Thank you 2013!

Tammikuu

Tammikuussa ei tapahtunut mitään maailmaa mullistavaa. Vietettiin parhaan kaverin synttäreitä ja kävin kahden kaverin kanssa Tukholmassa. Muuten koko kuukaus oli lähinnä vaan ylppäreihin lukua ja viimeisten lukiokurssien suorittamista.

Helmikuu

Koulu loppu ja ylppärit alko. Tän lisäks oli meijän huippu abigaala, penkkarit ja näitä seuraavana päivänä abiristeily, joka oli myös mahtava vaikka ilta jäikin kesken, kun polvilumpio lähti pois sijoiltaan ja koko polvi meni ihan romuks. Muuten koko helmikuu oli omistettu ylppäripänttäykselle ja alkuperäisten suunnitelmien lisäksi sairaalassa erilaisissa kuvauksissa ja ortopedin luona käymiselle.

Maaliskuu

No nyt alko jotain tapahtua, nimittäin ne loput ylppärit. Maaliskuussa mua vielä odotti äikän esseekoe, historia, enkun kirjallinen osio ja yhteiskuntaoppi. Vietin myös mun synttäreitä hissan ylppärietä kirjotellessa. 22.3. oli se päivä, jota odotin eniten. Silloin oli mun vika yo-koe ja illalla Adam Lambertin huippukeikka, jota olin odottanu edellisvuodesta lähtien. Mun yhteiskuntaopin uusinta kyllä meni ihan penkin alle, koska en oikeen pystyny keskittyä siihen. Odotin vaan iltaa ja laskin tunteja kunnes olisin Hartwall Areenalla :D Siinä vaiheessa, kun tiesin, etten pysty enää odottamaan parempaan ja palautin kokeen valvojalle nii oli kyllä tää tyttö maailman onnellisin. Siitä päivästä alko mun kauan odotettu loma, jonka alkamista sain juhlistaa maailman parhaimpien kavereiden kanssa. Tän lisäks pari päivää myöhemmin nähtiin samainen Adam Lambert Helsingissä kaverin kanssa!

Huhtikuu

Jotta se kauan odotettu loma ei olis ollu liian pitkä, niin olin koko huhtikuun töissä. Tän lisäks kuun lopulla muhun otti ensimmäinen hostperhe-ehdokas yhteyttä ja skypetettiinkin kerran. Olin niin helpottunu, kun vihdoin ja viimein tuli yhteydenotto. Valittelin moneen kertaan, koska mitään ei kuulunut. Sit sillä ainoolla kerralla, kun sähköpostiäänen kuullessa olin jo varautunu siihen, että meijän opo se siellä vaan spämmäsi wilmaa, niin sit siellä olikin se "au pair interview" -otsikolla varustettu sähköposti. Hypin kuuhun ja takasin ja itkin ilosta. Tästä perheestä ei kuitenkaan tullut mun final matchiä.

Toukokuu

Mun silmissä toukokuu on aina omistettu jääkiekon MM-kisoille. Niin oli myös tänäkin vuonna. Mä oon iso lätkäfani ja mulla menee aina hermo, jos joku valittaa kyseisestä urheilulajista :D Toteutettiin kaverilla perinteinen USA-Suomi -kisakatsomo kaikilla herkuilla ja raivottiin kilpaa, jos jenkkiläiset lauko niitä maaleja Suomen verkkoon. Tänä vuonna en päässyt kattomaan Suomen peliä ihan livenä, mutta lohdutukseksi pääsin kuitenkin kattomaan Saksa-Slovakia. Avattiin myös terdekausi Suomen välierävoiton kunniaksi. Valitettavasti Suomi ei tänäkään vuonna tuonut mukaansa MM-kultaa tai edes sitä pronssia kotipeleistä.

Jossain välissä myös sain sähköpostia uudelta perhe-ehdokkaalta. Tohon perheeseen mä sitten loppujen lopuksi päädyin ja olin niin helpottunut, kun sekin oli pois päiväjärjestyksestä ja mun lähtö heinäkuussa varmistu.

Kesäkuu

Yo-juhlat. Tarviiko sitä enempää sanoa? Oltiin mun serkun kanssa suvun toiset, jotka ikinä valmistu ylioppilaaksi ja pakko myöntää, että olin ihan tajuttoman ylpee siitä valkolakista! Vuosien työn tulos oli nyt siinä ja sitä sopi juhlia. Pari päivää myöhemmin ei ollutkaan enää niin kivaa. Kävin polven tähystysleikkauksessa, joka ei sitte mennykään niin kuin piti ja sen seurauksena otan edelleen vahvoja särkylääkkeitä polven takia. Lisäksi yks parhaista kavereista tuli vihdoin vaihtovuoden jälkeen takas Suomeen, mökkikausi avattiin ja käytiin äidin kanssa Tukholmassa.

Koko kesäkuun paras osuus oli kuitenkin kuun kahtena viimesenä viikkona. 19.6. suuntasin taas Tukholmaan, tällä kertaa kavereiden kanssa. Vietettiin paras päivä Gröna Lundissa katellen meijän lempparibändiä ekaa kertaa yli 1,5 vuoteen. Seuraavana päivänä lennettiin Kööpenhaminaan ja sitä seuraavana ohjelma oli sama kuin Tukholmassakin, joskin ehkä vielä miljoonasti parempana. Oltiinhan me suomalaisina jonotettu yön yli ja vallattu eturivi :D Jotta tää viikko tuli entistä paremmaksi, niin seuraavana päivänä myös törmättiin kyseiseen bändiin kadulla. 23.6. sunnuntaina lennettiin takas kotiin.

Hirveen pitkään ei ehtinyt levähtää, koska keskiviikkona alkoi Rock The Beach. Keskiviikko meni rentoillessa, sillä ite en ollut jonottamassa vaan pysyttelin hyvän etäisyyden päässä sieltä eturivin tungoksesta Green Dayn aikana. Torstai oli välipäivä ja perjantaina taas räjähti. Puhuin mun lempparibändin rumpalin kanssa puhelimessa sekä tavattiin se kavereiden kanssa keskustassa. Illalla koitti ehkä kaikista eniten odotetuin hetki, kun päästiin yhessä tapaaman kyseinen bändi ennen heidän keikkaa Rock The Beachin päälavalla. Ilta oli ihan mahtava ja kruunautu siihen, että loppujen lopuksi nautittiin keikan viimesestä biisistä ihan lavalla asti! Voin vaikka vannoa, että tona iltana olin maailman onnellisin tyttö. Vietettiin paras päivä parhaiden kavereiden ja musiikin parissa.

Heinäkuu

Viimeset mökkeilyt ja kavereiden näkemiset. Taidettiin jossain kohtaa yhen kaverin kanssa törmätä esim Macklemoreen keskustassa :D Saatettiin yks kaveri lentokentälle, koska se suuntas Ausseihin au pairiksi. Oli jo siinä vaiheessa itellä vähän jännät paikat, koska tiesi olevansa ite samassa pisteessä 5 päivän kuluttua. Vietettiin huiput läksiäiset maailman parhaiden ihmisten kanssa. Viimein sitte 15. päivä koitti se oma lähtö toiselle puolelle maailmaa. Itkettiin perheen ja kavereiden kanssa monet kyyneleet, kunnes rohkeena sitten Helmin kanssa suunnattiin kohti tuntematonta.

Kuun ehdottomasti upeimpia kokemuksia oli, kun maanantai-iltana saavuttiin Manhattanille ja näin ensimmäistä kertaa mun unelmien kaupungin ihan omin silmin mooonien vuosien odotuksen jälkeen. Olisin varmaan ruvennut itkemään, jos kyydissä ei olis ollu muita. Kuitenki päästeltiin Helmin kanssa pieniä riemunkiljahduksia ja varmasti jo senkin takia kanssamatkustajat piti meitä vähintäänkin hulluina. Koko au pair workshop oli ihan mahtava ja siitä kuuluu kaunis kiitos parhaalle seuralle ja kaupungille. Olin valehtelematta ihan taivaissa sen koko viikon vaikka välillä olisin voinu kirota sen +40-asteisen helteen sinne maailman syvimpään helvettiin, jonne se olisi kuulunut.

30. viikon viikonloppuna kävin yksin kiertelemässä Manhattanilla ihan yksin ekaa kertaa ja hyppelin pilvissä varmasti koko päivän. Oli edelleen ihan uskomatonta olla New York Cityssä. Myös tapasin Celinan ensimmäistä kertaa ton kouluviikon jälkeen ja siinä vaiheessa ei olis tullu mieleenkään, että siitä tulis mun yks parhaimmista kavereista Jenkeissä!

Elokuu

Tää oli taas yks niistä kuukausista, jolloin ei perjaatteessa tapahtunut mitään kummosempaa. Perus au pairin arkea ja Manhattanin vallotusta. Toisaalta, kaipa sitä sitte tapahtu kaikkee ihmeellistä, koska kuka muka tolleen normaalisti vois vaan hypätä bussin kyytiin kohti sitä pilvenpiirtäjien paratiisia? Ja nii, otinhan mä mun ekan tatskan Manhattanilla ja rakastan sitä vieläki hirmusesti!

Syyskuu

Syyskuu ei olis voinu paremmin alkaa (saatika loppua). Eka viikonloppu oli Labor Day Weekend ja mulla oli maailman parhaimmat kaks päivää ihanien Suomityttöjen Helmin ja Mian kanssa Manhattanilla. Naurettiin ihan maailman typerimmille jutuille (terkkui vaan sinne Virginiaan, kattelin just lokkitane-videoo), käveltiin niin paljon, että jalat oli ihan rakoilla ja nautittiin vaan ihanasta NYCistä ja seurasta! Tää viikonloppu meni heti ehdottomasti top3:een siellä Jenkeissä ollessa ja on siellä edelleen.

Tapasin myös ekaa kertaa Lenan, mun toisen parhaan au pair -kaverin ja sovittiinkin siltä istumalta, että mennään yhessä kuun lopussa häämöttävälle keikalle. Näin Lenaa ja myös Celinaa tosi paljon syyskuussa ja se oliki yks parhaimmista kuukausista siellä ollessa.

29.9. oli mun jo heinäkuusta asti odottama keikka. Olin viikonlopun Lenalla yötä ja sunnuntaina lähdettiin ajamaan vajaan parin tunnin päähän Camdeniin. Kaikki meni mahtavasti ja siitä päivästä tuli ehdottomasti yks parhaimmista koko aikana Jenkeissä. Keikka oli ihan supermahtava ja pääsinkin tapaamaan bändiä tokaa kertaa.

Lokakuu

Jos jonku kuukauden olisin voinut jättää välistä, niin se olisi ollut lokakuu. Mulla oli tosi rankkaa rematchin takia ja moneen kertaan olin valmis luovuttamaan. Musta oli niin väärin joutua odottamaan uuteen perheeseen pääsyä lähes seittemän viikkoa ja viikko viikolta oli vaan raskaampaa, kunnes lähtö oli jo ihan nurkilla. Lähinnä vaan se, kun ite perjaatteessa jumitti siinä samassa pisteessä. Ei voinut tehä suunnitelmia marraskuuta pidemmälle ja muutenki koko tulevaisuus riippu täysin rematchista.

Onneks tohon kuukauteen mahtu paljon kivoja päiviä Manhattanilla ja kavereiden kanssa. Kävin koulussa kolmena sunnuntaina Manhattanilla ja koin myös vihdoin sen oikean Halloweenin!

Marraskuu

1. marraskuuta suuntasin Manahttanille kattomaan yhen mahtavan leffan, Dallas Buyers Club, world premieree (kaikki Suomessa asuvat tekee Finnkinon ensi-iltaan tammikuun lopulla täsmäiskun, eiks joo?) Samana iltana myös eksyin ja pelkäsin ehkä eniten moneen kuukauteen. Kävin myös Broadwaylla kattomassa Mamma Mia! -musikaalin ja sainkin yliviivattua yhden pitkään to do -listalla olleen asian. Edelleen oon sitä mieltä, että toi musikaali kannattaa mennä kattomaan. Ihan huippu ja hei kuka nyt ei haluis nähdä ylipäätänsä mitään musikaalia Broadwaylla?

Kuun alussa mulle löyty vihdoin uus perhe ja hetken olin maailman onnellisin tyttö. Seuraavana päivänä suuntasin kaheks päiväks Bostoniin ja tykästyin siihen ihan hirmusesti. Ostin myös edestakakslennot JFK:lta Helsinkiin ja pidin tän tiedon visusti salassa lähes kaikilta. Ton seurauksena viimeinen viikko New Jerseyn perheessä meni ihan supernopeesti ja hypin pilvilinnoissa lähes koko ajan. Menin vikalle sleepoverille Celinalle, käytiin yhessä IHOPissa ja katsastamassa LOVE-sign whatever. Sanoin heipat ja kovan "taistelun" johdosta pystyin olee itkemättä.

21.11. oli mun vika työpäivä tossa perheessä. Samana päivänä myös seikkailin lähes 2 tuntia JFK:lle ja sieltä Frankfurtin kautta Helsinkin. Siitä seuraava päivä saatto olla koko kuun paras. Yllätin parhaimmat kaverit ja sisarukset tulemalla kotiin. Vieläki katon videoita ja kuvia noista hetkistä, koska ne saa mut aina hymyilemään. Viikko 48 oli varmaan koko mun vuoden kiireisin viikko, sillä joka päivä oli täynnä ohjelmaa, enkä siltikään ehtinyt nähdä kaikkia ihmisiä, joita olisin halunnut.

Joulukuu

3.12. oli aika taas sanoa hyvästit perheelle ja kavereille. MAAILMAN HIRVEINTÄ IKINÄ. Selvisin kuitenki kunnialla perille Charlotteen, jossa mun oli tarkotus suorittaa mun au pair -vuosi loppuun. Olin tosi innoissani, mutta valitettavasti kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Seuraavalla viikolla olinkin jo taas kotimatkalla. Suomeen laskeuduin 10. päivä klo 22:55. Tajusin taas kuinka ihanat ystävät mulla täällä on.

Vietin ihanan joulun perheen, sukulaisten ja kavereiden kanssa. Tein myös ennätysnopeen lähdön kotoota jouluruokaa karkuun ja olinkin pian viettämässä vähän erilaista joulupäivää Keravan yössä. Tapaninpäivänä oli nää meijän tacobileet ja olipas kivaa kattoa leffaa ja syödä ruokaa hyvässä seurassa. Hyvästelin samalla kaverin, joka lähti takas kotiin Britteihin.

Enää on jäljellä vuoden viimenen päivä, jonka jälkeen on aika toivottaa 2014 tervetulleeksi. Tää vuos on ollut ihan tajuttoman upee, hirvee, ihana, stressaava ja yks parhaimmista. 2013 on ollu tosi opettavainen ja täysin edellisistä poikkeeva. Voisin myös sanoa, että tänä vuonna oon kokenu niin paljon upeita asioita, tavannu ihania ihmisiä tai vaihtoehtosesti lähentynyt joidenki kavereiden kanssa entisestään. En tiedä voinko sanoa tän vuoden olleen maailman paras, vaikka sitä lähes 365 päivää sitten julistin kellon lyödessä 12 yöllä. Mutta jos ei muuten, niin ainakin tää vuos on ehdottomasti ollu yks unohtumattomimmista tähän mennessä! Nyt voi ilolla muistella vuoden 2013 ihania hetkiä ja valmistautua uuteen vuoteen ja uuteen erilaiseen tarinaan!

IHANAA UUTTA VUOTTA 2014!

(Mun kaikki ladatut kuvat katos johonki ni nyt kaverin koneella äkkii tallentelin instagramista ja vaikka mistä kuvia tänne, mutta en kaikkia löytäny. Näillä kuitenki mennään)

Merry Christmas!

Ihanaa joulua kaikille! 

Näin suomalaisittain oon vähän myöhässä mun joulutoivotuksen kanssa, mutta ei anneta sen häiritä. Kyllä mä bloggerissa eilen hetken pyörin, mutta en jaksanu sen enempää edes ajatella tänne päivittämistä :D Eilinen meni kyllä jotenki niin nopeesti ja taas niin hitaasti. Mun unirytmiä ei enää voi edes kutsua minkäännäköseks rytmiks. Siis se heittelee ihan miten sattuu, mutta pääasiassa mun kroppa selkeesti yrittää vielä elää siinä mun east coast timezonessa. Eli siis jouluaattoa edeltävänä iltana aamuyönä mua alko vihdoin väsyttää siinä puol 4 aikaan. Heräsin ekan kerran siinä seiskan aikaan janoon. Oli heti joulunen fiilis, koska isäpuoli oli keittiössä sörkkimässä kinkkua ja koko alakerta tuoksu kinkulta. Whatsappailin hetken kaverin kanssa kunnes jossain kohtaa olin vaan nukahtanu siihen mun sängylle ihan väärinpäin :D

Loppujen lopuks heräsin vähän vaille 12 ja sain melkein sydärin, koska tajusin et missasin Lumiukon. Oon aina joka joulu kattonu sen ja nyt missasin sen :( Oma vika ku en laittanu herätystä. Lohduttauduin kuitenki ajatuksella, et ehin kattoa yhen Potterin (tosin en ehtiny sitäkään kattoa) ennen ruokaa. Kävin "aamu"saunassa siinä yhen aikaa ja söin suklaata ja joulupuuroa vatsan täyteen niin, ettei tarvii ruokapöydässä sitte kuunnella kurnivaa vatsaa :D Vähän ennen kolmea velipuoli tuli ja pian sen jälkeen syötiin sitte se jouluruoka ja oltiin ennätysnopeita. Ruuan jälkeen ajattelin, et nyt vois olla uus yritys sille Potterille, mut jäin lukemaan muiden joulupostauksia ja toivottelin kavereille hyvät joulut. Seuraavassa hetkessä huomasin, että meijän basmentin ulko-oven takaa kuulu koputus ja isäpuoli ja sen isä alko lappaa joululahjoja sinne alakertaan piiloon. Fafa joutu sit viel lähtee uusintakäynnille mammalaan, koska kaikki lahjat ei mahtunu kerralla autoon :D

Pian sitte tuli mamma ja isäpuolen sisko perheineen kanssa tänne ja oli aika odottaa joulupukkia. Pukki oli taas tuttuun tapaan isäpuolen veli, joka sit aina tulee milloin minkäki syyn takia vähän joulupukin käynnin jälkeen myöhässä joulunviettoon. Ei hele ku niitä paketteja sitte roudattiin tuolta alakerrasta ja meijän koko ruokahuone oli niitä täynnä. Siinä sitte kaikki innoissaan tyhjenteli niitä joulusäkkejä ja huus kilpaa kenelle mikäki paketti kuului. Lahjojen jaon jälkeen sitte laulettiin tai ainaki yriteltiin laulaa joulupukille ja oli kyllä niin karmee yritys, että meinas pukki viedä lahjat mukanaan. Kukaan ei muistanu sanoja jolloin kaikki laulo ihan mitä sattuu ja puolet ei kehdannu laulaa :D No kunhan pukki pääs sit jatkaa matkaa ni helvetti oli irti. Siis voi jestas sitä lahjapaperien ja -narujen määrää täällä ympäri olkkaria ja ruokahuonetta.

Siinä sitte juostiin pää kolmantena jalkana kertomassa kaikille mitä tuli paketeista. Pikkuveli sai uuden kosketusnäyttöpuhelimen ja sehän repi koko paketin ihan riekaleiks eikä enää hetkeen kiinnostanu mitkään muut lahjat. Yks muksu sai baby born -krääsää varmaa enemmän kuin kaikki muut sai lahjoja yhteensä ja ja... Itelle tuli kyllä tosi kivat lahjat, tosin äitihän se suurimmalta osalta osti ne ihan paketeissa olevat lahjat. Sain muunmuassa tän talven muumimukin ja -kulhon, ruokailuvälineitä, Lexingtonin kivat patalaput, pari Iittalan kivituikkua ja lahjakortin Stokkalle :)

Porukka lähti siitä sitte pikkuhiljaa koteihinsa ja saatiin tänneki rauha :D Söin lempparisuklaita melkei koko paketin samalla, kun kaikki täs sohvalla taisteli Candy Crushin tasoja läpi. Ysiltä ajattelin, että nyt olis hyvä aika VIHDOIN kattoo se Potteri, jota oon jo muutenki pari päivää yrittäny kattoo. Sain levyn jopa koneeseen asti, mutta enhän mä vielä edes yheltä yöllä ollu saanu alotettua sen kattomista. Yritys on kuitenki ollu kova! Juttelin sitte parin au pair -kaverin kaa siinä yöllä whatsappissa ja kattelin videoita youtubesta siihen pisteeseen, että nukahdin jo kahelta. Oli kiva ja perus rentoilujoulu. Ei tullu tehtyä mitään maata mullistavaa, mutta siks oliki tosi jees.

Nyt vietellään tätä yhtä tylsää välipäivää himassa. Joo olishan tää ihan kiva, mutta koska en oo muutenkaa täällä Suomessa ollessa tehny mitään sen erikoisempaa, kun ei oo töitä tai koulua, ni alkaa pää levii tääl neljän seinän sisällä. Varsinki kun eilen ja tänää on tehny niin paljon mieli mennä vaan ulos. Onneks kuitenki huomenna meiän tacobileet parhaiden kavereiden kanssa ni pääsee vähän ulos kotoota :)

Toivottavasti muillaki on ollu ihana joulu! Palaillaan taas.

I'm dreaming of a white Christmas

On muuten maailman parasta päästä viettämään joulu kotona! Olishan se tietty ollu ihanaa kokea se amerikkalainen joulu, mutta en tuskin olis saanu minkäänlaista joulufiilistä siellä. Jotenki koko fiilis vaan lösähti jo siinä vaiheessa ku näin joulukuusen jo kuun alussa olohuoneessa! Ei sen nyt niin aikasin pidä siellä olla hei :D Ja muutenki hei joku muovikuusi?! Eihän siitä saa edes sitä joulun tuoksua ilmaan niin kuin siitä ihan oikeesta kuusesta. Ja joulufiilishän tulee siitä, kun joudut nyppimään niitä pistäviä neulasia jalkapohjista koko ajan! Tuolla tokassa perheessä niillä ei edes ollu mitään koristeita kuusessa, vaan valot ja yhtenä päivänä ne kuuluisat Elf On The Self -tontut. Yritin koko North Carolinassa olon aikana kuunnella jouluradioo, jotta sais jonkunäkösen joulufiiliksen, mutta ihan turhaan... sitä paitsi suurin osa niistä biiseistä sielläki on nykyään ihan randomeja :D Missä kaikki tutut Joulumaat, Petteri Punakuonot ja kumppanit on hei?! Niiden sijasta soi jotain lauluja kuinka ulkona on harmaata ja loskaa, hyvää joulua vaan kaikille!

Pakko myöntää, ettei mulla vieläkään hirveetä joulufiilistä oo edes päällä. Tai ku jotenki tuli ihan kesken kaiken tänne kotiin, ni ei oo ehtiny edes miettimään koko joulua. Normaalisti koulussa lauletaan joululauluja jo lokakuussa ni siitä pikkuhiljaa se fiilis on noussu. Toisaalta joka vuos myös joulu tulee aina niin nopeesti eikä sitä edes ehi ymmärtää. Miten nytki on muka enää viikko jouluun? Onneks ei tarvii joululahjoistakaan stressata, kun neki on jo hoidettu aikoja sitten. Joten sitä jouluun kuuluvaa lahjastressiäkään ei oo. Mutta kyllä tää tästä, viimeistään siinä vaiheessa, kun pääsee avaamaan ihanan Fazer-kalenterin viimeisen luukun ja sit on se joulu! Ja nyt, kun sunnuntaina haettiin meille joulukuusi, niin se sai ihmeitä aikaan. On vaan niin jouluisa olo, mutta ei kuitenkaan kunnon joulufiilistä :D

On kuitenki yks asia mitä en voi sietää suomalaisessa joulussa: ruoka. Nyt varmaan kaikki ajattelee et mikä mäki oon, kun en tykkää jouluruuista, mutta mulle se vaan on ehdoton ei kiitos. En oo ikinä tykänny oikeestaan mistään jouluruuasta ja joka vuosi uhkaan, että ens vuonna tilaan mulle pizzan. Mun pilvilinnat sortu siinä vaiheessa, kun tajusin kaikkien pizzerioitten olevan aattona kiinni. Viime jouluna melkein pääsin tavotteeseen ja kävin sitte joulupäivänä (vaiko tapaninpäivänä) hakemassa Nesteeltä pakastepizzan ja söin sitte sitä :D Ois kiva jos tykkäis siitä ruuasta, niin ei tulis syötyä suklaata ja kaikkea muuta herkkua nälkään, koska loppujen lopuks yleensä vaan tulee maha kipeeks... Yleensä mulle ostetaan kuitenki joku pieni säälittävä kalkkuna ja keitetään vähän perunoita. On se mun pääruokalautanen silti aika säälittävän näkönen. Mutta kaikista pahinta tossa on se, että jouluruokia pitää muka sit syödä monta päivää ja ite tekis mieli vaan syödä ennemmin vaikka multaa :D Onneks tänä jouluna pääsen "pälkähästä" jo kahden päivän jälkeen, koska juoksen kaverille karkuun tapaninpäivänä ja syödään porukalla astetta herkullisemmat ateriat tacobileiden merkeissä!

Ihanaa myös, että mun ei tarvii edes luopua siitä perinteisestä joulusaunasta aattoaamuna! Mä vaan rakastan käydä saunassa (tälläki hetkellä se lämmin sauna mua odottelee) ja mikä oiskaan parempaa kuin alottaa aatto aamusaunalla? No ei mikään. Siihen päälle aamupalaksi riisipuuroa niin ei voi paremmaksi mennä. JA vaikka inhoonkin sitä sinappikuorrutteista kinkkua melkein yhtä paljon kuin kissoja ja tomaattia, niin on siihen tuoksuun ihana herätä. Paitsi, että en tiedä miten se tuoksu kantautuu keittiöstä tonne meijän basementtiin, jossa mä nykyään asun. Mun pikkusisko nimittäin on ryövänny mun vanhan huoneen, joka on ihan keittiön vieressä. Se jää nähtäväksi sitten.

Maailman parasta on myös Fazerin suklaat jouluna<3 Meillä on semmonen joulukuusenmallinen lasiastia, jossa on aina kaikkia hyviä fasun suklaita geishasta siihen perinteiseen siniseen. Niitä aina jokainen vuorotellen salaa menee ennenaikojana napsimaan ja sit ihmetellään, kun kaikki on jotenki ihmeessä kadonnu. Tarinalla on aina kuitenki onnellinen loppu, koska äitillä näyttää olevan joulun alla ties minkälaisia suklaakätköjä, joten ei ne ikinä ehdi loppua ihan kesken! Joulu on myös hyvä syy syödä sitä suklaata niin aamupalaks, lounaaks, illalliseks ja iltapalaks ilman, että kukaan valittaa :D Paitsi sitte päivän päätteeksi vatsa.

Tähän loppuun voi kuitenkin sanoa, että kyllä mulla on ikävä takas sinne Jenkkeihin. Varsinki mun rakasta NYCiä on niiiin kova ikävä! Olis niin ihanaa jos vieläkin vois vaan hypätä bussiin ja tunnin päästä olla jo ihan Manhattanin ytimessä pilvenpiirtäjien ympäröimänä. Kaikista kamalinta on, että missasin sen mun eniten odottaman asian eli joulu New Yorkissa. Joo ehin kyllä nähä hyvin niitä joulukoristeita ennen kuin marraskuun lopulla otin koneen kotia kohti, mutta esim se Rockefellerin joulukuusi oli mun must see ja se jäi näkemättä :( Nojuu, enköhän mä senki ehi vielä näkemään!

Nyt suuntaan sinne saunaan ja koska olen hyvin saanut itteni taas niiden perinteisten Salkkareiden pauloihin, niin pitänee kattoa päivän uusin jaksoki katsomosta! Heissan!

Weird differences

Joo tuli tässä pieni postausidis liittyen asioihin, jotka tänne Suomeen tullessa (joko tällä tai edellisellä kerralla) on tuntunu vähän tai vähän enemmän hassuilta! Hyvä syy myös keksiä jotain järkevää tekemistä näin aamuyöstä, kun väsymyksestä ei oo tietookaan. Hiphei sille klo ysin herätykselle, kun tänään eilenki oli niin tuskaisan vaikeeta herätä herätykseen klo 12. En edes jaksanu sulkea herätystä ja siinä se tärisi mun vieressä varmaan 2 minuuttia kunnes luovutin. Mutta sitten asiaan... mitään fiksuja kuvia mulla ei tähän postaukseen ollut, joten googlailin nyt muutaman mahdollisesti havainnollistavan esimerkin :D

Vessat. Siis oikeesti jo sillä mun reilu viikon takasella visiitillä melkein ensimmäisin ajatus Suomen ihanuudesta liittyi julkisten vessojen oviin. Jenkeissä ne ovet aina (invavessoja lukuunottamatta) aukes sisäänäpäin ja musta mikään ei oo ärsyttävintä kuin koittaa tunkea sinne sisään ja joutua melkein istua pöntön päällä, että mahut sulkea oven kiinni. Sitten, kun toi pitäis tehdä esim sen vedettävän käsimatkatavaran ja käsilaukun kanssa ni ei naurattanu. Varsinkaan jos ne vessat on vähän siinä kunnossa kuin on. Oon vieläkin/taas innoissani tästä asiasta :D Toinen on myös se, että enää vessoja vedettäessä ei käytetä semmosta hassua vipua, joka on siinä sivussa. Yritän täällä ollessa koko ajan painaa sitä vipua ja ihmettelen muutaman sekunnin, kun sitä ei ookkaan.

Pakko myöntää, et kyllä muuten näyttää urpolta toi pönttö :D

Eurot. Siis ihan oikeesti mun äiti piti mua varmaan seinähulluna kun pyysin sitä näyttämään mulle kahenkympin seteliä, koska en muistanu miltä se näytti. Siinä sitte 5 minuuttia pällistelin ja kattelin kuinka näyttää oudolta. Varsinki se uus viiden euron seteli on edelleen hassu. Rahaan liittyen oon myös huomannu, että vertailen täällä hintoja dollareihin ja kauhistelen aina miten kallista kaikki on. Just se Starbucksin Frappuccinoki... euroissa 4,9 se oli aika kauhistuttava, mut sithän mun oli pakko mennä kattoo mitä tilitiedot näytti ja kun se noin 7 dollaria näky näytöllä, ni mähän sain hirveen sätkyn. On se kyllä kivempi verrata niitä hintoja dollareista euroihin :D

Ystävällisyys. Tai ehkä lähinnä sen puuttuminen. Jenkeissä oli ihan normaalia, että joku piteli sulle ovea vaikka olisit vielä kymmenen metrin päässä. Täällä hyvä ku ei vedä ovea nenän edestä kiinni. Sit jos niitä melkein-ystävällisiä tapauksia tulee vastaan ja sanon siihen "kiitos" niin toinen ei edes vastaa mitään?! Mihin se ole hyvä on kadonnu? Tai siis miks sitä ei oo vieläkään löydetty? Yks hyvä esimerkki oli myös lentokoneessa Frankfurtista Helsinkiin. Yks suomalainen mies vetäs sieltä hyllyltä ison vedettävän laukkunsa ja huitas sillä vahingossa toista miestä päähän eikä sanonu sille mitään. Ja se isku näytti olevan sen verran kova, etten olis ihmetelly jos se miesraukka olis lentäny nenälleen lattialle. Toinen urpo vaan kattoo vierestä ja lampsii pois. Pieni shokki on kyllä olla täällä sen jälkeen, kun on tottunu siihen, että ihmiset sanoo excuse me:tä ihan vaan sun ohi kävellessäki ja täällä sitä melkein rynnitään sun päältä norsulauman tavoin.

Ilmaisen wifin puuttuminen. Nettiaddikti täällä hei. Ei tossa muuten olis mitään ongelmaa, mutta mun liittymä on vielä tän seuraavan kuukauden säälittävä kolmen euron sopimus, eli mitään nettejä siihen ei kuulu. Ei ehitty tarpeeks ajoissa muuttaa sitä ennen kuin tulin tänne. Lähinnä se, et viestit menee kavereille ja äidille oikeestaan pelkästään whatsappin kautta ni on tosi turhauttavaa, kun niitä viestejä ei sitte näe taikka pysty lähettämään. Ja sit se, jos yhtäkkiä tulee tarve mennä facebookkiin kattoa vaikka bussiaikataulu ni ei voi vaan juosta siihen lähimpään kahvilaan tai kauppaan ja nappaamaan sieltä sitä nettiä niin kuin Jenkeissä pysty. Joo on jossain Kampissa tai Isossa Omenassa se netti, mutta aika käpysiä neki on.

Hi, how are you? - Good thanks, how are you? Niin no tota täällä ei oo. Jotenki oon koko ajan valmis, että kohta jostain vaaterekin tai tiskin takaa hyppää innokas myyjä muka kiinnostuneena kyselemään sun kuulumisia ja että siihen pitäis taas tokasta se sama lause, ihan sama oliks sun päivä hyvä vai huono. Jotenki on naamaki valmiina siihen ainaisen tekopirteeseen hymyyn, joten on outoa, kun sieltä ei tuukkaan kukaan kysymään kuulumisia. Toisaalta myös sekin on hassua, että sitten kuitenki kaupoissa välillä myyjät tulee kysyy, että tarviiko apua ja mietin siinä vaan, et hei mä oon Suomessa, miks tuntemattomat puhuu mulle?!

Don't ask. Googlasin "hi how are you" ja 70% oli näitä :D

Tankkaaminen. En tiedä miten muissa osavaltioissa, mutta New Jerseyssä sä et saanu ite mennä tankkaamaan autoa vaan piti kiltisti istua ja odottaa, että bensa-aseman setä tuli kysymään "tilauksen" ja tankkas auton sun puolesta. Joten siinä kohtaa, kun täällä menin tankkaamaan auton, meni hetki miettiessä, että mitäs tässä seuraavaks. Oli kieltämättä helppoa vaan sanoa ikkunasta "Regular, cash and fifty" ja odottaa, kun joku muu hoiti himman. Ja musta olis muutenki paljon kivempaa istua autossa odottaen, että joku muu tankkaa auton kuin jäätyä ite siellä pihalla lumisateessa ja pakkasessa :D Emmä kuitenkaan niin laiskistunu noiden vajaan 5 kuukauden aikana, jottenko jaksais ite nousta tankkaamaan.  On vaan niin outoa tehdä se taas itse :D

Hinnat. Tää onki molemminpuolinen juttu, sillä täällä on monia kalliimpia ja halvempia juttuja kuin tuolla Atlantin toisella puolella. Esimerkkinä kalliista on mm. bensa. Täällä jos en väärin muista niin tossa meijän Nesteellä litra maksaa noin 1,6e. Jenkeissä tankkasin aina bensaa hinnalla +/-3 dollaria per galloona (3,6 litraa), mikä tekee litrahinnaks tän hetkisen kurssin mukaan +/- KUUSKYT SENTTIÄ. Tosin diesel onki siellä sitte hirveen paljon kalliimpaa kuin normi bensa. Tosin pian tilanne on varmasti sama täälläkin. Toinen hyvä esimerkki on vaikka kokis. Walmartissa kaks litraa kokista maksaa yhen dollarin. Täällä Prismassa se 2x1,5l maksaa kolme euroa. Tai sit myös ne Ben&Jerry'sit. Siis miks hitto ne maksaa täällä seittemän euroa samaan aikaan, kun siellä Walmartin hintalapussa komeilee parhaimmillaan kolmen dollarin hinta? Seittemän euroa vs. vähän reilu kaks euroa. No mutta onneks noita halvempiakin juttuja on kuten esim. kaikki laadukas terveellinen ruoka on täällä yleisesti halvempaa. Vihannekset ei maksa miljoonia, eikä se litra jogurttiakaan maksa sitä neljää euroa. Toisaalta taas joku vesimeloni maksaa täällä kilohinnaltaan saman verran kuin vaikka ne isot kuumailmapallon kokoset melonit, joita ostettiin aina Trader Joe'sista.

Pukeutuminen. Okei nyt, kun täällä on niin kylmä, niin ei näe niitä ihmisten normivaatteita oikeestaan ollenkaa, joten puhun vaan ulko/talvivaatteista. Täällä oikeesti ihmiset osaa pukeutua fiksusti talven/kylmän tullessa, tai ainaki suurin osa osaa. Sä et nää täällä pikkutyttöä kulkemassa loskassa balleriinoissa ja ilman lapasia ja pipoa niin kuin jouduin New Jerseyssä todistaa. Ja siis en tiedä mainitsinko ikinä, mutta esim silloin, kun mä olisin tehny mitä vaan saadakseni talvitakin päälle, niin Eero lähti kouluun t-paidassa?! En ymmärrä miten. Ja puolustukseksi voin sanoa, että kyllä mä joka aamu pyysin sitä laittaa sen takin päälle tai edes pitkähihasen, mutta jos toinen on 13 niin en mä voi sitä pakottaakaan. Ei siihen toimi "saat nollan ja jäät ilman karkkipäivää" -uhkaukset toimi samalla lailla kuin niihin nuorempiin. Kyllä mä sain sen muutaman kerran ottamaan takkinsa päälle, mutta yleensä se sit löyty kotiin tullessa takakontista tai penkiltä, jonne se oli jätetty autosta ulos hypätessä. Jotenki on hämmentävää vaan nähdä, että ihmiset oikeesti pukeutuu sään mukaan kunnon talvivaatteisiin, eikä kahlaa hangissa shortseissa.

En yhtään ihmettelis tätä näkyä esim siellä New Jerseyssä :D

Tälleen viimesenä voin lisätä: kauppojen karkkihyllyt. Ihanaa, kun kerrankin valinnanvaikeus johtuu siitä, että kaikki on niin hyviä vaihtoehtoja eikä siitä, että ei löydä mitään, joka oikeesti olis hyvää. Ei muuta.

Siinä nyt siis muutama, joita tähän mennessä on tullu huomattua. Katotaan bongailenko lisää sen verran, että vois tehä toisen osion jos ketään kiinnostaa! Ainii ja mun matkalaukku tuli eilen illalla kotiin! Olipas ihanaa saada laittaa kunnon vaatteet päälle. Onneks heräsin vasta siinä kahen aikaan, lagailin sängyssä pari tuntia, joten en joutunu liian kauaa elellä täällä kotona mun salivaatteissa (ajattelin, että vois se kuljettaja ovella kattoa vähän pitkään, jos menisin avaamaan oven kesävaatteissa, joten päädyin salivaatteisiin :D). Ja voi se tunne, kun sain piilarit pois mun silmistä! Mutt en kyl vieläkään tajuu, miten just tällä ainoolla kerralla, kun mulla ei ole vaihtovaatteita käsimatkatavaroissa mukana, mun laukku katos. No se on se mun tuuri. Olipa myös mielenkiintosta ottaa jotain selvää siitä matkalaukku tagista, kun siihen oli isketty monet eri reroute-tarrat päällekään. Sen verran sain kuitenki selvää, että eilen päivällä se oli lähetetty kiireellisenä Frankfurtista Helsinkiin. Eli ainaki se oli tullu ilmeisesti samaa reittiä kuin mäkin, vaan vähän väärään aikaan.

Siinäpä se. Kello on jo yli kolme ja alkaa pian itkettää jo valmiiks mun herätys kuuden tunnin kuluttua. Jenkki-aikaahan kello olis silloin vasta 2 yöllä... saa nähä millä keinolla äiti meinas mut repiä ylös. Mutta itepähän lupasin mennä sen kanssa jouluostoksille :D Toistaseks ei mitään kummempaa oo tapahtunu. Tänään näin kaveria Helsingissä ja juteltiin ja tehtiin kivoja suunnitelmia monta tuntia istuen penkeillä. Ihanaa, kun nyt voi vaan tekstaa ja kysyä mitä toinen tekee milloinki ja sit vaan ottaa se bussi/auto alle ja nähdä. Ja vaikka ei mitään tähdellisempää tapahtuiskaan, niin on ihana vaan juoruta ja löpistä kaikesta mahollisesta maan ja taivaan väliltä :) Voi ihanat ystävät, kyllä on kiva olla kotona!<3

It's great to be back... and this time for good.

Joo eli täältä mä taas kirjottelen aikavyöhykkeeltä GMT+2. Tarkalleen ottaen Espoosta. Joku jo tuolta (ehkä Instagramin syövereistä) tän tiedon olikin jo bongannu. Ja kuten otsikkokin sanoo, niin tällä kertaa tulin kotiin pysyvästi. Syitä en jaksa tähän sen enempää listata, koska noh... en yksinkertasesti koe tarvetta selittää tilannetta täällä koko maailmalle, kun tää blogi kuitenki on julkinen. Mitään kuolemanvakavaa ei ole tapahtunut ja ennen ku joku edes kysyy, niin ei, en tullut takas kotiin ikävän takia vaikka siitä pari postausta taaksepäin itkinkin. Sen verran voin sanoa, että tiedän tehneeni oikeen päätöksen tulla tänne enkä kadu sitä sekuntiakaan :)

Blogin tulevaisuudesta en osaa sanoa mitään. Mutta Helmille mä vähän lupailin ainaki jonki verran kirjotella :P Jotenki blogin kirjottaminen ei oo mulle se kaikista luonnollisin juttu, joten tuntuis hassulta jatkaa näitä löpinöitä mun normaalista elämästä kotona. Aupparin arjesta oli jotenki helpompi kirjottaa, koska tiesi, että kuitenki moni ihminen on kiinnostunu lukemaan millasta se perusarki on. Mutta saa nähä mitä tässä tapahtuu. Ehkä mun pitää kaikkia teitä auppareina olevia kiusata kivoilla irtarihyllykuvilla ja kertoa kuinka on kiva olla kotona jouluna :D

Nyt, koska mulla on taas mukava jetlag eikä väsytä vaikka kello on miljoona, ni vois kertoo teille mun ehkä maailman hirveimmästä kotimatkasta ikinä:

Mulla oli lennot Charlotte-Chicago-Kööpenhamina-Helsinki. Ekan lennon oli tarkotus lähteä klo 7pm ja mä olin kentällä jo 11:30am, koska toinen vaihtoehto olis ollu ottaa taksi ja maksaa siitä miljoonia. Tyydyin siis ilmaseen kyytiin ja odottelemaan kentällä katellen koneelta leffoja. Klo 6pm meen lähtöportille, kun huomaan, että ruudussa lukee: Delayed 7:30pm. Äkkiä jonottamaan tiskille, koska mulla olis muutenki ollu tiukka vaihto Chicagossa edessä ja jos olisin sen lennon missannu, olisin missannu myös sitä seuraavanki. 20min jonotuksen jälkeen pääsin tiskille ja mulle bookattiin uudet lennot.

Charlotte-Frankfurt-Helsinki. Jes ihanaa yks lento vähemmän ja Suomessakin pitäisi olla perillä tuntia alkuperästä aikasemmin. Tän lennon oli tarkotus lähteä 8:20pm, joten mulla oli hyvin aikaa mennä koko lentokentän toiseen päähän US Airwaysin tiskille hakeemaan uusi boarding pass. Kaikki hyvin. Päästiin koneeseen, lähes kaikki jo valmiina istumassa kunnes kapteeni kuuluttaa, että on joku ongelma ja se pitää korjata: noin 30 min viivästys. 10 minuutin päästä kapteeni kuuluttaa ja pyytää kaikki poistumaan korjauksen ajaks. Tässä vaiheessa kello oli 8:40pm. Porttien ulkopuolella oli sitte lauma odottamassa pääsyä takasin koneeseen. Taulussa lukee ensin Departs: 9:00pm... Departs: 9:30pm ja viimesenä Departs: 9:55pm jolloin samalla tulee kuulutus että: "We are waiting for the engineer to give the final signature." Siis siinä kohtaa kuulu helpottuneita huokauksia joka suunnasta ja ihmiset alko keräilee kamojaan taas kasaan kunnes: Departs: 10:30pm... 10:50pm. Tässä vaiheessa olin valmis jo melkein uimaan kotiin. Oikeesti.

Oli jotain tekemistä ku bongailin Jared Letoja...

Juoksin kiireellä taas tiskille kysymään, että milloin oikeen ollaan perillä Frankfurtissa. Jatkolento lähtis 1:50pm. Saavuttais 12:45pm, ok. Mut back upattiin kuitenki seuraavalle lennolle Helsinkiin, joka lähtis 7:25pm, jos missaisin ton alkuperäsen lennon. Samaan aikaan boarding alko vihdoin uudestaan ja jos oikein muistan niin noustiin ilmaan siinä 11:30pm. Eli olin viettäny kentällä alkuperäsen 7 tunnin sijaan melkein 12. Arvatkaa vaan olinko muuten koko koneen ihan perimmäisessä nurkassa hitto ikkunapaikalla. Mä vihaan olla missä tahansa muualla ku käytävän vieressä. Tän polven takia nykyään vielä entistä enemmän. Nukuin tosi huonosti ja ruoka oli pahaa. Siis tätä ennen mulla on tullu tasan kerran elämässä vastaan lentokoneruoka, joka oli niin pahaa, etten voinu syödä.

Siellä taas... ompas huono kuva.

Laskeuduttiin Frankfurttiin kello 1:05pm. No koska mä olin sielä peränurkassa, niin mähän pääsin viimesenä ulos koneesta kello 1:25pm. Edessä olevat matelijat tuntu oikeen tahalleen hidastelevan. Kas ku ei ruvennu ryömii mun edessä. Juoksin liian pitkiä käytäviä pitkin Lufthansan tiskille hakemaan mun lentolippua vaan saadakseni tietää, että missasin mun jatkolennon VIIDELLÄ MINUUTILLA. "Mee passintarkastuksista ulos, eti US Airwaysin tiski ja pyydä niiltä lentotiedot, vaihda terminaalia ja eti Finnairin tiski, josta saat sun lentolipun." Ai häh? Meni muuten hetki jos toinenki ettiä sitä hiton US Airwayssin tiskiä sieltä kissojen ja koirien seasta. Siis jumaliste ku niitä tiskejä oli miljoona. Onneks vastaan tuli joku työntekijä, jolta kysyin neuvoa. Olin just tullu koko aulan toiseen päähän ja tää heppu sanoo, että joo mee toiseen päähän ni siellä on se sun tiskis. Hiphei.

Tässä vaiheessa oli kulunu about 24h siitä, kun saavuin Charloten kentälle.

Loppujen lopuks sain vaihdettua terminaalia ja lipunkin sain ite tulostettua (koska Finskin tiskit ei ollu vielä auki). Valittelin nälkääni ja päädyin mäkkiin syömään... way to go. Aika tuntu menevän tajuttoman hitaasti ja valittelin äidille väsymystä. Uhkasin myös sille uida kotiin, jos tolla lennolla olis jotain ongelmia. Ohimennen heitin vitsin, että varmaan laukutkin on jossain Hinkuintiassa näiden lentojen vaihtojen sun muiden kanssa. Olispa vaan olluki vitsi. Siis ihan oikeesti. Kaiken tän jälkeen mun matkalaukku katos. Tietokannassa ei oo tietoakaan mun laukusta saatika siitä, millä lennolla se on menny tai että missä päin maailmaa se saattais olla. Fun. Menee yleensä kuulema noin 24h, että laukku saadaan perille. "Paitsi koska sun laukusta ei oo harmainta aavistusta missä se tällä hetkellä on nii voi mennä pidempääänkin." No jes. Tälleen tässä vaiheessa, kun tota alko miettii, niin mullahan oli siinä matkalaukussa aikalailla mun elämä. Mä olin vielä onnistunu pakkaaman kaikista väärimmän spacebagin mun käsimatkatavaroihin: shortseja ja t-paitoja. Myös mun talvitakki ja esim kaikki alusvaatteet on mun matkalaukussa. Tervemenoa vaan. Aamulla varmaan mun piilaritki on kuihtunu silmiin kiinni. En voi ottaa niitä pois, koska mun piilarineste on... no varmaan tiedätte missä.

Kolme maailman parasta ihmistä ja se yksi kuollut rotta... siis miten mä voin
näyttää tolta?! Okei, nukuin yhteensä ehkä 4h koko kotimatkan aikana.

Ei se mitään. Pääsin kuitenki Suomeen hengissä ja vielä ihan ajallaan (laskeuduttiin tasan 10:55pm niinku piti) vaikkaki ihan jumalattoman väsyneenä ja jalkasärkysenä. Maailman parasta oli kuitenki, kun käveli ovista ulos ja ensimmäisenä näkyy kolme parasta kaveria, jotka oli tullu mua vastaan. Seuraavaks huomasin äidin ja mamman (isäpuolen äidin) ja juoksin heti halaamaan kaikkia. Mammalta sain ruusukimpun ja kissalelun :D:D Siis siinä lentokentän Alepan hyllyllä se oli kuulema oikeen kutsunu mun nimeä, kun mä tunnetusti oon se kissaihminen. Äiti paino jotain nappulaa ja sen kissan häntäki alko heiluu, mihin äiti tokas että: "kato, tää kissakin on innoissaan, kun tulit kotiin" :D Ei siinä vielä kaikki, tän jälkeen kaveri sanoo, että niillä on mulle jotain ja se vetää jostain taskun kätköistään keikkalipun kenenkäs muunkaan kuin Thirty Seconds To Marssin keikalle Tallinnaan. Siis mitä?! Olin niin hämmentyny, onnellinen ja vaikka mitä, että aloin vaan itkeä. Perään yks vielä tokas, että nyt mun on pakko mennä niiden mukaan sinne keikalle!

Tässä kohtaa kuuluis olla taas pari riemunkiljahdusta, mutta koska kello
on kohta neljä yöllä, niin pysyn suosiolla hiljaa.

Sellasta siis. Nyt kun kello tosiaan on noin paljon, niin vois ehkä koittaa mennä nukkumaan. Mun pikkusisko on kuulema ikävän takia vallottanu meijän basementin, jossa viime visiitillä nukuin, niin mä vallotin nyt sen sängyn. Maltan tuskin odottaa herätä sen reaktioon, kun se tossa parin tunnin päästä herää ja tulee tänne huoneeseen :D Myös pikkuveli saa aamulla yllättyä ennen kouluunlähtöä!

Aamuöitä Suomeen ja iltoja Jenkkeihin!

Christmas in Davidson

Joop. Eli täällä North Carolinassa on tultu eleltyä muutama päivä ja pakko sanoo etten oo saanu kyllä minkäänlaista rytmiä tähän elämään :D Tulin tänne tiistai-iltana ja matkustettua tuli kyllä kellon ympäri, joten mähän nukahdin melkein samantien kun sänkyyn pääsin. Oli ihanaa mennä nukkumaan, kun tiesi saavansa nukkua niin pitkään ku halus, koska keskiviikko oli mun day off. En siis tehny keskiviikkona oikeestaan mitään. Kattelin telkkaria, skypettelin ja datailin ton toisen aupparin (J) koneella ja kirosin kuinka vaikee windowsin koneita onkaan käyttää. Ei ikinä windowsia mulle, piste. Seurasin näiden aupparin ja tyttöjen touhua sivummalta sekä juoksin näitä helkkarin kissoja karkuun tai ainaki vähintään häädin niitä pois mun huoneesta. Nimesin toisen niistä jo Possuks, koska sen hengitys kuullostaa possun röhkinnältä. Ja siis ihan oikeesti Possu luulee et oon sen joku ylin ystävä ja kyhnää koko ajan mussa. Ei hirveen hauskaa jos ei tykkää kissoista :D Onneks toinen katti osaa pysyä kaukana, ainaki suurimman osan ajasta. Keskiviikko meni tosi nopsaa ja mä nukahdinki jo ennen yheksää. Jet lag...

Siellä se Possu vallottamassa mun sänkyä.

Torstai oli mun eka virallinen "työpäivä" tän perheen nykyisen aupparin kanssa. Herätys oli seiskalta ja koska kolin nukkunu sen 10h ni ei ollu homma eikä mikään herätä herätyskelloon. J kerto ja näytti kaikkea mahollista asioista mitä pitää muistaa ja pakko sanoo, että olin kyllä heti alkuun jo ihan pihalla. Näillä on breakfast schedule, hirvee lista päivittäisistä vitamiineista ja siitä miten paljon mitäkin ruokaa pitää lunchbagiin laittaa. Aamulla kun oltiin dropattu vanhempi tytöistä sen kaverille niin suunnattiin J:n kanssa ruokakauppaan. Hassua, ettei täällä oo jotain perus ShopRitee vaan joku Harris and Teeter jne. Ja muutenki kaikki ruokakaupat on ihan hassuja. Torstaina sain ekan kerran tuolla ruokakaupassa mulle wifin puhelimeen ja voi sitä addiktin helpottuneisuutta, kun pääs lukee kaikki whatsapp-viestit ja selaa instagramia läpi. Ruokakaupasta tultiin kotiin ja alettiin heti tekee ruokaa, mihin menki sitte se parituntinen ennen kuin piti lähteä hakee nuorempi tyttö koulusta. Käytiin taas jossain randomkaupassa ja tultiin kotiin syömään lunch. Puol kolmen aikaan suunnattiin YMCA:lle, koska tytöllä oli uimakoulu siellä ja meikä sai taas kiittää luojaa siitä, että jenkeissä melkein joka paikassa on ilmanen wifi (ottaisko Suomi tästä mallia kans hei!). Uimakoulusta haettiin vanhempi tyttö ja sen kaks kaveria koulusta ja tultiin kotiin. Hostmom tuli ajoissa töistä, koska oli tarkotus lähteä downtowniin Christmas in Davidson -"tapahtumaan". Mun oli tarkotus mennä kanssa, mutta jet lagin ja päänsäryn takia en millään jaksanu. Taas nukahdin superaikasin joskus kaheksalta :D

Kyllä täällä ainaki junat kulkee hei!!

Eilen oli ihan kiva päivä. Herätys tuttuun tapaan seiskalta, mutta yllätykseks hostmom oli laittanu J:lle tekstarin, että tytöt nukkuu 10 min pidempään, joten työt alkaa vasta puol 8. No mennään silloin yläkertaan laittaa lunchit valmiiks ja tän jälkeen vanhempi tyttö sanoo, että haluu auttaa siskoaan aamutoimissa, joten meille ei sit jääny muuta tekemistä. Kaheksalta dropattiin tyttö taas kaverilleen ja mentiin johonki organic-kauppaan, jolla oli myös hassu nimi. Tultiin kotiin tekemään ruokaa ja hengattiin himassa. Muuten oispa kiva olla jossain perheessä, jossa on kaks aupparia, koska ei tuu ainakaan tylsää ja työki on puolet helpompaa :D Mä kärsin himassa migreenistä edelleen, joten J lähti hakemaan nuoremman tytön koulusta ja vei sen speech therapyyn, joten mä olin off reilu 2h. Iltapäivällä syötiin taas lunch ja jonkin ajan päästä lähettiin hakemaan vanhin tyttö koulusta. No tää päätti, että kävelee kavereidensa kanssa yhelle kaverilleen ja nää otti ton pienemmän tytön mukaan kanssa, joten ajeltiin rauhassa kahestaan downtowniin odottamaan tyttöjä sinne. Matkalla kateltiin vaan kuinka paidattomat miehet lenkkeili tien reunoilla, koska oli yli +20°C lämmintä :D Parkkeerattiin odottamaan tyttöjä kirjaston parkkikselle, jotta saatais kirjaston wifi käyttöön. Datailtiin hetki, kunnes hostmom soitti ja sano, että tytöt leikkii kaverilla hetken, joten päätettiin mennä kahville.

Tästä haettiin sitte tytöt ja voi jestas mitä suunnittelua ja suunnitelmien muutoksia niillä oli. Ne ois halunnu sleepovereita ja lähteä taas Christmas in Davidsoniin ja tehä sitä ja tätä ja koko ajan piti olla soittamassa äidille, että saako tehä tätä ja saako tehä sitä. Loppujen lopuks yks kaveri tuli sitte meille kylään. Jossain kohtaa huomattiin, että autotallin molemmat ovet (niin ulos kuin tänne basementtiin) oli auki ja siitähän alko kriisi, koska ei meinattu millään löutää toista kissaa ja kaikki oli varmoja, että se oli karannu. No tää piiloutujakatti oliki vaan hostmomin sängynalla tyytyväisenä loikoillu. Dinnerin jälkeen tytöt katteli leffaa ja mä taistelin ja valutin kyyneleitä, koska en meinannu millään saada ostettua muutamia lentolippuja, koska melkein mikään sivusto ei hyväksyny international credit cards. No loppujen lopus sain lennot varattua, joskin vähän kalliimmalla, ja sain huokasta helpotuksesta. Illalla ei tainnu tapahtua muuta erityistä, jet lag painaa vieläkin, joten en eilenkään jaksanu oikeesti tehä mitään maailmaa hetkauttavaa.

Kotikatu

Tänään tuli nukuttua melkein kymppiin asti. Oon pakkaillut, koska maanantaina mä suuntaan paikkaan, jonne moni lähtis mielellään :P Kävin myös joku aika sitte käppäilemässä tuolla downtownissa ja poikkesin taas kahvilla. Davidson on vähän samanlainen kuin Westfield ja tykkään kyllä molemmista towneista tosi paljon. Jotenki niin sulosia ja täynnä pieniä kahviloita ja kauppoja. Semmosta täällä toistaseks. Nyt vois mennä syömään ruisleipädinneriä<3 Heido!