Give me the time of my life

Noooup, en oo kuollu vaan edelleen elossa ollaan! Mun blogi-insipis on ollu kateissa ihan täysin vaikka olis ollu vaikka mitä kerrottavaa. Life happens eikä oikeestaan vaan oo ollu aikaa. Lähinnä kaikki päivät menee vaan töissä ja salilla. Ja niinä harvoina päivinä, kun on pakko pitää vapaapäivä töistä niin yritän tehdä jotain muuta kuin istua himassa koneen ääressä koko päivää :D Mutta elämä rullailee ihan mukavasti eteenpäin ja pakko sanoa, että miten mä rakastankaan asua omassa kodissa, omassa rauhassa! Ihan parasta! Myös mun työpaikka on edelleen ihan maailman paras, samoin myös työkaverit :)

Tammikuussa käväsin Lontoossa ja meijän reissu oli oikein onnistunu. Nähtiin aikalailla kaikki must see -paikat ja turistijutut. Mm London Eye, Buckinhamin palatsi, Big Ben, Camden Town, Hyde Park, Piccadilly Circus jne jne. Reissun päätarkotusta unohtamatta, nimittäin vikana iltana suunnattiin O2 areenalle kattomaan Queenia ja Adam Lambertia. En siitä aio sen enempää hehkuttaa kuin että oli ihan tajuton show ja oli koko rahan arvonen reissu ja keikka. Jos työt olis antanu periks, niin olisin menny vielä toisenkin kerran kattomaan :)

Seuraavana tiedossa on synttäriristeily Tukholmaan äidin kanssa tänä viikonloppuna ja odotan sitä paaaaljon! Tiedossa on hierontaa, kylpyläsysteemejä ja paljon ruokaa buffetissa :D Kyllä meikän kelpaa sinne mennä rentoutumaan. Varsinkin, kun tää kuukaus on menty läpi vaan parilla vapaapäivällä. Muutaman viikon päästä myös suunnataan kavereiden kanssa Pietariin pikavisiitille, siitä ehkäpä tarkemmin sitten kun on sen aika :)

Viime kuukausina oon taas miettiny paljon tulevaisuutta ja mitä siltä haluan. En oo vieläkään keksinyt mitään vedenpitävää suunnitelmaa. Tiedän vaan, että haluan edelleen Helsingin oikeustieteelliseen opiskelemaan ja että en halua viettää loppuelämääni Suomessa. Mieluusti mitä pikimiten pääsis edes väliaikasesti täältä pois, niin parempi :D Se, että miten nää sitten tuun yhdistämään ja toteuttamaan, nii onki sitte eri juttu. Nyt jatkan elämän suurten kysymysten pohtimista ja meen kokeilemaan kokkitaitojan kookoskanan ja kesäkurpitsapastan kanssa!

All in all, elämä kuitenkin on oikein mahtavasti enkä malta odottaa kaikkia mahtavia juttuja ja reissuja, joita on suunnitteilla! :) Loppuun kasa kuvia Lontoosta ja koska blogger aina tykkää sekottaa ton kuvien järjestyksen, niin kuvat ihan sekalaisessa järjestyksessä:

Ps. onko normaalia ikävöidä joka päivä mun rakasta New Yorkia?

For the price of a smile, I got a ticket to ride, so I keep living, 'cause it feels right

Apua miten aika edelleen menee niin täysillä! Mun piti jo 1,5 viikkoo sitte tulla kirjottaa teille Enriquen keikasta, mut se unohtu kaiken kiireen keskellä. 10. päivä Enrique Iglesiaksella oli siis vihdoin taas täällä Suomessa keikka ja voi pojat miten paljon mä sitä odotin. Viime kerrasta kuitenki oli yli kolme vuotta. Olin niin unohtanu miten tajuttoman mahtava se onkaan livenä. Nyt vaan tekis mieli itkeä, koska haluun jo uudestaan nähä sen :D Toi päivä ei muuten sisältäny mitään ihmeellisyyksiä. Ei ollu töitä, joten oli koko päivä aikaa valmistautuu. Menin porukoille yksin juomaan kahvia ja vähän lepäilee sohvalle, koska mulla oli silloin flunssa aluillaan. Iltapäivästä menin sitte Helsinkiin metsästämään uuteen puhelimeen kuoria, ostaa vähän ruokaa ja suuntasin sitte Hartwallille :)

Keikasta itessään ei oo mitään sen kummempaa kerrottavaa muutaku et tuntu ku se ois vaan jatkunu ja jatkunu. Meillä oli ihan tajuttoman hyvät paikat siellä istumakatsomossa ja siitä näki koko shown oikein mahtavasti! Ainut mikä jäi harmittamaan ni oli Do You Know -biisin puuttuminen. Se on se biisi jonka ihan ekana Enriquelta kuulin, joten olisin nii kovasti halunnu sen taas kuulla. Kuitenki seki lukeutuu mun lemppareimpiin biiseihin! Vaikka kipeenä olinki, ni tuli laulettua se vähä ääni, joka mulla oli, ni pois ja fiilisteltyä täysillä koko keikka! Ihanaa oli ja en malta odottaa seuraavaa keikkaa ylipäätänsä, joka muuten on alle kuukauden päästä Lontoossa, kun mennään kahen kaverin kanssa kattomaan Adam Lambert + Queen! EXCITED

Tässä siis ihan pikapostaus tähän väliin ennen kuin palaan vähän pidemmillä kuulumisilla. On tosiaan ollu ihan tajutonta hulinaa viimeviikot, koska JOULU! Ihanaa, rakastan joulua ja vaikka onki ollu tekemistä ihan tosi paljon niin silti on ollut ihan mahtava fiilis koko ajan. Elämä vaan on niin huippua ja tää joulun odotus on tehny siitä entistä parempaa! :)

It's the Most Wonderful Time of the Year

Näin alkuun pahoittelut tästä totaalikuolemasta täällä blogin puolella :D Siis aika on vaan kiitäny ihan ohi ja vähän järkytyin, kun huomasin viimesimmästä postauksesta olleen yli kuukauden. Hups. Mä jotenki en vaan saa aikaseks kirjottaa tänne mistään turhasta lätinästä vaikka asiaa olis millä mitalla. Oispa ihanaa jos ajatukset sais suoraan ajatuksen voimalla tänne blogiin fiksuks tekstiks! Kuitenkin, tässä on tapahtunu vaikka mitä. Tässä välissä piti kaivaa vanha kalenteri esiin ja kattoa sieltä, että mitä onkaan tapahtunut, koska tällä mun muistilla ei pitkälle päästä :D

Eniten aikaa viel tottakai työt. Mä aina hehkutan innolla mun vapaapäiviä tai sit oon todennu, että: "en voi uskoa, että mulla on ens viikolla vaan noin vähän tunteja". JOKA kerta mulle on soitettu tai töissä kysytty, pääsenkö silloi ja tällöin töihin. Tiedättekö, kun pienet lapset osaa jo heti sanoa joka asiaan EI. Mä en osaa. Mä en oo kertaakaan kieltäytyny, kun mulle on tarjottu lisää töitä vaikka oikeesti oisin kaivannu sitä vapaapäivää. Aina vaan saan suustani "no kyllä mä voin tulla" :D Esim viime viikko. Mulla piti olla vaan 21h töitä eli kolme vuoroa. Tiistaille mulle tarjottiin aamuvuoroa, suostuin menemään. Perjantaina tulin töihin ja pomo kysy haluunko tulla sunnuntaina klo 10-19. Joo tuplapalkka ja 9h töitä, totta kai :D

Muuten on tullu tehtyä sitä sun tätä. Oon yrittänyt käydä taas salilla ahkerasti. Välillä menee niin, että meen neljä päivää peräkkäin ihan reippaana ja sit yhtäkkii en ookkaan viikkoon käyny. Yritys silti koko ajan kova, että sais sen rutiinin taas. Käytiin silloin joskus mm. pienellä retkellä Tallinnan superalkossa parin kaverin kanssa. Muuhun sillä reissulla ei oikeestaan ollu edes aikaa :D Sit on tullu juhlittua ekaa kunnon palkkapäivää tossa duunissa ja mentiin äidin kanssa shoppailemaan. Ainii ja Mockinjay Part 1 tuli pari viikkoa sit enskariin ja tottakai mulla oli liput sinne. Tykkäsin ihan tosi paljon siitä ja meninki itseasiassa viime viikolla kallisarvoisena vapaapäivänä kattomaan sen uudestaan.

Myös vuoden ekat joulutortut on tehty. Piti tehä kans pipareita, mut ajateltiin ettei jakseta tehä kun ei kaupasta edes saanu m&msei koristeluun. Loppujen lopuks kadutti, koska kummallekkin tuli kauhee himo pipareihin (mulla lähinnä siihen taikinaan :D:D) ja sit jouduttiin jatkaa meijän Potterin katselua ilman niitä. Voisin kyllä ihan oikeesti koittaa tehä jonku muka tosi hienon piparitalon joku päivä. Jos jaksan ja ehdin. Pitäis myös ostaa kaulin, koska en omista semmosta :D

Toissa viikolla tehtiin kaverin kanssa extemporee reissu Tukholmaan laivalla. Onnistuttiin tietenki lähteä sinne samaa aikaa kuin yks teekkarikoulu ja siellä me sitte oltiin haalari-ihmisten joukossa. Oli vähän nihkeetä sinänsä, koska koko ajan jossain oli joku haalaripelle ja itelle tuli vaa fiilis, et oisit kuokkimassa jonkun toisen bileissä :D Aina jostain tuli sit joku kysymään, että mistä me ollaan ja et eiks meillä oo haalareita. No eipä oo haalareita, kun ei oo kouluakaan :D

Risteilyltä lähdin kotiin puolikuntosena itkemään sitä tosiasiaa, että parin tunnin päästä on taas töitä. Yöunet jäi vähän vähälle niinä kahtena yönä ja muutenki sitä oltiin vähän heikossa hapessa. Siinä oli edessä vielä viikonloppu täynnä töitä. Selvisin kuitenkin ja sitten ekana adventtisunnuntaina oliki perinteiset pikkujoulupuurot isäpuolen sukulaisten kanssa. Mä tosin menin yksinäni edustamaan meijän perhettä, koska porukat oli vaihteeks ite laivalla. Tuli taas todettua, että vaikka vihaan jouluruokia yli kaiken niin riisipuuro on vaan jotain maailman parasta. Samoin joulutortut ja suklaa. Mut muuten ei mee mikään muu joulusin. Mua oikeesti oksettaa aina töissä joutua koskemaan niihin joululaatikoihin, kun sieltä aina valuu jotain nestettä ja sit pahimmassa tapauksessa sä ite haiset koko työpäivän sitte porkkanalaatikolta. Ei hyvä. Mä ehdotin jo äidille, että mitä jos menisin sinne viettämään joulua vasta sit, kun ne on syöny jouluruuan niin, että voin ite kaikessa rauhassa syödä kotona vaikka pizzaa :D Ei kuulema ollu kiva ehdotus.

Itsenäisyyspäivänä oli sitte meijän duunin pikkujoulut. Se oli syy, miks toi 9h sunnuntain työpäivä ei kuitenkaan kuulostanu niin hauskalta. Meillä oli kuitenki ihan mahtavat pikkujoulut ja muiden kovasta yrityksistä huolimatta selvisin ite kuitenki suht järkevässä kunnossa kotiin :D Meillä tuolla kuulema on tapana uudet aina juottaa ihan ympärikänniin ja sit seuraavina päivinä kertoa mitä kaikkea onkaan tullu tehtyä :D Hauskaa oli tuli tutustuttua muutamiin työkaverihin paljon paremmin ja varmasti vastedes tulee olee entistä kivempaa töissä. Eilinen työpäivä tosin ei ollu kovin kiva. Nukuin neljä tuntia tein kuolemaa koko päivän töissä. Oli kuitenki lohduttavaa, etten ollut yksin. Yks työkaveri myöhästy, koska ei ite voinu ajaa töihin. Toinen joutu ottaa taksin töihin samasta syystä :D Oli ihan hullu ruuhka ja kiitin koko päivän jotain ylempiä voimia siitä, etten mä joutunu olee koko päivää kassalla.

Meillä kerran jopa paisto aurinko!

Jaa täällä mä tällä hetkellä odottelen, että remppamiehet tulis tekemään viimesen tarkastuksen tohon uuteen ikkunaan. Äsken soi ovikello ja luulin niiden tulleen. Siellä oli kaks jehovan todistajaa :D Pääsin kuitenkin tilanteesta tosi nopeesti, kun sanoin että tarvii ihan just lähteä töihin. Ei oo muuten ikinä ennen mulle tullu Jehovan todistajat. Tai onhan meille porukoilla tullu joskus, mutta yleensä en oo menny avaamaan. En jaksais alkaa kuunnella turhaa lässytystä jumalasta ja Jeesuksesta, koska mua itseäni ei henkilökohtaisesti kiinnosta. Mulle on ihan sama mihin kukakin uskoo ja kuinka tosissani, mutta mä ite lähinnä uskon vaan kohtaloon ja kaikkien tuntemaan karmaan. En kuitenkaan ikinä kehtaa töksäyttää suoraan, että ei kiinnosta, koska en haluu olla epäkohtelias.

Semmosta siis täällä :D Ylihuomenna on Enriquen keikka ja oon NÄIN innoissani! Parin viikon päästä on joulu ja oon siitä vielä enemmän innoissani. Mulla vaan pää lyö tyhjää lahjojen suhteen. Mutta kuitenki, on ollu ihanaa viime viikkojen aikana kuunnella Spotifyst vaan joulusoittolistoja samalla, kun valmistautuu töihin tms. Mulla on jopa jonkun verran koristeitaki täällä, joten oikein kiva joulufiilis on meneillä :) Huh, aika kyllä menee niin nopsaa. Ens kuussa on Lontoon reissu ja sen jälkeen saa nähä mitä tulee vastaan. Tällä hetkellä kuitenki elämä on ihanaa eikä oo mitään turhia huolia minkään suhteen!

Palaillaan taas asiaan. Toivottavasti pikkasen nopeemmin kuin tällä kertaa!

Ps. Tulin siihen tulokseen, että Santa Baby on maailmankaikkeuden kamalin joululaulu :D

But if you close your eyes, does it almost feel like nothing changed at all?

Huhhuh on taas kiirettä pitäny, en edes muista milloin mun piti se Vegasin keikkapostaus pistää tänne, mutta mutta... Sitähän en ole edes kirjottanu saati käyny kuviakaan läpi :D Joten tähän väliin jos laitetaan pientä tarinaa tästä elämästä ihan niinku nyt tai no viimesen about viikon ajalta. Mutta koska mulla on tänään vapaapäivä (kuten myös huomenna ja keskiviikkonakin, jes) niin lupasin itelleni kirjottaa sen Vegasin loppuun heti tänään. Mua vaan alkaa itteäni ärsyttää, kun siitäki on jo yli kolme viikkoa enkä edes muista lähellekään kaikkea :(

Viikko sitte lauantaina oli tosiaan kavereiden tuparit Turussa ja ne meni oikein hyvin. Mitä nyt polvi vähän petti alta (jo siis bussissa matkalla sinne) ja on vieläki kipeenä. Kierreltiin pitkin kaupunkia ja tuli nähtyä vähän erilaista Turkua kuin mitä viime kerralla, kun mentiin hissa7-kurssin kanssa kiertelemään Turunlinnat ja kirkot :D Hauskaa oli ja haluun jo takas. En ois ikinä uskonu sanovani, että haluan takas TURKUUN? :D

Viime viikolla oli maanantaina duunin tervetulotilaisuus jossain keskellä ei mitään, onneks oli vaan 2h ja palkka juoksi sen ajan. Samana päivänä illalla yhtäkkiä ovikello soi ja porukat toi mulle sohvan :D Katoin vaan suu auki että mitäs hittoa, tarkotus oli yhessä mennä ikeaan se ostaa mulle. Loppuarkipäivistä meniki sitte 6-8h ahkerana töitä tehden. Vähän on vielä totuttelemista, kun kuitenki edellisestä duunista jääny muistiin ja rutiiniks monia juttuja, jotka nykyisessä työssä tehään ihan erilailla. Mutta kyllä se siitä. Tykkään ihan tosi paljon olla tuolla uudessa paikassa ja ainaki mun työkaverit on ihan huippuja mitä nyt näin kahden viikon jälkeen voin sanoa :)

Nyt viime viikonloppu meniki omien tupareiden merkeissä. Äiti, pikkusisko ja mamma tuli käymään lauantaina aamupäivällä kahvilla ja mä olin sitä ennen reippaana leiponu niitä "kuuluisia" herkkukeksejä ja mammakin kyseli multa reseptiä! Tän jälkeen laitoin itteni valmiiks, ja pistin ruuat pöydälle ja odottelin kavereita tänne. Loppujen lopuks meitä oli yhteensä 8 ja oli oikein kiva ilta. Vietettiin koko ilta tällä kertaa ihan vaan kotona syöden, juoden ja musaa kuunnellen. 12 mennessä porukka jo nukku tai ainaki yritti nukkua, joten naapureitakaan ei tarvinnu häiritä sen enempää.

Eilen ohjelmassa oli mm Hullut Päivät Stokkalla ja siinä rikoin lupaukseni olla menemättä keskustan Stokkalle hulluille :D Kierreltiin siellä hetki ostaen suklaata ja mulla tarttu mukaan vielä perus Nivean rasva, koska jouduin edellisen omani jättää jenkkeihin painorajojen takia :D Tässä vaiheessa meitä oliki enää vaa kolmen porukka ja mentiin Rafaelloon syömään syö viikkojen halpoja kymmenen euron pastoja. Ruuan jälkeen mentiin vielä takas hulluille :D

Neljältä tavattiin porukka tuttuja suomalaisia Marssien faneja, koska yks oli vaan randomilla aiemmin viikolla ehdottanu josko mentäis kahville. No me suunnattiin siitä Fazeriin kahville ja me possut sielä tietenki otti isot suklaa-vadelmakakkupalat vaikka oltiin vielä täysiä ruuasta ja oltiin syöty niitä suklaitaki :D Juteltiin ihmisten kanssa kaikesta mahollisesta. Sielä oli myös yks toinenki, joka oli ollu Jenkeissä parilla samalla keikalla kuin mekin, joten oli ihan kiva kuunnella vähän erilaista näkökulmaa niistä keikoista. Pikkuhiljaa porukkaa alko katoo ja loppujen lopuks 14 olikin enää 8? Kuudelta kun fasu meni kiinni niin jatkettiin toiseen paikkaan istumaan ja siellä oltiin minä ja yks kaveri jätskit edessä, koska ruokahalulla ei eilen ollu loppua :D

Seiskan jälkeen lähettiin sieltä sitte ja kaikki hipsi kotia päin. Oli oikein jees ilta. Hassua oli jutella jostain keikasta Latviassa vuonna 2011?? Siitä on niiiin pitkä aika ja välillä ei edes muista, että just nuo ihmiset (ei tietenkään kaikki niistä :D) oli siellä kanssa. Muutenki tosi hassua, että vaikka ei toisia tunnekkaan oikeestaan melkein yhtään niin silti on niin paljon juteltavaa meijän reissuista ja yhteisistä muistoista. Tommoset extemporeejutskat on kyllä kivoja. En ite aluks edes suunnitellu meneväni tonne, mutta koska kaks kaveria oli päättäny menevänsä niin menin sitte mukaan.

Kotona taisin olla siinä kasin aikoihin. Sytytin tänne himaan parit kynttilät ja nautin mansikoista ja kokiksesta samalla kun tässä pöydän ääressä datailin. Oli ihan kiva lopetus kivalle viikonlopulle :) Välillä meinasin kyllä myös tukehtua nauruun, koska yks osa mun tuparilahjaa aiheutti kyllä semmosta hilpeyttä ja välillä oikeesti mietin pitäiskö mun itkeä vai nauraa, päädyin tekemään molempia :D Kuulostin ihan siltä idioottihyeenalta Leijonankuninkaasta varmaan pari tuntia, kun nauroin ja itkin samaan aikaan :D

Semmosta siis täällä, kamala kilometripostaus, jota kukaan tuskin jakso lukea, mutta mitäs pienistä :D On ollu tosi jees nyt olla täällä omassa kodissa omassa rauhassa. Vielä ei oo tullu edes yksinäistä ja oon oikeesti tykänny asua yksin. Nyt varsinki kun täällä alkaa pikkuhiljaa olee kaikki tavarat paikoillaan. Multa puuttuu vielä telkkari, paahdin ja pyykkikone. Ilmankin on kuitenki selvinny toistaseks. Pyykkikone kyllä pakko pian hankkia, koska en tosiaankaan tiedä missä täällä on se pyykkitupa, jos on. Ja en viittis porukoille alkaa roudaa vaatteita pyykkiin joka viikko :D Anyways, elämä rullailee eteenpäin oikein mukavasti. Uus koti, uus työ ja uus elämä. Ja hauskaa on riittäny ihan yksinki ihan päivittäin :D

One life, one love, live

Heissulivei vaan kaikille! Mä oon ihan ylittäny ja yllättäny itteni niin täysin tän pakkaamisen suhteen. Mä alotin hyvissä ajoin jo alkuviikosta ja eilen päivällä olin saanu jo melkein kaiken oleellisen pakattua!  Tänään siinä yhen aikaan pakkasin kaikki loput (lukuunottamatta hammasharjaa, piilarinesteitä tms jota tarviin vielä) ja oon nyt niin ylpee itestäni. Siis tosiaan kun Tallinnaan lähettiin kaheks yöks ni mä oikeesti revin hiuksia päästä, koska en osannu päättää mitä pakkaan :D Tää viikko on ollu kyllä jotenki tosi oudon iisi. Töihin meneminen ei kyllä niinkään. Mutta voi että miten maailman mahtavin fiilis oli perjantaina astua ovesta ulos ja todeta, että se oli siinä. Kolme viikkoa lomaa ja sen jälkeen alkaa voi alottaa ihan puhtaalta pöydältä, koska uus työ ja oma kämppä. Parasta.

Nyt oon suhaillu ympäriinsä milloin missäki ostamassa sitä ja tätä. Eilen lähin Helsinkiin H&M Homeen ettimään paria jutskaa kotiin, mutta enhä mä löytäny sieltä mitään mitä olin netistä kattonut ja jos löysin ni oli rumia livenä. Myös mun lemppari kuivashamppoo oli hakusessa ja vihdoin löyty sit Sokokselta pitkän metsästämisen jälkeen :D Nyt pitäis olla kaikki kasassa eväitä myöten. Me siis päätettiin säästää se joku 30e per suunta jättämällä lentsikkaruuat väliin ja on ollu sit miettimistä, että mitäs sitä söiskään 17h matkustuksen aikana :D Mulla on nyt sit irtareita, fazerina kismet, riisikakkuja ja karjalanpiikaoita. Kai sillä johonki asti pärjää. Meillä on kuitenki Tukholmassa viiden tunnin välilasku, joten siellä voi jotain lämmintä ruokaa syyä.

Suklaamarenkia, marjoja ja muuta sälää. Oli hyvää!

Vitsit oon kyllä niin excited tästä reissusta. En niinkään esim siitä Losista kaupunkina itessään, koska se on nyt niin yliarvostettu ja ruma näin suoraan sanottuna :D Ellei sit just jostain hillseiltä kato sitä maisemaa illalla valojen loistaessa taustalla jne tai mee sinne Hollywood-kyltille tai vaihtoehtosesti vaik Beverly Hillsiin. Mutta siis kaikki mitä tehään siellä ni odotan niiin paljon. Oon ihan overwhelmed et kohta kaikkialla kuulee taas englantia ja pääsee puhumaan sitä joka päivä. Mä rakastan jotenki kuunnella enkkua puhuttavan ja vaikka munkaan enkku ei oo täydellistä niin tykkään puhua ja muutenki käyttää sitä paljon. Ja voih, oon tosi pitkään pidättäytyny shoppailemasta, koska on pitäny säästää rahaa, joten odotan niitä halpoja outletteja ja muutenki halpoja... noh kaikkea.

Tulee ihan varmasti huippureissu meille, mutta se on myös varmaa, ettei ilman ongelmia tää porukka sieltä selviä. Tullaan eksymään satavarmasti niin miljoonat kerrat, unohdetaan asunnon avaimet jonnekki tai bensa loppuu kesken matkan tms. Ja mä niin nään sieluni silmin kuinka turhaudun meijän pienessä asunnossa, kun muilla on kamat ympäri kämppää samaa aikaa ku en löydä oikeeta paitaa mun laukusta ja kiroon koko reissun alimpaan helvettiin. Taistellaan siitä mennäänkö eka syömään vai sitten kauppaan vai toisinpäin tms muuta turhaa. Meitä on kuitenki neljä ihmistä ja jokaisella on omat mielipiteet ja kaikki on niin erilaisia vaikka parhaita kavereita ollaankin. Kompromissien aika siis edessä. En valehtele sanoessani, että tää reissun suunnittelu ja valmistautuminen on välillä ollut ihan tuskaa :D Kaikilla hirvee stressi päällä ja ollaan mm. saatu "riita" aikaseks kaurapuurosta, majotuksesta, vuokra-auton tilavuudesta ja kaikesta muusta turhasta :D Kunhan perille päästään ni stressi laskee varmaan nopeemmin ku lehmän häntä nii helpottaa sit vähän :D

Eilisen ootd

Niin tai näin, kohta on aika vaan nauttia! Tai siis kunhan ensin ollaan toivuttu puuduttavasta lennosta. Meillä siis tunnin lento Arlandaan, siellä 5h välilasku ja siitä reilu 11h Losiin. Ei siinä mitään, mutta kone bookattu niin täyteen, että jäljellä on vaan niitä karseita keskipaikkoja. Eikä YHTÄÄN vierekkäistä... Noh terve vaan niille sit, jotka mun vieressä istuu koska mä en pysty 11h istuu paikoillaan. Kun lennettiin pari vuotta sitten San Franciscoon kaverin kanssa, niin mä kävin 8h lennon aikana varmaan vähintään kerran tunnissa vessassa, että pääs edes jotain tekemään :D Mun suunnitelma on nukkua tänä yönä tosi vähän (4:30 herätys) ja olla sit niin väsyny iltapäivällä, että nukahdan samantien kunhan kone Tukholmasta pääsee ilmaan. Mulla toisaalta on joka kerta ollu toi suunnitelma, kun Jenkkeihin oon lentänyt eikä oo kertaakaan toiminut :D

Semmosta jaarittelua täällä. Eilen kun kotiin pääsin seiskan pintaan niin katoin melkein 6h putkeen Cake Bossia Netflixistä, koska oli vaan niin mukava tässä sohvalla köllötellessä. Ajattelin, että jatkaisin sen kattomista vielä vähän lisää, jotta sais ajan kulumaan kun ei mulla sitä pakkaamistakaan enää oo jäljellä. Ei mulla siis oikeesti mitään tähdellistä asiaa ollu. Kunhan tulin löpisemään. Palaillaan seuraavan kerran enkelten kaupungista! Adios!

I'm walking down this road of mine, this road that I call home

On ollut oikein huippua taas viimesimmät päivät! Tai no siis lähinnä viime viikko, tää alkuviikko on nimittäin ollu vähän tylsä. Mua jotenki huvittaa, että noi kaks viikkoa kun olin siellä isäpuolen firmassa töissä (eli pyöräilin aina työmatkat) niin sato koko ajan ja oli kiva joutua aina kastumaan työmatkalla sekunnissa ihan läpimäräks. Nyt ku se duuni loppu ni aurinko vaan paistanu eikä sateesta oo tietookaan :D Jeps, mutta niin. Loppuviikkoa kohden oli mullaki enemmän tekemistä duunissa, kun puheluita tuli yllättävän paljon. Perjantaina en meinannu melkein edes ehtiä lakata kynsiä siinä samalla... joo siis tosi rankkaa oli noi pari viikkoo kyllä :D

Viime viikolla allekirjotin vuokrasopparit ja on kyllä niin mahtava fiilis, kun nyt se asunto on virallisesti mun uus koti sitten ku tuun kotiin reissusta :) Avaimetki sain perjantaina jo. Keittiöremppa siellä kämpässä on vielä kyllä ihan vaiheessa, mutta toisaalta eipä sillä oo niin välii vielä. Ois vaan ollu kiva päästä ennen reissua päästä laittaa kaikki astiat, kipot, kulhot ja kumppanit kaappeihin. Mulla on tähän mennessä oikeesti varmaan valehtelematta 10 kassia tavaraa keittiöön. Eikä mitään pieniä muovipusseja vaan ihan isoja paperi- ja IKEA-kasseja :D Äiti aina tulee jostain parvekkeelta tai portaiden alta uusien säkkien kanssa ja sanoo kuinka on pari vuotta sitä ja tätä säästäny mulle.

Perjantaina töiden jälkeen leivoin ihan superhyviä Pätkis-muffinsseja ja oisin kyllä voinu syödä ne kaikki heti samantien jos olis jaksanu! Tein ne tällä ohjeella käyttäen melkein tuplamäärän Pätkiksiä koska eihän suklaata voi olla liikaa :D Tän jälkeen pakkasin parit muffinssit mukaan ja ajoin kaverille ja sieltä suunnattiin Omenaan. Haettiin lisää leffamättöjä ja mä uskaltauduin antaa sushille uuden tsäänssin maistua hyvältä. Viimeks söin sushia about vuos sitte jenkeissä ja oli ihan karmeeta. Nyt maistoin kanasushia ja semmosta, missä oli päällä grillattua lohta ja ne oli kyllä ihan hyviä. Tulin vaan siihen tulokseen, et se on se levä, joka pilaa sen hyvän makuelämyksen :D Ei muuta.

Katottiin tai ainaki yritettiin kattoo seuraavat kaks (3&4) Potteria, mutta vähän huonolla menestyksellä. Joskus vaille ykstoista, kun mä vähän väliä nukuin sohvalla ja kaveri pöydän alla, ehdotin josko lopetettais siihen ja mentäis nukkumaan :D Oltiin päästy siinä nelosen ehkä puoleen väliin asti. Siinä sitte huristelin kotiin vaan saadakseni sydärin, koska meijän ulkokellarissa oli valo päällä. Olin ihan varma, et siellä olis joku ja luikin hiton nopeesti sisään varmistaen kaikkien ovien olevan lukossa. Olin yksin kotona ja yritin soittaa miljoona kertaa porukoille mökillä, mutta eihän kukaan vastannu. Lauantaina kuitenki selvis, että mun pikkuvelihän se siellä oli jättäny valot päälle ja turhaan panikoin yöllä sen takia :D

Lauantaina roudasin ihan jumalattomasti kamaa mun kämppään. Ja koska ei ollu lähempänä vapaata parkkista, niin jouduin kantaa niit tavaroita mäkeä pitki ylös ja siitä vielä vähän matkaa rappuun ja sieltä ykköskerrokseen. Tän takia en jaksanu mennä liian montaa kertaa edestakas, joten kannoin ne 6 kassillista ja ison pahvilaatikollisia astioita kahessa erässä :D Mittailin vähän paikkoja ja aloin melkein itkeä, kun tajusin, ettei mun ruokapöytä ehkä mahukkaan keittiöön. Onneks maanantaina ku mentiin kokeilemaan ni kyllä se sit ihan hyvin mahtuu. Mikä helpotus, koska tykkään siitä pöydästä niin paljon enkä olis halunnu mitää tylsää nelikulmasta pöytää siihen enää sen jälkeen, kun olin jo pään sisässä suunnitellu miltä se keittiö tulee näyttää!

Iltapäivällä laitoin sitte itteni valmiiks ja lähin seikkailemaan keskustan ja Keravan kautta Sipooseen kaverin synttäreille. Ei sitäkään yhtään vaikeemmaks oo voitu tehä. Ensin bussi kamppiin, sitte juna Keravalle ja sieltä vielä bussi Sipooseen. No, selvittiin yhen kaverin kanssa sinne oikein hyvin perille ja päästiin juhlimaan kaverin synttäreitä hyvällä porukalla jenkkiteeman mukaan :) Oli oikein tosi kiva ilta! Kotiinkin pääsin suht ajoissa jo kahelta ja taas säikähdin pihaan tullessa sitä kellarin valoa, koska en tosiaankaan menny sulkemaan sitä sitte aiemmin. Vihaan sitä kellaria ja se on muutenki täynnä ties mitä ölleröitä.

Sunnuntai meni himassa jumittaessa, kunnes pääsin liikkelle ja lähin käväsee Sellossa, mutta unohdin tietenki ostaa sen minkä takia edes sinne lähdin :D Illalla vietiin vielä vähän lisää tavaraa asunnolle porukoiden kanssa ja siinä se päivä oliki. Tää viikko on ollu kyllä niin nihkee, kun piti palata takas normaaliin työhön ja kiinnostus on ollu ihan -99999. Onneks tässä ei oo ku enää 2 vuoroa jäljellä ennen kuin mun työsopimus loppuu ja sitten onki aika vallottaa California! Oon superinnoissani etenkin meijän pikavisiitistä Vegasiin ja en malta odottaa, että pääsee taas sinne kuumuuteen! Mielummin kuuma paahde kuin tää kylmyys ja sade mitä Suomessa tuleeki seuraavat liian monta kuukautta olemaan.

Nyt tää loppuviikko meneeki pakkaillessa, töissä ja... en tiedä ainaki stressatessa. Vihaan vihaan pakkaamista ja vaikka alotinkin jo eilen niin oon varma, että sunnuntaina makaan mun lattialla ja saan hermoromahduksia, koska en saa pakattua loppuun :D Mä vihaan pakkaamista enemmän ku matkalaukun purkamista. Siinä kun ei sentään tarvii miettiä mitä haluu ottaa mukaan :D Palaan siis todennäkösesti sunnuntaihin mennessä tänne kirjottelemaan tarkotuksena vältellä pakkaamista mahollisimman paljon, adios siis siihen asti!

Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa

No voi että nyt oli mahtava viikonloppu takana! Siis pitkästä aikaa oikeesti ihan tosi kivaa :) Perjantaina kävin siellä kampaajalla ja mun hiukset lyheni ihan sairaasti vaikka vaan huonot latvat leikattiin pois. Onneks oon oppinu jo tykkää näistä lyhyemmistä, varsinki ku näitä on paljon helpompi nyt laittaa. Mun pitkien hiusten kihartaminen esim oli ihan hirveetä, koska ne ei ees mahtunu kunnolla sen kihartimen ympärille :D Nyt menee normaalin 45-minuuttisen sijasta ehkä 20 siihen kihartamiseen!

Kaukaata näytti ihan karvaselta marsulta noi hiukset :D

Nojoo, kaveri tuli kampaajalle mua vastaan ja siitä suunnattiin prismaan hakee meille leffaeväät eli purkit ben&jerry'sii, patonkia ja dippivihanneksia! Kateltiin kaks ekaa Potteria ja juteltiin kaikesta kivasta :D Intoilin mun uudesta asunnosta, mietin jo tupareita ja ja ja ainii, nukuin ekasta leffasta varmaan 2/3 koska olin vaan niiiin hitokseen väsyny! Kotiin pääsin sitte lähtee siinä puol 11 aikaan.

Lauantaina meni suunnitelmat sata ja yks kertaa uusiks, mutta loppujen lopuks mulla tuli ihan maailman parhain lauantai vähään aikaan! Mulla oli eka lauantaivapaa sitte juhannuksen ja oli niiin mahtavuutta saada koko viikonloppu tehä kaikkea muuta ku olla töissä. Vuos sitten tapasin Manhattanilla kaks sielunsiskoa eli toisinsanoen suomalaista aupparia ja se oli kyllä yks top3-viikonlopuista mun au pairiuden aikana. Viime lauantaina näin vihdoin vuoden jälkeen taas ihanaa Helmiä ja Miaa!! Myös Helmin mahtava kaveri Kati oli menossa mukana :)

Jotenki vähän aavistelin Mian blogista, että nyt tulee kyläilijä Oulusta käymään, mutta silti Helmin tekstari yllätti ihan täysin! Lauantaina siis sitten hyppäsin bussilla Sellosta kohti tuntematonta ja löysin itteni Mian kotoota. Siis voi sitä tunnetta, kun mun Hemuli tuli sieltä ovelta mua vastaan! Vaikka ei paljon ehitty Helmin kanssa näkee, niin koettiin kuitenki yhessä toi aupparoinnin alotus, kun meillä oli viisumihaastattelu, alkuperehdytys ja training school samaa aikaa! Ja blogienki kautta selviteltiin yhessä toistemme lähtöjutskia!

Meil oli hirveet ongelmat saada selfie nii et kaikki mahtu hyvin kuvaan :D

Mialla vaan hengailtiin ja juteltiin. Käytiin läpi aupparoinnin paskoja puolia ja oltiin kaikki sitä mieltä, että on täällä Suomessa kyllä oikein mahtavaa! Kasin jälkeen alettiin laittaa ittejämme valmiiksi, koska tarkotuksena oli mennä Helsingin yöhön. Helmi ja Katikin pääs vihdoin sen kokemaan! :D Oli ihan huippu ilta parhaassa seurassa. Jotenki niin hassua, että viimeks kun nähtiin niin käveltiin vaan Times Squarella sateessa ja seuraavan kerran oltiinki Helsingin tanssilattialla bilettämässä! :D Muistoja tuli ainaki omasta au pair -ajasta, koska kaikki viime syksyn hitit soi pitkin iltaa. Puol kahelta lähettiin sitte veke, koska halusin ehtiä bussilla kotiin ennen kallista yötaksaa ja Mian pikkuveliki tuli noi muut hakemaan siinä ennen kahta. Siinä sanottiin heipat ja tuntu vaan niin hassulta, että enää ei taas nähä pitkään aikaan!

Pieni osa mun keittiökamojen keräilystä :)

Sunnuntaina nukuin kerranki pitkään ja lagailin koneen kanssa meijän olkkarin sohvalla. Pian tuliki Helmiltä viestiä, ettei ne mennykkään Tallinnaan vaikka piti, joten sovittiin treffit Selloon! Laitoin itteni valmiiks ja suuntasin Kodin 1:een ostamaan mulle ruokapöytää ja hakemaan yhen Fiskarssin paketin. Alkaa olee jo kaikki keittiökamat tuoleja vaille hommattuna :) Vähän vaille kolme lähin sit ajelemaan Selloon ja näin taas Helmit ja kumppanit. Mia lähtiki sitte aika pian näkemään toista kaveria ja me siinä Helmin ja Katin kanssa kierreltiin kauppoja kunnes päädyttiin Arnoldsiin muffinsseille!

Ite tarvi lähtee kanssa vaille viis näkemään toista kaveria, joten pian sanottiinki oikeesti ne heipat pitkäks aikaa! Pakko lähtä joku viikonloppu käymään Rovaniemellä Helmiä ja toista kaveria moikkaamassa. Sinne kuitenki saa aina välillä superhalpoja lentoja Norwegianin kautta. Oli tosi parasta päästä tutustumaan Katiinki ja toivottavasti meki joku päivä taas jonkulaisella kokoonpanolla nähdään uusiks! :)

Siis niiiin lyhyet nää hiukset oikeesti...

Sellosta tosiaan suuntasin sitte toisen kaverin kanssa kahville Starbucksiin ja sieltä sitte takas kotiin. Olin jo valmis menee aikasin kerranki nukkumaan, mutta sit jumitin kattomaan BB:n ekan jakson :D Ei jeesus taas mitä porukkaa. Sinne meni ehkä yks tai kaks hyvää tyyppiä ja muuten oli kyllä ihan suorastaan paska porukka siellä :D Onneks ei oo aikaa tässä kattoa koko ohjelmaa ja sitte ku muutan omaan kämppään ni tuskin tuun ees heti hommaamaan mulle telkkariakaan sinne :D

Nojuu, pääsin nukkumaan jo siinä 11 aikaan ja siltiki tänää aamulla oli taas kuolemaolo kun piti kuudelta herää. Olipa hauska tulla töihinki ku normaalisti nää työmiehet puhuu kovaan ääneen ekat puol tuntii kahvipöydän ääressä, mut tänään alkuun noi vaan istu kaikki hiljaa ja näytti just niin siltä ku väsynyt ihminen maanantaina voikaan näyttää :D Kello on vasta 9 ja mulla on jo nyt tylsää töissä. Otin tänään kynsilakan mukaan, jotta ois jotain tekemistä kerranki täällä :D Puhelinkaan ei oo vielä kertaakaan tässä 1,5h aikana soinu... toisinsanoen en oo tehny töitä vielä yhtään tänää. Noh mikäs siinä :D Nyt voisin tästä mennä aikani kuluks vaikka rapsuttelee tota karvapalloa, joka just tuli tänne taas mun seuraks! Tosin, tän postauksen julkasen vasta töiden jälkeen, jotta saan omalta koneelta kuvat mukaan!