maanantai 17. joulukuuta 2012

Aikaansaamattomuus on pahin vihollinen

Heissan, päivitän tänne vaan kertoakseni, ettei päiviteltävää oikeastaan ole. Kohta on kuukausi mennyt ilman, että olen uhrannut ajatustakaan koko aupparihakemuksen tekoon. Tänään (vasta kun jenkkimama oli kysellyt, että missä vaiheessa mun au pair -suunnitelmat on) kuitenkin tajusin miten vähän aikaa tammikuuhun enää on. Mun pitäis tosiaan kirjottaa dear host family letter, varata vihdoin ja viimein aika lääkäriin ja tilata rikosrekisteri. En ymmärrä miten aikaansaamaton ihminen voi olla! No mitään hengenhätää tässä ei onneks ole, varsinkin kun mun lähtökin siirtyi kuukaudella. Mutta silti, oon kasannu ihan liikaa tekemättömiä töitä ja muita enemmän tai vähemmän tärkeitä juttuja joululomalle: hakupaketti, ylppäreihin lukeminen, kurssityöt, muutaman kirjan lukeminen loppuun ja vaikka mitä muuta. Aikasemminhan se tuntu oikeen hyvältä idealta koska "silloin on paljon aikaa kun ei ole koulua"... Eipä tuu sitä ylimäärästä aikaa hirveen paljoo ton jälkeen olemaan.

Ps. miten ikinä jaksan odottaa maaliskuuta, saatika sitten kesäkuuta! Vuodesta 2013 niin tulee täydellisin ikinä, jo ihan vaan noiden kahen keikan ja alkavan au pair -vuoden takia. Ellei kauan odotettu ja pelätty maailmanloppu iske parin päivän päästä, eh!

perjantai 23. marraskuuta 2012

Happy day!

"Hei Minna,
Suosituksesi ovat oikein hyvät. Oletan että saamme sinut hyvin sijoitettua."

Kyselin suosistusten perään ja tommosen vastauksen sain! Tää tarkottaa nyt sitä, että voin vihdoin varata ajan lääkärille, tilata rikosrekisterin, ja kaikki muut tällä hetkellä tarvittavat härpäkkeet. Mikään ei enää voi estää mua lähtemästä ens vuonna viettämään maailman parasta vuotta mun superlempparimaassa (paitsi ehkä jos jotain ongelmia tulisi viisumin kanssa tai en saa perhettä, mut noi ei oo niin todennäkösiä).

Fiilis on tällä hetkellä mitä parhain. Oon viikon aikana saanu kuulla supereita uutisia mm. siitä, että aikasemmassa postauksessa mainttu 30 Seconds To Mars tulee kesällä Suomeen ja sen lisäks maaliskuussa (vielä mun vikana ylppäripäivänä) Adam Lambert tulee keikkailemaan tänne kans. Ens vuodesta tulee kaikin puolin täydellinen vuosi, jos se musta on kiinni :) Lisäks, mulla on enää yks koe tällä koeviikolla jäljellä, minkä jälkeen alkaa mun vihoviimenen jakso lukiossa. En malta odottaa helmikuuta, jolloin ei tarvii enää ikinä (ylppäreirtä ja yo-juhlia lukuunottamatta) astua jalallanikaan siihen kouluun.

Seuraava missio mulla on saada hommattua se työpaikka, alkaa lukea ylppäreihin ja saada hakupaketti (jota en muuten oo täytellyt pitkäään aikaan) ja video valmiiksi. Eiköhän siinä oo tehtävää kerrakseen. Sellasta. Toivotaan nyt, että jotain kertomisen arvostakin tässä lähiaikoina vielä tulee, ettei tää mun blogi aivan muumioidu! 

ps. koska olen tekniikan ihmelapsi, onnistuin säheltämään jotain ton fontin ja tekstin koon kanssa. Toivon, että sain asetukset kuitenkin takas oikein, jos siinä on vielä jotain häikkää tai ei muuten vaan saa selvää ni ilmottakaa toki asiasta! :)

lauantai 17. marraskuuta 2012

My Christmas Wish List

Ajattelin tässä joulun lähestyessä poiketa tästä au pair -teemasta vähän enemmän ja jakaa mun joululahjatoiveet teidän kanssa. Oon odottanu joulua viime joulusta lähtien ja oon overly excited koska jouluaattoon on enää hieman yli 5 viikkoa ja pikkujoulutkin on aivan pian täällä! Saako jo alkaa laulaa joululauluja ja syödä pipareita? No joka tapauksessa, tässä tulee mun tän hetken toivelista:

  1.  Mun on monesti pitäny ostaa toi SATC-tuottariboksi, mutta aina se on vaan jotenki jääny! Mikäs olis sen mukavampaa kuin viettää joku viikonloppu vaan peittoon kääriytyneenä ja kattoa Sinkkuelämää teemuki kädessä!
  2. Lahjakortit! Tiedän kokemuksesta, miten vaikeeta on lahjojen ostaminen, niin lahjakortit luulis helpottavan sitäkin. Ja mielumminhan sitä itse lähtee kaupoille vaatteita tms. ostamaan, kuin sitten palauttelee muiden ostamia kamppeita, jotka ei olekaan hyviä.
  3. Puuttuvat Harry Potterit, joita onkin kolme (2,5,6)
  4. Rahaa, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Sille tulee tarvetta, jos en minnekkään pääse töihin ennen kesää.
  5. Longchampin peruslaukku, jonka oon jo ikuisuuden halunnut, mutta en oo saanut aikaseks sitäkään ostettua. Sen luulisi ainakin mahduttavan mun tarpeeksi suuren omaisuuden mitä aina on välttämätöntä saada tungettua sinne käsilaukkuun. Ja sitäpaitsi, voin jo niin kuvitella kuinka käytännöllinen toi on vaikka lentokentällä, kun pitäisi saada kaikki tärkeät tavarat mahdutettua käsimatkatavaroihin.
  6. Uudet UGGit! Mikään ei voita näitä kenkiä lämpöisyydessään talvipakkasilla. Mun nykyiset (kohta 2 vuotta vanhat) on jo siinä kunnossa, ettei niillä kohta enää kehtaa missään kulkeakkaan.
  7. Ja viimeisenä sitten Office for mac. Elämä olisi niin paljon helpompaa, kun olisi se kunnollinen word, eikä power point ja excelkään olisi yhtään pahitteeksi. Raivostuttaa, kun aina pitää käyttää äidin typerää windowsin konetta vain siksi, että voin avata joitain tiedotoja tai ihan vain kirjoittaakseni vaikka esseen koulua varten.
Siinäpä ne suurimmat lahjat ovat. Lisäksi listasta löytyy jotain niin perinteistä kuin villasukat ja suklaata! Ja ei, en todellakaan oleta saavani noita kaikkia kollaasiin kerättyjä juttuja. Tämähän on vain toivelista, koskaan ei siis voi tietää, mitä rakas joulupukkimme päättää tuoda! 

Loppuun vielä pieni info mun pikkuruisesta suunnitelmanmuutoksesta. Torstaina kaveri laitto mulle semmosta viestiä, joka sai siirtämään mun lähtöä nyt kuukaudella. Rakas lempibändini, 30 Seconds To Mars on tulossa kesäkuun lopussa keikkailemaan Suomeen eikä mikään saa mua jättämään tätä tilaisuutta väliin. Ite kun on aina (okei vaan kaks kertaa) tultu matkusteltua kyseisen bändin perässä ulkomaille, niin on enemmän kuin upeaa nähdä ne täällä koto-Suomessa! Ja mikäs olisikaan sen parempaa, kuin viettää mahdollisesti yksi viimeisimmistä viikonlopuista Suomessa kavereiden kanssa aivan parhaalla keikalla? Ja ehkä on ihan hyväkin, etten pääse heti jo kesäkuussa karkaamaan kohti Jenkkilää. Ainakin ehdin nähdä tällä hetkellä vaihdossa olevaa kaveria, joka varmasti vaikka ui takaisin Suomeen jos ei muulla tavalla kyseiselle keikalle pääse, ennen omaa lähtöäni. Ja muutekin olisi kiva viettää aikaa perheen ja kavereiden kanssa myös kesälläkin :)

tiistai 13. marraskuuta 2012

Rahanmenoa ei voi estää

Otsikko on kyllä niin totta kuin voi olla. Huvikseen päätin laskeskella tulevia kustannuksia au pair -vuotta varten ja yhteissumma sai mut kyllä hieman järkyttymään. Totta kai oon ollu tietoinen ettei hirveen paljon alle 1000 eurolla tuu selviimään, mutta silti se oli shokki nähä toi summa laskimessa! Ensimmäinen ajatus oli toivottavasti mä tosiaan saan niitä töitä pian. Onneks tässä on vielä joulu ja synttärit niin voi pyytää porukoilta ja sukulaisilta vähän avustusta, jos mua ei onnistakaan töiden suhteen.

Noh, mitä niihin menoihin sitten kuuluu? Voisin tähän kirjata oman tän hetkisen listan, johon kuuluu ainakin mulle kaikki pakolliset menot. Tohon kun lisää sitten perheen tuliaiset, mahdollisesti uus (toinen) matkalaukku ja kaikki muu turha roina, jota mukamas välttämättä tarviin sitten mukaan, niin summahan tulee vielä kasvamaan, jippii.

  1. Au pair -ohjelmamaksu (475€)
  2. Uusi passi (54€)
  3. Viisumi (n. 100€? En vielä tiedä tarkkaa hintaa)
  4. Valokuvat viisumia varten (20€)
  5. Hammaslääkäri + oikoja (60€)
  6. Kansainvälinen ajokortti (44€)
  7. Rikosrekisteri (13,40€)
  8. Lääkärintarkastus (Hinta riippuu siitä, joudunko menee yksityiselle vai en. Jos joudun niin varmaa jotain 100€ luokkaa sekin.)
Siitä voi sit laskeskella sen verran et ainakin reilu 700€ menee jo noihin. Hurrrrjan hauskaa. Muistin myös semmosen kivan yllärin kuin autokoulun 2. vaihe, ihanaa! No ainakin tää tulee monta kertaa halvemmaksi kuin vaikka vaihtarivuosi tai jos lähtisi ihan vaan opiskelemaan Jenkkeihin. Voin myös olla erittäin iloinen, etten joudu itse maksamaan sitä about viidensadan euron vakuutustaki tohon päälle! :D

Hirveen kovaa mä oon kesän jenkkimatkan jälkeen koittanu säästää rahaa, ettei tartteis porukoita pyytää maksaa ainakaan liikaa noita mun menoja, mutta jostain syystä niitä mukamas tärkeitä rahareikiä löytyy koko ajan ja huomaan kuinka tili tyhjenee hurjaa vauhtia jo ennen kuin uusi kuukausi on ehtinyt edes kunnolla alkaa. Itsensä niskasta kiinniottaminen ei ole ihan niin helppoa kuin luulisi, mutta eiköhän tääkin homma hoidu helposti tai ainakin helpommin kuin vaikka niiden suositusten saaminen!

torstai 8. marraskuuta 2012

Thank godness!

Turhaan stressasin ja laitoin sata ja yks paniikkiviestiä joka paikkaan, koska luulin ettei mun suositukset ikinä menny perille vaan yhellä postimerkillä. Äsken sain mun hosteilta (hostmama oli mun yks suosittelijoista) sähköpostia, johon se oli kopioinu sen ja EAP:n työntekijän sähkärikeskustelun. Eli panikoin aivan turhaan, sillä suositukset oli siis mennyt perille! Voisin mennä tanssimaan jotain voitontanssia, mutta ehkä säästän sen sitten siihen kun koko hakuprojekti on hoidettu!

Eipä mulla ollu muuta! En voi uskoa, että sain pidettyä tän postauksen näinkin lyhyenä :D

ps. sain jonkun super inspishetken tänään bilsan tunnilla, ja tein pitkän listan kaikista asioista, jotka tuun sitten mun Dear host family -kirjeeseen kirjottamaan! On taas jotain intoa ja puhtia tän hakemisen kanssa, kun vihdoin tietää mitä tehdä!

tiistai 6. marraskuuta 2012

I must be paranoid!

Ei voi olla normaalia, että eilen illalla sain jumalattoman paniikkikohtauksen (okei, en ihan sitä ihkaoikeaa kohtausta), koska sain jostain päähäni miettiä onko ne mun suositukset päässy perille asti sinne EAP:n toimistoon. Siinä oli hirvee nippu niitä papereita, joten tuli vaan yhtäkkiä mieleen, että mitä jos se yks 1. luokan -postimerkki ei ollukkaan tarpeeks? Ei olis ensimmäinen kerta kun mun posti ei menisi perille. Noh, lopulta oli pakko lähettää paniikkiviesti sinne toimistolle, josko se olis sinne tullu. Syy tähän kriiseilyyn on se, etten yhtään tajunnut ottaa kopioita noista suosituksista koska a) en yleensäkkään tajua mitään tommosia b) sen jälkeen kun olin ne tyhjät paperit saanut ensin vaivalla tulostettua, ei käynyt mielessäkään mennä tappelemaan sen romun kanssa enää uudestaan. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa, vai miten se meni? Kauhulla siis odottelen vastausta mun paniikkiviestiin! Mut pitäishän niiden sit ilmottaa siitä sieltä postista tai lähettää se mulle takas kotiin? Eiks nii?

Toinen stressin syy on se video ja kirje isäntäperheelle. Vasta äsken oikeesti tajusin, että tammikuuhun on 2 kuukautta aikaa, minkä takia tässä alkaa pian tulla kiire sen hakupaketin kanssa! Oon yrittäny miettiä mitä mä siihen kirjeeseen oikein kirjotan. Tai siis, jotenki en vaan saa päähäni miten alottaisin sen ja miten kirjotan ja mitä. Tietenki kerron siinä mun lastenhoitokokemukset jne. mutta kaikki muu tuottaa jotenki ongelmia. Mutta ehkä se vaan johtuu siitä, että tiedän kuinka tärkee se kirje on koko hakupaketissa, ja paineet kasvaa koska haluun sen olevan täydellinen. Myös tosiaan menee hermot kun en keksi mitä haluan videolla sanoa ja minkälaisen haluan sen videon olevan.

Turhauttaa koko au pairiksi haku ihan liikaa, varsinki ku mahdolliseen lähtöönkin on vielä ainakin 7kk, sehän on ikuisuus! Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, mun halu lähteä au pairiksi ei ole vähentynyt yhtään, päin vastoin. Tiedän, että nää seuraavat kuukaudet tulee olee ainaki mulle rankkoja, koska en tiedä mitään yhtä pahaa kuin odotus ja epätietoisuus. Oon kuitenkin myös varma, että tää kaikki on sen au pair -vuoden arvosta ja ehkä enemmänki. Pitää vaan jaksaa kunnialla läpi tää koko prosessi!

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

I solemnly swear that I'm up to no good

Taksvärkki päiväkodissa meni tosi hyvin. Aluks ne pikkuset vierasti vähän ja kyseli (tai ainaki ne, jotka osas sen verran puhua) ihmeissään, että kuka oon, mutta pikkuhiljaa ne tottu muhun ja toi mulle leluja ja pyysi leikkimään. Jotenki toi koko päivä oli tosi valaiseva kokemus. Oli ihana nähä miten ne pikkuset tuli niin iloseks tosi pienistä asioista. Esim kun yks tyttö oli edellisellä viikolla ollu poissa, niin sit yks poika varmaan koko päivän oli ihan onnesta soikeena ja sen takia, että se tyttö oli tullu takas tarhaan. Siis ihan yhtäkkii se saatto juosta jostain nurkan takaa ja ilosena huutaa tän tytön nimee. Tai sit se, kun yks poika oppi uuden sanan suomeksi (kotona ei puhuta lainkaan suomea) ja sit se toisteli sitä innoissaan ja näytti muille mitä se sana tarkottaa. Tosta kun pari vuotta kasvaa, niin voi olla vähän erilainen ääni kellossa, mutta oli silti mukava huomata miten noiden lapsien ilosuus tarttu niin helposti muhunkin.

Mutta liian helpolla en tästäkään hommasta päässyt. Yks tyttö oli kipeenä tullut tarhaan, ja todennäkösesti sen takia oon ite ollu kipeenä tiistai-illasta lähtien. Huisia! Tämähän tarkottaa sitä, etten oo koko loman aikana tehnyt mitään järkevää. Oon vaan ollu himassa ja pitänyt mukavan Harry Potter -painotteisen viikon: oon kuunnellu Potterin äänikirjaa, kattonut kolmannen ja kuudennen leffan ja lukenut neljättä kirjaa! No regrets, joskus vaan tulee kauhee innostus ja sit pitääki lukee kirjat ja kattoo kaikki leffat. Noh, onneks tää flunssa alkaa pikkuhiljaa olla ohi ja tiistaina olis tarkotus palata takas opiskelemaan.

En tiiä, jotenki tosi tyhmää kun ei oo mitään järkevää kerrottavaa täällä. Mietin et pitäiskö aikani kuluks suunnitella vaikka sitä au pair -videoo, mut toisaalta tässähän on vielä aikaa. Paitsi että mut tuntien huomaan sitte keväällä, että johan tulee kiire kun en oo mitään saanu aikaseks. Ehkä täs pikkuhiljaa vois katella taas sitä hakemusta, ottaa niitä kuvia sitä hakupakettia varten (onhan mulla jo sentään yks jo valmiina!) ja miettiä mitä kirjotan host family -kirjeeseen.

Että semmosta, eipä tässä nyt vaihteeks ollu mitään järkevää sanottavaa, mutta näillä mennään!

maanantai 8. lokakuuta 2012

Finally!

Kaikki pakolliset suositukset on viimein kasassa (plus yks ylimääränenkin)! Nyt voinki jatkaa hakupapereiden täyttämistä, tai no tuskin teen senkään eteen mitään ennen syyslomaa. Kuullostipas saamattomalta. Ens maanantaita kuitenkin odottaa superhyperaktiivinen ja ehkä raskaskin päivä siellä päiväkodissa niiden pikkusten kanssa taksvärkin merkeissä ja oon oikeesti salaa innoissani siitä. Parasta on kuinka suloinen riiviö, joka myös pikkuveljenäni tunnetaan, on myös innoissani tuosta kyseisestä päivästä vaikken todennäköisesti edes tule olemaan hänen kanssaan missään tekemisissä koko tarhapäivänä.

Lisäks muistin just, että vois myös ehkä mennä ottamaan jo ensimmäisen B-hepatiittirokotuksen (en kyllä ole vieläkään aivan 100% varma onko se edes pakollinen, mutta kaipa sen voi silti ottaa. Joku joka tietää asiasta: kerrohan toki miten asia on, onko ko. rokote pakollinen?), koska tässähän tulee kiire jos kerran viimeinen rokotus otetaan vasta 8 kuukautta ensimmäisen jälkeen! Sehän on vasta kesäkuussa ja jos hyvin käy ni oon lähössä jo siinä kuussa. Hurjaa, alle 8 kuukautta valmistumiseen ja lukion loppumiseen! Sitä päiväähän on odotettu jo lukion ensimmäisestä päivästä lähtien, enkä tosiaan voi uskoa, että siihen on enää noin vähän kuukausia jäljellä. Samaan aikaan masentaa totuus, että pian pitää taas alkaa lukea niihin kuuluisiin ylioppilaskirjoituksiin. En olekaan enää niin varma onko se ajan lentäminen sittenkään niin kivaa vai ei. Okei on se!

Miten tätä tekstiä nyt tulee taas väärässä kohdassa aivan liian paljon? Tarkotus oli oikeasti kirjoittaa maksimissaan kolmen lauseen postaus aiheesta Kaikki suositukset kasassa, mutta kuinkas kävikään... Nyt pitää kiireellä mennä laittamaan telkkari päälle, koska Sinkkuelämää odottaa. See ya!

torstai 27. syyskuuta 2012

Paniikki

Tein jotain harvinaista: otin itteäni niskasta kiinni ja raahauduin läpi sateisen kävelytien sinne päiväkotiin kyselemään taksvärkistä ja työharjottelusta. Hyvä uutinen on se, että pääsen sinne taksvärkkiin yheks päiväks. Huono uutinen on taas se, etten pääse sinne työharjotteluun. Ja tämäkin siksi, ettei yleisestikään päiväkodit (ainakaan täällä päin) saa ottaa vaan jostain kadulta ketään työharjotteluun vaan ne saa ottaa semmoisia ihmisiä, jotka opiskelun takia tarvii työharjottelua. Haistakaa kukkanen sanon minä. Paniikki ehti iskeä matkalla Prismaan ja takas kotiin ainakin 728 kertaa, koska ei mulla nyt oo tietoo mistä mä repäsen sen viimesen suosituksen. Kuka tyhmä keksi, että niitä suostuksia pitäis olla kolme? Eiks kaks nyt vois olla ihan sopiva määrä?

Kaiken kaikkiaan oon kyllä ihan ilonen, että pääsen nyt edes yhdeksi päiväksi sinne juoksemaan niiden 1-3-vuotiaiden perässä. Pieniä flashbackeja tuli tolla pienellä visiitilläki koettua. Ite oon nimittäin ollu samaisessa päiväkodissa 12 vuotta sitten eskarissa. Kaikki näytti siellä ihan samalta kuin aina ennenkin. Ainut, mikä oli outoa oli se, että ajotin visiittini täydelliseen aikaan, sillä kaikki oli päiväunilla ja oli aika lailla kuoleman hiljaista. Paitsi sit kun pääsin käymään siellä pikkusten puolella, siellä niillä tais olla meneillä kisa siitä kuka itkee eniten, koviten ja pisimpään.

Pitää varmaan oikeesti laittaa sinne toimistolle viestiä ja kysellä ketkä lasketaan sukulaisiks ja ketkä ei. Koska mustahan on tosi epäreilua, että esim mun äidin veljen lasten äiti (yksinkertaisesti: serkkujen äiti) tai isäpuolen vanhemmat lasketaan sukulaisiks koska sitähän ne ei mulle ole. No, en kyllä aio vielä (ikinä) luovutta tän asian suhteen. Ja onhan mulla vuoden loppuun asti aikaa kun en kerta hakemustakaan saa lähettää kuin aikasintaan tammikuussa. Mutta silti, mulla on nyt kriisi tän asian suhteen!

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Update

Jihuuu ylppärit vihdoin ohi. Eipä tarvii sanoo muuta kuin että paremminkin ois voinut mennä. Onneks on mahdollisuus uusintaan. Ei sillä ettenkö pääsis läpi, mutta en haluu mun ylppäritodistukseen mitään superhuonoja arvosanoja. Valitettavasti itellä on aivan liian korkeet tavotteet yhtään minkään suhteen ja voi olla et tulee aika rankkaa jos ja kun joudun päättää yhteiskuntaopin ja ruotsin väliltä kumman aion sitten keväällä uusia. No mitäs pienistä, ens kerralla alotan sen lukemisen hieman aiemmin. Ehkä.

Itse au pair -jutskasta ei pahemmin oo mitään uutta tullu. Mulla on nyt jo kaks ei-sukulaisen suositusta, vielä pitäis siis hommata se kolmas. Lisäks oon antanu mun serkkujen äidille ne paperit täytettäväks ja viel jos sais kummitädille annettuu kans, niin siin olis sit varulta viel kaks ylimäärästä ihan vaan siitä lastenhoidosta. Ens viikolla voisin vihdoin myös raahautua tohon muutaman sadan metrin päässä olevaan päiväkotiin kyselemään siitä taksvärkistä ja työharjottelusta, jotta vois vihdoin sit saada sen kolmannenkin suosituksen. On se vaan ollu niin rankkaa nyt ylppäreiden aikana kun ei sinnekkään ole jaksanut ehtinyt. Mutta sitä se teettää, aikaansaamattomuus nimittäin. 

Kaiken lisäksi ruotsi on juurtunut niin pahasti mun päähän, että kokoajan meinaa tulla jos jonkinmoisia sanoja sillä kielellä tänne tekstin sekaan. Pari kertaa jäin hetkeks myös miettimään josko sanajärjestys ois kunnossa... näillä mennään.

Ainii, sain myös silloin joskus muinoin sen sähköpostin EAP:lta hyväksymisviestin mukana, mutta siinähän oli taas se kauhea läjä liitteitä, jotka mulla jo on. Ja no, olihan siellä yks uuskin jutska mukana. Nimittäin sopimuslomake. En vaan oo nyt oikein perillä, että pitäiskö mun nyt täyttää se ja lähettää sinne toimistolle jo nyt vai vasta sitten sen mun hakemuksen kanssa? Voisin toki lähettää asiasta sähköpostia niille, mutta jostain syystä musta on paljon kivempi miettiä tätä asiaa oman pään sisällä viikosta toiseen saamatta asiaan varmuutta. Noh, ehkä mä sen sähköpostin tässä joku päivä laitan menemään, niin voin taas sanoa itelleni kuinka oon tehnyt taas jotain uutta aupairiuteni eteen!

Asiaan liittyen avaudun myös aiheesta Miksi en ole hommannut rakkaaseen Macbookkiini Wordia? Näyttää typerääkin typerämmältä katsoa esim noita EAP:n kaikkia liitteitä sun muita, kun tekstit hyppii pitkin sivuja milloin missäkin reunassa. Kaiken lisäksi se Transcript of Grades -tiedosto on täynnä pelkkiä numeroita ja jos jonkinmoisia merkkejä tähdistä risuaitoihin. Eli niin kauan kun en opi tota salakieltä, niin ois parempi hankkia tämä niinkin tärkeä ohjelma kuin Word. Tällä kertaa ei kyllä voi syyttää saamattomuutta tai laiskuutta asiasta, ei nimittäin näillä opiskelijan tuloilla pahemmin ostella vajaan 200 euron ohjelmia. Jos jotain huonoa rakkaasta koneestani voin sanoa, niin se on toi Wordin korvike: TeXturi, joka on kyllä pelkkä vitsi. Mielummin kirjotan kaikki koulutyöt ja -kirjotelmat sähköpostissa kuin avaisin ton turhakkeen.

Että sellasta, mullahan ei oikeesti ollu mitään tähdellistä asiaa, mutta koin sopivaksi tulla vähän päivittämään tätä blogia ennen kuin se ehtii täysin muumioitua! Loppuun vielä tän hetken fiiliksen paras kuva.


perjantai 7. syyskuuta 2012

And that's who I am























Luovutin ja tyydyin tekemään tämmösen yksinkertasen postauksen, josta toivottavasti saatte jotain kuvaa musta :)

Kuvat täältä

torstai 6. syyskuuta 2012

Good news!

"Olet päässyt testistä läpi, eli sinut on hyväksytty ohjelmaan."

Tää tyttö meneeki tanssimaan voitontanssia katolle... tai siis. Eli, kärsivällisyyteni petti ja laitoin EAP:lle menemään valitusähköpostia ja johan sieltä tuli hyviä uutisia. Onneks kuitenki laitoin sinne viestii koska en muuten varmaan olis edes ensi viikollakaan saanut tietää tuloksia. However, Minna is happy! Maanantaina tulee meilin kautta vielä jotain infoo asiaan liittyen. Jesss, vihdoin taas tapahtuu jotain!

Asiasta kukkaruukkuun: yritin tosiaan kirjotella viikonloppuna sitä ah-niin-ihanaa postausta itestäni, mutta a) olen saamaton laiskiainen b) miten itsekkäältä voikaan tuntua, kun joutuu kirjottaa postauksen pelkästään itestään (onks tää ees normaalia?) c) kiirettä on pitänyt d) ens viikolla alkavat ylppärit stressaa enemmän ku inssin suorittaminen, eli oon miettiny astetta tärkeämpiä asioita tässä viime päivinä. Päätelkäämme siis tästä, että ko. postauksen julkaisuun voi mennä hetki. Mutta mutta, jospa mä tästä hyökkään (lue: raahaudun) ruotsin kirjojen pariin ja vaikka opettelisin vihdoin kunnolla niinkin helpon asian kuin sanajärjestys, jonka vaan aina unohtaa. Huomenna siis ruotsin koe, jota odotan yhtä paljon kuin odotin koulujen alkua, eli en siis yhtään. 
Adios.


torstai 30. elokuuta 2012

2 viikkoa ja 1 päivä

Onks mulla jo lupa soittaa EAP:n toimistoon ja vaatia niiltä hyvää syytä miksei mun psykologisen testin tulokset ole jo tullu? Huutava vääryys, että luvataan tulokset 2 viikon sisään ja mun haastattelu oli tosiaan 2 viikkoa ja 1 päivää sitte. Ai mikä kärsivällisyys? (Naurattaa jo tässä vaiheessa, että mun suosituksessa on kärsiväälisyyden kohdalla excellent) Siis ihan oikeesti, mun sydän hyppää kurkkuun joka kerta kun puhelin hälyttää uudesta sähköpostista. Tämäkin ihan vaan siksi, että oon joka kerta 100% varma sen olevan EAP:lta, ja kun ei ole, niin käyn pään sisällä läpi kuinka soitan sinne ja vaadin vastauksia. Jep. Asialla sinänsä ei ole mitään kiirettä, koska en "saisi" edes aloittaa hakemuksen täyttämistä ennen talvea, jottei siinä olisi vanhentunutta tietoa (voiks mun lastenhoitokokemukset ja taidot vanhentua!?). Harmi vaan, että teen kaiken päin vastoin kuin pyydetään. Ja noh, oikeestaan olin henkisesti varautunu järjestön hitauteen, joten ehkäpä jaksan vielä pari viikkoa päivää odotella.

Kuten huomaa, mulla ei tosiaan ole mitään tähdellisempää kerrottavaa, ajattelin vaan päivitellä muuttumattomia tilannetietoja. Jospa vaikka kiireiltäni ehtisin viikonloppuna kirjotella sen kiinnostavampaakin kiinnostavan postauksen itestäni. Varmasti jopa Obama tulee sen jälkeen lukemaan mun blogia ::) Adios ja sitä rataa.

maanantai 27. elokuuta 2012

pikajutska

Kaveri sano tänään, että tää teksti olis aivan liian pientä ja epäselvää, niin siks haluunki kysyä, että onks muilla samallaisia (tai miksei erilaisiakin) ongelmia? Sehän on mukavaa kirjotella jos jonkimoisia jorinoita ja sitten puolen vuoden päästä huomata, että suurin osa ei oikeesti edes tiedä mistä mä puhun. Eli jos ulkoasussa on ongelmia tai muuten vaan joku ei miellytä silmää nii pliis kertokaa! Että semmosta, eipä mulla muuta!

Impatience hit me already

Tähän alkuun vois vaikka sanoo, että oon ehkä maailman malttamattomin ihminen ikinä, ja ehdin menettää kärsivällisyyden odottamiseen jo ennen kuin itse odotus edes alkaa. Siks onkin ihmeellistä, että oon jopa melkein kaks viikkoa jaksanut odotella sen psykologisen testin tuloksia ilman, että oon edes harkinnut soittoa EAP:lle, jossa valittaisin niiden kilpikonnaakin hitaampaa toimintaa. Tosin tiedän kyllä, että eihän se täällä Suomen päässä se syy ole, Jenkkien työntekijöitä pitäisi siis syyllistää. Mun haastattelija tosiaan sano, että kahen viikon kuluttua tulee tieto. Annan niille siis armonaikaa keskiviikkoon asti, sen jälkeen en vastaa teoistani, hah.

Anyhow, tää koko härdelli on edennyt ihan vähän: sain viime viikon tiistaina ensimmäisen suosituksen mun kielimatkan aikaselta hostmamalta. Pakko sanoo, että mama oli vähän (miten sen nyt ottaa) liiotellut siinä. Suosituksessa oli joitain kohtia, mihin piti valita sopivin vaihtoehto viidestä ja paperissa oli ruksattu pelkästään excellentit. Paitsi, että yhessä kohdassa tais olla "unknown". Toisaalta, en tunne mitään syyllisyyttä (ainakaan vielä) asiasta, koska mähän en pyytänyt muuta kuin suosituksen kirjoittamista.

Lisäks mun hostmaman tytär (joka siis on jo mun äidin ikänen, eli ei mikään lapsi) lähetti viime viikon keskiviikkona tulemaan sen kirjoittaman suosituksen, ja pakko sanoo et alan olee aika kärsimätön, koska se siis ei ole vielä postilaatikkoon kolahtanut. Ehkä mä oon ihan turhaan panikoinu tätä suosistusasiaa ennemmän ku laki sallii, koska nää näyttää nyt olevan ihan hyvällä mallilla. Vielä tosiaan olis yks ei-sukulaisen suositus ja sit olisin done, mutta ehkä kannattais nyt ensin odotella niitä psykologisen testin tuloksia (ehh, en kestä jos sitä ei oo hyväksytty ja joudunki sit menee CC:n kautta :D).

Jotenki on tää kirjottaminen vieläki aika jäistä, mutta kyllä se tästä. Ehkä. Joka päivä sitä kuitenki odottaa et olis jotain uutta kerrottavaa, jotta vois tänne tulla asiasta kertomaan, mutta ei niin ei. Onhan tää koko hommeli ihan alussa, joten ihan ymmärrettävään se on. En sitte tiedä pitäiskö mun tulla muuten vaan tänne kertoo kuulumisia, tosin kuinkakohan montaa kiinnostaa lukea siitä, kun tuun vaan kertoo kuinka paljon ja vähän oon taas lukenu ylppäreitä varten tai että kuinka paljon koko koulu stressaa. No, saa nyt nähä. Ehkä teen tässä joku päivä postauksen, jossa kerron vähän enemmän itestäni niin te lukijat, jotka ette musta mitään tiedä, niin saisitte jotain kuvaa kuka täällä oikeen kirjottelee.

Että semmosta, toivottavasti pian tulee jotain enemmän kirjottamisen arvosta, ettei tarvii tämmösii sinänsä turhia tarinoita tänne tylsyyden iskiessä sepustaa, haha. Siihen asti se on näkemiin!

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Haastattelu part 2

Heissan!

Elikkä, tänään käväsin mun EAP:n haastattelijan luona ja tein siellä kielioppitestin, haastattelun ja psykologisen testin. Toivotaan, että kaikki meni hyvin, jotta mut hyväksyttäisiin tohon järjestöön. Jostain syystä ajattelin, että saisin heti tietää hyväksytäänkö mut vai ei, mutta eipä meekkään niin. Haastattelija sano, että menis noin kaks viikkoa.

Kielioppitesti oli superhelppo, rupes muutamat kohat siin naurattaa, kun jotkut tehtävät oli semmosia, joihin mun 12v siskokin olisi osannut vastata. Toki siinä oli pari semmostakin kohtaa etten oikeesti ollu varma mikä olisi oikee vastaus, mutta eipä nyt pari kohtaa tota hakemusta kaada.

Haastattelu oli tosi helppo... tai siis jos olis esim muistanu niinki yksinkertasia sanoja englanniksi (tai edes suomeksi) kuin itsenäistyä tms. Onneks sekään ei ollut niin vakavaa kun sanat pysty kuitenki suomeks selittämään. Enemmän jäi itteä häiritsemmän se, ettei vaan tullu mitään järkevää mieleen esim. kun kysyttiin hyviä ja käytännöllisiä taitoja ja luonteenpiirteitä ko. työssä. Mut toisaalta taas tuntuu, että toi haastattelu silti meni ihan hyvin.

Psykologiseen testiin kuulu 70 ns. väittämää ja niistä piti valita, että tekeekö jotain usein, harvoin, joskus tms. Siinäki jotkut kohdat oli kyllä mielenkiintosia ja sai oikeesti miettiä, että minkä kohdan siinä valitsis, jotta olis varmasti oikein vastattu ilman vähättelyä tai liioittelua.

Kaiken kaikkiaan tossa koko hommassa meni semmonen tunteroinen ja nyt toivon vaan parasta, että mut hyväksyttäis. Tuntuupas nyt oudolta, koska seuraavaan "etappiin" tässä koko hommassa on se parisen viikkoa. Mutta, oon myös edistynyt noiden mun suosituksien kanssa. Hurraa. Elikkä, tällä hetkellä mulla on yksi täysin varma ei-sukulainen suosittelijana. Lisäks kerroin mun kummille tästä koko hommasta ja se onkin puhunut musta parille (työ)kaverilleen ja tällä hetkellä mulla olis 3 eri perhettä, joiden lapsia toivottavasti pääsen tässä syksyllä hoitamaan ja todennäköisesti saan vielä muutamat suosituksetkin heiltä. Lisäksi tarkotuksena olisi mennä taksvärkkinä (ja ehkä myös syyslomalla) tohon naapuripäikkäriin ns. työharjotteluun, jos ne vaan mut sinne ottaa. (Toivottavasti niillä tarhatädeillä ei jäänyt mitään traumoja musta, kun sielä tein tuhojani 12 vuotta sitten eskarin puolella.) Yritän vielä päästä sinne pikkusten puolelle, jotta saisin sitä työkokemusta myös alle 2-vuotiaista, siitä olis kyllä suuri etu sitten perheen haussa.

Wohoo! Just tulikin sähköpostia EAP:lta, että mut on alustavasti hyväksytty ohjelmaan! Virallinen hyväksyminen tulee sitten, kun se psykologinen testi (sähköpostin mukaan psykotesti, lol) tulee takasin Jenkeistä Suomeen (kunhan se ensin saadaan sinne lähetettyä) hyväksyttynä. Eli haastattelu ja kielioppiosio meni nappiin. Että semmosta tällä kertaa, palaillaan asiaan heti kun on jotain raportoitavaa.

torstai 9. elokuuta 2012

Haastattelu part 1

Nyt on selviydytty ensimmäisestä haastattelusta, joka siis oli toi Cultural Caren haastis. Seikkailin EF:n toimistolle puol kuudeks, jolloin alkoi infotilaisuus. Infossa kerrottiin tosi paljon niitä perusjuttuja, joita on tullu sata ja yks kertaa luettua jo ihan CC:n sivuilta, esitteistä ja vaikka mistä. Oli myös tosi kiva kuulla entisen au pairin tarinoita sen vuodesta infon aikana (infon pitäjä siis oli tää entinen au pair).

Infotilaisuuden jälkeen olikin se itse haastattelu. Aluks kysyttiin perusjuttuja ajokortista lääkityksiin, minkä jälkeen tuli sitte vähän "haastavempia" kysymyksiä. Esim. "Jos nyt heräisit ja olisit au pairina isäntäperheessä, millainen päivä sinulla olisi?" Onneks oon lukenu enemmän ku laki salii erilaisia au pair -blogeja ja otin sitten niistä semmosen mixatun perusarkirutiinin, jonka selitin siihen. Siinä ehin jo ajatella, että eiks tässä ookkaan kysymyksiä englanniksi, kunnes sieltä pamahti kysymys "how would you calm a crying child?" Siinä vaiheessa tuli totaalinen blackout, että miten sitä englantia puhuttiinkaan ja pari sanaa unohtu. Jostain syystä oli vaan niin vaikee enkuks yrittää vääntää jotain järkevää vastausta siihen. Seuraavien kysymysten myötä puhuminen enkuks oli kuitenkin paljon helpompaa ja sen jälkeen selittelinkin siinä jos jonkinmoisia tarinoita (tositarinoita ne silti oli) "loistokkaalla" englannillani.

Siinä meni tovi (oikeesti vaan ehkä 3 minuuttia), kunnes haastattelija sanoki mulle, että ihan turhaa mulle on tehdä mitään kielioppikysymyksiä tai ylipäätänsä muitakaan kysymyksiä englanniksi, koska mun kielitaito kuulema on tosi hyvä ja että selkeesti huomaa mun olleen kielimatkalla. What? Voin vannoo vaikka minkä kautta, että toi oli varmasti eka kerta kun kukaan ikinä on sanonu et mun enkku on hyvä, hah.

Anyways, haastattelu oli tosi helppo ja oon ilonen, etten stressannut sitä yhtään, koska se olis ollut ihan turhaa. Mulle ei sanottu mitään, että pääsinkö ns. läpi vai en, mutta eipä siinä näyttänyt olevan mitään ongelmaa niin varmasti kaikki meni ihan nappiin. Elikkä, jos asiat ei sitten mee toivotulla tavalla Eur Au Pairin kanssa, niin on ainakin plan B kunnossa. Ja pakko sanoo, että kun siinä infossa kuunteli niin tuli semmonen olo, että ihan sama mitä oon päättäny, lähen tällä järjestöllä kunhan pääsen jo etenemään tässä hommassa mahdollisimman nopeesti. Mut tosiasiassa toi oli vaan semmosta "au pair -kuumetta". Tai siis... tuli vaan fiilis, etten millään malta odottaa et pääsisin kunnolla alottaa hakemuksen teon ja kaikki muut tarvittavat jutut.

Noh, ehkä tää tästä. Nimittäin, sovin eilen EAP:n haastattelijan kanssa, että ens viikon keskiviikkona olisi sitten niiden haastattelu. Siihen mennessä kai pitää kuluttaa aikaa ylppäreihin lukemalla ja koulunkäynnillä. En voi uskoo, että kouluki alkaa jo ens tiistaina. Toisaalta aika menee sit nopeesti (luulis ainaki) ja pian onki jo talvi ja seuraavaks sit on ylppärit ohi, jonka jälkeen voi sanoo iloiset hyvästit mun karmeelle lukiolle. Siitä ei pitäis enää olla kauaa ku pääsis lähtee sitten taas karkuun Suomea. Toivotaan, että kaikki tulee menemään hyvin ja tosiaan olisin matkalla kohti Jenkejä kesälomalla. Eipä tässä sitten ollut muuta.

lauantai 4. elokuuta 2012

Miksi Eur Au Pair?

Multa kysyttiin, josko haluasin perustella ja tarkentaa, että miks mä valitsin nimenomaan Eur Au Pairin enkä Cultural Carea. Sen takia ajattelinkin tehä siitä erillisen postauksen, koska en vaan osaa kommentoida lyhyesti ja ytimekkäästi tommoseen kysymykseen ilman, että kommentista tulee raamatun pituista.

Suurin syy EAP:n valintaan oli se hinta. Molemmissa järjestöissä se ohjelmamaksu on sunnilleen saman verran, noin 500e, mutta EAP:lla siihen kuulu myös kaiken kattava vakuutus, toisin kuin CC:lla, jossa kunnon vakuutus maksaisi vielä reilut 400e. EAP:lla mun tietämyksen mukaan se isäntäperhe maksaa sun vakuutuksen ja jostain syystä toi vähän kertoo siitä kuinka sitoutuneita ne perheetkin tossa ohjelmassa on. Siinä kun rupee laskee yhteen noita kuluja, niin kyllä toi 500e + noin 200e muut kulut (viisumi, lääkärintodistus jne.) kuulostaa paljon paremmalta kuin noin 1000e +  200e. Ja koska kysessä on Jenkit, niin itellä ei tulis mieleenkään lähteä sinne ilman kunnon vakuutusta.

Sitten se hakemus. Aluksi ajattelin, että kyllä toi Cultural Care on paljon parempi, koska se vaikuttaa niin paljon ns. kehittyneemmältä. Siinä esim toi hakemus tehdään sähköisesti netissä, kun taas Eur Au Pairilla saat kasan liitteitä, täytät paperit, tulostat ne ja lähetät postitse heidän toimistoon. Sen jälkeen, kun olin saanut myös EAP:n hakemuksen, niin selailin kummatkin vielä tarkasti läpi ja tulin siihen tulokseen, että EAP vie voiton. Jostain syystä se hakemusosio oli jotenkin helpompi ja ne kysymykset vaikutti semmosilta, joihin mun olis helpompi vastata. Ei sillä, että haluaisin päästä helpolla ja hutasemalla hakemuksen, vaan koska CC:n kysymyksiä lukiessani oikeesti mietin monessa kohtaa, että miten mä tohonkin nyt vastaan. EAP:lla hakemus ei ehkä oo ihan niin laaja, mutta siihen kuuluu mm. kahden sivun kirje tulevalle perheelle, kahden A4:n kartonki kuvilla jne. Jotenkin toi vaikutti siltä, että tulevat isäntäperhe-ehdokkaat saisi enemmän henkilökohtaisemman kuvan susta ja näin ollen tietäisi jo alusta asti minkälainen ihminen olet, eikä sitten paikanpäällä perheessä tuu niin paljon oneglmia. Ehkä. Tämmönen on ainakin mun näkemys tosta hakemuksesta.

Lisäks, EAP:lla se training school on ihan Manhattanilla YMCA hotellilssa (vai olikohan hostelli) toisin kuin CC:lla se on Long Islandilla noin puolen tunnin bussimatkan päässä Manhattanista. Täähän nyt ei ole mikään kaikista tärkein asia, onhan se 5 päivää niin pieni osuus koko vuodesta, mutta se oli nyt tommonen pieni ja kiva extra.

Oikeestaan oon ollut jo kauan enemmän EAP:n kannalla, mutta jostain syystä en ollut vaan sannut päätöstä tehtyä, koska olin lukenut kauhujuttuja kuinka siellä työntekijöitä ei kiinnosta pätkän vertaa, jos sitten paikan päällä olisi jotain ongelmia. Mutta, eiköhän noita kauhujuttuja löydy kaikista järjestöistä. Kaiken lisäksi itellä ja monilla kavereilla on EF:stä (siis ihan kielimatkan kautta, EF ja CC:han on samaa järjestöä) niin paljon huonoja kokemuksa, että oon tässä ollut vähän epäilevin mielin sen takia myös CC:ta kohtaan.

Siinä siis vähän tarkennettuna, että miks just EAP. Toivottavasti tästä oli kysyjälle, miksei muillekkin, apua valinnan teossa. Jos oikeesti ei osaa päättää kumman järjestön kautta menee, niin suosittelen ottamaan yhteyttä molempiin järjestöihin ja pyytää heitä lähettämään kaikki tommoset tärkeet jutut hakemukseen liittyen. Siinä kun niitä lueskelee, niin aika pian huomaa kumpi on enemmän sua varten ja kumpaa hakemusta sun on ns. luontevampi täyttää. Ite vielä päätin, etten aiokkaan perua sitä mun CC:n infotilaisuutta ja haastattelua, vaan menen sen nyt käymään varmuuden vuoksi. Jos sattuukin käymään niin, etten pääse EAP:n haastattelua läpi (oon jostain saanut semmosen kuvan, että se voi olla vähän tiukempi, en kyllä tiedä mistä) eikä suosituksia hyväksytä sielä, niin oon ainakin heti valmis suoraan siirtymään CC:n puolelle.

torstai 2. elokuuta 2012

Decisions...

Näin alkuun pakko sanoo, että vaikka tää kirjottelu tänne tuntuu oudoimmalta ikinä, kun ei tiedä kuka siellä ruudun takana näitä kirjotuksia lueskelee, niin silti palan halusta kirjottaa tänne kaikkea (myöskin sitä turhaa löpinää, jota tässä vaiheessa onkin enemmän kuin itse sitä asiaa). Ehkäpä sen takia oonkin taas tänne kirjottamassa vaikka sanoinkin, että seuraavaa postausta tulisi vasta ensi viikolla.

Sitten itse asiaan. Aamulla tuli Eur Au Pairilta sähköpostissa jumalaton kasa liitteitä, joissa sitte oli ties mitä kaikkia härpäkkeitä sitä hakupakettia varten. Pitkän pohdinnan jälkeen tulin kyllä siihen tulokseen, että sanon hyvästi Cultural Carelle ja haen au pairiksi EAP:n kautta. Jostain syystä ne kaikki hakujutut siinä vaikuttaa mulle sopivammalta ja helpommalta. Eniten mua siinä pelotti (ja pelottaa edelleen) ne suositukset... mistä ne luulee, että yhtäkkiä saan repästyä itelleni kolme suosittelijaa, jotka ei ole sukulaisia. Tällä hetkellä mulla on 99% varmuudella yksi, great. Onneks tässä on vielä jonkun verran aikaa hoitaa toi asia kuntoon.

Seuraavana olis tässä lähipäivinä edessä CC:n haastattelijalle soitto, että en ole tulossa sinne infotilaisuuteen enkä haastatteluun. Kiva sitte soitella sinne ja sanoo et "joo valitsinki ton toisen järjestön ni en oo tulossa, moikka". Sitten pitää vaan odotella sitä EAP:n haastattelijan soittoo niin sais sen haastattelun sen kanssa sovittua ja pääsis eteenee taas vähän tässä projektissa. Ja muutenkin olis hyvä, että pääsis siellä haastattelussa jo näin aikasessa vaiheessa käymään, jos vaikka sattuis niin ettei ne jostain syystä voi hyväksyä mua siihen ohjelmaan. Ainakin se olisi sitten ajoissa tiedossa ja voisin turvautua suunnitelmaan B, joka siis on CC. Mutta pakko kyllä tässä vaiheessa sanoa, että tuntuu ihan hyvältä saada toi valinta pois päiväjärjestyksestä. Olin ihan varma, että ton päätöksen tekoon menisi vielä ainakin se viikko tai pari. Edistystä. Tähän onkin hyvä lopettaa tää lyhyt (tosin ei se vissiin enää lyhyt ole) tilannekatsaus. Adios.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

The beginning

Noniin, jos sitä nyt aloittais tän blogin kirjottamisen kun olisi vihdoinkin jotain "virallista" kerrottavaa mun tulevan au pair -vuoden osalta. Tosiaan, tässä on tullu muutama vuosi haaveiltua tosta au pair -vuodesta Jenkeissä ja päätinkin viimein ottaa ensimmäisen askeleen eteenpäin tässä projektissa. Ens kesänä olisi siis tarkotus lähteä hipsimään kohti Jenkkilää (peukut siis pystyyn etten reputa esim. äikän ylppäreitä). Toissapäivänä laitoin sekä Eur Au Pairille että Cultural Carelle esitetilaukset menemään ja eilen sitten tulikin jo CC:lta soitto, jonka aikana multa kyseltiin kuinka tosissani olen ja milloin olisin lähdössä jne. Siinä sitten hetki juteltiin ja kappas, sovin samalla itelleni ajan ensiviikon infotilaisuuteen ja haastatteluun. Jotenkin kaikki alkaa tuntua todellisemmalta kun on ottanut ensimmäisen konkreettisen askeleen asian suhteen ja oikeasti tehnyt jotain sen eteen (ei sillä etteikö mulla olisi noita esitteitä jo valmiiksi soma pino kaapissa). CC:lta tuli myös samalla rytäkällä 4 sähköpostia, joissa olikin kaikkea mahollista infotilaisuudesta online-hakemukseen.

Tota Cultural Caren hakemusta tulikin täyteltyä hyvät tovit eilen illalla ja ei muuten naurattanu enää siinä vaiheessa kun oli käynyt kaikki kysymykset nopeesti läpi, niitä kysymyksiä nimittäin on jumalaton määrä. Onneks oon tässä ajoissa liikkeellä, eikä yhtään tulis yllärinä jos vielä joulunakin täyttäisin sitä hakemusta (saamaton ja hidas kun olen). Samalla kun siinä täyttelin sitä hakemusta, niin laitoin EAP:lle myös hakulomakkeen menemään, jonka jälkeen sovitaan haastatteluaika. Kyseessä ei siis ole samanlainen hakemus kuin tuo CC:n superpitkä ja harmaita hiuksia aiheuttava hakemus, jota täällä on tullu väkerreltyä, vaan enemmänkin ilmoittautuminen ohjelmaan.

Noin tunti sitte tulikin EAP:lta sähköpostia, jossa sitte sanottiin ettei järjestöön olevinaan kannata hakea ku vasta noin puoli vuotta aiemmin. Siinä vaiheessa tuli ääneen pienet perkeleet sanottua. Laitoin kuitenki sinne takasin viestiä ja selittelin, että olis parempi mulle jos voisin aloittaa tän kaiken aikasemmin (olenhan saamaton kaiken suhteen ja hakemuksessa voi kepeesti mennä se muutama kuukaus) niin olisi enemmän aikaa, varsinkin ku samalla pitäis taistella ylppäreiden kanssa. Hetki sitten tuliki sähköpostia, missä sitte oli tiedot mun haastettelijasta ja kerrottiin, että se ottaa muhun jossain kohtaa yhteyttä haastettelun tiimoilta.

Kuten ehkä huomata saattaa, niin en ookkaan vielä varmaksi päättänyt, että kumman järjestön kautta haluan mennä. Siksi siis koitan sähläillä tässä molempien kautta samaan aikaan. Kummastakin järjestöstä olen kuullut niin hyvää kuin huonoakin palautetta, joten oonkin tällä hetkellä aivan auki kumpi tässä pitäisi valita. Jotenkin on sekalainen olo tän kaiken suhteen kun edessä olis molempien järjestön haastattelut sun muut. Pitäis kyllä piakkoin päättää kumpi on sitten se oikea, että pääsis kunnolla hoitamaan tätä asiaa eteenpäin.

Jos jollain on kokemuksia jommasta kummasta järjestöstä (niin hyviä kuin huonojakin) niin otan mielelläni vastaan. Oon tässä nää muutamat vuodet lueskellu ties minkä näköisiä au pair -blogeja, joiden avulla oon kuumeisesti koittanu päättää kumpi järjestö olisi mulle parempi, valitettavasti ilman tulosta. Muuten tää oli tältä osaa tässä ja päivittelen sitten, että miten tässä koko hommassa on oikein edistytty, kunhan sen aika tässä koittaa. Viimeistään ens viikolla tulee jotain päivitystä kunhan selviän sen CC:n haastattelusta läpi.

edit// oishan se myös hyvä jos sais esim kommentit toimimaan... tai ainakaan itellä kun kirjaudun ulos, ni ei tuu mitään linkkiä mistä tähän edes voisi kommentoida. Ai mikä tekniikan ihmenero? Eli voisin ehkä koittaa tapella sit sen kanssa seuraavat tunnit...

edit2// tunnen oloni internetin supersankariksi! 6 tuntia tuli renklattua Googlen hakua ja etittyä vastauksia tohon kommentointiongelmaan ja nyt vihdoin löysin siihen ratkasun, wohooo!