North Carolina?!

Mitään maata mullistavaa ei maanantaina päivällä tapahtunu. Aamu oli helppo, koska vein vaan Edvinin kouluun. Elias oli kotona, koska se oli kipee, mutta eipä se muhun vaikuttanu mitenkään. 14-vuotias pärjää hyvin ilman, että joku koko ajan paapoo vieressä. Se lähinnä siis lepäili omassa sängyssä ja joi teetä niin paljon, että jopa mä suurena teen ystävänä olin siitä ylpeä :D Iltapäivällä sitte pitiki hakea kaikki Edvin, Emppu, Eero ja sen koulukaveri koulusta, joten tän jälkeen ei ollu pienintäkään taukoa, kun jo piti lähteä Edvinin lätkään. Eli istuin pientä 5min taukoa lukuunottamatta koko ajan autossa klo 2:20-5:10. Kyllä vähän väsytti sen jälkeen. Lätkätreenien aikana mun counselor soitti ja kerto, että perhe North Carolinasta ois kiinnostunu musta ja soittaa mulle illalla. Mähän hypin siellä kahviossa ihan pilvissä ja pommitin kaverit ja äitin läpi mun intoiluviesteillä!

Perheeseen kuuluu äiti, isä ja 5v poika. Äiti on yllättäen lääkäri ja isällä on joku oma firma ja se käy Delawaressa töissä kolmena päivänä viikossa. Poika on pre-schoolissa tms. joka päivä 7:30-2:30. Perhe vaikuttaa ihan mahtavalta ja puhelimessa juteltaessa tuli kyllä tosi hyvä fiilis. Meillä on paljon yhteistä ja mun työ tossa perheessä kuulostais just hyvältä. Sovittiin just skype huomisillalle, jolloin pääsen juttelemaan myös tän pojan ja isän kanssa (ellei sen lentokone oo myöhässä). Nää asuu Greenvillessä, joka on noin tunnin ajomatkan päässä rannalta, 1,5h Raleighista, joka on North Carolinan pääkaupunki, ja reilu 3h päässä Washington DC:stä. Tää perhe kuulema tekee aika usein myös viikonloppureissuja DC:hen, mikä kuulostaa oikein mahtavalta! Ainut huono asia, jonka tästä perheestä keksin on se, että niillä KOLME kissaa. Ne jotka mut vähänkään tuntee, ni tietää, etten vaan voi sietää niitä. Saan sydäreitä, kun edes nään semmosen. Ne vaan aina onnistuu hiipparoimaan jostain mun huomaamatta ja yhtäkkiä hyppää naaman eteen. Okei ei se olis kyllä ongelma kuitenkaan. Mä en tykkää kissoista, mutta en niiden takia tosiaankaan sanois tolle perheelle ei :D

Tänää aamulla heräsin puol tuntia ennen herätyskelloa. Siinä sängyllä makoillessa pläräsin puhelimen läpi huomatakseni, että toinen perhe myöskin North Carolinasta oli ottanu muhun yhteyttä. Super iso kiitos Helmille, joka sille perheelle musta kerto ;) Perheeseen kuuluu yksinhuoltaja äiti ja kaks tyttöä (7&9v). Perhe asuu North Carolinan isoimmassa kaupungissa Charlotessa, eli paremmaks vaan menee hei. Sieltä on pari tuntia sekä biitsille että joillekkin vuorille, joilla on kuulema hyvä mennä camping ja hiking. Myös tää perhe kuulostaa ihan mahtavalta. Vastailin aamulla kaikkiin tän äidin laittamiin kysymyksiin ja pommitin tuplamäärän kysymyksiä lisää. Just tuli viestiä, jossa tää kiitti mun emailista ja lupas vastata mun kysymyksiin illalla kunhan pääsee kotiin.

Sanomattaki selvää, että oon superinnoissani nyt näistä molemmista perheistä! Toivon kovasti, että mun suuntana on North Carolina, koska noi molemmat perheet on ihan huippuja. Nyt odotellaan vaan toisen perheen spostia ja toisen perheen kanssa skypettelyä niin pääsen kertomaan teille enemmän :) Peukut pystyyn ja sormet ristiin, eiköhän tää tästä. Ois ihanaa vihdoinki saada varmistettua toi uus perhe ja alkaa suunnitella tulevaa!

Tänään sen lisäks, että oon ollu intopiukeena koko päivän, ni oon ollu myös töissä koko päivän. Edvin yski aamulla tosi pahasti, joten se ei menny kouluun. Oon pessy monta koneellista pyykkiä (vielä on yks koneellinen pyörimässä ja kaks lisää tulossa), viikannu niitä, tehny makaronilaatikon ja skypetelly siinä samalla puhelimella kaverille ja äidille. Samaan aikaan Edvin on katellu Ninjagota ja pelannu legoilla (yritin jopa tarjoutua leikkiä sen kanssa, mutta vastauksena sain vaan: "Miks oot täällä? Mee jo." ok... :D) sekä välillä ollaan pelailtu ristinollaa. Se on ihan superinnoissaan siitä pelistä, kun on sen just oppinu :D Äsken se söi jopa kaks lautasellista makaronilaatikkoa, mikä on hyvin harvinaista siltä, kun mun ruuat ei näytä ikinä kelpaavan sille. Nyt sit suunnataan hakee Emppu koulusta, minkä jälkeen pääsen jatkaa pyykkien kanssa. Ehkä jos sitä silittäis vielä noiden kouluvaatteita, niin ei tartteis sitäkään enää tällä viikolla tehä.

Semmosta. Tää on nyt tosi pikasesti kirjotettu postaus, että en ihmettele vaikka ois sata ja yks kirjotusvirhettä. No mitä pienistä. Superia viikkoa teille sinne!!