"It's not for everyone. It's for those who understand." - Jared Leto

Heipparallaa! Hah koitin tän postauksen jo kerran kirjottaa enkuks, mutta siitä tuli nyt mitä tuli ni en jaksanu sitä julkasta. Siis joo ei se enkun kirjottaminen ollu ongelma, enemmänki se sisältö. Aina vaan alko menee liikaa hehkutukseks vaikka koitin pitää tekstin asiallisena :D Eli uus yritys suomeks ja palataan siis viime sunnuntaihin.

Pääsin keikkapaikan sisään siinä neljän jälkeen, näytin mun keikkalipun ja m&g order confirmationin, minkä jälkeen mun käteen iskettiin kultanen ranneke ja jotain fanikamaa. Oli ihan kiva ylläri, että noiden tavaroiden teema on uusittu tälle Jenkkikiertueelle. On ainaki semmoset tavarat, joita ei sitte kavereilla kävele vastaan :D Sain siis posterin, kangaskassin, paidan ja semmosen vip-laatan, jonka voi laittaa kaulaan roikkuu! Jep, tän jälkeen odoteltiin jonoissa tapaamisen alkua kuunnellen joitain epämääräsia rumpujen ääniä soundcheckista. No, soundcheck loppu ja oli aika siirtyä sinne m&g-huoneeseen. Olin vähän kyllä pettyny, koska tosta tapaamisesta oli jostain syystä jätetty question+answer session veks kokonaan. Kesällä Suomen keikalla se vielä oli ja tykkäsin siit tosi paljon. No ei voinu mitään. Tehtiin huoneen ympäri kaks kierrosta, ekalla kerralla saatiin nimmarit ja siinä samalla koitin jotain jutskailla. Olin kuitenki nii amazed by the band, et meni sanatki ihan solmuun :D Sain kuitenki kerrottua terkut Suomesta, kiitettyä (kai :::D) ja näytettyä mun tatskan. Jared kehu tatskaa ja kun olin lähössä pois niin se pyys josko vois saada kuvan siitä!! Joo mikäs siinä, että Jared Letolla on kuva mun tatskasta joo! Samalla tuli pieni sekaannus ja mun perään huudettiin "Hey Dream Out Loud, you forgot your poster!" Tykkään mun uudesta nimestä. Koitin sanoo, et joo ei oo mun, koska mä pyysin nimmarit albumin kansilehtiseen, mutta ne vaan sano, että pidä se. No menin takas jonon perälle, minkä jälkeen kuulen kuinka joku tyttö mun takana valitti kuinka joku otti sen posterin :D Hups, no onneks se sai uuden. Koitin nopeesti tunkee ne mun kaks posterii sit sinne kassiin niin, ettei se nähny! Mut ei hei ees ollu mun vika, mä sentään yritin antaa sitä takas ja koska se tyttö sai uuden ni nou hätä!

Seuraavalla kierroksella otettiin kuvat ja mähän tuttuun tapaan aloin kriiseilemään taas mun hiuksista, koska jostain syystä mun pinni vaan ei pysyny mun päässä :D Koko kuvanottotilanne oli kyllä niin hämmentävä muutamista syistä ja siltä kyllä näyttää kuvaki. Kaiken lisäks tuolla oli paljon huonompi kuvaaja ja valotus huoneessaki oli ihan huono ni laatuki on vähän käpynen. Raukka Tomo yksin tuolla reunassa, kun melkein kukaan ei menny sen viereen niissä kuvissa :( Äitiki laitto mulle viestiä, että mun ois pitäny pyytää se tulee lähemmäs. Se myös sano, että mun olis korkee aika vihdoin mennä sinne kampaajalle :D Shannonin ja Jaredin ilmeet on vaihteeks vähä lagiset, mutta on toi kuva kuitenki ihan kiva ja nyt on mulle itelleni jotain todistusta, että toi oikeesti tapahtu. Tän kuvan jälkeen sanoin vielä niille jotain, mutta en oikeesti edes muista puoliakaan mitä mä niille sanoin tai mitä ne mulle sano :D

Meet&Greetistä siirryin hakee mun early entry -rannekkeen ja odottelin jonossa, että pääsisin sisään sinne seisomakatsomoon. Odotellessa Jared käppäilee meijän ohi, jäi vähäks aikaa juttelee ja kerto olevansa kipeenä. Taas vaihteeks. Pian ton jälkeen päästiiki odottelemaan keikkaa sinne katsomoon. Lämppärinä oli New Politics ja olin pitkään, et joo mikä never heard -bändi seki on. Olin kuitenki kuullu sen Harlem-biisin aiemmin radiosta ja uusiks sit eilen. Oli ihan jees lämppäri, mut en mä jaksa ikinä niistä sen enempää innostua, koska emmä niitä oo menny kattomaan :D

Oon saanu tästä kuvasta jo monet naurut :DD

Siinä vaiheessa ku lämppäri on lopettanu ja taustamusaki loppu ni alko jännitys tiivistyy. Se tunne, kun Marssit tuli lavalle oli ihan huikee. Ei sitä voi edes selittää. Olin vaan niin onnellinen ja ajattelin ekaa kertaa monen viikon jälkeen "there's no better place for me to be right now". Ei tarvinnu miettiä mitään muuta kuin sitä hetkeä ja mulla oli niin hyvä fiilis pitkään aikaan. Tää keikka oli kyllä niin tarpeessa mulle näiden hirveiden tunnekuohuviikkojen jälkeen. En vaan tiedä onks sit jälkeenpäin yhtään sen parempi, koska nyt oon miettiny taas enemmän viime kesää, ja meijän pientä keikkareissua pohjoismaissa kavereiden kanssa. Seki oli yks täydellisyys ja mul on kauhee ikävä sitä reissua ja mun parhaita kavereita. Selasin myös tossa yks päivä läpi mun kaverin tekemää Dream Out Loud -kirjaaki, jonka se oli teetättäny kaikista ihanista kuvista ja teksteistä liittyen meijän maailman parhaisiin kahteen viikkoon kesäkuussa! Itkuhan siinä tuli niitä kuvia katellessa.

Keikka ei ollu mitenkään erityinen siis biisien tai lavashow's osalta :D Tai siis oli se ihan huippu, mutta koska se oli niiden kuudes keikka, jonka mä näin, niin niihin muihin verrattuna ei ollu erityinen. Ainakaan siihen toka vikaan biisin asti jolloin Jared sitte tuli yleisöön suoraan mun eteen. Seiso hetken siinä aidan toisella puolella kunnes yhtäkkii nappas mun kädestä kiinni, kiipes aidalle ja jatko lauluaan siinä samalla ku edelleen piti mun kädestä kiinni niin lujaa, et hyvä ku veri pääs kiertää :D Oli kyl ihan hullu fiilis siinä... I was having the time of my life samalla, kun lempparibändin laulaja pitää kädestä kiinni! No mikäs siinä, pienet järkytykset tuli ja ihmiset mun ympärilläki katto mua silleen "you lucky girl!" Näytin ehkä maailman riemuidiooteimmalta sen jälkeen, kun mietin vaan et mitä hittoa just tapahtu!

Tän jälkeen Jared sit meni takas lavalle ja alko ottaa ihmisiä yleisöstä lavalle kanssa. Tällä kertaa en ollu yks niistä onnekkaista, jotka sinne pääs, mutta eipä se ton aikasemman tapahtuman takia pahemmin haitannu :D Vaikka eipä mua olis haitannu yhtään jos olisin taas lavalle päässy! Jotenki ei sitäkään fiilistä voi sanoin kuvailla. Oot lavalla muiden fanien ja lempibändin kanssa laulaen ja katellen sieltä tuhatpäistä yleisöä, joka on ihan fiiliksissä keikasta! Mahtava kokemus, pakko sanoo. Anyways, 90 minuuttia meni ihan tajuttoman nopeesti ja sit keikka oliki jo ohi. Ne minuutit kiiti ohi ihan sekunneissa. Ei edes tuntunu, että koko keikkaa oli ollutkaan, koska kaikki meni niin nopeesti. Ihan muutenki ku vaan tolloin sunnuntaina. Yleensä odotan keikkoja ihan innolla ja valmistaudun niitä varten jo miljoona vuotta etukäteen, mutta nyt ei oikeen onnistunu. Tosiaan on ollu viime viikot muuta ajateltavaa, joten tää koko juttu tuli melkein ku puskista. Viime viikolla olin vaan et mitä onks se jo tällä viikolla?! No kuvia ja videoita katellessa alkaa muistumaan kaikkia kivoja hetkiä :)

Sellaset oli näkymät, kun herra tuli siihen mun eteen ::D

Nyt oon taas viimesen viikon harmitellu sitä, kun nää menee kiertueelle Eurooppaan ens keväänä ja meikä on täällä tuhansien kilometrien päässä. Lähinnä se harmittaa, kun tietää, että noi mun kaverit tekee meijän keikkareissun uusiks ja mä en oo siellä. Tiedän miten unohtumaton reissu siitä tulis. No saa nähä mitä tulevaisuus tuo tullessaan :) No joka tapauksessa. Sunnuntai oli ihan huippu ja L tykkäs keikasta myös tosi paljon! Tää tosiaan oli mun kuudes keikka kyseiseltä bändiltä enkä kyllä ikinä kyllästy, voi ku olis jo seuraava tiedossa! Jotenki tää on semmonen juttu, joka on mulle niin tärkee. Monilla se on joku harrastus, urheilulaji tms. minkä eteen ne tekis kaikkensa. Mä oon maailman onnellisin silloin, kun pääsen näkemään mun lempibändin livenä tai kun voin kuunnella niiden biisejä ja keskittyä vaan siihen. Siis en oikeesti tähän hätään osaa keksiä mitään muuta, joka on antanu mulle yhtä upeet ja mahtavat muistot, kuin tää bändi. Oon tutustunut niin moniin ihaniin ihmisiin ja muutama niistä onkin nykyään mun parhaita kavereita, joita täällä Atlantin toisella puolella ikävöin päivittäin. En mä oikeen edes osaa kertoa tänne mun fiiliksiä tästä aiheesta, mutta sen verran voin sanoa että: "It's not for everyone, it's for those who understand." Amen.

Ainii hitsi mua ärsyttää, koska en saanu niin hyvii kuvii ku toivoin :D Kaverilla tää sama kamera ja se sai ihan huippuja kuvia meijän kesän reissulta, niin oli odotukset liian korkeella. Tai ku ulkokeikoilta saa aina luonnonvalossa paljon parempia kuvia. Mutta eipä voi mitään, ihan kivoja noista silti tuli :)