis ruotsalainen karkkikauppa ja voi että oisin voinu päästää muutaman riemunkiljahduksen, kun näin mun yhtiä lemppari-irtareita siellä hyllyllä! Parastahan oli, että niitä karkkeja ei enää edes saa Suomesta! Eipä tarvinnu kuin muutama namukka ostaa, kun pussi maksoki jo sen yli 5 dollaria... kalleimmat karkit ikinä. Tosin oli sen arvosta! Maraboun suklaalevyki olis maksanu 7,45 eli jätin sen suosiolla hyllylle. Karkkishoppailun jälkeen jatkettiin matkaa takas uptowniin päin ja käveltiin myös ohi sen SATC:a tutun Magnolia Bakeryn ohi. Jonot oli vaan sen verran pitkät, ettei edes harkittu sinne menoa.

Käppäiltiin 9th avenueta pitkin ja matkalla poikettiin Chelsea Markettiin, jossa jo kesällä aeimmin olin käyny. Oli muuten ihan siisti kävellä siellä kaikkien hienojen halloween koristusten seassa. Maistettiin myös suklaaraviolia, joka oli kyllä aika mielenkiintosta, mutta ei kyllä pahaakaan. Tuollakaan ei päädytty syömään, joten jatkettiin taas matkaa aina sinne 40-something streetille kunnes vihdoin löyty hyvä paikka. Söin chicken fajitas ja sen jälkeen kyllä sai melkein kieriä sieltä ravintolasta ulos. Kello tais olla joku viis siinä vaiheessa ja sitä ennen olin syöny ruokaa viimeks joskus kymmeneltä. No koska suomalaisethan syö aina paljon ja liikaa, niin me ei lopetettu siihen vaan suunnattiin Crumbsiin cupcakeille! Vaikean valinnan jälkeen päädyin Oreo cupcakeen ja oli muuten hyvää! Nautiskeltiin niitä Times Squaren tungoksessa, koska siellä oli ainoot pöydät ja tuolit. Eipä sieläkään kauaa oltu, koska alko sataa. No, lähettiin siinä 34th streetille tsekkaamaan Empire State Building ja jouduin taas pettymään, kun siinä oli ne tylsät valkoset valot. Aina silloin kun en oo lähimaillakaan sitä, niin siellä on jotku hienot sinivalkoset tai pinkit valot... Otettiin silti parit kuvat ja seilattiin takas ylös päin. Anni lähti sen hotellille 38th streetillä ja mä jatkoin pari blockia Port Authoritylle. Tuntu muuten niin hyvältä päästä istumaan ton kävelymäärän jälkeen. Polviki huus hoosiannaa ja olisin mielelläni leikannu koko jalan irti :D Oli kyllä tosi kiva päivä, mulla tulee niin ikävä Manhattania jos ja kun päädyn 22.11. jonnekkin kauas siitä :(

Tänää aamulla heräilin vähän välii, tsekkailin whatsappia ja nukuin vuorotellen. Loppujen lopuks heräsin pirteenä siinä kymmenen aikaan. Skypettelin pari tuntia kaverin kanssa, söin mun viimeset eilen ostetut karkit, kävin meijän pantrystäki napsimassa muutamat Swedish Fishit ja lagailin himassa. Kahen jälkeen Celina ajo meille ja lähettiinki aika samantien tonne downtowniin italialaiseen syömään. Söin maailman parasta pasta bolognesea ja taas olin aika räjähdysmäisessä pisteessä ruuan jälkeen. Yleensä viikolla syön monta pientä annosta ruokaa päivässä niin on kyllä työn ja tuskan takana saada syötyä sitte päivällä se yks vähän isompi annos ruokaa :D Koska kuitenki molemmilla oli makeenhimo päällä niin mikäs siinä, suunnattiin Crumbsiin.... Ihan ku muka yks jätti cupcake ei edellisenä päivänä riittäny. Ainii, löysin kadulta 8 dollaria. Ei siinä näyttäny kukaan ettivän rahojaan joten otin ne itelleni. Oli ihan kiva vaihdella kuulumisia Celinan kanssa, koska ei oltu vissiin neljään viikkoon nähty! Nojoo, kierreltiin muutama kauppa ja nautittiin tosi ihanasta säästä kunnes tultiin takas meille hetkeks ennen kuin Celina lähti takas kotiin. Ei muuten tunnu, että alle 2 viikon päästä on marraskuu! Siis vaikka valittelen kylmyyttä, ni on tää ihan hullua, että vielä tarkenee päivällä ilman takkia ja välillä tulee jopa kuuma farkuissa.

Nyt oon viimeset 1,5h istunu mun sängyllä ja voivotellu kuinka ahneella on paskanen loppu. Mutta kai sitä nyt viikonloppusin saa vähän herkutella hei! Äsken mua huudeltiin dinnerille, mutta kieltäydyin suosiolla. Kohta vois kuitenki raahautua ulos kävelylle, kun kerta on niin kiva sää. Illalla vois kattoo jonku leffan ja muutenki rentoilla loppupäivä. Ihanaa kyllä, ettei tänään ollu koulua. Olin niin täyden vapaaviikonlopun tarpeessa! Ens sunnuntaina tosin on vielä mun vika tunti, mutta sitte neki on ohi ja jäljellä on enää reissu Bostoniin! Nojoo, on ollu kyllä kivan rento viikonloppu, kun on voinu tehä mitä ite haluu joten tulee olee ankeeta palata huomenna taas töihin. Onneks ens lauantaille on taas kivoja suunnitelmia, joten luulis viikon menevän nopeesti. Nään myös viikolla Lenaa ja joku päivä voisin sunnata Short Hills Mallille, jossa en ookkaan vielä käyny vaikka se tossa ihan vieressä onki!

Oon myös koko viikonlopun nyt emailannu tän yhen hostperheen ja niiden entisten auppareiden kanssa. Pyysin mietintäaikaa huomiseen ja että on taas vaikea valinta. Siis perhe vaikuttaa ihan mahtavalta ja just ihanalta mulle, mutta edelleen se sijainti. Musta tuntuu tyhmältä sanoa ei perheelle vaan koska ne asuu pienessä paikassa. Mutta toisaalta pelottais ottaa se riski, että jos en viihdykään ja tunnen itteni yksinäiseks siellä. Noh onneks mun ihana aluekoordinaattori kuitenki oli sitä mieltä, että sieltä varmasti tulee vielä lisää yhteydenottoja. Mulla on kuitenki vielä kuukaus aikaa ja jos jo nyt oon jutellu 3 perheen kanssa, niin mulla on hyvät tsäänssit löytää mulle se sopiva perhe :)

Juup, nyt pakko päästä tästä johonki suuntaan liikkeelle tai muuten jumitan tässä sängyllä seuraavat 12 tuntia kunnes pitää herätä töihin :D Mulla tosiaan oli mahtava viikonloppu, toivottavasti oli kaikilla muillakin!

Rematch update

Jaa mitäs sitä on tällä viikolla tapahtunu? Oon katellu leffoja, lähettäny superkalliiks tulleen paketin kotiin, kierrelly kaupoilla ja nauttinu tosta kivasta ilmasta meijän downtownissa! Tän lisäks oon joutunu kuuntelemaan lisää Empun känkkäräinkkäilyjä ja itkupotkuraivareita muun muassa siitä, kun en antanu sen syödä sipsejä ennen kuin on syöty ruoka. Kyllä tällä viikolla on muutenki noille pojille nollia ropissu ja näyttää siltä, että ainaki yks pojista jää ilman karkkipäivää viikonloppuna. Siis mä en välillä ymmärrä noita poikia. Miten ne saa hirveen riidan ja tappelun aikaan aina joka asiasta?! Joku sanoo jotain ja toinen ärsyyntyy siitä ja sit se jatkuu niin kauan, että jotain sattuu tai muuten vaan koko kämppä meinaa räjähtää siitä metelistä kun ne huutaa kilpaa "STOP IT YOU FREAKING IDIOT!!" Myös hirvee sota melkein lähti käyntiin siitä, kun yks poika sai pop quizin yhestä tehtävästä nolla pistettä ja sitte toinen tulee ja tokasee "That's horrible, how can you get 0?" jonka jälkeen yks huutaa, että oo hiljaa ja sit siitä tulee semmonen haloo, että voi hyvä luoja mikä näitä vaivaa? Välillä sitä oikeesti miettii, että pitäiskö itkee vai nauraa. Eilen oli kyllä semmonen päivä, että mietin kyllä ihan tosissani mitä mä täällä oikeesti teen :D

Nojoo, josko tänään menis sitte pikkasen paremmin! Onneks huomenna on taas viikonloppu ja mulla on tosi kivoja suunnitelmia taas! :) Tänää oli aamulla vielä poikkeuksellinen aikataulu ja olin off jo kaheksalta. Tosin jäimpä sit ruuhkaan kiinni ja meni puolet mun extra vapaa-ajasta sit siihen. Pian olis tarkotus skypetellä äidin kanssa mun uudesta perhe-ehdokkaasta ja sen jälkeen tehä makaronilaatikkoa! Ja myöhemmin iltapäivällä kunhan oon pojat hakenu koulusta niin tehä vähän omppupiirakkaa. Katotaan miten ne onnistuu, en muista milloin viimeks olisin tehny minkäännäköstä piirakkaa :D Varmaan yläasteella köksässä?

Joo ja sit toi perhe. Eli eilen Targetissa mulle tuli puhelu oudosta suuntanumerosta ja siellä oli sitte hostperhe New Yorkista soittanu. Juttelin sen hostäidin kanssa pari kertaa puhelimessa ja tän lisäks se laitto mulle sähköpostilla muutaman kuvan niiden perheestä ja kerto tän päivän aikataulusta. Perheessä on äiti, joka on lääkäri (miten nää lääkärit aina löytää mut?! :D Mun edellisissäki perhe-ehdokkaissa äiti on ollu lääkäri ja mun nykyinen hostmom on lääkäri!), isä, jonka työstä en oo ihan varma ja sit kolme lasta, jotka on 9, 11 ja 13. Kaikki kuulostaa superhyvältä MUTTA nää asuu ihan keskellä ei mitään. Lähimpiin isoihin kaupunkeihin menee junalla 2 tuntia ja näiden koti"kaupunkiinki" menee jonku aikaa autolla, eikä sielläkään oikeen oo mitään. Perheen äiti monta kertaa sanoki, että ainut ongelma tosiaan on se, ettei siellä oikeen oo mitään tekemistä. Niiden nykyinen auppariki lähtee siks, että se haluu päästä kaupunkiin. Alueella ei oo muita auppareita lähimaillakaan, eli vaikka saisinki käyttöön oman auton, niin eipä sillä hirveesti mitään voi tehdä jos ei oo mitään mihin mennä tai mitä tehdä. Että joo... katellaan.

Eipä tässä muuta. Josko kohta tulis lisää noita yhteydenottoja. Onneks on kuitenki ihan kivasti jo tullu. Kolme vissiin? Eli enemmän ku mitä mul alunperin Suomessa tuli :D En oo tällä viikolla maanantain jälkeen oikeestaan kuvia ottanu, joten eipä niitä tässäkään postauksessa ole :D Heippa ja hyvät viikonloput!

Edit// Nyt toi perheen mamma laitto mulle taas spostia ku kyselin siltä vähän kysymyksiä ja se sitte loppuun laitto, että ne ois aika tosissaan haluumassa mut niiden uudeks auppariks :O Kyseli vielä, että haluunko silti jutella eka niiden entisen aupparin kanssa, mihin vastasinki, että joo. Tällä kertaa haluun varmistaa oikeen huolella kaiken etukäteen ennen kuin teen mitään päätöksiä.

Pumpkin Patch

Kolme kuukautta tuli tänään täyteen! Mitä ihmettä oikeesti?! Tuntuu, että aika menis hitaasti ja nopeesti samaan aikaan. Jotenki ei tunnu et olisin ollu täällä jo kolme kuukautta mut samalla tuntuu, että oonks mä oikeesti vasta ollu niin vähän aikaa täällä? Yks neljäsosa siis takana ja toivonmukaan 3 samanlaista vielä edessä. Mun hostit varotteli, että kolmen kuukauden paikkeilla kuulema tulee yleensä pahin ikävä, mutta eipä ainakaan täällä suunnilla niin oo käyny. Toki koko ajan sitä miettii ja ikävöi kavereita ja perhettä, mutta siinä vajaa kaks kuukautta sitten mun ikävä oli kyllä miljoonasti pahempi kuin nyt. Mutta hassua äskenki, kun kuuntelin yhtä biisiä mitä Suomessa ollessani kuuntelin aina täysillä autolla ajaessa, niin tuli kauheen ikävä Selloa (tietämättömille: kauppakeskus Espoossa)! Siis mietin vaan miten ihana olis taas ajella sinne moottoritietä pitkin kuunnellen sitä samaa biisiä ja mennä sinne kiertelee kauppoja ja syömään äidin kanssa. Jotenki on semmonen ristiriitanen fiilis kuitenki koko ajan, koska mietin miten ihanaa olis päästä vaan takas kotiin ja palata siihen tuttuun ja turvalliseen elämään siellä. Viime kuukaus on ollu niin stressaava ja vaikee muutenki, ni seki saa mut enemmän haluumaan takas kotiin. Samalla taas en tosiaankaan haluu takas kotiin. Tää vuos täällä Jenkeissä on ollu mun unelma monta monta vuotta, joten miks mä heittäisin sen hukkaan? Lisäks helpottaa tietää, että Suomessa mun parhaimmat kaverit tulee edelleen olemaan niitä parhaimpia tän vuodenki jälkeen! Kaikki aina pelottelee kuinka tämmösen "vaihto"vuoden jälkeen kavepiirit muuttuu jne, mutta en usko, että mun kohalla ainakaan ihan hirveesti. Ja hyvä niin! Mulla on tällä hetkellä parhaimmat kaverit, joita vaan toivoa saattaa enkä tosiaankaan oo niistä valmis luopumaan. Just äsken mietinki kuinka ihanaa on, että vaikka mä täällä vajaa 7000km päässä asustelen niin silti mikään mun ja mun kavereiden välillä ei oo muuttunu!

Nojoo, se siitä syvällisyydestä. Mistä tuliki mieleen, että mun on oikeesti tosi vaikee kirjottaa tänne mitään syvällisempää. Siis vaikka kuinka mietin, että joo näistä fiiliksistä haluisin kirjottaa tänne, niin sitte tietokoneen edessä en saa vaan minkään näköstä tekstiä luotua. Olis ihanaa jos voisin tänne kertoa enemmänki kuin vaan mun päivien tekemisistä. Olis sit kiva lukee myöhemmin itekki omista fiiliksistä täällä silleen jälkeenpäin... Noh, katellaan josko tää tästä vielä muuttuis.

Palataas sit pari päivää taaemmas. Eli siis lauantaina oli se livekeikka netissä ja kattelin sitä sitte aina kello puol 2 asti yöllä. Nukkumaan pääsin ehkä puol 3 joten nukuin huimat nelisen tuntia la-su yönä. Bussissa Manhattanille yritin epätoivosesti nukkua, mutta uni tuli vasta just ennen kuin saavuttiin Manhattanille, joten se siitä sitte. Koulupäivä meni ihan ok. Mun kauhuks meillä oli kaks esitelmää/näytelmää, mutta selvisin niistä kunnialla. Mä siis en vaan voi sietää minkäännäkösiä esitelmiä ihmisten edessä. En vaan tiedä miks, mutta ne on kamalia. Olis ihanaa jos ei koulussakaan ois tarvinnu aina viikko enennen esitelmää saada jotain "paniikkikohtauksia" siitä, että pian on esitelmä. No kuten sanoin, niin selvisin niistä ja oikeestaan koko koulupäivä meni tosi nopeesti. Nukuin puol tuntia bussissa takas kotiin, jossa olinki jo kuuden jälkeen. Kaikki muut paitsi Eero, oli jossain kavereiden halloweenjuhlissa (joo... halloweeniinki on vielä pari viikkoa aikaa hei). Eerolla tosiaan lauantaina lätkäpelissä meni solisluu katki, joten se oli jääny kotiin vaan lepäämään. Voi sitä raukkaa, kun ei se voi edes paitaakaan laittaa päälle ilman apua :(

Eilen oli Columbus Day ja kaikilla muilla paitsi Eerolla oli vapaapäivä. Tosin ton solisluun takia se jäi vielä kotiin. Sain siis nukkua normaalia pidempään, mikä tuli kyllä niin tarpeeseen! Me suunnattiin yheksältä neljän muun pojan kanssa pumpkin patchille ja matkalla heitettiin näiden entinen auppari ja sen veli shoppailemaan. Eipä säästytty tappleluilta sitte automatkalla ja loppujen lopuks oltiin siinä pisteessä, että jos kerranki joudun varottamaan, niin Emppu jää ilman donitsia ja apple cideriä. Perille päästyä vielä kerran varotin kaikkia, että jos ykski tappelu tulee, niin lähetään suoraan kotiin, ilman niitä donitseja, ja johan kaikki käyttäyty! Tuolla patchillä me mentiin hayrideen, joka kesti sen about 20 minuuttia. Siinä istuskeltiin ja kateltiin vähän maisemia siellä farmilla. Tän jälkeen tää traktoritsydeemi pysähty ja päästiin valitsee jokainen omat pumpkinit ja voi ku niidenki valitsemisessa meni hetki jos toinenki, myös mulla! Niitä pumpkineita oli kyllä ihan sairaasti siellä maassa. On ollu jollain kova työ levittää ne kaikki sinne vaan jotta ihmiset voi sitte valita sieltä mieleisensä. Tän jälkeen oli koko pumpkin patchin kohokohta eli ne donitsit ja apple ciderit (joka siis tosiaan on vaan jotain omenamehua). Einoki sano, että ei se muuten jaksais edes tulla, mut koska se donitsi on niin hyvää ni siks se joka vuos tulee mukaan :D Pakko kyllä myöntää, että oli paras donitsi ikinä. Tästä vielä mentiin vähäks aikaa heinäpaaleista tehdylle leikkipaikalle leikkimään. Siellä oli pyramidi, jossa oli liukumäki, labyrintti ja pari muuta juttua. Ois tehny itekki mennä sinne leikkimään, mutta jätin suosiolla menemättä!

Kotiin tultaessa ehin jo pihassa kiittää lapsia, kun ne oli niin kiltisti koko matkan kotiin kunnes Emppu päätti alottaa sen rähinän taas. En vaan ymmärrä miks pitää aina alottaa hirvee karjuminen joka asiasta. Jossain kohtaa kotona sitte jouduin sen passittaa omaan huoneeseen ja ihme ja kyllä se meni sinne ihan omatoimisesti ilman, että jouduin pyytää uudestaan. Pojat koversi (onks toi ees sana? no carved kuitenki) niiden pumpkinit ja niistä tuli kyllä ihan hienoja! Mä pesin lasten ja omat lakanat ja siinä samalla tuhosin mun polvea lisää, joka lauantain jälkeen on taas ollu tosi kipee. Jouduin siis könytä yläsängyssä laittamassa lakanaa ja voi jestas olin niin valmis heittää koko sängyn ikkunasta ulos. Mun polvi ei siis kestä yhtään, jos sen päälle varaa painoa, ei edes patjan päällä. Mua itkettää aina nähä kuinka muut ihmiset seisoo vaikka polviltaan tai menee vaikka kyykkyyn, koska mä en voi sitä tehä. Luojalle kiitos siitä, että voin sentään risti-istunnossa istua. Nojoo, hostmom tuli aikasin kotiin, koska sen piti viedä Eero ortopedille. Tosin mulla silti jatku työt, koska mun tehtävä on viedä Edvin aina lätkään, joten lähettiin sinne puol viiden jälkeen. Kotona oltiin takas seittemän aikoihin jolloin olin vihdoin off. Ilta meni kyllä tosi nopeesti ja kun vihdoin pääsin sänkyyn peiton alle, niin nukahdin ihan samantien. Vähän on ollu väsy. Ihanaa, että ens sunnuntaina mulla ei oo koulua, joten saan nukkua silloin pitkään!

Tällä hetkellä tärisen kylmyydestä mun peiton alla ja odottelen, että äiti tulis skypeen. En oo sen kanssa puhunu yli viikkoon, mikä tuntuu tosi hassulta! Tää on ehkä pisin tauko tähän mennessä. Voisin mennä vaikka keittää teetä, ja ottaa vähän selvää, että mistä tän kakkoskerroksen lämpötilaa voi vähän säätää. Ulkonaki on kauheen kylmä vaikka aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Pakko mennä tätä menoo ostaa mulle pilkkihaalari ellen haluu kokea sitä kylmäkuolemaa täällä :D Ja oikeestihan tuolla ulkona ei oo ihan niiiin kylmä. Ainaki vielä kaks tuntia sitte oli vähän vajaa +20C, mutta silti jäädyin siellä!

Että sellasta, hauskaa viikkoa sinne :)