Home sweet home

Heissan! Eli jos joltain nyt vielä jäi ymmärtämättä niin meikäläinen on tällä hetkellä täällä koto-Suomessa lomalla! Suomessa kavereista vaan kaks ja perheestä äiti ja isäpuoli ties mun tulosta. Viime viikolla mietin hirveesti, että mitäs mä nyt teen ton 1,5 viikkosen aikana, kun olisin ns. kodittomana. Sit äiti kriiseili whatsappissa, että mitä jos joudun tulee kotiin kesken kaiken, kun ei oo yöpaikkaa ja siitähän se idea lähti :D Pistin äkkiä aluekoordinaattorille viestiä, että onnistuisko tämmönen ja voi jessus kun "Yes, you certainly can visit Finland..." -vastaus tuli niin meikäläinen alko vaan itkeä onnesta. Eli missään vaiheessa en ollu edes menossakaan mun aluekoordinaattorille yöks. Oli kiva keksiä kaikkea soopaa kuinka se muka asuu jossain Philadelphiassa ja selittelin ihan totisena kavereille miten hassua on viettää thanksgiving sen luona kun en oo edes koko ihmistä tavannu :D

Seuraavana päivän kerroin yhelle parhaalle kaverille tosta ja suunniteltiin hienosti kuinka yllätetään kaks muuta kaveria. Lennot ostin torstaina, eli viikko ennen lähtöä ja vaikka hyvin meni mun säästöt sinne niin oli kyllä joka dollarin arvosta! Ei siinä kyllä oikeen osannu ees uskoa, että on ihan oikeesti menossa Suomeen. Siis kun sitä on henkisesti valmistaunu olemaan vuoden poissa jolloin tässä vaiheessa koti ja ihmisten tapaaminen siellä tuntuu jotenki tosi kaukaisilta ja uskomattomilta. Pahinta oli, kun ei tosiaan voinu kuin vaan muutamalle ihmiselle hehkuttaa asiasta niin ei senkään avulla oikeen voinu uskoa. Koko ajan pelkäsin lipsauttavan väärään whatsapp-keskusteluun mun suunnitelmia tai lentoaikatauluja.

Lentojen bookkaamisen jälkeen aika meni tosi nopeesti. Kriiseilin kaikesta, muunmuassa just siitä helkkarin matkalaukusta. Ei naurattanu kun laukun painoraja oli sen 50lbs ja mun laukku ei vaan millään päässy sen alle. Pahimmillaan oli 58. Torstaina vielä päivällä Lena joutu seuraa vierestä, kun tappelin noiden kamojen kanssa. Loppujen lopuks mun laukku oli sen 52 ja käsimatkatavara 35 :D Tän lisäks vielä iso käsilaukku joka se oli kanssa miljoonapainava. Nyt on kädet muuten ihan jumissa noiden laukkujen kannon jälkeen. Torstaina vielä siis päivällä hain Edvinin ja Empun koulusta, jännitin ihan sikana kotiin menoa ja sanoin heipat perheelle. Edvin ei edes tullu mua halaamaan, se oli vihanen mulle, koska oli ite hävittäny just lahjaks saamansa marmorikuulat :D Sen sijaan esim Eino halas mua aamulla ja vielä ilta päivällä pariinki kertaan ja tuli mukaan heittää mua juna-asemalle ja huuteli monta kertaa mulle moikat. Kyllä varmasti vähän ikävä tulee vaikka overall on jotenki helpottunu fiilis :)

Mun hostit jo ikuisuuksia sitten sano, kuinka ne ei suostu ketään hakea tai viedä JFK:lle, koska sinne on kuulema ihan hirveetä ajaa. Joten tyydyin siihen, että mut heitettiin meijän omalle juna-asemalle. Juna lähti 5:40pm Westfieldissä. Newarkissa vaihdoin junaa (ei naurattanu ku raahasin matkalaukut ensin alas ja sitte portaita ylös VÄÄRÄLLE laiturille) ja Penn Stationilla olin siinä puol 7. Sieltä selviydyin Long Island Rail Road -alueelle ja sieltä otin junan Jamaica Stationille. Sieltä Liukuportaat ylös, porteista läpi ja JFK:n AirTrainilla terminaali 1:seen. Siinä kohtaa kyllä huokasin helpotuksesta. Vielä enemmän sen jälkeen, kun tiskillä mulle ei tullu sitä 50 dollarin ylipainomaksua laukusta. Valitsin siis mun virkailijan hyvin! Kentällä hengailin ja pistin pari viestiä kotiin siihen asti, että siinä puol 10 aikaan pääs koneeseen sisään.

Koko illan huippukohta oli siinä, kun lentokone lähti liikkeelle ja tajusin ettei mun vieressä niillä kolmella muulla penkillä istu KETÄÄN. Nousun aikana katoin jakson Big Bang Theoryy, kunnes vyön sai ottaa pois, nostin käsinojat veke ja menin vaan niille penkeille makaamaan neljän tyynyn ja viltin kera. En ollu ainut, jolla oli lennolla yhtä luksusta! Vähän ennen 12 heräsin äkkiä syömään dinnerin, ei kyllä ollu nälkä, mutta oli hyvää ja siinä oli niin ihanan näkönen ja makunen brownie jälkkärinä :D Tän jälkeen nukahdin melkein samantien uusiks ja seuraavan kerran heräsin vaille 5 (jenkkiaikaa siis) syömään aamupalaa: hedelmiä, muffinssi, myslipatukka ja appelsiinimehua<3 Ja perillä Frankfurtissa oltiin about 6 tai no paikallista aikaa 12 aamupäivällä.

Kentällä oli ilmanen wifi, joten äkkiä menin selittelemään parille kaverille kuinka nukuin niin huonosti täällä vieraassa paikassa aluekoordinaattorin luona ja samaan aikaan toiselle kaverille kerroin, että nukuimpa hyvin lentokoneessa :D Pian meijän portille pääs jo ja suuntasin taas koneeseen. Ihan kiva joo... lento piti lähteä 13:50 ja kymmentä yli tulee ilmotus, että on about 40 min delay. He he... äkkiä kaverille viestiä, että oon myöhässä ja ei oo kiirettä kentälle. Siinä vaiheessa kun kello on 15:30 ja päästiin lähtee ni ei naurattanu. Lento kesti noin kaks tuntia ja tuntu ehkä maailman pisimmältä ikinä. Viihdytin itteäni syömällä mun läksiäislahjasuklaita ja nukkuen tai ainaki yrittäen. Oli kyllä ilo suuri, kun näki laskeuduttaessa Helsingin valot. Oikeesti melkein itkin siinä :D

Rakas Iso Omena

Kentällä mun kaks parasta kaveria oli mua vastassa. Toinen oli hienosti keksiny selittää, että haetaan sen iskä ennen ku ne menee Starbucksiin. Siinä sit oli kaverin ilme näkemisen arvonen ku minä (ensin menin jo itekki ohi :D) tulinki sieltä. Ei hele harmi ettei oo videoo siitä. Muutamien tai miljoonien ihmettelyjen jälkeen ajettiin Pasilaan hakee toinen kaveri. Nauran täällä sille sen reaktiolle, kun toinen avaa auton oven ja näkee mut siellä. Siit on niiiiin paras video, et ei juma! Oli ihan hassua kyllä olla samassa maassa, kaupungissa, autossa kolmen parhaan kaverin kanssa. Ei tsiisus ei sitä fiilistä osaa edes selittää. Yks maailman parhaimmista fiiliksistä IKINÄ. Ajeltiin sitte keskustaan ja suunnattiin minne muuallekaan kuin vasta-avattuun Starbucksiin. Kauhistelin miten pieni frappuccino makso 4,9 euroa, MITÄ IHMETTÄ? Mutta pakko sanoa, että oli muuten miljoonasti parempaa kuin Jenkeissä, oikeesti. Jälkeenpäin, kun kattelin tilitietoja niin silmät putos melkein lattiaan, kun näin, että toi oli dollareissa 6,9! Siis Jenkeissä olisin samasta juomasta maksanu 3,95 dollaria :D Minkäs sille voi, että on tottunu niihin halpoihin jenkkien hintoihin.

Starbuckseilun jälkeen yks kaveri suuntas jonnekki bileisiin ja kaks muuta heitti mut kotiin. Olipas hassua vaan kävellä sitä kotipihaa. Menin koputtaa oveen ja ensimmäinen mitä kuuluu oli "MINNA MITÄ SÄ TÄÄLLÄ TEET?!" Siinä oli pikkuveli ja -sisko ihan ihmeissään. Veli oli ihan shokissa eikä aluks edes uskaltanu tulla eteiseen sanomaan mitään. Se alko kiipeilee meijän ovenkarmeissa ja vasta hetken päästä kuulu riemunkiljahdus ja se hyppäs mun kimppuun! Sanoin heipat kavereille ja jäin kotiin viettämään pizza- ja saunailtaa! Kummastelin kuinka meijän keittiön tiskipöydät on liian matalat ja portaat oudot (kaaduinki niissä jo komeesti, etten vaan ehtis unohtaa miltä perslasku meijän portaita pitkin tuntuu :D). Sauna ja Somersbyn päärynäsiideri oli kyllä jotain niin parasta. Ja tietenki oman perheen seura! Jet lagailin mukavasti ja vihdoin siinä kahelta nukahdin. Oli työn ja tuskan takana herää 11 seuraavana aamuna.

Eilen kävin pimpottelemassa kahen muun hyvän kaverin oven takana ja videomatskut löytyy näistä myös. Ei hitto niitä ilmeitä, kun ne näki mut! En vaan voi olla nauramatta! Käväsin sitte yhen kaverin kanssa jo Ikeassa hodareilla ja jätskeillä. Lisäks kävin Prismassa ja mun rakkaassa lähiostoskeskuksessa. Siellä muuten tuli liukuportaissa vastaan isäpuolen sukulaisia ja eikä kun niiden ilmeet oli kanssa niin priceless, kun ne näki mut :D Siis tää on ollu ihan parasta yllättää kaikkia ihmisiä täällä! Mutta joo, oli hassua kävellä siellä Ison Omenan käytävillä ja tajuta, ettei mikään oo muuttunut, mutta silti kaikki tuntu niin uudelta ja oudolta. Illalla olin sleepoverilla mun pikkuveljen huoneessa ja mähän nukahdin taas vasta kahelta.

Tänään tein kuolemaa, kun piti herätä kymmeneltä. Oikeesti ei jestas miten vaikeeta oli. Herkullisen ruisleipäaamupalan jälkeen säpuoli heitti mut kahekstoista Kamppiin (kriiseilin, koska oisin muuten joutunu maksaa 4,5 euroa bussimatkasta sinne, koska en ollu ehtiny lataa mun bussikorttia). Näin taas yhtä parasta kaveria ja oli kyllä ihana vaan kävellä ympäriinsä ja jutella. Ihanaa huomata kuinka oikeesti MIKÄÄN ei oo muuttunu viimesen neljän kuukauden aikana meijän (tai muidenkaan kavereiden) välillä. Vaikka ei tehty mitään sen erityisempää niin silti oli niin parasta<3

Nyt oon ollu kotona, kirjotellu tätä postausta varmaan yli tunnin, joten 10 pistettä ja papukaijamerkki sille, joka jakso lukea! Varsinkin, kun kuvia on huimat kolme :D Huomenna lähetään äidin kanssa Selloon shoppailemaan ja Chico'siin syömään. Iltapäivällä taas Helsinkiin kattomaan kaverin kanssa vihdoin ja viimein Catching Fire. Olin niin innoissani tosta leffasta, nyt vielä enemmän, kun pääsee parhaan kaverin kanssa kattomaan! Ens viikolle on kyllä paljon kivaa tekemistä ja en malta odottaa, että pääsee näkemään lisää sukulaisia ja kavereita! Harmi vaan, että kun on paljon tekemistä niin aikaki menee liian nopeesti ja pian huomaanki, että on jo taas viikonloppu ja loma lähenee loppuaan. Hassua olla Suomessa lomalla :D Tiistaina mulla on lähtö siis 6:55 kohti JFK:ta! Mutta on tässä vielä vähän reilu viikko aikaa.

Joskos sitä menis taas lämmittelemään saunaa ja nautiskelemaan mun toisen Somersbyn. En vieläkään usko, että oon Suomessa! Heippa.

Ps. limupullot on täällä oudon muotosia!