Give me the time of my life

Noooup, en oo kuollu vaan edelleen elossa ollaan! Mun blogi-insipis on ollu kateissa ihan täysin vaikka olis ollu vaikka mitä kerrottavaa. Life happens eikä oikeestaan vaan oo ollu aikaa. Lähinnä kaikki päivät menee vaan töissä ja salilla. Ja niinä harvoina päivinä, kun on pakko pitää vapaapäivä töistä niin yritän tehdä jotain muuta kuin istua himassa koneen ääressä koko päivää :D Mutta elämä rullailee ihan mukavasti eteenpäin ja pakko sanoa, että miten mä rakastankaan asua omassa kodissa, omassa rauhassa! Ihan parasta! Myös mun työpaikka on edelleen ihan maailman paras, samoin myös työkaverit :)

Tammikuussa käväsin Lontoossa ja meijän reissu oli oikein onnistunu. Nähtiin aikalailla kaikki must see -paikat ja turistijutut. Mm London Eye, Buckinhamin palatsi, Big Ben, Camden Town, Hyde Park, Piccadilly Circus jne jne. Reissun päätarkotusta unohtamatta, nimittäin vikana iltana suunnattiin O2 areenalle kattomaan Queenia ja Adam Lambertia. En siitä aio sen enempää hehkuttaa kuin että oli ihan tajuton show ja oli koko rahan arvonen reissu ja keikka. Jos työt olis antanu periks, niin olisin menny vielä toisenkin kerran kattomaan :)

Seuraavana tiedossa on synttäriristeily Tukholmaan äidin kanssa tänä viikonloppuna ja odotan sitä paaaaljon! Tiedossa on hierontaa, kylpyläsysteemejä ja paljon ruokaa buffetissa :D Kyllä meikän kelpaa sinne mennä rentoutumaan. Varsinkin, kun tää kuukaus on menty läpi vaan parilla vapaapäivällä. Muutaman viikon päästä myös suunnataan kavereiden kanssa Pietariin pikavisiitille, siitä ehkäpä tarkemmin sitten kun on sen aika :)

Viime kuukausina oon taas miettiny paljon tulevaisuutta ja mitä siltä haluan. En oo vieläkään keksinyt mitään vedenpitävää suunnitelmaa. Tiedän vaan, että haluan edelleen Helsingin oikeustieteelliseen opiskelemaan ja että en halua viettää loppuelämääni Suomessa. Mieluusti mitä pikimiten pääsis edes väliaikasesti täältä pois, niin parempi :D Se, että miten nää sitten tuun yhdistämään ja toteuttamaan, nii onki sitte eri juttu. Nyt jatkan elämän suurten kysymysten pohtimista ja meen kokeilemaan kokkitaitojan kookoskanan ja kesäkurpitsapastan kanssa!

All in all, elämä kuitenkin on oikein mahtavasti enkä malta odottaa kaikkia mahtavia juttuja ja reissuja, joita on suunnitteilla! :) Loppuun kasa kuvia Lontoosta ja koska blogger aina tykkää sekottaa ton kuvien järjestyksen, niin kuvat ihan sekalaisessa järjestyksessä:

Ps. onko normaalia ikävöidä joka päivä mun rakasta New Yorkia?

For the price of a smile, I got a ticket to ride, so I keep living, 'cause it feels right

Apua miten aika edelleen menee niin täysillä! Mun piti jo 1,5 viikkoo sitte tulla kirjottaa teille Enriquen keikasta, mut se unohtu kaiken kiireen keskellä. 10. päivä Enrique Iglesiaksella oli siis vihdoin taas täällä Suomessa keikka ja voi pojat miten paljon mä sitä odotin. Viime kerrasta kuitenki oli yli kolme vuotta. Olin niin unohtanu miten tajuttoman mahtava se onkaan livenä. Nyt vaan tekis mieli itkeä, koska haluun jo uudestaan nähä sen :D Toi päivä ei muuten sisältäny mitään ihmeellisyyksiä. Ei ollu töitä, joten oli koko päivä aikaa valmistautuu. Menin porukoille yksin juomaan kahvia ja vähän lepäilee sohvalle, koska mulla oli silloin flunssa aluillaan. Iltapäivästä menin sitte Helsinkiin metsästämään uuteen puhelimeen kuoria, ostaa vähän ruokaa ja suuntasin sitte Hartwallille :)

Keikasta itessään ei oo mitään sen kummempaa kerrottavaa muutaku et tuntu ku se ois vaan jatkunu ja jatkunu. Meillä oli ihan tajuttoman hyvät paikat siellä istumakatsomossa ja siitä näki koko shown oikein mahtavasti! Ainut mikä jäi harmittamaan ni oli Do You Know -biisin puuttuminen. Se on se biisi jonka ihan ekana Enriquelta kuulin, joten olisin nii kovasti halunnu sen taas kuulla. Kuitenki seki lukeutuu mun lemppareimpiin biiseihin! Vaikka kipeenä olinki, ni tuli laulettua se vähä ääni, joka mulla oli, ni pois ja fiilisteltyä täysillä koko keikka! Ihanaa oli ja en malta odottaa seuraavaa keikkaa ylipäätänsä, joka muuten on alle kuukauden päästä Lontoossa, kun mennään kahen kaverin kanssa kattomaan Adam Lambert + Queen! EXCITED

Tässä siis ihan pikapostaus tähän väliin ennen kuin palaan vähän pidemmillä kuulumisilla. On tosiaan ollu ihan tajutonta hulinaa viimeviikot, koska JOULU! Ihanaa, rakastan joulua ja vaikka onki ollu tekemistä ihan tosi paljon niin silti on ollut ihan mahtava fiilis koko ajan. Elämä vaan on niin huippua ja tää joulun odotus on tehny siitä entistä parempaa! :)

It's the Most Wonderful Time of the Year

Näin alkuun pahoittelut tästä totaalikuolemasta täällä blogin puolella :D Siis aika on vaan kiitäny ihan ohi ja vähän järkytyin, kun huomasin viimesimmästä postauksesta olleen yli kuukauden. Hups. Mä jotenki en vaan saa aikaseks kirjottaa tänne mistään turhasta lätinästä vaikka asiaa olis millä mitalla. Oispa ihanaa jos ajatukset sais suoraan ajatuksen voimalla tänne blogiin fiksuks tekstiks! Kuitenkin, tässä on tapahtunu vaikka mitä. Tässä välissä piti kaivaa vanha kalenteri esiin ja kattoa sieltä, että mitä onkaan tapahtunut, koska tällä mun muistilla ei pitkälle päästä :D

Eniten aikaa viel tottakai työt. Mä aina hehkutan innolla mun vapaapäiviä tai sit oon todennu, että: "en voi uskoa, että mulla on ens viikolla vaan noin vähän tunteja". JOKA kerta mulle on soitettu tai töissä kysytty, pääsenkö silloi ja tällöin töihin. Tiedättekö, kun pienet lapset osaa jo heti sanoa joka asiaan EI. Mä en osaa. Mä en oo kertaakaan kieltäytyny, kun mulle on tarjottu lisää töitä vaikka oikeesti oisin kaivannu sitä vapaapäivää. Aina vaan saan suustani "no kyllä mä voin tulla" :D Esim viime viikko. Mulla piti olla vaan 21h töitä eli kolme vuoroa. Tiistaille mulle tarjottiin aamuvuoroa, suostuin menemään. Perjantaina tulin töihin ja pomo kysy haluunko tulla sunnuntaina klo 10-19. Joo tuplapalkka ja 9h töitä, totta kai :D

Muuten on tullu tehtyä sitä sun tätä. Oon yrittänyt käydä taas salilla ahkerasti. Välillä menee niin, että meen neljä päivää peräkkäin ihan reippaana ja sit yhtäkkii en ookkaan viikkoon käyny. Yritys silti koko ajan kova, että sais sen rutiinin taas. Käytiin silloin joskus mm. pienellä retkellä Tallinnan superalkossa parin kaverin kanssa. Muuhun sillä reissulla ei oikeestaan ollu edes aikaa :D Sit on tullu juhlittua ekaa kunnon palkkapäivää tossa duunissa ja mentiin äidin kanssa shoppailemaan. Ainii ja Mockinjay Part 1 tuli pari viikkoa sit enskariin ja tottakai mulla oli liput sinne. Tykkäsin ihan tosi paljon siitä ja meninki itseasiassa viime viikolla kallisarvoisena vapaapäivänä kattomaan sen uudestaan.

Myös vuoden ekat joulutortut on tehty. Piti tehä kans pipareita, mut ajateltiin ettei jakseta tehä kun ei kaupasta edes saanu m&msei koristeluun. Loppujen lopuks kadutti, koska kummallekkin tuli kauhee himo pipareihin (mulla lähinnä siihen taikinaan :D:D) ja sit jouduttiin jatkaa meijän Potterin katselua ilman niitä. Voisin kyllä ihan oikeesti koittaa tehä jonku muka tosi hienon piparitalon joku päivä. Jos jaksan ja ehdin. Pitäis myös ostaa kaulin, koska en omista semmosta :D

Toissa viikolla tehtiin kaverin kanssa extemporee reissu Tukholmaan laivalla. Onnistuttiin tietenki lähteä sinne samaa aikaa kuin yks teekkarikoulu ja siellä me sitte oltiin haalari-ihmisten joukossa. Oli vähän nihkeetä sinänsä, koska koko ajan jossain oli joku haalaripelle ja itelle tuli vaa fiilis, et oisit kuokkimassa jonkun toisen bileissä :D Aina jostain tuli sit joku kysymään, että mistä me ollaan ja et eiks meillä oo haalareita. No eipä oo haalareita, kun ei oo kouluakaan :D

Risteilyltä lähdin kotiin puolikuntosena itkemään sitä tosiasiaa, että parin tunnin päästä on taas töitä. Yöunet jäi vähän vähälle niinä kahtena yönä ja muutenki sitä oltiin vähän heikossa hapessa. Siinä oli edessä vielä viikonloppu täynnä töitä. Selvisin kuitenkin ja sitten ekana adventtisunnuntaina oliki perinteiset pikkujoulupuurot isäpuolen sukulaisten kanssa. Mä tosin menin yksinäni edustamaan meijän perhettä, koska porukat oli vaihteeks ite laivalla. Tuli taas todettua, että vaikka vihaan jouluruokia yli kaiken niin riisipuuro on vaan jotain maailman parasta. Samoin joulutortut ja suklaa. Mut muuten ei mee mikään muu joulusin. Mua oikeesti oksettaa aina töissä joutua koskemaan niihin joululaatikoihin, kun sieltä aina valuu jotain nestettä ja sit pahimmassa tapauksessa sä ite haiset koko työpäivän sitte porkkanalaatikolta. Ei hyvä. Mä ehdotin jo äidille, että mitä jos menisin sinne viettämään joulua vasta sit, kun ne on syöny jouluruuan niin, että voin ite kaikessa rauhassa syödä kotona vaikka pizzaa :D Ei kuulema ollu kiva ehdotus.

Itsenäisyyspäivänä oli sitte meijän duunin pikkujoulut. Se oli syy, miks toi 9h sunnuntain työpäivä ei kuitenkaan kuulostanu niin hauskalta. Meillä oli kuitenki ihan mahtavat pikkujoulut ja muiden kovasta yrityksistä huolimatta selvisin ite kuitenki suht järkevässä kunnossa kotiin :D Meillä tuolla kuulema on tapana uudet aina juottaa ihan ympärikänniin ja sit seuraavina päivinä kertoa mitä kaikkea onkaan tullu tehtyä :D Hauskaa oli tuli tutustuttua muutamiin työkaverihin paljon paremmin ja varmasti vastedes tulee olee entistä kivempaa töissä. Eilinen työpäivä tosin ei ollu kovin kiva. Nukuin neljä tuntia tein kuolemaa koko päivän töissä. Oli kuitenki lohduttavaa, etten ollut yksin. Yks työkaveri myöhästy, koska ei ite voinu ajaa töihin. Toinen joutu ottaa taksin töihin samasta syystä :D Oli ihan hullu ruuhka ja kiitin koko päivän jotain ylempiä voimia siitä, etten mä joutunu olee koko päivää kassalla.

Meillä kerran jopa paisto aurinko!

Jaa täällä mä tällä hetkellä odottelen, että remppamiehet tulis tekemään viimesen tarkastuksen tohon uuteen ikkunaan. Äsken soi ovikello ja luulin niiden tulleen. Siellä oli kaks jehovan todistajaa :D Pääsin kuitenkin tilanteesta tosi nopeesti, kun sanoin että tarvii ihan just lähteä töihin. Ei oo muuten ikinä ennen mulle tullu Jehovan todistajat. Tai onhan meille porukoilla tullu joskus, mutta yleensä en oo menny avaamaan. En jaksais alkaa kuunnella turhaa lässytystä jumalasta ja Jeesuksesta, koska mua itseäni ei henkilökohtaisesti kiinnosta. Mulle on ihan sama mihin kukakin uskoo ja kuinka tosissani, mutta mä ite lähinnä uskon vaan kohtaloon ja kaikkien tuntemaan karmaan. En kuitenkaan ikinä kehtaa töksäyttää suoraan, että ei kiinnosta, koska en haluu olla epäkohtelias.

Semmosta siis täällä :D Ylihuomenna on Enriquen keikka ja oon NÄIN innoissani! Parin viikon päästä on joulu ja oon siitä vielä enemmän innoissani. Mulla vaan pää lyö tyhjää lahjojen suhteen. Mutta kuitenki, on ollu ihanaa viime viikkojen aikana kuunnella Spotifyst vaan joulusoittolistoja samalla, kun valmistautuu töihin tms. Mulla on jopa jonkun verran koristeitaki täällä, joten oikein kiva joulufiilis on meneillä :) Huh, aika kyllä menee niin nopsaa. Ens kuussa on Lontoon reissu ja sen jälkeen saa nähä mitä tulee vastaan. Tällä hetkellä kuitenki elämä on ihanaa eikä oo mitään turhia huolia minkään suhteen!

Palaillaan taas asiaan. Toivottavasti pikkasen nopeemmin kuin tällä kertaa!

Ps. Tulin siihen tulokseen, että Santa Baby on maailmankaikkeuden kamalin joululaulu :D

Thanks for the memories

Vika päivä Losissa oli vähintäänkin haikee. Oli niin surullista, kun taaperrettiin yhdessä viimeselle aamupalalle meijän rakkaaseen Starbucksiin Holtsulla aka Hollywood Boulevardilla. Vedettiin oikein läskiksi ja otettiin kaikki tämä legendaarinen jääkahvi, frappuccinot, suolaiset ja makeat syötävät. Siis tätä nimenomaista Starbaa on vaan niin ikävä :D

Aamupalan jälkeen taidettiin astua ekan kerran koko reissun aikana semmoseen turistikauppaan. Jokainen osti mitä osti törkeen kalliilla. Ihan hyvä saavutus sinänsä, että vasta vikana päivänä päädyttiin menee tommoseen :D Itelle tarttu mukaan magneetti mun jääkaappia koristamaan. Mulla on meijän edelliseltä keikkareissulta Kööpenhaminasta kanssa semmonen tossa jääkaapin ovessa. En oikeestaan tykkää jääkaappimagneeteista ja ne on lähinnä vaan rumia varsinkin, jos niitä on paljon, mutta  poikkeus sääntöön vai miten se menee.

Kun oltiin aikamme kierrelty niin hyväksyttiin se tosiasia, että pakko se on alkaa lähteä. Mentiin meijän kämpille ja siellä meijän hostit oli toivottamassa hyvää matkaa ja sanomassa moikat. Oli myös erittäin creepyä, kun yks niistä kommentoi meijän Vegasin reissua, koska me ei oltu missään vaiheessa heille sanottu, että ollaan menossa Vegasiin :D Siinä kesken matkan lentokentälle yhtäkkii asian tajusin ja kysyin kaverilta, että olitko sä muuten siitä maininnu. Ei ollu. Eikä kukaan muukaan meistä. Meijän hostit oli kuitenki tuolla ihan mahtavia vaikka ei hirveen usein niihin törmätty. Mutta ne tuli aina kyselee, että tarvitaanko uusia pyyhkeitä ja jos joku niiden autoista oli tiellä, niin aina ne oli valmiita heti siirtämään pois tieltä, jotta päästään liikkeelle. Me siis vuokrattiin toi asunto Airbnb:n kautta ja oli ihan parasta. 16 yötä tais maksaa joku reilu 1000e eli yhdeltä henkilöltä yli 2 viikon yöpyminen ihan keskellä Hollywoodia oli todella halpa. Mietin kyllä, että ens kerralla tommosella pidemmällä reissulla vois ihan hyvin vuokrata tota kautta asunto tai huone :)

Meijän auto oli niiiiiin täynnä. Toi oli vielä alkuperäistä vuokra-autoa isompi. Ja alkuperäseen autoon olis mukamas pitäny mahtua neljä matkalaukkua ja käsimatkatavarat. Meijän takakonttiin meni kaks matkalaukkua ja käsimatkatavarat. Sit takapenkille loput kaks ja syliin ja jalkoihin loput. Onneks ei tarvinnu tolleen matkustaa kuin se kaks kertaa lentokentän ja Hollywoodin välillä. Oli nimittäin hiukkasen ahdasta, kun ei edes jalat meinannu mahtua kyytiin.

Lentokentällä oltiin muutama tunti ylimäärästä liian aikasin, mutta oikeestaan se oli vaan ihan hyvä. Meillä oli aikaa taistella laukkujen kanssa, koska kaikilla oli enemmän ja vähemmän ylipainoa niin käsimatkatavaroissa kuin matkalaukuissa. Saatiin kuitenki kaikki järjestettyä niin, ettei kukaan maksanut ylimäärästä. Jouduttiin laittaa ihan törkeesti vaatetta päälle ja heittää myös joitain tavaroita roskiin, mutta selvittiin silti. Lento Losista Tukholmaan oli niin iisi. Kateltiin videoita ja kuvia reissusta, kunnes vaan alettiin nukkua. Meillä oli siis yölento, joten helppoa oli ku heinänteko. En oo ikinä voinu koneessa kunnolla istuen nukkua, joten yllätys oli omaltaki osalta toi helppous. Perillä oltiin Losin aikaa joskus aikasin aamulla ja ite olin sitä mieltä, että lentokentältä olis pitäny saada jotain aamupalan tapaista. Mutta Tukholmassa oliki kello jo viis illalla, joten ei se oikein onnistunu :D

Suomeen päästiin perille joskus 23 jälkeen, kenenkään matkalaukut ei kadonnut ja hengissä selvittiin. Kuolemilta kyllä näytettiin ja silmäpussit roikku kaikilla välintään yhtä alhaalla kuin meijän tyylikkäät Targetin lökäpöksyt. Otettiin vielä uus Huippumalli haussa -ryhmäkuva Helsinki-Vantaan vessan peilin kautta ja oltiin kaikki sitä mieltä, että ollaan oltu meijän lentojen tyylikkäimmät matkustajat. Iso huomio tolle kaverin vyölaukulle ja Six Flagsin juomapullolle! Suomalaiset juntit selkeesti palas kotiin.

Meillä oli ihan maailman paras reissu ja hoettiin sitä aika moneenkin otteeseen. Paras seura, parhaat muistot ja kokemukset. Ikävä takas lämpöseen ja lomalle on kova, mutta onneks elämä täällä Suomessakin menee ihan mahtavasti! Enkä onneks ite oo vajonnut mihinkään post vacation depressioniin! Lähinnä toi reissu anto vaan enemmän energiaa jaksaa eteenpäin täysillä :)

Bright lights, big city, she dreams of love...

Meillä oli oikeestaan tosi kiva vika kokonainen päivä Losissa. Aamulla heräiltiin ja mentiin varmaan taas tuttuun tapaan hakee kahvit lähi-Starbasta ja syötiin aamupalaa. Siitä sitte mentiin kävellen parin blocksin päähän Urban Outfittersiin ostamaan meijän kaverille tuliaisia ja takastullessa mentiin hakee reissun ekat froyot ja voi luoja kun oli taas niin hyvää. Harmi, ettei tullu useemmin käytyä!

Päätettiin mennä ajelemaan jonnekkin päin Beverly Hillssiä, koska oltiin saatu käsiimme muutama mielenkiintonen osote ja mentiin tsekkaamaan ne siinä samalla. Löydettiin vihdoin myös se Rodeo Drive. Viime kerralla, kun etittiin sitä navin avulla, niin ei löytyny. Nyt oli ihan eri osotteet navissa ja heti löyty :D Kun oltiin aikamme sielä pyöritty, mentiin vielä jonnekki random mallille, koska pari kaveria halus mennä Bath & Body Worksiin ostamaan niitä hyväntuoksusia käsidesejä :D Siellä olis ollu vaikka mitkä kaupat, jotka olis haluttanu käydä läpi, mutta oltiin vahvoja ja vastustettiin kiusausta.

Kuvausjatkumo :D

Kolmen jälkeen alko olee jo kiire, koska neljältä piti olla takas kämpillä telkkarin ääressä, kun se Ellen tuli silloin. Ei hirveesti naurattanu, kun navi pisti meijät ajaa motarille keskelle ruuhkaa. Loppujen lopuks ehdittiin kotiin takas siinä vähän jälkeen tasan eikä missattu mitään. Hetki meni, että oikee kanava löyty ja pistettiin volat täysille :D Samaan syssyyn vielä wifin saatua kaikilla puhelin alko laulaa, koska meijän miittikuvat Vegasista oli tullu. Siinä oli kyllä paljon handlattavaa kerralla :D

Kun Ellenit oli katottu niin valmistaudutiin hillseille lähtöön. Haluttiin mennä kattomaan auringonlasku sinne. Suunnattiin siis Runyonille, etittiin vapaa parkkis ja kiivettiin yhen hillssin päälle. Otettiin miljoonasti kuvia auringonlaskua odotellessa. Oli niin hienot maisemat, että olis tehny mieli itkeä. Jotenki tuntu niin epätodelliselta seistä siellä ja kattoa niitä maisemia samalla, kun aurinko pikkuhiljaa alkaa laskee ja rakennusten valot loistaa. Bright lights, big city...

Päätettiin myös tehdä yks juttu, joka nähtiin Marssien dokkarissa. Eli siis otettiin maasta joku kivi ja heitettiin niin pitkälle kuin vaan lähtee. Ja sitä ennen jokainen oli mielessään päättäny, että minkä asian heivaa pois mielestään sen kiven mukana. Kuulostaa hassulta näin kirjotettuna (kuulosti myös hassulta, kun heitettiin ne kivet miehekkäästi karjuen :D) mutta oon tullu siihen tulokseen, että se oli oikein fiksu veto oman elämäni kannalta. Ainaki siltä tuntuu tällä hetkellä :)

Aika nopsaan tuli pimeetä, joten piti lähteä autolle pän. Parkkiksella ei saanut parkkeerata auringonlaskun ja nousun välillä ja muutenkin oli vähän pelottavaa pimeellä kiivetä sitä kukkulaa alas. Hengissä selvittiin ekalle tasanteelle ja pysähdyttiin siihen. Kuuneltiin kerran City of Angels läpi ja kateltiin niitä upeita maisemia kyyneleet silmissä. Kaikki meistä kävi päänsä sisällä varmaan aika samallaisia fiiliksiä siitä, että oltiin siellä ja oltiin vihdoin tehty isoista unelmista totta. Vielä näin kuukauden jälkeen ikävöin kaikista eniten meijän reissusta tota nimenomaista iltaa ja paikkaa hillseillä. Kun kaveri kysy, että mikä oli paras juttu reissussa jos keikkoja ei lasketa, niin vastasin pienen mietinnän jälkeen: "se ilta, kun oltiin hillsseillä kattomassa auringonlaskua".

Arvatkaa postasko herra Jared Leto vuorokaus tän ottamisen
jälkeen kuvan ihan samasta kohtaa :D

Noh, ajeltiin äkkiä takas kotiin se kymmenisen minuuttia, pistettiin ittemme valmiiks ja käveltiin Hollywoodin Hard Rock Cafeeseen viimeiselle ehtoolliselle. Toisin sanoen syötiin välittämättä rahasta. Parikyt minuuttia odoteltiin, että päästiin pöytään ja heti siitä tultiin kysymään mitä halutaan juoda. Vaikka henkkareita ei meiltä kysytty keneltäkään, niin en löytänyt listalta yhtäkään hyvältä kuulostavaa alkoholillista juomaa, joten päädyin johonkin mansikkasmoothien tapaiseen juomaan :D Meillä oli ihan mahtava tarjoilija ja hyvää ruokaa! Jälkkäriks otettiin vielä puoliks ja puoliks Oreo juustokakku (joka oli niiin pettymys Cheesecake Factoryn unelman jälkeen) ja vissiin lava cake. Lasku oliki sitte lähemmäs 200 kuin 100 dollaria ja siinä vaiheessa ei enää sit naurattanu.

Oli kuitenkin mahtava päivä ja en tiedä olisko vikaa iltaa paremmin voinut viettää :)