Boston

Kirjottelin tän postauksen suurimmaks osaks jo päivällä, mutta ajattelin odottaa kaverilta muutamia kuvia tätä postausta varten, joten en julkassu heti. En ehtiny saada kuvia, mutta ehkä lisään ne tähän myöhemmin. Mutta eipä mulla mitään lisättävää oikeestaan oo. Paitsi, että olipa huikeeta istuu 2,5h autossa ja seistä suurin osa siitä ajasta ruuhkassa. Parhaimmillaan menin semmosta kahen mailin tuntivauhtia<3 Mutta joo, nyt siihen itse asiaan:

Nonii nyt on Bostonin reissusta selvitty! Lauantaina heräsin 5:15 ja ei naurattanu. Raahustin alakertaan mun kamojen kanssa ja pian seuraan liitty hostmom ja Emppu. Niiden piti nimittäin lähteä samaan aikaan jonnekki hevonkuuseen lätkäpeliin. Kerrospukeuduin oikein huolella, koska tosiaan mulla ei sitä talvitakkia ole. Legginssit, farkut, paksu neule, huppari, takki, lapaset, pipo, huivi ja olikohan vielä jotain. Juna lähti 6:48 joten mä hiihtelin juna-asemalle jo puolen aikoihin. Onneks pari muuta tyttöä sieltä kurssilta tuli samalla junalla, niin olin niiden kanssa jotta osaan vaihtaa oikeeseen junaan :D Penn Stationilla oltiin vissiin 7:40. Kävästiin ostamassa eväitä ja suunnattiin meijän pick up -paikalle. Bussi yllättäen oli myöhässä ja voi jestas koko matka oli ihan helvettiä. Mun edessä oleva tyttö nojas taaksepäin ja mulla tosiaan osu polvet sen penkkiin jo siinä vaiheessa kun se oli normiasennossa. Ihanaa olla pitkä... Tän lisäks tosiaan mun toi oikee polvi oli ihan räjähdyspisteessä, koska se tosiaan oli koko matkan siinä samassa asennossa. Kaiken huipuks mun vieressä oleva alko lakkaa kynsiään jollain järkyttävän hajusella kynsilakalla ja migreeni iski sillä silmänräpäyksellä ku lakkapullo aukes. Tietenkään siinä vaiheessa otettu migreenilääke oli jo liian myöhässä ja kärsin sitte koko loppu päivän ja illan siitä.

No selvisin kuitenki hengissä ja saavuttiin Cambridgeen siinä kahen aikoihin. Meillä oli tunti aikaa kierrellä ja syödä siellä ennen kuin alko neljän tunnin kiertoajelu/-kävely oppaan kanssa. No se tunti meni siihen, että meijän pieni porukka (johon kuulu minä, kaks ruotsalaista, ranskalainen ja argentiinalainen) jonotteli Panera Breadissa meijän ruokia. Ei oltu tosiaan ainoot jotka sen oli bongannu ja päättäny mennä sinne syömään. Ruuan jälkeen suunnattiin sitte Harvardin kampusalueelle ja oli kyllä tosi siisti paikka. Just semmonen ku nähny kaikissa leffoissa jne. Tuntu hassulta kävellä vaan siellä pitkin pihoja, kun perjaatteessa se on toisen koti ja piha missä kuljettiin :D Tunti kierreltiin siellä kylmyydessä kunnes hypättiin bussiin ja jatkettiin matkaa Bostoniin.

Muutamat kiljahteli tän nähdessä, koska on kuulema Legally Blondesta.
Itehän en oo koko leffaa edes nähny :D

Kierreltiin kyllä vaikka missä ja meijän opas oli ihan mahtava. Se heitti läppää siitä, kuinka ei ollu hyvä laittaa korollisia buutseja jalkaan, kun joutu välillä kävellä mukulakivikaduilla. Mun ehdoton lempparipaikka oli Beacon Hill. Jotenki niin tosi rauhallinen ja nätti paikka, muistutti paljon Greenwich Villagea. Siellä oli myös Bostonin kaikista halutuin katu asua. Koko katu oli täysin private. Siellä olevat asunnot maksaa mukavat parikyt miljoonaa dollaria, mikäs siinä! Harmi, että tossa kohtaa oli tosi pimeetä, ettei oikein hyviä kuvia saanu otettua. Nähtiin myös Amerikan ihan eka Kindergarten, ja koko toi kindergarten-systeemi on tullu ihan alunperin Saksasta tänne Jenkkeihin. Jossain kohtaa oltiin pienellä sivukadulla ja yhtäkkiä yhteen ikkunaan hyppäs kissa ja mähän sain hirveen sydärin, koska olin siinä ihan vieressä. Ei naurata, parempi alkaa tottua niihin karvakasoihin ja nopeesti. En vaan ymmärrä mikä niiden ongelma on kun ne aina jostain sniikkaa ihan mun lähelle ja onnistuu säikäyttää mut.

Kierreltiin vielä joku puisto läpi ja tän jälkeen kuulu ilonkiljahduksia, kun opas sano, että nyt mennään hotellille! Mä juoksin melkein pää kolmantena jalkana bussiin. Hotelli oli ihan kiva. Jaoin huoneen ruotsalaisen ja kahen ranskalaisen kanssa (joista kahen kanssa hengailin koko ajan tuolla Bostonissa). Toinen ranskalainen oli ihan shokissa, koska jouduttiin jakaa sängyt toisen ihmisen kanssa. Mietittiin siinä sitte sen lähettyä, että eiks se oo lukenu mitään sähköposteja tms. siitä, että sängyt jaetaan jotta säästäis rahaa. Ois sitte maksanu vähän enemmän omasta sängystä. No joo eipä siitä sen enempää. Latailn puhelinta hetken kunnes suunnattiin Cheesecake Factoryyn. Yllättäen siellä oli 50 minuutin jono, joten siinä välissä kierreltiin ihan pikanopeesti kaks ostoskeskusta siinä vieressä.

Ruoka oli superhyvää ja koska mulla ei oikeestaan ollu edes nälkä, kiitos mun kaikkien eväiden, niin en todellakaan jaksanu syödä mitään juustokakkua. Eikä kyllä kukaan muukaan. Ens viikonloppuna sitte, kun suunnataan Celinan kanssa juustokakuille! Tän jälkeen kierreltiin vielä sillä "meijän kadulla", otettiin vähän kuvia ja käytiin ostamassa seuraavalle päivälle aamupalaa valmiiks. No mun mukaan tarttu vaan kaks banaania ja kinderin patukoita :D Nukkumaan päästiin siinä 11 jälkeen ja oli ihanaa mennä nukkumaan tietäen, että voi nukkua yheksään asti.

No enhän mä tosiaankaa niin pitkään nukkunu vaan heräsin joskus puol 8 aikaan. No olipa aikaa valmistautua ihan rauhassa ja päästiin vielä ottamaan lisää kuvia tosta yhestä poolista ja kirkosta. Kymmeneltä hypättiin meijän bussiin, koska se vei meijät ilmaseks Quincy Marketille. Tehtiin ton yhen ruotsalaisen kanssa siitä esitelmäki koulussa. Se oli siis semmonen pitkä rakennus, missä oli paljon ruokapaikkoja ja sit sivulla meni vielä käytävät, joilla myytiin jotain turistirojua ja vaikka mitä muuta. Kierreltiin siellä, syötiin ja käytiin vieressä olevassa satamassa ottamassa lisää kuvia. Yhen aikaan päätettiin suunnata takas hotellille. Muut meni kävellen, mutta mä en mun polven takia tosiaankaan pystyny sitä matkaa kävellä, niin menin kiltisti metrolla. Ei naurattanu siinä vaiheessa, kun ei portaitakaan kunnolla voinu mennä, koska tuntu et joku sielä polvessa kohta poksahtaa. Noh, selvisin hienosti meijän hotellille ja matkalla ostin mulle Boston-paidan. Oli pakko saada edes jotain ostettua sieltä.

Hotellilla piti taas vähän latailla puhelinta (pakko muuten ostaa semmonen laturi, millä voi ilman pistorasiaa ladata!!) ennen kuin kolmelta alko matka kohti kotia. Tällä kertaa meikä oli se ainut onnekas, jonka viereen ei istunu ketään, joten sain mun jalalle paljon tilaa eikä polvet osunu edessä olevan penkkiin ollenkaan. Tosin mä kyllä törkeesti vaan laitoin mun laukun siihen viereiselle penkille niin ei siihen tietenkään kukaan sitte istunu :D Kun päästiin lähtee, niin nukahdin kyllä tosi nopeesti. Tais olla särkylääkkeillä taas jotain osaa siihen. Viiden jälkeen pysähdyttiin ja kävin ostamassa mäkistä keksin ja m&m mcflurryn, hei kiinnostavaa. Sanoin siellä vielä moikat meijän kavereille, jotka on toisessa bussissa, koska en tuu niitä varmaan enää ikinä näkemään. Loppu matka meni tosi nopeesti ja oltiin 40 min etuajassa aikataulusta. Missasin silti mun aiemman bussin ihan parilla minuutilla, joten päädyin istumaan Port Authorityn lattialla tunnin tehden en mitään.

Kotona olin kymmeneltä, purin mun kamat nopeesti laukusta pois ja kipitin nopeesti nukkumaan. Tänään oli kyllä niin kuolemaolo taas aamulla. Nukuin seittemän tuntia, joka on vaan mulle ihan liian vähän ja zombeilin alakertaan. Aamulla perus aamurutiinit paitsi, että Emppu ei menny tänään kouluun. Eli koko päivä töitä ja sen lisäks ekstra-ajoa iltapäivällä. Hohhoh voisin vaan kuolla tähän mun sängylle. Jotenki oon vaan niin poikki enkä jaksa tehä mitään. Nojoo, Bostonin reissu oli kyllä tosi kiva ja suosittelen kaikille vaan jos joskus on mahollisuus sinne mennä, niin menkää ihmeessä. Tykkäsin siitä tosi paljon ja siellä on kyllä paljon kivaa nähtävää!!

Jee jee, yli puolet pakollisista opintopisteistä kasassa nyt! :)

Rematchista sen verran, että nyt on vielä "tilanne" päällä. Tässä on muutamia järjestelyjä, koska tolla perheellä on nykyinen auppari eri järjestöltä, mutta se on kyllä koko ajan ollu tekemisissä EAP:in kanssa. Sitten kunhan kaikki noi jutut on pian hoidettu alta, niin match on virallinen! :) Tässä on myös vähän probleemaa aikataulujen kanssa, mutta eiköhän tää tästä. Semmosta siis, pidän teijät täällä ajan tasalla kyllä! Ja voi ihanaa, enää 8 työpäivää tässä perheessä jäljellä, kunnes on aika uudelle alulle! Jes jes :) Tulee kyllä olee tosi hassua lähtee täältä pois ja sanoo kavereille heipat. Viikonloppuna on onneks tosi kivoja suunnitelmia mun kahen parhaimman kaverin kanssa täällä! Kyllä se tästä, onneks lentokoneet on keksitty, niin pääsee nopeesti aina takas käymään Manhattanillaki!

North Carolina, here I come!!

RUMPUJEN PÄRINÄÄ JA KONFETTEJA KIITOS!

Täällä kirjottaa maailman tai ainaki New Jerseyn onnellisin tyttö! Mä nimittäin suuntaan kuun lopussa Charlotteen au pairiksi kahdelle supersuloselle tytölle! Juttelin tän äidin kanssa siis keskiviikkona kahesti puhelimessa ja tänään sitte oli skype ja vielä yks puhelu. Lisäks vaihdeltiin paljon sähkäreitä. Jo ekan puhelun aikana mulla oli ihan huippufiilis, hostäiti vaikuttaa niin ihanalta ja jotenki tosi rennon ymmärtäväiseltä. Juttuaki riitti vaikka mistä ja jotenki oli semmonen fiilis et THIS IS IT! Tytöt oli ihania skypessä ja ne oli kuulema puhelun jälkeen ollu tosi innoissani musta. Voi mitkä ilonkyyneleet tuli kun ne kovasti odotetut sanat "I would be happy if you wanted to come here." Nyt oon pommittanu kaverit ja perheen läpi mun ilouutisista ja ei hele en voi käsittää tätä. Se, että mun ei tarvii tulla kesken kaiken kotiin (vaikka olis ihana toki nähä kaikkia rakkaita siellä) on ihanaa, mutta että pääsen vielä just siihen perheeseen ku halusin ni on vielä ihanempaa! Ei oo kyllä onnella rajaa täällä.

Eli siis vielä kerran: perheeseen kuuluu 7- ja 9-vuotiaat tytöt, yksinhuoltajaäiti, karmaisevaakin karmaisevat kaks kissaa (okei ei ne niin karmeita ollu, mutta kun kissat yleisesti on mun vihollisia niin.... :D) ja siinä se. Tytöt harrastaa, tanssia, gymnastics (mikäs tää on suomeks) ja uintia. Okei mä huijasin teitä ihan vähän tossa sijainnissa, ne ei ihan asu Charlotessa vaan siinä ihan lähellä olevassa pienemmässä townissa, mutta en nyt muista sen nimee enää :D Tulee olee niin hassua tän perheen jälkeen mennä tonne, yhtäkkiä seittemän muun ihmisen jälkeen asunki vaan kolmen muun ihmisen kanssa. Voisin mennä nyt heittelee kärrynpyöriä tonne lehtikasoihin, mutta ehkä mä tyydyn vaan jäämään peiton alle mun ben&jerry'sin kanssa ja kattoa jonku leffan netflixistä!

Huomenna tosiaan aikanen herätys ja pitäis aikasin myös nukkumaanki mennä, mutta saa nähä mitä tulee! Oon niin hyper ettei mitään rajaa. Odottelen innolla, että Suomi herää ja mun puhelin piippailee viesteistä kotoota. Varsinki äiti varmaan itkee onnesta sielä sitte! Semmoset maailman parhaat uutiset. Ilmottelen lisää ehkä huomenna Bostonista jos aikaa ja jaksamista on. Tää hostmom soittaa mulle aamulla kunhan on puhunu enemmän sen aluekoordinaattorin kanssa, että miten tästä eteenpäin! Nyt ei muuta ku hyvät yöt Amerikka ja huomenet Suomeen!

TODAY!

Viime päivät on menny aika siivillä. Keskiviikkona yritin taas ettiä talvitakkia, mutta tuloksetta. Mukaan tarttu vaan uudet kuulokkeet, oli jo kyllä aikakin. Juttelin myös tän Charlotte-perheen kanssa puhelimessa kahteen kertaan ja oon niin innoissani siitä. Lisäks tää toinen perhe Greenvillestä sano meijän skypen jälkeen, että haluis mut niiden auppariks! Meillä on toisen perheen kanssa skype tänään iltapäivällä, joten teen päätöksen sen jälkeen. Toivon kovasti, että tää toinen perhe (siinä siis on ne kaks tyttöä ja yksinhuoltajaäiti) haluis mut, koska haluisin siihen ihan vähän enemmän! Mutta jos ei syystä tai toisesta halua, niin meen tohon toiseen! Se selvii sitte tänäiltana viimeistään! Oon niin excited!

Eilen oli täys työpäivä, koska Edvinillä ei tosiaan ollu koulua. Päivä alko taas jo rutiiniks tulleella kiukuttelulla ja karjumisella. Onneks päivällä meni ihan kivasti. Leivottiin pumpkinmuffineita, vaihdoin lakanoita, silitin lasten kouluvaatteita ja ja ja... tehtiin vielä jotain en muista mitä. Kun haettiin Emppu koululta niin eiköhän taas tappelu alkanu. En ymmärrä miten kahen ihmisen on niin vaikee istuu autossa edes minuuttia ilman, että joku huutaa?! Kotiin tultua syötiin ruoka, tehtiin taas jotain ja kun vanhemmat tuli kotiin, niin lähettiin Eliaksen kuorokonserttiin. Tai siis no eihän noi muut pojat edes halunnu tulla mukaan... Olipa ainaki rauhallista eikä tarvinnu kuulla tappeluita.

Tänään taas on täys työpäivä Edvinin kanssa. Aamu meni yllättävän hyvin. Tosin ihan vaan siks, että eilen jossain kohtaa se vihdoin tajus, että mä oon tosissani, kun sanoin ettei se pääse illalla Friday Night Lightsiin jos se ei käyttäydy. Siltä nimittäin lähti jo tän päivän playdate jo pois, koska tällä viikolla se on ollu ihan hirvee monsteri. Oon tehny korvapuusteja, Edvin on katelly Ice Age 4 ja tehny makaronikoruja! Eero pääs koulusta jo 12, joten mä suuntaan tässä pian pankin ja postin kautta hakemaan Emppua koulusta. Ihanaa, että voin jättää Edvinin kotiin niin ei tarvii kuunnella sitä tappelua autossa :D 4:30 on skype ton perheen kanssa ja sitte sen jälkeen lähetään koko perheen voimin (paitsi hostiskä) Empun ja Einon koulujen (ne on samassa koulussa, mutta toinen yläasteella ja toinen ala-asteella ja ne koulurakennukset on 40min ajomatkan päässä toisistaan) football-peliin tms. Joku tapahtuma missä on kaikkia valoja ja ruokaa ja sit se peli!

Huomenna herätys viimeistään 5:30 koska pitää olla 6:40 lähtevässä junassa kohti Penn Stationii. Sieltä sitte kasin jälkeen bussilla lähtö Bostoniin! Huippua! Mietin vaan, että miten mä tarkenen kun ei oo sitä talvitakkia! Sata hupparia vaan päällekkäin ni eiköhän se siitä! Nyt pakko lähteä, ilmotan uutiset tänne asap!

North Carolina?!

Mitään maata mullistavaa ei maanantaina päivällä tapahtunu. Aamu oli helppo, koska vein vaan Edvinin kouluun. Elias oli kotona, koska se oli kipee, mutta eipä se muhun vaikuttanu mitenkään. 14-vuotias pärjää hyvin ilman, että joku koko ajan paapoo vieressä. Se lähinnä siis lepäili omassa sängyssä ja joi teetä niin paljon, että jopa mä suurena teen ystävänä olin siitä ylpeä :D Iltapäivällä sitte pitiki hakea kaikki Edvin, Emppu, Eero ja sen koulukaveri koulusta, joten tän jälkeen ei ollu pienintäkään taukoa, kun jo piti lähteä Edvinin lätkään. Eli istuin pientä 5min taukoa lukuunottamatta koko ajan autossa klo 2:20-5:10. Kyllä vähän väsytti sen jälkeen. Lätkätreenien aikana mun counselor soitti ja kerto, että perhe North Carolinasta ois kiinnostunu musta ja soittaa mulle illalla. Mähän hypin siellä kahviossa ihan pilvissä ja pommitin kaverit ja äitin läpi mun intoiluviesteillä!

Perheeseen kuuluu äiti, isä ja 5v poika. Äiti on yllättäen lääkäri ja isällä on joku oma firma ja se käy Delawaressa töissä kolmena päivänä viikossa. Poika on pre-schoolissa tms. joka päivä 7:30-2:30. Perhe vaikuttaa ihan mahtavalta ja puhelimessa juteltaessa tuli kyllä tosi hyvä fiilis. Meillä on paljon yhteistä ja mun työ tossa perheessä kuulostais just hyvältä. Sovittiin just skype huomisillalle, jolloin pääsen juttelemaan myös tän pojan ja isän kanssa (ellei sen lentokone oo myöhässä). Nää asuu Greenvillessä, joka on noin tunnin ajomatkan päässä rannalta, 1,5h Raleighista, joka on North Carolinan pääkaupunki, ja reilu 3h päässä Washington DC:stä. Tää perhe kuulema tekee aika usein myös viikonloppureissuja DC:hen, mikä kuulostaa oikein mahtavalta! Ainut huono asia, jonka tästä perheestä keksin on se, että niillä KOLME kissaa. Ne jotka mut vähänkään tuntee, ni tietää, etten vaan voi sietää niitä. Saan sydäreitä, kun edes nään semmosen. Ne vaan aina onnistuu hiipparoimaan jostain mun huomaamatta ja yhtäkkiä hyppää naaman eteen. Okei ei se olis kyllä ongelma kuitenkaan. Mä en tykkää kissoista, mutta en niiden takia tosiaankaan sanois tolle perheelle ei :D

Tänää aamulla heräsin puol tuntia ennen herätyskelloa. Siinä sängyllä makoillessa pläräsin puhelimen läpi huomatakseni, että toinen perhe myöskin North Carolinasta oli ottanu muhun yhteyttä. Super iso kiitos Helmille, joka sille perheelle musta kerto ;) Perheeseen kuuluu yksinhuoltaja äiti ja kaks tyttöä (7&9v). Perhe asuu North Carolinan isoimmassa kaupungissa Charlotessa, eli paremmaks vaan menee hei. Sieltä on pari tuntia sekä biitsille että joillekkin vuorille, joilla on kuulema hyvä mennä camping ja hiking. Myös tää perhe kuulostaa ihan mahtavalta. Vastailin aamulla kaikkiin tän äidin laittamiin kysymyksiin ja pommitin tuplamäärän kysymyksiä lisää. Just tuli viestiä, jossa tää kiitti mun emailista ja lupas vastata mun kysymyksiin illalla kunhan pääsee kotiin.

Sanomattaki selvää, että oon superinnoissani nyt näistä molemmista perheistä! Toivon kovasti, että mun suuntana on North Carolina, koska noi molemmat perheet on ihan huippuja. Nyt odotellaan vaan toisen perheen spostia ja toisen perheen kanssa skypettelyä niin pääsen kertomaan teille enemmän :) Peukut pystyyn ja sormet ristiin, eiköhän tää tästä. Ois ihanaa vihdoinki saada varmistettua toi uus perhe ja alkaa suunnitella tulevaa!

Tänään sen lisäks, että oon ollu intopiukeena koko päivän, ni oon ollu myös töissä koko päivän. Edvin yski aamulla tosi pahasti, joten se ei menny kouluun. Oon pessy monta koneellista pyykkiä (vielä on yks koneellinen pyörimässä ja kaks lisää tulossa), viikannu niitä, tehny makaronilaatikon ja skypetelly siinä samalla puhelimella kaverille ja äidille. Samaan aikaan Edvin on katellu Ninjagota ja pelannu legoilla (yritin jopa tarjoutua leikkiä sen kanssa, mutta vastauksena sain vaan: "Miks oot täällä? Mee jo." ok... :D) sekä välillä ollaan pelailtu ristinollaa. Se on ihan superinnoissaan siitä pelistä, kun on sen just oppinu :D Äsken se söi jopa kaks lautasellista makaronilaatikkoa, mikä on hyvin harvinaista siltä, kun mun ruuat ei näytä ikinä kelpaavan sille. Nyt sit suunnataan hakee Emppu koulusta, minkä jälkeen pääsen jatkaa pyykkien kanssa. Ehkä jos sitä silittäis vielä noiden kouluvaatteita, niin ei tartteis sitäkään enää tällä viikolla tehä.

Semmosta. Tää on nyt tosi pikasesti kirjotettu postaus, että en ihmettele vaikka ois sata ja yks kirjotusvirhettä. No mitä pienistä. Superia viikkoa teille sinne!!

Mamma Mia!

Hohho eilinen oli jotenki tosi floppi. Päästiin hostiskän kanssa lähtee ajaa sinne Pennsylvaniaan vasta kahen jälkeen. Ajeltiin sinne reilu tunti ihan vaan saadaksemme tietää, että se auto oli myyty 20 minuuttia ennen meidän tuloa... Eli mä tosiaan uhrasin mun päivän Manhattanilla for nothing. No eipä voi mitään, voin nyt sentään sanoa, että on tullu käytyä taas uudessa osavaltiossa. Oli jotenki niin tyhmä olo aina välillä, kun puhuttiin autoista ja mä tyydyin joissain kohtaa vaan nyökyttää päätä ja vastaamaan "nii" :D Sellasta. Kotiintulomatkalla stopattiin Targetissa ja ostin mulle uuden hammasharjan ja jätskiä, mielenkiintosta hei! Oltiin kotona siinä puol 5 ja tulin tosiaan siihen tulokseen, ettei mun oo mitään järkeä enää lähteä Manhattanille, enkä kyllä muutenkaan oikeen jaksanu. Joten kotiin tultua lösähdin vaan mun sängylle ja söin kitkatteja.

Datailin vissiin sitte koko illan, koska nyt kun koitan miettiä mitä mä oikein tein ni ei tuu kyllä mitään muistikuvia mieleen. Jossain kohtaa yritin kattoa leffaa kera Chocolate Therapyn, mutta tuttuun tapaan siinä parinkymmenen minuutin jälkeen kyllästyin ja lopetin leffan kattomisen. Emmä sit oikeeksti tiedä mitä mä muka tein aina siihen puol 11, jolloin nukahdin ihan silmänräpäyksessä, kun peiton alle menin. Eiku ainii, nauroin mä ainaki hetken jos toisenki kuvalle Jaredista eilisillan keikalta, koska sillä oli letit päässä ::::D Niin tyylikäs mies hei, vissiin jääny Dallas Buyers Clubin Rayon-rooli päälle!! Ei ja nyt ku rupesin miettii lisää, niin luin myös mun vanhoja piilotettuja blogipostauksia parilta keikalta, kultajuhlista ja siitä, kun James ja Oliver Phelps (Weasleyn kaksoset Potterista) oli Suomessa. Voi niitä muistoja, parissa kohtaa kyllä vähän itketti!

Koska viimeyönä kelloja siirrettiin tunti taaksepäin (eli nyt on taas 7h aikaero Suomeen) niin mähän olin pirteenä hereillä jo ennen 7. Pakottauduin kuitenki vielä nukkumaan tunnin lisää, mikä oli kyllä iso virhe. Näin painajaista, jossa mut laitettiin kuskaamaan Eero ja 3 muuta poikaa lätkään isolla rekalla, jota en tosiaankaan osannu ajaa. Sen lisäks se ratti aina välillä katos ja jarruki oli semmonen pieni nappula. Tein sillä hienoja liittymisiä moottoritielle niin, että koko rekka oli ihan solmussa. Voi sitä tunnetta, kun tajusin, että se oli vaan unta :D Ei sen jälkeen enää huvittanu kyllä nukkua, joten nousin ylös ja laitoin itteni valmiiks Manhattania varten. Käväsin Starbucksissa ostamassa järkytävän makusta peppermint mochaa ja bussissa olin jo kymmeneltä. Siis hyi oksetus miten kamalaa se oli. Olin ihan innoissani, et jee joulumaut on täällä ja hyi mitä kuraa. Siinä oli sitä pepperminttiä ihan liikaa ja maistu niin keinotekoselta ällötykseltä koko litku :(

Sentään toinen mun bussieväistä oli hyvää!

Olipas vähän jotenki tylsää yksin aluks (yleensä mulla ei oo mitään ongelmaa olla Manhattanilla yksin, kun siellä on aina kaikkea uutta tekemistä ja näkemistä), mutta suuntasin aika pian ostamaan mulle liput Mamma Mia! -musikaaliin. Puoleen hintaan lähti lippu ja silti makso 76,5 dollaria... No olin jo varautunu siihen ja hei kyllä nyt Broadwayn musikaalista voi vähän enemmän maksaa! Tän jälkeen kiertelin parissa kaupassa muka yrittäen ettiä mulle talvitakkia, mutta lähinnä vaan kiersin kaupat kattomatta edes mitä niissä oli. Matkalla aina pysähtelin Starbucksien kohalla, jotta saisin mun puhelimeen wifin ja pääsin whatsappiin :D En oo tottunu siihen, ettei mulla oo puhelimessa nettiä! Tuntuu niin oudolta, ettei yhtäkkiä voikkaan laittaa äidille tai kavereille viestiä mitä tekee tai kuvaa sen hetken maisemista tms.

Kahelta alko Mamma Mia! ja voi että kun oli hyvä! Vaikka oon sen leffaversion musikaalista nähny, niin oli kyllä silti ihan mahtavaa nähä ihan oikeena musikaalina toi! Lauloin fiiliksellä biisien mukana ja välillä kyllä tuli kylmiä väreitä siitä miten hyvin ne laulokaan niitä biisejä. Oli kyllä tosi hauska ja hyvä, suosittelen kaikille! Sen jälkeen ku toi loppu, nii oli semmonen fiilis, että haluis samantien uuteen musikaaliin. Haluisin niin kovasti nähä The Lion Kingin, mutta ne liput siihen on ihan överikalliita, enkä oo ihan varma mistä siihen sais noita halvempia lippuja :( No joku päivä mä senki unelman kyllä toteutan.

Huomasin just, et tohon mun lippuun mun sukunimeks on laitettu Maria :D
Muuten hyvä, mutta se on mun etunimen toinen osa, ei sukunimi :D

Musikaalin jälkeen suuntasin Shake Shackiin pitkästä aikaa hampparille ja voi ku oli hyvää! Mun piti jo perjantaina mennä, mutta en ehtiny. Odotus taas palkittiin. En vaan tajuu miten joku hamppari voi olla niin hyvää :D Ei kyllä hirveesti siinä jonossa naurattanu, koska ku sinne aina on ulos asti menevä jono ja tänään oli superkylmä. Siihen tuuli niin, että naama jääty. Mua säälitti ne maratoonarit (tänään siellä oli siis maraton), joita aina välillä käveli vastaan ja ne veti joissain t-paidoissa ja shortseissa. Hullut. Hampparin jälkeen yritin löytää Victoria's Secretin tuloksetta. Oli vähän hankala, kun ei sitä hiton nettiä puhelimessa ollu, ni en voinu kunnolla ettiä sitä reittiä. Eli loppujen lopuks mä tein vaan jonku turhan kiertoreitin mun bussiasemalle. Mietin just, että miten mä aina joudun siihen bussiin, jonka kuski vaihtuu Newarkissa = bussimatka kotiin kestää 5-10min pidempään?! En nyt jaksa laskea kuinka monta kertaa oon Manhattanilla käynyt, mutta ehkä 3 tai 4 kertaa oon onnistunu välttää ton kuskin vaihdon.

Äsken tulin siis kotiin ja taas melkein juosten, koska tuolla oikeesti jääty. Ei varmaan mee hirveen huti mun arvaus jos sanon, että tuolla on hyvällä tuurilla +5°C. Siinä oli kyllä turpa jäässä oikeen huolella. Pakko taas ens viikolla suunnata parille kauppakeskukselle metsästämään sitä helkkarin talvitakkia. Eihän tästä oikeesti muuten tuu yhtään mitään. Tulis sille takille täällä mun huoneessaki käyttöä. Just mietin, että onkohan mitään eroa istunko omalla sängyllä vaiko terassilla. Tuntuu kuin mun niskaan tuulis jotain jäähöyryä. Vihaan kylmyyttä. Seuraava perhe joka ottaa muhun yheyttä vähänkään lämpimästä paikasta niin sanon heti kyllä. Okei he he en. Mistä tuliki mieleen, että yks area coordinator laitto mulle viestiä, että Baltimoressa olis yks perhe aupparin tarpeessa. Yh-isä ja 5kk vauva. Mietin vaan, että miten vaikee on lukee mun hakemus edes sen verran läpi, että tietäis voinko edes vahtia alle 2v lapsia. Mä en tosiaan oo infant qualified, joten en tohon perheeseen voi mennä. Harmitti kyllä, koska innostuin jo niin paljon, kun näin sen spostin otsikon. No ehkä tää tästä.

Ens viikko ei innosta yhtään. Kolme normityöpäivää ja sit torstai ja perjantai oon koko päivän töissä, koska Edvinin koululla on molemmat päivät varattu joitain vanhempainvartteja varten, eli lapsilla ei oo koulua. Fun. Oon yrittäny jo jonku aikaa miettiä mitä sitä tekis, mutta on vähän hankalaa, kun jotenki ei se osaa/tykkää tehä mitään. Kesällä oli niin hankalaa keksiä mitään tekemistä, jos se oli yksin, koska mikään ei kelvannu. Noh, ehkä me voitais kattoo leffaa ja vaikka leipoa niitä chocolate chip cookiesseja, kun se niistä niin paljon tykkää :D Ja no, pelata guess whota ja sitä karmeeta legolautapeliä, joita pelattiin koko kesä, kun mikään muu ei kelvannu. Viikonloppuna on sitte pieni irtiotto tästä koko paikasta ja osavaltiosta, kun suuntaan Bostoniin! Jotain uutta ja erilaista :)

Nyt meen ettimään mulle jostain pilkkihaalarin, haen kuumaa teetä ja sukellan peiton alle lukemaan Potteria! Ainii ja joku mies mun vieressä bussissa kommentoi kuinka hullun paksua kirjaa mä oikeen luen :D Nojoo, adios ja hyvää yötä!

“You have to let go of who you were to become who you will be.” ― Candace Bushnell, Sex and the City

Hellurei! Mulla on kyllä ollu supermahtava viikonloppu! Lauantaina heräsin kuuden jälkeen ja whatsappailin hetken kavereiden kanssa kunnes tajusin, että kellohan on niin vähän ja jatkoin unia. Uudestaan heräsin siinä kasilta, eikä enää sitte nukuttanu. En tajuu mikä mua vaivaa, kun kerranki olis ollu mahollisuus nukkua pitkään?! No eipä ainakaan tullu kiire laittaa itteeni valmiiks. Yhentoista jälkeen kävin kaupan kautta ostamassa mulle vähän sitä vihreen Jaffan korviketta mulle matkaevääks sirkusaakkosten seuraks ja samalla kävin pankissa vaihtamassa mun palkkashekin käteiseks. Hyvin kiinnostavaa hei. Mut pakko sanoo, et on muuten tyhmä toi systeemi. Jos meen automaatille tai sinne tiskille siirtää sen shekin suoraan mun tilille ni se raha tulee vasta 2 pankkipäivän kuluttua sinne. Jos taas meen hakee sen tiskiltä käteisenä ja sen jälkeen kävelen automaatille ja siirrän sen rahan tilille, niin sitte ne kyllä on heti siellä näkyvillä ja käytettävissä. On se elämä hankalaa :D

Nojoo, tuttuun tapaan mun bussi oli vähän myöhässä ja vaihteeks mun kanssa pysäkillä olleet mummot jo alko hätääntyä niinku aina jos bussi on myöhässä. Olin Manhattanilla siinä yhen jälkeen ja tapasin taas tän yhen suomalaisen aupparin Times Squarella. Siis voi että miten mä vihaan Times Squarea niin paljon sen hirveen turistirysän takia. Samaan aikaan kyllä tykkään siitä paikasta jotenki tosi tosi paljon, mutta hermot kyllä menee siellä kävellessä tai enemmänki madellessa. Jos siellä TS:n läpi haluu välttämättä päästä, niin aikaa pitää varata vähintään 3 kertaa normaalia enemmän. Eikä oo muuten muut turistit ainoita, jotka tekee liikkumisesta siellä niin vaikeeta, vaan myös ne kaikki kaupustelijat, jotka yrittää tyrkätä sulle jos minkä näkösiä esitteitä erilaisista kiertoajeluista, komediashow'sta, pääsylipuista ja vaikka mistä. No tosiaan, kunhan löysin Annin, niin lähettiin suoraan 5th avenuelle ja sitä pitkin käveltiin jonnekki 25th streetille asti. Matkalla käveltiin jonku Madison Avenuen tms ruokatapahtuman ohi ja olipa hauska nähä, kun siellä oli pystytetty monta Marimekon aurinkovarjoa, joiden alla sitte ihmiset ruokaili! No pyörittiin siinä hetki, nähtiin jotain mitä ei oltais haluttu nähdä ja viimein löydettiin meijän ettimä Eataly eli semmonen italialainen kauppahalli. No kuten arvata saattaa, lauantaina iltapäivällä ihmisiä oli siellä enemmän kuin liikaa, ja lähettiin aika pian sieltä pois vaikka aluks oli tarkotus mennä siellä syömään.

Tästä jatkettiin sitte Greenwich Villageen ja siellä 66 Perry Streetille tsekkaamaan Sex and the Cityn Carrien talon portaat! Ja voi että miten rakastan sitä katua! Ja no ylipäätänsä koko Greenwich Villagea. Se on jotenkin niin ihana ja nätti alue. Kadut oli tosi rauhallisia ja kodikkaita. Ei yhtään tuntunu siltä, että oltais oltu Manhattanilla. Jos mä Manhattanilla joskus rikkaana asuisin, niin haluisin kyllä tuolla asua. No joo, kunhan pakolliset turistikuvat oli napattu niin käveltiin vielä pari korttelia pidemmälle Christopher Streetille, jossa suuntana oli Sockerbit! Siis ruotsalainen karkkikauppa ja voi että oisin voinu päästää muutaman riemunkiljahduksen, kun näin mun yhtiä lemppari-irtareita siellä hyllyllä! Parastahan oli, että niitä karkkeja ei enää edes saa Suomesta! Eipä tarvinnu kuin muutama namukka ostaa, kun pussi maksoki jo sen yli 5 dollaria... kalleimmat karkit ikinä. Tosin oli sen arvosta! Maraboun suklaalevyki olis maksanu 7,45 eli jätin sen suosiolla hyllylle. Karkkishoppailun jälkeen jatkettiin matkaa takas uptowniin päin ja käveltiin myös ohi sen SATC:a tutun Magnolia Bakeryn ohi. Jonot oli vaan sen verran pitkät, ettei edes harkittu sinne menoa.

Käppäiltiin 9th avenueta pitkin ja matkalla poikettiin Chelsea Markettiin, jossa jo kesällä aeimmin olin käyny. Oli muuten ihan siisti kävellä siellä kaikkien hienojen halloween koristusten seassa. Maistettiin myös suklaaraviolia, joka oli kyllä aika mielenkiintosta, mutta ei kyllä pahaakaan. Tuollakaan ei päädytty syömään, joten jatkettiin taas matkaa aina sinne 40-something streetille kunnes vihdoin löyty hyvä paikka. Söin chicken fajitas ja sen jälkeen kyllä sai melkein kieriä sieltä ravintolasta ulos. Kello tais olla joku viis siinä vaiheessa ja sitä ennen olin syöny ruokaa viimeks joskus kymmeneltä. No koska suomalaisethan syö aina paljon ja liikaa, niin me ei lopetettu siihen vaan suunnattiin Crumbsiin cupcakeille! Vaikean valinnan jälkeen päädyin Oreo cupcakeen ja oli muuten hyvää! Nautiskeltiin niitä Times Squaren tungoksessa, koska siellä oli ainoot pöydät ja tuolit. Eipä sieläkään kauaa oltu, koska alko sataa. No, lähettiin siinä 34th streetille tsekkaamaan Empire State Building ja jouduin taas pettymään, kun siinä oli ne tylsät valkoset valot. Aina silloin kun en oo lähimaillakaan sitä, niin siellä on jotku hienot sinivalkoset tai pinkit valot... Otettiin silti parit kuvat ja seilattiin takas ylös päin. Anni lähti sen hotellille 38th streetillä ja mä jatkoin pari blockia Port Authoritylle. Tuntu muuten niin hyvältä päästä istumaan ton kävelymäärän jälkeen. Polviki huus hoosiannaa ja olisin mielelläni leikannu koko jalan irti :D Oli kyllä tosi kiva päivä, mulla tulee niin ikävä Manhattania jos ja kun päädyn 22.11. jonnekkin kauas siitä :(

Tänää aamulla heräilin vähän välii, tsekkailin whatsappia ja nukuin vuorotellen. Loppujen lopuks heräsin pirteenä siinä kymmenen aikaan. Skypettelin pari tuntia kaverin kanssa, söin mun viimeset eilen ostetut karkit, kävin meijän pantrystäki napsimassa muutamat Swedish Fishit ja lagailin himassa. Kahen jälkeen Celina ajo meille ja lähettiinki aika samantien tonne downtowniin italialaiseen syömään. Söin maailman parasta pasta bolognesea ja taas olin aika räjähdysmäisessä pisteessä ruuan jälkeen. Yleensä viikolla syön monta pientä annosta ruokaa päivässä niin on kyllä työn ja tuskan takana saada syötyä sitte päivällä se yks vähän isompi annos ruokaa :D Koska kuitenki molemmilla oli makeenhimo päällä niin mikäs siinä, suunnattiin Crumbsiin.... Ihan ku muka yks jätti cupcake ei edellisenä päivänä riittäny. Ainii, löysin kadulta 8 dollaria. Ei siinä näyttäny kukaan ettivän rahojaan joten otin ne itelleni. Oli ihan kiva vaihdella kuulumisia Celinan kanssa, koska ei oltu vissiin neljään viikkoon nähty! Nojoo, kierreltiin muutama kauppa ja nautittiin tosi ihanasta säästä kunnes tultiin takas meille hetkeks ennen kuin Celina lähti takas kotiin. Ei muuten tunnu, että alle 2 viikon päästä on marraskuu! Siis vaikka valittelen kylmyyttä, ni on tää ihan hullua, että vielä tarkenee päivällä ilman takkia ja välillä tulee jopa kuuma farkuissa.

Nyt oon viimeset 1,5h istunu mun sängyllä ja voivotellu kuinka ahneella on paskanen loppu. Mutta kai sitä nyt viikonloppusin saa vähän herkutella hei! Äsken mua huudeltiin dinnerille, mutta kieltäydyin suosiolla. Kohta vois kuitenki raahautua ulos kävelylle, kun kerta on niin kiva sää. Illalla vois kattoo jonku leffan ja muutenki rentoilla loppupäivä. Ihanaa kyllä, ettei tänään ollu koulua. Olin niin täyden vapaaviikonlopun tarpeessa! Ens sunnuntaina tosin on vielä mun vika tunti, mutta sitte neki on ohi ja jäljellä on enää reissu Bostoniin! Nojoo, on ollu kyllä kivan rento viikonloppu, kun on voinu tehä mitä ite haluu joten tulee olee ankeeta palata huomenna taas töihin. Onneks ens lauantaille on taas kivoja suunnitelmia, joten luulis viikon menevän nopeesti. Nään myös viikolla Lenaa ja joku päivä voisin sunnata Short Hills Mallille, jossa en ookkaan vielä käyny vaikka se tossa ihan vieressä onki!

Oon myös koko viikonlopun nyt emailannu tän yhen hostperheen ja niiden entisten auppareiden kanssa. Pyysin mietintäaikaa huomiseen ja että on taas vaikea valinta. Siis perhe vaikuttaa ihan mahtavalta ja just ihanalta mulle, mutta edelleen se sijainti. Musta tuntuu tyhmältä sanoa ei perheelle vaan koska ne asuu pienessä paikassa. Mutta toisaalta pelottais ottaa se riski, että jos en viihdykään ja tunnen itteni yksinäiseks siellä. Noh onneks mun ihana aluekoordinaattori kuitenki oli sitä mieltä, että sieltä varmasti tulee vielä lisää yhteydenottoja. Mulla on kuitenki vielä kuukaus aikaa ja jos jo nyt oon jutellu 3 perheen kanssa, niin mulla on hyvät tsäänssit löytää mulle se sopiva perhe :)

Juup, nyt pakko päästä tästä johonki suuntaan liikkeelle tai muuten jumitan tässä sängyllä seuraavat 12 tuntia kunnes pitää herätä töihin :D Mulla tosiaan oli mahtava viikonloppu, toivottavasti oli kaikilla muillakin!

Rematch update

Jaa mitäs sitä on tällä viikolla tapahtunu? Oon katellu leffoja, lähettäny superkalliiks tulleen paketin kotiin, kierrelly kaupoilla ja nauttinu tosta kivasta ilmasta meijän downtownissa! Tän lisäks oon joutunu kuuntelemaan lisää Empun känkkäräinkkäilyjä ja itkupotkuraivareita muun muassa siitä, kun en antanu sen syödä sipsejä ennen kuin on syöty ruoka. Kyllä tällä viikolla on muutenki noille pojille nollia ropissu ja näyttää siltä, että ainaki yks pojista jää ilman karkkipäivää viikonloppuna. Siis mä en välillä ymmärrä noita poikia. Miten ne saa hirveen riidan ja tappelun aikaan aina joka asiasta?! Joku sanoo jotain ja toinen ärsyyntyy siitä ja sit se jatkuu niin kauan, että jotain sattuu tai muuten vaan koko kämppä meinaa räjähtää siitä metelistä kun ne huutaa kilpaa "STOP IT YOU FREAKING IDIOT!!" Myös hirvee sota melkein lähti käyntiin siitä, kun yks poika sai pop quizin yhestä tehtävästä nolla pistettä ja sitte toinen tulee ja tokasee "That's horrible, how can you get 0?" jonka jälkeen yks huutaa, että oo hiljaa ja sit siitä tulee semmonen haloo, että voi hyvä luoja mikä näitä vaivaa? Välillä sitä oikeesti miettii, että pitäiskö itkee vai nauraa. Eilen oli kyllä semmonen päivä, että mietin kyllä ihan tosissani mitä mä täällä oikeesti teen :D

Nojoo, josko tänään menis sitte pikkasen paremmin! Onneks huomenna on taas viikonloppu ja mulla on tosi kivoja suunnitelmia taas! :) Tänää oli aamulla vielä poikkeuksellinen aikataulu ja olin off jo kaheksalta. Tosin jäimpä sit ruuhkaan kiinni ja meni puolet mun extra vapaa-ajasta sit siihen. Pian olis tarkotus skypetellä äidin kanssa mun uudesta perhe-ehdokkaasta ja sen jälkeen tehä makaronilaatikkoa! Ja myöhemmin iltapäivällä kunhan oon pojat hakenu koulusta niin tehä vähän omppupiirakkaa. Katotaan miten ne onnistuu, en muista milloin viimeks olisin tehny minkäännäköstä piirakkaa :D Varmaan yläasteella köksässä?

Joo ja sit toi perhe. Eli eilen Targetissa mulle tuli puhelu oudosta suuntanumerosta ja siellä oli sitte hostperhe New Yorkista soittanu. Juttelin sen hostäidin kanssa pari kertaa puhelimessa ja tän lisäks se laitto mulle sähköpostilla muutaman kuvan niiden perheestä ja kerto tän päivän aikataulusta. Perheessä on äiti, joka on lääkäri (miten nää lääkärit aina löytää mut?! :D Mun edellisissäki perhe-ehdokkaissa äiti on ollu lääkäri ja mun nykyinen hostmom on lääkäri!), isä, jonka työstä en oo ihan varma ja sit kolme lasta, jotka on 9, 11 ja 13. Kaikki kuulostaa superhyvältä MUTTA nää asuu ihan keskellä ei mitään. Lähimpiin isoihin kaupunkeihin menee junalla 2 tuntia ja näiden koti"kaupunkiinki" menee jonku aikaa autolla, eikä sielläkään oikeen oo mitään. Perheen äiti monta kertaa sanoki, että ainut ongelma tosiaan on se, ettei siellä oikeen oo mitään tekemistä. Niiden nykyinen auppariki lähtee siks, että se haluu päästä kaupunkiin. Alueella ei oo muita auppareita lähimaillakaan, eli vaikka saisinki käyttöön oman auton, niin eipä sillä hirveesti mitään voi tehdä jos ei oo mitään mihin mennä tai mitä tehdä. Että joo... katellaan.

Eipä tässä muuta. Josko kohta tulis lisää noita yhteydenottoja. Onneks on kuitenki ihan kivasti jo tullu. Kolme vissiin? Eli enemmän ku mitä mul alunperin Suomessa tuli :D En oo tällä viikolla maanantain jälkeen oikeestaan kuvia ottanu, joten eipä niitä tässäkään postauksessa ole :D Heippa ja hyvät viikonloput!

Edit// Nyt toi perheen mamma laitto mulle taas spostia ku kyselin siltä vähän kysymyksiä ja se sitte loppuun laitto, että ne ois aika tosissaan haluumassa mut niiden uudeks auppariks :O Kyseli vielä, että haluunko silti jutella eka niiden entisen aupparin kanssa, mihin vastasinki, että joo. Tällä kertaa haluun varmistaa oikeen huolella kaiken etukäteen ennen kuin teen mitään päätöksiä.

Week 12

Voiko aika madella yhtään hitaampaa? Mulla oli jo eilen perjantaifiilis ja silloin oli tosiaan keskiviikko... No ei se mitään, kyllä se viikonloppu sieltä pian tulee! Ehkä. Tiistaina en päivällä tehny muuta ku pesin ihan jumalattomasti lasten pyykkejä. Alotin siinä aamulla ja lopettelin vasta illalla vähän ennen kuin hostäiti tuli kotiin. Toki jossain välissä hain lapset koulusta, laitoin niille ruuan jne, mut silti! Parasta tässä on se, että toi yks pyykkikori on taas melkein täynnä. Ei siinä mitää, mun ei tarvii ku kerran viikossa pestä pyykkiä, joten en jaksa miettiä sitä sen enempää :D Nii ja hostäiti pesi myös eilen ja tänää aamulla lisää pyykkii. Kyllä sitä oppii arvostamaan sitä, kuinka pienempänä ne vaatteet aina ilmesty puhtaina ja viikattuina omaan huoneeseen. Siihen kyllä menee paljon aikaa vaikka meilläki täällä on tyylii markkinoiden suurimmat pesukone ja kuivausrumpu. No se siitä pyykistä nyt.

Iltapäivällä, kun lähin hakemaan poikia koulusta, niin tuli semmonen myrsky, että oksat pois. Kirjaimellisesti. Puiden oksia tippu vaan maahan, pari puuta kaatu, vettä tuli saavista ja varmaan kaikki pikkueläimetki lensi tuulen mukana ympäri taivaita. Oli itseasiassa hassua, että en sitte ollu kuitenkaan Empun koulun pick upista myöhässä kuin about 5 min, vaikka yleensä kannattaa varata vartti extra-aikaa jos sataa. Että semmosta... Päivällä mua odotti kotona ihan huippupaketti mun kahelta parhaalta kaverilta! Piristi kyllä päivää oikein mahtavasti! Tän lisäks vielä tuli spostia Netflixistä, että Gossip Girlin kuudes ja viimenen tuottari on tullut sinne. Ei voinu päivä paremmaks mennä!

Sellanen ylläri! :)

Jossain kohtaa illalla kävin moikkaamassa mun saksalaista kaveria tuolla naapuri townissa. Tai siis tarkotus oli mennä vaan hakee mun laturi, joka yökyläillessä jäi sinne, mutta jäätiin siihen sit jutskailemaan tunniks. Voi ku L:lla on maailman sulosimmat 4v kaksoset hostlapsina. Tää tyttö tuli ihan innoissaan näyttämään kaikkia sen saamia tuliaisia Disney Worldista ja poika näytti sit sen jälkeen perässä sen tuliaisia! Kun tulin kotiin, niin käväsin Marshallin kautta, mutta empä löytäny mitään erityistä. Ei sillä, että olisin edes ettinykkään mitään. Jossain kohtaa sain kuitenki tarpeekseni, koska lattialla vilisteli ihan jumalaton hämähäkki. Tai siis mä en oo nähny tolleen vapaana omin silmin isompaa hämähäkkiä aikasemmin! Tän jälkeen lähin siis suosiolla takas kotiin, kun kellokin alko olee jo aika paljon.

Eilen päivällä mulla oli mun au pair -tapaaminen yhellä isolla shopping mallilla! Oli ihan jees vaikka välillä myös ärsyttävää, kun perässä raahusti mun kuuskymppinen counselor :D Mikäs siinä, se ite sano, että mennään mun mielen mukaan, joten se seuras mua kiltistä Hollisterit ja Aeropostalet läpi! Päivän saaliina oli kaks hupparia Hollisterilta, jotka oli alessa 14 dollaria kappale (toinen kyllä lähtee äitille Suomeen) ja sitte pari käsirasvaa Bath & Body Workista. Oli pakko päästä käyttää mun kuponki, jolla sain ilmasen saippuan yli 10 dollarin ostoksista ja sitä paitsi se käsirasva on niin hyvää ja hyväntuoksusta, että piti varastoida vähän! Meinasin melkein ostaa mulle talvitankinki Aeropostalesta, mutta en sit raaskinu :D Tosin, tänään aamulla kirosin mielessän mun valintaa, koska tuolla ulkona jäätyy!

Lähin siinä kahelta sitte ajelee takasin päin ja stoppasin samalla Walmartissa ostamassa mulle kokista ja TJ-Maxxissa huvikseen vaan kiertelemässä. No yhteensä olin noissa kaupoissa ehkä 20 min, koska tuli kiire hakee poikia koulusta. Kotona oltiin neljältä, laitoin heti pastat kiehumaan ja sain kuulla kiitoksia siitä, kuinka kerranki olin tehny paljon pastaa :D Ainahan mä keitän saman verran eli yhen pussin! Koska keskiviikko on lätkäpäivä niin kiukuttelujen saattelemana lähettiin heti ruuan jälkeen Edvinin kanssa lätkään. Ihanaa, että nykyään oon jo niin hyvä noiden lätkäkamojen laitossa, että enää siihen ei mee ku 10 min. Ekalla kerralla tais mennä mukavat 20 min :D Treenien aikana datailin iPadillä ja söin mun eväitä. Hurjan mielenkiintosta. Seiskan jälkeen, kun tulin kotiin niin koin ilosen yllätyksen, koska molemmat hostvanhemmat oli kotona. Eli olin sitte off heti vaikka yleensä lätkäpäivinä mä oon töissä katkonaisesti aina siihen 9 asti, koska toinen vanhempi kuskaa noita muita lapsia lätkään ja toinen on töissä myöhään.

Pian ei enää lätkän jälkeen ehi nähä minkään näkösiä auringonlaskuja :(

Illalla soitin puhelun Clevelandiin, Ohioon. Sieltä siis joku perhe olis kiinnostunu musta. Pakko sanoo, että ite en oo hirveen innoissani. Perhe on intialainen, kolme lasta 3, 6 ja 8 ja asuu siellä kaukana kaikista vähän isommista kaupungeista (paitsi on siinä rajan toisella puolella Toronto mutta...). Mulla ois kolme kertaa viikossa täys työpäivä ja kahtena päivänä, jolloin toi 3v menis preschooliin, olis pari tuntia päivässä vapaana. Et joo... tää äiti ei myöskään hirveesti kertonu niiden perheestä mitään. Se enemmänki toisti vaan mun työaikoja. Eli en tiedä siitä perheenä kyllä yhtään mitään. Lupasin laittaa sille spostilla vähän lisää kysymyksiä sille tänään. Mutta tällä hetkellä on kyllä semmonen no thanks -fiilis. Onneks mun hostäitiki "lohdutteli", et on mulla tässä vielä aikaa ja varmasti mä sen perheen löydän vielä, jos en nyt tohon haluu mennä. Toivottavasti se on oikeessa! Ton jälkeen en sit illalla tehny muuta kuin katoin jakson Gossip Girliä ja menin nukkumaan!

Tänään oon taas kattonu GG:tä, mutta sen lisäks tein myös meille nakkisoppaa ruuaks! Emppu on pitkään monta viikkoa pyytäny, että joku tekis nakkisoppaa, joten mä vihdoin otin ohjat omiin käsiin :D Hassua miten en oo ikinä ennen tehny minkään näköstä keittoa ja nyt sit ihan uusilla aineksilla (no lähinnä ne nakit ja mausteet :D) tein kyllä tosi hyvän keiton! Toivotaan, että pojille ja etenki Empulle kelpaa! Ja jos ei kelpaa, ni mulle kelpaa ainaki! Nyt vois jatkaa GG:n kattomista... Aluks ajattelin, että meen käymään parissa kaupassa, mutta taidan tehäkki sen illalla. Hostvanhemmat menee tänään töistä suoraan Einon Back To School Nightiin ja tulee vasta ysin jälkeen. Ne sano, että saan vapaasti lähteä kuitenki illalla ulos, jos on jotain menoa tms. Joten voisin käyttää sitä hyödyks ja kun poikien viuluope tulee käymään, niin hipsiä tosta ovesta ulos sinne kauppaan :D On ihanaa, kun on noi kaks vanhempaa poikaa täällä kanssa. Tekee mun työpäivistäki joustavampia, vaikka emmä nyt kovin usein kuitenkaan lähe ennen vanhempien tuloa pois.

Nojoo semmosta. Huomenna ois tiedossa ehkä leffailtaa kaverilla, lauantaina apple picking perheen kanssa, dinneri ulkona ja sit yks livejutska netissä, jonka haluun kattoa. Sunnuntaina sitte taas ihana aikanen herätys klo 6:40, koska koulu. Ainii! Pitää tehä mun läksyki, palautus on lauantaina klo 10 aamulla... Aiheena "A revolution that your home nation has undergone. If your country has not had a revolution, please write on any significant, drastic governmental change". Siitä 200-300 sanaa. Mitään vinkkejä?

The unexpected

Jospa vihdoin ois aika kertoo täällä vähän siitä, että mitä kaiken tän mun perus aupaireilun lisäks on meneillä. Elikkä, muutamien keskustelujen ja vaikka minkä jälkeen tultiin mun hostperheen kanssa siihen tulokseen, että meitsi menee rematchiin. Jep, luitte oikein. Siis mun pahin painajainen ikinä oli se, että joutuisin mun vuoden aikana rematchiin, koska osasin vaan kuvitella miten stressaavaa koko tilanne on. Ja väärässä olin, tää on ollu vielä stressaavampaa kuin osasin ikinä kuvitellakaan. Lähinnä se päätös lähteä rematchiin oli tosi vaikea. Mun fiilikset siinä vaiheessa, kun tajusin, että joku on huonosti, oli tosi inhottaiva ja itketti tosi paljon. Mun mielipide rematchista vaihteli päivittäin ja siks oli tosi stressaavaa, kun ei tienny mitä oikeesti halus. Loppujen lopuks tilanne oli se, että halusin rematchin, mutta en uskaltanu ottaa riskiä jos uutta perhettä ei löytyis, koska Eur AuPair on niin pieni järjestö. No mietin sitä jonkun aikaan, juttelin mun counselorien ja aluekoordinaattorin kanssa puhelimessa muutamaan kertaan ja viime viikon keskiviikkona ilmotin mun hostvanhemmille, että haluan vaihtaa perhettä.

Meillä ei perheen kanssa sinänsä ollu mitään ongelmaa, kaikki suju ja sujuu edelleenki hyvin. Mun perhe tykkää musta ja ei tietenkään olis halunnu, että vaihdan perhettä, mutta sattuneista syistä joudun sen tekemään. En vaan oo tälle perheelle se oikea auppari. En jaksa tänne sen enempää asiaa selostaa, koska tää koko homma on niin sekava mulle itelleniki. Jos nyt jotain kuitenkin kiinnostaa superpaljon, niin voin laittaa spostilla tarkempaa tietoa koko tilanteesta. Mun viimeset kolme, neljä viikkoa on ollu ihan hullunmyllyä mun pään sisällä ja oon ihan ihmeissäni, että oon vielä järjissäni :D Tai no siitä voi olla montaa mieltä, että oonko ikinä edes ollu järjissäni....

Anyways, tilanne on nyt se, että joudun olee tässä perheessä vielä 22. marraskuuta asti, joka on kyllä ihan tuhottoman pitkä aika. Mutta no can do. Mun hostperhe ei ehi saada uutta au pairia niin nopeesti, että se ehtis nyt lokakuussa tulemaan, koska lähtö on jo 2 viikon päästä. Seuraava lähtö on sitte marraskuussa niin, että auppari tulee perheeseen tolloin 22.11. No mulla on sentään enemmän aikaa löytää uus perhe, mutta se myös rajottaa siinä mielessä, että jos joku perhe tartteis au pairia just heti nyt, niin mä en vois mennä sinne, koska oon jumissa täällä vielä vajaa 8 viikkoa. Fun. No mutta parempi ku ei mitään. Mietin tässä pitkään, että milloin mä aiheesta tuun tänne kirjottamaan ja päätin, että sitten kun jotain konkreettista tän asian suhteen tapahtuu ja tässä se tulee:

Tänään mulle tuli puhelu Virginiasta, ja sen alueen aluekoordinaattori soitti ja kerto mulle perheestä, joka asuu Houstonissa Teksasissa. Tiedän, että tässä vaiheessa ei sais ajatella näin, mut mun eka ajatus oli "oh god, minä Teksasissa?!" :D Mutta ei anneta sen häiritä, tein lisätutkimuksia ja se on tosiaan melkein siellä meren rannassa ja koska se on niin etelässä niin on ainaki lämmin hei! Tiedän perheestä vaan sen verran, että siinä on yksinhuoltaja äiti, joka on lääkäri ja 5-vuotias poika. Ne tarvii uuden au pairin, koska nykyinen joutuu lähtee perhesyistä takas kotiin. Juttelen tän äidin kanssa tänään illalla, minkä jälkeen voin tulla teille infoomaan lisää. Ois kyllä tosi hauska jos päätyisin tonne, koska toi on niin vastakohta tälle mun nykyiselle perheelle :D

Sellasta täällä. Kerron viikonlopusta ja eilisestä keikasta sitte erikseen toisessa postauksessa, kunhan jaksan sen kirjottaa! Eilinen oli kyllä ihan huippu, kaikki tuli ja meni jotenki niin nopeesti, etten edes oo varma tapahtuko toi kaikki oikeesti :D Hitsi mun piti ehtiä ottaa pienet päikkärit ennen kuin mun taksikuskin velvoitteet taas alkaa (nukuin viime yönä 4h), mutta nyt on liian myöhästä. No nukkua ehtii haudassaki. Jossain kohtaa pitäis ehtiä muka tehä mun pre-assignment mun Bostonin kurssia varten ja se tosiaan alkaa sunnuntaina. Saa nähä miten onnistuu, koska mun lemppari suomityttö täällä Jenkeissä aka Helmi poistuu viimein lepakkoineen sieltä vintiltä (eli Virginiasta) tänne mun luokse ke-la ajaksi ja suunnitelmissa on kaikkea mahtavaa tekemistä, mm outletteja, IKEAa, Manhattania ja vajaatakin vajaampia juttuja ja muka-hauskoja suomijunttiläppiä!

Superia maanantaita kaikille!