Easy in, never out

OIIIIKEIN MAHTAVAT TERVEISET KAIKILLE!!!

Reissua on tehty 30 tuntia ja olemme Tukholmassa. No kidding. Kaikki meni suunnitelmien mukaan aina siihen asti kunnes saavuttiin Arlandan kentälle (ajallaan jopa). Koneesta ulos ja ruokapaikkaa ettimään. Taulussa lukee lennon statuksena delayed until 15:10. Noh, tunti sinne tänne. Aika meni hyvin iisisti ja melkein tuli kriisi, kun taulussa luki että portille nyt ja kaveri odottaa Starbucksissa kahvia. Kipitetään kiireesti toiseen päähän terminaalia passintarkastukseen, odotetaan koneeseen pääsyä ja vihdoin istahdetaan koneeseen. No kappas kappas kun kapteeni kuuluttaa, että tankatessa huomattiin moottorissa ongelma. Ok, ne korjaa ongelman ja jatketaan matkaa. Tai sit ei. Jouduttiin koneesta ulos, kukaan ei neuvonu minne mennä tai mitä tehdä vaan koko koneellinen ihmisiä vaeltaa ympäri Arlandaa ku päättömät kanat.

Jee Losiin... tai sit ei.

Jonotettiin tiskille, jotta saadaan lisää infoa: hotellihuone Radissonista ja ilmanen dinner, around 9 tulee tekstarilla lisää infoa. Ok. Dinnerin arvo 250 kruunua ja ruokana vähän riisiä, pari salaatin lehteä ja kanaa. Tekstari tuli klo 21:00, että lento on peruttu ja that's it. Onneks meillä on ihania ihmisiä Suomessa selvittämässä näitä juttuja ja myös mahtavia kanssamatkustajia, joten saatiin jo aiemmin tietää, että lento on siirretty tälle päivälle 15:45. MELKEIN 26 TUNTIA ALKUPERÄISEN LENNON JÄLKEEN.

Ollaan kirottu Norwegian alimpaan helvettiin ainakin 666 kertaa. Niiltä iteltä ei oo tullu mitään selkeetä infoa yhtään mistään minkään suhteen. Me ollaan fine sen asian kanssa, että saavutaan Losiin päivä myöhemmin, koska shit happens. Mutta se, että ollaan soiteltu yötä myöten autovuokraamolle vaan todetaksemme, että ne suostuu pitää autoa varattuna tälle päivälle 17:30 asti ja lento laskeutuu 17:45. Ollaan maksettu 700 euroa ton auton vuokrasta, joten vähän kriisi iski. Tänään kuitenkin kaverin äiti soitti vuokraamoon Suomen päässä ja ne hoiti asian ja lupas pitää sitä sittenkin 21:30 asti. Hauskaa on, että vuokraamossa ne sano, että oli muuten vaikee soittaa sinne Losin kentän pisteelle ja hoitaa asia. Oh really, jos se oli omalle työntekijälle vaikeeta ni mieti meitä.

Eilen sitte tehtiin tuttavuutta parin saksalaisen ja parin jenkin kanssa lentokentän baarissa ja päiviteltiin tätä tilannetta. Yks niistä jenkeistä oli ajatellu, että vaihto Tukholmassa on easy in, easy out. Joo niin, enemmänkin easy in, never out. En enää tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Ollaan heitetty semmosta paskaa läppää aiheesta Extreme Adventures at Arlanda. Noh, ollaan sentään yövytty neljän tähden hotellissa ja saatu kunnon hotelliaamupala. Pikkuhiljaa pitäs alkaa checkkaa ittemme ulos, mennä syömään 150 kruunun edestä johonki ja sitten selviytyä joskus sinne lennolle. Praying to god meijän lento olis oikeesti ajoissa perillä eikä tulis enää mitään ongelmia.

Positiivista on, että me mennään kattomaan yhtä dokkaria perjantaina CHINESE THEATREEN! Siis dinnerillä melkein kiljuttiin eilen, kun saatiin tietää, että ollaan menossa sinne. Jos joku ei paikkaa tiedä niin se yks sana: Google. Huhhuh semmosta täällä, ens kerralla pliis toivottavasti päivitän sieltä Hollywoodista.

Paniikki

Tein jotain harvinaista: otin itteäni niskasta kiinni ja raahauduin läpi sateisen kävelytien sinne päiväkotiin kyselemään taksvärkistä ja työharjottelusta. Hyvä uutinen on se, että pääsen sinne taksvärkkiin yheks päiväks. Huono uutinen on taas se, etten pääse sinne työharjotteluun. Ja tämäkin siksi, ettei yleisestikään päiväkodit (ainakaan täällä päin) saa ottaa vaan jostain kadulta ketään työharjotteluun vaan ne saa ottaa semmoisia ihmisiä, jotka opiskelun takia tarvii työharjottelua. Haistakaa kukkanen sanon minä. Paniikki ehti iskeä matkalla Prismaan ja takas kotiin ainakin 728 kertaa, koska ei mulla nyt oo tietoo mistä mä repäsen sen viimesen suosituksen. Kuka tyhmä keksi, että niitä suostuksia pitäis olla kolme? Eiks kaks nyt vois olla ihan sopiva määrä?

Kaiken kaikkiaan oon kyllä ihan ilonen, että pääsen nyt edes yhdeksi päiväksi sinne juoksemaan niiden 1-3-vuotiaiden perässä. Pieniä flashbackeja tuli tolla pienellä visiitilläki koettua. Ite oon nimittäin ollu samaisessa päiväkodissa 12 vuotta sitten eskarissa. Kaikki näytti siellä ihan samalta kuin aina ennenkin. Ainut, mikä oli outoa oli se, että ajotin visiittini täydelliseen aikaan, sillä kaikki oli päiväunilla ja oli aika lailla kuoleman hiljaista. Paitsi sit kun pääsin käymään siellä pikkusten puolella, siellä niillä tais olla meneillä kisa siitä kuka itkee eniten, koviten ja pisimpään.

Pitää varmaan oikeesti laittaa sinne toimistolle viestiä ja kysellä ketkä lasketaan sukulaisiks ja ketkä ei. Koska mustahan on tosi epäreilua, että esim mun äidin veljen lasten äiti (yksinkertaisesti: serkkujen äiti) tai isäpuolen vanhemmat lasketaan sukulaisiks koska sitähän ne ei mulle ole. No, en kyllä aio vielä (ikinä) luovutta tän asian suhteen. Ja onhan mulla vuoden loppuun asti aikaa kun en kerta hakemustakaan saa lähettää kuin aikasintaan tammikuussa. Mutta silti, mulla on nyt kriisi tän asian suhteen!