Muistinko olla itseni herra? Muistinko tehdä niin kuin tahdon? Muistinko kiittää, arvoa antaa? Muistinko ottaa omaa aikaa?

En oikeen tiiä pitäiskö mun nyt sanoo heipat tälle blogille vai ei. Joka päivä on semmonen fiilis, et hei tänään päivitän blogia ja varmaan huomaatteki, ettei niin oo käyny :D Toisaalta ku ei mulla oo tästä normiarjesta mitään kummallisempaa sanottavaa, mutta toisaalta sitä taas haluis kertoa sitä ja tätä tosta ja tuosta. Mulla on ollu paljon ajatuksia ja hetkiä ku oon miettiny haluavani kirjottaa siitä blogissa, mutta joko siitä tekstistä on tullu ihan vaan paskaa tai sitte en oo saanu mitenkään purettua ajatuksia sanoiks tänne blogin puolelle. Toistaseks kuitenki jatkan tän kanssa samaa rataa, eli postailen jos siltä tuntuu. Kuitenki kivoja reissuja tässä edessä tiedossa joista haluun tänne päiväkirjanomasesti kertoa. Jos teitä siellä ei kiinnosta, niin sitte ainaki itelleni :D Mä jotenki kadehdin niitä ihmisiä jotka saa sitä tekstiä joka päivä tulemaan, varsinki jos niissä kirjotuksissa on edes jotain järkeä!

Kesän eka jätski!

Sunnuntaipuistoilut yksien merkeissä

Mä oon tässä pitkään mietiskelly omaa elämää tässä ja etenki sitä tulevaisuutta. Mulla ei siis ole opiskelupaikkaa ja tiedän, etten ainakaan tänä vuonna tuu pääsemään valitsemaani kouluun (Helsingin oikeustietellinen), koska en oo vaan pystynyt siihen hulluun 6-8h lukemista päivässä -rytmiin. Varsinkaan jos viikosta oon "pahimmillaan" kuutena päivänä töissä. Aluks olin, että hei jes kyllä tää tästä, mutta sitte se karu totuus iski :D Ekojen viikkojen aikana oikeen supermotivoitunu varsinki sen jälkeen, kun oli maksanu yli 200 euroa kolmesta pienestä kirjasta. Että joo, ens vuonna uus yritys ja silloin pakko vähentää töitä näiden parin kuukauden aikana, kun pitäis opiskella.

Äiti vaati saada kuvan musta lakki päässä :D

Istuttiin kaverin kaverin vaatekaapissa vappuna :D

Musta on nyt tosi hassua vaan elää ilman mitään sen erikoisempaa tavotetta tulevaisuudessa. Tai siis joo, haluun päästä kouluun, opiskella ja töihin. Sit jos vois elää onnellisesti ja terveenä happily ever after prinssi Uljaan kanssa, ni se olis ihan kiva kanssa. Mutta meinaan lähinnä, että kun pitkään elin tätä au pair -vuoden tavoittelemista "varten" ja nyt ei oo enää mitään tommosta, jota tavotella. Se tuntuu jotenki hassulta. Ei oo suunnitelmia, miten tuun toimimaan ja miten järjestelen taas elämää, jotta yks iso unelma toteutus. Jotenki oon vaan semmonen ihminen, jolle ei riitä vaan olla ja odottaa sitä opiskelupaikkaa. Mulla on koko ajan tarve päästä tekee ja näkee jotain uutta. Koska oishan se ihan waste of time vaan hengailla täällä vuos (pahimmillaan useempiki) ja vaan odottaa, kunnes pääsee ottaa sen seuraavan askeleen.

Selfie täyty saada brunssipöydän kanssa :D

Oon viimeisten kuukausien aikana myös miettiny noita opiskeluja. Onko asianajajan työ (mitä todennäköisemmin) Suomessa just sitä mitä haluun tehä koko loppu elämäni. Tällä hetkellä oon edelleen sitä mieltä, että oikikseen on mun suunta, mutta koko ajan mietin josko sieltä tulee joku vieläki siistimpi idea. Kaikki mun sukulaiset ja kaverit tietää, että haluun tulla asianajajaks ja se ois shokki niille ja varsinki mulle (näin monen vuoden jälkeen) huomata, ettei se ookaan sitä mitä haluun. Mutta se syy, miks mulla on jotenki ns. epäilevät fiilikset, johtuu siitä, etten halua jäädä Suomeen asumaan ja luomaan uraa. Jos taas opiskelen Suomessa ensin vähintään 5 vuotta valmistumiseen saakka, olis vähintäänkin ärsyttävää joutua taistelemaan lisäks sen vuoks, että voin työskennellä ulkomaillakin. Nää oikeussysteemit kun ei oo samanlaisia joka puolella maailmaa. Eurooppaan suhteen toisaalta ois asteen helpompaa (riippuen taas erikoistuuko talous-, rikos-, perheoikeuteen jne) koska EU:n ansiosta on kuitenki tietyllä aloilla asetettu samanlaisia säännöksiä.

Mä oon miettiny myös ulkomailla opiskelua monta kertaa kunnes joka kerta oon muistanu muutaman kriteerin ainaki niissä kouluissa, joita oon harkinnu: suosituskirje edelliseltä opettajalta ja kasin/M:n keskiarvoja todistuksissa. Mä en voi sanoa loistaneeni lukiossa, koska tiesin, että meni niin tai näin, joudun joka tapauksessa lukea kuin hullu päästäkseni sisään haluamaani kouluun. Mulla siis ei oo ollu mitään pienintäkään ajatusta muusta vaihtoedosta kuin Helsingin oikiksesta. Olin vaan harmaata massaa koulussa, enkä erottunu mitenkään tiedoillani ja taidoillani koulusta. Tuskin hirveen moni opettaja mua ees muistais :D Paitsi ehkä hissan ja yhteiskuntaopin opet. Keskiarvo todistuksessa on karkeesti sitä seiskaa koska ei mua koskaan kiinnostanu panostaa kuin vain niihin aineisiin, jotka kiinnosti eli hissa, yh ja kielet. Ylppärit taas meni MMCCC. Että noh, katellaan mitä käy.

Stockholm calling!

Anyways, viime kuukaudet on tullu mietittyä yhtä jos toista niin kouluun, tulevaisuuteen ja töihin liittyen. Alan kuitenki olee siinä pisteessä, että mulla on pieni suunnitelma tulevaisuuden varalle näin niinku muutenki kuin vaan koulun osalta. Oon oikeestaan tosi innoissani ja tulee mieleen ne ajat, kun au pair -vuosi oli edessä ja sitä odotti vaan uusia seikkailuja. Sellanen pieni into kytee jossain sisällä ja fiilis kaiken suhteen on paljon positiivisempaa. Mulla on ollut oikein kivaa nyt täällä Suomessa ja elämä lähteny mukavasti rullailee, mutta pakko myöntää, että kyllä fiilis paranee oikeen kunnolla, kun on jotain mitä odottaa ja saavutella. Aikaa kyllä tulee menemään ainaki vuos, mutta eiks se mee niin, että odotus palkitaan? :)

Nyt voikin sit alkaa keskittymään tähän vähän lähempään tulevaisuuteen! Ens viikon keskiviikkona on siis pääsykokeet ja odotan sitä päivää niin innolla, koska sit ku koe on ohi, niin pääsen vihdoin alkaa lukee taas Harry Pottereita!!! Mulla on ollu kauhee himo päästä lukee niitä ja nyt vihdoin ihan pian! Tän jälkeen onki enää viikko Roomaan. En voi uskoa, koska vastahan oli vielä viime vuoden loppu, jolloin koko reissun suunnitelu alko! Ihanaa, että tulee olee 7 päivää lomaa töistä ja pääsee vaan nauttimaan Italian auringosta, hyvästä ruuasta ja maailman parhaasta seurasta. Ainii ja pääsenhän mä näkemään jotain uuttaki, kun mennään sinne kaverin tädille Toscanaan!

Myös Tallinnan reissu lähenee, onhan se heinäkuun puolessa välissä. Hotelli ja matkat on (taas) varattu ja tällä kertaa jos kaikki menis suunnitelmien mukaan ni ois ihan kiva! Syyskuun Jenkki-reissu on saanu vähän updatea tässä viikkojen aikana. Me siis suunnataan 16 päiväks Hollywoodiin, jossa meillä on asunto vuokrattuna ihan Walk of Famen hoodeilta. Tänä aikana mennään yheks yöks San Diegoon ja yheks yöks LAS VEGASIIN. Oon niiiiin innoissani, koska en ajatellu, että pääsisin sinne takas näin pian! Me vähän pyöriteltiin ideaa, josko lähettäis 20.9. käymään, kun meillä on se viikonloppu vapaa kaikelta ohjelmalta. No kun tää meidän rakas lempparibändi sitte täräytti, että Las Vegasissa ois keikka 20.9. ni se reissu oli sitte lukkoonlyöty. Bookattiin meille sviitti tolle yölle ja en tiiä miten päin tässä pitäis olla, kun oon niin innoissani!

Rakastan niin paljon näitä Tukholman pikkukatuja!!

Nyt, kun aikalailla kaikki pakollinen lentolipuista, asuntoon ja hotelleihin on hoidettu niin voi alkaa keskittyä siihen kultakaivoksen louhintaan eli toisinsanoen työntekoon, jotta ois rahaa jota käyttää reissussa! Oon niin yllättyny kyllä, miten halvalla ollaan tähän mennessä päästy. Mä olin 2010 kielimatkalla "Losissa" (eli toisin sanoen Losin san SanFranin välissä, lähempänä jälkimmäistä) ja maksoin ite kielimatkasta about 3500e ja siihen päälle $800 reissuista Losiin ja SanFraniin joissa oltiin yhteensä 5 yötä käyden limusiiniajeluilla, Disneylandissa, Universalstudiosilla jne. Tän lisäks tietenki käyttörahat jota meni oikein mukavasti kuukauden aikana shoppaillessa ja froyota syöden. Mä en oo tähän mennessä tolta tulevalta reissulta noihin pakollisiin matkakustannuksiin joutunu käyttää edes 1000 euroa ja halvemmallakin ois päässy. Vielä pitää kyllä maksaa 80e matkalaukuista ja 140e auton vuokrasta, mutta silti. Kyllä on positiivisesti tullu yllätyttyä näistä menoista. Ja vaikka lisättäis kaikki keikkaliput, LA Go Cardit (jolla pääsee vaikka ja minne), shoppailu ja eläminen, niin tuskin siltikään päästään hirveen lähelle edes tota 3500e.

Toi hame oli ehkä mun ykkösostos Jenkeissä<3

Semmosta siis. Hirvee hinku ois päästä Lontooseen käymään vielä kesällä, kun lentojakin on suht halvalla, mutta pitänee jättää se reissu sitte ankeen talven piristykseks loppuvuodelle ja nyt säästää kaikki ylimääränen sinne Jenkkeihin. Voi että, mä vaan niin paljon rakastan matkustelua ja ois vaan ihanaa voida elää kiertäen maapalloa. Harmi etten oo löytäny sitä kuuluisaa rahapuuta vielä mistään.

Kuvat siis viime viikoilta milloin mistäkin! On ollu kyllä oikein letkeetä elämää vaikka töissä ja salilla on tullu käytyä ja pääsykoekirjoja luettua (tosin aivan liian vähän parin viime viikon aikana). Jatketaan siis samaan malliin nauttien elämästä! :)

Jos tämä ois iltani viimeinen osaisinko olla onnellinen?

New York City will always be my second home

Some pictures that make me smile :)

Our dear friend!

YMCA rocks!

Simple reminder to dream every single day.

We're in NYC?!?!?

The face after seeing Times Square for the first time ever!

Selfie time at 6am in Central Park

Can I just move there?

Let's blame blogger for messing around and mixing up these pictures.

Dreams are made for being lived and achieved.

Noniin aplodeja kiitos, et sain vihdoin taas aikaseks kirjottaa tänne yhtään mitään :D:D Viime viikot on ollu kyllä niin peruskauraa, etten jaksa alkaa selostaa niistä sen kummemmin vaan annan näiden mestarillisten, palkintoja voittaneiden kuvien puhua puolestaan... eiku. Joo on taas jutut täällä vähissä, mutta mitäs pienistä :D Tälleen lyhyesti sanottuna mun elämä on ollu vaan lähinnä töitä, töitä, opiskelua, salia ja lisää opiskelua. Sanoinko jo opiskelua? Siis mä päätin sittenki, että panostan nyt tänä keväänä ihan aikuisten oikeesti noihin oikiksen pääsykokeisiin ja en tiiä pitäiskö itkee vai nauraa. Kirjat makso 230 euroo ja synttärilahjarahat meni ku tuhka tuuleen siinä. Vastalahjaks sain 500 sivua tekstiä kolmen kirjan muodossa. Sentään kaikista pisin kirja on oikeesti mielenkiintonen ja välillä en ees malta laittaa kirjaa ollenkaan pois, mut esim lyhin 150 sivun kirja on ihan täyttä kuraa ja tekis mieli vetää koko kirja vessasta alas :D

Pientä piristystä arkeen on kuitenki ollu mm. kahen reissun varmistuminen. Eli kuten aiemmin sanoin, niin juhannuksena suunnataan kaverin kanssa Roomaan, mutta koska pelkkä Rooma ei riitä niin mennään myös kaverin tädin luokse Toscanaan. Sanomattaki selvää, että ootan tota reissua ku kuuta nousevaa. Viime juhannuksena olin kans reissussa ja keikalla, hyvä jatkaa perinnettä nimittäin silloin perjantaina on taas kerran keikka. Lähetään keskiviikkona aikasin aamulla ja lauantaina meitä tullaan hakee sinne Toscanaan, jossa ainaki mä oon tiistaihin asti. Kaveri vissiin jatkaa siitä reissua sitte Britteihin, kun meikä palaa tylsään Suomeen.

Yritin taas luovuttaa verta.... jouduin luovutuskieltoon,
koska mun hemoglobiini oli huolestuttavan alhainen.

Tän lisäks on ollu kunnon plotting and planning kolmen muun kaverin kanssa syksyä varten. Kun olin Jenkeissä niin jutskailin kaverin kanssa paljon, että olis kiva mennä Losiin yhessä. Suomeen palatessani ei meijän suunnitelmat hirveesti hyytyny vaan edelleen mietittiin josko sitä mentäis syksyllä käymään, kun oltais molemmat saatu säästettyä vähän rahaa. Ilmotin jo äidillekki mun ehkä-suunnitelmista. No pian tuli semmoset announcementit, että nää suunnitelmat ei enää ollu mitään ehkä-laatua vaan MUST GO. Jenkkeihin julkistettiin kyllä semmonen huippukiertue johon surprise surprise kuuluu mun rakas Thirty Seconds To Mars sekä Linkin Park. En oo jälkimmäisen fani, mutta tykkään niiden musasta paljon ja olin mä silloin niiden Kaisaniemen keikalla kuuntelemassa (aidan toisella puolella :D). Olin salilla ku toi ilmotus tuli ja heitin vaan et "näyttää siltä, et meitsi niin lähtee syksyllä Losiin".

No tässä sitä ollaan, meijän neljän porukka ottaa 8. syyskuuta suunnan Tukholman kautta Los Angelesiin ja viettää Californian auringon alla reilut kaks viikkoa. Meil on jo ihan supereita suunnitelmia, hotellit on varattu kuten myös auto. Kaks yötä vietetään ihan San Diegon lähellä rannalla ja oli meillä jotain puhetta jos mentäis Vegasissaki käymään, mutta saa nähä mitä tuleman pitää. Suunnitelmissa on mennä kolmelle keikalle ja tekis mieli hyppii katossa, koska mua viime syksynä harmitti niin paljon, kun en voinu mennä tonne Hollywoodin keikalle. Olis ollu järjetöntä lentää kahen päivän takia 7 tuntia per suunta. Nyt siis pakko tehä unelmista totta :) Ja musta on vaan maailman parhainta päästä takas Losiin. Viime kerrasta on kuitenki pian 4 vuotta (jos ei lasketa sitä, että 2 vuotta sitte ajettiin vaan läpi :D). Oon vaan niin innoissani, koska kun meillä on auto käytössä niin päästään näkee näääääääääin paljon enemmän ja voidaan mennä sinne minne ite halutaan.

Moni varmaan miettii, että mikä hullu oon, kun juoksen jonku bändin perässä ympäri maailmaa :D Varmaan on ulkopuolisen silmissä ihan tajutonta ja makes no sense, mutta musta se on oikeestaan erittäin fiksua. Ekan kerran ku näin ton bändin livenä, olin Tallinnassa. Sen keikan jälkeen selasin tour date -listan läpi ja pistin heti kaverille viestii, et läheppä mun kanssa Riikaan kattomaan niitä taas. No mehän mentiin, olin silloin 17 ja matkustin ekaa kertaa yksin ulkomaille ilman huoltajaa (jos siis kielimatkaa ei lasketa mukaan). Ja no tuskin ikinä olisin muuten mennyt/olisin tullu menemään Riikaan, koska kaupunki itessään ei kiinnostanu mua. Pakko myöntää, että oli se silti tosi nätti paikka ja oli ihan kiva nähdä myös sitä kaupunkia. Tän jälkeen oli viime kesän reissu Tukholmaan ja Kööpenhaminaan ja pitää kyllä myöntää, että musta reissussa on kivempaa, kun sille on joku "tarkotus". Tukholmassa oon ollut sata ja yks kertaa, mut nyt oli paljon siistipää, kun tehtiin reissussa muuta kuin vaan oltiin. Köpiksessä en ollu koskaan ollu ja siinähän sitä muutaman päivän aikana ehti nähä myös ite kaupunkia. Se on niinku kaks kärpästä yhellä iskulla.

Roomassa oon myös ollu aiemmin, mutta oon myös päättäny aikaa sitte, että tuun menemään sinne tai vähintäänki jonnekkin muualle päin Italiaa vielä uudestaan. Mikä siis ois sen parempaa, kuin mennä ja nähdä toi ihana kaupunki uudestaan parhaan kaverin kanssa ja päästä samalla lempibändin keikalle? Ei mikään. Ollaan puhuttu kavereiden kanssa täst aiheest aika paljon ja ollaan kaikki mietitty, että nykyään olis outoa lähtee reissuun ilman, että sillä olis mitään tähdellistä syytä. Samasta syystä on myös kivaa mennä sinne Toscanaan, jossa sit vaan ollaan eikä tehä mitään. Jotenki sitä myös tarvii ihan vaan lomaa siitä normilomailusta keikkojen kanssa :D En tiedä miten tyhjentävä tää mun pikainen selostus aiheesta oli, mut toisaalta mua ei oikeesti vois vähempää kiinnostaa mitä muut ajattelee siitä, mihin meen ja minkä takia :D Tai et jos jonku mielestä on ihan naurettavaa, koska eipä se multa oo pois. Ite mä tässä toteutan unelmia ja koen upeita hetkiä, joita en tuu ikinä unohtamaan :)

Tää oli nyt ihan pikainen postaus, koska opiskelu kutsuu (sitä ennen kyllä pakko kattoa yks jakso Revengeä!) Heissan.