Happy day!

"Hei Minna,
Suosituksesi ovat oikein hyvät. Oletan että saamme sinut hyvin sijoitettua."

Kyselin suosistusten perään ja tommosen vastauksen sain! Tää tarkottaa nyt sitä, että voin vihdoin varata ajan lääkärille, tilata rikosrekisterin, ja kaikki muut tällä hetkellä tarvittavat härpäkkeet. Mikään ei enää voi estää mua lähtemästä ens vuonna viettämään maailman parasta vuotta mun superlempparimaassa (paitsi ehkä jos jotain ongelmia tulisi viisumin kanssa tai en saa perhettä, mut noi ei oo niin todennäkösiä).

Fiilis on tällä hetkellä mitä parhain. Oon viikon aikana saanu kuulla supereita uutisia mm. siitä, että aikasemmassa postauksessa mainttu 30 Seconds To Mars tulee kesällä Suomeen ja sen lisäks maaliskuussa (vielä mun vikana ylppäripäivänä) Adam Lambert tulee keikkailemaan tänne kans. Ens vuodesta tulee kaikin puolin täydellinen vuosi, jos se musta on kiinni :) Lisäks, mulla on enää yks koe tällä koeviikolla jäljellä, minkä jälkeen alkaa mun vihoviimenen jakso lukiossa. En malta odottaa helmikuuta, jolloin ei tarvii enää ikinä (ylppäreirtä ja yo-juhlia lukuunottamatta) astua jalallanikaan siihen kouluun.

Seuraava missio mulla on saada hommattua se työpaikka, alkaa lukea ylppäreihin ja saada hakupaketti (jota en muuten oo täytellyt pitkäään aikaan) ja video valmiiksi. Eiköhän siinä oo tehtävää kerrakseen. Sellasta. Toivotaan nyt, että jotain kertomisen arvostakin tässä lähiaikoina vielä tulee, ettei tää mun blogi aivan muumioidu! 

ps. koska olen tekniikan ihmelapsi, onnistuin säheltämään jotain ton fontin ja tekstin koon kanssa. Toivon, että sain asetukset kuitenkin takas oikein, jos siinä on vielä jotain häikkää tai ei muuten vaan saa selvää ni ilmottakaa toki asiasta! :)

My Christmas Wish List

Ajattelin tässä joulun lähestyessä poiketa tästä au pair -teemasta vähän enemmän ja jakaa mun joululahjatoiveet teidän kanssa. Oon odottanu joulua viime joulusta lähtien ja oon overly excited koska jouluaattoon on enää hieman yli 5 viikkoa ja pikkujoulutkin on aivan pian täällä! Saako jo alkaa laulaa joululauluja ja syödä pipareita? No joka tapauksessa, tässä tulee mun tän hetken toivelista:

1.  Mun on monesti pitäny ostaa toi SATC-tuottariboksi, mutta aina se on vaan jotenki jääny! Mikäs olis sen mukavampaa kuin viettää joku viikonloppu vaan peittoon kääriytyneenä ja kattoa Sinkkuelämää teemuki kädessä!
2. Lahjakortit! Tiedän kokemuksesta, miten vaikeeta on lahjojen ostaminen, niin lahjakortit luulis helpottavan sitäkin. Ja mielumminhan sitä itse lähtee kaupoille vaatteita tms. ostamaan, kuin sitten palauttelee muiden ostamia kamppeita, jotka ei olekaan hyviä.
3. Puuttuvat Harry Potterit, joita onkin kolme (2,5,6)
4. Rahaa, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Sille tulee tarvetta, jos en minnekkään pääse töihin ennen kesää.
5. Longchampin peruslaukku, jonka oon jo ikuisuuden halunnut, mutta en oo saanut aikaseks sitäkään ostettua. Sen luulisi ainakin mahduttavan mun tarpeeksi suuren omaisuuden mitä aina on välttämätöntä saada tungettua sinne käsilaukkuun. Ja sitäpaitsi, voin jo niin kuvitella kuinka käytännöllinen toi on vaikka lentokentällä, kun pitäisi saada kaikki tärkeät tavarat mahdutettua käsimatkatavaroihin.
6. Uudet UGGit! Mikään ei voita näitä kenkiä lämpöisyydessään talvipakkasilla. Mun nykyiset (kohta 2 vuotta vanhat) on jo siinä kunnossa, ettei niillä kohta enää kehtaa missään kulkeakkaan.
7. Ja viimeisenä sitten Office for mac. Elämä olisi niin paljon helpompaa, kun olisi se kunnollinen word, eikä power point ja excelkään olisi yhtään pahitteeksi. Raivostuttaa, kun aina pitää käyttää äidin typerää windowsin konetta vain siksi, että voin avata joitain tiedotoja tai ihan vain kirjoittaakseni vaikka esseen koulua varten.

Siinäpä ne suurimmat lahjat ovat. Lisäksi listasta löytyy jotain niin perinteistä kuin villasukat ja suklaata! Ja ei, en todellakaan oleta saavani noita kaikkia kollaasiin kerättyjä juttuja. Tämähän on vain toivelista, koskaan ei siis voi tietää, mitä rakas joulupukkimme päättää tuoda! 

Loppuun vielä pieni info mun pikkuruisesta suunnitelmanmuutoksesta. Torstaina kaveri laitto mulle semmosta viestiä, joka sai siirtämään mun lähtöä nyt kuukaudella. Rakas lempibändini, 30 Seconds To Mars on tulossa kesäkuun lopussa keikkailemaan Suomeen eikä mikään saa mua jättämään tätä tilaisuutta väliin. Ite kun on aina (okei vaan kaks kertaa) tultu matkusteltua kyseisen bändin perässä ulkomaille, niin on enemmän kuin upeaa nähdä ne täällä koto-Suomessa! Ja mikäs olisikaan sen parempaa, kuin viettää mahdollisesti yksi viimeisimmistä viikonlopuista Suomessa kavereiden kanssa aivan parhaalla keikalla? Ja ehkä on ihan hyväkin, etten pääse heti jo kesäkuussa karkaamaan kohti Jenkkilää. Ainakin ehdin nähdä tällä hetkellä vaihdossa olevaa kaveria, joka varmasti vaikka ui takaisin Suomeen jos ei muulla tavalla kyseiselle keikalle pääse, ennen omaa lähtöäni. Ja muutekin olisi kiva viettää aikaa perheen ja kavereiden kanssa myös kesälläkin :)

Rahanmenoa ei voi estää

Otsikko on kyllä niin totta kuin voi olla. Huvikseen päätin laskeskella tulevia kustannuksia au pair -vuotta varten ja yhteissumma sai mut kyllä hieman järkyttymään. Totta kai oon ollu tietoinen ettei hirveen paljon alle 1000 eurolla tuu selviimään, mutta silti se oli shokki nähä toi summa laskimessa! Ensimmäinen ajatus oli toivottavasti mä tosiaan saan niitä töitä pian. Onneks tässä on vielä joulu ja synttärit niin voi pyytää porukoilta ja sukulaisilta vähän avustusta, jos mua ei onnistakaan töiden suhteen.

Noh, mitä niihin menoihin sitten kuuluu? Voisin tähän kirjata oman tän hetkisen listan, johon kuuluu ainakin mulle kaikki pakolliset menot. Tohon kun lisää sitten perheen tuliaiset, mahdollisesti uus (toinen) matkalaukku ja kaikki muu turha roina, jota mukamas välttämättä tarviin sitten mukaan, niin summahan tulee vielä kasvamaan, jippii.

1. Au pair -ohjelmamaksu (475€)
2. Uusi passi (54€)
3. Viisumi (n. 100€? En vielä tiedä tarkkaa hintaa)
4. Valokuvat viisumia varten (20€)
5. Hammaslääkäri + oikoja (60€)
6. Kansainvälinen ajokortti (44€)
7. Rikosrekisteri (13,40€)
8. Lääkärintarkastus (Hinta riippuu siitä, joudunko menee yksityiselle vai en. Jos joudun niin varmaa jotain 100€ luokkaa sekin.)

Siitä voi sit laskeskella sen verran et ainakin reilu 700€ menee jo noihin. Hurrrrjan hauskaa. Muistin myös semmosen kivan yllärin kuin autokoulun 2. vaihe, ihanaa! No ainakin tää tulee monta kertaa halvemmaksi kuin vaikka vaihtarivuosi tai jos lähtisi ihan vaan opiskelemaan Jenkkeihin. Voin myös olla erittäin iloinen, etten joudu itse maksamaan sitä about viidensadan euron vakuutustaki tohon päälle! :D

Hirveen kovaa mä oon kesän jenkkimatkan jälkeen koittanu säästää rahaa, ettei tartteis porukoita pyytää maksaa ainakaan liikaa noita mun menoja, mutta jostain syystä niitä mukamas tärkeitä rahareikiä löytyy koko ajan ja huomaan kuinka tili tyhjenee hurjaa vauhtia jo ennen kuin uusi kuukausi on ehtinyt edes kunnolla alkaa. Itsensä niskasta kiinniottaminen ei ole ihan niin helppoa kuin luulisi, mutta eiköhän tääkin homma hoidu helposti tai ainakin helpommin kuin vaikka niiden suositusten saaminen!

Thank godness!

Turhaan stressasin ja laitoin sata ja yks paniikkiviestiä joka paikkaan, koska luulin ettei mun suositukset ikinä menny perille vaan yhellä postimerkillä. Äsken sain mun hosteilta (hostmama oli mun yks suosittelijoista) sähköpostia, johon se oli kopioinu sen ja EAP:n työntekijän sähkärikeskustelun. Eli panikoin aivan turhaan, sillä suositukset oli siis mennyt perille! Voisin mennä tanssimaan jotain voitontanssia, mutta ehkä säästän sen sitten siihen kun koko hakuprojekti on hoidettu!

Eipä mulla ollu muuta! En voi uskoa, että sain pidettyä tän postauksen näinkin lyhyenä :D

ps. sain jonkun super inspishetken tänään bilsan tunnilla, ja tein pitkän listan kaikista asioista, jotka tuun sitten mun Dear host family -kirjeeseen kirjottamaan! On taas jotain intoa ja puhtia tän hakemisen kanssa, kun vihdoin tietää mitä tehdä!

I must be paranoid!

Ei voi olla normaalia, että eilen illalla sain jumalattoman paniikkikohtauksen (okei, en ihan sitä ihkaoikeaa kohtausta), koska sain jostain päähäni miettiä onko ne mun suositukset päässy perille asti sinne EAP:n toimistoon. Siinä oli hirvee nippu niitä papereita, joten tuli vaan yhtäkkiä mieleen, että mitä jos se yks 1. luokan -postimerkki ei ollukkaan tarpeeks? Ei olis ensimmäinen kerta kun mun posti ei menisi perille. Noh, lopulta oli pakko lähettää paniikkiviesti sinne toimistolle, josko se olis sinne tullu. Syy tähän kriiseilyyn on se, etten yhtään tajunnut ottaa kopioita noista suosituksista koska a) en yleensäkkään tajua mitään tommosia b) sen jälkeen kun olin ne tyhjät paperit saanut ensin vaivalla tulostettua, ei käynyt mielessäkään mennä tappelemaan sen romun kanssa enää uudestaan. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa, vai miten se meni? Kauhulla siis odottelen vastausta mun paniikkiviestiin! Mut pitäishän niiden sit ilmottaa siitä sieltä postista tai lähettää se mulle takas kotiin? Eiks nii?

Toinen stressin syy on se video ja kirje isäntäperheelle. Vasta äsken oikeesti tajusin, että tammikuuhun on 2 kuukautta aikaa, minkä takia tässä alkaa pian tulla kiire sen hakupaketin kanssa! Oon yrittäny miettiä mitä mä siihen kirjeeseen oikein kirjotan. Tai siis, jotenki en vaan saa päähäni miten alottaisin sen ja miten kirjotan ja mitä. Tietenki kerron siinä mun lastenhoitokokemukset jne. mutta kaikki muu tuottaa jotenki ongelmia. Mutta ehkä se vaan johtuu siitä, että tiedän kuinka tärkee se kirje on koko hakupaketissa, ja paineet kasvaa koska haluun sen olevan täydellinen. Myös tosiaan menee hermot kun en keksi mitä haluan videolla sanoa ja minkälaisen haluan sen videon olevan.

Turhauttaa koko au pairiksi haku ihan liikaa, varsinki ku mahdolliseen lähtöönkin on vielä ainakin 7kk, sehän on ikuisuus! Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, mun halu lähteä au pairiksi ei ole vähentynyt yhtään, päin vastoin. Tiedän, että nää seuraavat kuukaudet tulee olee ainaki mulle rankkoja, koska en tiedä mitään yhtä pahaa kuin odotus ja epätietoisuus. Oon kuitenkin myös varma, että tää kaikki on sen au pair -vuoden arvosta ja ehkä enemmänki. Pitää vaan jaksaa kunnialla läpi tää koko prosessi!