Paniikki

Tein jotain harvinaista: otin itteäni niskasta kiinni ja raahauduin läpi sateisen kävelytien sinne päiväkotiin kyselemään taksvärkistä ja työharjottelusta. Hyvä uutinen on se, että pääsen sinne taksvärkkiin yheks päiväks. Huono uutinen on taas se, etten pääse sinne työharjotteluun. Ja tämäkin siksi, ettei yleisestikään päiväkodit (ainakaan täällä päin) saa ottaa vaan jostain kadulta ketään työharjotteluun vaan ne saa ottaa semmoisia ihmisiä, jotka opiskelun takia tarvii työharjottelua. Haistakaa kukkanen sanon minä. Paniikki ehti iskeä matkalla Prismaan ja takas kotiin ainakin 728 kertaa, koska ei mulla nyt oo tietoo mistä mä repäsen sen viimesen suosituksen. Kuka tyhmä keksi, että niitä suostuksia pitäis olla kolme? Eiks kaks nyt vois olla ihan sopiva määrä?

Kaiken kaikkiaan oon kyllä ihan ilonen, että pääsen nyt edes yhdeksi päiväksi sinne juoksemaan niiden 1-3-vuotiaiden perässä. Pieniä flashbackeja tuli tolla pienellä visiitilläki koettua. Ite oon nimittäin ollu samaisessa päiväkodissa 12 vuotta sitten eskarissa. Kaikki näytti siellä ihan samalta kuin aina ennenkin. Ainut, mikä oli outoa oli se, että ajotin visiittini täydelliseen aikaan, sillä kaikki oli päiväunilla ja oli aika lailla kuoleman hiljaista. Paitsi sit kun pääsin käymään siellä pikkusten puolella, siellä niillä tais olla meneillä kisa siitä kuka itkee eniten, koviten ja pisimpään.

Pitää varmaan oikeesti laittaa sinne toimistolle viestiä ja kysellä ketkä lasketaan sukulaisiks ja ketkä ei. Koska mustahan on tosi epäreilua, että esim mun äidin veljen lasten äiti (yksinkertaisesti: serkkujen äiti) tai isäpuolen vanhemmat lasketaan sukulaisiks koska sitähän ne ei mulle ole. No, en kyllä aio vielä (ikinä) luovutta tän asian suhteen. Ja onhan mulla vuoden loppuun asti aikaa kun en kerta hakemustakaan saa lähettää kuin aikasintaan tammikuussa. Mutta silti, mulla on nyt kriisi tän asian suhteen!

Update

Jihuuu ylppärit vihdoin ohi. Eipä tarvii sanoo muuta kuin että paremminkin ois voinut mennä. Onneks on mahdollisuus uusintaan. Ei sillä ettenkö pääsis läpi, mutta en haluu mun ylppäritodistukseen mitään superhuonoja arvosanoja. Valitettavasti itellä on aivan liian korkeet tavotteet yhtään minkään suhteen ja voi olla et tulee aika rankkaa jos ja kun joudun päättää yhteiskuntaopin ja ruotsin väliltä kumman aion sitten keväällä uusia. No mitäs pienistä, ens kerralla alotan sen lukemisen hieman aiemmin. Ehkä.

Itse au pair -jutskasta ei pahemmin oo mitään uutta tullu. Mulla on nyt jo kaks ei-sukulaisen suositusta, vielä pitäis siis hommata se kolmas. Lisäks oon antanu mun serkkujen äidille ne paperit täytettäväks ja viel jos sais kummitädille annettuu kans, niin siin olis sit varulta viel kaks ylimäärästä ihan vaan siitä lastenhoidosta. Ens viikolla voisin vihdoin myös raahautua tohon muutaman sadan metrin päässä olevaan päiväkotiin kyselemään siitä taksvärkistä ja työharjottelusta, jotta vois vihdoin sit saada sen kolmannenkin suosituksen. On se vaan ollu niin rankkaa nyt ylppäreiden aikana kun ei sinnekkään ole jaksanut ehtinyt. Mutta sitä se teettää, aikaansaamattomuus nimittäin. 

Kaiken lisäksi ruotsi on juurtunut niin pahasti mun päähän, että kokoajan meinaa tulla jos jonkinmoisia sanoja sillä kielellä tänne tekstin sekaan. Pari kertaa jäin hetkeks myös miettimään josko sanajärjestys ois kunnossa... näillä mennään.

Ainii, sain myös silloin joskus muinoin sen sähköpostin EAP:lta hyväksymisviestin mukana, mutta siinähän oli taas se kauhea läjä liitteitä, jotka mulla jo on. Ja no, olihan siellä yks uuskin jutska mukana. Nimittäin sopimuslomake. En vaan oo nyt oikein perillä, että pitäiskö mun nyt täyttää se ja lähettää sinne toimistolle jo nyt vai vasta sitten sen mun hakemuksen kanssa? Voisin toki lähettää asiasta sähköpostia niille, mutta jostain syystä musta on paljon kivempi miettiä tätä asiaa oman pään sisällä viikosta toiseen saamatta asiaan varmuutta. Noh, ehkä mä sen sähköpostin tässä joku päivä laitan menemään, niin voin taas sanoa itelleni kuinka oon tehnyt taas jotain uutta aupairiuteni eteen!

Asiaan liittyen avaudun myös aiheesta Miksi en ole hommannut rakkaaseen Macbookkiini Wordia? Näyttää typerääkin typerämmältä katsoa esim noita EAP:n kaikkia liitteitä sun muita, kun tekstit hyppii pitkin sivuja milloin missäkin reunassa. Kaiken lisäksi se Transcript of Grades -tiedosto on täynnä pelkkiä numeroita ja jos jonkinmoisia merkkejä tähdistä risuaitoihin. Eli niin kauan kun en opi tota salakieltä, niin ois parempi hankkia tämä niinkin tärkeä ohjelma kuin Word. Tällä kertaa ei kyllä voi syyttää saamattomuutta tai laiskuutta asiasta, ei nimittäin näillä opiskelijan tuloilla pahemmin ostella vajaan 200 euron ohjelmia. Jos jotain huonoa rakkaasta koneestani voin sanoa, niin se on toi Wordin korvike: TeXturi, joka on kyllä pelkkä vitsi. Mielummin kirjotan kaikki koulutyöt ja -kirjotelmat sähköpostissa kuin avaisin ton turhakkeen.

Että sellasta, mullahan ei oikeesti ollu mitään tähdellistä asiaa, mutta koin sopivaksi tulla vähän päivittämään tätä blogia ennen kuin se ehtii täysin muumioitua! Loppuun vielä tän hetken fiiliksen paras kuva.

And that's who I am

Luovutin ja tyydyin tekemään tämmösen yksinkertasen postauksen, josta toivottavasti saatte jotain kuvaa musta :)

Kuvat täältä

Good news!

"Olet päässyt testistä läpi, eli sinut on hyväksytty ohjelmaan."

Tää tyttö meneeki tanssimaan voitontanssia katolle... tai siis. Eli, kärsivällisyyteni petti ja laitoin EAP:lle menemään valitusähköpostia ja johan sieltä tuli hyviä uutisia. Onneks kuitenki laitoin sinne viestii koska en muuten varmaan olis edes ensi viikollakaan saanut tietää tuloksia. However, Minna is happy! Maanantaina tulee meilin kautta vielä jotain infoo asiaan liittyen. Jesss, vihdoin taas tapahtuu jotain!

Asiasta kukkaruukkuun: yritin tosiaan kirjotella viikonloppuna sitä ah-niin-ihanaa postausta itestäni, mutta a) olen saamaton laiskiainen b) miten itsekkäältä voikaan tuntua, kun joutuu kirjottaa postauksen pelkästään itestään (onks tää ees normaalia?) c) kiirettä on pitänyt d) ens viikolla alkavat ylppärit stressaa enemmän ku inssin suorittaminen, eli oon miettiny astetta tärkeämpiä asioita tässä viime päivinä. Päätelkäämme siis tästä, että ko. postauksen julkaisuun voi mennä hetki. Mutta mutta, jospa mä tästä hyökkään (lue: raahaudun) ruotsin kirjojen pariin ja vaikka opettelisin vihdoin kunnolla niinkin helpon asian kuin sanajärjestys, jonka vaan aina unohtaa. Huomenna siis ruotsin koe, jota odotan yhtä paljon kuin odotin koulujen alkua, eli en siis yhtään. 

Adios.