Pumpkin Patch

Kolme kuukautta tuli tänään täyteen! Mitä ihmettä oikeesti?! Tuntuu, että aika menis hitaasti ja nopeesti samaan aikaan. Jotenki ei tunnu et olisin ollu täällä jo kolme kuukautta mut samalla tuntuu, että oonks mä oikeesti vasta ollu niin vähän aikaa täällä? Yks neljäsosa siis takana ja toivonmukaan 3 samanlaista vielä edessä. Mun hostit varotteli, että kolmen kuukauden paikkeilla kuulema tulee yleensä pahin ikävä, mutta eipä ainakaan täällä suunnilla niin oo käyny. Toki koko ajan sitä miettii ja ikävöi kavereita ja perhettä, mutta siinä vajaa kaks kuukautta sitten mun ikävä oli kyllä miljoonasti pahempi kuin nyt. Mutta hassua äskenki, kun kuuntelin yhtä biisiä mitä Suomessa ollessani kuuntelin aina täysillä autolla ajaessa, niin tuli kauheen ikävä Selloa (tietämättömille: kauppakeskus Espoossa)! Siis mietin vaan miten ihana olis taas ajella sinne moottoritietä pitkin kuunnellen sitä samaa biisiä ja mennä sinne kiertelee kauppoja ja syömään äidin kanssa. Jotenki on semmonen ristiriitanen fiilis kuitenki koko ajan, koska mietin miten ihanaa olis päästä vaan takas kotiin ja palata siihen tuttuun ja turvalliseen elämään siellä. Viime kuukaus on ollu niin stressaava ja vaikee muutenki, ni seki saa mut enemmän haluumaan takas kotiin. Samalla taas en tosiaankaan haluu takas kotiin. Tää vuos täällä Jenkeissä on ollu mun unelma monta monta vuotta, joten miks mä heittäisin sen hukkaan? Lisäks helpottaa tietää, että Suomessa mun parhaimmat kaverit tulee edelleen olemaan niitä parhaimpia tän vuodenki jälkeen! Kaikki aina pelottelee kuinka tämmösen "vaihto"vuoden jälkeen kavepiirit muuttuu jne, mutta en usko, että mun kohalla ainakaan ihan hirveesti. Ja hyvä niin! Mulla on tällä hetkellä parhaimmat kaverit, joita vaan toivoa saattaa enkä tosiaankaan oo niistä valmis luopumaan. Just äsken mietinki kuinka ihanaa on, että vaikka mä täällä vajaa 7000km päässä asustelen niin silti mikään mun ja mun kavereiden välillä ei oo muuttunu!

Nojoo, se siitä syvällisyydestä. Mistä tuliki mieleen, että mun on oikeesti tosi vaikee kirjottaa tänne mitään syvällisempää. Siis vaikka kuinka mietin, että joo näistä fiiliksistä haluisin kirjottaa tänne, niin sitte tietokoneen edessä en saa vaan minkään näköstä tekstiä luotua. Olis ihanaa jos voisin tänne kertoa enemmänki kuin vaan mun päivien tekemisistä. Olis sit kiva lukee myöhemmin itekki omista fiiliksistä täällä silleen jälkeenpäin... Noh, katellaan josko tää tästä vielä muuttuis.

Palataas sit pari päivää taaemmas. Eli siis lauantaina oli se livekeikka netissä ja kattelin sitä sitte aina kello puol 2 asti yöllä. Nukkumaan pääsin ehkä puol 3 joten nukuin huimat nelisen tuntia la-su yönä. Bussissa Manhattanille yritin epätoivosesti nukkua, mutta uni tuli vasta just ennen kuin saavuttiin Manhattanille, joten se siitä sitte. Koulupäivä meni ihan ok. Mun kauhuks meillä oli kaks esitelmää/näytelmää, mutta selvisin niistä kunnialla. Mä siis en vaan voi sietää minkäännäkösiä esitelmiä ihmisten edessä. En vaan tiedä miks, mutta ne on kamalia. Olis ihanaa jos ei koulussakaan ois tarvinnu aina viikko enennen esitelmää saada jotain "paniikkikohtauksia" siitä, että pian on esitelmä. No kuten sanoin, niin selvisin niistä ja oikeestaan koko koulupäivä meni tosi nopeesti. Nukuin puol tuntia bussissa takas kotiin, jossa olinki jo kuuden jälkeen. Kaikki muut paitsi Eero, oli jossain kavereiden halloweenjuhlissa (joo... halloweeniinki on vielä pari viikkoa aikaa hei). Eerolla tosiaan lauantaina lätkäpelissä meni solisluu katki, joten se oli jääny kotiin vaan lepäämään. Voi sitä raukkaa, kun ei se voi edes paitaakaan laittaa päälle ilman apua :(

Eilen oli Columbus Day ja kaikilla muilla paitsi Eerolla oli vapaapäivä. Tosin ton solisluun takia se jäi vielä kotiin. Sain siis nukkua normaalia pidempään, mikä tuli kyllä niin tarpeeseen! Me suunnattiin yheksältä neljän muun pojan kanssa pumpkin patchille ja matkalla heitettiin näiden entinen auppari ja sen veli shoppailemaan. Eipä säästytty tappleluilta sitte automatkalla ja loppujen lopuks oltiin siinä pisteessä, että jos kerranki joudun varottamaan, niin Emppu jää ilman donitsia ja apple cideriä. Perille päästyä vielä kerran varotin kaikkia, että jos ykski tappelu tulee, niin lähetään suoraan kotiin, ilman niitä donitseja, ja johan kaikki käyttäyty! Tuolla patchillä me mentiin hayrideen, joka kesti sen about 20 minuuttia. Siinä istuskeltiin ja kateltiin vähän maisemia siellä farmilla. Tän jälkeen tää traktoritsydeemi pysähty ja päästiin valitsee jokainen omat pumpkinit ja voi ku niidenki valitsemisessa meni hetki jos toinenki, myös mulla! Niitä pumpkineita oli kyllä ihan sairaasti siellä maassa. On ollu jollain kova työ levittää ne kaikki sinne vaan jotta ihmiset voi sitte valita sieltä mieleisensä. Tän jälkeen oli koko pumpkin patchin kohokohta eli ne donitsit ja apple ciderit (joka siis tosiaan on vaan jotain omenamehua). Einoki sano, että ei se muuten jaksais edes tulla, mut koska se donitsi on niin hyvää ni siks se joka vuos tulee mukaan :D Pakko kyllä myöntää, että oli paras donitsi ikinä. Tästä vielä mentiin vähäks aikaa heinäpaaleista tehdylle leikkipaikalle leikkimään. Siellä oli pyramidi, jossa oli liukumäki, labyrintti ja pari muuta juttua. Ois tehny itekki mennä sinne leikkimään, mutta jätin suosiolla menemättä!

Kotiin tultaessa ehin jo pihassa kiittää lapsia, kun ne oli niin kiltisti koko matkan kotiin kunnes Emppu päätti alottaa sen rähinän taas. En vaan ymmärrä miks pitää aina alottaa hirvee karjuminen joka asiasta. Jossain kohtaa kotona sitte jouduin sen passittaa omaan huoneeseen ja ihme ja kyllä se meni sinne ihan omatoimisesti ilman, että jouduin pyytää uudestaan. Pojat koversi (onks toi ees sana? no carved kuitenki) niiden pumpkinit ja niistä tuli kyllä ihan hienoja! Mä pesin lasten ja omat lakanat ja siinä samalla tuhosin mun polvea lisää, joka lauantain jälkeen on taas ollu tosi kipee. Jouduin siis könytä yläsängyssä laittamassa lakanaa ja voi jestas olin niin valmis heittää koko sängyn ikkunasta ulos. Mun polvi ei siis kestä yhtään, jos sen päälle varaa painoa, ei edes patjan päällä. Mua itkettää aina nähä kuinka muut ihmiset seisoo vaikka polviltaan tai menee vaikka kyykkyyn, koska mä en voi sitä tehä. Luojalle kiitos siitä, että voin sentään risti-istunnossa istua. Nojoo, hostmom tuli aikasin kotiin, koska sen piti viedä Eero ortopedille. Tosin mulla silti jatku työt, koska mun tehtävä on viedä Edvin aina lätkään, joten lähettiin sinne puol viiden jälkeen. Kotona oltiin takas seittemän aikoihin jolloin olin vihdoin off. Ilta meni kyllä tosi nopeesti ja kun vihdoin pääsin sänkyyn peiton alle, niin nukahdin ihan samantien. Vähän on ollu väsy. Ihanaa, että ens sunnuntaina mulla ei oo koulua, joten saan nukkua silloin pitkään!

Tällä hetkellä tärisen kylmyydestä mun peiton alla ja odottelen, että äiti tulis skypeen. En oo sen kanssa puhunu yli viikkoon, mikä tuntuu tosi hassulta! Tää on ehkä pisin tauko tähän mennessä. Voisin mennä vaikka keittää teetä, ja ottaa vähän selvää, että mistä tän kakkoskerroksen lämpötilaa voi vähän säätää. Ulkonaki on kauheen kylmä vaikka aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Pakko mennä tätä menoo ostaa mulle pilkkihaalari ellen haluu kokea sitä kylmäkuolemaa täällä :D Ja oikeestihan tuolla ulkona ei oo ihan niiiin kylmä. Ainaki vielä kaks tuntia sitte oli vähän vajaa +20C, mutta silti jäädyin siellä!

Että sellasta, hauskaa viikkoa sinne :)