Lost

Jopas on mulla kova postausvauhti, katotaan vaan milloin tää lopahtaa! :D Eilisilta oli ihan mahtava ja samaan aikaan hirvein koko mun täällä oloajan aikana. Siinä puol neljä lähin kävelemään bussipysäkille, kun Eero oli tullu kotiin. Odottelin bussia, jonka piti tulla 4:44, mutta jota ei vielä kuulunu edes 5:20. Mun vieressä oleva tyttö soitti NJ Transistille ja sieltä sanottiin, että Lincoln Tunnelissa on jotain hämminkiä ja busseilla voi olla up to 60 minutes delay. Ei naurattanu. No onneks tää tyttö oli supermukava ja lupas näyttää mulle miten junalla pääsee. Mä siis tosiaan aina käytän bussia, koska saan mun hostiskän bussikortin viikonlopuiks käyttöön. En siis oo ikinä aiemmin menny junalla Manhattanille. Ongelma siinä siis on se, että junaa pitää vaihtaa Newarkissa. No selvisin siitä ja Port Authorityn sijaan saavuin siis Penn Stationille. Siinä vaiheessa, kun olin tunnin odotettua myöhemmin Manhattanilla, niin päätin mennä sinne leffateatteriin ihan vaan metrolla. Penn Station on siis 34th streetillä ja leffateatteri Upper West Sidellä 68th streetillä.

No koska tää pieni reissu Manhattanille oli jo muutenki saanu niin loistavan alun, niin tietenki piti sitä jatkaa. Ostin taas sen hyperkalliin 2,75 dollaria maksavan metrolipun joka ei ikinä sit toiminu. Porttien viereisten tiskien luukutkin oli kiinni, niin etten voinu kenellekkään valittaa. Hetken jo ajattelin et ok ehkä mä vaan kävelen, kunnes tulin toisen metrolinjan porteille ja siellä oli joku mamma tiskin takana. Selitin tilanteen ja sehän oli ihan naama sanonko millä, mutta kuitenki päästi mut "only this time". Se alko valittaa kuinka mun ois pitäny siellä toisilla porteilla sanoo tosta, eikä ymmärtäny ku sanoin että siellä ei ollu ketään. Sit ku menin niille porteille ni en tietenkään saanu sieltä parin metrin ja lasin takaa mitää selvää mitä se mamma siellä huuteli ja olin ihan pihalla minkä portin se meinaa avaa mulle. Siinä se sit teki semmosia eleitä ja ilmeitä että "ootko nyt ihan idiootti, mene siitä portista urpo". Onneks seuraava tiskillä olija huus kerto kiltisti mulle mille portille mun pitää mennä. Tässä vaiheessa laitoin hirveitä rageviestejä tosta mammasta Celinalle ja avauduin kuinka on vaihteeks niin mun tuuria kaikki.

Hyppäsin pois 72th streetillä ja pian huomasin ja tajusin, että hei nää on tuttuja hoodeja. Löysin meijän aupparikouluaikasen ravintolan ja ihan vanhoja hyviä aikoja muistellen käppäilin sen ohi ja siellä mun ja Helmin ihana vanha raasu papparainen oli ikkunan takana :D Käppäilin leffateatteriin hakemaan mun lipun ja koska mulla oli vielä tunti aikaa nii kävin kiertämässä Century 21:n (ei takkia taikka mitään muutakaan tarpeellista) ja jonku sulosen joulukaupan! Mietin, että vois ehkä syödä jotain, kun kello oli kuitenki melkein 8 enkä ollu syöny siinä vaiheessa mitään (kahta minikitkattia lukuunottamatta) seittemään tuntiin. No unohdin sen ruuan yhtä nopeesti kuin muistinki. Leffateatterissa sit vaan huomasin, et oho mun vatsa kurnii. No selvisin siitä ja sain nautittua leffasta ihan hyvin!

Menin siis kattomaan the Dallas Buyers Club ja huhheijaa oli superi leffa! Toi perustuu siis tositapahtumiin, kun yhellä miehellä todetaan olevan HIV ja se sai 30 päivää elinaikaa. No pienten lääkkeiden ottamisien, diilaamisen ja kaiken muun ansiosta ja seurauksesta se eli kuitenki vielä monta vuotta ennen kuin kuoli AIDSiin. Kuulostaapa ankeelta leffalta, mutta oli ihan huippu. Se oli superhauska ja samalla koskettava. Tokihan mun lempparibändin laulaja oli siinä sivuroolissa näyttelemässä transua ja joo en oikeen osaa sanoa siitä mitään. Tiedän, että Jared on mahtava näyttelijä, mutta toi oli jotain ihan yli mun odotusten. Oli niin hyvin kyllä eläytyny rooliinsa, ettei kyllä ollu siinä mitään moitittavaa. Sama myös Matthew McGonaugheyn kohalla. Molemmat noista oli laihduttanu ihan jumalattomasti tota leffaa varten ja veti roolinsa hienosti! Tolle leffalle on myös povattu Oscar-ehdokkuuksia, että ei se ihan turha leffa kyllä oo!

google

Nojoo, leffa tosiaan ylitti odotukset ja oon kyllä niin ilonen, että pääsin ton kattomaan eilen :) Leffan jälkeen mulla oli puol tuntia päästä 42nd streetille ja ajattelin, että ehkä mä suosiolla vaan meen kahentoista bussilla. No ehin kuin ehin bussiin klo 11, mutta siitä se alamäki taas alko. Mun bussi lähtee aina 10:01pm jälkeen eri portilta, joten jo sen portin ettiminen tuotti ongelmia. Tän lisäks piti vielä ostaa bussilippu, mikä ei ollukaan ihan helpointa, koska piti tietää bussin linja ja joku aluenumero ja vaikka mitkä. Sain kuitenki lipun ostettua ja hyppäsin bussiin. Kysyin kuskilta varmistukseksi, että meneehän se Westfieldiin ja tää sanoo, että joo. Jossain kohtaa tajusin, että ei jumalauta eihän tää oo minnekään Westfieldiin menossa ja hyppäsin pois. Olin keskellä pimeetä katua jossain en tiedä missä. Siinä kyllä paniikissa itkin, että mitäs nyt. Mun puhelimen cellural data limit on menny täyteen, joten nettiäkään ei ole. Onneks kuitenki se kartta toimi jotenki ja sain katottua, että oon North Plainfieldissä. EI HYVÄ. Jo mun tokana päivänä täällä ollessa mun hostmom sano, että ei oo hyvää aluetta yhtään, etenkään pimeellä. No eh, kello oli siinä vaiheessa melkein puol 1 ja olin ihan autiolla kadulla. Ainut missä oli valoa ni oli liikennevalot. Soitin itku kurkussa kotipuhelimeen ja melkein sain paniikin kun puhelu meni vastaajaan, onneks hostäiti kuitenki kesken vastaajan vastas puhelimeen. Selitin tilanteen ja pian mun hostiskä soitti mulle ja yritti selvittää missä oon. Kaiken sähellyksen jälkeen onneks hostiskä löys mut ja yheltä oltiin jo kotona takas.

Kyllä oli semmonen paniikki vielä jälkeenkipäin, että en saanu edes nukuttua kuin vasta siinä kolmen jälkeen. Ei kyllä hirveesti naurattanu toi, eikä kyllä vieläkään naurata. Oli kamalaa joutua keskellä yötä soittaa näille tänne ja pyytää tulee hakee. Varsinki ku mun hostiskä oli selkeesti vähän pissed... tosin olisin mäki jos keskellä yötä joutuisin jonku lähtee hakemaan jostain hevonkuusesta. Nojoo, yöllä whatsappailin kavereille tosta leffasta siihen asti, että vaan nukahdin. Nukuin koko yön hullun huonosti ja heräilin koko ajan. Aamulla olo oli ku pahimmassa hangoverissa ja tosissani mietin, että mitä mun zero calorie lemonadeen oli oikeen lisätty :D Huhhu mikä ilta kyllä. Toista kertaa en edes uskalla yrittää mennä 10 jälkeen lähtevillä busseilla.

Nyt odottelen, että hostiskä tulis kotiin ja lähettäis kattoo uutta autoo Pennsylvaniaan. Jestas miten ihanat lauantaisuunnitelmat. Alunperin suostuin lähtee mukaan, koska tarkotus oli lähteä aamulla jolloin oltais jo iltapäivällä takas kotona. No suunnitelmat muutu ja meni koko lauantai kyllä ihan uusiks. Kyllä ottaa päähän, kun olis ollu tosiaanki muutaki tekemistä, mutta sattuneista syistä en sit ikinä kehdannu sanoo enää, etten tuukaan mukaan. Ja siis se tarvii mua ajamaan toisen auton kotiin, koska hostäiti on töissä niin se ei pääse. Nojoo... ehkä mä huomenna sit meen sinne Manhattanille, mutta saa nähä ehinkö sitä musikaalia käydä kattomassa. Johan on vaihteeks niin hankalaa. Ehkä tää tästä hyväks vielä muuttuu!

Toivottavasti teillä oli parempi alku viikonloppuun kuin mulla!