Trick or treat!!

Sinne se monta viikkoa, ellei jopa kuukautta odotettu halloween meni! Vissiin tais olla elokuu, jolloin Edvin ekan kerran kysyi kuinka monta päivää halloweeniin on ja nyt se jo on ohi. Päivä oli kyllä ihan tavallinen ja mitään normaalista poikkeavaa ei kyllä näkyny missään. Paitsi että Edvinin koululla monilla oli oranssia päällä ja sekin vaan siks, että kalenterissa luki "weat something orange". Aamu suju ihan kivasti eikä kukaan känkkäränkkäilly, paitsi minä sisäisesti, koska ärsytti ja itketti kaikki. Päivävapaalla mä tein pari pientä trick or treattia meijän ruokakomeroon ja napsin pari suklaapatukkaa ja sen lisäks söin vähän kotoota lähetettyä fasun suklaata. Yritin kattoa jakson CSI NY:tä, mutta en tainnu päästä 10 minuuttia pidemmälle kunnes kyllästyin. Skypettelin myös kaverin kanssa ja jossain kohtaa heitin mun kengät pesukoneeseen. Kiinnostusten kivivyöry ja silleen.

Siinä on meijän fire ninja!

Eka ovi!

Iltapäivällä mun tartti hakea vaan Edvin, joten oltiin takas kotona jo siinä 3:20. Ajomatkalla Edvin innoissaan kerto kenen kanssa menee trick or treatille ja pienen hengenvedon jälkeen lisäs "You can come with us too if you want to." Olipas sulosta :D Tehtiin äkkiä pojan läksyt loppuun ja syötiin muutama karkki. Mä vielä koversin vihdoin mun pumpkin patchilta saaman pumpkinin hosteja odotellessa. Hyi muistin kyllä taas vaihteeks, miks en mun ekan kurpitsan jälkeen ookkaan niitä kaivertanu. Se limanen mössö on vaan niin kuvottavan näköstä, hajusta ja tuntusta. No tuli ihan kiva pumpkin vaikka hirveellä kiireellä sen teinki. Hostit tuli kotiin siinä ehkä puol viideltä ja pian tän jälkeen lähettiinki vihdoin sille kauan odotetulle trick or treatille. Meijän porukassa tuli Edvin, Elias, hostit ja niiden kaveriperhe. Mä olin supertylsä enkä ollu pukeutunu mitenkään (jotenki en missään kohtaa edes ajatellu koko asua ja sitte se vähä jäi), joten en nyt ite siellä ovilla pahemmin käynyt, ellei menty tuttujen talolle ja juteltu niiden kanssa siinä samalla. Meijän huippu naapuri heitti kyllä semmosen vitsin, että putoiltiin kaikki (paitsi pienet lapset) aika reippaasti. Sillä oli semmonen irtojalka ja sit se kysy tykätäänkö siitä ja kuinka se oli löytäny sen Bostonin maratonista.... kauheeta, mutta ei voitu olla nauramatta :D

Tästä kierreltiin sitte muutaman korttelin säteellä ympäriinsä ja oli ihan supermakeeta nähä niitä pieniä ja vähän isompiaki lapsia innoissaan tosi hienoissa asuissa juoksentelemassa ovelta ovelle. Maailman sulosin lapsi oli semmonen pari vuotias tyttö, joka oli pukeutunu ampiaiseks. En kehdannu ottaa kuvaa, mutta voi se oli niiiiin ihana ja söpö. Oli hassua tajuta, että tässä tää ihan kunnon halloween nyt on. Kyllä itekin on odottanu sitä pitkään ja oli kyllä kokemuksen arvonen! Sulosta oli myös, kuinka näiden kaveriperheen kaks lasta jossain kohtaa sano, ettei haluu enää mennä hakee karkkia, koska niillä on jo ihan liikaa. Samaan aikaan Edvin juoksee pää kolmantena jalkana aina vaan seuraavalle ja seuraavalle ovelle. Vähän vaille seittemän oltiin takas kotona, mä juoksin hirveellä vauhdilla vaihtamaan vaatteet ja syömään äkkiä jotain, koska olin tajunnu, etten oo koko päivänä syöny muuta ku lautasellisen puuroa ja karkkia. Ei ihme, että oli vähän huono olo ja päätä särki. Seittemän jälkeen olinki tuolla naapuritownissa kaverin luona.

Menin Lenan ja sen naapurin pojan kanssa vielä kiertää muutama talo. Juteltiin kaikkea mahollista turhaa Suomen koulusysteemistä ja klovnikauhutarinoista tien vieressä kasvaviin bambuihin. Siis mitä? En tienny, että täällä muka kasvaa bambuja ja siinä sitte minä ja Lena ihmeteltiin niitä hetki jos toinenki.  Käytiin yhellä tosi hienolla talolla, enkä kyllä todellakaan halua tietää kuinka paljon ne on niiden halloweenkoristeista maksanu. Siellä pääs kanssa semmoselle scary tourille pitkin sitä pihaa ja se oli kyllä ihan kiva vaikkei yhtään pelottava! Tästä sitte kierreltiin ympäriinsä, enkä vieläkään oikeen tiedä mikä meijän päämäärä edes oli koskaan ollu. Lenan mielestä käveltiin ihan liian jyrkkiä ylämäkiä ja mä vaan naureskelin vieressä, että jos noi mäet on jyrkkiä, niin se ei voi ikinä tulla mun luokse Suomeen, koska meijän koti on pienen mäen päällä ja joka suunnasta pitää tulla ylämäkeä pitkin :D Taidettiin sit käydä vaan yhen oven takana trick or treatit sanomassa, mutta mä pysyttelin taas taaempana "vanhemman" roolissa, koska mulla ei ollu sitä asua :D

Reilu tunnin kävelyn jälkeen naapurin poika meni kotiin (tajusin just etten edes tiedä sen nimeä :D) ja me mentiin Lenan kanssa niille. Maistoin lisää kammottavia amerikkalaisia karkkeja ja melkein itku tuli, kun mietin miten jotku lapset innoissaan niitä syö. Siis joo jotkut on ihan mukiinmeneviä, mutta joku butterfinger tai reeses?! Hyi luoja :D Lena lappas mulle niiden karkkikorista kaks kourallista kitkatteja, koska se ties mun tykkäävän niistä, joten mun karkkisaalis ei sit jääny niin säälittävän pieneks! Yheksältä mun oli pakko lähteä takas kotiin päin, koska mun pää meinas räjähtää ja olin unohtanu särkylääkkeet kotiin. No enhän mä muistanu sitä kotonakaan ottaa ja tällä hetkellä kadun suuresti, koska nyt ei edes migreenilääkkeellä oo toi inhotus lähteny pois. Tän lisäks mun polvi ja oikeestaan koko toi oikee jalka oli superkipee, mutta kuten sanoin niin en sitä särkylääkettä muistanu ottaa, joten seki särkee vielä.

Mun toka pumpkin ikinä!

Mun huimaakin huimempi karkkisaalis hei!

Nukuin koko yön jotenki huonon hyvin. Siis... nukuin jotenki tosi hyvin, mutta samalla kuitenki heräilin aika usein, joten perjaatteessa nukuin huonosti :D Tää oli eka kerta pitkään aikaan, kun en heränny ennen herätyskelloa ja siks oli erityisen ankee aamu. Herättelin kolme poikaa ja no perus aamurutiinien ja -kuskailujen jälkeen suuntasin walmarttiin ostaa mulle kokista ja tulin kotiin. Ei ku menin mä pankissa käymään ja hakemaan Eeron physical exam formin. Sielläki ne ihmiset oli niin kujalla ja jokainen neuvo mut eri paikkaan. Sit ku tää lääkäri/ortopdia/whatever-juttu on kolmessa eri rakennuksessa ni olipa kiva loikkia teiden yli siinä kaatosateessa. No löysin kuitenki oikeen paikan, sain sen kirjekuoren ja tulin kotiin. Meinasin alkaa tekee taas chocolate chip cookies, mutta muistin, etten haluu mitään makeeta syödä, joten päädyin tekemään teeleipää. Tulipas hyvää ja rupesin ihmettelemään, että miten ihmeessä en oo sitäkään pariin vuoteen tehny :O Yhessä kohtaa tein sitä tosi usein, koska se on niin helppoa ja hyvää!

Nyt oon viimesen 1,5h istunu tässä mun sängyllä dataillen ja tätä postausta kirjotellen. Kohta pitäis laittaa itteni ihmisen näköseks ja kahen tunnin päästä lähteä takas töihin. Tänään on taas superhelppo päivä, koska kun tullaan kotiin, niin mä oon töissä tasan siihen asti, kunnes jompi kumpi noista vanhemmista pojista on kotona. Mulla on suuntana Manhattan ja toivon, että ehin 4:44pm tulevaan bussiin. Tänään on nimittäin yhen leffan ensi-ilta ja mun on nyt tietenki ihan pakko mennä :D Huisin hauskaa, että toi ensi-ilta on vaan Losissa ja Nykissä... joudun maksaa superkalliin leffalipun ja lisäks vielä bussimatkat siihen päälle. Noh, eiköhän oo ihan sen arvosta. Tiedän, että muutama kaveri ainaki siellä ruudun toisella puolella kärvistelee kateudesta punasena, koska joutuu odottaa ton leffan näkemistä ens vuoteen, hehee :D

Että semmosta täällä. Toivottavasti muilla oli kiva halloween ja ja ja huippua viikonloppua kaikille :)