I will never forget the moment

Pikapäivitys! Ja näin alkuun taas pahoittelu kuvattomasta postauksesta. Mulla on tää viikko oikeesti niin täyteen bookattu, että älkää toverit ihmetelkö jos musta ei hirveesti täällä kuulu. On varmaan ymmärrettävää, että vietän mielummin mun ajan täällä kavereiden ja perheen kanssa kuin tässä läppärin edessä bloggerissa. On vieläki ihan uskomaton fiilis, että muka oon Suomessa! Jotenki ku kaikki täällä on ollu vaan niin kaukasia asioita vielä viikko sitte ja nyt muka oikeesti vaan meen sillä perus 121-bussilla Kamppiin ja sieltä kotiin, kävelen jossain prismassa, kuulen suomea joka suunnasta ja käytän euroja. Kiva pieni shokki, maltan tuskin odottaa sit ens kesää, kun tuun tänne takas lopullisesti. Varsinki nyt, kun tuun asumaan ihan täysin amerikkalaisessa perheessä, eikä sitä suomalaisuutta tuu mistään suunnasta. Paitsi whatsappista ja skypestä.

Maanantai meni ihan kivasti. Kävästiin äidin kanssa tosiaan Sellossa olevinaan shoppailemassa, mutta jotenki mistään ei löytyny mitään ja loppujen lopuks ostin vaan uudet legginssit. Sellosta suuntasin junalla Helsinkiin ja mentiin kaverin kanssa siis kattomaan Catchin Fire, joka oli muuten ihan huippu. Sovittiin jo toisen kaverin kanssa, että mennään kattomaan se torstaina, koska molemmat haluu nähä sen uusiks :D Leffan jälkeen kierreltiin vielä Kampissa hetki, ennen kuin lähettiin kotiin. Mukamas koitin mennä ajoissa nukkumaan, mutta olin sitte vielä kahelta pirteenä hereillä.

Tänään tein taas aamulla kuolemaa, kun piti herätä kymmeneltä. Raahustin portaat yläkertaan ja lagasin meijän sohvalla puol tuntia. 11:30 mulla oli vihdoin ja viimein kauan odotettu kampaaja. En vaan ikinä uskaltautunu minnekkään kampaajalle siellä Jenkeissä, koska en voinu olla varma niiden luotettavuudesta tai miten hyvin ne tekee työt :D Mulla tosiaan täällä Suomessa ollu sama kampaaja niin kauan kuin muistan, joten on ollu niin helppoa istua sen tuoliin, kun se tietää just eikä melkein mitä mä haluan. Siellä meni KAKS TUNTIA ja värjättiin siis mun jäätävä tyvikasvu ja leikattiin pois kaikki huonot latvat eli toisin sanoen ihan liikaa. Ainaki 10 senttiä... saa nähä milloin nää on siinä tavotepituudessa. Laittaisin kuvaa jos vaivautuisin lataamaan noita kuvia puhelimesta :D Ehkä ens postaukseen sitte.

Kampaajalta hyppäsin taas bussiin ja näin kaveria Helsingissä reilu tunnin ajan. Tän jälkeen nähtiin taas mun eilisen leffakaverin kanssa ja mentiin minnekäs muuallekaan kuin leffaan. Katottiin se Bad Grandpa ja voi jösses mikä leffa. Siis putoilin ihan liikaa koko ajan ja jossain kohtaa vaan naurettiin niin paljon, ettei enää pystytty lopettamaan. Jos joskus on tylsää niin menkää kattoo se! :D Kierreltiin pari kauppaa ennen kuin lähettiin taas koteja kohti. Nyt oon täällä katellu Salkkareita ja voi jestas miten kujalla oon. Ja voi miten hyvää äidin tekemä kotiruoka onkaan. Tai sit se ruisleipä. Ja irtarit. Mietittiin jo äidin kanssa, mitä kävis jos laittais ruislepiä spacebagiin niin, että sais enemmän mahtumaan mukaan :D Miten mä muka ikinä voin täältä lähteä pois?! Noh, ihana tietää kuitenki, että mulla odottaa siellä Jenkeissä uus ihana perhe! Ne tytöt koko ajan kyselee, että milloin tuun ja on ihan superinnoissaan musta. Skypettelen niiden kanssa huomenna pitkästä aikaa :) Jotenki nyt on semmonen fiilis, että nyt siellä oikeesti odottaa se perfect host family for me!

Nyt jos sitä taas menis lämmittelemään sitä saunaa. Voi mulla tulee sitäki ikävä niin paljon. Varsinkin, kun talvi on tulossa ja tulee kylmä! Onneks tuun asumaan 1000km Westfieldistä etelämmässä, joten luulis sinne tulevan kesä vielä nopeemmin. Ehkä mä selviin. Sitte elokuussa äkkiä superhyökkäys mökille, jossa on ihan maailman paras puusauna! Sellasta täällä. Mahtavaa viikkoa kaikille! :)

Home sweet home

Heissan! Eli jos joltain nyt vielä jäi ymmärtämättä niin meikäläinen on tällä hetkellä täällä koto-Suomessa lomalla! Suomessa kavereista vaan kaks ja perheestä äiti ja isäpuoli ties mun tulosta. Viime viikolla mietin hirveesti, että mitäs mä nyt teen ton 1,5 viikkosen aikana, kun olisin ns. kodittomana. Sit äiti kriiseili whatsappissa, että mitä jos joudun tulee kotiin kesken kaiken, kun ei oo yöpaikkaa ja siitähän se idea lähti :D Pistin äkkiä aluekoordinaattorille viestiä, että onnistuisko tämmönen ja voi jessus kun "Yes, you certainly can visit Finland..." -vastaus tuli niin meikäläinen alko vaan itkeä onnesta. Eli missään vaiheessa en ollu edes menossakaan mun aluekoordinaattorille yöks. Oli kiva keksiä kaikkea soopaa kuinka se muka asuu jossain Philadelphiassa ja selittelin ihan totisena kavereille miten hassua on viettää thanksgiving sen luona kun en oo edes koko ihmistä tavannu :D

Seuraavana päivän kerroin yhelle parhaalle kaverille tosta ja suunniteltiin hienosti kuinka yllätetään kaks muuta kaveria. Lennot ostin torstaina, eli viikko ennen lähtöä ja vaikka hyvin meni mun säästöt sinne niin oli kyllä joka dollarin arvosta! Ei siinä kyllä oikeen osannu ees uskoa, että on ihan oikeesti menossa Suomeen. Siis kun sitä on henkisesti valmistaunu olemaan vuoden poissa jolloin tässä vaiheessa koti ja ihmisten tapaaminen siellä tuntuu jotenki tosi kaukaisilta ja uskomattomilta. Pahinta oli, kun ei tosiaan voinu kuin vaan muutamalle ihmiselle hehkuttaa asiasta niin ei senkään avulla oikeen voinu uskoa. Koko ajan pelkäsin lipsauttavan väärään whatsapp-keskusteluun mun suunnitelmia tai lentoaikatauluja.

Lentojen bookkaamisen jälkeen aika meni tosi nopeesti. Kriiseilin kaikesta, muunmuassa just siitä helkkarin matkalaukusta. Ei naurattanu kun laukun painoraja oli sen 50lbs ja mun laukku ei vaan millään päässy sen alle. Pahimmillaan oli 58. Torstaina vielä päivällä Lena joutu seuraa vierestä, kun tappelin noiden kamojen kanssa. Loppujen lopuks mun laukku oli sen 52 ja käsimatkatavara 35 :D Tän lisäks vielä iso käsilaukku joka se oli kanssa miljoonapainava. Nyt on kädet muuten ihan jumissa noiden laukkujen kannon jälkeen. Torstaina vielä siis päivällä hain Edvinin ja Empun koulusta, jännitin ihan sikana kotiin menoa ja sanoin heipat perheelle. Edvin ei edes tullu mua halaamaan, se oli vihanen mulle, koska oli ite hävittäny just lahjaks saamansa marmorikuulat :D Sen sijaan esim Eino halas mua aamulla ja vielä ilta päivällä pariinki kertaan ja tuli mukaan heittää mua juna-asemalle ja huuteli monta kertaa mulle moikat. Kyllä varmasti vähän ikävä tulee vaikka overall on jotenki helpottunu fiilis :)

Mun hostit jo ikuisuuksia sitten sano, kuinka ne ei suostu ketään hakea tai viedä JFK:lle, koska sinne on kuulema ihan hirveetä ajaa. Joten tyydyin siihen, että mut heitettiin meijän omalle juna-asemalle. Juna lähti 5:40pm Westfieldissä. Newarkissa vaihdoin junaa (ei naurattanu ku raahasin matkalaukut ensin alas ja sitte portaita ylös VÄÄRÄLLE laiturille) ja Penn Stationilla olin siinä puol 7. Sieltä selviydyin Long Island Rail Road -alueelle ja sieltä otin junan Jamaica Stationille. Sieltä Liukuportaat ylös, porteista läpi ja JFK:n AirTrainilla terminaali 1:seen. Siinä kohtaa kyllä huokasin helpotuksesta. Vielä enemmän sen jälkeen, kun tiskillä mulle ei tullu sitä 50 dollarin ylipainomaksua laukusta. Valitsin siis mun virkailijan hyvin! Kentällä hengailin ja pistin pari viestiä kotiin siihen asti, että siinä puol 10 aikaan pääs koneeseen sisään.

Koko illan huippukohta oli siinä, kun lentokone lähti liikkeelle ja tajusin ettei mun vieressä niillä kolmella muulla penkillä istu KETÄÄN. Nousun aikana katoin jakson Big Bang Theoryy, kunnes vyön sai ottaa pois, nostin käsinojat veke ja menin vaan niille penkeille makaamaan neljän tyynyn ja viltin kera. En ollu ainut, jolla oli lennolla yhtä luksusta! Vähän ennen 12 heräsin äkkiä syömään dinnerin, ei kyllä ollu nälkä, mutta oli hyvää ja siinä oli niin ihanan näkönen ja makunen brownie jälkkärinä :D Tän jälkeen nukahdin melkein samantien uusiks ja seuraavan kerran heräsin vaille 5 (jenkkiaikaa siis) syömään aamupalaa: hedelmiä, muffinssi, myslipatukka ja appelsiinimehua<3 Ja perillä Frankfurtissa oltiin about 6 tai no paikallista aikaa 12 aamupäivällä.

Kentällä oli ilmanen wifi, joten äkkiä menin selittelemään parille kaverille kuinka nukuin niin huonosti täällä vieraassa paikassa aluekoordinaattorin luona ja samaan aikaan toiselle kaverille kerroin, että nukuimpa hyvin lentokoneessa :D Pian meijän portille pääs jo ja suuntasin taas koneeseen. Ihan kiva joo... lento piti lähteä 13:50 ja kymmentä yli tulee ilmotus, että on about 40 min delay. He he... äkkiä kaverille viestiä, että oon myöhässä ja ei oo kiirettä kentälle. Siinä vaiheessa kun kello on 15:30 ja päästiin lähtee ni ei naurattanu. Lento kesti noin kaks tuntia ja tuntu ehkä maailman pisimmältä ikinä. Viihdytin itteäni syömällä mun läksiäislahjasuklaita ja nukkuen tai ainaki yrittäen. Oli kyllä ilo suuri, kun näki laskeuduttaessa Helsingin valot. Oikeesti melkein itkin siinä :D

Rakas Iso Omena

Kentällä mun kaks parasta kaveria oli mua vastassa. Toinen oli hienosti keksiny selittää, että haetaan sen iskä ennen ku ne menee Starbucksiin. Siinä sit oli kaverin ilme näkemisen arvonen ku minä (ensin menin jo itekki ohi :D) tulinki sieltä. Ei hele harmi ettei oo videoo siitä. Muutamien tai miljoonien ihmettelyjen jälkeen ajettiin Pasilaan hakee toinen kaveri. Nauran täällä sille sen reaktiolle, kun toinen avaa auton oven ja näkee mut siellä. Siit on niiiiin paras video, et ei juma! Oli ihan hassua kyllä olla samassa maassa, kaupungissa, autossa kolmen parhaan kaverin kanssa. Ei tsiisus ei sitä fiilistä osaa edes selittää. Yks maailman parhaimmista fiiliksistä IKINÄ. Ajeltiin sitte keskustaan ja suunnattiin minne muuallekaan kuin vasta-avattuun Starbucksiin. Kauhistelin miten pieni frappuccino makso 4,9 euroa, MITÄ IHMETTÄ? Mutta pakko sanoa, että oli muuten miljoonasti parempaa kuin Jenkeissä, oikeesti. Jälkeenpäin, kun kattelin tilitietoja niin silmät putos melkein lattiaan, kun näin, että toi oli dollareissa 6,9! Siis Jenkeissä olisin samasta juomasta maksanu 3,95 dollaria :D Minkäs sille voi, että on tottunu niihin halpoihin jenkkien hintoihin.

Starbuckseilun jälkeen yks kaveri suuntas jonnekki bileisiin ja kaks muuta heitti mut kotiin. Olipas hassua vaan kävellä sitä kotipihaa. Menin koputtaa oveen ja ensimmäinen mitä kuuluu oli "MINNA MITÄ SÄ TÄÄLLÄ TEET?!" Siinä oli pikkuveli ja -sisko ihan ihmeissään. Veli oli ihan shokissa eikä aluks edes uskaltanu tulla eteiseen sanomaan mitään. Se alko kiipeilee meijän ovenkarmeissa ja vasta hetken päästä kuulu riemunkiljahdus ja se hyppäs mun kimppuun! Sanoin heipat kavereille ja jäin kotiin viettämään pizza- ja saunailtaa! Kummastelin kuinka meijän keittiön tiskipöydät on liian matalat ja portaat oudot (kaaduinki niissä jo komeesti, etten vaan ehtis unohtaa miltä perslasku meijän portaita pitkin tuntuu :D). Sauna ja Somersbyn päärynäsiideri oli kyllä jotain niin parasta. Ja tietenki oman perheen seura! Jet lagailin mukavasti ja vihdoin siinä kahelta nukahdin. Oli työn ja tuskan takana herää 11 seuraavana aamuna.

Eilen kävin pimpottelemassa kahen muun hyvän kaverin oven takana ja videomatskut löytyy näistä myös. Ei hitto niitä ilmeitä, kun ne näki mut! En vaan voi olla nauramatta! Käväsin sitte yhen kaverin kanssa jo Ikeassa hodareilla ja jätskeillä. Lisäks kävin Prismassa ja mun rakkaassa lähiostoskeskuksessa. Siellä muuten tuli liukuportaissa vastaan isäpuolen sukulaisia ja eikä kun niiden ilmeet oli kanssa niin priceless, kun ne näki mut :D Siis tää on ollu ihan parasta yllättää kaikkia ihmisiä täällä! Mutta joo, oli hassua kävellä siellä Ison Omenan käytävillä ja tajuta, ettei mikään oo muuttunut, mutta silti kaikki tuntu niin uudelta ja oudolta. Illalla olin sleepoverilla mun pikkuveljen huoneessa ja mähän nukahdin taas vasta kahelta.

Tänään tein kuolemaa, kun piti herätä kymmeneltä. Oikeesti ei jestas miten vaikeeta oli. Herkullisen ruisleipäaamupalan jälkeen säpuoli heitti mut kahekstoista Kamppiin (kriiseilin, koska oisin muuten joutunu maksaa 4,5 euroa bussimatkasta sinne, koska en ollu ehtiny lataa mun bussikorttia). Näin taas yhtä parasta kaveria ja oli kyllä ihana vaan kävellä ympäriinsä ja jutella. Ihanaa huomata kuinka oikeesti MIKÄÄN ei oo muuttunu viimesen neljän kuukauden aikana meijän (tai muidenkaan kavereiden) välillä. Vaikka ei tehty mitään sen erityisempää niin silti oli niin parasta<3

Nyt oon ollu kotona, kirjotellu tätä postausta varmaan yli tunnin, joten 10 pistettä ja papukaijamerkki sille, joka jakso lukea! Varsinkin, kun kuvia on huimat kolme :D Huomenna lähetään äidin kanssa Selloon shoppailemaan ja Chico'siin syömään. Iltapäivällä taas Helsinkiin kattomaan kaverin kanssa vihdoin ja viimein Catching Fire. Olin niin innoissani tosta leffasta, nyt vielä enemmän, kun pääsee parhaan kaverin kanssa kattomaan! Ens viikolle on kyllä paljon kivaa tekemistä ja en malta odottaa, että pääsee näkemään lisää sukulaisia ja kavereita! Harmi vaan, että kun on paljon tekemistä niin aikaki menee liian nopeesti ja pian huomaanki, että on jo taas viikonloppu ja loma lähenee loppuaan. Hassua olla Suomessa lomalla :D Tiistaina mulla on lähtö siis 6:55 kohti JFK:ta! Mutta on tässä vielä vähän reilu viikko aikaa.

Joskos sitä menis taas lämmittelemään saunaa ja nautiskelemaan mun toisen Somersbyn. En vieläkään usko, että oon Suomessa! Heippa.

Ps. limupullot on täällä oudon muotosia!

SURPRISE!

Tältä näytti mun torstai ja perjantai. Ei lisättävää: PARASTA

¨

You only hate the road when you're missing home

Miten mulla on ihan torstaifiilis? Eilenkään ei tuntunu kyllä yhtään tiistailta. Tosin ehkä johtuu siitä, että mulla on huomenna jo vika työpäivä, joka seki on aika vajaa kun lähen jo siinä iltapäivästä/alkuillasta täältä pois. No joo, viimeset kaks päivää ei oo sisältäny mitään ihmeempiä. Oon juossu kaupoilla mm. joululahjojen perässä ja kotona ollessa oon pakkaillu kamoja. Lähes kaikki on nyt matkalaukussa ja herranjestas kun on täyttä :D Oli kyllä space bageille käyttöä. Sain myös mun lentotiedot Charlotteen, jonne saavun 3.12. puol yheksältä illalla :) Tän lisäks oon pessy taas kasan pyykkejä, silittäny poikien kouluvaatteita ja käytin siihen ainaki 2h aikaa enkä siltikään saanu kaikkia silitettyä. Jossain kohtaa löysin kuitenki itelleni vähän omaa aikaa ja istuskelin Barnes&Nobelissa teellä ja ihastellen siellä halvalla myytäviä Cheesecake Factoryn juustokakkuja ja cupcakeseja! Sanoin myös joku päivä ohimennen heipat mun tutulle täällä johon sattumalta törmäsin kaupassa.

Tänään tuli huonoja uutisia, koska Emppu jäi kotiin vatsakivun takia. No se sai luvan katella telkkaria, mikä on kyllä hyvä mulle kun pitää siivoilla mun huonetta ja vessaa sekä pestä pyykkiä ja kriiseillä muuten vaan noista matkalaukuista ja siitä, että saanko oikeesti kaiken mahtumaan mukaan :D ei naurata sit ku pitäis lentokentällä päästä painorajojen ali, ei nimittäin houkuta ne ylipainomaksut yhtään. Tänään on myös pikku-ukolla lätkää, mikä tarkottaa, että mulla on oikein ihanan pitkä päivä, koska kotiin päästään vasta seiskan jälkeen. Hostmom tais vielä sanoa, että sillä voi mennä tänään vähän pidempään. Huhhei. No kyllä se tästä, huomenna alkaa mun kauan kaivattu 1,5 viikon loma jolloin mulla ei oo mitään velvotteita liittyen lapsiin, ihanaa!

Ihana minipurkki, eikä maksanu ku dollarin! 

Hyi tällä viikolla on myös huomannu miten 7-8h on mulle aivan liian vähän yöunta. Mä vihaan sitä, koska mulla on aina viimeistään 6:15 herätys, joten pakko aina mennä aikasin nukkumaan. Viimesenä kolmena yönä oon nukkunu normaalia vähemmän ja oon oikeesti zombeillu sit täällä aamulla. Tulee säälittävä olo, kun meikä menee nukkumaan ennen kymmentä ja kuulen vaan kuinka viereisessä huoneessa Eero tekee vielä hirveellä vauhdilla läksyjä. Ja aamulla välillä erehdyn valittelemaan väsymystä samaa aikaa kun hostiskä kertoo kuinka oli vasta keskiyöllä kotona... En ehkä haluukaan ikinä tänne asumaan ku ihmiset tekee ihan hulluja työpäiviä!!

Kyllä tää tästä... ehkä!

Huomenna nään Lenaa viimestä kertaa, leivon vähän chocolate chip cookiesseja ja siivoon mun huoneen lähtökuntoon! Mutta ei tässä muuta ihmeellistä. Kohta vois vaikka pestä omia pyykkejä ja syödä vähän jätskiä siinä samalla... miks mä jaan tämmösiä tietoja? :D En tiedä päivittelenkö tänne huomenna mitään, mutta jos en niin viimeistään sitte viikonloppuna kun oon päässy perille ja asettumaan mun aluekoordinaattorille. On taas shokki sit ku huomisen iltapäivän jälkeen mulla ei ees oo puhelimessa nettiä :D Ai miten niin addiktoitunut?

Joo okei, heippa ja toivottavasti teillä on ollu kiva viikko! :)

The last weekend!

Viimeisiä viedään! Oli ihan mahtava viikonloppu ja mulla niin tulee ikävä meijän sleepovereita Celinan kanssa! Tuntuu hullulta etten tuu näkemään sitä kuin todennäkösesti vasta ens vuonna. Mutta onneks voidaan kuitenki whatsappailla entiseen tapaan vaikka siirrynkin tonne 1000 kilometriä etelään. Harmi ettei samaa voi tehdä Manhattanin kanssa. Mun dream city, joka on viimesen 4 kuukauden aikana ollut mua lähin suurkaupunki niin nyt jää tänne kaukaisuuteen. Hassua etten voi enää vaan ottaa bussia sinne sen enempää suunnitelematta. Oon kuitenki tosi onnellinen, että oon kuitenki nää kuukaudet saanu täällä viettää ja oon päässy näkee Manhattania niin paljon. Paljon on vielä näkemättä, mutta eiköhän tässä elämän aikana se tuu koluttua kunnolla läpi vanhainkotiin mennessä!

Eilen seikkailin kahella junalla Celinalle ja oli kyllä semmonen paniikki mulla päällä. Mun hostit oli siis töissä, joten kukaan ei voinu heittää mua toiselle juna-asemalle, josta olis päässy halvemmalla ja nopeemmin Celinalle. Menin Newarkin kautta ja koska mä en junaa hirveesti oo täällä käyttäny niin oli kyllä tuskallista myöhästyneen junan jälkeen kiireellä ettiä toisen junan lähtölaituria. Selvisin kuitenki oikeeseen paikkaan ja hyväks onneks myös se toinen juna oli myöhässä. Tein myös mun päivän hyvän työn, kun annoin jollekkin 2 dollaria jotta se pääsis Philadelphiaan. En sitte tiedä tarttiko se sitä rahaa oikeesti junalippua varten vai ei. Saavuin Celinan juna-asemalle 20 minuuttia myöhässä puol kuudelta ja sieltä huristeltiin sitten suoraan mallille shoppailemaan. Löysin pienen lisäyksen yhteen joululahjaan sekä söin elämäni ekan kerran Taco Bellissä ja järkytyin niiden halvoista hinnoista! Tän jälkeen haettiin mulle perus mansikkajuustokakku Cheesecake Factorysta (Celina oli just vetässy Starbucksin frappuchinon niin ei se enää jaksanu kakkua :D) ja ajettiin Celinalle. Kateltiin pari tuntia Big Bang Theoryy, pelasin sen hostkidin kanssa pöytäfudista ja söin mun juustokakkua. Oli ihan kiva ja letkee ilta. 

Tänään sai nukkua pitkään ja mäki sain onneks uudestaan unta sen jälkeen kun olin heränny puol 7. Seuraavan kerran heräilin siinä yheksän aikaan ja whatsappailin kavereiden kanssa siihen asti, että Celina heräs ja jaksoin raahautua ylös sängystä. Oltiin suunniteltua nopeemmin valmiita, joten otettiin puol kahentoista juna Manhattanille. Junassa suunniteltiin meijän tekemisiä, koska sää oli niin huono, että jouduttiin skippaamaan Rockefellerin Top of the Rock. Oli niin sumusta, ettei olis kyllä näkyny mitään. Käveltiin Penn Stationilta parikyt blocksia downtownin IHOPiin ja voi että mikä onni oli saada ruokaa sen jälkeen kun oli hetken kävelly ja ollu jotenki tosi huimaava ja heikko olo. Tilailin siinä berries&cream vohvelin ja sen lisäks hash brownin ja paistetun kananmunan pieneks suolaseks. Oli kyllä vaihteeks niin täyttävää, että sieltä sai taas melkein vieriä ulos :D Tarjoilija anto mulle 3 dollaria liikaa vaihtorahaa, joten olin hyvillä mielin kun napattiin se 2,75 dollaria maksava metro 59th streetille.

Oli kyllä ehkä maailman parasta!!

Käveltiin sieltä muutama blocksi taas ja saavuttiin tolle tutulle LOVE-patsaalle mikä lie. En tajuu miten en oo ennen siellä käyny vaikka kuitenki oon tienny sen olemassaolosta pitkään. No tulipa seki vihdoin nähtyä. Se oli muuten paljon isompi ku olin ajatellu! :D Joo. Sen jälkeen jatkettiin matkaa 5th avenuee pitkin Rockefellerille tsekkaamaan se luistelurata ja joulukuusi. Molemmat oli pettymyksiä. Jää oli säälittävän pieni ja joulukuusen tiellä oli iso joku lakanajuttu niin, ettei siitä näkyny kuin vaan latvassa oleva tähti. Tiesin, että valot laitetaan siihen päälle vasta 4.12., mutta ajattelin et siitä ois vähän enemmän näkyny jotain. No eipä voi mitään. Kyllä mä sen kuusenki vielä joskus näen omin silmin!

Seuraavana suuntana oli Barnes & Noble, koska yritin metsästää muutamaa lehteä, mutta vaihteeks huonolla tuloksella. Yllättävää. Pitää toivoa, että ne hyppäis jossain muualla mua vastaan! Tän jälkeen saatoin Celinan takas Penn Stationille, halattiin hyvästiks ja lähin Macy'sille. Ihan hullua, vihaan hyvästejä. Celina on täällä ollu yks mun parhaimmista kavereista ja tosiaan oltiin sen kanssa samaa aikaa training schoolilla. Muistan vieläki sen hetken, kun oltiin siellä luokassa ja piti kierrellä ympäriinsä tutustumassa muihin ja juttelin Celinan kanssa siinä, jonka jälkeen lisättiin heti toisemme facebookissa kaveriks. Emmä kuitenkaan itkuja tirautellu niinku heinäkuussa lentokentällä, mutta silti! Niin se Macy's... siis luoja kun se oli iso. En edes uskaltanu mennä hirveen pitkälle, koska pelkäsin, että eksyisin enkä ehtis mun bussiin kuudelta :D Siellä oli kuitenki täydet joulutohinat päällä (niinku koko Manhattanilla) ja melkein hetken tuntu kuin olis ollu Stokkalla jouluaikaan. Voi koti ja rakas Stockmann!

Macy'sin jälkeen kiertelin pikkasen 7th ja 8th avenueiden (miten toi taipuu?!) välillä kunnes päädyin Dunkin Donutsin kautta Port Authoritylle. Söin mun donitsin matkaeväänä ja kuuntelin musaa. Yllättäen onnistuin TAAS menemään just sillä bussilla, jossa kuski vaihtuu Newarkissa, joten täällä Westfieldissä olin about vartin myöhässä. Kotiin tullessa jutskailin puolisen tuntia mun hostmomin kanssa ja sain ilouutisia, kun se sano, ettei mun tarvii maksaa bensoja takas. Oon tosiaan näiden neljän kuukauden aikana ajellu omia juttuja yhteensä noin 300 mailia, joten hostmom vaan sano, että "ei se oo ku yks tankillinen, annetaan olla!" Käy mulle, säästin mukavat about 60-80 dollaria siinä. On se tosiaan ollu ihan kiva, että matkalla Edvinin koululta kotiin on kaikki TJ Maxxit, Marshallit, Targetit, Walmartit ja muut kumppanit, joten jos oon matkalla stopannu niihin, niin ei oo kertyny niitä maileja mun omiin ajoihin ihan liikaa. Lisäks tosiaan tää sijainti on niin huippu, kun tohon downtowniin missä on kanssa kauppoja, kahviloita, ravintoloita, leffateatteri, bussi- ja juna-asema niin pääsee kävelemään parissa minuutissa.

Koitin kuvailla noita jouluvaloja noissa puissa, ei oikeen onnistunu :D

Eipä sen kummempia! Vähän äsken taas muka yritin järkkäillä mun tavaroita täällä huoneessa ja noissa matkalaukuissa, mutta huonolla tuloksella. Että mä vihaan kuinka mun pitää olla niin tarkka siitä missä järjestyksessä joku juttu on. En esim IKINÄ vois vaan heittää tavaroita mun käsilaukkuunkaan miten sattuu vaan ne on siellä kauniissa järjestyksessä. Nyt näiden mun tavaroiden kanssa täällä oon hirveesti miettiny, että mihin pussiin jotku johdot menee ja mihin vaikka saippuat ja rasvat :D On se elämä rankkaa. Onneks helpottuu sitte parin päivän päästä, kun voi vihdoin pakata lähes kaiken laukkuihin, kun enää ei tarvii jotain juttuja! Sellasta tällä kertaa, mä lähen nyt nukkumaan ja huomenna kun herään, niin voin ilosena todeta, että tällä viikolla se ois tervemenoa kohti uusia seikkailuja!

Thanks for the memories

Mun lähtö Celinalle myöhenee tunnilla, joten ajattelin nyt nopeesti päivitellä kuulumiset. Ekaa kertaa vielä mun puhelimella (pahoittelut mahdollisista autocorrecteista). Tosin vaan siks, etten jaksa siirtää kuvia eka mun koneelle ja sit tänne blogiin :D no juu, eilen oli tosi tyhmä työpäivä. Lähinnä siks, että perus perjantaifiilis oli poissa, koska mun piti tänää olla töissä pari tuntia. Päivällä en tehny mitään kummempaa, kävin tapaamassa vikaa kertaa mun counselorit ja kun viimein pääsin sieltä pakoon niin tulin kotiin pesemään mun pyykkejä ja datailemaan. Iltapäivällä ei tarvinnu kuin heittää Emppu playdatelle koulun viereen ja hakea Eero koululta. Kotona olin kyllä vasta viiden jälkeen. Siitä mä aika pian suuntasin Lenalle. Tehtiin tunnin kävelylenkki ja kävästiin froyolla! Voi ku oli hyvää pitkän tauon jälkeen! Tän jälkeen piti vielä katella leffa, mutta päädyttiin vaan selaamaan telkkaria samalla kun juteltii henkeviä... tai ainaki melkein. 

Kotona olin joskus puol 10 ja samaa aikaa hostmom ja kolme nuorinta poikaa ajo pihaan myös. Oli selkeesti ollu kovat bileet siellä playdatella ku kaks nuorinta väsähti saman tien. Mun suunnitelma suhkot terveellisestä perjantaista päätty siihen, kun hostmon kaivo esiin pussillisen Dunkin Donutsin donitseja ja bageleita, jotka oli töissä jääny yli. No mitäs pienistä.

Tänään (ja myös huomenna) mun hostit on molemmat töissä, joten lupasin sitte aamulla viedä Einon lätkäpeliin. Herätys oli 7:15 tosin tietenki olin jo ihan pirteenä hereillä tunti aiemmin. Siellä mä 1,5h istuskelin sitte lämmitetyssä kahviossa lueskellen kirjaa ja whatsappaillen kavereille. Kotiin päästiin puol 11 ja lähin melkeinpä heti tonne downtowniin käymässä kaupoilla ja pankissa. Sain myös vihdoin ostettua pikkuveljelle joululahjan! On se hyvä olla kerrankin ajoissa, yleensä juoksen apinanraivolla päivä ennen jouluaattoa paniikin valtaamana lahjojen perässä :D 

Tän jälkeen oon vaan ollu kotona, koittanu saada jotain järkeä noihin mun tavaroihin ja panikoinut kuinka en ikinä saa mun kamoja mahtumaan noihin laukkuihin mitä mulla on mukana. Ja jos saan ni varmaan on tuhat kiloo ylimäärästä ja joudun sitte viimeistään joulukuun alussa itkeä lentokentän tiskillä kuinka mun muka pitäis maksaa ylipainomaksua. No eiköhän tää tästä... Odotan sitä hetkeä kun voin vihdoin tunkea viimesetki tavarat noihin matkalaukkuihin ja sanoa hyvästit mun jääkaappihuoneelle!

Nyt jos sitä vielä vähän koittais pakkailla lisää ja sit Starbucksin kautta juna-asemalle. Tästä viikonlopusta tulee ihan huippu. Tulee kyllä ikävä meijän yökyläilyjä Celinan kanssa :( no mutta vuoden aikana ehtii tulee täällä vielä käymään. Ainii ja huippuja uutisia koska äiti sano, että ne on mun isäpuolen kanssa suunnitellu tulevansa koko perheen voimin mun luona kyläilemään alkuvuonna<3 Parasta! Kyllä elämä alkaa täällä rapakonki takana hymyilemään!

Superit viikonloput teille kaikille!

Ai mulla on blogi?

Tää viikko on menny hirveellä vauhdilla eteenpäin. Tosin en kyllä valita, nopeemmin ainaki pääsee pois täältä :D Tosi ärsyttävää ku oon viimeset melkein 2 kuukautta vaan jumittanu täällä ja on tuntunu etten voi edetä mihinkään suuntaan. Mulla on ihan hirveen sekavat fiilikset nyt kaiken suhteen. Oon niin helpottunu, jännittyny, innoissani, stressaantunu ja vaikka mitä. Uuteen perheeseen pääsen menemään vasta 3. joulukuuta, koska niillä on koko thanksgiving viikko täynnä menoa. Mä ite olin sanonu niille, että jos tarve vaatii niin voin olla esim kaverilla tai mun counselorien luona tms., koska tää perhe suoraan sano, että perjaatteessa tartteis uuden aupparin vasta joulukuun alussa. Joten viikon päästä torstai-iltana suuntaan mun area coordinatorin luokse asustelee siks aikaa, että vihdoin pääsen alottaa tän koko aupparoinnin ihan puhtaalta pöydältä North Carolinassa :) Jotain kivaa tossa 1,5 odottelussa on, koska sit saa pientä hengähdystaukoa tästä aupparoinnista. Tosin palkatonta semmosta... Mut ei sitä ees tajuukkaan, miten paljon oikeesti sitä lomaa tartteis. Kaks viikkoa vuodessa on ihan tajuttoman vähän. Varsinki kun kuitenki asuu koko ajan työpaikalla, niin ei saa oikeen minkäänlaista taukoa siitä työstä.

Muuten ei oo mitään maailmaa mullistavaa tapahtunu. Oon vaihdellu sposteja ton uuden hostmomin kanssa ja se just kerto miten innoissaan ne tytöt jo mua odottaa sinne! Voi oon itekki niin fiiliksissä, seuraavista 8 kuukaudesta tulee niin huiput! Tiistaina skypettelin kotiin ja voi miten ihana fiilis tuli siinä jutellessa. Tuolla keittiönpöydän ääressä söin lounasta samalla kun äiti ja pikkuveli söi iltapalaa kotona. Ne oli vielä laittanu läppärin niin, että tuntu kuin olis ite istunu siellä pöydän ääressä myös. Siinä sitte välillä tokasin, että "heitäppäs se kinkkupaketti tänne" tai "annatko vähän voita" :D Ja voi miten mun pikkuveljestäki on tullu jo niin iso poika! Siltä on lähteny näiden neljän kuukauden aikana 6 hammasta ja lisäks se osaa jo lukea hyvin ja sitoo kengännauhat. Koulussaki ollu jo ekat kokeet! Voi mitä kaikkea täällä ollessa missaakaan! Onneks enää 2/3 vuodesta jäljellä, koska huomenna tulee 4 kuukautta täyteen!

Eilen kävin vähän joululahjaostoksilla (hehee pakko sanoo et on helpottavaa, kun ei tarvii miettiä mitä noille viidelle pojalle pitäis ostaa :D) ja alotin pakkaamisen samalla kuin skypettelin parhaan kaverin kanssa! Ei muuten naurata, että mun matkalaukku on jo nyt melkein täynnä ja sieltä puuttuu vielä ainaki puolet mun kamoista. Pitää varmaan mennä jostain Walmartista ostaa niitä pusseja, joihin vaan tungetaan vaatteet ja imetään ilma pois ja tsädäm yhtäkkiä matkalaukkuun mahtuuki tuplastin enemmän tavaraa. Harmi ettei se vaikuta niiden tavaroiden painoon mitenkään. Tällä kertaa on sentään helppo pakata, koska ei joudu miettiä mitä ottaa mukaan. Kaikki vaan kaapeista suoraan matkalaukkuun ja sillä siisti. Eilen sain järkättyä kaikki tärkeet paperit ja muut muovitaskuihin ja tällä hetkellä mulla on kaapissa ja hyllyissä vaan tavaroita, joita tarviin vielä tän viikon ajan. Mutta koska olen vaikea ihminen, niin mua ärsyttää kuinka en voi pakata tavaroita loppuun. En tykkää jättää asioita tolleen ihan kesken :D

Tänää on kyllä viikon hirvein päivä koska on pyykkipäivä. Viikkasin jo yhen koneellisen (yllätyin ku jokaiselle sukalle löyty pari) ja vielä on tulossa 5 koneellista lisää. Ja mua edelleenki oksettaa se vaatteiden haju. Voitte kuvitella ku pikkuherra Edvin on perjantaina laittanu märän paidan pyykkikoriin ni miten ihana ylläri on sitte melkein viikon jälkeen tyhjennellä sitä koria. Lisäks meijän siivouskomerosta löyty kahen koneellisen edestä lisää pyykkiä. Ei luoja miten voi olla näin paljon vaatteita?! Mun kaikki vaatteet varmaan mahtuis yhteen tai max 1,5 koneelliseen :D Hirveeks tän päivän tekee myös se, että kun mä 2:30 pörhällän tosta pihasta hakemaan poikia, niin seuraavan kerran astun ulko-ovesta sisään vasta 7:30. Haen eka Edvinin ja Empun, sit ajetaan hevonheimoon hakee Elias sen lätkätreeneistä, sinne mennessä on järkyttävä ruuhka ja takas tullessa vielä kamalampi. Jätän Empun ja Eliaksen kotiin ja me lähetään Edvinin kanssa suoraan hirveellä kiirellä ajaa sen lätkään. Katotaan ehitäänkö ajoissa, koska 1) ruuhkat 2) en oo aiemmin ajanu tolle rinkille 3) lisää ruuhkaa 4) varmaan tolla yhellä tiellä jatkuu edelleen tietyö. En ihmettele miks mun hostmom toivoo, ettei Elias pääse sen koulun lätkäjoukkueeseen, kun kerta sil ois treenit tuolla hevonkuusessa aina joka päivä eikä sieltä saa kyytiä pois. Se on nimittäin ihan hirvee se ruuhka, mikä siinä yhessä kohtaa on. Mulla meni tiistaina mailin ajamiseen puol tuntia.

Eilen haettiin muuten uus auto... tälleen parin kuukauden jälkeen :D ihan kiva se on, harmi etten varmaan ite pääse sillä ajamaan täällä. Mutta eilen jouduin ajaa hostiskän hienon sporttiauton autokaupasta kotiin ja oli kyllä semmonen jännitys siinä mukana. Se on niin moderni, että en ees ollu varma miten se käynnistetään. Lisäks se on tajuttoman matala. Tuntuu ku joku mikä tahansa normiauto vois tulla ja jyrää mut sillä sekunnilla. Ja no, tietenki pelkäsin paljon sen kolaroimista. No selvisin hyvin kotiin kuitenki :D

Joo mitä vielä. En tiiä mitä teen huomenna, laitoin just Lenalle viestiä josko se vois nähdä illalla. Lauantaina meen Celinalle yöks ja suunnitelmissa olis tosiaan Cheesecake Factory, Manhattan, brunssi Ihopissa ja kaikkea muuta mukavaa! Ärsyttää vaan kun mun molemmat hostit on la töissä, joten kumpikaan ei voi heittää mua yhelle juna-asemalle. Joudun ottaa junan tosta meijän asemalta Newarkkiin ja siellä vaihtaa junaan, jotta pääsen takas päin sinne Celinalle. Matka kestää ja maksaa tuplasti enemmän. No ei voi mitään. Mutta juu, apua tää viikko on pian ohi ja sit voinki sanoa, että tällä viikolla lähen täältä pois! :D Hassua ja niin kauan odotettua! Ja oikeesti uskooko kukaan jos sanon, etten oikeesti oo ottanu kuvia tällä viikolla mistään??

Heippa!

Boston

Kirjottelin tän postauksen suurimmaks osaks jo päivällä, mutta ajattelin odottaa kaverilta muutamia kuvia tätä postausta varten, joten en julkassu heti. En ehtiny saada kuvia, mutta ehkä lisään ne tähän myöhemmin. Mutta eipä mulla mitään lisättävää oikeestaan oo. Paitsi, että olipa huikeeta istuu 2,5h autossa ja seistä suurin osa siitä ajasta ruuhkassa. Parhaimmillaan menin semmosta kahen mailin tuntivauhtia<3 Mutta joo, nyt siihen itse asiaan:

Nonii nyt on Bostonin reissusta selvitty! Lauantaina heräsin 5:15 ja ei naurattanu. Raahustin alakertaan mun kamojen kanssa ja pian seuraan liitty hostmom ja Emppu. Niiden piti nimittäin lähteä samaan aikaan jonnekki hevonkuuseen lätkäpeliin. Kerrospukeuduin oikein huolella, koska tosiaan mulla ei sitä talvitakkia ole. Legginssit, farkut, paksu neule, huppari, takki, lapaset, pipo, huivi ja olikohan vielä jotain. Juna lähti 6:48 joten mä hiihtelin juna-asemalle jo puolen aikoihin. Onneks pari muuta tyttöä sieltä kurssilta tuli samalla junalla, niin olin niiden kanssa jotta osaan vaihtaa oikeeseen junaan :D Penn Stationilla oltiin vissiin 7:40. Kävästiin ostamassa eväitä ja suunnattiin meijän pick up -paikalle. Bussi yllättäen oli myöhässä ja voi jestas koko matka oli ihan helvettiä. Mun edessä oleva tyttö nojas taaksepäin ja mulla tosiaan osu polvet sen penkkiin jo siinä vaiheessa kun se oli normiasennossa. Ihanaa olla pitkä... Tän lisäks tosiaan mun toi oikee polvi oli ihan räjähdyspisteessä, koska se tosiaan oli koko matkan siinä samassa asennossa. Kaiken huipuks mun vieressä oleva alko lakkaa kynsiään jollain järkyttävän hajusella kynsilakalla ja migreeni iski sillä silmänräpäyksellä ku lakkapullo aukes. Tietenkään siinä vaiheessa otettu migreenilääke oli jo liian myöhässä ja kärsin sitte koko loppu päivän ja illan siitä.

No selvisin kuitenki hengissä ja saavuttiin Cambridgeen siinä kahen aikoihin. Meillä oli tunti aikaa kierrellä ja syödä siellä ennen kuin alko neljän tunnin kiertoajelu/-kävely oppaan kanssa. No se tunti meni siihen, että meijän pieni porukka (johon kuulu minä, kaks ruotsalaista, ranskalainen ja argentiinalainen) jonotteli Panera Breadissa meijän ruokia. Ei oltu tosiaan ainoot jotka sen oli bongannu ja päättäny mennä sinne syömään. Ruuan jälkeen suunnattiin sitte Harvardin kampusalueelle ja oli kyllä tosi siisti paikka. Just semmonen ku nähny kaikissa leffoissa jne. Tuntu hassulta kävellä vaan siellä pitkin pihoja, kun perjaatteessa se on toisen koti ja piha missä kuljettiin :D Tunti kierreltiin siellä kylmyydessä kunnes hypättiin bussiin ja jatkettiin matkaa Bostoniin.

Muutamat kiljahteli tän nähdessä, koska on kuulema Legally Blondesta.
Itehän en oo koko leffaa edes nähny :D

Kierreltiin kyllä vaikka missä ja meijän opas oli ihan mahtava. Se heitti läppää siitä, kuinka ei ollu hyvä laittaa korollisia buutseja jalkaan, kun joutu välillä kävellä mukulakivikaduilla. Mun ehdoton lempparipaikka oli Beacon Hill. Jotenki niin tosi rauhallinen ja nätti paikka, muistutti paljon Greenwich Villagea. Siellä oli myös Bostonin kaikista halutuin katu asua. Koko katu oli täysin private. Siellä olevat asunnot maksaa mukavat parikyt miljoonaa dollaria, mikäs siinä! Harmi, että tossa kohtaa oli tosi pimeetä, ettei oikein hyviä kuvia saanu otettua. Nähtiin myös Amerikan ihan eka Kindergarten, ja koko toi kindergarten-systeemi on tullu ihan alunperin Saksasta tänne Jenkkeihin. Jossain kohtaa oltiin pienellä sivukadulla ja yhtäkkiä yhteen ikkunaan hyppäs kissa ja mähän sain hirveen sydärin, koska olin siinä ihan vieressä. Ei naurata, parempi alkaa tottua niihin karvakasoihin ja nopeesti. En vaan ymmärrä mikä niiden ongelma on kun ne aina jostain sniikkaa ihan mun lähelle ja onnistuu säikäyttää mut.

Kierreltiin vielä joku puisto läpi ja tän jälkeen kuulu ilonkiljahduksia, kun opas sano, että nyt mennään hotellille! Mä juoksin melkein pää kolmantena jalkana bussiin. Hotelli oli ihan kiva. Jaoin huoneen ruotsalaisen ja kahen ranskalaisen kanssa (joista kahen kanssa hengailin koko ajan tuolla Bostonissa). Toinen ranskalainen oli ihan shokissa, koska jouduttiin jakaa sängyt toisen ihmisen kanssa. Mietittiin siinä sitte sen lähettyä, että eiks se oo lukenu mitään sähköposteja tms. siitä, että sängyt jaetaan jotta säästäis rahaa. Ois sitte maksanu vähän enemmän omasta sängystä. No joo eipä siitä sen enempää. Latailn puhelinta hetken kunnes suunnattiin Cheesecake Factoryyn. Yllättäen siellä oli 50 minuutin jono, joten siinä välissä kierreltiin ihan pikanopeesti kaks ostoskeskusta siinä vieressä.

Ruoka oli superhyvää ja koska mulla ei oikeestaan ollu edes nälkä, kiitos mun kaikkien eväiden, niin en todellakaan jaksanu syödä mitään juustokakkua. Eikä kyllä kukaan muukaan. Ens viikonloppuna sitte, kun suunnataan Celinan kanssa juustokakuille! Tän jälkeen kierreltiin vielä sillä "meijän kadulla", otettiin vähän kuvia ja käytiin ostamassa seuraavalle päivälle aamupalaa valmiiks. No mun mukaan tarttu vaan kaks banaania ja kinderin patukoita :D Nukkumaan päästiin siinä 11 jälkeen ja oli ihanaa mennä nukkumaan tietäen, että voi nukkua yheksään asti.

No enhän mä tosiaankaa niin pitkään nukkunu vaan heräsin joskus puol 8 aikaan. No olipa aikaa valmistautua ihan rauhassa ja päästiin vielä ottamaan lisää kuvia tosta yhestä poolista ja kirkosta. Kymmeneltä hypättiin meijän bussiin, koska se vei meijät ilmaseks Quincy Marketille. Tehtiin ton yhen ruotsalaisen kanssa siitä esitelmäki koulussa. Se oli siis semmonen pitkä rakennus, missä oli paljon ruokapaikkoja ja sit sivulla meni vielä käytävät, joilla myytiin jotain turistirojua ja vaikka mitä muuta. Kierreltiin siellä, syötiin ja käytiin vieressä olevassa satamassa ottamassa lisää kuvia. Yhen aikaan päätettiin suunnata takas hotellille. Muut meni kävellen, mutta mä en mun polven takia tosiaankaan pystyny sitä matkaa kävellä, niin menin kiltisti metrolla. Ei naurattanu siinä vaiheessa, kun ei portaitakaan kunnolla voinu mennä, koska tuntu et joku sielä polvessa kohta poksahtaa. Noh, selvisin hienosti meijän hotellille ja matkalla ostin mulle Boston-paidan. Oli pakko saada edes jotain ostettua sieltä.

Hotellilla piti taas vähän latailla puhelinta (pakko muuten ostaa semmonen laturi, millä voi ilman pistorasiaa ladata!!) ennen kuin kolmelta alko matka kohti kotia. Tällä kertaa meikä oli se ainut onnekas, jonka viereen ei istunu ketään, joten sain mun jalalle paljon tilaa eikä polvet osunu edessä olevan penkkiin ollenkaan. Tosin mä kyllä törkeesti vaan laitoin mun laukun siihen viereiselle penkille niin ei siihen tietenkään kukaan sitte istunu :D Kun päästiin lähtee, niin nukahdin kyllä tosi nopeesti. Tais olla särkylääkkeillä taas jotain osaa siihen. Viiden jälkeen pysähdyttiin ja kävin ostamassa mäkistä keksin ja m&m mcflurryn, hei kiinnostavaa. Sanoin siellä vielä moikat meijän kavereille, jotka on toisessa bussissa, koska en tuu niitä varmaan enää ikinä näkemään. Loppu matka meni tosi nopeesti ja oltiin 40 min etuajassa aikataulusta. Missasin silti mun aiemman bussin ihan parilla minuutilla, joten päädyin istumaan Port Authorityn lattialla tunnin tehden en mitään.

Kotona olin kymmeneltä, purin mun kamat nopeesti laukusta pois ja kipitin nopeesti nukkumaan. Tänään oli kyllä niin kuolemaolo taas aamulla. Nukuin seittemän tuntia, joka on vaan mulle ihan liian vähän ja zombeilin alakertaan. Aamulla perus aamurutiinit paitsi, että Emppu ei menny tänään kouluun. Eli koko päivä töitä ja sen lisäks ekstra-ajoa iltapäivällä. Hohhoh voisin vaan kuolla tähän mun sängylle. Jotenki oon vaan niin poikki enkä jaksa tehä mitään. Nojoo, Bostonin reissu oli kyllä tosi kiva ja suosittelen kaikille vaan jos joskus on mahollisuus sinne mennä, niin menkää ihmeessä. Tykkäsin siitä tosi paljon ja siellä on kyllä paljon kivaa nähtävää!!

Jee jee, yli puolet pakollisista opintopisteistä kasassa nyt! :)

Rematchista sen verran, että nyt on vielä "tilanne" päällä. Tässä on muutamia järjestelyjä, koska tolla perheellä on nykyinen auppari eri järjestöltä, mutta se on kyllä koko ajan ollu tekemisissä EAP:in kanssa. Sitten kunhan kaikki noi jutut on pian hoidettu alta, niin match on virallinen! :) Tässä on myös vähän probleemaa aikataulujen kanssa, mutta eiköhän tää tästä. Semmosta siis, pidän teijät täällä ajan tasalla kyllä! Ja voi ihanaa, enää 8 työpäivää tässä perheessä jäljellä, kunnes on aika uudelle alulle! Jes jes :) Tulee kyllä olee tosi hassua lähtee täältä pois ja sanoo kavereille heipat. Viikonloppuna on onneks tosi kivoja suunnitelmia mun kahen parhaimman kaverin kanssa täällä! Kyllä se tästä, onneks lentokoneet on keksitty, niin pääsee nopeesti aina takas käymään Manhattanillaki!

North Carolina, here I come!!

RUMPUJEN PÄRINÄÄ JA KONFETTEJA KIITOS!

Täällä kirjottaa maailman tai ainaki New Jerseyn onnellisin tyttö! Mä nimittäin suuntaan kuun lopussa Charlotteen au pairiksi kahdelle supersuloselle tytölle! Juttelin tän äidin kanssa siis keskiviikkona kahesti puhelimessa ja tänään sitte oli skype ja vielä yks puhelu. Lisäks vaihdeltiin paljon sähkäreitä. Jo ekan puhelun aikana mulla oli ihan huippufiilis, hostäiti vaikuttaa niin ihanalta ja jotenki tosi rennon ymmärtäväiseltä. Juttuaki riitti vaikka mistä ja jotenki oli semmonen fiilis et THIS IS IT! Tytöt oli ihania skypessä ja ne oli kuulema puhelun jälkeen ollu tosi innoissani musta. Voi mitkä ilonkyyneleet tuli kun ne kovasti odotetut sanat "I would be happy if you wanted to come here." Nyt oon pommittanu kaverit ja perheen läpi mun ilouutisista ja ei hele en voi käsittää tätä. Se, että mun ei tarvii tulla kesken kaiken kotiin (vaikka olis ihana toki nähä kaikkia rakkaita siellä) on ihanaa, mutta että pääsen vielä just siihen perheeseen ku halusin ni on vielä ihanempaa! Ei oo kyllä onnella rajaa täällä.

Eli siis vielä kerran: perheeseen kuuluu 7- ja 9-vuotiaat tytöt, yksinhuoltajaäiti, karmaisevaakin karmaisevat kaks kissaa (okei ei ne niin karmeita ollu, mutta kun kissat yleisesti on mun vihollisia niin.... :D) ja siinä se. Tytöt harrastaa, tanssia, gymnastics (mikäs tää on suomeks) ja uintia. Okei mä huijasin teitä ihan vähän tossa sijainnissa, ne ei ihan asu Charlotessa vaan siinä ihan lähellä olevassa pienemmässä townissa, mutta en nyt muista sen nimee enää :D Tulee olee niin hassua tän perheen jälkeen mennä tonne, yhtäkkiä seittemän muun ihmisen jälkeen asunki vaan kolmen muun ihmisen kanssa. Voisin mennä nyt heittelee kärrynpyöriä tonne lehtikasoihin, mutta ehkä mä tyydyn vaan jäämään peiton alle mun ben&jerry'sin kanssa ja kattoa jonku leffan netflixistä!

Huomenna tosiaan aikanen herätys ja pitäis aikasin myös nukkumaanki mennä, mutta saa nähä mitä tulee! Oon niin hyper ettei mitään rajaa. Odottelen innolla, että Suomi herää ja mun puhelin piippailee viesteistä kotoota. Varsinki äiti varmaan itkee onnesta sielä sitte! Semmoset maailman parhaat uutiset. Ilmottelen lisää ehkä huomenna Bostonista jos aikaa ja jaksamista on. Tää hostmom soittaa mulle aamulla kunhan on puhunu enemmän sen aluekoordinaattorin kanssa, että miten tästä eteenpäin! Nyt ei muuta ku hyvät yöt Amerikka ja huomenet Suomeen!

TODAY!

Viime päivät on menny aika siivillä. Keskiviikkona yritin taas ettiä talvitakkia, mutta tuloksetta. Mukaan tarttu vaan uudet kuulokkeet, oli jo kyllä aikakin. Juttelin myös tän Charlotte-perheen kanssa puhelimessa kahteen kertaan ja oon niin innoissani siitä. Lisäks tää toinen perhe Greenvillestä sano meijän skypen jälkeen, että haluis mut niiden auppariks! Meillä on toisen perheen kanssa skype tänään iltapäivällä, joten teen päätöksen sen jälkeen. Toivon kovasti, että tää toinen perhe (siinä siis on ne kaks tyttöä ja yksinhuoltajaäiti) haluis mut, koska haluisin siihen ihan vähän enemmän! Mutta jos ei syystä tai toisesta halua, niin meen tohon toiseen! Se selvii sitte tänäiltana viimeistään! Oon niin excited!

Eilen oli täys työpäivä, koska Edvinillä ei tosiaan ollu koulua. Päivä alko taas jo rutiiniks tulleella kiukuttelulla ja karjumisella. Onneks päivällä meni ihan kivasti. Leivottiin pumpkinmuffineita, vaihdoin lakanoita, silitin lasten kouluvaatteita ja ja ja... tehtiin vielä jotain en muista mitä. Kun haettiin Emppu koululta niin eiköhän taas tappelu alkanu. En ymmärrä miten kahen ihmisen on niin vaikee istuu autossa edes minuuttia ilman, että joku huutaa?! Kotiin tultua syötiin ruoka, tehtiin taas jotain ja kun vanhemmat tuli kotiin, niin lähettiin Eliaksen kuorokonserttiin. Tai siis no eihän noi muut pojat edes halunnu tulla mukaan... Olipa ainaki rauhallista eikä tarvinnu kuulla tappeluita.

Tänään taas on täys työpäivä Edvinin kanssa. Aamu meni yllättävän hyvin. Tosin ihan vaan siks, että eilen jossain kohtaa se vihdoin tajus, että mä oon tosissani, kun sanoin ettei se pääse illalla Friday Night Lightsiin jos se ei käyttäydy. Siltä nimittäin lähti jo tän päivän playdate jo pois, koska tällä viikolla se on ollu ihan hirvee monsteri. Oon tehny korvapuusteja, Edvin on katelly Ice Age 4 ja tehny makaronikoruja! Eero pääs koulusta jo 12, joten mä suuntaan tässä pian pankin ja postin kautta hakemaan Emppua koulusta. Ihanaa, että voin jättää Edvinin kotiin niin ei tarvii kuunnella sitä tappelua autossa :D 4:30 on skype ton perheen kanssa ja sitte sen jälkeen lähetään koko perheen voimin (paitsi hostiskä) Empun ja Einon koulujen (ne on samassa koulussa, mutta toinen yläasteella ja toinen ala-asteella ja ne koulurakennukset on 40min ajomatkan päässä toisistaan) football-peliin tms. Joku tapahtuma missä on kaikkia valoja ja ruokaa ja sit se peli!

Huomenna herätys viimeistään 5:30 koska pitää olla 6:40 lähtevässä junassa kohti Penn Stationii. Sieltä sitte kasin jälkeen bussilla lähtö Bostoniin! Huippua! Mietin vaan, että miten mä tarkenen kun ei oo sitä talvitakkia! Sata hupparia vaan päällekkäin ni eiköhän se siitä! Nyt pakko lähteä, ilmotan uutiset tänne asap!

North Carolina?!

Mitään maata mullistavaa ei maanantaina päivällä tapahtunu. Aamu oli helppo, koska vein vaan Edvinin kouluun. Elias oli kotona, koska se oli kipee, mutta eipä se muhun vaikuttanu mitenkään. 14-vuotias pärjää hyvin ilman, että joku koko ajan paapoo vieressä. Se lähinnä siis lepäili omassa sängyssä ja joi teetä niin paljon, että jopa mä suurena teen ystävänä olin siitä ylpeä :D Iltapäivällä sitte pitiki hakea kaikki Edvin, Emppu, Eero ja sen koulukaveri koulusta, joten tän jälkeen ei ollu pienintäkään taukoa, kun jo piti lähteä Edvinin lätkään. Eli istuin pientä 5min taukoa lukuunottamatta koko ajan autossa klo 2:20-5:10. Kyllä vähän väsytti sen jälkeen. Lätkätreenien aikana mun counselor soitti ja kerto, että perhe North Carolinasta ois kiinnostunu musta ja soittaa mulle illalla. Mähän hypin siellä kahviossa ihan pilvissä ja pommitin kaverit ja äitin läpi mun intoiluviesteillä!

Perheeseen kuuluu äiti, isä ja 5v poika. Äiti on yllättäen lääkäri ja isällä on joku oma firma ja se käy Delawaressa töissä kolmena päivänä viikossa. Poika on pre-schoolissa tms. joka päivä 7:30-2:30. Perhe vaikuttaa ihan mahtavalta ja puhelimessa juteltaessa tuli kyllä tosi hyvä fiilis. Meillä on paljon yhteistä ja mun työ tossa perheessä kuulostais just hyvältä. Sovittiin just skype huomisillalle, jolloin pääsen juttelemaan myös tän pojan ja isän kanssa (ellei sen lentokone oo myöhässä). Nää asuu Greenvillessä, joka on noin tunnin ajomatkan päässä rannalta, 1,5h Raleighista, joka on North Carolinan pääkaupunki, ja reilu 3h päässä Washington DC:stä. Tää perhe kuulema tekee aika usein myös viikonloppureissuja DC:hen, mikä kuulostaa oikein mahtavalta! Ainut huono asia, jonka tästä perheestä keksin on se, että niillä KOLME kissaa. Ne jotka mut vähänkään tuntee, ni tietää, etten vaan voi sietää niitä. Saan sydäreitä, kun edes nään semmosen. Ne vaan aina onnistuu hiipparoimaan jostain mun huomaamatta ja yhtäkkiä hyppää naaman eteen. Okei ei se olis kyllä ongelma kuitenkaan. Mä en tykkää kissoista, mutta en niiden takia tosiaankaan sanois tolle perheelle ei :D

Tänää aamulla heräsin puol tuntia ennen herätyskelloa. Siinä sängyllä makoillessa pläräsin puhelimen läpi huomatakseni, että toinen perhe myöskin North Carolinasta oli ottanu muhun yhteyttä. Super iso kiitos Helmille, joka sille perheelle musta kerto ;) Perheeseen kuuluu yksinhuoltaja äiti ja kaks tyttöä (7&9v). Perhe asuu North Carolinan isoimmassa kaupungissa Charlotessa, eli paremmaks vaan menee hei. Sieltä on pari tuntia sekä biitsille että joillekkin vuorille, joilla on kuulema hyvä mennä camping ja hiking. Myös tää perhe kuulostaa ihan mahtavalta. Vastailin aamulla kaikkiin tän äidin laittamiin kysymyksiin ja pommitin tuplamäärän kysymyksiä lisää. Just tuli viestiä, jossa tää kiitti mun emailista ja lupas vastata mun kysymyksiin illalla kunhan pääsee kotiin.

Sanomattaki selvää, että oon superinnoissani nyt näistä molemmista perheistä! Toivon kovasti, että mun suuntana on North Carolina, koska noi molemmat perheet on ihan huippuja. Nyt odotellaan vaan toisen perheen spostia ja toisen perheen kanssa skypettelyä niin pääsen kertomaan teille enemmän :) Peukut pystyyn ja sormet ristiin, eiköhän tää tästä. Ois ihanaa vihdoinki saada varmistettua toi uus perhe ja alkaa suunnitella tulevaa!

Tänään sen lisäks, että oon ollu intopiukeena koko päivän, ni oon ollu myös töissä koko päivän. Edvin yski aamulla tosi pahasti, joten se ei menny kouluun. Oon pessy monta koneellista pyykkiä (vielä on yks koneellinen pyörimässä ja kaks lisää tulossa), viikannu niitä, tehny makaronilaatikon ja skypetelly siinä samalla puhelimella kaverille ja äidille. Samaan aikaan Edvin on katellu Ninjagota ja pelannu legoilla (yritin jopa tarjoutua leikkiä sen kanssa, mutta vastauksena sain vaan: "Miks oot täällä? Mee jo." ok... :D) sekä välillä ollaan pelailtu ristinollaa. Se on ihan superinnoissaan siitä pelistä, kun on sen just oppinu :D Äsken se söi jopa kaks lautasellista makaronilaatikkoa, mikä on hyvin harvinaista siltä, kun mun ruuat ei näytä ikinä kelpaavan sille. Nyt sit suunnataan hakee Emppu koulusta, minkä jälkeen pääsen jatkaa pyykkien kanssa. Ehkä jos sitä silittäis vielä noiden kouluvaatteita, niin ei tartteis sitäkään enää tällä viikolla tehä.

Semmosta. Tää on nyt tosi pikasesti kirjotettu postaus, että en ihmettele vaikka ois sata ja yks kirjotusvirhettä. No mitä pienistä. Superia viikkoa teille sinne!!

Mamma Mia!

Hohho eilinen oli jotenki tosi floppi. Päästiin hostiskän kanssa lähtee ajaa sinne Pennsylvaniaan vasta kahen jälkeen. Ajeltiin sinne reilu tunti ihan vaan saadaksemme tietää, että se auto oli myyty 20 minuuttia ennen meidän tuloa... Eli mä tosiaan uhrasin mun päivän Manhattanilla for nothing. No eipä voi mitään, voin nyt sentään sanoa, että on tullu käytyä taas uudessa osavaltiossa. Oli jotenki niin tyhmä olo aina välillä, kun puhuttiin autoista ja mä tyydyin joissain kohtaa vaan nyökyttää päätä ja vastaamaan "nii" :D Sellasta. Kotiintulomatkalla stopattiin Targetissa ja ostin mulle uuden hammasharjan ja jätskiä, mielenkiintosta hei! Oltiin kotona siinä puol 5 ja tulin tosiaan siihen tulokseen, ettei mun oo mitään järkeä enää lähteä Manhattanille, enkä kyllä muutenkaan oikeen jaksanu. Joten kotiin tultua lösähdin vaan mun sängylle ja söin kitkatteja.

Datailin vissiin sitte koko illan, koska nyt kun koitan miettiä mitä mä oikein tein ni ei tuu kyllä mitään muistikuvia mieleen. Jossain kohtaa yritin kattoa leffaa kera Chocolate Therapyn, mutta tuttuun tapaan siinä parinkymmenen minuutin jälkeen kyllästyin ja lopetin leffan kattomisen. Emmä sit oikeeksti tiedä mitä mä muka tein aina siihen puol 11, jolloin nukahdin ihan silmänräpäyksessä, kun peiton alle menin. Eiku ainii, nauroin mä ainaki hetken jos toisenki kuvalle Jaredista eilisillan keikalta, koska sillä oli letit päässä ::::D Niin tyylikäs mies hei, vissiin jääny Dallas Buyers Clubin Rayon-rooli päälle!! Ei ja nyt ku rupesin miettii lisää, niin luin myös mun vanhoja piilotettuja blogipostauksia parilta keikalta, kultajuhlista ja siitä, kun James ja Oliver Phelps (Weasleyn kaksoset Potterista) oli Suomessa. Voi niitä muistoja, parissa kohtaa kyllä vähän itketti!

Koska viimeyönä kelloja siirrettiin tunti taaksepäin (eli nyt on taas 7h aikaero Suomeen) niin mähän olin pirteenä hereillä jo ennen 7. Pakottauduin kuitenki vielä nukkumaan tunnin lisää, mikä oli kyllä iso virhe. Näin painajaista, jossa mut laitettiin kuskaamaan Eero ja 3 muuta poikaa lätkään isolla rekalla, jota en tosiaankaan osannu ajaa. Sen lisäks se ratti aina välillä katos ja jarruki oli semmonen pieni nappula. Tein sillä hienoja liittymisiä moottoritielle niin, että koko rekka oli ihan solmussa. Voi sitä tunnetta, kun tajusin, että se oli vaan unta :D Ei sen jälkeen enää huvittanu kyllä nukkua, joten nousin ylös ja laitoin itteni valmiiks Manhattania varten. Käväsin Starbucksissa ostamassa järkytävän makusta peppermint mochaa ja bussissa olin jo kymmeneltä. Siis hyi oksetus miten kamalaa se oli. Olin ihan innoissani, et jee joulumaut on täällä ja hyi mitä kuraa. Siinä oli sitä pepperminttiä ihan liikaa ja maistu niin keinotekoselta ällötykseltä koko litku :(

Sentään toinen mun bussieväistä oli hyvää!

Olipas vähän jotenki tylsää yksin aluks (yleensä mulla ei oo mitään ongelmaa olla Manhattanilla yksin, kun siellä on aina kaikkea uutta tekemistä ja näkemistä), mutta suuntasin aika pian ostamaan mulle liput Mamma Mia! -musikaaliin. Puoleen hintaan lähti lippu ja silti makso 76,5 dollaria... No olin jo varautunu siihen ja hei kyllä nyt Broadwayn musikaalista voi vähän enemmän maksaa! Tän jälkeen kiertelin parissa kaupassa muka yrittäen ettiä mulle talvitakkia, mutta lähinnä vaan kiersin kaupat kattomatta edes mitä niissä oli. Matkalla aina pysähtelin Starbucksien kohalla, jotta saisin mun puhelimeen wifin ja pääsin whatsappiin :D En oo tottunu siihen, ettei mulla oo puhelimessa nettiä! Tuntuu niin oudolta, ettei yhtäkkiä voikkaan laittaa äidille tai kavereille viestiä mitä tekee tai kuvaa sen hetken maisemista tms.

Kahelta alko Mamma Mia! ja voi että kun oli hyvä! Vaikka oon sen leffaversion musikaalista nähny, niin oli kyllä silti ihan mahtavaa nähä ihan oikeena musikaalina toi! Lauloin fiiliksellä biisien mukana ja välillä kyllä tuli kylmiä väreitä siitä miten hyvin ne laulokaan niitä biisejä. Oli kyllä tosi hauska ja hyvä, suosittelen kaikille! Sen jälkeen ku toi loppu, nii oli semmonen fiilis, että haluis samantien uuteen musikaaliin. Haluisin niin kovasti nähä The Lion Kingin, mutta ne liput siihen on ihan överikalliita, enkä oo ihan varma mistä siihen sais noita halvempia lippuja :( No joku päivä mä senki unelman kyllä toteutan.

Huomasin just, et tohon mun lippuun mun sukunimeks on laitettu Maria :D
Muuten hyvä, mutta se on mun etunimen toinen osa, ei sukunimi :D

Musikaalin jälkeen suuntasin Shake Shackiin pitkästä aikaa hampparille ja voi ku oli hyvää! Mun piti jo perjantaina mennä, mutta en ehtiny. Odotus taas palkittiin. En vaan tajuu miten joku hamppari voi olla niin hyvää :D Ei kyllä hirveesti siinä jonossa naurattanu, koska ku sinne aina on ulos asti menevä jono ja tänään oli superkylmä. Siihen tuuli niin, että naama jääty. Mua säälitti ne maratoonarit (tänään siellä oli siis maraton), joita aina välillä käveli vastaan ja ne veti joissain t-paidoissa ja shortseissa. Hullut. Hampparin jälkeen yritin löytää Victoria's Secretin tuloksetta. Oli vähän hankala, kun ei sitä hiton nettiä puhelimessa ollu, ni en voinu kunnolla ettiä sitä reittiä. Eli loppujen lopuks mä tein vaan jonku turhan kiertoreitin mun bussiasemalle. Mietin just, että miten mä aina joudun siihen bussiin, jonka kuski vaihtuu Newarkissa = bussimatka kotiin kestää 5-10min pidempään?! En nyt jaksa laskea kuinka monta kertaa oon Manhattanilla käynyt, mutta ehkä 3 tai 4 kertaa oon onnistunu välttää ton kuskin vaihdon.

Äsken tulin siis kotiin ja taas melkein juosten, koska tuolla oikeesti jääty. Ei varmaan mee hirveen huti mun arvaus jos sanon, että tuolla on hyvällä tuurilla +5°C. Siinä oli kyllä turpa jäässä oikeen huolella. Pakko taas ens viikolla suunnata parille kauppakeskukselle metsästämään sitä helkkarin talvitakkia. Eihän tästä oikeesti muuten tuu yhtään mitään. Tulis sille takille täällä mun huoneessaki käyttöä. Just mietin, että onkohan mitään eroa istunko omalla sängyllä vaiko terassilla. Tuntuu kuin mun niskaan tuulis jotain jäähöyryä. Vihaan kylmyyttä. Seuraava perhe joka ottaa muhun yheyttä vähänkään lämpimästä paikasta niin sanon heti kyllä. Okei he he en. Mistä tuliki mieleen, että yks area coordinator laitto mulle viestiä, että Baltimoressa olis yks perhe aupparin tarpeessa. Yh-isä ja 5kk vauva. Mietin vaan, että miten vaikee on lukee mun hakemus edes sen verran läpi, että tietäis voinko edes vahtia alle 2v lapsia. Mä en tosiaan oo infant qualified, joten en tohon perheeseen voi mennä. Harmitti kyllä, koska innostuin jo niin paljon, kun näin sen spostin otsikon. No ehkä tää tästä.

Ens viikko ei innosta yhtään. Kolme normityöpäivää ja sit torstai ja perjantai oon koko päivän töissä, koska Edvinin koululla on molemmat päivät varattu joitain vanhempainvartteja varten, eli lapsilla ei oo koulua. Fun. Oon yrittäny jo jonku aikaa miettiä mitä sitä tekis, mutta on vähän hankalaa, kun jotenki ei se osaa/tykkää tehä mitään. Kesällä oli niin hankalaa keksiä mitään tekemistä, jos se oli yksin, koska mikään ei kelvannu. Noh, ehkä me voitais kattoo leffaa ja vaikka leipoa niitä chocolate chip cookiesseja, kun se niistä niin paljon tykkää :D Ja no, pelata guess whota ja sitä karmeeta legolautapeliä, joita pelattiin koko kesä, kun mikään muu ei kelvannu. Viikonloppuna on sitte pieni irtiotto tästä koko paikasta ja osavaltiosta, kun suuntaan Bostoniin! Jotain uutta ja erilaista :)

Nyt meen ettimään mulle jostain pilkkihaalarin, haen kuumaa teetä ja sukellan peiton alle lukemaan Potteria! Ainii ja joku mies mun vieressä bussissa kommentoi kuinka hullun paksua kirjaa mä oikeen luen :D Nojoo, adios ja hyvää yötä!