In the end everything's gonna be alright

Oikeesti... viime viikko oli ehkä maailmankaikkeuden tylsin viikko blogin kannalta :D Tai siis ma-pe. Joka päivä olin kotona ja skypetin kavereiden kanssa syöden suomalaisia karkkeja! Voi neki loppuu tätä menoo. Ei siis oikeesti tapahtunu mitään maailmaa mullistavaa minkään osalta. Ei ku taisin mä joku päivä sit illalla lähtee käymään tuolla downtownissa, kun kerranki pääsin ajoissa töistä ja oli kuitenki korkee aika tehä välillä jotain muutaki ku istua joko kotona tai autossa! Vähän meni kyllä hukkaan ton viikon hyvät säät, mutta eipä voi mitään :D Mä vaan en yksinkertasesti jaksanu tehä mitään erityisempää ja olin ihan poikki jostain tuntemattomasta syystä x.

Lauantaina sitte nukuin pitkään ja sain vihdoin vähän mun univelkoja pois. Nappasin bussin Manhattanille ja siinä yhen jälkeen tapasin toista suomalaista au pairia. Käytiin Times Squarella Starbucksissa ja juteltiin niitä näitä. Vaikka tykkään siitä, että mulla on ulkomaalaisia auppareita kavereina niin musta on ihana välillä päästä jakamaan ajatuksia ihan suomeks. Nojoo juttelenhan mä mun suomalaisten kavereiden kanssa päivittäin, mutta on se silti eri asia, koska ei ne kuitenkaan voi samaistua näihin aupparifiiliksiin niin hyvin kuin toinen auppari. Starbuckseilun jälkeen hypättiin metrolla niin pitkälle kuin Manhattanilla alas päin vaan voi päästä. Tarkotuksena oli siis ottaa ilmanen Staten Island Ferry ja ottaa kuvia vapaudenpatsaasta.

Tuli jotenki mökki mieleen siinä ferryllä istuskellessa. Tai ku oli se meri ja sitte tuuli ja se tuoksu. Voi ku sitä pääsis käymään siellä oman mökin rantakalliolla. Mä rakastan niin paljon ku päivisin voi vaan istua siinä kalliolla ja ottaa aurinkoa tai sit vaihtoehtosesti illalla saunan jälkeen katella auringonlaskua. Tääl ei ees oo yhtä paljon hienoja auringonlaskuja niinku meijän mökillä! Siinä kun istuskeltiin ja kateltiin sitä Manhattanin skylinee ni oli kyllä ihan uskomaton fiilis. En vaan voi kuvitella, että mulle on ihan normaalia vaan ottaa bussi Manhattanille ja tehä tommosia juttuja niin kuin ne olis ihan arkipäivää. Vieläki vaan ihmettelen melkein ääneen aina ku nään ne kaikki korkeet rakennukset ja kaikki leffoista tutut paikat ihan omin silmin. Ei juma miten siistiä!

Tohon reissuun Staten Islandille ja takas meni ehkä tunti, joten suunnattiin siitä sitte takas Times Squarelle ja käytiin parissa kaupassa. Mukaan ei kyllä mulla tarttunu mitään, koska 1) en löytäny MITÄÄN ja 2) koitan tässä epätoivosesti säästellä mun rahoja, jotta mä oikeesti joskus pääsen vielä täällä matkusteleeki. Jossain kohtaa meijän seuraan liitty vielä yks toinen suomalainen auppari, mutta aika pian siitä mä jouduinki lähtee takas kotiin. Kävin vaan hakemassa matkaevästä ennen kuin suuntasin takas Port Authoritylle ja sieltä kotiin. Illalla en tehny oikeen mitään erityistä, pakkailin mun laukkua valmiiks ja katoin seuraavan päivän vaatteet jo valmiiks. Ainii ja tein mun säälittävän pre-assignmentin koulua varten :D Yritin myös niin kovasti päästä aikasin nukkumaan, mutta eipä siitä tullu mitään taas vaihteeks.

Mua naurattaa mun piirustustaidot :D

Sunnuntaina oli herätys 6:40 ja olisin siinä vaiheessa voinu kirota koko maailman alimpaan helvettiin... on niin väärin joutua heräämään noin aikasin sunnuntaina! No ei siinä mitään, laitoin itteni valmiiks, söin aamupalan ja tein eväät. 7:25 lähin Starbucksin kautta bussipysäkille ja sieltä Manhattanille. Oli outoa olla sielä jo niin aikasin. Mutta eipä se meno bussiaseman ulkopuolella ollu yhtään sen erilaisempaa vaikka tosiaan kello oli 9 sunnuntai aamuna! Tosin ei mikään ihmekään, kun Port Authority on yhen korttelin päässä Times Squaresta.

Tällä kertaa otin metron Harlemiin 125th streetille, jossa mulla oli mun eka koulupäivä melkein 8 kuukauteen. Selvisin perille oikein iisisti. Must on kiva, kun osaa tuolla liikkua jo tosi hyvin. Se on oikeesti tosi helppoa sitten kun tajuu miten ne streetit ja avenuet menee. En mä tietenkään tiedä missä kaikki paikat on, mutta jos joku antaa mulle streetin ja avenuen numeron ni sinne osaa ihan helposti perille. Ja kaikki noi Chinatownit, Upper East Sidet ja muutki tietää aina missä ne on. Nojoo... pääsin sinne mun koulurakennukseen ni jopas jopas, siellä mua odotti turvatarkastus. Eli ensin ne katto mun henkkarit, kävi laukun sisällön läpi ja passitti mut metallinpaljastimen läpi. Näinhän meillä Suomessaki toimitaan, kun mennään kouluun... :D

Mulla siis oli koulua 10-16 ja aluks kyllä aika mateli niin hitaasti, että meinasin tulla hulluks. Sit yhtäkkii kello oli jo yli kolme ja pian pääskin jo kotiin. Meitä on tolla kurssilla ehkä joku 80? Ja meijät on jaettu neljään ryhmään. Olin onnekas päästessäni kolmosryhmään, koska meijän ope on ihan huippu ja tosi rento. Tutustuin yhteen ruotsalaiseen siellä ja tehtiinki meijän esitelmä Bostonin Quincy Marketista yhessä. Oli kyllä semmoset paniikit molemmilla päällä, koska kumpikaan ei voi sietää esitelmien pitoa :D No selvittiin siitä kunnialla, eikä ees ollu niin paha ku kuvittelin. Ainii oon ainut suomalainen koko kurssilla, yllättävää. No ei se mitään, tuleepahan puhuttua enkkua enemmän, sitähän mä tänne tulin oppimaan! Kyllä ton koulupäivän aikana nous kiva innostus sit sitä meijän Bostonin reissua kohtaan. Tosi kiva päästä siellä kyllä käymään ja näkee uusia paikkoja. Varsinki, ku opiskellaan nyt Bostonin historiaa ja muuta kivaa, niin tietää kaupungistaki enemmän.

Koulun jälkeen sit taas metrolla takas 42nd streetille ja meinas kyllä hermo mennä, kun vahingossa otin semmosen metron, joka pysähty sitte joka pysäkillä. Vihaan noita metroja ja niitä tunneleita, koska niissä on ihan tajuttoman huono ilma, että meinaa tukehtua. Onneks nyt on vähän viilempää, kesällä oli vielä hirveempää kulkea metrolla. Tosin silloin mielummin otti sen metron sen sijaan, että olis kävelly monet korttelit sielä paahteessa. Nojoo, kävin hakee mulle ennen bussiinmenoa Oreo McFlurryn mäkistä, soittelin mun counseloreille ja ostin taas matkaevästä mukaan bussiin :D Oli muuten hassua, kun siinä puhelun aikana tuli itkettyä muutamat kyyneleet niin joku parikymppinen mies sitte tuli kyselee, että onks kaikki ok. Sitte ku lopetin puhelun, ni se oli tullu takas paperin kanssa, että pystyin pyyhkii mun kyyneleet ja kysy onko mulla ongelmia poikaystävän kanssa :D Se jäi sitte juttelee ja kyselee, että mitä mä teen täällä (luuli muuten mua saksalaiseks...) ja kauan oon ollu jne kunnes lähti ettimään kaveriaan. En tiiä tuunko ikinä tottumaan siihen, että randomit ihmiset tulee vaan juttelee sulle. Tai ehkä mä totun ja sitte on kauheeta palata Suomeen, jossa kukaan ei edes katokaan sua päin ellei oo pakko.

Kotiin kun tulin, niin ketä yllättää jos sanon, etten tehny mitään erityistä? :D Okei jutskailtiin mun hostien kanssa, koska oli muutama misunderstanding, joiden takia on ollu kyllä tosi huono fiilis viime päivien aikana. Onneks kaikki on nyt kunnossa :) Kunnialla loppuun täällä vielä 46 päivää, minkä jälkeen sitte mä suuntaan toivottavasti johonkin tosi kivaan uuteen perheeseen. Jotenki tosi hassua, että mä oikeesti oon lähössä täältä. Samalla jotenki myös helpottavaa. Mun perheelläki on jo uus auppari tiedossa. Mä vaan epätietosena odottelen ja mietin, että missä sitä ollaan reilu 1,5kk päästä. Nooo, ehkäpä tää tästä!

Tänään on lätkäpäivä, mikä tarkottaa, että kiireellä tulee taas juostua (tai ajettua) pää kolmantena jalkana joka paikassa. Onneks oon vieny Eeron ja sen koulukaverin aamulla kouluun, niin ei tarvii hakea niitä sitte iltapäivällä. Ehtii tulla sentään kotiin edes siinä välissä ennen kuin lähetään lätkään. Nyt voisin mennä kattoo loppuun toi yks Pretty Little Liarsin jakso ja sen jälkeen miettiä, mitä noi lapset vois koulun jälkeen syödä. Vois myös ehkä joskus oikeesti lukea sitä driver's manualia läpi tänään, koska suunnittelin vähän meneväni torstaina tekemään sen teoriakokeen, jotta vihdoin sais sen ajokortin. Musta on ihan hassua, että täällä voit vaan mennä tekee kokeen (pitää saada 40/50 kysymystä oikein) maksat 11 dollaria ja sit saat ajokortin käteen. Parasta on, että tosta kokeesta ei edes tarvitse mitään maksaa, joten jos menee ihan puihin ni uutta yritystä sit vaan!

Eipä tässä muuta, hauskaa viikkoa kaikille!