Thanks for the memories

Mun lähtö Celinalle myöhenee tunnilla, joten ajattelin nyt nopeesti päivitellä kuulumiset. Ekaa kertaa vielä mun puhelimella (pahoittelut mahdollisista autocorrecteista). Tosin vaan siks, etten jaksa siirtää kuvia eka mun koneelle ja sit tänne blogiin :D no juu, eilen oli tosi tyhmä työpäivä. Lähinnä siks, että perus perjantaifiilis oli poissa, koska mun piti tänää olla töissä pari tuntia. Päivällä en tehny mitään kummempaa, kävin tapaamassa vikaa kertaa mun counselorit ja kun viimein pääsin sieltä pakoon niin tulin kotiin pesemään mun pyykkejä ja datailemaan. Iltapäivällä ei tarvinnu kuin heittää Emppu playdatelle koulun viereen ja hakea Eero koululta. Kotona olin kyllä vasta viiden jälkeen. Siitä mä aika pian suuntasin Lenalle. Tehtiin tunnin kävelylenkki ja kävästiin froyolla! Voi ku oli hyvää pitkän tauon jälkeen! Tän jälkeen piti vielä katella leffa, mutta päädyttiin vaan selaamaan telkkaria samalla kun juteltii henkeviä... tai ainaki melkein. 

Kotona olin joskus puol 10 ja samaa aikaa hostmom ja kolme nuorinta poikaa ajo pihaan myös. Oli selkeesti ollu kovat bileet siellä playdatella ku kaks nuorinta väsähti saman tien. Mun suunnitelma suhkot terveellisestä perjantaista päätty siihen, kun hostmon kaivo esiin pussillisen Dunkin Donutsin donitseja ja bageleita, jotka oli töissä jääny yli. No mitäs pienistä.

Tänään (ja myös huomenna) mun hostit on molemmat töissä, joten lupasin sitte aamulla viedä Einon lätkäpeliin. Herätys oli 7:15 tosin tietenki olin jo ihan pirteenä hereillä tunti aiemmin. Siellä mä 1,5h istuskelin sitte lämmitetyssä kahviossa lueskellen kirjaa ja whatsappaillen kavereille. Kotiin päästiin puol 11 ja lähin melkeinpä heti tonne downtowniin käymässä kaupoilla ja pankissa. Sain myös vihdoin ostettua pikkuveljelle joululahjan! On se hyvä olla kerrankin ajoissa, yleensä juoksen apinanraivolla päivä ennen jouluaattoa paniikin valtaamana lahjojen perässä :D 

Tän jälkeen oon vaan ollu kotona, koittanu saada jotain järkeä noihin mun tavaroihin ja panikoinut kuinka en ikinä saa mun kamoja mahtumaan noihin laukkuihin mitä mulla on mukana. Ja jos saan ni varmaan on tuhat kiloo ylimäärästä ja joudun sitte viimeistään joulukuun alussa itkeä lentokentän tiskillä kuinka mun muka pitäis maksaa ylipainomaksua. No eiköhän tää tästä... Odotan sitä hetkeä kun voin vihdoin tunkea viimesetki tavarat noihin matkalaukkuihin ja sanoa hyvästit mun jääkaappihuoneelle!

Nyt jos sitä vielä vähän koittais pakkailla lisää ja sit Starbucksin kautta juna-asemalle. Tästä viikonlopusta tulee ihan huippu. Tulee kyllä ikävä meijän yökyläilyjä Celinan kanssa :( no mutta vuoden aikana ehtii tulee täällä vielä käymään. Ainii ja huippuja uutisia koska äiti sano, että ne on mun isäpuolen kanssa suunnitellu tulevansa koko perheen voimin mun luona kyläilemään alkuvuonna<3 Parasta! Kyllä elämä alkaa täällä rapakonki takana hymyilemään!

Superit viikonloput teille kaikille!