New York, I love you

Hengissä ollaan! Lennoista selvittiin ja nyt ollaan oltu Manhattanilla pari päivää. Tosin mun lento Lontoosta Nykiin oli kyllä ehkä yks maailman inhottavimmista, koska mun vieressä istu nainen, joka hais tosi voimakkaalle hajustelle ja se aiheutti mulle migreenin. Samainen nainen myös istu penkillään niin leveesti kuin pysty niin, että mä sit siinä koitin omalla penkilläni istua mahollisimman kapeesti että mahtuis siinä olemaan ilman, että nojaan toisella puolella olevaan poitsuun :D Mutta kuten sanoin niin siitä selvittiin ja tänne YMCA:lle saavuttiin joskus kymmenen aikaan illalla.

Mini-piknik Central Parkissa

Aika kämänen lounas, onneks noi ruuat on parantunu joka kerta...

Tiistaina heräsin pirteenä jo ennen kuutta (jet lag...) ja päätin lähtee käppäilee pitkin Central Parkkia kun se kerta tossa ihan vieressä on. Oli kyllä ihan uskomaton fiilis vaan kävellä kaikessa rauhassa ja yrittää sisäistää sitä, että oikeesti on täällä. Central Parkista suuntasinki ensimmäiseen vastaantulevaan Starbucksiin aamukahville ja jutskailemaan kavereiden kaa whatsappissa (en tienny viel silloin, et meil on täällä YMCA:lla kans wifi, tosin aika laginen semmonen). Sen jälkeen pitiki metsästää meijän aamupalapaikkaa, ja koska sen ettimiseen meni hetki jos toinenkin, niin oltiinki vähän myöhässä meijän tunnilta. Nää oppitunnit tääl on ollu ihan tajuttoman tylsiä ja pitkiä, mut onneks on ollu ihan kivasti ylimääräsiä taukoja. Tiesittehän, ettei vauvalle saa antaa kokonaista hodaria, koska se voi tukehtua?? lol

Illalla oli city tour ja mentiin semmosella avonaisella bussilla ympäri Manhattania ja Brooklyniä. Oli ihan huippua päästä näkemään kaikkia must see -paikkoja aina Times Squaresta The New York Public Libraryyn. Ei kyllä päästy ite kävelemmään ja kunnolla kattelemaan paikkoja, mutta eipä se hirveesti haittaa, kun tuun tulevan vuoden aikana varmasti käymään täällä viikoittain. Tosin olis ollu mahollisuus jäädä Times Squarella sitte pois ja kävellä ite hotlalle sitte ku haluaa, mutta koska mun kaverit ei halunnu lähteä, nii en viittiny yksin jäädä sinne. Kävästiin illalla vielä metsästämään mulle ruokaa = Stabucksin kahvi ja bagel.

Näkymät meijän hostellin ikkunasta.

Tänään heräsin taas ihan liian aikasin ja suuntasin aamukahville minnekkäs muualle kuin Starbucksiin. On kyllä niin huippua, että voi vaan pari sataa metriä kävellä ja mennä aamukahville Hotel Empiren Starbucksiin, perus aamu ja silleen. Tänään oppitunnit on ollu entistä tylsempiä, koska tän päivän opettajat on ollu itekki niin tylsiä, mutta en valita, koska toinen niistä sano yli 2h etukäteen, että joo nyt loppuu tältä päivältä. Ja no noista tunneista selvii ihan kivasti, kun voi samalla whatsappailla ja facebookkailla kavereiden kanssa. Tunnollinen opiskelija. No ainaki opin, ettei vauvaa saa nostaa ylös ottamalla sen naamasta kiinni... siis mitä hittoa ihan oikeesti?! Maltan tuskin odottaa Shaken Baby Syndrome -aihetta. Don't shake a baby ja sitä rataa.

The New York Public Library

Nyt täällä istuskelen meijän pikkusessa huoneessa (mun huonekaverina on muuten ranskalainen tyttö ja koska en edes tiedä sen nimeä ni kutsun sitä Nirppanokaksi... koska se vähän vaikuttaa semmoselta :D) kirjottelemassa tätä ennen kuin suunnataan Helmin kanssa vallottamaan Times Square ja sen monet kaupat. Lompakko huutaa hoosiannaa jo etukäteen!

All in all: oon totaalisen rakastunut New Yorkkiin. Oon aina haaveillu täällä käymisestä ja ehkäpä jopa asumisesta ja nyt voin sanoa, että tää paikka on ku mulle luotu. Jotenki tuntu heti alusta asti ihan kodilta. Rakastan kävellä täällä pitkin katuja katellen pilvenpiirtäjiä ja ohi kulkevia keltasia takseja. Central Park on tosi kaunis ja tykkään kävellä sielläkin tosi paljon. Ihmiset on tajuttoman mukavia (okei pätee kyllä melkeimpä koko amerikkaan mutta...), kaikki tulee juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Ekana aamuna mun ohi meni mies, joka selkeesti oli in a hurry, mutta silti se käänty kattomaan ja toivottamaan hyvää huomenta. Ei tollasta ikinä tapahdu Suomessa ja jos tapahtuu niin ihmiset luulee hulluks. En voi kyllä sanoin kuvailla tätä tunnetta, joka mulla on. Tekis mieli välillä alkaa itkemään onnesta. En voi vaan kuvitella, että oon vihdoin saavuttanut taas yhen pitkäaikasen unelman. I love it.

Mun uus paras kaveri! IHAN SAIRAAN HYVÄÄ!

Joo kirjotin tän teksin jo eilen alkuillasta (joten älkää hämmentykö, nyt on jo torstai täällä :D), mutta koska tää netti on maailman huonoin ja lisäks ite sähelsin kuvien kanssa, niin sain tän laitettua vasta nyt iltapäivällä. Ens postauksessa sitte lisää Times Squaresta ja muusta.

“Don’t ever be scared to dream because everything is possible no matter how bizarre.” — Jared Leto

Se ois menoa nyt sitte! Läksärit meni superhyvin, enkä edes itkenyt kuin kerran. Sain ihania lahjoja, joista (ainakaan kaikista) en kuitenkaan kehtaa laittaa kuvia tänne :D Eilen kriiseilin ihan liikaa pakkaamisen kanssa, koska vihaan sitä eniten maailmassa. Sain kuitenki kaiken pakattua ja matkalaukkuun jäi ylimäärästä tilaa! Päädyin sitte tunkemaan yhen takin ja pari muutakin kamaa mukaan, ettei tavarat heiluis ja kolisis siellä laukussa :D

Sain eilen myös paljon hyvää matkaa -toivotuksia ja kaverit laitteli semmosia viestejä, ettei itkua voinut pidättää. Tuun niin paljon ikävoimään niitä. Oon onnekas, että oon tutustunut tommosiin ihmisiin ja voin heitä sanoo mun ystäviks. Jos joku teistä lukee tätä, niin ootte kaikki rakkaita ja toivon et edes joku päätyy moikkaamaan mua vuoden aikana niinku on puhuttu :P <3

Nyt vietän mun viimesiä kolmea tuntia kotona ennen ku suuntaan kohti lentokenttää ja sanon hyvästit vielä parille kaverille ja Suomelle! Kaiken tän itkun keskeltä kuitenkin sanon, etten oo ikinä ollut jostain näin innoissani! Oon enemmän ku valmis tulevaan vuoteen. En jotenkin voi uskoa, että mun yks elämäni suurimmista unelmista on ihan muutamien tuntien päästä totta!

AMERICA, I AM COMING!!

ps. tein jotain hullua sekä maailman parasta: ostin meet&greetin Marssien keikalle :D Syyskuuta odotellessa. Maltan tuskin odottaa nähä niiden ilmettä, kun sanon, että oompa muuten Suomesta kotosin, ehkäpä ne vielä muistaaki mut :)

Lost in the city of angels

Ai piti tätäki päivittää? Jotenki ei ole ollut mitään intoa alkaa kirjottaa tänne :D Viikko on mennyt ihan tajuttoman nopeesti. Mökkireissu viikonloppuna ehti loppua ennen ku se kunnolla edes alkokaan, mutta oli tosi ihana viettää laatuaikaa todella hyvän kaverin kanssa. Samalla tosiaan näin osaa sukulaisista (ok, ne on mun isäpuolen sukulaisia, mutta silti) viimestä kertaa. Maanantaina näin kavereita, bongasin keskustasta Macklemoren ja sain itkukohauksia, koska mulle tulee niin hirvee ikävä kaikkia kavereita. Tiistaina katottiin kaverin kanssa Nälkäpeli ja illalla kävin hyvästelemässä kummitädin ja osan serkuista, selvisin ilman kyyneliä kunnes sain tietää, etten ehdi nähä mun mummoa ollenkaan ennen kuin lähden :(

Oltiin valmiina vallottaa meijän saari!

Eilen sain pientä esimakua maanantaista, nimittäin mentiin kavereiden kanssa lentokentälle saattamaan yhtä kaveria, joka lähti Ausseihin auppariks. Siellä vierähtiki reilu 6h läksiäiskorttia tehden, syöden ja kahvitellen Starbucksissa. Taas melkein selvisin siitäkin reissusta ilman kyyneliä. Kaverin lähtö oli haikee, mutta sitten kun toinen kaveri alko puhumaan kuinka sillä tulee mua hirvee ikävä niin johan mä pidättelin bussissa itkua aika huonoin tuloksin. En ikinä oikeesti ajatellut, että itkisin ennen lähtöä näin paljon ja näin usein. Mutta ainakin sitä tietää olevansa onnekas, kun on ihmisiä, joita jää ikävöimään näinkin paljon.

Skumpat äidin 40v-synttärien kunniaks :)

Tänään käväsin kahvilla ja jätskillä kaverin kanssa ennen kuin oli aika jatkaa huoneen tyhjennystä ja siivousta. Mulla on nyt 5 laatikollista kamaa pakattuna kellariin viemistä varten ja tällä hetkellä huone on kyllä erittäin tyhjä ja ankeen näkönen. Kaapeissa on jäljellä vaan semmosia tavaroita, jotka joko lähtee reissuun mukaan tai jää tänne mun pikkusiskolle. Seiniltä ja vaatekaapin ovista on otettu kaikki julisteet ja paperit pois ja jäljellä on tosiaan enää taulu, peili ja telkkari. Tässä vaiheessa sitä oikeesti tajuu, että nää on mun ihan viimeset pari päivää, jotka tuun ikinä asumaan tässä huoneessa. Outoa.

Tänään on tarvinnu myös juosta kaupoilla ostamassa ruokaa ja muuta kamaa huomisia läksiäisiä varten. En malta odottaa, että pääsee vielä viimesen kerran juhlimaan hyvien kavereiden kanssa ennen lähtöä. Tulee olemaan niin hauskaa ja niin itkuista! Myös vihdoin on hommattu mun migreenilääkkeet reissuun mukaan, ei muuten naurattanu loppusumma ihan hirveen paljoa... Kaikki on muuten kyllä kunnossa lähtöä varten. Oon tulostanu lentoliput, vakuutuslappusen, ottanut kopioita passista ja vaikka mistä ja kirjotellu ylös kaikkia tärkeitä yhteystietoja. Okei, tuliaiset on vielä ostamatta, mutta ihan tarkotuksella!

Sukulaisten maailman sulosin hauva oli taas kylässä!

Ainiin, eilen mun hostisä laitto spostia ja kyseli josko voisin opiskella jonkun kirjasen autokoulun teoriakoetta varten jotta voin sen heti ens viikon pe hoitaa pois alta... En nyt ihan innoissani ollut tosta, koska mulla on tää loppuviikko tosi kiireistä, enkä haluis vikoja päiviä kuluttaa siihen, että koitan tajuta jotain autolla ajamiseen liittyviä juttuja. Lupasin kuitenki koittaa lueskella niitä sivuja (joita on lähemmäs 200!!) läpi. Eri asia sitten, että kuinka hyvin mä niitä ehin opetella. Hohhoh...

Mitäs vielä... sain maanantaina ilouutisia! Voisin sanoa niin, että mulla on kerrankin hyvä tuuri. Mähän just valitin kuinka missaan lempparibändin eu tourin ja kappas kun ne tuleeki pienelle kiertueelle Jenkkeihin syksyllä! Meikä kyllä hyppäs metrin ilmaan (tai ainaki olisin voinu hypätä) kun luin listasta kaks kirjanta: NJ! Eli tää tyttö pääsee kuin pääseekin parin kuukauden päästä taas huippukeikalle ja vielä ihan omaan kotiosavaltioon! Huomenna sitten panikoin klo 17, että ehikö saada hyvät liput :)

Semmosta... tuntuu hullulta ajatella, että ens viikolla oon jo Manhattanilla ja 8 päivän päästä matkalla kohti mun uutta kotia New Jerseyssä :O En voi uskoa, että 4 päivän päästä on oikeesti aika sanoo hyvästit parhaille kavereille, perheelle ja Suomelle! Nyt on aika sitten suomalaistua vielä vähän lisää, eli suuntaan kohti saunaa ja sen jälkeen syömään karjalanpiirakoita! Palaillaan viimeistään ennen kun lähen :D

I need a new direction 'cause I have lost my way

Heipparallaa!

Kuten lupailinki, niin nyt pientä postausta mun aupparimenoista tällä hetkellä. Kaikki näyttäis olevan ihan mallillaan lähdön suhteen. Paitsi etten oo vieläkään edes varannut hammaslääkäriä :D Tappelin parina viime päivänä poliisin ja Trafin kanssa mun ajokortin takia. Voi luoja en muista milloin olisin päästäny niin monta kirosanaa ilmoille ku mitä näiden kahen päivän aikana. Mun pitkäaikasesta ajokortista ei tosiaan ollu kuulunut mitään viiteen viikkoon vaikka sen piti muutaman viikon kuluessa tulla. No kun soitin poliisille, niin sieltä he ei osannu edes sanoa missä mun kortti on ja kehotti soittamaan Trafiin. Soitin sinne ja he sano, ettei koko korttia ole laitettu edes valmistukseen, koska mun valokuva ja allekirjotus on tallentunut väärin sinne tietokantaan. Johan pisti suorastaan vituttamaan, koska mun kortti (tai no eihän se edes ole vielä olemassakaan) varmaan odottelis vieläkin käsittelyä, ellen olis asiasta soittanut koska Trafia ei ilmeisesti pätkääkään kiinnosta mikään. En voi ymmärtää miten vaikeeta niiden olis ollu ilmottaa ihan kysymättäkin, että tiedot on tallennettu väärin ja pyytää tallentaa ne uusiks? No nyt jouduin hakemaan sitä kansainvälistä ajokorttia tosta mun väliaikasesta kortista, koska uuden kortin tekemiseen menee noin kuukaus, hiphei. Eipä nyt voi tolle mitään, tärkeintä on, että edes jonkulainen kortti mulla on sinne Jenkkeihin ennen kun ajan New Jerseyn ajokortin.

Mutta joo... Juttelin sunnuntaina mun hostäidin kanssa pikasesti ja näin mun tulevan huoneen, joka näytti kyllä oikein kivalta :) Kauhistelin myös sitä, miten isolla autolla tuun noita lapsia sitten kuskaamaan. Eilen äiti pakottiki mut menemään ajamaan meidän isolla audilla ja oli kyllä ihan hullua. Tai no, kyllähän siihen ajamiseen tottu, mut se parkkeeraaminen mua eniten kauhistuttaa. Hostäiti kerto kuinka kolmea vanhinta poikaa on kuulema harmittanut, koska he ei oo kotona, kun mä saavun niille. Voi toisia! Puhuttiin myös vähän, että silloin perjantaina kun hostisä tulee mut Newarkin kentältä hakemaan, niin suunnataan suoraan pankkiin ja kaikkialle muualle hoitamaan kaikki tärkeet asiat pois. Ihan kiva kyllä niin ei tarvii niitäkään sit myöhemmin miettiä sen enempää.

Maanantaina kävästiin äidin kanssa ikeassa ostamassa laatikoita mun kamoja varten. Oli superoutoa vaan tyhjentää huonetta tavaroista. Mulla on tällä hetkellä neljä laatikkoa ja yks jätesäkillinen tavaraa menossa kellariin odottamaan kunnes palaan. Roskiin lähti myös kaks jätesäkillistä rojua ja UFF:in boksiin iso pussillinen vaatteita. Oikeestaan ihan kivaa päästä heittämään kaikkea turhaa rojua pois, enää mitkään "no ehkä mä tätä joskus vielä tarviin" -tekosyyt ei kelpaa :D Onneks suurin osa mun tavaroista on kuitenki kaapeissa ja laatikoissa, joten päällisin puolin mun huoneessa ei toistaseks oo hirveesti eroa, ainakaan vielä. On hassua, että tällä hetkellä mun vaatekaapissa on niin vähän vaatteita, et ne varmaan kaikki mahtuis mun matkalaukkuun!

Oon saanu viimepäivänä pieniä "paniikkikohtauksia", kun oon aina tajunnut miten vähän aikaa mulla on enää nähä kavereita ja sukulaisia. Vasta mä laskin että on 8 viikkoa, eli ihan liikaa aikaa ja nyt muka alle 2 viikkoa? Huomenna mennään perheen ja kaverin kanssa meidän mökille, jonne on lauantaina tulossa käymään myös sukulaisia, koska vietetään äidin synttäreitä siellä. Eli ihan kivasti pääsee silti vielä näkemään ihmisiä ennen lähtöä. Ens viikolle on jo suunnitelmia kavereiden kanssa, mut vielä pitäis mahduttaa esim sukulaisilla käynnit jonnekkin väliin ja muutaman muun kaverin näkeminen kanssa. Ja sit ens viikon perjantaina on kans läksiäiset, jolloin tulee nähtyä suurinta osaa kavereista vikaa kertaa ennen mun lähtöä, hullua! Tuun niin paljon ikävöimään kaikkia läheisiä ihmisiä täällä Suomessa. Ollaan muutamien kavereiden kanssa vietetty tosi tiiviisti aikaa yhessä näiden parin viikon aikana, niin tuntuu jotenki oudolta, ettei pian yhtäkkii voidakkaan nähä milloin halutaan. Mutta eiköhän siihenki sitten totu kun lähtee arki siellä Jenkeissä rullaamaan. Onneks on kuitenki facebookit ja kumppanit, joiden avulla olla yhteydessä vuoden aikana :)

Pelkäsin turhaan, koska tää kuvahan onnistu ihan kivasti! Oon viime päivät
vaan tuijotellu tätä, koska en voi uskoa, että oikeesti pääsin noi tapaamaan!

Tää päivä on toistaseks mennyt näissä tunnelmissa!

Hurjaa, että 2 viikon päästä mä tsillailen jo jossain Manhattanilla Starbucksin kahvi kädessä ihmetellen maailman menoa ja sitä, miten oon sinne päätynyt! Oon kyllä edellen innoissani tästä vuodesta, eikä mikään ikäväkohtaus tai muukaan ole vähentäny mun halua lähteä. Edellisen postauksen perusteella osa ehkä huomas miten suuri osa elämää Thirty Seconds To Mars ja niiden musiikki mulle on ja pakko sanoa, että mua harmittaa kyllä ihan sairaasti se, että missaan niiden Euroopan kiertueen ihan kokonaan, kun oon Jenkeissä. Kaikki mahtavat keikat esim Briteissä, Italiassa ja uus keikka Suomessa. Toivon niiiiin paljon, että ne tulis Jenkkeihinkin vetämään enemmän kuin vaan noi pari keikkaa mitkä on tänä syksynä, vaikka he vähän "uhkailivatkin" jäävänsä kokonaan Eurooppaan. Mutta vaikka oon miettinyt miten siistiä olis olla kiertämässä tänä syksynä ja talvena enemmän ympäri Eurooppaa lempparibändin perässä, niin oon silti ihan tajuttoman fiiliksissä mun tulevasta vuodesta Jenkeissä ja oon ihan varma, että siitä tulee yks maailman parhaista!

Ainiin, otsikko ei liity tän hetken tuntemuksiin oikeestaan mitenkään. Se on vaan pätkä yhestä mun tän hetken lempparibiisistä. Vaikka biisi onkin tosi synkkä, niin se on myös ihan tajuttoman upea ja intensiivinen, voisin kuunnella sitä päivästä toiseen (niin kuin oon tässä viime viikot tehnytkin :D). Oon oikeestaan ilonen, että en oo hukannut mun suuntaa vaan tällä hetkellä tiedän paremmin kuin hyvin mitä mä elämältä haluan. Ja kaiken sen tavotteleminen alkaa 11 päivän kuluttua kun istun lentokoneessa kohti Amerikkaa!

Time to be alive

Seuraavaks piiiiitkä pitkä postaus meidän reissusta ja Rock The Beachista. En oikeen tiedä mistä pitäis alottaa, mutta viimeset 2 viikkoa on ollut varmaan elämäni parhaimmat ikinä. Oon viettäny paljon aikaa hyvien kavereiden kanssa kierrellen lempibändin keikoilla, voiko parempaa olla? Nyt on jotenki tosi haikeeta kun kaikki on ohi, enkä oikeen tiedä milloin mä seuraavan kerran pääsen Marssien keikalle. Houkuttais aivan sairaasti ostaa liput lokakuun keikalle Hollywood Bowliin, mutta saas nyt nähä mitä mä teen. Haikeeta ja vaikeeta. Voisin pistää tänne vaan kunnon kuvaryöpyn meijän reissusta ja Rock The Beachista, kuvat puhukoon puolestaan!
Bloggerilla on jotain mua vastaan ja nää kuvat ei nyt oo missään järkevässä järjestyksessä.

Kuunneltiin Rammsteinii. Jos olisin voinu, niin olisin juossu karkuun.

Oltiin valmiita meet&greettiin!

Mun terveellisin ruoka koko reissun aikana...

Kavereilla ehkä parhaat asut ikinä!

Jonotusta tässä vaiheessa takana tunti jos toinenkin...
Oikeesti varmaan yli 15h :D

LOVE LUST FAITH + DREAMS

Casual day with Shannon Leto

VIP or what?!

Mitäs ne nelikymppiset keinukarusellissa ennen keikkaa :D

Mun kamera kuoli ja tää oli yks niistä harvoista kuvista, jotka sain
Kööpenhaminan keikalta.

Oli vaivan ja partojen arvosta, kun kaverit sit pääs lavalle :)

Kaikki mahtavuus huipentu Helsingissä, kun päästiin kavereiden kanssa
viimesen biisin aikana lavalle. MAHTAVUUTTA!

Meijän reissu oli ihan tajuton. Keskiviikkona (2 viikkoa sitten) aamulla nähtiin lentokentällä ja otettiin suunnaks Tukholma. Mentiin siinä keskipäivällä Gröna Lundiin odottelemaan keikkaa ja siellä auringonpaisteessa tulikin helposti istuttua 7h. Keikka oli ihan huippu. Olin vaan niin onnellinen kun 1,5 vuoden jälkeen pääs Marssit taas näkemään. Keikan jälkeen jokainen tuli vielä moikkaamaan ja käymään parissa laitteessa, jolloin pääs vaihtamaan muutaman sanasen ja mun päivän kohokohta tais olla hali Shannonin kanssa :)

Torstaina suunnattiin meidän uuden tuttavuuden kanssa lentokentälle, josta E lähti Suomeen ja me muut Kööpenhaminaan. Ei tehty sinä päivänä oikeen mitään erikoista, kierreltiin Köpiksessä ja illalla ennen keskiyötä leiriydyttiin Tivolin eteen. Tässä vaiheessa varmaan puolet teistä leimaa meidät vähintään hulluiks, mutta oli ihan joka minuutin arvosta toi jonotus. Oltiin nimittäin ihan ensimmäisiä. Perjantaina alko illalla keikka ja oltiin siellä sitten edustamassa Suomea keskellä eturiviä. Köpiksen keikka löi Tukholman 100-0 ja en oikeen tiedä miten sitä fiilistä siellä vois kuvailla. Oli maailman parhainta ikinä. 

Lauantaina oli day off ja päätettiin kierrellä enemmän Köpiksen keskustassa ja ehkä jossain muuallakin. Heitettiin aamulla läppää kuinka hauskaa olis, jos joku Marsseista kävelis vastaan ja huomais meidän paidat, koska kaikilla oli tasan samat paidat päällä. Illalla joskus viiden aikaan kateltiin, että mihis sitä lähtis käppäilemään ja koska tunnetulle merenneitopatsaalle oli liian pitkä matka, päätettiin mennä kävelemään vaan jonnekkin. Tietä ylittäessä (se oli semmonen kaksosanen) koko porukka jääty täysin, sillä ketkäs muutkaan siellä punasissa valoissa seiso pyörien selässä kuin meidän rakkaat Jared, Shannon ja Tomo. Oli siis ihan tajuton tuuri, että satuttiin just siihen samaan aikaan. Shannon oli meijät (paitojen takia) bongannut jo kaukaa, ja jäänyt oikein odottamaan koska tajutaan ketkä meidän edessä oli. Ehittiin vaihtaa pikaset kuulumiset ennen kun poitsut (okei ne on niin vanhoi et vois olla vaikka meijän isiä :D) jatko matkaa ja ohimennen Tomo huus ja kehu meidän paitoja.

Tasailtiin hengityksiä muutama tunti ja illalla suunnattiin syömään (maailman kalleinta ruokaa HRC:hen) ennen kuin reissun viimeisin koitos alkoi. Päätettiin nimittäin olla fiksuja ja nukkua yö lentokentällä, jotta säästettäis muutama roponen. En tiedä kumpi oli kauheempaa, nukkua Tivolin edessä vilkkaalla kadulla vai lentokentällä, jossa porukka tuli ottaa meistä kuvia :D Selvittiin siitä silti, ja oltiin enemmän kuin valmiita hyvästelemään superkallis Kööpenhamina. En oikeesti voi uskoa, että mulla meni ruokaan tolla reissulla rahaa ainaki 200 euroa, eikä edes syöty paljoa. Suomessa tolla rahalla olis syöny ainaki kuukauden.

Ennen Rock The Beachia oli muutama välipäivä, jolloin muun muassa kävin siellä viisumihaastiksessa, kirjottelin kirjeitä Tomolle, Jaredille ja Shannonille, tein mun keikkapaitaa ja kriiseilin tulevista päivistä. Rock The Beach alko keskiviikkona, jolloin kävin sitten kattomassa All Time Low'n, Billy Talentin ja Green Dayn. ATL oli ihan loistava, kuten myös GD. Ja noh, olihan se BT kans ihan jees, ei vaan yhtään mun tyylistä musaa.

Torstaina oli välipäivä festareista ja päätettiin promoilla muiden Echelonien (aka Marssien fanien) kanssa. Mukana oli ilmapalloja, julisteita ja tarroja. Jossain kohdassa erottiin kavereiden kanssa tosta isosta porukasta ja suunnattiin kauppaan. Sieltä ulos tullessa huomattiin iso ilmapallomeri ja sen keskellä Shannon, jonka kanssa saatiin iso yhteiskuva ja juteltiin vähän, ennen kuin toinen suuntas kahville tms.

Perjantaina jännitys alko tiivistyä. Nähtiin kavereiden kanssa keskustassa iltapäivällä ja eipä mennyt kauaakaan kun serkku soittaa ja sanoo näkevänsä Shannonin, anto puhelimen sille ja mikäs siinä, juttelin puhelimessa mun lempibändin rumpalin kanssa, ihan perus?! Tän jälkeen bongattiin se ite vielä Stokkan edessä ja vaihettiin kuulumisia ja otettiin yhteiskuvat :) Pian sen jälkeen oliki aika suunnata Hietsuun hakemaan meijän m&g-kamat ja -rannekkeet. Siinä sitten odoteltiin pari tuntia ennen itse tapaamista. En nyt jaksa tähän kertoa tarkemmin, mutta oli aivan ihana tunti ja oli joka sentin arvonen. Saatiin kysyä kysymyksiä, otettiin valokuvat ja he nimmaroi meille semmoset "pahviläpyskät" :D Oli kyllä yks elämäni parhaimmista tunneista ja oon niin ilonen että muutaman vuoden odotus vihdoin palkittiin!

M&G:n jälkeen oli reilu tunti aikaa keikan alkuun ja kun keikka vihdoin alko, niin koko Hietsu räjähti. En voi käsittää miten tajuttoman mahtavia Marssit on lavalla (ja no missä vaan). Keikka oli taas vaihteeksi ihan huikee ja fiilis tosi mahtava. Oli ihanaa nähdä lempibändi vihdoin omassa kotimaassa. He muuten lupas tulla takas alkuvuodesta, arvatkaa ketä melkein vähän itkettää, ettei ole täällä silloin. Keikan tosiaan kruunas, kun päästiin Up In The Airin aikana lavalle ja pompittiin siellä sitten ihan viimestä päivää. En käsitä miten parasta meillä on noilla kaikilla kolmella keikalla ollu! :)

Lauantaina oli vielä yks festaripäivä ja tarkotus oli mulla mennä katsastamaan Paramore, johon kyllä petyin tosi paljon. Odotin niiltä tosi paljon, harmi, ettei ole livenä niin hyvä kuin luulin. Pari kaveria halus jäädä kuuntelemaan Rammsteiniä ja mun korvat itki verta koko puoltoisttuntisen ajan :D No, voinpahan sanoa, että oon nähnyt nekin livenä... en tiedä miten siistiä se nyt sit oikeesti on.

Siinäpä se kokonaisuudessaan. 90% varmaan lopetti lukemisen jo aikoja sitten, joten onnittelut jos jaksoit lukea tänne asti! Koska oon ihan rättipoikkipuhki, niin en jaksa taaskaan käydä tätä tekstiä läpi, eli pahoittelut jos on tullut taas jotain kirjoitus-/asiavirheitä. Tällä hetkellä odottelen kärsimättömänä meidän M&G-kuvia ja oon melkein varma, että mun kuvasta tuli niin karmee, ettei ne edes kehtaa sitä lähettää :D Anyways, palaillaan viimeistään muutaman päivän kuluessa, kun pääsen kertomaan mun tän hetkisistä aupparimenoista! Kiirettä pitää, koska enää on vaan 2 viikkoa jäljellä ja pitäis ehtiä tehdä vaikka ja mitä.

Ps. Jos et vielä oo kuunnellut, niin äkkiä kuuntelemaan LOVE LUST FAITH + DREAMS -albumia :)