North Carolina, here I come!!

RUMPUJEN PÄRINÄÄ JA KONFETTEJA KIITOS!

Täällä kirjottaa maailman tai ainaki New Jerseyn onnellisin tyttö! Mä nimittäin suuntaan kuun lopussa Charlotteen au pairiksi kahdelle supersuloselle tytölle! Juttelin tän äidin kanssa siis keskiviikkona kahesti puhelimessa ja tänään sitte oli skype ja vielä yks puhelu. Lisäks vaihdeltiin paljon sähkäreitä. Jo ekan puhelun aikana mulla oli ihan huippufiilis, hostäiti vaikuttaa niin ihanalta ja jotenki tosi rennon ymmärtäväiseltä. Juttuaki riitti vaikka mistä ja jotenki oli semmonen fiilis et THIS IS IT! Tytöt oli ihania skypessä ja ne oli kuulema puhelun jälkeen ollu tosi innoissani musta. Voi mitkä ilonkyyneleet tuli kun ne kovasti odotetut sanat "I would be happy if you wanted to come here." Nyt oon pommittanu kaverit ja perheen läpi mun ilouutisista ja ei hele en voi käsittää tätä. Se, että mun ei tarvii tulla kesken kaiken kotiin (vaikka olis ihana toki nähä kaikkia rakkaita siellä) on ihanaa, mutta että pääsen vielä just siihen perheeseen ku halusin ni on vielä ihanempaa! Ei oo kyllä onnella rajaa täällä.

Eli siis vielä kerran: perheeseen kuuluu 7- ja 9-vuotiaat tytöt, yksinhuoltajaäiti, karmaisevaakin karmaisevat kaks kissaa (okei ei ne niin karmeita ollu, mutta kun kissat yleisesti on mun vihollisia niin.... :D) ja siinä se. Tytöt harrastaa, tanssia, gymnastics (mikäs tää on suomeks) ja uintia. Okei mä huijasin teitä ihan vähän tossa sijainnissa, ne ei ihan asu Charlotessa vaan siinä ihan lähellä olevassa pienemmässä townissa, mutta en nyt muista sen nimee enää :D Tulee olee niin hassua tän perheen jälkeen mennä tonne, yhtäkkiä seittemän muun ihmisen jälkeen asunki vaan kolmen muun ihmisen kanssa. Voisin mennä nyt heittelee kärrynpyöriä tonne lehtikasoihin, mutta ehkä mä tyydyn vaan jäämään peiton alle mun ben&jerry'sin kanssa ja kattoa jonku leffan netflixistä!

Huomenna tosiaan aikanen herätys ja pitäis aikasin myös nukkumaanki mennä, mutta saa nähä mitä tulee! Oon niin hyper ettei mitään rajaa. Odottelen innolla, että Suomi herää ja mun puhelin piippailee viesteistä kotoota. Varsinki äiti varmaan itkee onnesta sielä sitte! Semmoset maailman parhaat uutiset. Ilmottelen lisää ehkä huomenna Bostonista jos aikaa ja jaksamista on. Tää hostmom soittaa mulle aamulla kunhan on puhunu enemmän sen aluekoordinaattorin kanssa, että miten tästä eteenpäin! Nyt ei muuta ku hyvät yöt Amerikka ja huomenet Suomeen!