lauantai 25. lokakuuta 2014

Bright lights, big city, she dreams of love...

Meillä oli oikeestaan tosi kiva vika kokonainen päivä Losissa. Aamulla heräiltiin ja mentiin varmaan taas tuttuun tapaan hakee kahvit lähi-Starbasta ja syötiin aamupalaa. Siitä sitte mentiin kävellen parin blocksin päähän Urban Outfittersiin ostamaan meijän kaverille tuliaisia ja takastullessa mentiin hakee reissun ekat froyot ja voi luoja kun oli taas niin hyvää. Harmi, ettei tullu useemmin käytyä!



Päätettiin mennä ajelemaan jonnekkin päin Beverly Hillssiä, koska oltiin saatu käsiimme muutama mielenkiintonen osote ja mentiin tsekkaamaan ne siinä samalla. Löydettiin vihdoin myös se Rodeo Drive. Viime kerralla, kun etittiin sitä navin avulla, niin ei löytyny. Nyt oli ihan eri osotteet navissa ja heti löyty :D Kun oltiin aikamme sielä pyöritty, mentiin vielä jonnekki random mallille, koska pari kaveria halus mennä Bath & Body Worksiin ostamaan niitä hyväntuoksusia käsidesejä :D Siellä olis ollu vaikka mitkä kaupat, jotka olis haluttanu käydä läpi, mutta oltiin vahvoja ja vastustettiin kiusausta.


Kuvausjatkumo :D


Kolmen jälkeen alko olee jo kiire, koska neljältä piti olla takas kämpillä telkkarin ääressä, kun se Ellen tuli silloin. Ei hirveesti naurattanu, kun navi pisti meijät ajaa motarille keskelle ruuhkaa. Loppujen lopuks ehdittiin kotiin takas siinä vähän jälkeen tasan eikä missattu mitään. Hetki meni, että oikee kanava löyty ja pistettiin volat täysille :D Samaan syssyyn vielä wifin saatua kaikilla puhelin alko laulaa, koska meijän miittikuvat Vegasista oli tullu. Siinä oli kyllä paljon handlattavaa kerralla :D



Kun Ellenit oli katottu niin valmistaudutiin hillseille lähtöön. Haluttiin mennä kattomaan auringonlasku sinne. Suunnattiin siis Runyonille, etittiin vapaa parkkis ja kiivettiin yhen hillssin päälle. Otettiin miljoonasti kuvia auringonlaskua odotellessa. Oli niin hienot maisemat, että olis tehny mieli itkeä. Jotenki tuntu niin epätodelliselta seistä siellä ja kattoa niitä maisemia samalla, kun aurinko pikkuhiljaa alkaa laskee ja rakennusten valot loistaa. Bright lights, big city...




Päätettiin myös tehdä yks juttu, joka nähtiin Marssien dokkarissa. Eli siis otettiin maasta joku kivi ja heitettiin niin pitkälle kuin vaan lähtee. Ja sitä ennen jokainen oli mielessään päättäny, että minkä asian heivaa pois mielestään sen kiven mukana. Kuulostaa hassulta näin kirjotettuna (kuulosti myös hassulta, kun heitettiin ne kivet miehekkäästi karjuen :D) mutta oon tullu siihen tulokseen, että se oli oikein fiksu veto oman elämäni kannalta. Ainaki siltä tuntuu tällä hetkellä :)



Aika nopsaan tuli pimeetä, joten piti lähteä autolle pän. Parkkiksella ei saanut parkkeerata auringonlaskun ja nousun välillä ja muutenkin oli vähän pelottavaa pimeellä kiivetä sitä kukkulaa alas. Hengissä selvittiin ekalle tasanteelle ja pysähdyttiin siihen. Kuuneltiin kerran City of Angels läpi ja kateltiin niitä upeita maisemia kyyneleet silmissä. Kaikki meistä kävi päänsä sisällä varmaan aika samallaisia fiiliksiä siitä, että oltiin siellä ja oltiin vihdoin tehty isoista unelmista totta. Vielä näin kuukauden jälkeen ikävöin kaikista eniten meijän reissusta tota nimenomaista iltaa ja paikkaa hillseillä. Kun kaveri kysy, että mikä oli paras juttu reissussa jos keikkoja ei lasketa, niin vastasin pienen mietinnän jälkeen: "se ilta, kun oltiin hillsseillä kattomassa auringonlaskua".

Arvatkaa postasko herra Jared Leto vuorokaus tän ottamisen
jälkeen kuvan ihan samasta kohtaa :D

Noh, ajeltiin äkkiä takas kotiin se kymmenisen minuuttia, pistettiin ittemme valmiiks ja käveltiin Hollywoodin Hard Rock Cafeeseen viimeiselle ehtoolliselle. Toisin sanoen syötiin välittämättä rahasta. Parikyt minuuttia odoteltiin, että päästiin pöytään ja heti siitä tultiin kysymään mitä halutaan juoda. Vaikka henkkareita ei meiltä kysytty keneltäkään, niin en löytänyt listalta yhtäkään hyvältä kuulostavaa alkoholillista juomaa, joten päädyin johonkin mansikkasmoothien tapaiseen juomaan :D Meillä oli ihan mahtava tarjoilija ja hyvää ruokaa! Jälkkäriks otettiin vielä puoliks ja puoliks Oreo juustokakku (joka oli niiin pettymys Cheesecake Factoryn unelman jälkeen) ja vissiin lava cake. Lasku oliki sitte lähemmäs 200 kuin 100 dollaria ja siinä vaiheessa ei enää sit naurattanu.



Oli kuitenkin mahtava päivä ja en tiedä olisko vikaa iltaa paremmin voinut viettää :)

tiistai 21. lokakuuta 2014

Karma is a bitch but so are we.

Heissan taas pitkästä aikaa! On taas pitäny kiirettä tässä enkä oo hirveesti taaskaan blogia miettiny niinä hetkinä, kun on vapaata ollut. Töitä ollu suht paljon ja oon nukkunu viime aikoina niin tajuttoman huonosti, että oon vaan ollu väsyny ja poikki koko ajan. Nyt kuitenki vapaapäivä ja päätin, että pakko saada toi meijän reissu bloginki osalta pikkuhiljaa purkkiin! Eli seuraavaks tokavika kokonainen päivä Losissa!



Maanantaina meillä oli suunnitelmissa käyttää meidän vika Go LA Cardin päivä ja mentiin ennen puolta päivää Santa Monicaan. Tarkotus oli mennä sinne Santa Monica Pierin pikkuseen huvipuistoon, mutta tultiin siellä siihen tulokseen, että no thanks ja päätettiin käyttää se johonkin "fiksumpaan". Hengailtiin kuitenki siellä laiturilla ja biitsillä tunti pari nauttien siitä merestä ja lämmöstä. Oli aika pilvistä, mutta lämpöä silti riitti ihan kunnolla. Hiekka oli paahtavan kuumaa ja vesi viileetä. Ei menty uimaan, koska oltiin just ne tatskat otettu, mutta kuvia otettiin sitten senkin edestä.




Jossain kohtaa kaveri kaivo puhelimen esiin ja kriisipäivä alko siitä. Oli tullu kaverilta viestiä, että oltiinko nähty Marssien/Jaredin tweetti ja että ehditäänkö Burbankkiin 2:30pm mennessä. Kello oli siinä vaiheessa about yks. Lähdettiin juoksemaan hirveetä vauhtia autolle ja siinä vaiheessa se ranta tuntu ihan juoksuhiekalta. Selvis, että Marssit järkkää jonku spessutilaisuuden niille jotka ajoissa ehtii pistää viestiä ja saada liput. Pyysin kaverilta auton avaimet ja juoksin autolle laittamaan navin valmiiks. Oli varmaan muilla ihmisillä naurussa pidättelemistä, kun juoksin sitä pitkää laituria pitkin toiselle puolelle ja siellä parkkikselle ettimään autoa. Oon edelleenkin yllättynyt, etten yhteenkään naulaan siellä laiturilla astunut saatika saanut tikkuja jalkoihin :D



Burbankkiin oli reilu puolen tunnin ajomatka ja kruisailtiin hirveetä kyytiä pitkin motaria kunnes... kaveri soitti, että sori liput meni. Ei sinänsä yllätä, koska oltiin puol tuntia sen tweetin jälkeen huomattu asia. Mutta koska vauhtiin päästiin niin jatkettiin silti sinne Burbankkiin. Etittiin parkkipaikka ja mentiin Starbucksiin. Siinä vasta sytytti, että ei jumalauta kyse on Ellen DeGeneresin showsta jossa bändin oli tarkotus olla tiistaina. Warnerin studiot kuitenkin kun Burbankissa on. Oltiin vaan, että voi nyt jumakauta, koska meijän suunnitelmissa oli koittaa soittaa lippuja vasta tiistain kuvauksiin.

Jumalaude mitkä silmäpussit :::D

Siinä kyllä kirottiin ittemme ja kaikki muut taas jonnekki ihan alimpaan helvettiin ja oltiin vaan että tää on niiiiin meijän tuuria. Kyse siis oli, että Jared oli Ellenin vieraana ja lopuks sitten Marssit veti siellä biisin ja nämä onnekkaat, jotka liput sai niin pääs siihen juttuun osallistumaan kanssa siinä "lavalla" jne. Noh, meijän reissun aikana oli sattunu jo niin paljon hyvää, että se oli se karma joka taas puuttu peliin :D Ajettiin takas kotiin ja pistettiin uudet suunnitelmat kehiin.


Kerran koitettiin näyttää normaaleilta.


Mentiin jonku kalliin kaupan kautta ostamaan meille vähän karkkia ja kokista ja suunnattiin Madame Tussaudsille. Ei jaksettu oikeen panostaa kuviin niiden nukkejen kanssa, joten kaikki vaan meni ottaa selfieitä puhelimiensa kanssa :D Yhellä kaverilla oli oikein "raivo" päällä ja se juoksi nukelta toiselle ja hyvä ku ne ei kaatunu siellä. Oli kuitenki tosi hauskaa ja lopuks mentiin vielä kattomaan joku random vartin pitunen Avengers(?) 4D-leffa tms. Sieltä suunnattiin vielä syömään dineriin, joka oli siinä Hollywood Boulevardin varrella.

My future husband!! :D

Mentiin asunnolle hakemaan auto ja suunnattiin Melrose Avenuelle, koska mulla oli edelleen yks mission to be completed tolla reissulla. Oon edelleen niin onnellinen, etten tyytynyt hoitamaan asiaa pois alta Vegasissa. Me siis ajeltiin ehkä joku 10 minuuttia kunnes löydettiin perille ja taas päästiin kuulemaan sitä tuttua tatskakoneiden surinaa! Mä oon nimittäin talvesta asti suunnitellu mun uutta tatskaa ja ton piti olla mun toka, mutta sitten tapahtu Las Vegas :D Siellä sattu oikein mukavasti olee vapaa tatskaaja valmiina joten aikaakaan ei mennyt ihan liikaa, alle tunti. Ja ei helkkari ku muuten sattu toi kylki. Mä puristin mun pään alla ollutta tyynyä kaikella voimalla ja koitin vaan miettiä, että kohta se on ohi.


Selvisin hengissä ja olo oli taas että wou mitä tuli tehtyä! Mutta nyt voin sanoa, että juma mulla on kolme tatskaa, jotka on otettu kaikki niin siisteissä paikoissa: NYC, Las Vegas ja Los Angeles. Jokaisella on niin iso merkitys mulle, että ei tosikaan. Ja se, että sain ottaa viimesimmän nimeomaan Losissa niin oli tärkeetä. Noi viis sanaa on nimittäin biisistä, joka kertoo kyseisestä kaupungista. Tän takia en muiden kavereideni tapaan suostunu ottaa molempia kahta tatuointia Vegasissa.


Kunhan tatskastudiolta päästiin ulos, pistettiin naviin Whole Foodsin osote ja mentiin ihastelemaan ruokaa. Oltiin sielläkin ihan taivaissa koska kaikki ne marjat, hedelmät, teet, pähkinät ja esim kaikki näytti niin hyvältä. Ostettiin meille iltapalaa ja vähän tuliaisia kotiin. Ostettiin myös norjalaista vettä :D Mutta toi pullo on niin makee lasipullo, että oli pakko. Ja hei jopa mun yks esimiehiestä pari päivää sitte töissä oli ihan innoissaan "ONKS TOI VOSSIA??", kun näki ton pullon :D Anyways Whole Foodsin jälkeen ajeltiin takas kotiin ja jossain kohtaa alettiin nukkua. The end.

maanantai 13. lokakuuta 2014

One day, maybe we'll meet again

Vegas, Vegas, Vegas...

20.9. lauantai oli ehdottomasti yks reissun parhaimpia päiviä. Ei oltu kerrottu oikeestaan kenellekkään, että oltiin ostettu meet&greet myös meijän vikalle keikalle Vegasiin. Edes mun äiti ei tiennyt siitä. Oltiin vaan päätetty, että nyt mennään eikä kerrota muille :D Valmistauduttiin hotellilla parisen tuntia kunnes siinä neljän jälkeen vissiin lähettiin kävelemään The Cosmopoltan -hotellille, jonka uima-allasalueella siis keikka järjestettiin. Vippijonossa nähtiin paljon tuttuja ja joidenki kanssa vaihdeltiin kuulumisiaki. Nähtiin myös tuttu tyttö, joka siis nähtiin edellisenä iltana sielä hämysessä tatskapaikassa. Tällä kertaa jouduttiinki jonottelemaan vähän pidempään ja meidät pistettiin esim metallinpaljastimien läpi :D



Noh, kunhan oltiin kaikki check init saatu tehtyä, saatiin meijän fanikamat ja meijät ohjattiin jonnekki luksushuoneeseen vaan odottelemaan Marsseja. Mentiin sen poolialueen läpi semmoseen lasiseinäiseen huoneeseen. Katottiin vaan toisiamme, että ei oo kyllä ennen tullu näin makeessa paikassa tavattua Marsseja. Jonkun ajan kulutua sisään tuli Jared ja Tomo, mutta Shannonia ei näkyny missään. Kaikki vähän kuikuili ympäri huonetta ja koitti bongata sitä, mutta turhaan. Jared sano sen olleen taas kipeenä ja asia oli sillä hoidettu. Ei oo ensimmäinen kerta, kun se olis kipeenä ja joutu jättämään sen takia meetin välistä.



Oli ihan siis maailman hauskin question+answer ikinä. No kidding. En muista milloin viimeks olis tullu naurettua niin paljon mitä tona aikana. Jared heitti läppää Magic Mike kakkosesta ja otti pitkähihasen pois, jolloin joku heitti läpällä sille dollarin tippinä. Siitä jatku läpän heitto oikein kunnolla. Siellä oli myös päällä yks telkkari, josta tuli amerikkalaista fudista ja sitäki kateltiin siinä porukalla. Joku pitkähiuksinen mies ku tuli ruutuun niin Jared kyseli heti "is that me???" :D


En muista mikä vitsi jossain kohtaa oli meneillä, mutta Tomo hajos sille ja ne jotka ei tiedä niin Tomon nauru on maailman hauskin ikinä. Sille ei vaan voi olla nauramatta. No sen jälkeen mä hajosin tietenki sen naurulle ja loppujen lopuks nauroin yksin sielä huoneessa ja Tomo katto, että onkohan mulla kaikki ihan kunnossa :D Jossain vaiheessa aihe siirty siihen, kuinka kuuma ja kuivaa Vegasissa on ja Jared kyseli, että onhan kaikilla vettä jne. Ja taas Jared selitti, että ei jaksais nousta ylös kun on niin kuuma ja laiskottaa :D

L'orealin uudet kasvot... tai siis hiukset :D
Tää keskusteluosuus jatku ihan tajuttoman pitkään. Puhuttiin musiikista, musiikkityyleistä, minkälaista fanikamaa pitäis tulla myyntiin jne. Jared imitoi yhtä kaveria, koska se oli ottanu edellisellä keikalla hyvin... noh, oikein hyvän kuvan Jaredista paidattomana (mulla itelläni kanssa melkein samallainen :D) ja siitä lähti hyvää keskustelua liikkelle kanssa. Jaredilta tuli ohjeet: "Next time.... VIDEO!" Siis tästä on revitty huumoria niin paljon. Tälleen randomisti selitettynä ei kuulosta yhtään hauskalta, mutta voi jestas jos olisitte nähny tilanteen.

Jossain kohti Jared hyppäs suoraan siihen meidän eteen/viereen aidalle
seisomaan. Ei voi väittää, että olis kovin huonot näkymät ollu.
Siis mä oikeesti nauroin niin paljon tona aikana ja totesin useempaankin otteeseen, että paras miitti ikinä vaikka Shannon ei siellä ollutkaan. Tapahtu niin paljon kaikkea hauskaa ettei tosikaan. Tosi pitkältä tuntuvan ajan kuluttua oli sitte aika nimmarointiin. Pyysin nimmarit keikkalippuun, koska mulla ei ollu muutakaan enkä taas halunnut siihen samallaiseen posteriin niitä nimmareita. Siinä taas kiiteltiin puolin jos toisin kunnes kipitettiin jonon jatkoks kuvien ottoa varten. Tai no oikeestaan oltiin ihan jonon alkupäässä, koska haluttiin päästä nopeesti sitten eturiviin. Koko kierros meni nopeesti ja pian oli aika toteuttaa mun plääni. Päätin siis, etten haluu taas vaan ihan normikuvaa, joten lainasin kaverilta sen lätsää ja pokalla menin Tomon ja Jaredin väliin ja sanoin, että nyt vähä gänstameininkiä. Harmi vaan, että toi yks urpo ei selkeesti pysyny kärryillä. Kaveriki joutu omassa kuvassaan erikseen "huutaa" Jaredille uusiks että "crazy" kun tää juntti ei tajunnu heti :D


Kuvien jälkeen kipitettiin pienten sähellysten jälkeen sitte eturiviin, jossa oltiin ja pysyttiin loppuilta. Lämppärinä oli joku random dj ja meillä oli bileet aina ku tuli joku hyvä biisi. Pian alko sataa VEGASISSA ja oltiin jo et voi nyt jumalauta ei voi alkaa sataa nyt kun lavakin on semmonen, ettei siinä oo kattoa. No sade lakkas ja Marssit tuli lavalle. Oli taas niin uskomaton fiilis olla siinä eturivissä. Tällä kertaa oli vähän erilainen tunnelma ja Jaredkin huomioi meitä enemmän (verrattuna edelliseen keikkaan, jolloin se aikalailla ignoras meidät neljä koko ajan :D). City Of Angelsin aikana taas itkettiin muutamat kyyneleet ja Minnalla oli taas syy fanityttöillä sen biisin lopussa. Mä jossain kohtaa lopussa päätin kokeilla onnea ja vilkutin Shannonille sinne rumpujen taakse, jolloin se katto mua ja vilkutti takas. Katoin kaveria toisella puolella ja jouduin vielä varmistaa siltä, että vilkuttiko se oikeesti mulle :D



Akustisen setin aikana alko taas sataa ja se sade ei sitte enää loppunukaan. (Niin siis mikä kuiva ilmasto Vegasissa???) Kuultiin kuitenki ihan mahtavia biisejä. Jossain kohtaa Jared kyseli, että mitä halutaan kuulla niin meitsi huus vanhan tutun Echelonin vaikka tiesin, ettei se sitä edelleenkään soita. Se soitti kuitenkin yhen toisen ihanan biisin ja olin että "omg jes tää biisi" ja sattumalta Jared katto mun reaktion siinä just ja silmiin kattoessa vielä hymyili mulle :) Anyways, keikka jouduttiin lopettaa aikaseen, kun Marssien crew juoksi päättöminä ympäriinsä koska sade ja joku järkkäri tms oli sanonu, että 5 min aikaa lopettaa keikka, koska se sade oli turvallisuusriski. Harmi kyllä, että oli niin kiire, koska meijät kaikki Jared tuli valitsemaan lavalle, mutta kiireen takia ei ehditty menee sinne. Nautittiin kuitenkin vikasta biisistä täysillä, oli parasta!

Jutteli se myös itelleen sen jälkeen, kun oli huomannu
koko show'n näkyvän isolla screenillä koko stripille.
Biisi loppu ja Shannon tuli heittämään rumpukapuloita. Se tuli meijän eteen ja katto meitä "sillä silmällä" että se kapula oli meille. No se heitti sen vähän yli eikä saatu sitä. Oltiin jo ihan että no se meni sitte siinä, mutta eipä mennykkään. Shannon tuli lähemmäs ja anto kapulan järkkärille ja sano tälle, että antaa kapulan meille. Saatiin se ja meijän mission was complete. Kaikki me neljä oltiin saatu rumpukapulat. Keikan jälkeen joku vielä tuli kaverille, että "hei paljolla myyt ton kapulan, oon aina halunnu semmosen" ja sanottiin vaan, että ei oo myynnissä nyt kun vihdoin saatiin kaikille omat.


Koska oli vika keikka, niin pistettiin vähän elämä risaseks ja mentiin ostaa meille miljoonannet levyt. Maksettiin 40 dollaria per levy ja päästiin vielä vikan kerran sanomaan pojille heipat ja antaa ne levyt nimmaroitavaks. Oli ihan mahtava lopetus tälle keikkakiertueelle vaikka lopulta sato kaatamalla. Ei kuitenkaan haitannut niin paljoa, että pari biisiä jäi kuulematta sen sateen takia. Oltiin vaan niin onnellisia. Ja väsyneitä :D Harmitti toki, ettei Shannon ollut meetissä paikalla, mutta aina ei voi saada kaikkea. Meillä oli ihan parasta silti :) Kaveri kun viikko sit kysy, että mikä oli paras Mars-juttu keikalla niin "Vegasin miitti" tuli multa ku apteekin hyllyltä. Sain tosi huonosti kuvia tältä keikalta, kun valot oli ihan karmeet. Yritin oikeesti ottaa myös Shannonista ja Tomostakin kuvia, mutta niistä tuli ihan surkeita.

Näin reilun kolmen viikon jälkeen pakko sanoa, että kyllä vähän on hassu fiilis, kun ei tiedä milloin on seuraava reissu ja keikka. Mutta en osaa ainakaan surra asiaa, koska meijän reissu oli vaan niin supermahtava, että vieläkin on semmonen lapsi karkkikaupassa -fiilis jos edes muistelee sitä. Toki on ikävä takasin, mutta toistaseks tästä kyllä selvitään :)

Don't cry because it's over, smile because it happened.

But if you close your eyes, does it almost feel like nothing changed at all?

Huhhuh on taas kiirettä pitäny, en edes muista milloin mun piti se Vegasin keikkapostaus pistää tänne, mutta mutta... Sitähän en ole edes kirjottanu saati käyny kuviakaan läpi :D Joten tähän väliin jos laitetaan pientä tarinaa tästä elämästä ihan niinku nyt tai no viimesen about viikon ajalta. Mutta koska mulla on tänään vapaapäivä (kuten myös huomenna ja keskiviikkonakin, jes) niin lupasin itelleni kirjottaa sen Vegasin loppuun heti tänään. Mua vaan alkaa itteäni ärsyttää, kun siitäki on jo yli kolme viikkoa enkä edes muista lähellekään kaikkea :(


Viikko sitte lauantaina oli tosiaan kavereiden tuparit Turussa ja ne meni oikein hyvin. Mitä nyt polvi vähän petti alta (jo siis bussissa matkalla sinne) ja on vieläki kipeenä. Kierreltiin pitkin kaupunkia ja tuli nähtyä vähän erilaista Turkua kuin mitä viime kerralla, kun mentiin hissa7-kurssin kanssa kiertelemään Turunlinnat ja kirkot :D Hauskaa oli ja haluun jo takas. En ois ikinä uskonu sanovani, että haluan takas TURKUUN? :D


Viime viikolla oli maanantaina duunin tervetulotilaisuus jossain keskellä ei mitään, onneks oli vaan 2h ja palkka juoksi sen ajan. Samana päivänä illalla yhtäkkiä ovikello soi ja porukat toi mulle sohvan :D Katoin vaan suu auki että mitäs hittoa, tarkotus oli yhessä mennä ikeaan se ostaa mulle. Loppuarkipäivistä meniki sitte 6-8h ahkerana töitä tehden. Vähän on vielä totuttelemista, kun kuitenki edellisestä duunista jääny muistiin ja rutiiniks monia juttuja, jotka nykyisessä työssä tehään ihan erilailla. Mutta kyllä se siitä. Tykkään ihan tosi paljon olla tuolla uudessa paikassa ja ainaki mun työkaverit on ihan huippuja mitä nyt näin kahden viikon jälkeen voin sanoa :)


Nyt viime viikonloppu meniki omien tupareiden merkeissä. Äiti, pikkusisko ja mamma tuli käymään lauantaina aamupäivällä kahvilla ja mä olin sitä ennen reippaana leiponu niitä "kuuluisia" herkkukeksejä ja mammakin kyseli multa reseptiä! Tän jälkeen laitoin itteni valmiiks, ja pistin ruuat pöydälle ja odottelin kavereita tänne. Loppujen lopuks meitä oli yhteensä 8 ja oli oikein kiva ilta. Vietettiin koko ilta tällä kertaa ihan vaan kotona syöden, juoden ja musaa kuunnellen. 12 mennessä porukka jo nukku tai ainaki yritti nukkua, joten naapureitakaan ei tarvinnu häiritä sen enempää.


Eilen ohjelmassa oli mm Hullut Päivät Stokkalla ja siinä rikoin lupaukseni olla menemättä keskustan Stokkalle hulluille :D Kierreltiin siellä hetki ostaen suklaata ja mulla tarttu mukaan vielä perus Nivean rasva, koska jouduin edellisen omani jättää jenkkeihin painorajojen takia :D Tässä vaiheessa meitä oliki enää vaa kolmen porukka ja mentiin Rafaelloon syömään syö viikkojen halpoja kymmenen euron pastoja. Ruuan jälkeen mentiin vielä takas hulluille :D


Neljältä tavattiin porukka tuttuja suomalaisia Marssien faneja, koska yks oli vaan randomilla aiemmin viikolla ehdottanu josko mentäis kahville. No me suunnattiin siitä Fazeriin kahville ja me possut sielä tietenki otti isot suklaa-vadelmakakkupalat vaikka oltiin vielä täysiä ruuasta ja oltiin syöty niitä suklaitaki :D Juteltiin ihmisten kanssa kaikesta mahollisesta. Sielä oli myös yks toinenki, joka oli ollu Jenkeissä parilla samalla keikalla kuin mekin, joten oli ihan kiva kuunnella vähän erilaista näkökulmaa niistä keikoista. Pikkuhiljaa porukkaa alko katoo ja loppujen lopuks 14 olikin enää 8? Kuudelta kun fasu meni kiinni niin jatkettiin toiseen paikkaan istumaan ja siellä oltiin minä ja yks kaveri jätskit edessä, koska ruokahalulla ei eilen ollu loppua :D


Seiskan jälkeen lähettiin sieltä sitte ja kaikki hipsi kotia päin. Oli oikein jees ilta. Hassua oli jutella jostain keikasta Latviassa vuonna 2011?? Siitä on niiiin pitkä aika ja välillä ei edes muista, että just nuo ihmiset (ei tietenkään kaikki niistä :D) oli siellä kanssa. Muutenki tosi hassua, että vaikka ei toisia tunnekkaan oikeestaan melkein yhtään niin silti on niin paljon juteltavaa meijän reissuista ja yhteisistä muistoista. Tommoset extemporeejutskat on kyllä kivoja. En ite aluks edes suunnitellu meneväni tonne, mutta koska kaks kaveria oli päättäny menevänsä niin menin sitte mukaan.


Kotona taisin olla siinä kasin aikoihin. Sytytin tänne himaan parit kynttilät ja nautin mansikoista ja kokiksesta samalla kun tässä pöydän ääressä datailin. Oli ihan kiva lopetus kivalle viikonlopulle :) Välillä meinasin kyllä myös tukehtua nauruun, koska yks osa mun tuparilahjaa aiheutti kyllä semmosta hilpeyttä ja välillä oikeesti mietin pitäiskö mun itkeä vai nauraa, päädyin tekemään molempia :D Kuulostin ihan siltä idioottihyeenalta Leijonankuninkaasta varmaan pari tuntia, kun nauroin ja itkin samaan aikaan :D


Semmosta siis täällä, kamala kilometripostaus, jota kukaan tuskin jakso lukea, mutta mitäs pienistä :D On ollu tosi jees nyt olla täällä omassa kodissa omassa rauhassa. Vielä ei oo tullu edes yksinäistä ja oon oikeesti tykänny asua yksin. Nyt varsinki kun täällä alkaa pikkuhiljaa olee kaikki tavarat paikoillaan. Multa puuttuu vielä telkkari, paahdin ja pyykkikone. Ilmankin on kuitenki selvinny toistaseks. Pyykkikone kyllä pakko pian hankkia, koska en tosiaankaan tiedä missä täällä on se pyykkitupa, jos on. Ja en viittis porukoille alkaa roudaa vaatteita pyykkiin joka viikko :D Anyways, elämä rullailee eteenpäin oikein mukavasti. Uus koti, uus työ ja uus elämä. Ja hauskaa on riittäny ihan yksinki ihan päivittäin :D