I'm walking down this road of mine, this road that I call home

On ollut oikein huippua taas viimesimmät päivät! Tai no siis lähinnä viime viikko, tää alkuviikko on nimittäin ollu vähän tylsä. Mua jotenki huvittaa, että noi kaks viikkoa kun olin siellä isäpuolen firmassa töissä (eli pyöräilin aina työmatkat) niin sato koko ajan ja oli kiva joutua aina kastumaan työmatkalla sekunnissa ihan läpimäräks. Nyt ku se duuni loppu ni aurinko vaan paistanu eikä sateesta oo tietookaan :D Jeps, mutta niin. Loppuviikkoa kohden oli mullaki enemmän tekemistä duunissa, kun puheluita tuli yllättävän paljon. Perjantaina en meinannu melkein edes ehtiä lakata kynsiä siinä samalla... joo siis tosi rankkaa oli noi pari viikkoo kyllä :D

Viime viikolla allekirjotin vuokrasopparit ja on kyllä niin mahtava fiilis, kun nyt se asunto on virallisesti mun uus koti sitten ku tuun kotiin reissusta :) Avaimetki sain perjantaina jo. Keittiöremppa siellä kämpässä on vielä kyllä ihan vaiheessa, mutta toisaalta eipä sillä oo niin välii vielä. Ois vaan ollu kiva päästä ennen reissua päästä laittaa kaikki astiat, kipot, kulhot ja kumppanit kaappeihin. Mulla on tähän mennessä oikeesti varmaan valehtelematta 10 kassia tavaraa keittiöön. Eikä mitään pieniä muovipusseja vaan ihan isoja paperi- ja IKEA-kasseja :D Äiti aina tulee jostain parvekkeelta tai portaiden alta uusien säkkien kanssa ja sanoo kuinka on pari vuotta sitä ja tätä säästäny mulle.

Perjantaina töiden jälkeen leivoin ihan superhyviä Pätkis-muffinsseja ja oisin kyllä voinu syödä ne kaikki heti samantien jos olis jaksanu! Tein ne tällä ohjeella käyttäen melkein tuplamäärän Pätkiksiä koska eihän suklaata voi olla liikaa :D Tän jälkeen pakkasin parit muffinssit mukaan ja ajoin kaverille ja sieltä suunnattiin Omenaan. Haettiin lisää leffamättöjä ja mä uskaltauduin antaa sushille uuden tsäänssin maistua hyvältä. Viimeks söin sushia about vuos sitte jenkeissä ja oli ihan karmeeta. Nyt maistoin kanasushia ja semmosta, missä oli päällä grillattua lohta ja ne oli kyllä ihan hyviä. Tulin vaan siihen tulokseen, et se on se levä, joka pilaa sen hyvän makuelämyksen :D Ei muuta.

Katottiin tai ainaki yritettiin kattoo seuraavat kaks (3&4) Potteria, mutta vähän huonolla menestyksellä. Joskus vaille ykstoista, kun mä vähän väliä nukuin sohvalla ja kaveri pöydän alla, ehdotin josko lopetettais siihen ja mentäis nukkumaan :D Oltiin päästy siinä nelosen ehkä puoleen väliin asti. Siinä sitte huristelin kotiin vaan saadakseni sydärin, koska meijän ulkokellarissa oli valo päällä. Olin ihan varma, et siellä olis joku ja luikin hiton nopeesti sisään varmistaen kaikkien ovien olevan lukossa. Olin yksin kotona ja yritin soittaa miljoona kertaa porukoille mökillä, mutta eihän kukaan vastannu. Lauantaina kuitenki selvis, että mun pikkuvelihän se siellä oli jättäny valot päälle ja turhaan panikoin yöllä sen takia :D

Lauantaina roudasin ihan jumalattomasti kamaa mun kämppään. Ja koska ei ollu lähempänä vapaata parkkista, niin jouduin kantaa niit tavaroita mäkeä pitki ylös ja siitä vielä vähän matkaa rappuun ja sieltä ykköskerrokseen. Tän takia en jaksanu mennä liian montaa kertaa edestakas, joten kannoin ne 6 kassillista ja ison pahvilaatikollisia astioita kahessa erässä :D Mittailin vähän paikkoja ja aloin melkein itkeä, kun tajusin, ettei mun ruokapöytä ehkä mahukkaan keittiöön. Onneks maanantaina ku mentiin kokeilemaan ni kyllä se sit ihan hyvin mahtuu. Mikä helpotus, koska tykkään siitä pöydästä niin paljon enkä olis halunnu mitää tylsää nelikulmasta pöytää siihen enää sen jälkeen, kun olin jo pään sisässä suunnitellu miltä se keittiö tulee näyttää!

Iltapäivällä laitoin sitte itteni valmiiks ja lähin seikkailemaan keskustan ja Keravan kautta Sipooseen kaverin synttäreille. Ei sitäkään yhtään vaikeemmaks oo voitu tehä. Ensin bussi kamppiin, sitte juna Keravalle ja sieltä vielä bussi Sipooseen. No, selvittiin yhen kaverin kanssa sinne oikein hyvin perille ja päästiin juhlimaan kaverin synttäreitä hyvällä porukalla jenkkiteeman mukaan :) Oli oikein tosi kiva ilta! Kotiinkin pääsin suht ajoissa jo kahelta ja taas säikähdin pihaan tullessa sitä kellarin valoa, koska en tosiaankaan menny sulkemaan sitä sitte aiemmin. Vihaan sitä kellaria ja se on muutenki täynnä ties mitä ölleröitä.

Sunnuntai meni himassa jumittaessa, kunnes pääsin liikkelle ja lähin käväsee Sellossa, mutta unohdin tietenki ostaa sen minkä takia edes sinne lähdin :D Illalla vietiin vielä vähän lisää tavaraa asunnolle porukoiden kanssa ja siinä se päivä oliki. Tää viikko on ollu kyllä niin nihkee, kun piti palata takas normaaliin työhön ja kiinnostus on ollu ihan -99999. Onneks tässä ei oo ku enää 2 vuoroa jäljellä ennen kuin mun työsopimus loppuu ja sitten onki aika vallottaa California! Oon superinnoissani etenkin meijän pikavisiitistä Vegasiin ja en malta odottaa, että pääsee taas sinne kuumuuteen! Mielummin kuuma paahde kuin tää kylmyys ja sade mitä Suomessa tuleeki seuraavat liian monta kuukautta olemaan.

Nyt tää loppuviikko meneeki pakkaillessa, töissä ja... en tiedä ainaki stressatessa. Vihaan vihaan pakkaamista ja vaikka alotinkin jo eilen niin oon varma, että sunnuntaina makaan mun lattialla ja saan hermoromahduksia, koska en saa pakattua loppuun :D Mä vihaan pakkaamista enemmän ku matkalaukun purkamista. Siinä kun ei sentään tarvii miettiä mitä haluu ottaa mukaan :D Palaan siis todennäkösesti sunnuntaihin mennessä tänne kirjottelemaan tarkotuksena vältellä pakkaamista mahollisimman paljon, adios siis siihen asti!

There's no stopping us right now, I feel so close to you right now

Nyt ollaan kyllä niin jännissä fiiliksissä ettei tosikaan! Viime kerran jälkeen on taas tapahtunu vaikka mitä uutta ja kivaa ja tulevaisuus kyllä näyttää ihan mahtavalta :) Viimeks kirjottelin mun työputkesta, joka itseasiassa piteni vähän lisää ja loppujen lopuks tein töitä melkein kolme viikkoa putkeen yhellä vapaapäivällä. Oli kyllä pieni hajotus meneillä, mutta voi sitä helpotusta sitte kun oli vihdoin taas vapaapäivä! Yhtenä lauantaina suuntasin töistä suoraan Helsinkiin kattomaan kattomaan Lucy, joka oli oikeestaan ihan hyvä leffa. En oo mikään Scarlett Johanssonin suurin fani, mutta tossa tykkäsin siitä jotenki tosi paljon. Ihan kiva ja vähän erilainen leffa ku mitä yleensä katon.

Muuten on tullu nähtyy kavereita, käyty pelaamassa bilistä (ei juma oon niiiiiin surkee siinä :D), shoppailtua ja tehtyä vähä lisää töitä. Ostin tossa yks päivä myös keikkalipun Enriquen keikalle joulukuussa ja oon super excited siitä!! Oon odottanu Enriqen Suomeen paluuta siitä sekunnista lähtien, kun sen edellinen keikka loppu :D Viime perjantai oli kyllä ehkä tapahtumarikkain päivä hetkeen. Mulla oli vapaapäivä ja nautin vaan hiljaisuudessa kotona meijän olkkarissa. Soittelin vähän bisneksiä isäpuolen kanssa aka ilmotin, että haluun muuttaa yhteen sen firman asuntoon, jota rempataan tällä hetkellä! ELI MULLA ON KÄMPPÄ TIEDOSSA KUN TUUN REISSUSTA KOTIIN! Vähän epäröin sitä, koska se on aika iso ja remontin takia vuokra aika korkee, mutta tajusin että olisin tyhmä jos en ottais tota. Ei Espoosta saa mitään hyväkuntosta kaksioo hirveesti sen halvemmallakaan.

Hämäävä sää oli kyllä Weekendissä :D

Muutan ihan parin minuutin automatkan päähän täältä porukoiden luota kerrostalon ykköskerrokseen. Eli sit jos rahat loppuu kesken ni voin kävellä aina kotiin syömään :D Oon kyllä tosi innoissani tosta asunnosta ja sieltä jopa löytyy vaatehuone ja se pakollinen makkari ja parveke! Mulla ei siis koskaan oo oikein käyny mielessäkään muuttaa yksiöön ja siis parveke on vaan pakko olla. Oon kuitenki 15 vuotta asunut omakotitalossa, joten en vaan pystyis kuvitella asuvani missään, mistä ei yhellä ovenavauksella pääsis ulos edes sinne parvekkeelle. Nyt siis siellä on keittiöremppa meneillä ja en oo ihan varma tehääks siellä vielä jotain muuta, mutta syyskuun alkuun mennessä pitäis olla valmis ja pääsen jo roudailemaan kamoja sinne silloin :)

Nauroinkohan liian kovaa ku takanaoleval noin tuima ilme :D

Perjantaina meniin myös kaverin kanssa Weekend Festareille ja oli oiiiiiikein mahtavaa! Ihan ku olis ollu jossain isolla clubilla bilettämässä hyvän musiikin tahtiin tuhansien ihmisten kanssa :) Mä olin joskus aikoja sitte heittäny ihan vitsillä, että jos ilmaseks sais liput ni vois mennä koska Calvin Harris ja Afrojack. No seuraavana päivänä serkulta tuli tekstaria, että tarviinko lippua :D Se oli voittanu kahen päivän lipun, mut ei ite päässy niin anto sen mulle kahen muumilimun ostoa vastaan. Käy mulle :D Kaveri tuli meille siinä perjantaina puolen päivän aikaan, laitettiin ittemme valmiiks ja mentiin ostaa meille irtareita festarievääks! Oli siis ihan supermahtavaa vaikka välillä satoki ku saavista. Vaikka oli kahen päivän lippu, nii en jaksanu lauantaina enää töiden jälkeen mennä uusiks. Ei siellä kuitenkaan ketään itelle tuttua sinä päivänä esiintynykkään. Oli ihan kiva vaan hengata illalla himassa tietäen, ettei kaupan kassalle tarvii pariin viikkoon istahtaa :D

Sunnuntaina oli isäpuolen veljen lapsen ristiäiset ja kyllä osu päivälle ihan mahtava ja lämmin sää. Oli ihana päästä nauttimaan hyvästä ruuasta, säästä ja maisemista. Ja sain vielä tilaisuuden käyttää mun Italiasta ostettua maksihametta ja mun Michael Korsin rakkauskorkkareita, jotka on ehkä ollu mun paras ostos ikinä vaikka harvemmin niitä tulee käytettyä. Ristiäisistä suunnattiin sitte kattomaan sitä mun tulevaa kämppää (kyllä, päätin muuttaa sinne edes näkemättä sitä :D), mutta eipä siellä oikeen mitään näkemisen arvosta vielä ollu, koska olohuone oli täynnä rempparojua ja lamputkaan ei toiminu, koska sähköt oli pois päältä. Odotan, et tässä pääsis kohta uudestaan kattomaan ja vähän mittailemaan seiniä sun muita :)

Maanantaina iloisesta ja pirteästä kassatädistä tuliki konttorirotta! Isäpuoli soitteli perjantaina ja sano, että niiden sihteeri mikälie on lomalla, ja sillä ei oo itellä aikaa vastailla koko ajan puhelimeen, joten se pyys mua sinne pariks viikoks duuniin :D Siellä mä vastailen puhelimeen, otan vikailmotuksia vastaan ja lähetän porukan korjaamaan viat. Maanantaina ja tiistaina oli samalla excel-taulukoiden täyttöä eri yhteystiedoilla ja muilla, mutta kuulema tein neki hommat liian nopeesti ni eipä enää oo sitäkään :D "Sun pitää jokaisen osotteen jälkeen pelata kännykällä ni riittää tarpeeks työtä" :D Ihan liian iisiä hommaa siis!

Tiistaina töiden jälkeen mentiin äidin kanssa Ikeaan ja raahasinki sieltä kaks kassillista kaikkea perusroinaa mun kämppään. Keskiviikkona mentiin sit Prismaan ja Kodin1:seen tekemään sitä samaa. Nyt löytyy kattilaa, paistinpannua, laseja, leikkuualautaa, lakanaa, mattoa, ämpäriä ja kaikkee muuta kivaa taivaan ja maan väliltä. Löydettiin myös mulle ruokapöytä, joka pitäis mennä hakemaan viikonloppuna jossain vaiheessa, koska äidin -40% alekuponki menee sunnuntaina umpeen. Mulla on aika hyvin päässä ideat siitä, minkälaisen sisustuksen mihinki huoneeseen haluun. Tuun varmaan sit itkemään, jos lopputulos ei oo just semmonen ku haluun :D Kylppäri vaan tulee olee aika haaste, koska se on tosi pieni ja siellä oleva ruma kylpyamme vie paljon turhaa tilaa. Onneks kuulema taloyhtiön puolesta jossain vaiheessa pitäis tulla kylppärirempat asuntoihin!

Kerranki oli jotain, josta oikeesti tykkäsin :D yleensä oon liian nirso kaikelle!

Eline mulla puhelin eli ihan omaa elämäänsä, eikä mun herätyskellosta kuulunu mitään ääntä?? Siinä se oli ollu päällä yli tunnin, mutta mitään ei kuulunut eli en ollu heränny. Oli hauska herätä klo 6:49, kun töissä pitäis olla 7:30. Äkkii soitto isäpuolelle, että saatan vähän myöhästyä, mutta ylitin itteni ja olinki pimpottamassa pääoven ovikelloa 7:29 eli olin jopa ajoissa! :D Töissä oli kuoleman tylsää, oli helpotus joutua lähteä viemään pikkusiskoa koulusta hammaslääkäriin, koska oli sentään jotain tekemistä. Tosin just sillä hetkellä, kun olin tekemässä lähtöä, niin tulee kolme puhelua ja yks niistä vielä enkuks. Ei siinä mitään, mutta oli vähän erinäiset firman alaan liittyvät sanat hukassa enkuks.

Noh, sisko selvis hammaslääkäriin just ajoissa joten nou hätä. Loppupäivän töissä käytin Stokkan, H&M Homen ja Gigantin sivujen selaamiseen sekä haaveilin miljonääriks tulemisesta. Välillä kuittailin hälytyspuheluita ja koin onnistumisen tunteita, kun sain kuitattua yhen puhelun ekalla yrityksellä. Mun siis pitää ensin avata puhelu painamalla numeroa x, sen jälkeen kuitata puhelu numeroilla xy ja lopettaa puhelu taas jollain tietyllä numerolla. Ne numerot riippuu ihan siitä, mistä puhelu tulee. Koneelta siis tsekkaan yheltä ohjelmalta ne numerot. Kuulostaa helpolta, mutta joku Einstein on päättänyt, että tehään siitä astetta vaikeampi = numeroita pitää painaa just oikeessa tahdissa niin, ettei paina liian pitkään tai liian vähän aikaa. Eli se on just eikä melkein meininkiä :D Jos sitä ei kuittaa oikein, niin puhelu tulee uudestaan niin kauan, että se on kuitattu. Eilen hakattiin sitä helkkarin puhelinta varmaan 5 min ennen ku saatiin yks testisoitto kuitattua :D Semmosta mielenkiintosta hommaa siis kuuluu mun työnkuvaan!

Maanantain piristyksenä pusuja ihanalta kavapallolta!

Iltapäivästä heitin isäpuolen Ruoholahteen ja oli kyllä taas jännät paikat, koska minä en aja Helsingissä ikinä koskaan ellei ole pakko :D Selvisin hengissä siitäki reissusta ja kurvailin sitten suoraan Prismaan ja Anttilaan. Mukaan tarttu vaan iso kattila ja 2-pack Pepsi maxia :D Loppupäivän vaan istuskelin himassa tehden en mitään. Ja wou mä tajusin just, että oon kolmen viikon päästä Hollywoodissa. Ihan kiva hei! Tässä pätevänä taas töissä istun tehden edes jotain hyödyllistä = päivitän tätä blogia, koska eipä tässä mitään kummempia oo. Iltapäivällä pääsen vihdoin kampaajalle ja varmaan lähtee puolet hiuksista siellä. Mä leikkautin mun hiukset viimeks marraskuussa, kun olin käymässä Suomessa :D Mun piti jo aikoi sitte mennä leikkauttaa nää hiukset, mutta mun kampaajan saikku pidenty ja nyt sit vihdoin tänään pääsen! Sieltä sit suoraan kaverin kanssa ostamaan leffaeväät ja mennään kattomaan vähän Harry Pottereita. Tarkotus oli tehä maraton, mutta ei oo kummallakaan samaan aikaan tarpeeks pitkää vapaata niin katellaan vähän pätkissä :)

Semmosta täällä, hyvin kyllä tää elämä kulkee taas :)

7 weeks left!

Aika menee ihan tajuttoman nopeesti. Just kavereille puhuin miten outoa on pian jättää taakse kaikki tuttu ja turvallinen ja oikeesti lähteä vuodeks pois. Varmaan siinä vaiheessa alkaa tajuumaan, kun pitäis omaa huonetta tyhjentää ja pakata kaikki ylimääränen laatikoihin ja kellariin. Muistan viel niin hyvin, kun joskus talvella valittelin kuinka mun lähtöön on ikuisuus ja tässä sitä nyt ollaan, alle kaks kuukautta. Ihan hullua ja ihan sairaan siistiä!

Viikonloppuna hoidin viisumihakemuksen ja varasin haastatteluajan, joka on neljän viikon päästä. Olin varautunu johonkin ihan tajuttoman vaikeeseen ja sekavaan hakemukseen, mutta toi oli tosi helppo. Naurettavaahan se on kun pitää vastailla niinhin ihan typeriin kysymyksiin. Jotain et "Lähden Yhdysvaltoihin  osallistuakseni prostituutioon." tms. Noh, mutta on seki hoidettu ja maksettu. Tänään sain vihdoin jätettyä poliisiasemalle mun autokoulun II-vaiheen todistuksen ja pitkäaikanen kortti kotiutuukin sit joskus ens kuussa, jonka jälkeen pääsen hakemaan sitä kansainvälistä ajokorttia. Vaikka mä oonki suorittamassa sit New Jerseyn ajokortin, niin onhan se hyvä olla alkuun toi kansainvälinen kortti :)

Pientä paniikkia tässä vaiheessa aiheuttaa mun polvi. Sain mulle ens maanantaiks leikkausajan ja pakko sanoo, et jännittää pikkasen. Ja eniten just se, että koskaan ei voi tietää meneekö kaikki ihan putkeen vai ei. Mulla on siinä 1,5 viikkoa aikaa kunnes lähden äidin kanssa laivalle, joten olis kiva pystyä kävellä ilman kipuja jo siinä vaiheessa. Sen jälkeen on muutenkin koko loppu kuukaus yhtä sun toista menoa, joten peukut ja varpaat pystyyn, että mun polvi paranee nopeesti eikä mitään ongelmia tuu jälkeenpäin! Mut se ite leikkaus ei kyl niin paljon jännitä. Se on siis vaan tähystys ja sen pitäis kestää joku puol tuntii ja sitte ku puudutus on ohi ni himaan vaan. Et luulis sitä hengissä ainaki selviävän :D

Eilen puhuin myös mun hostperheen kanssa ja oon ihan supertyytyväinen et valitsin ton perheen ja et ne valitsi mut. Viime viikolla muutaman kerran mietin, että tuliko toi päätös liian hätäsesti tehtyä, kun en edes lasten kanssa ollu puhunu, mut nyt voin sanoo, et enpä olis paremmin voinu valita. Yhteys pätki vähän, joten en meinannu saada selvää poikien kysymyksistä, mutta siitäkin selvittiin. Kaikki pojat vaikutti ihan mahtavilta ja sulosilta, enkä malta odottaa et pian pääsen ne näkemään. Alle 50 päivää enää (49). Oli myös hassua kun pari pojista ensin alotti kysymyksen suomeksi, mut kesken kaiken vaihtoki enkkuun. Mut tuli kyl aika luonnostaan se vastaus, välil sitä sano jotain suomeks ja välil enkuks. Voin vaan kuvitella minkälaista Finglishii tuun ton vuoden jälkeen puhumaan. Oli myös ihanaa kuulla kuinka ne vanhemmatki monta kertaa sano, kuinka innoissaan ne on mun tulosta ja odottaa kovasti sitä! Voi sit hyvillä mielin mennä sinne, kun tietää, että sielä jo odotellaan mua :)

Huh, seuraava etappi onki sitte lauantain yo-juhlat. Sitä päivää onki odoteltu jo ihan ensimmäisestä lukiopäivästä lähtien, haha! Oon tässä ehtiny jo uuden mekonki löytää, kun äitin kaa kävästiin tänään parissa kaupassa pyörähtämässä. Ei siinä mitään, tykkään tosta uudesta paljon enemmän ja siihen sopii noi mun uudet kengätki paremmin. Vaikka tosin tyhmää, et tuli turhaan ostettua se eka, eikä sitä voi edes palauttaa :D No minkäs teet, ei kai siitä ylimääräsestä mekosta haittaakaan ole!

Mitäs mitäs, eipä mulla muuta nyt tällä kertaa oo. Lähen varmaan metsästämään mulle uutta ja isompaa lentolaukkua ja sitte illemmalla vois laitella ton perheen entiselle aupparille vähän spostia ja kysellä muutamia kysymyksiä :) Muuten kyllä tää koko aupparihomma on ihan mallillaan, eiköhän näistä vikoista viikoista selvitä ja pian sitä ollaanki jo Jenkkien puolella! 

This and that

Sunnuntain jälkeen on tapahtunut vaikka mitä. Maanantaina mun family placement varmistettiin Jenkkien päässä ja eilen vielä täällä Suomen päässä. Sen jälkeen toimistolta lähetettiin mulle 6 mailia, joissa jokaisessa oli jos jonkimoisia liitteitä kaikesta mahollisesta liittyen tulevaan vuoteen, training schooliin, vakuutukseen, maksuihin ja ties mihin. Mikäs siinä aurinkoa otellessa ja niitä lueskellessa. Tosi monissa liitteissä mainittiin useempaan kertaan au pairin työt ja velvollisuudet, eli ei jäänyt epäselväksi mun maksimityötunnit, opiskeltavien credittien määrä tai viikottainen palkka :D

Infoa tuli kyllä niin paljon, että menin ihan sekasin ja pitää kyllä vielä ainaki kerran käydä ainaki muutamat jutut läpi. Kuten esim ohjeet lentokentältä training schoolille sinne YMCA:lle Manhattanille. Sinne mun ymmärysten mukaan menee suoraan airport shuttle, joten se pitää vaan löytää. Tärkeistä papereista, siitä miten mä saan ne, mitä pitää niille tehä ja kenelle näyttää niin oli kans jonku verran juttua ja oon ihan pihalla noista. Varmaan soittelen niiden takia tuhat kertaa toimistolle, että varmasti tajuun kaiken!

Leivoin yks päivä chocolate chip -keksejä ja tuli kyllä yllättävän hyviä!

Viisumin hakuun sun muihin saan lisäohjeita viimeistään ens viikolla, vielä odotellaan, että joitain tietoja saadaan Jenkkien päästä. Selailin huvikseen tota suurlähetystön sivua ja selvittelin ite vähän, että miten se viisumihaku sielä oikeen toimii ja voi luoja miten tarkkaa ja tiukkaa kaikki on. Ei sillä, että olis ollu mitenkään suuri yllätys sekään. Ja tässä samalla pitäänkin lisätä mun To do -listaan viisumikuvien ottaminen. Rahaa palaa ja sitä rataa. 

Auringonotto, Hunger Games -kirjat ja Läkerol Salmiak
aka mun tän hetkiset addiktiot.

Olin ihan unohtanut myös EAP:in takuumaksun. Tai kyllähän mä sen muistin, mutta koska siitä ei oo hirveen monen "uuden" aupparin blogissa puhuttu, niin jotenki kuvittelin ettei sitä systeemiä oo enään käytössä. Mikä logiikka, Minna? Eli pitää maksaa 500e viimeistään kuukausi ennen lähtöä ja toi maksu toimii ns. vakuutena siitä, että varmasti olen perheessä sen koko vuoden enkä lähde kesken kaiken pois ilman hyvää syytä. Summan saa takas vuoden loputtua jos kaikki creditit on kasassa, on käyty kaikissa au pair -tapaamisissa ja poistunut Jenkeistä ennen kuin viisumi menee umpeen. Perjaatteessa koko takuumaksu on ihan turha, mutta toisaalta ihan kiva tietää, että vuoden jälkeen saa sitten "ylimääräistä" rahaa :D

Meijän äitienpäiväbrunssin paras osa!

Tänään (itse asiassa just hetki sitten huomasin spostin) mulle lähetettiin lentotiedot. Olin jotenki ihan varma et mä saisin jonku ihan älyttömän lennon 8h välilaskulla. Tuuri kävi ja mulla on kahen tunnin välilasku on Frankfurtissa. Lähen Helsinki-Vantaalta klo 6:20 ja perillä JFK:lla mun pitäis olla 12:45. Ihan kiva kyllä niin on sitten samana päivänä vähän aikaa tutustua mun tulevaan naapurikaupunkiin ja kävästä vaikka siinä YMCA:n vieressä Central Parkissa! :P Mut voi luoja. Mä tajusin just, et eipä tuu ennen kentälle lähtöä paljon nukuttua kun pitäis herää joskus 2-3 aikaan yöllä. No onneks koneessa voi sit nukkua. Mut ihan tajutonta, nyt kun lennotki on varattu niin tuntuu enemmän todelliselta tää mun lähtö. En voi uskoa, että pian oon jo koneessa kohti Nykiä. Alle 54 päivää, hullua ja samaan aikaan niin siistiä!

Sukulaisten maailman sulosin pikkukoiruli!
Ois ehkä voinu rajaa noi rumat Crocsit pois...

Mitähän vielä. Eilen kävin ortopedin tarkastuksessa ton mun polven kanssa, ja tultiin siihen tulokseen, että koitetaan mulle saada tähystysleikkaukseen aika ennen mun lähtöä. Polvessa on siis isohko rustopala irronneena ja se on ilmeisesti ollu syynä yhtäkkisiin, pistäviin kipuihin, jotka kuitenki lähtee yhtä nopeesti ku tuleeki. Mua vaan nyt epäilyttää tää tiukka aikataulu, koska kyse on julkisesta terveydenhuollosta, niin voin vaan kuvitella kuinka kaikki menee ihan päin seiniä. Tällä viikolla pitäis tulla kuitenki soittoa, jollon mulle ehdotellaan sopivia aikoja, joten peukut pystyyn et löytyis joku peruutusaika tms. Muuten pitää sit odottaa ens vuoteen ja toivoo lujaa ettei vuoden aikana tulis mitään pahempaa siihen polveen. Vakuutusyhtiö aika nihkeesti tänää mulle vastas ku kyselin, että miten ne korvaa noita hoitomaksuja, jos siellä sitte jotain sattuu tolle polvelle ja pitäis sille jotain tehdä.

Viime torstaina oli hyvä juhlistaa Suomen puolivälierän
voittoa avaamalla terassikausi!

Vielä pitäis varata aika hammaslääkäriin, julkinen on niin ruuhkautunu (olis pitäny tajuu jo siin vaiheessa ku mua ennen päivystysjonossa oli lähemmäs sata muuta) ja ensimmäinen vapaa aika on vasta elokuussa. Eli yksityiselle taas vaihteeks. Ens viikolla on aika poliisiasemalle, jolloin pääsen vihdoin jättämään mun autokoulun II-vaiheen todistuksen ja ehin sitte saada sen pidempiaikasen kortin reissuun mukaan. Tässä ennen lähtöä on kyllä niin paljon kaikkea tekemistä, et saa nähä miten selviin kaiken kanssa ajoissa! Okei enköhän mä selvii, kiva vaan kun oikeesti on jotain tekemistä, eikä enää tarvii vaan odottaa toimettomana.

Vuosi meni ennen kuin raaskin nämä pikkuset kotiuttaa Stockmannilta.
Eipä tarvii enää kenkäkriiseillä yo-juhlien takia.

Hostperheen kanssa oon ollu päivittäin spostin kautta yhteydessä ja meillä onki sovittu skypetreffit ens sunnuntaille, jolloin vihdoin pääsen puhumaan myös kaikkien poikien kanssa ja näkemään kunnolla mun tulevaa kotia, joka kuvien perusteella näyttää tajuttoman upeelta. Oon viettäny pari viimepäivää tiiviisti googlaillen kaikkea mahdollista Westfieldistä ja kulkien google streetviewillä pitkin mun tulevia kotikatuja. Oli myös ihan kiva huomata, että ihan parin minuutin kävelymatkan päässä kotoota on mm. Starbucks ja frozen yoghurt -paikka, musta niin tulee niiden kanta-asiakas, haha! Myös leffateatteri on ihan parin sadan metrin päässä ja bussi- ja juna-asemalle, joilta pääsee Nykiin, kävelee korkeintaan 10min! Voisko olla jo heinäkuu? 

Jotta mun (ennätys)pitkä postaus olisi vähemmän tylsä niin piti vähän käyttää kuvituksena kuvia parilta viime viikolta :) Anyways, siinä oli nyt vähän updatea tän hetkiseen tilanteeseen. Oon niin innoissani kun on niin paljon uutta asiaa mun vuoteen liittyen ja ku pääsee taas tekemään kaikkea!

Happy day!

"Hei Minna,
Suosituksesi ovat oikein hyvät. Oletan että saamme sinut hyvin sijoitettua."

Kyselin suosistusten perään ja tommosen vastauksen sain! Tää tarkottaa nyt sitä, että voin vihdoin varata ajan lääkärille, tilata rikosrekisterin, ja kaikki muut tällä hetkellä tarvittavat härpäkkeet. Mikään ei enää voi estää mua lähtemästä ens vuonna viettämään maailman parasta vuotta mun superlempparimaassa (paitsi ehkä jos jotain ongelmia tulisi viisumin kanssa tai en saa perhettä, mut noi ei oo niin todennäkösiä).

Fiilis on tällä hetkellä mitä parhain. Oon viikon aikana saanu kuulla supereita uutisia mm. siitä, että aikasemmassa postauksessa mainttu 30 Seconds To Mars tulee kesällä Suomeen ja sen lisäks maaliskuussa (vielä mun vikana ylppäripäivänä) Adam Lambert tulee keikkailemaan tänne kans. Ens vuodesta tulee kaikin puolin täydellinen vuosi, jos se musta on kiinni :) Lisäks, mulla on enää yks koe tällä koeviikolla jäljellä, minkä jälkeen alkaa mun vihoviimenen jakso lukiossa. En malta odottaa helmikuuta, jolloin ei tarvii enää ikinä (ylppäreirtä ja yo-juhlia lukuunottamatta) astua jalallanikaan siihen kouluun.

Seuraava missio mulla on saada hommattua se työpaikka, alkaa lukea ylppäreihin ja saada hakupaketti (jota en muuten oo täytellyt pitkäään aikaan) ja video valmiiksi. Eiköhän siinä oo tehtävää kerrakseen. Sellasta. Toivotaan nyt, että jotain kertomisen arvostakin tässä lähiaikoina vielä tulee, ettei tää mun blogi aivan muumioidu! 

ps. koska olen tekniikan ihmelapsi, onnistuin säheltämään jotain ton fontin ja tekstin koon kanssa. Toivon, että sain asetukset kuitenkin takas oikein, jos siinä on vielä jotain häikkää tai ei muuten vaan saa selvää ni ilmottakaa toki asiasta! :)

Rahanmenoa ei voi estää

Otsikko on kyllä niin totta kuin voi olla. Huvikseen päätin laskeskella tulevia kustannuksia au pair -vuotta varten ja yhteissumma sai mut kyllä hieman järkyttymään. Totta kai oon ollu tietoinen ettei hirveen paljon alle 1000 eurolla tuu selviimään, mutta silti se oli shokki nähä toi summa laskimessa! Ensimmäinen ajatus oli toivottavasti mä tosiaan saan niitä töitä pian. Onneks tässä on vielä joulu ja synttärit niin voi pyytää porukoilta ja sukulaisilta vähän avustusta, jos mua ei onnistakaan töiden suhteen.

Noh, mitä niihin menoihin sitten kuuluu? Voisin tähän kirjata oman tän hetkisen listan, johon kuuluu ainakin mulle kaikki pakolliset menot. Tohon kun lisää sitten perheen tuliaiset, mahdollisesti uus (toinen) matkalaukku ja kaikki muu turha roina, jota mukamas välttämättä tarviin sitten mukaan, niin summahan tulee vielä kasvamaan, jippii.

1. Au pair -ohjelmamaksu (475€)
2. Uusi passi (54€)
3. Viisumi (n. 100€? En vielä tiedä tarkkaa hintaa)
4. Valokuvat viisumia varten (20€)
5. Hammaslääkäri + oikoja (60€)
6. Kansainvälinen ajokortti (44€)
7. Rikosrekisteri (13,40€)
8. Lääkärintarkastus (Hinta riippuu siitä, joudunko menee yksityiselle vai en. Jos joudun niin varmaa jotain 100€ luokkaa sekin.)

Siitä voi sit laskeskella sen verran et ainakin reilu 700€ menee jo noihin. Hurrrrjan hauskaa. Muistin myös semmosen kivan yllärin kuin autokoulun 2. vaihe, ihanaa! No ainakin tää tulee monta kertaa halvemmaksi kuin vaikka vaihtarivuosi tai jos lähtisi ihan vaan opiskelemaan Jenkkeihin. Voin myös olla erittäin iloinen, etten joudu itse maksamaan sitä about viidensadan euron vakuutustaki tohon päälle! :D

Hirveen kovaa mä oon kesän jenkkimatkan jälkeen koittanu säästää rahaa, ettei tartteis porukoita pyytää maksaa ainakaan liikaa noita mun menoja, mutta jostain syystä niitä mukamas tärkeitä rahareikiä löytyy koko ajan ja huomaan kuinka tili tyhjenee hurjaa vauhtia jo ennen kuin uusi kuukausi on ehtinyt edes kunnolla alkaa. Itsensä niskasta kiinniottaminen ei ole ihan niin helppoa kuin luulisi, mutta eiköhän tääkin homma hoidu helposti tai ainakin helpommin kuin vaikka niiden suositusten saaminen!

Finally!

Kaikki pakolliset suositukset on viimein kasassa (plus yks ylimääränenkin)! Nyt voinki jatkaa hakupapereiden täyttämistä, tai no tuskin teen senkään eteen mitään ennen syyslomaa. Kuullostipas saamattomalta. Ens maanantaita kuitenkin odottaa superhyperaktiivinen ja ehkä raskaskin päivä siellä päiväkodissa niiden pikkusten kanssa taksvärkin merkeissä ja oon oikeesti salaa innoissani siitä. Parasta on kuinka suloinen riiviö, joka myös pikkuveljenäni tunnetaan, on myös innoissani tuosta kyseisestä päivästä vaikken todennäköisesti edes tule olemaan hänen kanssaan missään tekemisissä koko tarhapäivänä.

Lisäks muistin just, että vois myös ehkä mennä ottamaan jo ensimmäisen B-hepatiittirokotuksen (en kyllä ole vieläkään aivan 100% varma onko se edes pakollinen, mutta kaipa sen voi silti ottaa. Joku joka tietää asiasta: kerrohan toki miten asia on, onko ko. rokote pakollinen?), koska tässähän tulee kiire jos kerran viimeinen rokotus otetaan vasta 8 kuukautta ensimmäisen jälkeen! Sehän on vasta kesäkuussa ja jos hyvin käy ni oon lähössä jo siinä kuussa. Hurjaa, alle 8 kuukautta valmistumiseen ja lukion loppumiseen! Sitä päiväähän on odotettu jo lukion ensimmäisestä päivästä lähtien, enkä tosiaan voi uskoa, että siihen on enää noin vähän kuukausia jäljellä. Samaan aikaan masentaa totuus, että pian pitää taas alkaa lukea niihin kuuluisiin ylioppilaskirjoituksiin. En olekaan enää niin varma onko se ajan lentäminen sittenkään niin kivaa vai ei. Okei on se!

Miten tätä tekstiä nyt tulee taas väärässä kohdassa aivan liian paljon? Tarkotus oli oikeasti kirjoittaa maksimissaan kolmen lauseen postaus aiheesta Kaikki suositukset kasassa, mutta kuinkas kävikään... Nyt pitää kiireellä mennä laittamaan telkkari päälle, koska Sinkkuelämää odottaa. See ya!

Impatience hit me already

Tähän alkuun vois vaikka sanoo, että oon ehkä maailman malttamattomin ihminen ikinä, ja ehdin menettää kärsivällisyyden odottamiseen jo ennen kuin itse odotus edes alkaa. Siks onkin ihmeellistä, että oon jopa melkein kaks viikkoa jaksanut odotella sen psykologisen testin tuloksia ilman, että oon edes harkinnut soittoa EAP:lle, jossa valittaisin niiden kilpikonnaakin hitaampaa toimintaa. Tosin tiedän kyllä, että eihän se täällä Suomen päässä se syy ole, Jenkkien työntekijöitä pitäisi siis syyllistää. Mun haastattelija tosiaan sano, että kahen viikon kuluttua tulee tieto. Annan niille siis armonaikaa keskiviikkoon asti, sen jälkeen en vastaa teoistani, hah.

Anyhow, tää koko härdelli on edennyt ihan vähän: sain viime viikon tiistaina ensimmäisen suosituksen mun kielimatkan aikaselta hostmamalta. Pakko sanoo, että mama oli vähän (miten sen nyt ottaa) liiotellut siinä. Suosituksessa oli joitain kohtia, mihin piti valita sopivin vaihtoehto viidestä ja paperissa oli ruksattu pelkästään excellentit. Paitsi, että yhessä kohdassa tais olla "unknown". Toisaalta, en tunne mitään syyllisyyttä (ainakaan vielä) asiasta, koska mähän en pyytänyt muuta kuin suosituksen kirjoittamista.

Lisäks mun hostmaman tytär (joka siis on jo mun äidin ikänen, eli ei mikään lapsi) lähetti viime viikon keskiviikkona tulemaan sen kirjoittaman suosituksen, ja pakko sanoo et alan olee aika kärsimätön, koska se siis ei ole vielä postilaatikkoon kolahtanut. Ehkä mä oon ihan turhaan panikoinu tätä suosistusasiaa ennemmän ku laki sallii, koska nää näyttää nyt olevan ihan hyvällä mallilla. Vielä tosiaan olis yks ei-sukulaisen suositus ja sit olisin done, mutta ehkä kannattais nyt ensin odotella niitä psykologisen testin tuloksia (ehh, en kestä jos sitä ei oo hyväksytty ja joudunki sit menee CC:n kautta :D).

Jotenki on tää kirjottaminen vieläki aika jäistä, mutta kyllä se tästä. Ehkä. Joka päivä sitä kuitenki odottaa et olis jotain uutta kerrottavaa, jotta vois tänne tulla asiasta kertomaan, mutta ei niin ei. Onhan tää koko hommeli ihan alussa, joten ihan ymmärrettävään se on. En sitte tiedä pitäiskö mun tulla muuten vaan tänne kertoo kuulumisia, tosin kuinkakohan montaa kiinnostaa lukea siitä, kun tuun vaan kertoo kuinka paljon ja vähän oon taas lukenu ylppäreitä varten tai että kuinka paljon koko koulu stressaa. No, saa nyt nähä. Ehkä teen tässä joku päivä postauksen, jossa kerron vähän enemmän itestäni niin te lukijat, jotka ette musta mitään tiedä, niin saisitte jotain kuvaa kuka täällä oikeen kirjottelee.

Että semmosta, toivottavasti pian tulee jotain enemmän kirjottamisen arvosta, ettei tarvii tämmösii sinänsä turhia tarinoita tänne tylsyyden iskiessä sepustaa, haha. Siihen asti se on näkemiin!

Decisions...

Näin alkuun pakko sanoo, että vaikka tää kirjottelu tänne tuntuu oudoimmalta ikinä, kun ei tiedä kuka siellä ruudun takana näitä kirjotuksia lueskelee, niin silti palan halusta kirjottaa tänne kaikkea (myöskin sitä turhaa löpinää, jota tässä vaiheessa onkin enemmän kuin itse sitä asiaa). Ehkäpä sen takia oonkin taas tänne kirjottamassa vaikka sanoinkin, että seuraavaa postausta tulisi vasta ensi viikolla.

Sitten itse asiaan. Aamulla tuli Eur Au Pairilta sähköpostissa jumalaton kasa liitteitä, joissa sitte oli ties mitä kaikkia härpäkkeitä sitä hakupakettia varten. Pitkän pohdinnan jälkeen tulin kyllä siihen tulokseen, että sanon hyvästi Cultural Carelle ja haen au pairiksi EAP:n kautta. Jostain syystä ne kaikki hakujutut siinä vaikuttaa mulle sopivammalta ja helpommalta. Eniten mua siinä pelotti (ja pelottaa edelleen) ne suositukset... mistä ne luulee, että yhtäkkiä saan repästyä itelleni kolme suosittelijaa, jotka ei ole sukulaisia. Tällä hetkellä mulla on 99% varmuudella yksi, great. Onneks tässä on vielä jonkun verran aikaa hoitaa toi asia kuntoon.

Seuraavana olis tässä lähipäivinä edessä CC:n haastattelijalle soitto, että en ole tulossa sinne infotilaisuuteen enkä haastatteluun. Kiva sitte soitella sinne ja sanoo et "joo valitsinki ton toisen järjestön ni en oo tulossa, moikka". Sitten pitää vaan odotella sitä EAP:n haastattelijan soittoo niin sais sen haastattelun sen kanssa sovittua ja pääsis eteenee taas vähän tässä projektissa. Ja muutenkin olis hyvä, että pääsis siellä haastattelussa jo näin aikasessa vaiheessa käymään, jos vaikka sattuis niin ettei ne jostain syystä voi hyväksyä mua siihen ohjelmaan. Ainakin se olisi sitten ajoissa tiedossa ja voisin turvautua suunnitelmaan B, joka siis on CC. Mutta pakko kyllä tässä vaiheessa sanoa, että tuntuu ihan hyvältä saada toi valinta pois päiväjärjestyksestä. Olin ihan varma, että ton päätöksen tekoon menisi vielä ainakin se viikko tai pari. Edistystä. Tähän onkin hyvä lopettaa tää lyhyt (tosin ei se vissiin enää lyhyt ole) tilannekatsaus. Adios.

The beginning

Noniin, jos sitä nyt aloittais tän blogin kirjottamisen kun olisi vihdoinkin jotain "virallista" kerrottavaa mun tulevan au pair -vuoden osalta. Tosiaan, tässä on tullu muutama vuosi haaveiltua tosta au pair -vuodesta Jenkeissä ja päätinkin viimein ottaa ensimmäisen askeleen eteenpäin tässä projektissa. Ens kesänä olisi siis tarkotus lähteä hipsimään kohti Jenkkilää (peukut siis pystyyn etten reputa esim. äikän ylppäreitä). Toissapäivänä laitoin sekä Eur Au Pairille että Cultural Carelle esitetilaukset menemään ja eilen sitten tulikin jo CC:lta soitto, jonka aikana multa kyseltiin kuinka tosissani olen ja milloin olisin lähdössä jne. Siinä sitten hetki juteltiin ja kappas, sovin samalla itelleni ajan ensiviikon infotilaisuuteen ja haastatteluun. Jotenkin kaikki alkaa tuntua todellisemmalta kun on ottanut ensimmäisen konkreettisen askeleen asian suhteen ja oikeasti tehnyt jotain sen eteen (ei sillä etteikö mulla olisi noita esitteitä jo valmiiksi soma pino kaapissa). CC:lta tuli myös samalla rytäkällä 4 sähköpostia, joissa olikin kaikkea mahollista infotilaisuudesta online-hakemukseen.

Tota Cultural Caren hakemusta tulikin täyteltyä hyvät tovit eilen illalla ja ei muuten naurattanu enää siinä vaiheessa kun oli käynyt kaikki kysymykset nopeesti läpi, niitä kysymyksiä nimittäin on jumalaton määrä. Onneks oon tässä ajoissa liikkeellä, eikä yhtään tulis yllärinä jos vielä joulunakin täyttäisin sitä hakemusta (saamaton ja hidas kun olen). Samalla kun siinä täyttelin sitä hakemusta, niin laitoin EAP:lle myös hakulomakkeen menemään, jonka jälkeen sovitaan haastatteluaika. Kyseessä ei siis ole samanlainen hakemus kuin tuo CC:n superpitkä ja harmaita hiuksia aiheuttava hakemus, jota täällä on tullu väkerreltyä, vaan enemmänkin ilmoittautuminen ohjelmaan.

Noin tunti sitte tulikin EAP:lta sähköpostia, jossa sitte sanottiin ettei järjestöön olevinaan kannata hakea ku vasta noin puoli vuotta aiemmin. Siinä vaiheessa tuli ääneen pienet perkeleet sanottua. Laitoin kuitenki sinne takasin viestiä ja selittelin, että olis parempi mulle jos voisin aloittaa tän kaiken aikasemmin (olenhan saamaton kaiken suhteen ja hakemuksessa voi kepeesti mennä se muutama kuukaus) niin olisi enemmän aikaa, varsinkin ku samalla pitäis taistella ylppäreiden kanssa. Hetki sitten tuliki sähköpostia, missä sitte oli tiedot mun haastettelijasta ja kerrottiin, että se ottaa muhun jossain kohtaa yhteyttä haastettelun tiimoilta.

Kuten ehkä huomata saattaa, niin en ookkaan vielä varmaksi päättänyt, että kumman järjestön kautta haluan mennä. Siksi siis koitan sähläillä tässä molempien kautta samaan aikaan. Kummastakin järjestöstä olen kuullut niin hyvää kuin huonoakin palautetta, joten oonkin tällä hetkellä aivan auki kumpi tässä pitäisi valita. Jotenkin on sekalainen olo tän kaiken suhteen kun edessä olis molempien järjestön haastattelut sun muut. Pitäis kyllä piakkoin päättää kumpi on sitten se oikea, että pääsis kunnolla hoitamaan tätä asiaa eteenpäin.

Jos jollain on kokemuksia jommasta kummasta järjestöstä (niin hyviä kuin huonojakin) niin otan mielelläni vastaan. Oon tässä nää muutamat vuodet lueskellu ties minkä näköisiä au pair -blogeja, joiden avulla oon kuumeisesti koittanu päättää kumpi järjestö olisi mulle parempi, valitettavasti ilman tulosta. Muuten tää oli tältä osaa tässä ja päivittelen sitten, että miten tässä koko hommassa on oikein edistytty, kunhan sen aika tässä koittaa. Viimeistään ens viikolla tulee jotain päivitystä kunhan selviän sen CC:n haastattelusta läpi.

edit// oishan se myös hyvä jos sais esim kommentit toimimaan... tai ainakaan itellä kun kirjaudun ulos, ni ei tuu mitään linkkiä mistä tähän edes voisi kommentoida. Ai mikä tekniikan ihmenero? Eli voisin ehkä koittaa tapella sit sen kanssa seuraavat tunnit...

edit2// tunnen oloni internetin supersankariksi! 6 tuntia tuli renklattua Googlen hakua ja etittyä vastauksia tohon kommentointiongelmaan ja nyt vihdoin löysin siihen ratkasun, wohooo!