I've been dreaming of things yet to come. Living, learning, watching, burning, eyes on the sun.

Ok, I decided to write this post in English since I know many people who are interested to read about my weekend but don't know a single word in Finnish.

On Friday I took a bus to Helsinki around noon, met my friend and we checked us into our hotel. We waited a couple of hours until all the rest of our friends arrived too and divided into two groups. I and my three best friends headed to Vapiano to have a dinner. We went back to our hotel room around 6pm, had some rose wine, put more makeup on and went to Espoo to see the Finnish music awards, Emma Gaala. After watching many awards held in the US that tiny little event here felt a bit pathetic but it was fun to spend time together with my friends. And of course the most awesome thing was to see Jared and Shannon Leto presenting the best band of the year. Although it was only a short moment. When the gala was over we took a bus back to Helsinki, 4 of our friends got ready and went to queue for the show. I and my one friend had meet & greet and other stuff so we got to enjoy a good night's rest (unfortunately for me it was only trying).

The next morning we woke up around 7, had a breakfast and got ready for the big day. We left our hotel before 11am, bought some snacks and headed to the movie theater Maxim where Thirty Seconds To Mars' Artifact documentary's screening was held. For those who don't know, we got to see the documentary, had a little questions+answers session with Jared Leto and got pics with him. We queued for a little while until got to check us in (both for the Artifact and the m&g that was held later), grabbed some popcorn and drinks. A bigger screen totally made a difference as we were told before the screening. I had seen the documentary a couple of times before but it had been around 3 months since the last time. I learnt many new things about Artifact this time and it opened my eyes even more about how rude music industry can be and how the $30 million lawsuit really affected on the band.

The q+a was really interesting, we got to ask questions about the documentary and it was really nice to see how excited Jared was about the whole thing. He explained a lot of things, gave us some inspiring words and just chatted casually with us. It didn't feel like we were there with a famous celebrity but a "friend" and it made me feel quite comfortable during the whole time. It was funny when he told that there aren't that many record stores left and that people buys their albums at Walmart etc because I realized that I had bought my second copy of Mars' latest album, Love Lust Faith + Dreams, there. I didn't ask anything since I couldn't came up with any good questions. Well, I had one but when he asked "who REALLY has a good question?" a couple of times I started doubting mine and slowly lowered my hand every time he asked that, haha. Jared also sang a few lines of A Modern Myth, goofed around a little every now and then and was being the adorable himself as always. After the questions we lined up for the photo shoot and right now I'm so scared how my photo turned out to be. The photographer was so close that I'm not surprised if you'd be able to count my eyelashes in the pic :D I just hope I won't look as horrid as in the pic from my meet&greet in Camden. But at least the photographer complimented our pic, so I think that could be a good sign. Hopefully. Once the q+a and photo shoot were over (they took around an hour) we got our signed copies of the documentary and rushed to the nearest bathroom to change our clothes.

We arrived to Hartwall Areena after 4pm and holy cow there were shitloads of people waiting for the meeting. I knew there would be a lot of people since the band is pretty famous here (and because Russia is next to Finland and people from there usually comes here to events like that) but I was still so surprised. Someone said there were around 100 people but I highly doubt that, there must have been more of us. We got some ugly VIP merch but at least I got to buy a new shirt from the merch stand. At least I have those nice totes etc from the m&gs last year. I have no idea how long we waited until we were lead to the pit downstairs where the m&g session was held but oh boy it was crazy. Some people really seemed to think they'd miss the whole thing if they didn't rush and push so much. 

Jared and Tomo came in first. Jared was talking about taking Shannon to an ice hotel and/or North Pole for his birthday on Sunday. Then Shannon came in and we were singing the birthday song in Finnish to him. The q+a was really great, the guys were in a good mood and was talking a lot. I was standing behind some people but somehow Shannon picked me to ask my question which I'm so glad about since there were many others who were rising their hands. I asked them about the upcoming tour in the US with Linkin Park. Of course Jared didn't get my question (Who came up with the idea of Carnivores Tour?) first so I had to explain it again and then he got it. He thought I meant the name of the tour although I was meaning who's idea it was to tour together, their or Linkin Park's. Apparently it was Linkin Park who thought about it first. Then we were talking about which show we'd want to get streamed on VyRT so everyone could see it online and many thought that Hollywood Bowl would be cool, just like last fall. The guys answered quite many questions which was nice since the whole session lasted longer. In the end Jared grabbed his guitar and played Save Me. All of us were singing with him and Tomo was taking a video of it.

Then we lined up for the signing and photo shoot. I got the autographs to a book my friend made me before I left for New Jersey last July. The whole signing thing kinda "failed" a bit for me (not too badly though) so I got to explain the book only to Shannon who thought it was really nice of my friend etc. But the total epic fail was the picture and I am so afraid to see it :D So, if I won't post it anywhere, it probably turned out to be more horrible than the one in Camden. I really can't explain the moment but I know I kinda messed it up. Luckily I'll have a new chance to get a good pic next week in Tallinn!

After the m&g was over and the guys were gone, we got to run to the front. It was beyond insane, people were acting like animals or something. Nobody seemed to care whether others were hurt by their own acts. It was sad but I wasn't really surprised, more like pissed off and angry at some. People got crazy and many people fell, including me and my friend. Someone fell right in front of me and of course I fell when I tried not to run over her. I hit my knee and shoulder pretty bad and felt dizzy for a couple of minutes. We got into the first row with my friend after all which was nice. After only a short moment all the others, the regular ticket holders, were let inside the venue too and two of our friends ran to us. My dizziness fade away and I was feeling pretty good and super happy about the front row. I didn't have any pressure around me and everything felt good. 

Can't complain about my view before getting on stage :D

I think it was less than an hour until I started feeling pretty bad again, I leaned forward and took deep breaths in order to try to make me feel better. I heard the opening act to start and was thanking god the music was pretty relaxing. Then I realized I couldn't feel my legs anymore and started seeing black and white spots. I remember saying my friend that I'll probably have to leave soon and only a few seconds after I fainted. It felt weird and I remember thinking that wow this feels weird, where am I? Then I "woke up" and realized the security guys were trying to get me away from the audience. I hesitated for a short second until I realized that I can't be there. I was taken to the emergency room and started feeling good immediately after that. I was crying so bad because I lost the best goddamn spot of the venue since I was right next to the catwalk and in the first row. The women in the room were laughing at me when they asked if I was feeling ok and I answered: "No because I'm here and not in the front row anymore!" :D Priorities. I sat there for like 10 to 15 minutes, chatted with the women and we all agreed that the opening act was quite bad and then I decided I'm okay to go back.

I was so sad and mad at myself for letting the security guys get me away. I was looking forward to spend the show together with my best friends and knowing that I'd have to watch the show so far away from the stage was terrible. Luckily I found some nice Finnish people I knew and got to spend the show together with them. If any of you are reading this: THANK YOU! The show itself was amazing, a lot better than the one in Camden last September. I finally got to hear Bright Lights and the cover of Rihanna's Stay and my day was totally made. So beautiful, I probably would have cried if I hadn't wasted my tears and hour earlier. Also, during Closer To The Edge Jared switched the "NO NO NO NO" part into "MOI MOI MOI MOI" and suddenly the whole arena were singing moi moi moi moi! Awesomeness overload! Although the feeling wasn't as good as it would have been in the front I was still having the time of my life and enjoyed every little second of the 90 minutes! In the end I got on stage for the last song, Up In The Air, and I felt like the happiest person in this whole world! It was the perfect ending for the show. My best friend got on stage too and together we were jumping during the song like there's no tomorrow! It was amazing, nothing beats the feeling you have when you are blasting on stage in front of thousands of people together with friends, family and your favorite band. Simply nothing.

When the show was over we found out that one of our friends fainted too just in the end. The pressure in the front had been so horrible that she couldn't do anything and eventually things got so bad that she ended up to the same emergency room where I was. Things like this can happen at concerts but I still don't regret anything (and I bet that neither does my friend). I would do it all again, except that time I would glue myself to the barrier so that I couldn't leave the front row for any reason :D Right now I feel horrible since I'm sick and like 90% of my body hurts so much, especially my knee and shoulder. I'm just hoping to get better as soon as possible. There are only 9 days left until our little group will conquer Tallinn and 10 days until all of us will meet the band together and enjoy the show. This time I know not to set any expectations for anything but go there openminded and have the time of my life.

Ha, we were taking this pic until realized Shannon was also in it in the background!

All in all I had a great weekend that I will never, ever forget! There are some things I'd gladly change right away but I know everything happens for a reason. And I know I wouldn't have had a chance to get on stage if I had stayed in the front row. The reasons why I was sad about not staying there were that I got separated from my best friends and that I wasn't expecting not being there. I was just shocked because the thing I fear the most during concerts actually happened to me. But well, at least I now have experienced that too, hah. Maybe this didn't really sound that I had an incredible weekend with my friends and my favorite band but I must say I totally did. I just tried not to fangirl over things too much :D

Although I was feeling awful after the show I was still happy!
Ps. this Creeps shirt is my new favorite!!

Under the banner of heaven we dream out loud

Alkaa olee jo pikkasen jännät paikat meikällä täällä koska viikonloppu on niiiiin pian. Mutta sitä ennen pikanen katsaus viime viikkoon, joka tosin meni töiden parissa kuutena päivänä. Eli ei mitään kummallista tullu tehtyä, töitä, salia ja unta. Kyllä lauantaina tuntu ihanalta päästä nukkumaan kunnolla tietäen, ettei seuraavana päivänä soi herätyskello. Siis mä melkein nukuin, kun silloin illalla kävelin salilta kotiin. Sunnuntai oli sitte ihan kauan odotettu huippupäivä! Nähtiin kaverin kanssa päivällä keskustassa, koska molemmilla oli missionina löytää vaatteet tälle viikonlopulle. No enhän mä löytäny sit niin yhtään mitään. Viiden aikaan nähtiin kaks muuta kaveria ja suunnattiin ostamaan Oscar-valvojaiseväät ja mentiin kaverille. Eipä siinä sen kummempia, tuuri kävi ja samana iltana tuli vielä tän kuuluisan lempparibändin livekeikka telkkarista, joka tottakai katottiin ennen pieniä päiväunia.

Ilmeisesti jonain aamuna ehti kuitenki syödä hyvin!

Herättiin ennen kahta ja kriisi iski, koska punanen matto oliki jo alkanu. Ei sentään missattu mitään/ketään tärkeetä. Olin pettyny vähän ihmisten asuihin siellä. Tai siis yleensä siellä matolla on tosi upeita asuja, mutta vähän vaisuks jäi. Jennifer Lawrence nyt oli kyllä gorgeous as always ja samoin kaikille tuttu Jared Leto perheineen! Mut ei hitto miten mahtava gaala oli. Jared voitti ansaitusti ja me kiljuttiin ehkä vähän liikaa ilosta (koska tänää oli kaverin taloyhtiössä joku laittanu muistutusta hiljaisuusajoista :D). Mut niin, Ellen oli kyllä ihan ehdottomasti paras valinta juontaa tota gaalaa! Se on vaan niin paras ja sen takia pakko sanoo, että oli kyllä tähän asti parhaat Oscarit, jotka oon kattonu. Too bad jouduin pettymään, koska ihana Jennifer ei voittanu vaikka roolinsa perusteella ois ansainnutki. En kyllä oo nähny 12 Years A Slavee, jossa sivuosavoittaja Lupita oli, niin en osaa sanoa oliko se parempi. Mutta aina ei voi voittaa. Hauskaa katottavaa silti oli ja hyvin jakso valvoo siihen puol seittemään asti jätskin ja kokiksen voimalla.

Brad Pizza!

Ellen ja Ellenin selfiet! Tällä tosiaan yli 3 miljoonaa retweettiä twitterissä jo.

Siinä sitte kaheksalta yks kavereista lähti kotiin ja kouluun (voi sitä raukkaa) ja muut vaan jatko makoisasti uniaan ja herättiin vissiin sit joskus kymmeneltä kattomaan kaikkia kuvia ja vaikka mitä! Pian sitte lähti toinen kaveri ja lopuks minä. Menin kamppiin metsästää taas niitä vaatteita, ilman tulosta. Nappasin sitte junan Selloon ja sieltä löyty sit just ne mitä etin. Vielä puuttu tosin valkonen kangastussi, jota ei meinannu löytyä niin sitte millään. Sellosta menin vielä Tapiolan Stockalle ostaa hiuslakkaa ja sieltä Isoon Omenaan ettimään sitä tussia. No eipä löytyny, joten menin sitte kotiin kattomaan Oscareiden koostetta.

Siis kattokaa noita!!

Poor Leo, one day :D

Tänään löyty sentään se tussi ja pääsin salillekki asti, joten tää päivä ei oo menny ihan hukkaan. Pitäis kyllä alkaa tehä sitä paitaa, kun kerta on kaikki roinat kasassa sitä varten. Viikonloppu on ihan liian pian. Perjantaina on siis se Emma Gaala, johon tosin en oo ees ehtiny viel miettii vaatteita eikä edes kriisitytä. Lauantaina on siis tiedossa se kauan odotettu päivä keikkoineen ja tapaamisineen. Ei hele, että voi olla niin jännät paikat tässä. Mua ei jännitä se itse tapaaminen, koska oon sen jo pariin kertaan kokenut, niin osaa vähän odottaa mitä on tulossa. Mä oon vaan niin overly excited enkä voi uskoa, että tää viikonloppu on jo ihan näin lähellä. Tulee ihan huippua kyllä, enkä malta odottaa :)

Kuten näkyy, niin ei ollu mun kuvasaldo (kaks ekaa kuvaa) taaskaan päätä huimaava niin piti vähän netistä laittaa lisää :P Nyt pitänee mennä sen paidan kimppuun, että ehin saada valmiiksi ajoissa! Palaillaan viimeistään viikonlopun jälkeen :)

JA NYT HUUDETAAN: IHANAA LEIJONAT IHANAA!

Joo ei, miten en oo saanu aikaseks kirjottaa tänne mitään viimeseen kuukauteen?? Aina oon ajatellu, et hei tänään kirjotan ja sit oon joka kerta unohtanu. En edes muista mihin viime postauksessa "jäätiin", mutta paljon kaikkea kivaa on näiden viime viikkojen aikana tapahtunut. Mutta ehkä mun elämää mullistavin juttu oli, että sain vihdoin töitä ja aika hyvin on tullu kulutettua vapaa-ajasta sen parissa. On se kriisi kyllä yhtäkkiä tulla kotiin, eikä ookkaan sitä jokaviikkoista palkkaa, joka kilahtaa tilille (tai mun tapauksessa iskettiin shekki käteen), joten on oikein jees olla töissä! Mitäs muuta... Yks viikonloppu oli kiva yökylä pienellä porukalla Lappeenrannassa ja oli ihan superhauskaa. Seuraavana päivän ei kyllä ollukkaan sitte nii hauskaa olla skarppina ja ajaa liukkaalla säällä kaverin autolla, joka oli takavetonen ja siks sain muutaman kerran sydärin ja olin ihan varma, että päädytään pellolle. Hengissä selvittiin ja yökyläiltiin vähän vielä lisää.

Mun serkun tytön ristiäiset oli myös tammikuun lopulla ja voi ku se pikkunen on vaan niin sulonen. Sitä kyllä on maailma ihan erilailla tällä hetkellä ku mitä puol vuotta sitte kuvittelin. Silloin en voinu edes toivoa pääseväni noihin ristiäisiin. Tän kuun puolella on ollu leffailta kaverilla, tosin mähän olin sitte ihan väsyny ja olin siinä unen rajamailla vähän liikaaki :D No ehkä hyvä niin, koska aamulla oli herätys töihin. Pari viikkoa sitte lähin ihan expemporee kattomaan kahen kaverin kanssa Sunrise Avenueta Circukseen ja vaikka en mikään fani olekaan, ni oli ihan mahtava ilta oli ja keikka oli huippu!

Viikko sitte olin viettämässä kavereiden synttäreitä ja oli niin hassua nähän niin paljon tuttuja joita ei ollu nähny puoleen vuoteen, joitaki en ollu nähny sitte ala-asteen! Mutta oli kuitenki tosi kivaa ja lens kyllä vaikka minkälaista juttua parin kaverin kanssa :D Tiistaina käytiin myös kavereiden kanssa kattomassa American Hustle! Siis ei hitto miten hyvä tuuri oli, että kaveri sattu vaan kattoa finnkinon ohjelmistoa ja siellä näky toi ennakkonäytöksenä. Parasta, koska nyt ehti nähä sen ennen Oscareita. Leffana oli aika perus, mutta näyttelijät ihan tajuhyviä!

Kävästiin myös pikkusiskon kanssa torstaina Helsingissä ja mentiin vihdoin kattomaan Frozen. Ei luoja miten paljon voi yhelle lastenleffalle nauraa?? Sven ja Olaf oli niin mun lemppareita, meistä tulis kyllä semmonen kolmikko jos ne olis oikeita :D Meni taas ihan hermot vaan, koska sitä original-versioo ei ollu 2D:nä ja sit piti tapella niiden 3D-lasien kanssa, ku ne ei meinannu millään pysyy päässä. Ainii ja käytiin me leffaa ennen myös syömässä Hard Rock Cafeessa. Tuli muistoja mieleen, koska edellisen kerran, kun istuin HRC:ssä nin se oli Manhattanilla ja mun parhaimman aupparikaverin Celinan kanssa!  Mulla on niiiiiin ikävä Celinaa, mutta ihana kuinka voi whatsappailla toisilleen edelleen :)

Mutta sit ei ihan viimesenä, muttei myöskään vähäisempänä on tullu katottua noita olympia-lätkäpelejä! Kaks ensimmäistä missasin, koska työt ja se oli kyllä paha paikka. Venäjän peli oli ihan superjännä ja onneks voitettiin! Eilen oli kyllä semmonen tappio Ruotsia vastaan, että ois tehny mieli itkeä ja liittyä niihin, jotka osti lohdutuskaljat häviön takia. Ei ollu hauska fiilis mennä siitä suoraan töihin. Siis lätkään pätee aina sanonta: "tärkeintä ei oo voitto vaan, että Ruotsi häviää." Tehtiin muuten 2010 kielimatkalla Suomi-esitelmä ja toiki heitettiin ilmoille silloin :D Tän päivän pelin kattominenkaan ei sit ihan menny toivotulla tavalla sekään. Peli alko viideltä ja pääsin töistä 15 yli kuus. No siitä juoksin hirveellä kiireellä bussipysäkille ja bussilla salille. Salille menin siks, että pääsin sinne nopeemmin kuin kotiin ja tarkotus oli mennä sinne joka tapauksessa. Siellä sitte vikaa erää kattomaan. Aika moni unohti treenaamisen ihan kokonaan ja kokoontu siihen telkkarin eteen. Ei sitä iloa vaan voita mikään kun Leijonat tuo mitaleita kotiin! IHANAA LEIJONAT IHANAA! En malta odottaa seuraavii kisoja. Onneks huomenna vielä finaalipeli ja sit toivotaan niiiiin lujaa et Ruotsi hävii Kanadalle sata-nolla.

Nyt alkaa itellä olee kyllä pienet jännät paikat täällä! 8 päivää Oscareihin enkä malta odottaa, että päästään parhaiden kavereiden kanssa järkkäämään valvojaiset! 13 päivän päästä tulee on Emma Gaala tossa ihan melkein mun naapurissa ja siisteintä tässähän on, että meikän rakas lempibändihän se on siellä kanssa ja Jared Leto presents (jaa suomennos tolle olis?) parhaimman kotimaisen artistin(?). Siitä sitte Helsinkiin hotelli Presidenttiin viikonlopuks ja tasan kahden viikon päästä ois se kauan odotettu keikka Hartwallilla. Hypin melkein ympäri seiniä jo, ku en jaksa odottaa! Tosta vaan tulee niin parasta. Ja parhaus ei lopu heti kesken, koska sitte on meikän synttärit ja sen jälkeen meijän neljän porukka ottaa suunnaks Tallinnan ja jatkaa keikkailua parhaassa seurassa!

Että semmosta täällä! Ens viikko on täynnä töitä, mutta mikäs siinä, kun ainakin aika menee sitte nopeempaa ja pian on jo vihdoin maaliskuu. Ja myös kesän menoihin on raha aina tervetullut! Voi että miten odotan kesääki jo! Kyllä sekin pian tulee :) Pari päivää sitte päivittelin kyllä miten elämä on niin kivaa nyt. On ihan huippuja suunnitelmia, parhaimmat kaverit, töitä ja muutenki henkisesti ja fyysisesti tosi hyvä fiilis koko ajan. En tiiä, mikä tähän hätään ois parempaa (ellei lasketa jotain Floridan aurinkorantoja tai ihanaa rakasta Manhattania). Nyt vois kattoa uusimman Putouksen ja mennä nukkumaan, jottei ihan tää unirytmi pääse taas yhessä illassa karkaamaan käsistä. Eli se olis adios!
Ps. ja ei, en yrittäny saada edes noita kuvia mihinkään järkevään järjestykseen.

This is a fight for our love, lust, hate, desire...

Tähän alkuun pakko sanoa, että ei luoja kuinka mulla on ikävä Manhattania. Muistan niin kirkkaasti sen hetken, kun mun training schoolin ekana aamuna ennen kello 6am kävelin Central Parkissa hirveessä kuumuudessa samalla, kun kuulokkeista kuuluu I am home. Se tunne oli jotain, mitä en ollu ikinä ennen tuntenu, jotain minkä pystyin tuntemaan vain kävellessäni New York Cityn katuja. En edes muista kuinka pieni olin, kun ekan kerran ajattelin ton kaupungin olevan mun unelmien kaupunki, jonne on pakko päästä. Muistan kuinka kateellinen olin, kun sain tietää, että mun isäpuoli ja velipuoli menee 10 päiväks New Yorkkiin velipuolen lätkäturnaukseen. Musta oli niin epäreilua, että mä en päässyt myös käymään siellä. Mä kuitenkin olin luvannut itelleni, että jonain päivänä mä pääsen sinne myös. Ei tosiaankaan silloin käynyt edes pienessä mielessäkään, että jonain päivänä mulla olis mahdollisuus asua ihan melkein naapurissa. Jo se ajatus, että mulla tulis olemaan training school NYCissä oli ihan tajuton, mutta eihän siinä vielä kaikki. Mä pääsin käymään siellä joka viikko sinä aikana, kun asuin New Jerseyssä. Reilu neljän kuukauden aikana mulla tais olla vain 2 viikkoa, jolloin en olisi käynyt Manhattanilla ollenkaan. Muina viikkoina kävin siellä aina vähintään kerran.

Vaikka asuin noiden kuukausien aikana New Jerseyssä, on mun pakko sanoa, että NYC oli mulle se oikea koti. Se oli se paikka, jossa mulla oli maailman paras olla ja jossa mä olin onnellisimmillani. Kyllä, myönnän, että mulla on ikävä mun hostperhettä New Jerseyssä. Joka päivä kuulen, näen tai muuten vain ajattelen asioita, jotka muistuttaa mua ajasta siellä. Välillä ne on huonoja ja välillä kivoja muistoja, jotka mieleen tulee. Selailen silloin tällöin myös mun New Jersey -kansiota iPhotosta ja muistan, miten ihanaa mulla siellä oli. Välillä mietin hetken, että mikä idiootti olin, kun lähdin sieltä pois. Mutta kyllä järki puuttuu yleensä aika nopeesti peliin ja muistan aina syyt miksi päätin lähteä. Oon usein jo ehtiny kuulla kysymyksen Kaduttaako, että lähdit? johon aina oon sanonu, että joo. Harmittaa, etten pääse enää mun unelmien kaupunkiin silloin kuin siltä tuntuu. Harmittaa, etten voi heittää sitä maailman urpointa finglishiä enää ilman, että joku kattoo mua kieroon. Musta oli oikeesti hauskaa, puhua sillä sekotuksella ja se tuli ihan automaattisesti. Myös se harmittaa, että tulin kokonaan kotiin. Mulla oli kaks vaihtoehtoa ja valitsin sen, jonka tiesin olevan parempi. En silti voi väittää, ettenkö joka päivä miettis sitä. Harmittaa, etten oppinut englantia niin paljoin kuin olisin halunnut. Harmittaa, etten päässyt käymään Floridassa tai moikkaamassa mun toista Jenkkiperhettä Californiassa.

Mä jollain lailla uskon kohtaloon. Uskon myös, että jokainen voi vaikuttaa omaansa teoillaan ja valinnoillaan. Mä en tiedä millasta mun elämä tällä hetkellä olis, jos olisin jättänyt rematchin tekemättä. En myöskään tiedä olisinko mä nyt Suomessa jos olisin valinnut uudeksi perheeksi sen, joka asui upstate New Yorkissa, tai sen perheen, joka asui toisella puolella North Carolinaa. En toisaalta edes välttämättä haluaiskaan. Tiedän vaan, että oon tehnyt mun valinnat mun sydämen mukaan. Valitsin sen vaihtoehdon, joka tuntui parhaimmalta ja jonka sillä hetkellä tiesin tekeväni mut onnellisemmaksi. Vaikka välillä mietin noita vaihtehtoja ja valintoja, en silti ole kertaakaan tosissani kyseenalaistanut mun valintaa tulla takas kotiin. Tiesin tehneeni oikein ja vain sillä on väliä. Kohtalo puuttui peliin ja päätti, että mun vuosi au pairina jäi lyhyeen. Olen silti ihan tajuttoman onnellinen, että sain elää sitä niin kutsuttua amerikkalaista unelmaa, opin ja näin paljon uutta sekä tapasin ihania ihmisiä.

Onneks kuitenkin tässäkin tapauksessa on kääntöpuolensa. Kun jotain jäi tästä kokemuksesta uupumaan, niin se tulee korvautumaan tulevaisuudessa. Mä ehkä missasin paljon upeita mahdollisuuksia ja asioita, kun tulin takas Suomeen. Mutta toisaalta, niinhän mä olisin missanut samalla lailla asioita täällä jäädessäni North Carolinaan. Jostain on kuitenkin pakko lupua saadakseen jotain vastalahjaksi.

En enää edes muista, mikä pointti tällä postauksella oli tarkotus alunperin olla, mutta tässä on tulos. Mä oon edelleen tosi huono avaamaan mun syvempiä ajatuksia sanoiks, varsinkaan nettiin, jossa kaikki voi niitä lukea. Siinä oli kuitenki vähän mun mietteitä, jotka mun au pairiuteen liittyen on suurimpina mun mielessä. Tähän onki hyvä lopettaa, koska kello on taas vaihteeks yli 12 ja mun yritykset päästä kerranki ennen keskiyötä nukkumaan on ihan säälittäviä. Sanoin äidille, että tulee vaikka repimään mut huomenna aikasin aamulla ylös sängystä, että ehdin ennen huomisen (tai siis tän päivän) menoja sen kanssa salille. Voi olla, että sen pitää heittää mut lumihankeen tosta ovesta, että saa mut hereille. Eli sitä suuremmalla syyllä olis mun syytä mennä nyt nukkumaan.

Viikonloppuja!!

Long time no see

Että semmonen pieni 2,5 viikon tauko :D No minkäs sille voi, kun ei oo ollu oikeesti mitään sen kiinnostavampaa kerrottavaa. Nytki koitan riipasta kokoon edes jonkimoisen räpellyksen tänne, ettei tää blogi ihan muumoidu. Uuden vuoden jälkeen ei oo ollu mitään sen kummempia meneillä. Oon melkein asunu salilla (tai ainaki toivonu asuvani), koska mikään ei oo parempaa ku salilla käyminen sen jälkeen, kun on ollu tommonen säälittävä puolen vuoden tauko :D Oon nähny kavereita milloin missäki, laittanu työhakemuksia menemään ja kironnut, kuinka hiton vaikeeta on herätä ennen kymmentä. Voi että kun on mulla rankka elämä täällä. Siis miten mä joskus pystyin herätä KUUDELTA aamulla ilman ongelmia?! No mutta mikäs siinä niin kauan, kun ei oo mitään velvotteita herätä sen aiemmin.

Oon edelleen niiiin happy tosta! 

Mua oikeesti melkein naurattaa miten vähän oon ottanu mitään kuvia vielä tän vuoden puolella. Ellei jotain selfieitä lasketa, joita oon jossain eteisen penkillä tylsyyksissä otettu :D Mutta sentään pari kuvaa sai tänne laitettua, joten way to go Minna.

On ollu kyllä ihan kiva alkuvuosi. Viime su-ma yönä tuli Golden Globesit ja niitä sitte piti valvoa ja kattoa. Tottahan toki mun hehkuttaman Dallas Buyers Clubin leading ja supporting actorit vei pystit kotiin. Myös Jennifer Lawrencee meitsi hehkutti oikeen kunnolla. Eilen julkastiin vielä Oscar-ehdokkaat ja täällä ollaan kavereiden kesken ihan on the top of the world, koska tolle samaiselle leffalle tuli kuus ehdokkuutta. En siis oo ihan turhaan sitä hehkutellu hei! En muutenkaan malta odottaa Oscareita maaliskuussa, koska Ellen DeGeneres juontaa sen ja muutenki oon aina rakastanu kattoo sitä gaalaa! Ja mikä sen parempaa, että kaks lempparinäyttelijää (Jared Leto ja Jennifer Lawrence) on siellä ehdolla ja muutamia tosi hyviä leffoja. Mutta jos jotain pahaa saa rakkaasta Suomesta sanoa, niin voi jestas vihaan, että kaikkia Oscar-ehdokasleffoja (en tiedä miten toi pitäis oikeesti kirjottaa) ei pääse näkemään ennen tota gaalaa. Kiroon itteni aina välillä maanrakoon ton takia, koska tulin kotiin enkä ehtiny nähä kaikkia :D Ja musta tuntuu, että joku Finnkino on ihan tahalleen laittanu American Hustlen ensi-illan 7.3. kun Oscarit on 2.3.

Okei se siitä film indrustrysta ja muusta. Palataan aiheeseen viimeistään maaliskuun alussa :D Ei ku ei iha viel riitä leffat! Eilen käytiin kattoo The Wolf of Wall Street kavereiden kanssa ja kyllä sai muutamaan sataan kertaan putoilla oikein huolella sille leffalle. Nyt varmaan aiheutan sydärin ainaki muutamalle ihmiselle ruudun toisella puolella, mutta sanonpa vaan, että oli muuten ihan ensimmäinen Leonardo DiCaprion leffa, jonka näin... Ei, en oo oikeesti ikinä nähny Titaniccii, enkä myöskään oo ikinä kokenu jotain pakottavaa tarvetta kattoa se. Mutta jottei ihan kadota aiheesta, niin piti vielä sanoo, et kantsii mennä kattoo toi The Wolf of Wall Street. Näissä tunneilmissa ja hyräilyissä eteenpäin:

Tänään olis tarkotus piakkoin suunnata salille ja sieltä mennä koittaa onnea ja kokeilla luovuttaa verta kaverin kanssa! Viime keväänä oli sama missio, mutta se meni ihan puihin liian alhasen hemoglobiinin takia. Ja se taas johtu siitä, että ton polven takii olin menettäny aika paljon verta, joten siks mun normaalisti korkee hemoglobiini oli ihan liian alhanen. Tästähän mut määrättiin otattamaan verenkuvat, mutta enhän mä semmosia menny ottaa :D Mutta pitää katella miten onnistuu, jos ei onnistu ni pyydän uusiks ne verenkuvauspaperitsydeemit ni voi senki hoitaa. Mullahan ei tosiaan oo niitä edellisiä enää tallella. Kaveri tarvii kuitenki henkistä tukea, koska muutenhan se ei varmasti menis lähelle koko veripalvelua. Viimeks esim mun piti seistä sen ja sen siskon veripussin välissä niin, ettei se näkis sitä pussia :D

Mitäs vielä. Huomenna on serkun lapsen ristiäiset, vaatekriiseilen täällä ihan liikaa. Haluisin laittaa mun Jenkeistä ostaman puolimaxihameen päälle, mutta en suostu käyttämään ihonvärisiä sukkahousuja, koska vihaan niitä ja tuolla on liian kylmä ilman niitä. Kiitti vaan kaikki siellä Jenkkien päässä, veitte meijän lumettoman ja lämpimän sään. Nyt täällä on lunta, liukasta ja -15 astetta pakkasta ja siellä (ainakaan NJ:ssä ei oo enää lumesta tietoakaan ja plusasteitaki on ainaki 10). Ehkä räväytän ja meen mun pinkissä liian isossa jumpinissa ja uggeissa sinne kirkkoon, kuulostais ainaki lämpimältä jos ei muuta. Katotaan, mihin päädyn :D Sit aiheesta takas kukkaruukkuun, ens viikolla Dallas Buyers Club (joo tiiän, lupasin just, et palaan aiheeseen maaliskuussa) on ennakkonäytöksessa, kun on superpäivä, niin sinne suunnataan taas kavereiden kanssa. Hauskaa miten mä oon yhtä innoissani tosta leffasta ku kaveritkin, vaikka näin sen jo world premieressä silloin marraskuussa :D

"Ei hele ei mul oo ees kuvii blogiin, äkkii nyt tämmönen."

Tajusin just äsken, että on 50 päivää kunnes mun lempparibändi tulee Suomeen (49 kunnes American Hustle näytetään täällä) ja meitsi pääsee vihdoin taas melkein puolen vuoden jälkeen näkee ja tapaa ne! Sama tapahtuu vielä uusiks siitä 12 päivän päästä Tallinnassa. Siinä välissä on vielä synttäritki. Miljoona ja yks syytä odottaa maaliskuuta kuin hullu. Voispa vaan ton tylsän helmikuun skipata. Myös ens kesälle on tiedossa huippuja suunnitelmia, jotka sisältää mm. auringonottoa jossain ihan muualla kuin Suomessa, hyvää musiikkia ja uusien kaupunkien vallotusta! Tää vuos vaikuttaa kyllä ihan kivalta näin alkuun :)

Nyt siis salikamat niskaan ja treenaamaan! Hyviä viikonlopun alkuja kaikille!