Conquistador

Ai täälläkin vois tosiaan käydä päivittelemässä. Meijän Tukholman ja Kööpenhaminan reissu oli ihan huippu, keikat joilla käytiin oli mahtavimpia ikinä ja Thirty Seconds To Mars on edelleen maailman paras bändi, ha! En tiiä, kirjottelen varmaan joskus tarkemmin kunhan oon saanut kavereiltakin vähän kuvia tosta reissusta. Tällä hetkellä nimittäin pitäis kiireellä pakata kamat, kirjoittaa pari kirjettä, tehdä mun mahtava paita loppuun ja kriiseillä sitä, kuinka mahtava tästäkin viikosta tulee. Ollaan tosiaan kavereiden kanssa menossa Rock The Beachiin viettämään huippua aikaa :)

Eilen oli viisumihaastis, joka oli kutakuinkin just semmonen mitä osasin odottaakin. Tarkkaakin tarkempi turvatarkastus, papereiden anto, sormenjälkien otto ja "haastattelu". Tää viimesin nainen kauhisteli, kun sanoin että lapsia on 5 ja toivotti onnea. Helmillä oli haastattelu vähän mun jälkeen, joten tavattiinkin hänen kanssa jo ennen haastista ja vielä sen jälkeenkin, koska oli viimonen au pair -info ennen lähtöä. Saatiin vähän lisää lappuja, handbookkeja ja vaikka mitä härpäkkeitä, jotka pitää sitte ottaa Jenkkeihin mukaan. Meille myös luvattiin lähettää (luultavasti rumaakin rumemmat) Eur AuPair kassit myöhemmin postissa ja niitä sitten olis hyvä käyttää lentojen aikana, jotta esim lentokentällä muut aupparit vois meijät tunnistaa. Saa nähdä näkeekö mun kassi ikinä päivänvaloa :D

Ainiin! Mun lennotkin vaihtu tässä jossain välissä. Tyhmät lennot tuli siltä osalta, että nyt oon perillä JFK:lla vasta kaheksalta illalla enkä yhdeltä päivällä niin kuin aiemmin oli tarkotus. Noh, sentään ollaan Helmin kanssa samalla lennolla ja päästään yhessä seikkailemaan pitkin Heathrow'ta välilaskun ajan ja eipähän tarvii yksin koittaa löytää sit JFK:lta meijän yöpymispaikkaan Manhattanilla :) Saatiin myös tietää, että ollaan ainoot suomalaiset jotka lähtee heinäkuussa, jännää!

Tällä hetkellä on siis kaikki muut hommat hoidettu paitsi, että kansainvälinen ajokortti ja tuliaiset puuttuu. Edelleen odottelen mun pitkäaikasta korttia poliisilta ja toivon sen tulevan pian, ettei tartteis jättää mitään pakollisia juttuja ihan viimetippaan! Muuten asiat on oikein mallillaan. Mulla ja hostperheellä on ollut tosi paljon kiireitä, eikä olla hirveesti ehitty juttelee, mutta just sovittiin, että skypetellään vihdoin sunnuntaina. Kivaa! Ainii, perheen kolme vanhinta poikaa on tällä hetkellä täällä Suomessa ja tulevat vasta mun jälkeen takaisin Jenkkeihin. Ihan mukavaa, että on tommonen iisi ensitapaaminen perheen kanssa, kun onkin vaan kaks lasta joiden kanssa täytyy aluksi selvitä. Toisaalta myös vähän outoa :D

Okei, tää postaus on ehkä kamalin ikinä, mutta mulla on tajuttomasti kaikkea hommaa tekemättä eikä ole aikaa tehdä kunnon postausta. Tääkin on varmaan täynnä kirjotusvirheitä, mutta mitäs pienistä. Halusin kuitenkin tulla kertoa vähän kuulumisia ennen kuin katoan taas melkein viikoksi!
Toivottavasti kaikilla oli huippu juhannus! Mulla ainaki oli ihan paras :)

20 päivää enää!

Time flies like a bird

Taas on viikko mennyt ihan silmänräpäyksessä, mikä tarkottaa, että enää on 4 viikkoa jäljellä. Hullua sanon minä. Muistan vielä niin kirkkaasti kuinka elokuussa hirveessä helteessä seikkailin Helsingissä etsiessä mun haastattelijan kotia. Muistan jopa sen, kuinka ohitin kaks kaljapullosta tappelevaa juoppoa matkalla sen kämpälle, ihan kuin toiki olis tapahtunu vasta ihan äskettäin. Ja nyt 10 kuukautta myöhemmin oon jo melkein lähdössä! Silloin sitä voivotteli miten paljon aikaa vielä on, mutta pakko sanoa, että on ollut maailman lyhin 10 kuukautta.

Helsingin tuomiokirkko on musta yks upeimmista rakennuksista
Suomessa. Tykkään tosi paljon siitä varsinkin kesäaikaan :)

Torstaina tosiaan lähdettiin äidin kanssa laivalle ja oli ihan kiva päästä taas vähän rentoutumaan = syömään hyvää ruokaa :D Laivalta ei löytynyt oikeestaan mitään ostetavaa, mikä nykyään onki enemmän sääntö kuin poikkeus. Noh, sain mä sentään täydennettyä mun muumimukikokoelmaa! Mutta ihan hyvä vaan, ettei tullu tuhlailtua siellä sen enempää rahaa. Varsinkin ku näitä pakollisia menoja on edelleenkin oikein mukavasti.

On ollut tosi outoa nähdä kavereita viime aikoina kun välillä oikeesti jää miettimään, että nää on viimesiä kertoja kun niitä ihmisiä tulen näkemään ennen lähtöä. Jotenki tosi haikeeta, mutta samalla tosiaan outoa. En oikein vielä oo sisäistänyt tätä juttua ihan kunnolla. Tuntuu vaan ihan mahdottomalta, että oon vihdoin oikeesti lähdössä. Ja tosi jännää päästä täältä Suomesta pois ja alottaa kaikki ihan puhtaalta pöydältä sitten siellä Jenkeissä.

Hyi ku näyttää oransseilta mun hiukset :D

Sain tänään piiiiitkän emailin mun tulevilta community counseloreilta (he on pariskunta joten niitä on kaks :D) ja ne vaikutti oikein mukavilta. Viestissä ne kerto kaikkea mahollista mun tulevasta kotikaupungista, opiskeluista, kuukausittaisita tapaamisista, vakuutuksesta ja kaikesta muusta tarpeellisesta. Lisäks New Jerseyn (tällä hetkellä) ainoa EAP:in au pair otti muhun kanssa yhteyttä ja oli tosi innoissaan, että vihdoin joku muukin EAP:lainen tulee sinne. Mun ensimmäisen jenkkiviikon lauantaina jompi kumpi mun hostvanhemmista ajaa mut näiden CC:iden luokse ja sinne tulee myös tämä espanjalainen au pair. Tosi kiva, että heti pääsee tutustumaan muihin auppareihin ja on jotenki tosi helpottavaa, että tietää etukäteen jo edes sen yhden ihmisen samoilta hoodeilta!

Risteilyn toisen illan auringonlasku. Oikeesti tätä kuvaa ottaessa sato
ihan tajuttomasti,se ei vaan näy ollenkaan!

Mua vähän jännittää toi ens maanantain viisumihaastattelu. Tai no ei se itse haastattelutilanne niinkään jännitä vaan se, että mitä jos oonki mun hakemukseen merkannut jotain väärin tai jos unohdan jonku paperin. Stressaa myös se, että ehtiikö pari kaavaketta tulla mulle ajoissa :O Okei luulis kyllä, että ne sieltä Jenkkien päästä osaa ajoissa kaiken lähettää, mutta mulla on joku pakkomielle kehittää ongelmia vaikka mistä :D

Vihdoin sain ostettua uudet matkalaukut. Yhteensä noihin
 mahtuu 165 litraa, joten luulis kaikki tarvittavat kamat
mahtuvan mukaan reissuun!

Seuraavaks mulla olis edessä se pikkunen reissu kavereiden kanssa Tukholmaan ja Kööpenhaminaan. Ollaan lähössä sinne jo keskiviikkoaamuna, joten kiire tulee taas kerran pakkaamisen kanssa. Tajutonta, että tähänkin reissuun oli vielä hetki sitten kuukausia ja nyt sitä ollaan jo ihan menossa! Time flies, time flies. Anyways, voisin taas palailla asiaan viimeistään ens maanantaina viisumihaastattelun ja au pair -infon jälkeen.

Heido!

Kesän ekat mökkeilyt!

Tää viikko on menny älyttömän nopeesti! Torstaina näin vihdoin 10 kuukauden jälkeen kaveria, joka oli just tullu takas Tennesseestä, missä se oli ollu vaihdossa. 5 tuntia meni ihan hujauksessa ja oli kiva istuskella juomassa aamukahveja ja ottaa aurinkoa ulkona milloin milläki portailla Kampin luona! Hassua miten tota hetkeä on odotellu monta kuukautta ja sit ku vihdoin näki, niin tuntu kuin koko 10 kuukauden taukoa ei olis koskaan ollukkaan! Ikävä kyllä tulee, kun pian sitä ite lähtee sinne Jenkkilään ja joudutaan taas vuosi jutella vaan skypen ja facebookin kautta.

Uskalsin mun kylmäkahvikammosta huolimatta maistaa ice mochaa
enkä joutunu pettymään, oli herkkua<3

Iltapäivällä otettiin suunnaks Tammisaari/Hanko ja lähettiin mökkeilemään perheen ja toisen kaverin kanssa. Oli kiva kuulla kuinka kotona oli satanu samaan aikaan vettä, kun ite otti aurinkoa rantakalliolla eikä sateista ollu pienintäkään merkkiä. Jäi kyllä vähän harmittamaan, etten polven takia päässy uimaan enkä saunaan, varsinki ku meijän mökin sauna on ehkä maailman parhain. Onneks kuukauden päästä on uus reissu mökille tiedossa, kun mennään viettämään äidin synttäreitä :) Otettiin tolla reissulla samalla mun yo-kuvat kiitoskortteihin, koska en halunnu sittenkään mennä jonnekki studiolle ottamaan tylsiä kuvia, joista joutuu maksamaan miljoonia. Sitä paitsi, saatiin ainaki kivat maisemat kuviin.

Koitettiin olla tosi "taiteellisia" ja napattiin tää kuva :D

Polvi on kyllä parantunu tosi nopeeta vauhtia, eikä se kovin hirveesti menoa haitannu muuta ku portaita tai noita kallioita ja juurakoita pitkin kävellessä. Oon kyllä tosi ilonen, että ainakin toistaseks (*koputtaa puuta*) mitään ongelmia ton jalan kanssa ei ole tullut ja voin melkein jo hengähtää helpotuksesta, koska mitä luultavimmin mä pystyn jo normaalisti elämään sen kanssa kun au pair -vuosi lähtee käyntiin.

Mikäs siinä riippumatossa makoillessa ilta-auringossa!

Kaiken kaikkiaan oli kyllä tosi kiva viikonloppu ja oli ihan parasta, kun sai vaan olla, ottaa aurinkoa ja syödä hyvää ruokaa. Onneks tosiaan on vielä yks mökkireissu tiedossa, koska oon ihan varma, että tämmöstä rentoiluhetkeä tuun kyllä sitte heinäkuussa tarviimaan. Ja vaikka harvemmin edes tykkään mökillä olla, koska sieltä ei oikeen minnekkään pääse, niin välillä on ihan kiva sielläkin käydä ja ottaa vaan rennosti.

Mökillä on aina tosi upeet auringonlaskut :)

Joskos sitä nyt pääsis taas jonkin näköseen arkirutiiniin, ainakin torstaihin saakka, koska silloin lähdetään äidin kanssa Siljalla Tukholmaan. Eli kivaa on ihan pian taas tiedossa. Oikeesti on tosi hyvä, kun on näitä reissuja sun muita menoja jo suunniteltu, koska ainaki on jotain mitä odottaa, ennen kun lähtö sinne Amerikkaan koittaa. Aika ainaki menee nopeesti ja tuleepahan olemaan tosi mahtavat viimeiset viikot täällä Suomessa! 1,5 viikon päästä on tiedossa reissua kanssa. Lähetään kavereiden kanssa Tukhomaan ja Kööpenhaminaan kattomaan muutama mahtava keikka. Sieltä kun tullaan sunnuntaina, niin maanantaina onkin vihdoin se viisumihaastattelu. Samalla viikolla on myös ehkä mahtavin festari ikinä: Rock The Beach, jota oon jo yli puoli vuotta odottanu kuin kuuta nousevaa. Sitten onki jo heinäkuu ja lähtö alkaa olee ihan käsillä. Pian mä ihan oikeesti oon jo lentokoneessa kohti JFK:ta, kreisiiiii!

Meijän pikkusaaren pikkunen saunamökki, jossa kaverin
kanssa sitte asusteltiin :)

Voisin nyt vihdoin koittaa kirjottaa ne pari sähköpostii hostäidille ja perheen entiselle au pairille. Mun on tosiaan noi spostit pitäny kirjottaa loppuun ja lähettää aikoja sitten, mutta on vaan ollu sen verran kiirettä, etten oo hirveesti ehtiny. Ja aina kun oon yrittänyt niitä viestejä kirjottaa, niin ei oo ajatus kysymysten osalta kulkenu yhtään. Nyt on kuitenki pakko laittaa sitä viestiä ainakin hosteille, koska yhellä pojista on huomenna synttärit, joten haluun samalla toivottaa sillekin synttärionnittelut :)

Sain torstaina myös hyviä uutisia, kun selvisi, ettei sitä takuumaksusysteemiä enää EAP:illa ole käytössä, koska USAn au pair -laki on sen kieltänyt. Sähköpostissa kaikkien niiden miljoonien liitteiden mukana oli vaan vahingossa toi vanha liite tullu mukaan. Eli säästyypähän nekin rahat (vaikkakin sen olis saanu takasin vuoden jälkeen) ja nyt on kaikki maksut hoidettu. Tai no, kansainvälinen ajokortti vielä puuttuu, mut muuten kaikki on maksettu. Tosin rahaa tulee silti menemään ihan liikaa. Pitäis ne matkalaukut ostaa, kunhan ensin löydän jotkut kivat, sit kaikki pakolliset ostokset kuten tuliaiset, lääkkeet ja muut peruskamat mitä nyt haluun tonne ottaa mukaan. Aluks sitä ajatteli, että eihän toi vuosi tuu maksaa edes paljoa, mutta nyt huomaa miten niitä maksettavia juttuja vaan tulee lisää ja lisää. No en silti valita (ainakaan ihan hirveesti), koska tiedän mun vuodesta tulevan niin huippu, että olisin melkein valmis maksamaan enemmänkin. Ja johonkin vahtarivuoteen verrattuna aupparointi on miljoonasti halvempaa :D

Huomenna enää 5 viikkoa jäljellä!

YO-juhlista ja elämäni ekasta leikkauksesta selvitty hengissä!

Nyt on yks elämäni hienoimpia etappeja saavutettu! Lauantain YO-juhlat meni oikein mahtavasti. Peloista huolimatta en kompuroinut portaissa lavalta poistuessa tai pudottanu todistuksia ympäri lavaa. Tuntu jotenki tosi kummalta vihdoin 12 vuoden jälkeen oikeesti laittaa se lakki päähän ja tajuta se, että on itekki viimein se ylioppinut.

Juhlat kotona meni kanssa ihan mukavasti. Tosin suurin osa vieraista tuli melkeimpä samalla ovenavauksella ja siinä oliki äidillä ja tarjoilijalla vähän tekemistä, kun piti kaikki ruuat kiireellä saada pöytään. Koska oon ehkä maailmankaikkeuden nirsoin ihminen, niin söin koko päivän vaan kanapiirakkaa ja tota tajuttoman hyvää kakkua, mutta eipä mulla pahemmin nälkä ollutkaan. Harmi vaan, että sekin vähä mitä kakuista jäi jäljelle, niin meni vähän pilalle kun toisen jääkaapin johto oli lähteny seinästä irti :D

 

Sain oikein mukavia lahjoja kyllä. Kuvissa näkyvä kello on äidiltä, jonka tosin sain jo vähän etukäteen. Tietenki mun piti itelle ostaa lahja kans, ja kotiutinkin Kalevalan ihanan Vanamon sormuksen, joka on jo nyt melkein saavuttanut lempikorun tittelin! Lisäks tuli pullot shampanjaa ja kuoharia, tajutoman siisti Lousi Vuittonin lompakko mun nimikirjaimilla (Siis luoja menin ihan sanattomaks kun näin mitä sain, varsinkin kun tiesin, että ite en olis ikinä niin kallista lompakkoa ostaa. Eihän sitä edes uskalla missään käyttää :D), valokuva-albumi ja rahaa tulevaa vuotta ja kaikkia au pair -maksuja varten :)

Yritin olla muka taiteellinen, kun otin tän alemman kuvan, hah. Kirjotukset meni seuraavanlaisesti:

• Äidinkieli: M
• Ruotsi: C
• Englanti: M
• Yhteiskuntaoppi: C
• Historia: C

Edelleen oon pikkasen harmissani tosta yhteiskuntaopista ja äidinkielestä, koska tiedän, että olisin pystyny parempaanki, mut mun motivaatio katos kummasti molempien kohalla :D Noh, tärkeintä on, että läpi meni kaikki pakolliset ja nyt on lakki saatu.

Illalla oli kans ihan kiva nähä kavereita ja istuskella puistossa tavaten lisää kavereita :D Harmi vaan, että mulla oli koko illan aivan jäätävä migreeni, joten siinä vaiheessa, kun osa kavereista jäi pustoon ja osa lähti baareilemaan, niin ite otin bussin himaan jo kahentoista jälkeen. Oikeestaan silti ihan kiva, et päätin lähteä kotiin, koska aamulla päätä särki edelleen varmaan pahiten pitkään aikaan. Oli kuitenkin kivaa, eikä mua nyt niin hirveesti haitannu, että ilta jäi vähän lyhyeks :)

Eilen oli sitten se paljon "pelätty" polven tähystys. Kaheltatoista päivällä oli ilmottautuminen päiväkirurgiaan ja noin kahen aikaan pääsin leikkaussaliin. Olin jo henkisesti varautunu siihen, että mut vaan puudutetaan ja joudun kattomaan sitä leikkausta siitä vierestä. Noh, oli kyllä suuri helpotus, kun hoitaja heti alkuun sano, että nukutuksella hoidetaan. Mua ei oo ikinä ennen nukutettu, joten oli kyllä jännä kokemus. Siinä mun rintakehään, kylkeen ja otsaan laitettiin jotain antureita tms. jotka mittas vaikka mitä ja samalla laitettiin tippa käteen. Ensin tujut kipulääkkeet, jotka lääkärin sanojen mukaan humahti heti päähän ja siihen perään nukutuslääke. Oli hauskaa yrittää taistella sitä unta vastaan, mut eipä sitäkään jaksanu ku ehkä 10 sekuntii ja seuraavaks heräsinki jo kolmen aikaan heräämöstä. 

Näytän aika kuolemalta, kun oon vielä ihan lääkehuuruissa.
Asiaa ei paranna noi komeet aurinkolasirajat naamassa<3

Tästä se hauskin vaihe vasta alko. Hoitaja tuli sanoo että: "Luin tota sun leikkauskeromusta, eikä sieltä polvesta mitään irtopalaa edes löytyny." Ei ollu hirveen hauskaa, kun pari sekkaa kävin läpi, että mitä se oikeen just sano, jonka jälkeen tajusin, että koko leikkaus oli ihan turha. 1.3. otetuissa magneettikuvissa näkyvä rustonpala oli sitte päättäny kadota/kulua ihan kokonaan. Siinä sitte miettii, että miks ihmeessä uusia MRI-kuvia ei otettu, mutta kaikki oletti, että ne kivut mun polvessa johtu just nimenomaan siitä irtopalasta. No, tiedä sitte mistä neki kivut on johtunu. Tän tiedon jälkeen, tultiin myös siihen tulokseen, että jään sairaalaan yöks, koska toinen leikkaushaavoista oli älyttömän kipeenä ja seuraavan kerran olisin särkylääkkeitä saanu ottaa vasta 6 tunnin kuluttua. No, koska päätin jäädä tonne yöks, ni mulle iskettiin sitte aika tujut lääkkeet ja kipu hellittiki hetkeks ja mut siirrettiin osastolle.

Jalkapöydässä ei oikeesti ollu mitään vikaa, mulla oli
vaan niin kuuma varpaista, et piti niitäki jäähdytellä :D

Tää oli mun ihan eka yö sairaalassa (sitte mun syntymän) ja en yhtään ihmettele, miks ihmiset valittaa sairaalassa olosta. Huoneessa oli kuuma, ruoka oli pahaa, tyyny oli epämukava ja tippa kädessä oli tiellä kokoajan. Lisäks huoneessa oli mun lisäks kaks vanhempaa naista ja voi luoja, että en muista milloin viimeks olisin nukkunut niin huonosti. Illalla kun yritin saada unen päästä kiinni, niin toinen naisista teki jotain ihme ääntä ihan ku se olis imeskelly jotain karkkia. Sitte ku vihdoin saan nukahdettua, niin parin tunnin päästä herään siihen, että toinen naisista kuorsaa kovempaa ku traktori. Seuraavaks kello 4:40 (mitä nää kellonajat on?!) lääkäri tulee tuomaan aamulääkkeet, jonka jälkeen en enää saakkaan nukuttua, koska toinen naisista tärisi niin kovaa kylmästä, ettei sitä ähinää ja meteliä voinu olla kuulematta :D Seuraavan kerran herään klo 7 siihen, että taas toinen nainen päättää avaa sälekaihtimet auki, niin että aurinko paistaa suoraan mun silmään. Seuraavana oliki ehkä maailman hirveintä puuroa aamupalaks. En tiedä kumpi oli hirveempi, se maku vai ulkonäkö.

Ällöttää edes nähä toi "puuro"... :D

"Hauskaa" kuitenkin oli niin kauan, kunnes mun puhelimesta loppu akku, eikä telkkaristakaan tullut mitään. Onneks pääsin aamulla jo vähän ennen kymmentä kotiin syömään kunnon ruokaa ja nukkumaan vähän noita univelkoja pois. Mut yks juttu on mitä jäin kaipaamaan, nimittäin noi vaaleenpunaset yökkärit! Ne on ehkä maailman mukavimmat ikinä. Ois pitäny piilottaa ainaki ne pöksyt laukkuun, kun lähdin :D Ehkä ens kerralla sitte! Nyt koitan selviytyä tän polven kanssa ja toivon kovasti, että tää paranis pian. Harmittaa, et ollaan torstaina lähössä mökille, enkä tän polven takia voi edes mennä saunaan tai uimaan.

Au pairiuteen liittyviä uusia juttuja ei toistaseks oo tapahtunu. En oo ollu viikkoon perheen kanssa yhteydessä, koska on vaan ollut kiire koko ajan. Pitäis myös vihdoin lähettää se sposti sille entiselle aupparille, mutta ehkäpä mä hoidan sen tässä joku päivä kans. Oon hirveellä vauhdilla täyttäny mun iPadin erilaisilla to do, to pack, to buy jne. listoilla, jotta lähdön lähestyttyä olis edes vähän helpompi organisoida kaikkia juttuja. Enää 41 päivää!