I solemnly swear that I'm up to no good

Taksvärkki päiväkodissa meni tosi hyvin. Aluks ne pikkuset vierasti vähän ja kyseli (tai ainaki ne, jotka osas sen verran puhua) ihmeissään, että kuka oon, mutta pikkuhiljaa ne tottu muhun ja toi mulle leluja ja pyysi leikkimään. Jotenki toi koko päivä oli tosi valaiseva kokemus. Oli ihana nähä miten ne pikkuset tuli niin iloseks tosi pienistä asioista. Esim kun yks tyttö oli edellisellä viikolla ollu poissa, niin sit yks poika varmaan koko päivän oli ihan onnesta soikeena ja sen takia, että se tyttö oli tullu takas tarhaan. Siis ihan yhtäkkii se saatto juosta jostain nurkan takaa ja ilosena huutaa tän tytön nimee. Tai sit se, kun yks poika oppi uuden sanan suomeksi (kotona ei puhuta lainkaan suomea) ja sit se toisteli sitä innoissaan ja näytti muille mitä se sana tarkottaa. Tosta kun pari vuotta kasvaa, niin voi olla vähän erilainen ääni kellossa, mutta oli silti mukava huomata miten noiden lapsien ilosuus tarttu niin helposti muhunkin.

Mutta liian helpolla en tästäkään hommasta päässyt. Yks tyttö oli kipeenä tullut tarhaan, ja todennäkösesti sen takia oon ite ollu kipeenä tiistai-illasta lähtien. Huisia! Tämähän tarkottaa sitä, etten oo koko loman aikana tehnyt mitään järkevää. Oon vaan ollu himassa ja pitänyt mukavan Harry Potter -painotteisen viikon: oon kuunnellu Potterin äänikirjaa, kattonut kolmannen ja kuudennen leffan ja lukenut neljättä kirjaa! No regrets, joskus vaan tulee kauhee innostus ja sit pitääki lukee kirjat ja kattoo kaikki leffat. Noh, onneks tää flunssa alkaa pikkuhiljaa olla ohi ja tiistaina olis tarkotus palata takas opiskelemaan.

En tiiä, jotenki tosi tyhmää kun ei oo mitään järkevää kerrottavaa täällä. Mietin et pitäiskö aikani kuluks suunnitella vaikka sitä au pair -videoo, mut toisaalta tässähän on vielä aikaa. Paitsi että mut tuntien huomaan sitte keväällä, että johan tulee kiire kun en oo mitään saanu aikaseks. Ehkä täs pikkuhiljaa vois katella taas sitä hakemusta, ottaa niitä kuvia sitä hakupakettia varten (onhan mulla jo sentään yks jo valmiina!) ja miettiä mitä kirjotan host family -kirjeeseen.

Että semmosta, eipä tässä nyt vaihteeks ollu mitään järkevää sanottavaa, mutta näillä mennään!

Finally!

Kaikki pakolliset suositukset on viimein kasassa (plus yks ylimääränenkin)! Nyt voinki jatkaa hakupapereiden täyttämistä, tai no tuskin teen senkään eteen mitään ennen syyslomaa. Kuullostipas saamattomalta. Ens maanantaita kuitenkin odottaa superhyperaktiivinen ja ehkä raskaskin päivä siellä päiväkodissa niiden pikkusten kanssa taksvärkin merkeissä ja oon oikeesti salaa innoissani siitä. Parasta on kuinka suloinen riiviö, joka myös pikkuveljenäni tunnetaan, on myös innoissani tuosta kyseisestä päivästä vaikken todennäköisesti edes tule olemaan hänen kanssaan missään tekemisissä koko tarhapäivänä.

Lisäks muistin just, että vois myös ehkä mennä ottamaan jo ensimmäisen B-hepatiittirokotuksen (en kyllä ole vieläkään aivan 100% varma onko se edes pakollinen, mutta kaipa sen voi silti ottaa. Joku joka tietää asiasta: kerrohan toki miten asia on, onko ko. rokote pakollinen?), koska tässähän tulee kiire jos kerran viimeinen rokotus otetaan vasta 8 kuukautta ensimmäisen jälkeen! Sehän on vasta kesäkuussa ja jos hyvin käy ni oon lähössä jo siinä kuussa. Hurjaa, alle 8 kuukautta valmistumiseen ja lukion loppumiseen! Sitä päiväähän on odotettu jo lukion ensimmäisestä päivästä lähtien, enkä tosiaan voi uskoa, että siihen on enää noin vähän kuukausia jäljellä. Samaan aikaan masentaa totuus, että pian pitää taas alkaa lukea niihin kuuluisiin ylioppilaskirjoituksiin. En olekaan enää niin varma onko se ajan lentäminen sittenkään niin kivaa vai ei. Okei on se!

Miten tätä tekstiä nyt tulee taas väärässä kohdassa aivan liian paljon? Tarkotus oli oikeasti kirjoittaa maksimissaan kolmen lauseen postaus aiheesta Kaikki suositukset kasassa, mutta kuinkas kävikään... Nyt pitää kiireellä mennä laittamaan telkkari päälle, koska Sinkkuelämää odottaa. See ya!

Paniikki

Tein jotain harvinaista: otin itteäni niskasta kiinni ja raahauduin läpi sateisen kävelytien sinne päiväkotiin kyselemään taksvärkistä ja työharjottelusta. Hyvä uutinen on se, että pääsen sinne taksvärkkiin yheks päiväks. Huono uutinen on taas se, etten pääse sinne työharjotteluun. Ja tämäkin siksi, ettei yleisestikään päiväkodit (ainakaan täällä päin) saa ottaa vaan jostain kadulta ketään työharjotteluun vaan ne saa ottaa semmoisia ihmisiä, jotka opiskelun takia tarvii työharjottelua. Haistakaa kukkanen sanon minä. Paniikki ehti iskeä matkalla Prismaan ja takas kotiin ainakin 728 kertaa, koska ei mulla nyt oo tietoo mistä mä repäsen sen viimesen suosituksen. Kuka tyhmä keksi, että niitä suostuksia pitäis olla kolme? Eiks kaks nyt vois olla ihan sopiva määrä?

Kaiken kaikkiaan oon kyllä ihan ilonen, että pääsen nyt edes yhdeksi päiväksi sinne juoksemaan niiden 1-3-vuotiaiden perässä. Pieniä flashbackeja tuli tolla pienellä visiitilläki koettua. Ite oon nimittäin ollu samaisessa päiväkodissa 12 vuotta sitten eskarissa. Kaikki näytti siellä ihan samalta kuin aina ennenkin. Ainut, mikä oli outoa oli se, että ajotin visiittini täydelliseen aikaan, sillä kaikki oli päiväunilla ja oli aika lailla kuoleman hiljaista. Paitsi sit kun pääsin käymään siellä pikkusten puolella, siellä niillä tais olla meneillä kisa siitä kuka itkee eniten, koviten ja pisimpään.

Pitää varmaan oikeesti laittaa sinne toimistolle viestiä ja kysellä ketkä lasketaan sukulaisiks ja ketkä ei. Koska mustahan on tosi epäreilua, että esim mun äidin veljen lasten äiti (yksinkertaisesti: serkkujen äiti) tai isäpuolen vanhemmat lasketaan sukulaisiks koska sitähän ne ei mulle ole. No, en kyllä aio vielä (ikinä) luovutta tän asian suhteen. Ja onhan mulla vuoden loppuun asti aikaa kun en kerta hakemustakaan saa lähettää kuin aikasintaan tammikuussa. Mutta silti, mulla on nyt kriisi tän asian suhteen!

Update

Jihuuu ylppärit vihdoin ohi. Eipä tarvii sanoo muuta kuin että paremminkin ois voinut mennä. Onneks on mahdollisuus uusintaan. Ei sillä ettenkö pääsis läpi, mutta en haluu mun ylppäritodistukseen mitään superhuonoja arvosanoja. Valitettavasti itellä on aivan liian korkeet tavotteet yhtään minkään suhteen ja voi olla et tulee aika rankkaa jos ja kun joudun päättää yhteiskuntaopin ja ruotsin väliltä kumman aion sitten keväällä uusia. No mitäs pienistä, ens kerralla alotan sen lukemisen hieman aiemmin. Ehkä.

Itse au pair -jutskasta ei pahemmin oo mitään uutta tullu. Mulla on nyt jo kaks ei-sukulaisen suositusta, vielä pitäis siis hommata se kolmas. Lisäks oon antanu mun serkkujen äidille ne paperit täytettäväks ja viel jos sais kummitädille annettuu kans, niin siin olis sit varulta viel kaks ylimäärästä ihan vaan siitä lastenhoidosta. Ens viikolla voisin vihdoin myös raahautua tohon muutaman sadan metrin päässä olevaan päiväkotiin kyselemään siitä taksvärkistä ja työharjottelusta, jotta vois vihdoin sit saada sen kolmannenkin suosituksen. On se vaan ollu niin rankkaa nyt ylppäreiden aikana kun ei sinnekkään ole jaksanut ehtinyt. Mutta sitä se teettää, aikaansaamattomuus nimittäin. 

Kaiken lisäksi ruotsi on juurtunut niin pahasti mun päähän, että kokoajan meinaa tulla jos jonkinmoisia sanoja sillä kielellä tänne tekstin sekaan. Pari kertaa jäin hetkeks myös miettimään josko sanajärjestys ois kunnossa... näillä mennään.

Ainii, sain myös silloin joskus muinoin sen sähköpostin EAP:lta hyväksymisviestin mukana, mutta siinähän oli taas se kauhea läjä liitteitä, jotka mulla jo on. Ja no, olihan siellä yks uuskin jutska mukana. Nimittäin sopimuslomake. En vaan oo nyt oikein perillä, että pitäiskö mun nyt täyttää se ja lähettää sinne toimistolle jo nyt vai vasta sitten sen mun hakemuksen kanssa? Voisin toki lähettää asiasta sähköpostia niille, mutta jostain syystä musta on paljon kivempi miettiä tätä asiaa oman pään sisällä viikosta toiseen saamatta asiaan varmuutta. Noh, ehkä mä sen sähköpostin tässä joku päivä laitan menemään, niin voin taas sanoa itelleni kuinka oon tehnyt taas jotain uutta aupairiuteni eteen!

Asiaan liittyen avaudun myös aiheesta Miksi en ole hommannut rakkaaseen Macbookkiini Wordia? Näyttää typerääkin typerämmältä katsoa esim noita EAP:n kaikkia liitteitä sun muita, kun tekstit hyppii pitkin sivuja milloin missäkin reunassa. Kaiken lisäksi se Transcript of Grades -tiedosto on täynnä pelkkiä numeroita ja jos jonkinmoisia merkkejä tähdistä risuaitoihin. Eli niin kauan kun en opi tota salakieltä, niin ois parempi hankkia tämä niinkin tärkeä ohjelma kuin Word. Tällä kertaa ei kyllä voi syyttää saamattomuutta tai laiskuutta asiasta, ei nimittäin näillä opiskelijan tuloilla pahemmin ostella vajaan 200 euron ohjelmia. Jos jotain huonoa rakkaasta koneestani voin sanoa, niin se on toi Wordin korvike: TeXturi, joka on kyllä pelkkä vitsi. Mielummin kirjotan kaikki koulutyöt ja -kirjotelmat sähköpostissa kuin avaisin ton turhakkeen.

Että sellasta, mullahan ei oikeesti ollu mitään tähdellistä asiaa, mutta koin sopivaksi tulla vähän päivittämään tätä blogia ennen kuin se ehtii täysin muumioitua! Loppuun vielä tän hetken fiiliksen paras kuva.

And that's who I am

Luovutin ja tyydyin tekemään tämmösen yksinkertasen postauksen, josta toivottavasti saatte jotain kuvaa musta :)

Kuvat täältä