Thanks but no thanks

Ehkä otsikkokin kertoo jo jotain. Pitkän pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että mun oli parempi sanoa tolle aivan mahtavalle Seattle-perheelle, etten oo oikea au pair heille :( Mua oikeesti harmittaa tää tosi paljon, sillä vanhemmat oli ihan mahtavia ja oon varma, että vuodesta heidän kanssa olis tullu upea. Mutta ne lapset. Vaikka varmasti olisin heidän kanssa pärjännytkin, niin paljon mua kuitenkin mietitytti heidän nuoret iät (3, 5 ja 5 -vuotiaat). Mulla ei siis ole paljoa sen ikäisistä kokemusta, ainakaan kolmesta sen ikäisestä kerrallaan. Haluan, että mulla on 100% confident olo asiasta, koska kuitenkin oon nimenomaan niitä lapsia menossa vahtimaan ja mulla on suuren osan aikaa yksin vastuu lapsista. Ja perheellekin on oikein, että he saavat au pairin, joka on täysin confident heidän lastensa kanssa.

Oli kyllä tosi ikävä tehä tuo päätös, mutta tiedän sen olleen oikea. Hostisältä tuli melkein heti spostia mulle takasin ja melkein tuli itku, kun se oli niin ihana. He sano, että olin tehnyt suuren vaikutuksen heihin, onnitteli valmistumisen johdosta ja toivotti onnea hostperheen etsintään ja unelmien toteuttamiseen :') Ja lopuks vielä kiitti, että olin hyvin asiallisesti tästä valinnasta heille ilmoittanut. Oli mukava lukea, että olin tehnyt heihin vaikutuksen, koska jäi niin epävarma olo sen skypekeskustelun jälkeen. Olin siis ilmeisesti jotain sen puoltuntisen aikana sanonut oikein!

Outoa kyllä nyt, kun on kavereilta ja kaikilta kuullut kuinka he pitää mulle peukkuja pystyssä ton perheen suhteen, kun ite oon vaan samaan aikaan miettinyt tätä valintaa, että haluanko mä niiden perheeseen vaiko en. Sähköpostia heille kirjottaessa (oli tarkotus pyytää niiden nannyn spostiosotetta ja kysellä pari kysymystä) huomasin, että kyllä se vaan on niin, ettei toi perhe ole mua varten. Jotenki siinä vaan tuli se tunne ja tiesin heti, että mitä mun täytyy tehdä. Anyways, nyt odotellaan uusia yhteydenottoja innolla. Toivottavasti niitä vielä tulee. Mua vähän jännittää, että löytyykö mistään perhettä, jossa olis noin ihanat vanhemmat ku mitä noi vanhemmat on! Mutta uskon, että mulle löytyy vielä perfet match ja toivon kovasti, että pääsen kesällä lähtemään! :)

Supermahtavaa vappua kaikille!

The Sound of Seattle

Huh! Skypeilystä Seattle-perheen kanssa on nyt selvitty hengissä, ja kuten arvelinkin, nii ihan turhaan tuli panikoitua totaki! Siis siinä vaiheessa kun odottelin, että perhe soittaa, niin sydän hakkas ihan tuhatta ja sataa. En tiiä, stressaan ja jännitän kaikkea aina ihan liikaa. Onneks ne vanhemmat vaikutti ihan älyttömän mukavilta ja sai mun olon hyväks eikä loppuu kohden enää jännittäny melkein yhtään. Jäi kyl perheen osalta tosi hyvä fiilis. Vanhemmat vaikutti just semmosilta, joiden kanssa tulisin helposti toimeen. Sopeutuisin varmasti tohon perheeseen tosi hyvin ja oli ihana kuulla kun se isä kerto kuinka se on valmis joustamaan töiden puolestakin paljon, jotta au pair oppii perheen tavoille, pääsee mukaan tohon uuteen rytmiin ja saa tukea ja apua riittävästi.

Omalta osalta jäi vähän "harmittamaan", koska en osannut kaikkiin kysymyksiin vastattua niin kuin olisin halunnut. Olin vaan niin jäässä, kun heti alkuun pamautettiin kysymys "Miltä susta tuntuis huolehtia kolmesta lapsesta?". Ei siin muuten mitään, mutta en oo enkkua taas hetkeen puhunu niin olin ihan ruosteessa ja meni sanat ihan sekasin, joten vastaus oli vähintäänkin epämääränen! Muuten sain kyllä ihan hyvin vastattua niiden kysymyksiin ja kysyttyä niiltä kysymyksiä, joita olin pitkän listan laatinu. Tosin, ne ehti jo ite vastata suurimpaan osaan kysymyksistä ite :D

Aluks mua vähän mietitytti toi, että olis kolme noin nuorta lasta, koska mulla ei hirveesti ton ikäsistä oo kokemusta. Mutta nyt ku puhuin niiden kanssa ja ne kerto enemmän millasii ne lapset on, niin tajusin, että kyllä mä selviäisin niiden kanssa ihan helposti :) Kysyin myös, että miten lapset tulee keskenään toimeen, niin kuulema tulee hyvin toimeen ja opettajat koulussa (miks noin nuoret oikeesti laitetaan jo kouluun?!) kehuu aina kuinka hyvin ne käyttäytyy ja tottelee opettajaa.

Must oli myös tosi hauskaa, kun se isä kerto kuinka ne tykkää matkustella paljon ja sit siihen perään tokas et "Joo viime vuon käytiin Hawaiilla ja Mexicossa"! Tai siis... se sano sen samalla tavalla ku ne olis jotain joka miehen vierailupaikkoja, vähän kuin mä olisin sanonu, että kävimpäs tossa yks päivä Tallinnassa ja Tukholmassa! :D No joo, mut oli kyl kiva huomata miten paljon noiki tykkää matkustelusta, outdoors-aktiviteeteista ja kaikesta mistä mäki tykkään! Ne sano, että Kanadassaki vois hyvin käydä telttailemassa. Olin jo heti et hei onks tää nyt joku vitsi, koska mun suunnitelmis olis käydä vuoden aikana Kanadassa plus mä tykkään telttailusta! Oonhan mä eräjormaillu partiossakin about 8 vuotta.

Tuli kyl superhyvä fiilis tosta, mut ei pidä innostuu liikaa. Niillä on pari muutaki auppariehdokasta, mut yrittää tehä päätöksen parin viikon sisällä! Sovittiin, että laitellaan viel sposteja ja ehkä jutellaan skypessäki. Noh, saa nähä miten tässä käy. Pointti nyt oli, että fiilis tosta perheestä on edelleen tosi hyvä ja voisin tosissani kuvitella meneväni tohon perheeseen jos niin hyvin käy, että ne valitsis mut! Toivon silti, että täs samal tulis viel edes yks uus match ihan vaan vertailun vuoks :D haha

Kuvat Googlesta

My first match!

Halleluujaah! Oikein luitte! Tänään kuvailin taas ahkerasti mun au pair -videoo ja mietin kuinka haluun saada sen mahdollisimman pian valmiiks, jotta edes joku perhe haluais muhun ottaa yhteyttä! Noh, siinä kun lopettelin videon kuvaamista niin tsädäm! Puhelin ilmotti uudesta sähköpostista ja olin täysin varma, että meijän opo taas pommitti wilmaa. Melkein hyppäsin kattoon, kun otsikko oli "Au Pair Interview?"!! Hirveellä vauhdilla juoksin äidin luokse kertomaan siitä ja päästinpä pari onnenkyyneltä samalla.

Perhe asuu Seattlessa ihan muutaman mailin päästä keskustasta. Perheeseen kuuluu äiti, isä, pian 5-vuotta täyttävät kaksoset (tyttö ja poika) sekä 3-vuotias poika. Heillä on myös 2 koiraa (viimeistään tässä kohtaa rakastuin perheeseen, hah). Perhe tykkää matkustelusta, pelaamisesta (en sitte tiedä että mitä toi nyt tarkottaa) ja uusien kokemuksien saamisesta, kuulostaapas ihan mun hakemukselta :D Mun tehtävänä olis auttaa lapsia valmistautumaan päivää varten, kuskata niitä kouluun, koulusta kotiin ja harrastuksiin. He pyys mua ilmottamaan mahdollisimman pian, jos haluan skypettää tai puhua puhelimessa niiden kanssa tässä ihan lähipäivinä. Mähän tottakai sanoin, että tietenkin haluan! Perhe ainakin toistaseks kuulostaa tosi hyvältä ja odotan innolla ja jännityksellä, että pääsen heidän kanssa skypettämään!

Wikipedia
Vaikka Seattle ei ehkä sijainnin puolesta ollut ihan mun dream cities -listan kärjessä,
niin oon superinnoissani tästä nyt! Paikka on kuulema tosi upee ja hieno!

Huhhuh! En voi uskoa tätä, just kun mietin, että kuinkakohan kauan joudun odottaa ensimmäistä matchiä ja sit se tuli! No anyways, nyt meen intoilemaan tästä lisää kavereille ja lupaan palata asiaan kun uutta kerrottavaa on!

Hello! Or as we say in Finland: "moi!"

Joo, vielä ei oo tapahtunut oikeestaan yhtään mitään. Saan sydäreitä pitkin päivää aina kun puhelin ilmottaa uudesta sähköpostista, koska salaa aina toivon, että se olis joltain hostperheeltä. Yhtä usein myös petyn, kun huomaan viestin aina olevan wilmasta, finnairilta, youtubelta tai joltain muulta turhalta. Noh, ehkä tännekin suuntaan tulee niitä yhteydenottoja pian, toivottavasti! Toimistolta kyllä pariinkin kertaan sanottiin, että voi mennä vielä hetki ennen kuin mitään kuuluu, koska voin lähteä aikasintaan "vasta heinäkuussa". Tosin, eihän heinäkuuhun oo enää pitkä aika, pian on toukokuu, sitten kesäkuu ja heinäkuu! Noh, odottavan aika on pitkä!

Otin vihdoin itteäni niskasta kiinni ja päätin, että teen mun au pair -videon tällä viikolla valmiiksi. Eilen hetken jo kerkesin pelätä, että saisin sanoa niille suunnitelmille hyvästit, kun yhtäkkiä iski tajuton kuume, mutta onneks sekin meni ohi yhtä nopeesti kuin tulikin. Tänään siis alottelin videon kuvaamista ja sainkin aika paljon aikaseks! En kuitenkaan iloitse vielä ton tekemisen helppoudesta, sillä tiedän, että pahin taistelu alkaa vasta sitten, kun pitäis alkaa kunnolla editoimaan sitä videoo. Maltan tuskin odottaa, hah.

Nojoo, eipä tässä ollu muuta. Tää päivä tuntuu niin pitkältä, kun en oo ollu töissä ja oon tässä ajassa ehtiny tylsistyy ainakin 4792 kertaa, joten ajattelin tulla tännekin kirjottelemaan jotain! :D Noh, palaillaan taas kun on jotain asiaa, adios!

“Happiness is not something ready made. It comes from your own actions.”

Heippa!

Mulla ei nyt oikeestaan oo mitään erikoista asiaa, kunhan tulin tänne löpisemään, ettei mun blogi täysin kuole tässä matchien odottelussa! Jotenki tosi turhauttavaa kyllä tää odotus nyt, kun tietää hakupaketin olevan Jenkkien päässä perheiden selattavana, mutta mitään ei vielä tapahdu. Mietin, että pitäis varmaan oikeesti alkaa suunnittelee sitä videoo, josko sitte alkais useempi perhe kiinnostumaan meikäläisestä! En vaan oo ihan sitä tyyppiä, joka tykkäis keikkua kameran edessä ja sen lisäks viel puhua vielä enkkua. Osaan kyllä ihan hyvin sitä puhuu, mut jotenki se oman äänen kuuleminenki kauhistuttaa!

Ahkerana klo 7:15 lähdössä töihin rakas kahvitermari mukana.

On se ihan kivaakin olla hereillä niin aikasin, että ehtii
näkemään auringonnousun :)

Oon miettiny, et onks liian aikasta alkaa tehä listaa siitä, mitä haluun mukaan vuodeks pakata? :D Mä rakastan tehä kaikkia erilaisia listoja kaikesta mahollisesta. Olispa ainaki jotain tekemistä ja ajateltavaa tohon vuoteen liittyen. Vois myös tehä listaa siitä, mitä haluun viel ehtiä tekemään ennen mun lähtöä. Lisäks oon ihan yli-innoissani koko ajan suunnittelemassa mun läksiäisiä (mul on ollu teemaki jo viime syksystä lähtien valmiina!!), mutta ehkä mun kannattais vähän vielä odotella sen kanssa, kun vielä ei ole tietoa milloin edes lähden!

Ahkeroin kovasti töissä = yritin ottaa kuvaa missä näkyis mun uudet hiukset!

Torstaina sain ajatukset kokonaan pois kaikista au pair -jutuista, sillä tein jotain supersiistiä! Käytin pienen omaisuuden siihen, että sain ostettua lipun, jolla pääsen tapaamaan mun lempparibändiä niiden Suomen keikan jälkeen! Tajuttoman huippua, olin koko loppuviikon sen takia ihan pää pilvissä eikä oikeestaan mikään saanu mun fiilistä matalaks! Äiti jo päivitteli kuinka olis muka ollu parempaaki käyttöä sille rahalle, mut must ei oo mitään parempaa ku toteuttaa omia unelmia. Noh, ehkä kaikki ei vaan ymmärrä tommosia juttuja. Ja vaikka itekki kauhistelin ton jälkeen, että meninkö oikeesti ostamaan sen, niin oon täysin varma etten ikinä tuu katumaan sitä!

Onks normaalia olla innoissaan siitä, että Jenkeissä froyo-
paikkoja on paljon paljon enemmän kuin Suomessa?
Mun uus pahe tulee niin olemaan tämä!

Eipä ollu mikään kummonen leffa, oli ihan hyvä, mutten uusiks
kyllä menis kattomaan :D Ei ihan mun tyylinen.

Viikonloppuna ei tapahtunu mitään kovin kummallista. Kävästiin kaverin kanssa leffassa ja froyolla perjantaina ja lauantaina suunnattiin toiselle kaverille viettämään kivaa tyttöjen iltaa syöden liikaa herkkuja ja pelaten oikeestaan koko aika monopolyy. Käyhän se niinki. Ite töiden takia luen päivittäin satoja eri osotteita ja koska vastaan tuli niin paljon tuttuja osotteita nimenomaan monopolysta, niin oli ollu koko viikon himo pelata sitä :D Too bad hävisin molemmilla kerroilla!

Ha, onpas typerä tääki sekapostaus. Pitäis miettii jotain postausideoita näille ajoille, kun mitään erikoista sanottavaa au pairiuden osalta ei ole, koska muuten oon täysin varma, että tää jo melkein olematon intoilu tänne postaamisesta katoo ihan kokonaan. Tuntuu vaan niin oudolta kertoo tänne mun elämänmenoista, varsinkin kun en edes tiedä kuinka moni tätä blogia oikeesti seuraa! Noh, ehkä mä teen jonkun päivä kuvina -postauksen tms. Ehdotukset on enemmän kuin tervetulleita! Nojuu, ehkäpä mä tästä siirryn takas töiden pariin ku lounastaukoki päätty jo joku aika sitte, hups.



“During your life, never stop dreaming. No one can take away your dreams”

"Kaikki on kunnossa ja paketti on USA:ssa."

Voi luoja! Oon niiiin innoissani tästä. Yks mun elämän suurimmista unelmista on kohta toteutumassa, tuntuu niin upeelta! Nyt vaan odottelemaan yhteydenottoja perheiltä, toivon kovasti et löytyis mahollisimman pian hyvä perhe. Tosin, tässä on viel pari kuukautta ennen mun ensimmäiseen lähtökuuhun (heinäkuu) niin voi olla, ettei ihan pian vielä hirveesti yhteydenottoja tuu, mutta toivotaan parasta!

weheartit