Empire State of Mind

Terkkuja New Jerseystä!

Eilen tosiaan piti sanoa Manhattanille hyvästit (onneks vaan vähäks aikaa) ja ottaa suunta kohti Newarkin kenttää, josta hostisä sit tuli mut hakemaan. Koska tuttuun tapaan olin taas nälkänen, niin suunnattiin aasialaiseen ravintolaan, jossa oli ihan superhyvää ruokaa! Tarkotuksena oli hakea mulle social security numberii ja sen jälkeen avaa tili, mutta multa puuttuu yks lomake, koska järjestö keräs ne pois. Saan sen vasta ens viikolla tervetulopaketin mukana. Eli ruuan jälkeen suunnattiin tänne kotiin. Ja voi jestas miten iso ja sokkeloinen tää talo on. Joka huoneeseen pääsee aina vähintään kahesta eri ovesta (ellei kyseessä oo joku kylppäri tai vessa) ja kaikkialle pääsee kaikkialta. Oon vieläki välillä ihan confused, että mihin mun pitää mennä jos meenki vahingossa "väärät" portaat alas. Tässä talossa on 4 kerrosta ja miljoona huonetta ja ainaki tosiaan kahet portaat näiden kahen kolmen ylimmän kerroksen välillä. 

Toys R Us -kaupan sisällä oleva "maailmanpyörä"

 Vajaa tunnin päästä saapumisesta hostisä haki E4 (eli toisiks nuorin poika) summer campilta ja sinä aikana myös hostäiti tuli kotiin. E4 oli oikein sulonen ja oli heti "valittanu" koska en muka skypessä ollu sille kertonu mikä mun lempiruoka on :D Hostmomin kanssa on tosi kiva jutella ja ollaan tän vajaan vuorokauden aikana juteltu vaikka mistä. Seuraavaks haettiin E5 (sain kyllä luvan käyttää lasten oikeita nimiä täällä, mutta saa nähä jaksanko ku noi on helpompia :D) summer campilta ja voi toinen oli vähä ujo aluks. Nyt se on kyllä osottautunu vähän "villimmäks" ja on kyllä hauska seurata ja kuunnella sen touhuja, kun se yrittää olla kunnon cool kid. Ainii ja tänään heräsin siihen, kun se lauleskeli tuolla leikkihuoneessa Amerikan kansallislaulua. Tälläki hetkellä se hoilaa noita lauluja samalla kun leikkii legoilla, joita niillä on täällä enemmän ku liikaa!

Kämäsin pizza ikinä.

Kävästiin eilen sitte hostmomin kaa kaupassa ja sain VIHDOIN JA VIIMEIN mun kauan kaivattua suklaata! Siis jos Manhattanista mulla on jotain valitettavaa niin se, ettei siellä missään ole kunnollisia ruokakauppoja. Kauppailun jälkeen kierreltiin autolla tota Westfieldin keskustaa ja voi ku näytti ihan tosi hienolta. En malta odottaa, et pääsen shoppailemaan esim tohon just avattuun Urban Outfitterssiin tai käymään noissa kaikissa pikkukahviloissa ja -ravintoloissa. Tän jälkeen oli dinner ja sit suunnattiin läheiselle pool-alueelle missä oli jos jonkimoista allasta ja härpäkettä. Aloin katuu heti sitä, etten menny uimaan, koska se kosteus ja kuumuus oli ihan tajutonta. En vaan jaksanu vaihtaa vaatteita ja alkaa pesemään meikkejä pois ennen sitä :D Poolilta ajeltiin yhteen superhyvään italialaiseen jätskipaikkaan ja voi että kun oli herkkuu se niiden suklaajätski!

 Oon niin ylpee itestäni kun sain tyhjennettyä mun ison matkalaukun jo eilen. Jotain kamoja jouduin kyllä tunkemaan tohon lentolaukkuun, koska mun huoneessa ei vielä oo hirveesti säilytystilaa. Tänne kyll hommataan vissiin joku hylly/lipasto mihin saan sitte noita tavaroita laitettua. Ihan kiva kyllä, koska mulla tota tavaraa muutenki tuppaa kertymään aika paljon. Illalla sitten ku päätin mennä makoilemaan tähän (superleveelle) sängylle, niin olinki samantien nukahtanut. Heräsin siinä kuudelta aamulla ja huomasin, etten oo edes peiton alle päässyt. Oli kyllä ihanaa, kun sai pitkästä aikaa nukuttua kunnolla ja just niin pitkään ku ite halus. Oli oikeestaan aika hämmentävää, ettei toi lasten leikkiminen tai "mölinä" edes haitannu. Tosin oon aika tottunu siihen.

Culture presentation, ei jaksettu mitään tylsiä faktoja kertoa.

Tänään olis tarkotus hakea mulle liittymä ja sitten kävästä jollain New Jerseyn monista rannoista... tosin saa nähä lähenkö, koska mun ikuinen vihollinen aka migreeni on päässyt valtaan. Toivotaan parasta. Pitää juoda vaan paljon vettä, josko se auttais. Ainii, täällä on muuten ihan tajuttoman kuuma (en  muista sanoinko siitä jo edellisessä postauksessa). Siis ulos menessä ei kestä kun pari minuuttia niin tuntuu että naama sulaa. Eilenki oli yli 100°F eli siinä jossain neljänkympin tienoilla? Ja kun täällä tää ilmasto on niin humid, niin tuntuu oikeesti, että iho sulaa ja valuu kokonaan pois :D Mutta ei pitäis valittaa, koska talvella sit taas itken kun on kylmä! Mutta toisaalta, mä valitan aina :D

Ainii, hostisä sano mulle, että saan käyttää sen bussikorttia aina viikonloppusin, eli pääsen käymään Manhattanilla ilmaseks. Nää myös siirtää niiden toisen salikortin mun nimiin, että pääsen sitte sieläkin käymään. Jes jes! Mut voi nyt on niin hyvä fiilis. Nää vanhemmat on tosi rentoja ja on kyl hyvä fiilis mulla senki osalta. Ne sano mulle heti, että nää ekat viikot tulee olee vähän pidempiä, koska vanhemmilla on pitkät päivät töissä ja lapsetkaan ei oo enää summer campilla. MUTTA ne myös sano, että sitten ku vanhemmat pojat tulee kotiin, niin kaikki ylityöt korvataan. Vanhimmat pojat on sen verran vanhoja, että nekin voi vahtia noita pikkusempia, niin että joku päivä oon off jo aiemmin :) Tällä hetkellä mulla on tästä tulevasta vuodesta ihan supersiisti fiilis, tulee kyllä varmasti tosi mahtavaa!

Viimeset hetket YMCA:lla...

Sitten vielä viime päiviin. Keskiviikkona Helmin kanssa Times Squarella ihmettelemässä sitä hullua turistimenoa siellä. Oli kyllä jotenki niin tosi siisti paikka ja tuntu ihan kummalliselta kulkea siellä kaiken sen valo- ja ihmismäärän keskellä. Kierreltiin aluks parin saksalaisen kanssa, mutta sitten hukattiin ne Forever 21:ssa ja jatkettiin matkaa kahdestaan. Käytiin Applebee'ssä (lol miten ton voi taivuttaa ja kirjottaa?!) syömässä maailman pahinta ruokaa. Okei, varmaan ne jotkut pastat vois olla ihan hyviä, jos ei olisi näin nirso :D Mutta siis, mun "pizza" oli kämänen lätty tortillan päällä... No suunnattiin siitä kuitenki vielä froyolle ja molemmille tuli parempi mieli! Käveltiin Central Parkin "läpi" YMCA:lle ja sain pienen sydärin, kun nähtiin yhessä roskiksessa JUMALATTOMAN kokonen rotta!

Vähän kuvaa mun huoneesta :)

Torstaina oli vika koulupäivä ja meillä oli parit esitelmät. Päivän kruunas uusi järkyttävä sydänkohtaus, kun yhtäkkiä huomasin mun vieressä kävelevän torakan. Mähän melkein hyppäsin tuolilta, kun näin sen ja heti perään Helmi kiljas. Ihmiset nauro meille, kun molemmilla oli hengitysvaikeuksia siinä, kun sitä torakkaa yritettiin pyydystää :D Koulupäivän lopuks oli koe... tosin se oli ehkä maailman helpoin ikinä ja mulla meni varmaan 5 minuuttia sen tekoon ja kaikki oli oikein. Meillä tosiaan sai olla omat muistiinpanot mukana, joten oli ihan iisii.

Oli pakko, hauskin juttu ikinä :::D

Torstaina lähettiin tosiaan uusiks Times Squarelle, tällä kertaa Helmin kanssa ihan kahestaan. Kävästiin matkalla TJ Maxxissa ja tehtiin molemmat kivoja löytöjä. Kierreltiin taas vähän pidemmälle ja enemmän 7th avenueta ja löysin matkalla American Eagle Outfitteristä ihanat shortsit. Kyllä tää vaatekriiseily tästä pikkuhiljaa loppuu, ehkä. Metsästettiin myös Shake Shackii jonkun aikaa, kunnes ihan lopuksi muistin, että missä se on, muttei enää jaksettu kävellä sinne. Mentiin sitte taas iltapalalle froyolle ja käppäiltiin takas YMCA:lle. Oli kyllä ihan kivat päivät Manhattanilla ja oon tosi ilonen, ettei meidän täytyny yöpyä jossain jumalan selän takana kampuksella :D 

Minna kiittää ja kuittaa.

New York, I love you

Hengissä ollaan! Lennoista selvittiin ja nyt ollaan oltu Manhattanilla pari päivää. Tosin mun lento Lontoosta Nykiin oli kyllä ehkä yks maailman inhottavimmista, koska mun vieressä istu nainen, joka hais tosi voimakkaalle hajustelle ja se aiheutti mulle migreenin. Samainen nainen myös istu penkillään niin leveesti kuin pysty niin, että mä sit siinä koitin omalla penkilläni istua mahollisimman kapeesti että mahtuis siinä olemaan ilman, että nojaan toisella puolella olevaan poitsuun :D Mutta kuten sanoin niin siitä selvittiin ja tänne YMCA:lle saavuttiin joskus kymmenen aikaan illalla.

Mini-piknik Central Parkissa

Aika kämänen lounas, onneks noi ruuat on parantunu joka kerta...

Tiistaina heräsin pirteenä jo ennen kuutta (jet lag...) ja päätin lähtee käppäilee pitkin Central Parkkia kun se kerta tossa ihan vieressä on. Oli kyllä ihan uskomaton fiilis vaan kävellä kaikessa rauhassa ja yrittää sisäistää sitä, että oikeesti on täällä. Central Parkista suuntasinki ensimmäiseen vastaantulevaan Starbucksiin aamukahville ja jutskailemaan kavereiden kaa whatsappissa (en tienny viel silloin, et meil on täällä YMCA:lla kans wifi, tosin aika laginen semmonen). Sen jälkeen pitiki metsästää meijän aamupalapaikkaa, ja koska sen ettimiseen meni hetki jos toinenkin, niin oltiinki vähän myöhässä meijän tunnilta. Nää oppitunnit tääl on ollu ihan tajuttoman tylsiä ja pitkiä, mut onneks on ollu ihan kivasti ylimääräsiä taukoja. Tiesittehän, ettei vauvalle saa antaa kokonaista hodaria, koska se voi tukehtua?? lol

Illalla oli city tour ja mentiin semmosella avonaisella bussilla ympäri Manhattania ja Brooklyniä. Oli ihan huippua päästä näkemään kaikkia must see -paikkoja aina Times Squaresta The New York Public Libraryyn. Ei kyllä päästy ite kävelemmään ja kunnolla kattelemaan paikkoja, mutta eipä se hirveesti haittaa, kun tuun tulevan vuoden aikana varmasti käymään täällä viikoittain. Tosin olis ollu mahollisuus jäädä Times Squarella sitte pois ja kävellä ite hotlalle sitte ku haluaa, mutta koska mun kaverit ei halunnu lähteä, nii en viittiny yksin jäädä sinne. Kävästiin illalla vielä metsästämään mulle ruokaa = Stabucksin kahvi ja bagel.

Näkymät meijän hostellin ikkunasta.

Tänään heräsin taas ihan liian aikasin ja suuntasin aamukahville minnekkäs muualle kuin Starbucksiin. On kyllä niin huippua, että voi vaan pari sataa metriä kävellä ja mennä aamukahville Hotel Empiren Starbucksiin, perus aamu ja silleen. Tänään oppitunnit on ollu entistä tylsempiä, koska tän päivän opettajat on ollu itekki niin tylsiä, mutta en valita, koska toinen niistä sano yli 2h etukäteen, että joo nyt loppuu tältä päivältä. Ja no noista tunneista selvii ihan kivasti, kun voi samalla whatsappailla ja facebookkailla kavereiden kanssa. Tunnollinen opiskelija. No ainaki opin, ettei vauvaa saa nostaa ylös ottamalla sen naamasta kiinni... siis mitä hittoa ihan oikeesti?! Maltan tuskin odottaa Shaken Baby Syndrome -aihetta. Don't shake a baby ja sitä rataa.

The New York Public Library

Nyt täällä istuskelen meijän pikkusessa huoneessa (mun huonekaverina on muuten ranskalainen tyttö ja koska en edes tiedä sen nimeä ni kutsun sitä Nirppanokaksi... koska se vähän vaikuttaa semmoselta :D) kirjottelemassa tätä ennen kuin suunnataan Helmin kanssa vallottamaan Times Square ja sen monet kaupat. Lompakko huutaa hoosiannaa jo etukäteen!

All in all: oon totaalisen rakastunut New Yorkkiin. Oon aina haaveillu täällä käymisestä ja ehkäpä jopa asumisesta ja nyt voin sanoa, että tää paikka on ku mulle luotu. Jotenki tuntu heti alusta asti ihan kodilta. Rakastan kävellä täällä pitkin katuja katellen pilvenpiirtäjiä ja ohi kulkevia keltasia takseja. Central Park on tosi kaunis ja tykkään kävellä sielläkin tosi paljon. Ihmiset on tajuttoman mukavia (okei pätee kyllä melkeimpä koko amerikkaan mutta...), kaikki tulee juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Ekana aamuna mun ohi meni mies, joka selkeesti oli in a hurry, mutta silti se käänty kattomaan ja toivottamaan hyvää huomenta. Ei tollasta ikinä tapahdu Suomessa ja jos tapahtuu niin ihmiset luulee hulluks. En voi kyllä sanoin kuvailla tätä tunnetta, joka mulla on. Tekis mieli välillä alkaa itkemään onnesta. En voi vaan kuvitella, että oon vihdoin saavuttanut taas yhen pitkäaikasen unelman. I love it.

Mun uus paras kaveri! IHAN SAIRAAN HYVÄÄ!

Joo kirjotin tän teksin jo eilen alkuillasta (joten älkää hämmentykö, nyt on jo torstai täällä :D), mutta koska tää netti on maailman huonoin ja lisäks ite sähelsin kuvien kanssa, niin sain tän laitettua vasta nyt iltapäivällä. Ens postauksessa sitte lisää Times Squaresta ja muusta.

“Don’t ever be scared to dream because everything is possible no matter how bizarre.” — Jared Leto

Se ois menoa nyt sitte! Läksärit meni superhyvin, enkä edes itkenyt kuin kerran. Sain ihania lahjoja, joista (ainakaan kaikista) en kuitenkaan kehtaa laittaa kuvia tänne :D Eilen kriiseilin ihan liikaa pakkaamisen kanssa, koska vihaan sitä eniten maailmassa. Sain kuitenki kaiken pakattua ja matkalaukkuun jäi ylimäärästä tilaa! Päädyin sitte tunkemaan yhen takin ja pari muutakin kamaa mukaan, ettei tavarat heiluis ja kolisis siellä laukussa :D

Sain eilen myös paljon hyvää matkaa -toivotuksia ja kaverit laitteli semmosia viestejä, ettei itkua voinut pidättää. Tuun niin paljon ikävoimään niitä. Oon onnekas, että oon tutustunut tommosiin ihmisiin ja voin heitä sanoo mun ystäviks. Jos joku teistä lukee tätä, niin ootte kaikki rakkaita ja toivon et edes joku päätyy moikkaamaan mua vuoden aikana niinku on puhuttu :P <3

Nyt vietän mun viimesiä kolmea tuntia kotona ennen ku suuntaan kohti lentokenttää ja sanon hyvästit vielä parille kaverille ja Suomelle! Kaiken tän itkun keskeltä kuitenkin sanon, etten oo ikinä ollut jostain näin innoissani! Oon enemmän ku valmis tulevaan vuoteen. En jotenkin voi uskoa, että mun yks elämäni suurimmista unelmista on ihan muutamien tuntien päästä totta!

AMERICA, I AM COMING!!

ps. tein jotain hullua sekä maailman parasta: ostin meet&greetin Marssien keikalle :D Syyskuuta odotellessa. Maltan tuskin odottaa nähä niiden ilmettä, kun sanon, että oompa muuten Suomesta kotosin, ehkäpä ne vielä muistaaki mut :)

Lost in the city of angels

Ai piti tätäki päivittää? Jotenki ei ole ollut mitään intoa alkaa kirjottaa tänne :D Viikko on mennyt ihan tajuttoman nopeesti. Mökkireissu viikonloppuna ehti loppua ennen ku se kunnolla edes alkokaan, mutta oli tosi ihana viettää laatuaikaa todella hyvän kaverin kanssa. Samalla tosiaan näin osaa sukulaisista (ok, ne on mun isäpuolen sukulaisia, mutta silti) viimestä kertaa. Maanantaina näin kavereita, bongasin keskustasta Macklemoren ja sain itkukohauksia, koska mulle tulee niin hirvee ikävä kaikkia kavereita. Tiistaina katottiin kaverin kanssa Nälkäpeli ja illalla kävin hyvästelemässä kummitädin ja osan serkuista, selvisin ilman kyyneliä kunnes sain tietää, etten ehdi nähä mun mummoa ollenkaan ennen kuin lähden :(

Oltiin valmiina vallottaa meijän saari!

Eilen sain pientä esimakua maanantaista, nimittäin mentiin kavereiden kanssa lentokentälle saattamaan yhtä kaveria, joka lähti Ausseihin auppariks. Siellä vierähtiki reilu 6h läksiäiskorttia tehden, syöden ja kahvitellen Starbucksissa. Taas melkein selvisin siitäkin reissusta ilman kyyneliä. Kaverin lähtö oli haikee, mutta sitten kun toinen kaveri alko puhumaan kuinka sillä tulee mua hirvee ikävä niin johan mä pidättelin bussissa itkua aika huonoin tuloksin. En ikinä oikeesti ajatellut, että itkisin ennen lähtöä näin paljon ja näin usein. Mutta ainakin sitä tietää olevansa onnekas, kun on ihmisiä, joita jää ikävöimään näinkin paljon.

Skumpat äidin 40v-synttärien kunniaks :)

Tänään käväsin kahvilla ja jätskillä kaverin kanssa ennen kuin oli aika jatkaa huoneen tyhjennystä ja siivousta. Mulla on nyt 5 laatikollista kamaa pakattuna kellariin viemistä varten ja tällä hetkellä huone on kyllä erittäin tyhjä ja ankeen näkönen. Kaapeissa on jäljellä vaan semmosia tavaroita, jotka joko lähtee reissuun mukaan tai jää tänne mun pikkusiskolle. Seiniltä ja vaatekaapin ovista on otettu kaikki julisteet ja paperit pois ja jäljellä on tosiaan enää taulu, peili ja telkkari. Tässä vaiheessa sitä oikeesti tajuu, että nää on mun ihan viimeset pari päivää, jotka tuun ikinä asumaan tässä huoneessa. Outoa.

Tänään on tarvinnu myös juosta kaupoilla ostamassa ruokaa ja muuta kamaa huomisia läksiäisiä varten. En malta odottaa, että pääsee vielä viimesen kerran juhlimaan hyvien kavereiden kanssa ennen lähtöä. Tulee olemaan niin hauskaa ja niin itkuista! Myös vihdoin on hommattu mun migreenilääkkeet reissuun mukaan, ei muuten naurattanu loppusumma ihan hirveen paljoa... Kaikki on muuten kyllä kunnossa lähtöä varten. Oon tulostanu lentoliput, vakuutuslappusen, ottanut kopioita passista ja vaikka mistä ja kirjotellu ylös kaikkia tärkeitä yhteystietoja. Okei, tuliaiset on vielä ostamatta, mutta ihan tarkotuksella!

Sukulaisten maailman sulosin hauva oli taas kylässä!

Ainiin, eilen mun hostisä laitto spostia ja kyseli josko voisin opiskella jonkun kirjasen autokoulun teoriakoetta varten jotta voin sen heti ens viikon pe hoitaa pois alta... En nyt ihan innoissani ollut tosta, koska mulla on tää loppuviikko tosi kiireistä, enkä haluis vikoja päiviä kuluttaa siihen, että koitan tajuta jotain autolla ajamiseen liittyviä juttuja. Lupasin kuitenki koittaa lueskella niitä sivuja (joita on lähemmäs 200!!) läpi. Eri asia sitten, että kuinka hyvin mä niitä ehin opetella. Hohhoh...

Mitäs vielä... sain maanantaina ilouutisia! Voisin sanoa niin, että mulla on kerrankin hyvä tuuri. Mähän just valitin kuinka missaan lempparibändin eu tourin ja kappas kun ne tuleeki pienelle kiertueelle Jenkkeihin syksyllä! Meikä kyllä hyppäs metrin ilmaan (tai ainaki olisin voinu hypätä) kun luin listasta kaks kirjanta: NJ! Eli tää tyttö pääsee kuin pääseekin parin kuukauden päästä taas huippukeikalle ja vielä ihan omaan kotiosavaltioon! Huomenna sitten panikoin klo 17, että ehikö saada hyvät liput :)

Semmosta... tuntuu hullulta ajatella, että ens viikolla oon jo Manhattanilla ja 8 päivän päästä matkalla kohti mun uutta kotia New Jerseyssä :O En voi uskoa, että 4 päivän päästä on oikeesti aika sanoo hyvästit parhaille kavereille, perheelle ja Suomelle! Nyt on aika sitten suomalaistua vielä vähän lisää, eli suuntaan kohti saunaa ja sen jälkeen syömään karjalanpiirakoita! Palaillaan viimeistään ennen kun lähen :D

I need a new direction 'cause I have lost my way

Heipparallaa!

Kuten lupailinki, niin nyt pientä postausta mun aupparimenoista tällä hetkellä. Kaikki näyttäis olevan ihan mallillaan lähdön suhteen. Paitsi etten oo vieläkään edes varannut hammaslääkäriä :D Tappelin parina viime päivänä poliisin ja Trafin kanssa mun ajokortin takia. Voi luoja en muista milloin olisin päästäny niin monta kirosanaa ilmoille ku mitä näiden kahen päivän aikana. Mun pitkäaikasesta ajokortista ei tosiaan ollu kuulunut mitään viiteen viikkoon vaikka sen piti muutaman viikon kuluessa tulla. No kun soitin poliisille, niin sieltä he ei osannu edes sanoa missä mun kortti on ja kehotti soittamaan Trafiin. Soitin sinne ja he sano, ettei koko korttia ole laitettu edes valmistukseen, koska mun valokuva ja allekirjotus on tallentunut väärin sinne tietokantaan. Johan pisti suorastaan vituttamaan, koska mun kortti (tai no eihän se edes ole vielä olemassakaan) varmaan odottelis vieläkin käsittelyä, ellen olis asiasta soittanut koska Trafia ei ilmeisesti pätkääkään kiinnosta mikään. En voi ymmärtää miten vaikeeta niiden olis ollu ilmottaa ihan kysymättäkin, että tiedot on tallennettu väärin ja pyytää tallentaa ne uusiks? No nyt jouduin hakemaan sitä kansainvälistä ajokorttia tosta mun väliaikasesta kortista, koska uuden kortin tekemiseen menee noin kuukaus, hiphei. Eipä nyt voi tolle mitään, tärkeintä on, että edes jonkulainen kortti mulla on sinne Jenkkeihin ennen kun ajan New Jerseyn ajokortin.

Mutta joo... Juttelin sunnuntaina mun hostäidin kanssa pikasesti ja näin mun tulevan huoneen, joka näytti kyllä oikein kivalta :) Kauhistelin myös sitä, miten isolla autolla tuun noita lapsia sitten kuskaamaan. Eilen äiti pakottiki mut menemään ajamaan meidän isolla audilla ja oli kyllä ihan hullua. Tai no, kyllähän siihen ajamiseen tottu, mut se parkkeeraaminen mua eniten kauhistuttaa. Hostäiti kerto kuinka kolmea vanhinta poikaa on kuulema harmittanut, koska he ei oo kotona, kun mä saavun niille. Voi toisia! Puhuttiin myös vähän, että silloin perjantaina kun hostisä tulee mut Newarkin kentältä hakemaan, niin suunnataan suoraan pankkiin ja kaikkialle muualle hoitamaan kaikki tärkeet asiat pois. Ihan kiva kyllä niin ei tarvii niitäkään sit myöhemmin miettiä sen enempää.

Maanantaina kävästiin äidin kanssa ikeassa ostamassa laatikoita mun kamoja varten. Oli superoutoa vaan tyhjentää huonetta tavaroista. Mulla on tällä hetkellä neljä laatikkoa ja yks jätesäkillinen tavaraa menossa kellariin odottamaan kunnes palaan. Roskiin lähti myös kaks jätesäkillistä rojua ja UFF:in boksiin iso pussillinen vaatteita. Oikeestaan ihan kivaa päästä heittämään kaikkea turhaa rojua pois, enää mitkään "no ehkä mä tätä joskus vielä tarviin" -tekosyyt ei kelpaa :D Onneks suurin osa mun tavaroista on kuitenki kaapeissa ja laatikoissa, joten päällisin puolin mun huoneessa ei toistaseks oo hirveesti eroa, ainakaan vielä. On hassua, että tällä hetkellä mun vaatekaapissa on niin vähän vaatteita, et ne varmaan kaikki mahtuis mun matkalaukkuun!

Oon saanu viimepäivänä pieniä "paniikkikohtauksia", kun oon aina tajunnut miten vähän aikaa mulla on enää nähä kavereita ja sukulaisia. Vasta mä laskin että on 8 viikkoa, eli ihan liikaa aikaa ja nyt muka alle 2 viikkoa? Huomenna mennään perheen ja kaverin kanssa meidän mökille, jonne on lauantaina tulossa käymään myös sukulaisia, koska vietetään äidin synttäreitä siellä. Eli ihan kivasti pääsee silti vielä näkemään ihmisiä ennen lähtöä. Ens viikolle on jo suunnitelmia kavereiden kanssa, mut vielä pitäis mahduttaa esim sukulaisilla käynnit jonnekkin väliin ja muutaman muun kaverin näkeminen kanssa. Ja sit ens viikon perjantaina on kans läksiäiset, jolloin tulee nähtyä suurinta osaa kavereista vikaa kertaa ennen mun lähtöä, hullua! Tuun niin paljon ikävöimään kaikkia läheisiä ihmisiä täällä Suomessa. Ollaan muutamien kavereiden kanssa vietetty tosi tiiviisti aikaa yhessä näiden parin viikon aikana, niin tuntuu jotenki oudolta, ettei pian yhtäkkii voidakkaan nähä milloin halutaan. Mutta eiköhän siihenki sitten totu kun lähtee arki siellä Jenkeissä rullaamaan. Onneks on kuitenki facebookit ja kumppanit, joiden avulla olla yhteydessä vuoden aikana :)

Pelkäsin turhaan, koska tää kuvahan onnistu ihan kivasti! Oon viime päivät
vaan tuijotellu tätä, koska en voi uskoa, että oikeesti pääsin noi tapaamaan!

Tää päivä on toistaseks mennyt näissä tunnelmissa!

Hurjaa, että 2 viikon päästä mä tsillailen jo jossain Manhattanilla Starbucksin kahvi kädessä ihmetellen maailman menoa ja sitä, miten oon sinne päätynyt! Oon kyllä edellen innoissani tästä vuodesta, eikä mikään ikäväkohtaus tai muukaan ole vähentäny mun halua lähteä. Edellisen postauksen perusteella osa ehkä huomas miten suuri osa elämää Thirty Seconds To Mars ja niiden musiikki mulle on ja pakko sanoa, että mua harmittaa kyllä ihan sairaasti se, että missaan niiden Euroopan kiertueen ihan kokonaan, kun oon Jenkeissä. Kaikki mahtavat keikat esim Briteissä, Italiassa ja uus keikka Suomessa. Toivon niiiiin paljon, että ne tulis Jenkkeihinkin vetämään enemmän kuin vaan noi pari keikkaa mitkä on tänä syksynä, vaikka he vähän "uhkailivatkin" jäävänsä kokonaan Eurooppaan. Mutta vaikka oon miettinyt miten siistiä olis olla kiertämässä tänä syksynä ja talvena enemmän ympäri Eurooppaa lempparibändin perässä, niin oon silti ihan tajuttoman fiiliksissä mun tulevasta vuodesta Jenkeissä ja oon ihan varma, että siitä tulee yks maailman parhaista!

Ainiin, otsikko ei liity tän hetken tuntemuksiin oikeestaan mitenkään. Se on vaan pätkä yhestä mun tän hetken lempparibiisistä. Vaikka biisi onkin tosi synkkä, niin se on myös ihan tajuttoman upea ja intensiivinen, voisin kuunnella sitä päivästä toiseen (niin kuin oon tässä viime viikot tehnytkin :D). Oon oikeestaan ilonen, että en oo hukannut mun suuntaa vaan tällä hetkellä tiedän paremmin kuin hyvin mitä mä elämältä haluan. Ja kaiken sen tavotteleminen alkaa 11 päivän kuluttua kun istun lentokoneessa kohti Amerikkaa!