Winter jacket hunting

Oon nyt istunu tässä koneen ääressä bloggeri auki jo jonki aikaa, mutta en vaan oo keksiny mitään järkevää alotusta tälle postaukselle :D Tosin jäimpä myös miettimään, että onko edellisissäkään postauksissa ollu yhtään sen mielenkiintosempia alotuksia. Aina saman kaavan mukaan turhaa lätinää mun päivien menoista. Melkein jo meinasin kirjottaa, ettei mitään erityistä taaskaan tapahtunu, mutta muistin sit mun jacket huntin, joka alko jo viime viikolla kun kävin meijän lähimallilla sitä metsästämässä, mutta ainut mihin kulutin rahaa, ni oli Cheesecake Factoryn kanapasta ja juustokakku :D Mutta niin... maanantaina juoksin kauppoja läpi päivällä tarkotuksena löytää mulle jotain lämpimiä talvivaatteita. Alko epätoivo iskee, kun en muka löytäny mistään yhtään mitään joten suuntasin kotiin. Söin lunchiksi vissiin aamulta ylijäänyttä puuroa ja ananasta. Pesin mun pyykkejä, tein mulle snacksin iltaa varten ja päätin vielä käydä parissa kaupassa ennen kuin haen pojat koulusta. Tein sitte vihdoin pari löytöä: ihana paksu ja iso kaulahuivi ja supermukava villapusero! Ajelin tuli persuksen alla taas hirveellä vauhdilla Edvinin koululle ja sieltä Empun koululle. Ihastelin matkalla maisemia, koska perjantaina mun hostmom kerto, että yhen mäen yli kun ajaa (oon ajanu siitä joka päivä, enkä oo huomannu ite) niin näkyy Manhattanin skyline! Ihan hullua, en edes ajatellu, että se näkyis tänne asti.

Järkytyin kun se nainen lappas PUOLUKKAHILLOA tohon. Kyselin sitte
instagramissaki, että syökö joku muka lihapullia puolukkahillon kanssa.
Selvis, että Helmipä syö :D

Lämmitin pojille sunnuntain leftovereita ruuaksi ennen kuin lähettiin pikkusen kanssa lätkään. Treenien aikana istuskelin ja jäädyin tapani mukaan siellä kahviossa lueskellen kirjaa ja syöden mun snakcsiä. En tajuu niitä lätkäisiä jotka ihan reippaasti kävelee sinne hallille (siis ei sinne lämpimään kahvioon, vaan sinne ice rinkin puolelle) shortseissa ja t-paidassa?! Lätkän jälkeen ajeltiin kotiin, yritin mukamas saada Edvinin ajoissa nukkumaan, mutta se lotras kylppärissä ikuisuuden. Kun se sieltä vihdoin tuli, niin pyykkikori oli täynnä märkiä vaatteita, suihkuverho oli solmussa ja lattiat oli täynnä vettä ja kaikkien muiden pyyhkeet oli levitetty ympäri lattoita kanssa. No tässä vaiheessa hostmom onneks tuli takas kotiin hakemasta Eliasta, joten mä suuntasin suihkuun ja siitä omaan huoneeseen jatkamaan taas Potterin lukemista.

Melkein jäin IKEAn sohvalle istumaan, koska HP1!

Eilen oli taas ihan superpitkä ja väsyttävä päivä. Aamulla toi pikku-ukko vääns kyllä semmoset raivarit vaikka mistä, ettei kyllä enää naurattanu. Mitään ei voinu tehä mitä pyysin, vastaukseks sain aina hirveitä raivohuutoja ja melkein myöhästyttiin Einon bussista, koska pikkunen ei millään suostunu lähteä. Uhkasin sitte jättää sen kotiin, johon se vastas et "I don't care" mutta kyllä sit tuli vipinää kinttuihin, kun sammuttelin kaikki valot kiinni ja avasin ulko-oven. Autossa raivo jatku vielä siihen asti, että olin dropannu Einon bussipysäkille ja Empun sen kaverille. Loppujen lopuks se nukku ihan tyytyväisenä auton takapenkillä siihen asti, että puol 9 oltiin sen koululla. Odoteltiin koulun käytävällä hetki, kunnes siinä 15 vaille pääsin lähtee kaupan kautta kotiin. Söin nopeesti aamupalan ja lähin takas tienpäälle suuntana outletit. Taas oli hullu fiilis kun Newarkin kohalla tajusin, että hei tuolla toi skyline taas on. Vieläki tulee kylmiä väreitä, kun tajuu miten lähellä omaa unelmien kaupunkia sitä onkaan tullu viimeset 3 kuukautta asuttua!

Joulu tulee<3

Tosiaan outleteilla jatku takin metsästys... tuloksetta. Löysin kyllä mulle h&m:stä pipon, mutta siihen se jäiki. Suuntasin siitä sitte lohtulihapullille IKEAan. Olipa hyvää ja tuli melkein koti-ikävä. Tai ainaki viimeistään siinä vaiheessa, kun kiertelin molemmat kerrokset läpi. Olis ollu paljon juttuja mitä haluisin ostaa, mutta koska reilu 3 viikon päästä pitäis mun kaikki kamat saada mahtumaan mun matkalaukkuihin, niin ei voinu ostaa mitään ylimäärästä. Mukaan tarttu vaan semmonen teippirulla millä saa niitä karvoja ja pölyjä pois vaatteista. Tän jälkeen vietin varmaan puol tuntia siinä pikkusessa Swedish Food Marketissa. Maistelin suklaita ja ekaa kertaa glögiä, joka oikeesti oli hyvää!! Melkein ostin pullon sitä, mutta makso 4 dollaria, eikä se edes ollu tiivistettä, ni en viittiny. En kuitenkaan oo niin iso glögin kaveri. Mut oli hienoa opettaa sitä naista tiskin takana sanomaan glögi oikein... tai ainaki paremmin kuin mitä se aiemmin sano. Ois tehny kyllä mieli ostaa sieltä vaikka mitä, mutta kaikki oli niitä pakastekamoja, jotka ei ois säilyny paria tuntia auringossa paahtavan kuumaks tulleessa autossa. Ens kerralla sitte kylmäkassin ja sadan kylmäkallen kanssa matkaan. Kävin kuitenki syömässä sen perus pehmiksen, joka täällä tosiaan on jotain fat free frozen yoghurttia. 

Matkalla hakemaan poikia poikkesin taas kaupassa ostamassa hiivaa ja sain melkein sydärin, kun näin hinnan. MITEN VOI PALA HIIVAA MAKSAA 3 DOLLARIA?! No, eipä menny mun lompakosta, joten whatever. Hain pojat ja kotiin päästyä aloin tekemään pizzataikinaa. Meil oli tarkotus viime viikolla olla pizzaperjantai, mutta ei onnistunu koska meil oli se halloween scary tour. No pojat oli ihan intona tekemässä niiden pizzapalojaan ja oli kyllä ehkä mielenkiintosin pizza ikinä. Salamia, jauhelihaa, kanaa, kinkkua, mozzarellaa, cheddaria, paprikaa, sipulia, ananasta ja mitä vielä? :D No ainaki kaikki tykkäs ja sano, että oli parasta pizzaa ikinä. Paitsi, että Eero ei tainnu sanoo mitään... se raapi juustoa pois, koska oli ite laittanu sitä liikaa :D Oli kyllä ihan maukasta ja mulla jäiki pieni pala yli, koska mun ja Eeron paloista tuli sit vähän isommat enkä tosiaankaa jaksanu syödä sitä kokonaan :D Mun piti myös tehä korvapuusteja, mutta meilläpä ei ollu tarpeeks jauhoja siihen. Ehkä teen huomenna tai perjantaina!

Ilta meni kyllä tosi nopeesti läksyjen, pizzan ja viulunsoiton kanssa. Olin itseasiassa jo seittemän jälkeen lukemassa Empulle ja Edvinille Heinähattua ja Vilttitossua iltasaduks. Tän jälkeen ne hetken vielä piirteli ja teki mitä teki kunnes oli aika vihdoin YRITTÄÄ mennä nukkumaan. Edvin oli niin hyperaktiivinen, ettei se meinannu pysyä millään omassa sängyssä vaan hyppi ja kiipeili siinä sängyssä koko ajan. Puol 9 vihdoin molemmat oli nukkumassa ja mä pääsin suihkuun ja ottaa mun polvee varten särkylääkkeet. Huomas kyllä, että oli koko päivän tullu käveltyä ja seistyä, kun särki niin jumalattoman paljon siihen. Mun hostien olis pitäny olla kotona siinä yheksän jälkeen, mutta jostain syystä ne tuliki puol 11 aikaan ja mä olin jo ehtiny nukahtaa ennen sitä joskus 20 yli, syytän sitä 1600mg särkylääkemäärää. Onneks kuitenki noi vanhemmat pojat osaa hyvin olla "yksinki", joten no big deal, kun pienet pojat oli jo nukkumassa.

En tajuu miks täyttelen mun karkkilaatikkoa, kun sit on
aina niin hankala vastustaa kiusausta viikolla :D

Tästä päivästä voin nyt kyllä sanoa, että toistaseks ei oikeesti oo tapahtunu mitään erityistä. Aamu meni ihan ok. Eero vaan meinas jäädä pois kyydistä, koska se ei millään meinannu tulla, kun oltiin lähössä. En ymmärrä miten on niin vaikee lähteä silloin ku sanotaan?! Mä huusin oikeesti varmaan 10 kertaa. Eino ehti just bussille. Edvininki koululla oltiin siinä 20 vaille ja pian siitä pääsinki tulee takas kotiin. Oon vaan dataillu, pessy poikien pyykkiä ja syöny hostmomin tekemää ruisleipää! Skypettelin pari kertaa hetken mun siskon kanssa ja nyt odottelen, josko äiti soittelis tänne päin myös. Illalla taas tiedossa lätkää, mutta eipä muuta sen erikoisempaa. Perus päivä. Ja ihanaa huomenna halloween! Mun hostmom koittaa tulla jo neljäks kotiin, että ehtii Edvinin kanssa trick or treatille, joten mä oon jo silloin off. Paitsi et tarkotus olis tosiaan mennä mukaan kanssa joten... Mutta eipä se mitään.

Pakko sanoo, et alkaa pieni paniikki ja turhautuminen tulee tän rematchin takia. Sen in the middle of nowhere -perheen jälkeen ei oo kuulunu muista perheistä. Tässä on tosiaan reilu 3 viikkoa enää jäljellä, joten paniikki ei oo kaukana. Noh, pitää vaan think positive, ehkäpä sieltä kohta joku superperhe soittelee! Kuitenki suunnitelmat viikonlopuille ja muutenki on ollu semmosia, että jos nyt sit perhettä ei löydy, ni oon ainaki tehny mahollisimman paljon kaikkea täällä ollessa, varsinki Manhattanilla. Varmuuden vuoks oon myös listannu asioita, joita mun pitää ostaa, jos kotiin joudun lähteä. Toivotaan kuitenkin, ettei tota listaa tarvii alkaa käydä läpi ennen ku vasta ens kesänä!