Hello! Or as we say in Finland: "moi!"

Joo, vielä ei oo tapahtunut oikeestaan yhtään mitään. Saan sydäreitä pitkin päivää aina kun puhelin ilmottaa uudesta sähköpostista, koska salaa aina toivon, että se olis joltain hostperheeltä. Yhtä usein myös petyn, kun huomaan viestin aina olevan wilmasta, finnairilta, youtubelta tai joltain muulta turhalta. Noh, ehkä tännekin suuntaan tulee niitä yhteydenottoja pian, toivottavasti! Toimistolta kyllä pariinkin kertaan sanottiin, että voi mennä vielä hetki ennen kuin mitään kuuluu, koska voin lähteä aikasintaan "vasta heinäkuussa". Tosin, eihän heinäkuuhun oo enää pitkä aika, pian on toukokuu, sitten kesäkuu ja heinäkuu! Noh, odottavan aika on pitkä!

Otin vihdoin itteäni niskasta kiinni ja päätin, että teen mun au pair -videon tällä viikolla valmiiksi. Eilen hetken jo kerkesin pelätä, että saisin sanoa niille suunnitelmille hyvästit, kun yhtäkkiä iski tajuton kuume, mutta onneks sekin meni ohi yhtä nopeesti kuin tulikin. Tänään siis alottelin videon kuvaamista ja sainkin aika paljon aikaseks! En kuitenkaan iloitse vielä ton tekemisen helppoudesta, sillä tiedän, että pahin taistelu alkaa vasta sitten, kun pitäis alkaa kunnolla editoimaan sitä videoo. Maltan tuskin odottaa, hah.

Nojoo, eipä tässä ollu muuta. Tää päivä tuntuu niin pitkältä, kun en oo ollu töissä ja oon tässä ajassa ehtiny tylsistyy ainakin 4792 kertaa, joten ajattelin tulla tännekin kirjottelemaan jotain! :D Noh, palaillaan taas kun on jotain asiaa, adios!

“Happiness is not something ready made. It comes from your own actions.”

Heippa!

Mulla ei nyt oikeestaan oo mitään erikoista asiaa, kunhan tulin tänne löpisemään, ettei mun blogi täysin kuole tässä matchien odottelussa! Jotenki tosi turhauttavaa kyllä tää odotus nyt, kun tietää hakupaketin olevan Jenkkien päässä perheiden selattavana, mutta mitään ei vielä tapahdu. Mietin, että pitäis varmaan oikeesti alkaa suunnittelee sitä videoo, josko sitte alkais useempi perhe kiinnostumaan meikäläisestä! En vaan oo ihan sitä tyyppiä, joka tykkäis keikkua kameran edessä ja sen lisäks viel puhua vielä enkkua. Osaan kyllä ihan hyvin sitä puhuu, mut jotenki se oman äänen kuuleminenki kauhistuttaa!

Ahkerana klo 7:15 lähdössä töihin rakas kahvitermari mukana.

On se ihan kivaakin olla hereillä niin aikasin, että ehtii
näkemään auringonnousun :)

Oon miettiny, et onks liian aikasta alkaa tehä listaa siitä, mitä haluun mukaan vuodeks pakata? :D Mä rakastan tehä kaikkia erilaisia listoja kaikesta mahollisesta. Olispa ainaki jotain tekemistä ja ajateltavaa tohon vuoteen liittyen. Vois myös tehä listaa siitä, mitä haluun viel ehtiä tekemään ennen mun lähtöä. Lisäks oon ihan yli-innoissani koko ajan suunnittelemassa mun läksiäisiä (mul on ollu teemaki jo viime syksystä lähtien valmiina!!), mutta ehkä mun kannattais vähän vielä odotella sen kanssa, kun vielä ei ole tietoa milloin edes lähden!

Ahkeroin kovasti töissä = yritin ottaa kuvaa missä näkyis mun uudet hiukset!

Torstaina sain ajatukset kokonaan pois kaikista au pair -jutuista, sillä tein jotain supersiistiä! Käytin pienen omaisuuden siihen, että sain ostettua lipun, jolla pääsen tapaamaan mun lempparibändiä niiden Suomen keikan jälkeen! Tajuttoman huippua, olin koko loppuviikon sen takia ihan pää pilvissä eikä oikeestaan mikään saanu mun fiilistä matalaks! Äiti jo päivitteli kuinka olis muka ollu parempaaki käyttöä sille rahalle, mut must ei oo mitään parempaa ku toteuttaa omia unelmia. Noh, ehkä kaikki ei vaan ymmärrä tommosia juttuja. Ja vaikka itekki kauhistelin ton jälkeen, että meninkö oikeesti ostamaan sen, niin oon täysin varma etten ikinä tuu katumaan sitä!

Onks normaalia olla innoissaan siitä, että Jenkeissä froyo-
paikkoja on paljon paljon enemmän kuin Suomessa?
Mun uus pahe tulee niin olemaan tämä!

Eipä ollu mikään kummonen leffa, oli ihan hyvä, mutten uusiks
kyllä menis kattomaan :D Ei ihan mun tyylinen.

Viikonloppuna ei tapahtunu mitään kovin kummallista. Kävästiin kaverin kanssa leffassa ja froyolla perjantaina ja lauantaina suunnattiin toiselle kaverille viettämään kivaa tyttöjen iltaa syöden liikaa herkkuja ja pelaten oikeestaan koko aika monopolyy. Käyhän se niinki. Ite töiden takia luen päivittäin satoja eri osotteita ja koska vastaan tuli niin paljon tuttuja osotteita nimenomaan monopolysta, niin oli ollu koko viikon himo pelata sitä :D Too bad hävisin molemmilla kerroilla!

Ha, onpas typerä tääki sekapostaus. Pitäis miettii jotain postausideoita näille ajoille, kun mitään erikoista sanottavaa au pairiuden osalta ei ole, koska muuten oon täysin varma, että tää jo melkein olematon intoilu tänne postaamisesta katoo ihan kokonaan. Tuntuu vaan niin oudolta kertoo tänne mun elämänmenoista, varsinkin kun en edes tiedä kuinka moni tätä blogia oikeesti seuraa! Noh, ehkä mä teen jonkun päivä kuvina -postauksen tms. Ehdotukset on enemmän kuin tervetulleita! Nojuu, ehkäpä mä tästä siirryn takas töiden pariin ku lounastaukoki päätty jo joku aika sitte, hups.



“During your life, never stop dreaming. No one can take away your dreams”

"Kaikki on kunnossa ja paketti on USA:ssa."

Voi luoja! Oon niiiin innoissani tästä. Yks mun elämän suurimmista unelmista on kohta toteutumassa, tuntuu niin upeelta! Nyt vaan odottelemaan yhteydenottoja perheiltä, toivon kovasti et löytyis mahollisimman pian hyvä perhe. Tosin, tässä on viel pari kuukautta ennen mun ensimmäiseen lähtökuuhun (heinäkuu) niin voi olla, ettei ihan pian vielä hirveesti yhteydenottoja tuu, mutta toivotaan parasta!

weheartit

The crazy train is ready to roll

Kai sitä vois näin viikon jälkeen päivitellä viime perjataista (ja sunnuntaista). Varotan, tää postaus tuskin sisältää yhtään mitään liittyen au pairiuteen, joten jos ei kiinnosta niin voi skipata tän täysin :D

Viime perjantaina oli siis iki-ihana Adam Lambertin We Are Glamily -kiertueen Suomen keikka, enkä oikeen vieläkään tiedä miten päin pitäisi olla. Oon ollut kyseisen herran fani jo pitkään ja oli enemmän kuin superia päästä taas hänen keikalle! Viime vuonna kun sain tietää koko keikasta niin hetken kyllä sai purkaa ärsytystä, koska samana päivänä tosiaan oli viimeset ylppärit (joka siis oli korotus, enkä saanut edes korotettua sitä arvosanaa joten hukkaan meni), mikä tarkotti sitä, etten päässyt kavereitteni kanssa jonottamaan keikalle vaan jouduin istumapaikoille. Nyt kaikki varmaan pyöräyttää silmiään, mutta musta se on niin väärin mennä kattomaan idoliaan ja joutua olemaan sielä katsomossa, koska 1. se on kuitenkin paljon kauempana kuin mitä permannolla olis ollu 2. siellä ei kuitenkaan ole sitä samallaista fiilistä kuin permannolla.

Anyhow, saatin kuitenkin lähes parhaimmat istumapaikat ja keikka oli ihan tajuton ja vieläkin on fiilikset ihan siinä päivässä. Voisin haluta sen päivän takas heti, kiitos. Olin ihan tietosesti jättänyt katsomatta kiertueen aikaisempia keikkavideoita, koska päätin, etten tällä kertaa halua tietää kaikkea etukäteen. Viime kiertueella tosiaan katoin 90% keikkavideoista ja liiottelematta voin sanoa, että osasin kaikki koreografiat, välispiikit ja muut ulkoa!

Tää Hartwallin keikka oli tajuttomasti parempi kuin edellinen Ruoholahden kämäsellä Kaapelitehtaalla, niin sen epäkäytännöllisen tilan, yleisömäärän kuin itse keikankin osalta. Tolloin sai kyllä taas ihmetellä miten kenelläkään voi olla noin uskomaton lauluääni. Harvalla oikeesti on noin vahvaa ja kantavaa ääntä. Jotenki pistää täysin sanattomaks.

Tähän väliin yks älyttömän koskettava puhe. Videolta ei ehkä sitä huomaa, mutta lähes kaikki nosti kätensä pystyyn ton aikana. Kaveri sai tajuttoman itkukohtauksen ja itelläki nous tunteet pintaan ton takia.

Tuntuu jotenkin tosi oudolta tänne edes yrittää hehkuttaa tota keikkaa tai tätä fiilistä, kun ei tiedä kuinka moni siellä ruudun toisella puolella edes ymmärtää mua! Noh, eiköhän kaikilla kuitenki ole edes yks lempparilaulaja tai -bändi, joten ehkäpä te voitte vähän samaistua muhun :D

Thank you Helsinki! Minä rakastan sinua, moi moi!

Oli niin sulosta kuulla myös kun kyseinen herra puhu yleisölle suomea. Voi sitä kiljumisen määrää, kun kaikki oli niin innoissaan siitä, mukaan lukien minä! Nyt on kuitenkin tosi haikeet fiilikset kun kaikki on ohi, enkä oikeen tiedä mitä pitäis seuraavaks tehä :D Toivon niiiiin tajuttoman paljon, että vaikka seuraavaks alkaa uuden levyn teko, niin joitain yksittäisiä keikkoja tulisi Jenkeissä olemaan, jotta ei taas tarttis odottaa paria vuotta seuraavaan keikkaan!

Tää kuva hämää niin paljon, ei me oikeesti ihan näin kaukana oltu mitä kuva antaa ymmärtää :P

Sunnuntaina kun kävästiin kaverin kanssa uudestaan Helsingissä shoppailemassa, niin tulipa ihan huvikseen pyörähdettyä Hotel Kämpillä ja kukas muukaan sieltä samaan aikaan tuli vastaan kuin itse Adam. Voin sanoa, etten muista koska viimeks olisin mennyt niin sanattomaks. Olin vielä koko viikonlopun aikana päättänyt, että jos nyt sattuisin siihen keskustassa törmäämään, niin kiitän perjantain keikasta. Noh eipä mennyt se ihan nappiin, suusta pääsi vaan säälittävä "hi!" Autoon päästessään vilkutin vielä tuulilasin läpi Adamille ja hypin melkein onnesta, kun herra vilkutti takasin nimenomaan mulle! :)

Viikonlopun jälkeen en oo tehny kotona muuta kuin kuunnellu Adamin biisejä, hehkuttanu keikkaa ja Adamia twitterissä sekä kattonu keikkavideoita. Oon myös yrittäny välillä ajatella jotain muuta, joten oon myös kattonut Netflixistä Gossip Girlin nelostuottarii. Ehkä tästä pikkuhiljaa pääsee johonkin järkevään päivärytmiin. Viimeistään tiistaina, jolloin pitäis alottaa työt. En sit tiedä mitä siitäkin tulee, koska herätys on joka arkiaamu klo 6:00. Pitäis varmaan nyt ajoissa muuttaa tätä unirytmiä muutamalla tunnilla taaksepäin, varsinkin, kun kelloja vielä siirretään tunnilla eteenpäin parin päivän päästä.

Oon niin ylpee, että sain pidettyä tän tekstin näinkin asiallisena! Voisin palailla taas asiaan, kun olis jotain uutta kerrottavaa ton au pair -jutskan suunnilta. Laitoin eilen EAP:lle sähköpostii, mut ei ehtinyt tulla sieltä vastausta ennen näitä typeriä pääsisäispyhiä. Tiistaita odotellessa!

Ps. Pahottelen näiden kuvien laatua! Mukana oli iPhone ja pari vuotta vanha canonin luuserikamera, joten jälki onkin sen mukaista. Palkkapäivää odotellessa, nimittäin päätin, että vihdoin olis aika satsata ihan kunnon kameraan. Niin tota tulevaa vuotta, kuin tulevia keikkoja varten! :) 

“In order to succeed, your desire for success should be greater than your fear of failure.” – Bill Cosby

Huhhei! Kolme yo-koetta neljästä tehtynä. Enää jäljellä yhteiskuntaoppi ja vielä pitäis jaksaa lukee muutama päivä. Odotan perjantaita kuin kuuta nousevaa, koska se on se päivä jolloin vihdoin mun velvollisuudet lukiossa on ohi. Ja kaiken lisäks illalla on tiedossa supermahtava keikka ja sen jatkot mahtavassa seurassa. Eli tulee oikeen kerralla juhlistettua viime keskiviikkoisia synttäreitä ja ylppäreiden loppumista! No, ei pidä kuitenkaa liikaa innostua, sillä pahin on vielä edessä: nimittäin se lukeminen. Jotenkin ehin tässä viikonlopun aikana kadottaa mun jo muutenkin lähes olemattoman motivaation tohon opiskeluun, niin johan on entistä vaikeempi saada otettua itteensä niskasta kiinni sen suhteen. Huomenna varmaan muhun iskee paniikki ja alan sit järjetöntä vauhtia lukemaan noita kirjoja läpi niin kuin aina ennenkin. Yhteiskuntaopin oon kyllä jo syksyllä kirjottanut, mutta koska en ollut arvosanaan tyytyväinen, niin päätin korottaa sitä. Stressi on sen takia tajuton, koska pelottaa, etten saakkaan yhtään sen parempaa arvosanaa. Miten ees joskus kuvittelin saavani mistään L:ää kun oon niin saamaton opiskelun suhteen :D

Kyllä se kevät ja kesä sieltä vielä tulee,
ainakin sen toivossa on hyvä elää.

Tuntuu jotenki tosi oudolta, että toistaseks oon tehnyt kaiken mahollisen tulevan au pair -vuoden eteen. Ja se, etten voi tällä hetkellä itse vaikuttamaan tän prosessin etenemiseen mitenkään, ahdistaa. Tai no ehkä ahdistaa ei oo oikee sana, mut jotenki nyt on tosi avuton olo. Ihan kuin mä pystyisin vaan olla ja odottaa, että milloin tää homma etenee. Lähetin tosiaan sen hakupaketin vajaa 2 viikkoa sitten ja mietin, että uskallanko taas häiritä EAP:ia ja kysellä, että missä mennään. Ymmärrän, että kun papereita on vino pino, niin siinä menee vähän kauemmin aikaa käydä niitä läpi. Oon vaan niin malttamaton, että haluisin jo tietää onko siinä kaikki kunnossa ja onko ne jo lähettänyt sen sinne Atlantin toiselle puolelle. Kuinka kauan teillä muilla on tossa kestäny?  

Vihdoin sitä jopa uskaltaa ainakin vähän ulkoiluttaa jotain
muitakin kenkiä kuin uggeja tai talvisaappaita.

Tän lisäks mua vähän pelottaa nyt toi mun polvi. Diagnoosi oli kutakuinki tämmönen: polvilumpion sijoiltaanmeno, jonkun en-tiedä-minkä polvilumpiossa kiinniolevan siteen täydellinen katkeaminen sekä noin 1,5cm halkasijaltaan olevan rustopalan irtoaminen. Fun. Koko jutusta on jo yli kuukausi ja käveleminen on vieläkin hankalaa, puhumattakaan esim. portaiden ylös- tai alasmenosta, kyykistymisestä tai ylipäätänsä mistään missä pitäisi polvea koukistaa. No ei toi vielä sinänsä haittaa, varmasti paranee tässä parin kuukauden aikana. Mutta ortopedi kerto, että toi irtonainen ruston pala saattaa aiheuttaa ongelmia (oikeestaan se tekee sitä jo) ja voin joutua tähystysleikkaukseen. Hyvä: saan "ylimääräisen" asian polvestani pois, eikä tarvitse pelätä mitään pahempia ongelmia sen osalta. Huono: saattaa rajoittaa mun tulevia suunnitelmia pahassa tapauksessa aika paljonkin, koska se vaatii sitten ainakin muutaman viikon toipumista. Haluun ehdottomasti sen tähystyksen ennen kuin lähden Jenkkeihin, mutta aikataulut ei sen osalta oo ihan mun puolella. Tietenkin, jos ei muu auta, niin joudun suunnitelmia muuttamaan, koska oma terveyshän on se tärkein. Toivotaan kuitenkin, ettei siihen tarvitse mennä. En kuitenkaan ole valmis luopumaan ainakaan kesäkuun keikka- ja festarisuunnitelmista millään. Mä vaikka ryömin paikalle jos se siitä on kiinni! :D No joka tapauksessa, kuun lopulla mulla on fyssarille aika ja aion sille valittaa tosta polvesta ja vaadin päästä siihen tähystykseen. Jos HYKSin osalta aletaan taas temppuilemaan (en edes jaksa avautua aiheesta "julkinen terveydenhuolto on perseestä"), niin meen itkemään Diacoriin asiasta.

Tämä tulee toivottavasti olemaan mun näkymä koko ensi viikon.
Opiskelua, lukemista ja pänttäystä. Teetä vaan naamaan,
että saa riittävästi kofeiinia jaksamiseen!

Olipas sekalaista tekstiä ja loppuikin kuin seinään, koska unohdin lähes kaiken mitä mun piti tänne tulla kertomaan. Nyt mä kuitenkin vaihdan rakkaan Macbookkini koulukirjoihin ja koitan lukea vielä edes muutaman sivun ennen kuin kello lyö yhdeksän ja Revenge alkaa. Palaillaan!